Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Työelämä on suurilta osin näyttelemistä, jos pokkuroi oikein idiooteille, menestyy.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                        ¨

Vierailija kirjoitti:

Työ on muuttunut lihashommista tietotyöksi, eikä ihmislajin aivot ole pysyneet kehityksen vauhdissa.

Ruumiillinen uupumus on hyvä asia, mutta aivojen ei. Liikaa dataa käsiteltävänä, joten uni ei enää palauta.

Teen ruumiillista työtä ulkona ympäri vuoden ja tuo työ kyllä uuvuttaa, vaikka olen hyvässä kunnossa eli ei ole ylipainoa ja rasvaprosenttini on normaali, pyöräilen myös työmatkani eli arkipäivisin yhteensä 12 km. Työ on ns. urakkaluontoista eli teemme niin paljon kuin ehdimme ja jaksamme koska firma jossa olen töissä, saa maksunsa meidän tekemien tonnien perusteella. Töitten jälkeen, tai ennen töitä (työ on vuorotyötä viikko aamua ja viikko iltaa), en jaksa tehdä juuri mitään. Nyt minulla oli harvinainen neljän päivän vapaa, koska sain viime perjantaille pekkaspäivän ja tämä lepäily teki todella hyvää. Saisi olla useammin tällaisia vapaita, pitäisin mieluusti kesälomani vaikka neljässä viikon pätkässä pitkin vuotta jos olisi mahdollista. Omalla ajalla ei onneksi työasioita tarvitse miettiä, muuta kuin sen verran että tietää monelta lähden seuraavana päivänä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Eivät työnantajat ole todellakaan aina vaatineet "kovaa tulosta palkan eteen". Joskus kun työntekijöitä oli lähes joka työpaikalla tarpeeksi niin ei silloin kenenkään tarvinnut päivästä toiseen tehdä töitä koko ajan 100% tehokkuudella vaan vähempikin riitti, toisin kuin nykyään. Totta kai aina on ollut huonoja työpaikkoja joissa työntekijöiltä on vaadittu liikaa ja jotkut työpaikat ovat ihan "luonteeltaankin" raskaita - esimerkiksi betonielementtien tekijän homma on yleensä aika raskasta. Nykyään firmat haluavat tehdä jatkuvasti maksimaalista voittoa ja työntanajille helpoin tapa on vähentää työntekijöitä ja siten kasvattaa jäljelle jääneiden työtaakkaa. Omistaja siitä kuitenkin vain hyötyy, eivät työntekijät jotka sen tuloksen todellisuudessa tekevät.

Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että nykynuoret eivät ole tottuneet tekemään mitään raskasta (poikkeuksia lukuunottamatta). Nuoria on haluttu säästää pettymyksiltä ja kaikelta mikä voi vähänkin tuntua ärsyttävältä. Totta kai sitten alkaa helposti "masentamaan" kun nuori tajuaa, että elämässä kaikki ei aina menekään niin kuin itse haluaa. Katsokaapa vaikka alle 25-vuotiaita - suurimmalla osalla on koko ajan kännykkä kädessä. He elävät pääsääntöisesti omassa some-ajan kuplassaan, eivät tässä todellisessa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on muuttunut lihashommista tietotyöksi, eikä ihmislajin aivot ole pysyneet kehityksen vauhdissa.

Ruumiillinen uupumus on hyvä asia, mutta aivojen ei. Liikaa dataa käsiteltävänä, joten uni ei enää palauta.

Teen ruumiillista työtä ulkona ympäri vuoden ja tuo työ kyllä uuvuttaa, vaikka olen hyvässä kunnossa eli ei ole ylipainoa ja rasvaprosenttini on normaali, pyöräilen myös työmatkani eli arkipäivisin yhteensä 12 km. Työ on ns. urakkaluontoista eli teemme niin paljon kuin ehdimme ja jaksamme koska firma jossa olen töissä, saa maksunsa meidän tekemien tonnien perusteella. Töitten jälkeen, tai ennen töitä (työ on vuorotyötä viikko aamua ja viikko iltaa), en jaksa tehdä juuri mitään. Nyt minulla oli harvinainen neljän päivän vapaa, koska sain viime perjantaille pekkaspäivän ja tämä lepäily teki todella hyvää. Saisi olla useammin tällaisia vapaita, pitäisin mieluusti kesälomani vaikka neljässä viikon pätkässä pitkin vuotta jos olisi mahdollista. Omalla ajalla ei onneksi työasioita tarvitse miettiä, muuta kuin sen verran että tietää monelta lähden seuraavana päivänä töihin.

