Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.

Mökötä ja kiukuttele sinäkin tekemättömistä kotitöistä, joihin miehesi ei ole osallistunut. Puhukaa keskenänne. Ja kyllä - olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku miehistä kokenut naisen synnyttämisen jälkeen halujen katoamisen? Minä olen. Naisen kroppa muuttui niin paljon, etten enää kyennyt. Oli pakko ottaa avioero.

Kai otit sen lapsen päähuoltajuuden myös, että exäsi pääsi parantelemaan pilalle mennyttä kehoaan rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku miehistä kokenut naisen synnyttämisen jälkeen halujen katoamisen? Minä olen. Naisen kroppa muuttui niin paljon, etten enää kyennyt. Oli pakko ottaa avioero.

Kai otit sen lapsen päähuoltajuuden myös, että exäsi pääsi parantelemaan pilalle mennyttä kehoaan rauhassa?

Ei sitä noin vain naiselta oteta.

Nastahammas kirjoitti:

Mökötä ja kiukuttele sinäkin tekemättömistä kotitöistä, joihin miehesi ei ole osallistunut. Puhukaa keskenänne. Ja kyllä - olen mies.

Luuletko ettei se tee sitä jo  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät nuoret miehet, älkää tehkö lapsia. Se on tässäkin ketjussa jo monen miehen toimesta sanottu, mutta sanon nyt minäkin... Kyselkää vanhemmilta miehiltä, jotka hyvin usein ovat eronneet jo: Aika karuja kertomuksia sieltä löytyy parisuhteen seksittömyydestä, naisten salasuhteista ja pettämisistä, lasten kärsimyksistä erossa, etäisyydestä, elatusmaksuista jne jne....

Tulee suhteettoman kalliiksi niin henkisesti kuin rahallisestikin. Mielenterveyskin voi mennä.

Siksi. Älkää tehkö lapsia, nauttikaa elämästämme.

Jokaisen tulee saada päättää tällaiset asiat itse. Muiden ei tule puuttua päätöksentekoon kertomalla sen enempää kauhuskenaarioita kuin onnellisia tarinoitakaan. 

-N

Ei kai tässä oltu päätöksentekoa viemässä keneltäkään. Mutta on erittäin tärkeä kaikkien miehien tiedostaa, miltä se oikea perhearki voi näyttää. Sen takia jokaisen nuoren miehen pitäisi todella ajatuksella lukea tämä ketju ja miettiä että tätäkö oikeasti haluaa. Monella nuorella on aivan liian romanttinen kuva parisuhteesta kun on menty naimisiin, ostettu oma koti ja tehty lapset.

No nyt päästiin itseasiaan. Tämä on totta. Nuoret naiset romanttisesti kuvittelee kanssa, että sittenkun se parisuhde elämä alkaa, niin ai että miten ihanaa se on. On komea lihaksikas mies, joka kantaa vahvoilla käsivarsillaan ja pitää huolta perheestään kuin alfauros konsanaan. Todellisuudessa se ihana alfa onkin "puutteessa" kiukutteleva persettä raapiva hieman haiseva otus. Missä se prinssi oli? Niin ei missään, kuten ei prinsessojakaan ole oikeasti olemassa. Hienoa, että sinäkin jossain vaiheessa tajusit tämän :)

Kokemus opettaa, mutta kaikkien ei tarvitse oppia kantapään kautta.

Niin muttakun se kokemus on ainut tapa oppia asia kunnolla. Vaikka kasvattajana sitä kuinka haluaisi sanoa, että älä aja kesärenkailla talvikelillä, niin vasta kun sen auton on sinne ojaan tuupannut, sanoma menee takaraivoon. Ihmiset vaan on semmosia. Elämänkokemus kasvattaa. Varovaisuus ja muiden ohjeiden mukaan eläminen ei. Katkeroituminen ei kannata, jos sinulla ei seksielämä kumppanisi kanssa enää luistanut, niin miksi ajautua vihaan. Voidaa todeta, että meidän suhde ei enää toimi, jos sinun mielestäsi näin on.

