Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Nykyään palkataan paljon nuoria jotka ei tiedä omista oikeuksista mitään. Pitää olla 20 vuoden työkokemus, palkka pyyntö 9 euroa tunti, ikä 20 vuotta, pitää osata kiinan, saksan, ranskan kieltä, pitää olla 20 suosittelijaa ja jos ei ole niin töitä et saa. Sairasta, kun miettii, että ennen vain käveltiin työpaikalle kysymään töitä. Eipä ihme kun syntyvyys laskee koska ei kukaan uskalla epävarmassa kultturissa perhettä tehdä, hankkia velkataloa yms.

Olin kerran töissä yrityksessä, minne tuli uusi toimari. Hän alkoi hyvin pian vahtimaan alaisten työntekoa ja puuttumaan sen tekemiseen eri tavoilla. Lisäksi hän alkoi valittamaan liian pitkistä lomista kun olimme saaneet lisätä mm. ylityöt lisäpäivinä vuosilomiimme. Ne poistettiin. Asiakastapaamisten määrää lisättiin per/pvä niin, ettei aikaa jäänyt niiden kirjaamisiin ja raporttien tekoon enää normaalin työajan puitteissa. Lisäksi töihin tulo - ja lähtöajat alettiin kirjaamaan ylös. Lopputulos. Sanoin itseni irti. Aina on olemassa ratkaisu.

Opiskeluaikana pääsin erääseen suureen kansainväliseen yritykseen töihin kun olin siellä siivoamassa lisärahojen hankkimiseksi Servi Systemsillä. Satuin vain kysymään eräältä pomolta sattuisiko heillä olemaan jotakin koulutustani vastaavaa hommaa kun pitäisi lopputyökin tehdä. Sain työpaikan, jossa olin yli viisi vuotta. Tämä tapahtui 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.

Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?

Ainakin virastoissa on ollut vaikka ja mitä virkoja. Yhden virkamiehen tehtävä vielä 2000-luvulla oli lukea päivän lehdet ja leikata ne artikkelit, joissa virasto mainittiin.

Puhut varmaan minusta! :D Olen viestintäalalla. Siinä vaiheessa, kun aloitin työt parikymmentä vuotta sitten, työ oli luonteeltaan aivan erilaista. Meitä oli isohkon organisaation viestinnässä useampi ihminen, joista jokaisella oli oma erityinen hommansa. Oma työni oli ensimmäiset vuodet lähinnä erilaisten tekstien tuottamista, mutta aamut menivät aina päivän lehtien lukemiseen. Jos siellä oli jotain meistä, niin artikkeli otettiin talteen ja liimattiin isoon leikekirjaan. Rakastin työtäni. Oli aikaa rauhassa miettiä, käydä juttukeikoilla ja työstää tekstejään. Välillä taas pohdittiin porukalla esimerkiksi henkilöstölehden sisältöjä ja se toi mukavasti vaihtelua omaan työhön. Somesta ei ollut vielä mitään käryä. Sitten jäin äitiyslomalle ja olin jokusen vuoden pois työelämästä. Äitiysloman aikana vaihdoin työpaikkaa.

Minun oli tarkoitus aloittaa työt organisaatiossa, jossa olisi ollut lisäkseni toinenkin viestinnän ihminen. Mutta kuinka ollakaan, juuri ennen paluutani tehtiin vähän muutoksia ja huomasin työt aloittaessani, että olenkin yksin vastuussa kaikesta viestintään liittyvästä. Alkuun tilanne oli totta kai haastava, mutta omalla tavallaan myös kiehtova, koska sain organisoida omaa työtäni juuri niin kuin halusin. Kesti aika kauan tajuta, että samalla tein tosiaankin yksin samat työt, joita aiemmin oli hoitanut kaksi ihmistä. Piti opetella aika pirun monta uutta asiaa. Yhden tekstin työstämiseen ei tosiaankaan enää ollut hirveästi aikaa. Eikä ollut ketään, keneen tukeutua tai kenen kanssa pohtia asioita yhdessä. Esimiestä ei kiinnostanut muu kuin se, että työt tuli tehtyä. Pikku hiljaa työpöydälle hiipi lisää uusia vastuita ja uusia taitoja opeteltavaksi, esimerkiksi miljoona eri somekanavaa, jotka oli kaikki hanskattava ainakin joten kuten. Jossain vaiheessa tajusin, että koko työni on täysin erilaista kuin se, mihin alun perin olin kuvitellut lähteväni tai mihin olin kouluttautunut. Työstä oli vaikea enää nauttia. Työelämästä oli tullut pitkälti selviytymistä. Elin viikonlopusta toiseen. 