Voisiko tuo epäsäännöllisyys ja vuorotyö olla suurempi kuormittaja kuin se fyysisyys. Kyllä tuo työmatkakin kuormittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ei halua maksaa tuotteista ja palveluista enempää.

Ei pystytä, kun ei ole ostovoimaa. Asumiseen ja elämiseen menee suurin osa rahoista.

Niinpä eläminen Suomessa liian kallista, tienatut ansiot kuluvat asumiseen , liikkumiseen ja lasten harrastuksiin.

Ammatinvalintakysymys.

Kuulostaa ihan erään ruotsalaisen operaattorin avainasiakaspalvelulta.. mitäs jyväskylään muuta?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa työpaikassa 90-luvun lopulta lähtien, ja viimeisen n. viiden vuoden aikana on tapahtunut melkoisen radikaalia tehostamista ja säästämistä, ja näin ollen työolojen heikentämistä. Tässä muutamia huomioita:

- työntekijöiden määrä tippunut puoleen (kun aloitin, oli työntekijöitä päälle 60, nyt enää 30)

- asiakkaiden määrä on yli kaksinkertaistunut

- normaalit viikkotunnit (37,5 h) eivät milloinkaan riitä töiden tekemiseen, vaan kaikkien odotetaan tekevän pitkää päivää liukumalla, eli ylitöistä ei makseta

- ennen panostettiin työn laatuun, nyt sanotaan että ”tehkää määrää, ei laatua, ei ne asiakkaat kaikkia virheitä huomaa”

- kun asiakkaat huomaavat virheen, alkaa julkinen syyllisten kaivaminen ja puhuttelu että miten näin on päässyt käymään

- jatkuvasti tuodaan uusia työtehtäviä, joihin ei kouluteta tai perehdytetä, ja sanotaan vaan että ”no koeta keksiä jotain”

- IT-tukea ei ole, tietokoneet ja ohjelmat ovat vanhoja ja toimimattomia, koska näihin ei haluta käyttää rahaa

- sähköposteihin vastaamisessa on palvelulupaus palata asiaan 24 tunnin kuluessa, mutta todellisuudessa tiimin sähköpostissa on tälläkin hetkellä yli 1200 lukematonta viestiä, vanhimmat kuuden viikon takaa

- yllä olevan vuoksi tulee päivittäin vihaisia puheluita asiakkailta, ja joutuu kuuntelemaan melkoista huutoa

- henkilöstön vähennyksiä suunnitellaan koko ajan lisää, eli esim. eläkkeelle tai perhevapaalle jäävien tilalle ei palkata ketään

Tässä nyt muutamia asioita mitä tulee mieleen. Touhu menee koko ajan järjettömämmäksi, ja ihmisiä jää pitkille sairaslomille työuupumuksen vuoksi. En usko itsekään jaksavani eläkeikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6 h työpäivä kaikille.

Meillä tätä on toteutettu "onnistuneesti" niillä, jotka ovat uupumisen vuoksi pyytäneet saada tehdä osa-aikaista. Heidän päiväsuunnitelmassaan 8h työt on vain pakattu 6h aikaan.

Niinpä niin. Minä yritin tehdä kuuden tunnin työpäivää, kun lapset olivat pieniä. Käytännössä se oli sitä, että tehtävälista pysyi tismalleen samana, mutta suorittamiseen oli vain reippaasti vähemmän aikaa. Siispä tunnollinen työntekijä jättää väliin lounaan ja kahvitauot! Puoli vuotta jaksoin, mutta tuskin oli enemmän energiaa lasten kanssa touhuiluun, kuten olin ajatellut. Palkka toki tipahti samassa suhteessa kuin tunnitkin, vaikka työmäärässä ei tapahtunut mitään muutosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v ja työskentelen firmassa, jossa minun tehtäviin kuuluvat seuraavat asiat: videoiden tekstitys ja editointi, käännöstyöt, uutiskirjeet ja markkinointi, oikoluku ja stilisointi, graafinen suunnittelu ja toteutus logoista esitteisiin, informaatiografiikka, powerpoint-pohjien kustomointi asiakkaille, haastattelut ja henkilökuvaukset, uutistiedotteet, yleinen assarointi, blogien kirjoitus, kuvankäsittely ja sihteerin tehtävät sekä litterointi.