Itseasiassa vielä vahingollisempaa on antaa nuorten kuvitella, että ainut oikea parisuhde on se, missä ollaan vuosikymmeniä sen yhden ja saman kanssa. Kun ihminen kasvaa koko elämänsä ajan, parit voivat kasvaa yhdessä tai ajautua erilleen ja elämä menee niin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.

Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.

Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä. 

Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.

Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.

Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.

Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.

Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.

Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.

Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.

Jos jotain tästä ketjusta olen oppinut, niin kun tyttöystävä ehdottaa yhteen muuttamista ja avioliittoa, niin vastaus on ainakin tiedossa. Hirveää elämää miehet joutuvat elämään avioliitossa, kiitos ei.

Toivon, että kenelläkään, joka tekee elämänsä suuria ratkaisuja jonkin anonyymin nettipalstan viestien pohjalta, ei oikeasti ole seurustelukumppania tai puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät nuoret miehet, älkää tehkö lapsia. Se on tässäkin ketjussa jo monen miehen toimesta sanottu, mutta sanon nyt minäkin... Kyselkää vanhemmilta miehiltä, jotka hyvin usein ovat eronneet jo: Aika karuja kertomuksia sieltä löytyy parisuhteen seksittömyydestä, naisten salasuhteista ja pettämisistä, lasten kärsimyksistä erossa, etäisyydestä, elatusmaksuista jne jne....

Tulee suhteettoman kalliiksi niin henkisesti kuin rahallisestikin. Mielenterveyskin voi mennä.

Siksi. Älkää tehkö lapsia, nauttikaa elämästämme.

Toinen vaihtoehto on etsiä vaimo aasiasta ja sellaisesta kulttuurista, jossa neitsyys säilytetään avioliittoon. Sellaisen puhtaan ja raikkaan naisen kanssa uskaltaa tehdä lapsia.

Mitä on seksi? T. Ikisinkku luuseri

M25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.

Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä

Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.

Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.

Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.

Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.

Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.

Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.

Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.

Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.

Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään. 

Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.

Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.

Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.

Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.

Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.

MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:

- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua

- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi

- mies ei tee kanssasi lapsia

Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.

Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.

Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.

Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.

Äitini oli samanlainen.

Kyllä minä lasteni isän kanssa harrastin seksiä lukemattomia kertoja parikymmenvuotisen suhteen aikana. Eron jälkeen en ole exäni kanssa seksiä enää harrastanut, minusta se on ihan normaalia.

Eronkin jälkeen pääosin hoidan lapset ja kustannan lasteni elämän. Nytkö olen julma, kun en anna exälleni seksiä :D

Älä keksi omiasi ja esitä typerää, olet fiksumpi kuin annat ymmärtää.

Tämä oli ihan rehellinen kertomus elämästäni. Mikä siinä oli typerää, tarkentaisitko? Mikä muka keksittyä? Kristallipallostako muiden eläntarinan ja tilanteen tarkistat?

Laitat sanoja suuhuni. En puhunut siitä että sinun tulisi harrastaa seksiä exäsi kanssa eron jälkeen. Keksit sen itse, selität minun vihjailevan julmuudesta kun et tee niin... keräät tykkäyksiä muilta miesv ihaajilta.

Surullista elämää...

Kun lapsiperheessä tulee ero, tottahan toki jatkossa entinen pariskunta harrastaa seksiä uusien kumppaneiden kanssa, jos seksiä harrastaa.

Sinä teit tästä jostain syystä naisia syyllistävän kommentin:

"Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella." vaikka aivan samoinhan ne lasten isät ovat toimineet eli "Lapsi yhdellä naisella, seksi toisella."

Ah, naiset teettävät lapset yhdellä miehellä ja ottavat eron koska heitä ei kiinnosta jakaa elämäänsä sen lapasen kanssa, vaan he hankkivat sitten seksiin ja hauskanpitoon eri miehen.

Yleinen toimintamalli. Siitä ei ole kyse että oho nyt tuli ero vaan kakarat tehty, nyt ukko vaihtoon.