Vaihdoin lopulta jälleen työpaikkaa, viimein jopa alaa. En tiedä, onko se lopulta tuonut kovinkaan suurta helpotusta elämään. Kiire on nykyään kaikkialla ja työnantajan vaatimuslista on loputon. Paljon pitäisi osata ja lisää uutta oppia, mutta opetteluun ei ole aikaa. Tai ainakaan työaikaa. 

Suomessa on hallintapuolen henkilöstö kasvatettu äärimmilleen. Suoritustason työt teetetään vähillä käsipareilla eli työvoiman vähennyksillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.

Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?

Ainakin virastoissa on ollut vaikka ja mitä virkoja. Yhden virkamiehen tehtävä vielä 2000-luvulla oli lukea päivän lehdet ja leikata ne artikkelit, joissa virasto mainittiin.

Muista yhden yrityksen, jossa olin töissä 80-luvulla. Yksi työntekijä meni joka aamu vessaan!!! lukemaan lehtiä. Hän saattoi olla siellä joskus koko päivän. En nähnyt, etää hän olisi koskaan tehnyt mitään töitä ellei lehtien lukeminen sitten ollut sitä.

Kuulin erään firman työntekijältä, että siellä oli keskusteltu yhden työntekijän "niskuroinnista". Kuvaa aika hyvin ainakin sen firman asennoitumisesta työntekijöihinsä nykyaikana.

Vai johtuisiko liiallisesta perseellä istumisesta. Istutaan rotankolossa 8/24 ja mietitään miksi ei jaksa.

Yksi syy saattaa olla nykyisin muodissa oleva ulospäinsuuntautuneisuuden korostaminen. Kaikkiin työpaikkoihin etsitään tiimipelaajaa, verkostoitunutta henkilöä, joka sietää kiirettä ja pystyy multitaskaamaan. Eli ns. hyvää tyyppiä. Tietty osa ihmisistä on kuitenkin ominaisuuksiltaan introvertteja, mutta koska opiskeluista lähtien tulee vaikutelma, että tarkkoja ja tunnollisia työntekijöitä ei enää tarvita, ihmiset muuttavat tiedostamattaankin käyttäytymistään. Sitten kun 10-20 vuotta esitetään sosiaalisempaa kuin oikeasti on, ja pahimmillaan aletaan jopa itse uskoa olevansa ekstrovertti, on selvää että elimistö ja päänuppi ei sellaista kestä. Onneksi introversion/ekstroversion korostaminen on ollut vuosikymmenien mittaan vaihteleva asia, joten 30 vuoden päästä painotukset voivat olla erilaisia.

Olen 40v ja työskentelen firmassa, jossa minun tehtäviin kuuluvat seuraavat asiat: videoiden tekstitys ja editointi, käännöstyöt, uutiskirjeet ja markkinointi, oikoluku ja stilisointi, graafinen suunnittelu ja toteutus logoista esitteisiin, informaatiografiikka, powerpoint-pohjien kustomointi asiakkaille, haastattelut ja henkilökuvaukset, uutistiedotteet, yleinen assarointi, blogien kirjoitus, kuvankäsittely ja sihteerin tehtävät sekä litterointi.

Tuossa on 8 ammattia, joita suoritan. Lisäksi toiveena olisi, että osaisin markkinointianalytiikkaa (en osaa), joka on 9. ammatti. Käytetettävissä pitäisi olla 24/7, markkinoida omaa osaamista ja sitä kautta yritystä päivittäin LinkedInissä ja muissa somekanavissa. Työkavereiden kanssa pitäisi puuhata ja seurustella kaikkea kivaa vapaa-ajalla yhteisöllisyyden nimeksi. Sen lisäksi omasta elämästä pitäisi jakaa firman somekanaville (ilmaista) markkinointimateriaalia tyyliin "Oh hoh, täällä ihana luminen päivä, mites siellä teidän toimistolla?" tai "Tässä meidän firman supertehokas Saija täällä Kanarialla etätöissä, ihanaa!" tai "Iki-ihana Annimme on laittanut kotiinsa näin kauniin joulukuusen!" tai "Meidän Pertistä tuli juuri isä, tässä kuva vastasyntyneestä <3 #ihanaisyysloma"

Tämä tarina on tosi kirjoitti:

Opiskeluaikana pääsin erääseen suureen kansainväliseen yritykseen töihin kun olin siellä siivoamassa lisärahojen hankkimiseksi Servi Systemsillä. Satuin vain kysymään eräältä pomolta sattuisiko heillä olemaan jotakin koulutustani vastaavaa hommaa kun pitäisi lopputyökin tehdä. Sain työpaikan, jossa olin yli viisi vuotta. Tämä tapahtui 80-luvulla.