Tuossa on 8 ammattia, joita suoritan. Lisäksi toiveena olisi, että osaisin markkinointianalytiikkaa (en osaa), joka on 9. ammatti. Käytetettävissä pitäisi olla 24/7, markkinoida omaa osaamista ja sitä kautta yritystä päivittäin LinkedInissä ja muissa somekanavissa. Työkavereiden kanssa pitäisi puuhata ja seurustella kaikkea kivaa vapaa-ajalla yhteisöllisyyden nimeksi. Sen lisäksi omasta elämästä pitäisi jakaa firman somekanaville (ilmaista) markkinointimateriaalia tyyliin "Oh hoh, täällä ihana luminen päivä, mites siellä teidän toimistolla?" tai "Tässä meidän firman supertehokas Saija täällä Kanarialla etätöissä, ihanaa!" tai "Iki-ihana Annimme on laittanut kotiinsa näin kauniin joulukuusen!" tai "Meidän Pertistä tuli juuri isä, tässä kuva vastasyntyneestä <3 #ihanaisyysloma"

Oletko jossain höppänöiden käsienheiluttelijoiden järjestössä röissä?

Alan epäillä niin! Tässä firmassa haetaan aina jotain Jumalasta seuraavaa, joka osaa tehdä 100 asiaa ja palkaksi riittää, että firma tahkoaa hyvää tulosta.

Mutta, ihan normaali meininki monessa paikassa nykyisin. Ei riitä yksi hyvä ammattiosaaminen, pitää hallita 5 eri ammattia ja mielellään kolmella eri kielellä, vähintään. Palkaksi saat kympin tunnilta.

Juuri tämä!

Työpaikoilla ei myöskään saa olla eri mieltä nykyään mistään. Eräs kaverini mainitse esimiehellensä palkasta joka maksettiin kun jaksettiin, huomautti esimiestä, että palkat tulisi maksaa palkkapäivänä oikein. Tästä esimies suuttui ja pohti koeaikapurkua kun työntekijä oli vielä koeajalla, no koeaikapurkua ei tehty koska laki tuli vastaan. Sairasta, heti uhataan potkuilla jos ei ole ruskea kieli.

Tää on hauska nykyisin kun pitäisi osata kaikki mahdolliset kielet ja olla monta ammattia ja mahdollisimman nuori joka hyväksyy 9 euroan tunti palkan. Mutta kai näitä sitten löytyy kun jokuhan ne paikat saa. Sitten on myös paljon näitä yrityksiä jotka ettii kokoajan uusia työntekijöitä, kun vaihtuus suurta, kertoo paljon työpaikasta.

Näkemyksiäni:

Eletään myöhäiskapitalismin vaihetta. Järjestelmä on kestokyvyn rajoilla ja uusliberaali malli tulee kaatumaan. Työpaikkojen pahoinvointi on yksi ennusmerkeistä.

Oikeistolaiset think thankit ovat kehitelleet mm. New Public Management -opin, jonka mukaan myös julkisen sektorin työntekijöistä on puserrettava kaikki irti. Taustalla ideologinen johtamisoppi, ei mikään "itsestään tapahtunut" ilmiö. Pohdi ketä äänestät.

Vastakeinoja asiantuntijatyöhön: kieltäydy joistakin työtehtävistä, älä vain tee niitä tai lisää ne to do -listaan, jossa "jono" odottavista töistä, "arvio valmistumisajankohdasta ensi vuoden toukokuu". Pidä ruokatunnit ja lounastauot, kieltäydy puhumasta niiden aikana työstä. Tuota muille pettymyksiä ja kerro syy, mutta tee oikeasti tärkeät ydintehtävät hyvin. (Miehet toimivat näin, tunnolliset naiset suorittavat helpommin kyseenalaistamatta, sanoisin, ja olen itse tällainen nainen.)

Jo Mark Zuckerberg sanoi, että aikanaan kun FBssä tehtiin vimmaista kehitystyötä tyyliä 80 h viikossa, jälkikäteen osoittautui että suurin osa kehitellyistä toiminnoista oli turhia ja ne hylättiin, minkä lisäksi useimmilla kehittäjillä burn out. Kiireessä ja pöhinässä tehtiin siis turhaa työtä, josta joku kaukonäköinen olisi voinut yksinkertaisesti kieltäytyä.