Eron tullessa ne lapset voi olla jo aikuisia tai vähintään isoja teinejä. Harva edes haluaa erota, kun lapset ovat pieniä, vaikka syytä olisi.

Normaali ihminen nyt ei halua erota koskaan. Normaali ja fiksu ihminen valitsee sellaisen kumppanin joka oikeasti pitää lupauksensa rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Itse en ikinä voisi tehdä lapsilleni niin kamalaa asiaa, että eroaisin vaimostani. Vaikka rakkaus joskus vähän hiipuisi, niin silti olisin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sad face kirjoitti:

Hyvin usein nähty tapaus on, että parisuhteessa suhde ja seksielämä kuivuu kasaan lapsiarjen, riitojen, jne myötä ja otetaan ennemmin ero kuin tehdään asialle mitään. Eron jälkeen onkin usein viikko "omaa aikaa", jolloin varsinkin muutama tuntemani äiti ottanut ns. "ilon irti". On erilaisia fuckbuddeja ja friends with benefitsejä, joiden kanssa vietetään hotelliviikonloppuja loputtomasti naiden, jotta jaksaa sitten taas lasten kanssa oman viikon. Tätä sitten hehkutetaan kavereille samalla kun haukutaan millainen kusipää exä on ja kuinka hankalaa on jos se ei jousta hoitoviikoista kun olisi kiva lomamatka tulossa uuden säädön kanssa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta nämä tuntemani ex-miehet eivät täytä tätä kriteeriä. Ennemminkin ovat olleet tosi kilttejä, mukavia ja lapsirakkaita ja varmasti laittaneet lapsen edun edelle kaikessa. Nämä fb:t ja säädöt ovatkin sitten pääasiassa täysin erilaisia, ennemminkin itseään täynnä olevia mulkkuja.

Ja ennen kuin joku tilittää, että siellä taas joku yh-iskä valittaa niin ei, en ole yh enkä edes iskä tai äiti. Vain surullinen sivustaseuraaja, joka säälii väliinjääviä lapsia.

Moralisointi on aina helppoa. En ihan ymmärrä, mitä pahaa on seksin harrastamisessa eron jälkeen, kun sen tekee lapsivapailla viikoilla. Onhan se ihanaa ja kännittävää uusien miesten kanssa - tietenkin. Enkä ymmärrä, mistä sinä pystyt arvioimaan näiden säätöjen kusipäisyyttä. Itse harrastan oikein mielelläni seksiä kun lapset ovat isällään. Hän on ihan kiva isä heille, mutta minulle oli huono puoliso. Se ei liity millään tavalla siihen, onko minun ok vai ei harrastaa seksiä juuri siten kuin haluan.

Tuo nyt oli pelkkää fantasiaa, elämäntyyli, jota tuon kirjoittanut mies itse haluaisi elää. Lapsia omalla vuorollaan hoitaessaan sitten kiristelee hampaitaan, kun kuvittelee ex-naisensa haaveilevan samanlaisesta elämästä kuin mies ja myös elävänsä näitä haaveita täysillä.

Samalla sitten mies toistaa itselleen olevansa kiltti ja hyvä mies, vaikka on katkera ja harhainen.

Ehkä ei pitäisi lähteä tähän, mutta toistan nyt vielä, olen vain sivustaseuraaja, jota huolettaa väliinjäävät lapset, jotka kärsivät aikuisten lapsellisesta käytöksestä. Tällä en viittaa vain seksielämään vaan tapaan  miten asioitaan hoitavat, myös lasten nähden ja kuullen. Ja jos et usko että naiset eivät voi toimia kuten kirjoitin, niin suosittelen katsomaan maailmaa avoimemmin. Seikkailunhalu kun ei katso sukupuolta.

Olet muka huolissasi lapsista, mutta kommentissasi keskityit paheksumaan eronneitten naisten seksielämää. Luehan jatkossa kommenttisi sen verran tarkkaan ennen julkaisua, että kirjoitat oikeasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.

Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.

Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä. 

Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.

Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.

Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.

Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.

Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.

Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.

Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.

Jos jotain tästä ketjusta olen oppinut, niin kun tyttöystävä ehdottaa yhteen muuttamista ja avioliittoa, niin vastaus on ainakin tiedossa. Hirveää elämää miehet joutuvat elämään avioliitossa, kiitos ei.

Toivon, että kenelläkään, joka tekee elämänsä suuria ratkaisuja jonkin anonyymin nettipalstan viestien pohjalta, ei oikeasti ole seurustelukumppania tai puolisoa.

Miehet vaikuttavat kovin herkkäuskoisilta ja vaikutuksille alttiilta. Lähtevät mukaan kaiken maailman ufo- ja ääriliikkeisiin ja salaliittoteorisointeihin. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä heillä vain on siihen liikaa aikaa 🤷‍♀️. Naisilla on onneksi kotityöt ja lastenhoito. Pitää meidät maan tasalla. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauran vaan tälle naisten seksirobottipelolle. Varsinkin, kun naisille on jo pitkään ollut tarjolla tajuton määrä eri kokoisia tekokyrpiä ja klitorisvatkaimia. 😂

Hei, kukaan ei pelkää niitä roboteja. Ei kukaan. Itse vain toistelette tuota itsellenne.

Mua lähinnä pelottaa että niihin tulee yhtäkkiä joku toimintahäiriö. Saattaa olla miehelle kivuliasta 😬.

Aivan turhaa miettiä tuollaista. En minäkään mieti, mitä kaikkea naiset tunkevat itseensä ja käyvät sitten ensiavussa. Kaverini (lääkäri) on näistä minulle kertonut.

Jännää, sillä naisen emätin ei kuitenkaan ole mikään pohjaton kaivo. Silloin, kun mä olin töissä päivystyksessä, poistettavat vierasesineet löytyivät suolen puolelta. Yllättävän moni mies liukastui työkalupakkiin.

No joo, tavallaan, mutta ei ole montaakaan päivää aikaa, kun joku mamma perusteli, ettei tykkää mistään älyttömän pitkästä munasta, kun se hakkaa ikävästi kohdun peräseinää.

Miten munalla voi hakata kohdun peräseinää?

Liioittelu on varsin paljon käytetty kielellinen tehokeino. Vaatii tietenkin lukijalta jonkinmoista tekstien sävyjen tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.

Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä

Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.

Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.

Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.

Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.

Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.

Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.

Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.

Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.

Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään. 

Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.

Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.

Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.

Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.

Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.

MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:

- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua

- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi

- mies ei tee kanssasi lapsia

Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.

Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.

Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.

Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.

Äitini oli samanlainen.

Kyllä minä lasteni isän kanssa harrastin seksiä lukemattomia kertoja parikymmenvuotisen suhteen aikana. Eron jälkeen en ole exäni kanssa seksiä enää harrastanut, minusta se on ihan normaalia.

Eronkin jälkeen pääosin hoidan lapset ja kustannan lasteni elämän. Nytkö olen julma, kun en anna exälleni seksiä :D

Älä keksi omiasi ja esitä typerää, olet fiksumpi kuin annat ymmärtää.

Tämä oli ihan rehellinen kertomus elämästäni. Mikä siinä oli typerää, tarkentaisitko? Mikä muka keksittyä? Kristallipallostako muiden eläntarinan ja tilanteen tarkistat?

Laitat sanoja suuhuni. En puhunut siitä että sinun tulisi harrastaa seksiä exäsi kanssa eron jälkeen. Keksit sen itse, selität minun vihjailevan julmuudesta kun et tee niin... keräät tykkäyksiä muilta miesv ihaajilta.

Surullista elämää...

Kun lapsiperheessä tulee ero, tottahan toki jatkossa entinen pariskunta harrastaa seksiä uusien kumppaneiden kanssa, jos seksiä harrastaa.

Sinä teit tästä jostain syystä naisia syyllistävän kommentin:

"Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella." vaikka aivan samoinhan ne lasten isät ovat toimineet eli "Lapsi yhdellä naisella, seksi toisella."