No niin hyvä mummo! Hyvä hyvä!

Noitahan on mukava keinutuolissa kertoa lapsenlapsille.

Mitä tuosta oikein saat? Jotain nautintoa?

Ei mitään mielenkiintoa nykypäivän työelämää kohtaan, kun työntekijöitä ei arvosteta ja kriiterit on nykyään myös naurettavia, joita työnantaja itse ei edes pysty suorittamaan. Jotenkin helpompi tehdä nykyään vain määräaikaisia töitä, koska takuuvarmasti jossain vakkaripaikassa olisi huonoilmapiiri tai muuta, josta saisi sain burn outin. Olen harkinnut vakavasti ulkomaille lähtöä, jossa palkan jälkeen jää jotain käteenkin. 

Kaapista tullut introvertti kirjoitti:

Yksi syy saattaa olla nykyisin muodissa oleva ulospäinsuuntautuneisuuden korostaminen. Kaikkiin työpaikkoihin etsitään tiimipelaajaa, verkostoitunutta henkilöä, joka sietää kiirettä ja pystyy multitaskaamaan. Eli ns. hyvää tyyppiä. Tietty osa ihmisistä on kuitenkin ominaisuuksiltaan introvertteja, mutta koska opiskeluista lähtien tulee vaikutelma, että tarkkoja ja tunnollisia työntekijöitä ei enää tarvita, ihmiset muuttavat tiedostamattaankin käyttäytymistään. Sitten kun 10-20 vuotta esitetään sosiaalisempaa kuin oikeasti on, ja pahimmillaan aletaan jopa itse uskoa olevansa ekstrovertti, on selvää että elimistö ja päänuppi ei sellaista kestä. Onneksi introversion/ekstroversion korostaminen on ollut vuosikymmenien mittaan vaihteleva asia, joten 30 vuoden päästä painotukset voivat olla erilaisia.

Meidän firmassa on valtava vaihtuvuus, kun tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativat tehtävät on siirretty rauhallisesti puurtavilta ammattilaisilta näille hyville tyypeille. Kun hyvälle tyypille tulee virhe, projekti siirretään korjattavaksi ammattilaiselle. Yksikään itseään kunnioittava alansa osaaja ei jää pyyhkimään toisten ahtereita, kun homman olisi saanut kerralla kuntoon delegoimalla sen oikealle henkilölle.

Työelämässä on jotain pahasti vialla.

Koulutetut, työtähaluavat ihmiset ei pääse töihin ja ne jotka töissä jo on, piiskataan niin loppuun että moni saa terveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v ja työskentelen firmassa, jossa minun tehtäviin kuuluvat seuraavat asiat: videoiden tekstitys ja editointi, käännöstyöt, uutiskirjeet ja markkinointi, oikoluku ja stilisointi, graafinen suunnittelu ja toteutus logoista esitteisiin, informaatiografiikka, powerpoint-pohjien kustomointi asiakkaille, haastattelut ja henkilökuvaukset, uutistiedotteet, yleinen assarointi, blogien kirjoitus, kuvankäsittely ja sihteerin tehtävät sekä litterointi.

Tuossa on 8 ammattia, joita suoritan. Lisäksi toiveena olisi, että osaisin markkinointianalytiikkaa (en osaa), joka on 9. ammatti. Käytetettävissä pitäisi olla 24/7, markkinoida omaa osaamista ja sitä kautta yritystä päivittäin LinkedInissä ja muissa somekanavissa. Työkavereiden kanssa pitäisi puuhata ja seurustella kaikkea kivaa vapaa-ajalla yhteisöllisyyden nimeksi. Sen lisäksi omasta elämästä pitäisi jakaa firman somekanaville (ilmaista) markkinointimateriaalia tyyliin "Oh hoh, täällä ihana luminen päivä, mites siellä teidän toimistolla?" tai "Tässä meidän firman supertehokas Saija täällä Kanarialla etätöissä, ihanaa!" tai "Iki-ihana Annimme on laittanut kotiinsa näin kauniin joulukuusen!" tai "Meidän Pertistä tuli juuri isä, tässä kuva vastasyntyneestä <3 #ihanaisyysloma"

Oletko jossain höppänöiden käsienheiluttelijoiden järjestössä röissä?

Alimman duunaritason palkat eivät ole nousseet juurikaan sitten 80-luvun ja alin keskiluokka on Suomessakin ajettu ahtaalle.

Silti puhutaan, ettei Suomessa kannata tuotantoa pitää. Valhetta se on. On aivan sama saako työntekijä 250€ kuussa vai alle 2000€, jos tuotetaan isoja eriä. Paljon alemmalla palkalla ei edes nuorille kerry eläkettä riittävästi ja eläkeikä jossain 70-v. Eläkevakuutusyhtiön johto saa taas huimat edut. Oikeutettua varmaan.