Ah, naiset teettävät lapset yhdellä miehellä ja ottavat eron koska heitä ei kiinnosta jakaa elämäänsä sen lapasen kanssa, vaan he hankkivat sitten seksiin ja hauskanpitoon eri miehen.

Yleinen toimintamalli. Siitä ei ole kyse että oho nyt tuli ero vaan kakarat tehty, nyt ukko vaihtoon.

Eron tullessa ne lapset voi olla jo aikuisia tai vähintään isoja teinejä. Harva edes haluaa erota, kun lapset ovat pieniä, vaikka syytä olisi.

Normaali ihminen nyt ei halua erota koskaan. Normaali ja fiksu ihminen valitsee sellaisen kumppanin joka oikeasti pitää lupauksensa rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Itse en ikinä voisi tehdä lapsilleni niin kamalaa asiaa, että eroaisin vaimostani. Vaikka rakkaus joskus vähän hiipuisi, niin silti olisin yhdessä.

Vaimosi voi olla eri mieltä. Tuntuu vähän tyhmältä pitää uppiniskaisesti lupaus, josta aika ja rakkaus on jo ajanut ohi. Yksi elämä. Kannattaako se naulata yhteen lupaukseen, joka on tietyssä elämäntilanteessa annettu? Meidän yhteiskunnassamme ei onneksi tarvitse. Sinä saat toki valita hiipuneen rakkauden loppuiäksesi, jos se on sinulle periaatteellisesti tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.

Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä

Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.

Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.

Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.

Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.

Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.

Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.

Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.

Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.

Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään. 

Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.

Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.

Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.

Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua? 

Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.

Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.

Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.

Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.

Kukaan nuori ei ole 16-vuotiaana valmis päättämään loppuelämänsä perhesuunnitelmista eikä hänelle sellaista vastuuta pidä harteille sälyttää. Tämän sanoo kenen tahansa vanhemman järki. Ja se tarina oli vedetty anuksesta.

Sen ikäisille tarjotaan tukea sukupuolensa määrittelyssä. Miksi varnhempien ja yhteiskunnan tahto olisi itsemääräämisoikeutta vahvempi?

Ai niin, unohdinkin jo että tähän mgtow- miesten oireyhtymään kuuluu myös täysi ymmärtämättömyys transasioista ja yleensäkin vähemmistöihin kohdistuvat ennakkoluulot. Onneksi muistutit. Tämähän oli vielä typerämpi ja lapsellisempi liike kuin muistinkaan.

Nuoret saavat tukea lisääntymättömyyteensä ehkäisyneuvonnan kautta. Taitaa alkaa jo ala-asteella.

Miksi vastustat miehen oikeutta sterilisaatioon? Esimerkiksi tanskassa ikäraja on 18.

Siksi koska minulla on teini-ikäisiä poikia ja tunnen heidän ajatusmaailmansa. Ehkäisy on oikein hyvä keino estää lisääntyminen siihen asti, kun on oikeasti kypsä aikuinen ja tietää mitä elämällään haluaa. Harva 16- tai 18-vuotias tietää. Ihmiset päättävät usein lapsen saannistaan kolmikymppisinä. Turha aiheuttaa tarvetta katua kun muitakin vaihtoehtoja on. 

Odotat siis että joku pikkupllu kääntää poikiesi pään? Pääset isoäidiksi? Sitten kun kakarat on tehty niin poikasi lentää pihalle ja nainen siirtyy harrastamaan nautinnollista seksiä toisen miehen kanssa.

Tämän takia MGTOW

Anna nyt vähän arvoa nuorten miesten omillekin kyvyille tehdä päätöksiä. Eivät he ole mitään kyvyttömiä lampaita, vaan ihan ajattelevia ihmisiä, jotka osaavat miettiä itse elämänsä valintoja.

-eri

Tietysti he tekevät itse valintansa.

Kerrotaan me heille kaikki minkä perusteella päätös tehdään eikä vain niitä kivoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.

Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.

Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.

Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.

Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.

En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.

Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.

Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.

Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.

Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.

Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen. 

Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana. 

Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.

Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.

Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.

Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.

Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.

Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.

Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.

Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?

Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.

Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.

Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.

Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.

Sinä olet jo useaan kertaan vuosien varrella kertonut, miten kerrot palstasta vaimollesi ja miten vaimosi ihmettelee, mikä suomalaisia naisia vaivaa. Eikö se muista edellisiä kertoja vai miksi se edelleen jaksaa ihmetyttää vaimoasi? Luulisi, että vaimosi sanoisi sinulle, että kannattaa pyöriä netissä jollain muulla palstalla.

Onko sulla asiat kunnossa jos kyyläät kuka täällä pyörii?

Ohis

Jotkut kommentit jää hyvin mieleen etenkin, jos niihin liittyy runsas ja värikkäästi kerrottu kuvailu aasialaisnaisesta. Kirjoitustyylistä myös tunnistaa tietyt kirjoittajat. Minulla on aikaa, joten saan täällä pyöriä ihan miten paljon haluan ilman sinun moralisointia.

Voin kertoa että minua on syytetty kolmeksi eri tyypiksi joten sun tutka on aika pielessä. Esimerkiksi noita aasialaisnaisista en ole koskaan sanonut sanaakaan, silti minua on häneksikin väitetty.

Seuraavaksi sä tai joku muu reppana kirjoittaa "voi ei, onko teitä enemmänkin"

Tuotakin naista pitää toisaalta yrittää ymmärtää. Siinä on elämältä pohja kokonaan poissa, kun asuu yksin ja on mielisairauden takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Ainoa kontakti ihmisiin on tämä palsta.

Mitä kun mies mököttää ja kiukuttelee jos sanon vaikka esim.

"Voi vitalis kun auto ei sitten suostunut käynnistymään tänään ja joudun kävelemään töihin"

Miehen vastaus: voivoi mitä siitä mulle valitat vie se autos huoltoon

tai että

"sähköt on pätkiny ja netti sitäkin enemmän eikä töistä tule mitään"

Miehen vastaus: no en mä voi sulle sähköksi ja nettiyhteydeksi muuttua

Ja näistä sitten mökötetään ja kiukutellaan loppupäivä kun "kaikki on HÄNEN syytänsä".

Oikeasti miehellä jää tietyt informaatiot saamatta, kuten "auto ei toimi, varaudu käymään itse kaupassa" tai "talossa ei ole sähköä".

Vierailija kirjoitti:

Mitä on seksi? T. Ikisinkku luuseri

M25

Mä pääsin neitsyydestäni aikoinaan maksapasteijalla ja koiralla. Yliarvostettua.

N68

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä seuraukset miehen seksimökötyksestä meni yllättävän pitkälle, en olisi itsekään uskonut mihin se vuosien varrella johtaa.

Minulla oli itselläni samaan aikaan burnis, jota en silloin havainnut. Suoritin. Kaikkea. Mikään ei tuntunut miltään muuta kuin pakolta, kaikki vaatii, ihan kaikki. Jopa jos joku mukava ihminen soitti kyselläkseen kuulumisia ja kahville, oli minun ainut reaktioni "mitä tuokin haluaa". Miehen mielestä kunnon parisuhteeseen kuulu kaksi kertaaviikossa panemista. Minun mielestäni elämään ei kuulu mitään mitä ei sillä hetkellä jaksa. Aloin pelkäämään miehen kiukutteluja ja "antamaan" saadakseni parempaa kohtelua. Sitten "antamiseni" alkoi ällöttää minua ja lopetin sen, ilmoitin miehelle, että voi hoitaa seksielämänsä miten haluaa, minua ei just nyt kiinnosta. Hänen mielestä se oli sairasta, ei suostunut menemään lutkiin, vaan vain minä kelpaan. En silti suostunut, koska kävi ällöttämään kahta kauheammin; miksi on PAKKO harrastaa seksiä. Olin niin mustissa maailmoissa, että en nähnyt mitään tekemistä kovinkaan vapaaehtoisena. Halusin erota, mies ei halunnut erota, vaan raivosi ihan jumalattomasti. Pelkäsin miestä eikä minulla ollut ovimia ottaa ja lähteä. Mutta pillua en antanut, meni puolivuotta. Tajusin itsekin että olen ollut aika todella uupunut ja masentunut, menin terapiaan.

Nyt vuosien jälkeen ollaan saatu miehen kanssa puhuttua tuo seksitrauma pois. Minulle tuli raiskattu olo siitä, että harrastan seksiä saadakseni hyvää kohtelua, ja hän on sen jälkeenpäin ymmärtänyt. Kehoni reaktiot vaan eivät vieläkään ole täysin palautuneet, jos mies tulee lähelle, jäykistyn, koska ajattelen, että on pakko harrastaa seksiä, ettei tartteis kestää kitinää, vaikka se ei ole totta, niin kehoni muistaa. Harmittaa, että näin kävi.

Trauman voi saada myös tällaisessa tilanteessa se toinen osapuoli. Miehelläni on myös ollut työuupumus ja se on johtanut tilanteeseen, jossa hän ei ole kyennyt antamaan suhteeseen mitään fyysisesti eikä psyykkisesti. Koska haluton osapuoli on ollut mies, seksi pakosta ei olisi tietenkään edes onnistunut. En kuitenkaan ole tohtinut vaatia sairastuneelta kumppanilta muutakaan. Olemme eläneet samassa asunnossa kahta täysin erillistä elämää, koska mieheni ei ole sietänyt mitään kuormitusta ja kontaktin ottaminen minuun on jo vaatinut häneltä liikaa. On uskomattoman yksinäistä elää ihmisen kanssa, joka ei puhu, välttelee, joutuessaan pakon edessä jotain sanomaan on tyly ja jolta puuttuu täysin kyky empatiaan. Sitä on muutaman kuukauden jälkeen kuin olisi henkisesti pahoinpidelty. 

Puolisoni on terveenä äärimmäisen rakastava, joten jaksoin ponnistella ja toivoa hänen toipumistaan saadakseni olla taas rakastamani miehen kanssa sen kylmän muukalaisen sijasta. Mieheni toipuikin ja on jälleen oma itsensä. Sairaus jätti kuitenkin jälkensä meihin molempiin.

Siis ehdottomasti molemmat saavat traumoja. Meilläkin mieskin sai.

Ensin hän pelkästään syytteli minua pihtaamisesta ja haluttomuudesta, joten aloin vihaamaan häntä enkä halunnut koskea koko ihmiseen, hän ei suostunut eroon millään joten päätettiin "aloittaa alusta". Eihän kaksi toistensa tuntevaa ihmistä nyt kuitenkaan oikeasti aloita alusta, väliin tuli paljon pelkoja ja herkkyyksiä. Puhumisen kulttuurin pitäisi olla paljon parempi, jotta näin ei alun alkaenkaan pääsisi tapahtumaan. Kyllä siis todella harmittaa, että noin pääsi käymään.

-lainaamasi

Jos tilanteet halujen epäsuhdasta ovat päässeet pahenemaan, ovat varmasti molemmat osapuolet traumatisoituneita, vihaisia ja katkeria.

Kirjoitin tuolla aiemmin terapiasta, johon joku vastasi, että haluton osapuoli ei halua terapiaan sen vuoksi, että ei pystyisi haluamaan enempää, vaikka kuinka olisi terapoinut itseään.

Ajatus taustalla oli itselläni myös se, että tilanteessa syntyy usein väistämättä molemmille traumatisoivia kokemuksia ja tunteita. Pääsääntöisesti vihaa ja katkeruutta puolin ja toisin. En voi kuvitella tilannetta, jossa pariskunnan välillä seksuaaliset halut ovat todella pitkään aivan eri tasoilla, pystyisi elämään niin, että asia ei vaivaisi käytännössä molempia. Terapian avulla ei saa haluja tietenkään takaisin. Se ei ole mikään halulääke. 