Kai EK:n mielestä palkkataso ei voi koskaan olla liian alhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v ja työskentelen firmassa, jossa minun tehtäviin kuuluvat seuraavat asiat: videoiden tekstitys ja editointi, käännöstyöt, uutiskirjeet ja markkinointi, oikoluku ja stilisointi, graafinen suunnittelu ja toteutus logoista esitteisiin, informaatiografiikka, powerpoint-pohjien kustomointi asiakkaille, haastattelut ja henkilökuvaukset, uutistiedotteet, yleinen assarointi, blogien kirjoitus, kuvankäsittely ja sihteerin tehtävät sekä litterointi.

Tuossa on 8 ammattia, joita suoritan. Lisäksi toiveena olisi, että osaisin markkinointianalytiikkaa (en osaa), joka on 9. ammatti. Käytetettävissä pitäisi olla 24/7, markkinoida omaa osaamista ja sitä kautta yritystä päivittäin LinkedInissä ja muissa somekanavissa. Työkavereiden kanssa pitäisi puuhata ja seurustella kaikkea kivaa vapaa-ajalla yhteisöllisyyden nimeksi. Sen lisäksi omasta elämästä pitäisi jakaa firman somekanaville (ilmaista) markkinointimateriaalia tyyliin "Oh hoh, täällä ihana luminen päivä, mites siellä teidän toimistolla?" tai "Tässä meidän firman supertehokas Saija täällä Kanarialla etätöissä, ihanaa!" tai "Iki-ihana Annimme on laittanut kotiinsa näin kauniin joulukuusen!" tai "Meidän Pertistä tuli juuri isä, tässä kuva vastasyntyneestä <3 #ihanaisyysloma"

Oletko jossain höppänöiden käsienheiluttelijoiden järjestössä röissä?

Alan epäillä niin! Tässä firmassa haetaan aina jotain Jumalasta seuraavaa, joka osaa tehdä 100 asiaa ja palkaksi riittää, että firma tahkoaa hyvää tulosta.

Mutta, ihan normaali meininki monessa paikassa nykyisin. Ei riitä yksi hyvä ammattiosaaminen, pitää hallita 5 eri ammattia ja mielellään kolmella eri kielellä, vähintään. Palkaksi saat kympin tunnilta.

Vierailija kirjoitti:

Kai EK:n mielestä palkkataso ei voi koskaan olla liian alhainen.

Tätähän palkkojen sovittelulla ajetaan. Mainostetaan, että se antaa mahdollisuuden neuvotella isommasta palkasta työnantajan kanssa, mutta ei nytkään ole mitään estettä sille, että työnantaja maksaa isompaa palkkaa. Ei siihen mitään muutosta tarvita, se on jo sallittua. Mikä on laitonta, on TES:sin suositukset alittava palkka, vaikka Suomessa ei olekaan virallista minimipalkkausta. Jos palkallinen sopiminen menee läpi, aletaan sopia palkkoja reippaasti alakanttiin. Palkkojen kohenemisen kanssa niillä ei peruspulliaisen kanssa ole mitään tekemistä. Tälläkin hetkellä alansa huiput ovat niitä, jotka revitään käsistä ja joista kilpaillaan työnantajien kesken isoilla palkoilla ja bonuksilla.

Vierailija kirjoitti:

6 h työpäivä kaikille.

Meillä tätä on toteutettu "onnistuneesti" niillä, jotka ovat uupumisen vuoksi pyytäneet saada tehdä osa-aikaista. Heidän päiväsuunnitelmassaan 8h työt on vain pakattu 6h aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä pitää kohdella hyvin, mutta poliitikot hyväksyvät sen, että esim. työpaikan kiusaaminen eli henkinen väkivalta hyväksytään eikä siitä tule työnantajalle seuraamuksia kuin äärimmäisen harvoin. Valittakaa tästä poliitikoille!

Systeemi on mätä. Viranomaiset ovat laatineet säännöt itseään suojelemaan.

Olen erittäin pettynyt siihen, että Jari Lindström (ps/sin) työministerinä ollessaan ei lähtenyt kitkemään työpaikkakiusaamista, vaan alistui rooliinsa Sipilän, Soinin ja Orpon juoksupoikana. Työpaikkakiusaaminen on yksi merkittävä syy siihen, miksi ihmiset väsyvät ja alisuorittavat ja haluavat eläkkeelle mahdollisimman varhain. Mutta eivätpä nämä muutkaan työministerit halua tunnistaa ongelmaa.