Silti terapian avulla moni vaikea tilanne saataisiin sillä tavoin korjattua, että suhde ei traumatisoisi osapuolia pysyvästi. Etenkin, kun voidaan todeta, että useimmiten tällainen pariskunta päätyy eroon. Onhan tähänkin ketjuun kirjoittanut moni eronnut ihminen, jolla on ollut suuria vaikeuksia halujen epätasapainon vuoksi entisessä parisuhteessaan, ja kantaa edelleen näitä traumoja ja kipeitä tunteita sisimmässään. Eikö näissä tilanteissa olisi ollut kummankin etu käydä pariterapiassa, että vahingot voitaisiin minimoida? Eikä kannettaisi vanhan suhteen ongelmia eron jälkeen?

Harva ex-pariskunta pystyy varmaankaan aloittamaan pariterapiaa vasta suhteen päättymisen jälkeen.

Terapia on varmasti hyvä asia myös siksi, että keskusteluyhteyttä parisuhteessa vaikeuttavat voimakkaat tunteet. Sitä rakastaa kumppaniaan, haluaa olla hienotunteinen, ei halua loukata, toivoo jotain muutosta, pelkää torjuntaa, toivoo tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja huomioiduksi. Kun kummallakin on näitä toiveita ja erilaiset ajatukset siitä, mitä tarkoittaa hyvä lopputulos, on hyvä, että asioita selkeyttää joku ulkopuolinen. Hänen johdollaan myöskään keskustelu ei ehkä kuumene niin paljon, että ajetaan karikolle jo kättelyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä kun mies mököttää ja kiukuttelee jos sanon vaikka esim.

"Voi vitalis kun auto ei sitten suostunut käynnistymään tänään ja joudun kävelemään töihin"

Miehen vastaus: voivoi mitä siitä mulle valitat vie se autos huoltoon

tai että

"sähköt on pätkiny ja netti sitäkin enemmän eikä töistä tule mitään"

Miehen vastaus: no en mä voi sulle sähköksi ja nettiyhteydeksi muuttua

Ja näistä sitten mökötetään ja kiukutellaan loppupäivä kun "kaikki on HÄNEN syytänsä".

Oikeasti miehellä jää tietyt informaatiot saamatta, kuten "auto ei toimi, varaudu käymään itse kaupassa" tai "talossa ei ole sähköä".

Se mikä nyt jää selvittämättä on esimerkiksi äänensävysi ja tarkka sanamuoto painotuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät nuoret miehet, älkää tehkö lapsia. Se on tässäkin ketjussa jo monen miehen toimesta sanottu, mutta sanon nyt minäkin... Kyselkää vanhemmilta miehiltä, jotka hyvin usein ovat eronneet jo: Aika karuja kertomuksia sieltä löytyy parisuhteen seksittömyydestä, naisten salasuhteista ja pettämisistä, lasten kärsimyksistä erossa, etäisyydestä, elatusmaksuista jne jne....

Tulee suhteettoman kalliiksi niin henkisesti kuin rahallisestikin. Mielenterveyskin voi mennä.

Siksi. Älkää tehkö lapsia, nauttikaa elämästämme.

Toinen vaihtoehto on etsiä vaimo aasiasta ja sellaisesta kulttuurista, jossa neitsyys säilytetään avioliittoon. Sellaisen puhtaan ja raikkaan naisen kanssa uskaltaa tehdä lapsia.

Minä olen naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa enkä ole koskaan kiinnostunut irtosuhteista. Me oltiin yhdessä parikymmentä vuotta ennen kuin mentiin naimisiin, mutta eipä tullut mieleenkään olla ilman seksiä avioliittoon asti.

En tosin ymmärrä tuota, että ensin kevyesti seukkaillaan, sitten mennään naimisiin alle vuoden tuntemisen jälkeen ja sitten muutetaan yhteen. Ei tuossa ajassa ehdi oppia tuntemaan toista kunnolla ja sitten onkin kiva olla nalkissa vuosikymmeniä suhteessa, jossa voi huonosti.