Ratkaisu kirjoitti:

Olin kerran töissä yrityksessä, minne tuli uusi toimari. Hän alkoi hyvin pian vahtimaan alaisten työntekoa ja puuttumaan sen tekemiseen eri tavoilla. Lisäksi hän alkoi valittamaan liian pitkistä lomista kun olimme saaneet lisätä mm. ylityöt lisäpäivinä vuosilomiimme. Ne poistettiin. Asiakastapaamisten määrää lisättiin per/pvä niin, ettei aikaa jäänyt niiden kirjaamisiin ja raporttien tekoon enää normaalin työajan puitteissa. Lisäksi töihin tulo - ja lähtöajat alettiin kirjaamaan ylös. Lopputulos. Sanoin itseni irti. Aina on olemassa ratkaisu.

Töihin tulo- ja lähtöaikojen kirjaus eli kulunvalvonta on ihan normaali käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti jaksan eläkkeelle asti, etten flippaa ennen sitä...

Eläkeikäkin näyttää muuttuvan tasaiseen. Eläkkeelle jäänyt esimieheni sai jäädä 60 vuotiaana eläkkeelle. Itse saan jäädä 65-67 v.

Huono johtaminen: tempoileva strategia, johdon puolelta priorisointi puuttuu ja siitä seuraa epätarkoituksenmukainen resursointi. Johdon päätöksiin (no, päättämättömyyteen) kriittisesti suhtautuvat savustetaan ulos. Joustavuus työajoissa vain työnantajan eduksi. Asiakkaille myyntijohtajan antamat mahdottomat lupaukset jäävät muiden lunastettavaksi eli epäonnistuminen on pedattu jo tarjouksenjättämisen vaiheessa.  Työntekijäporrasta ei arvosteta eli määräaikaiset tekijät laitetaan pois ja tilalle otetaan myyntijohtajan/ toimitusjohtajan /ns tuotantojohtajan lapset töihin. Tuo samainen johto pitää firmaa omana temmellyskenttänään eli henkilöstölle ei todella ole samat säännöt kuin tälle "avainhenkilö"-kolmikolle. Tunnuslukuja vääristellään ihan avoimesti, jotta kolmikon työ näyttäytyisi myönteisessä valossa. Epätasa-arvo ja huono johtaminen yleensä kuluttaa ne todelliset avainhenkilöt loppuun ja kynnelle kykenevät äänestää jaloillaan. Muutama liian kiltti ja uskollinen ta*p*p*aa itsensä pian työllä.

Näin käy kun firman suuromistajana toimii teknologiayhtiön johtamisesta mitään ymmärtämätön helppoheikki ja ylimpään johtoon on nimetty herroja sopivalla lipevyydellä kumarteleva opportunisti, jonka suunnitelma on kupata firmasta kaikki irti omaksi edukseen siihen saakka kunnes firma on belly up.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista parasta on, että IT-tuki voi olla ulkoistettu johonkin kehitysmaan. Sitten jonkun yksinkertaisen asian selvittämiseen menee monta päivää kielimuurin ja etäisyyden vuoksi. Tämä siis käytännössä. Varsinaiset työt jää tekemättä. Mutta säästöähän tämä on ainakin johtoportaan mielestä. 😁

Haha, muistan erään toimeksiantoni (totta kai olin vuokratyöntekijä) verkkokauppaa tekevässä yrityksessä! Piti soittaa IT-tukeen ja toivoa jumalilta, että osuisi suomenkielinen as. palvelija. Koska muuten puhelu ohjautui Intiaan, josta vastaa joku heppu, joka ehkä osaisikin korjata ongelmani, mutta hänen pitää kysyä lupa (kai paikallisen hierarkian takia) esimieheltään, jolloin yksinkertainen asia kestää puoli päivää, kielimuuri haittaa ja työt kasautuvat. Näin kävi vaikka jos salasana unohtui tai joku appi bugasi. Hienosti ulkoistettu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla asiantuntijatyössä olevista on liian huonot it-taidot. He luulevat niitä hyviksi, koska eivät tiedä paremmasta. Oikeasti merkittävän määrän asiantuntijan työstä voisi automatisoida, jos halua ja osaamista riittää.

T: asiantuntija, joka opetteli viime kesälomallaan käyttämään Office365:n PowerAutomatea ja VBA:ta ja tekee töitä sen takia ehkä puolet työajasta

Lähinnä kai suurin ongelma on se, että tuollaisista mahdollisuuksista ei edes tiedetä. Olen 30 ja sain vasta vuosi sitten konkreettisesti nähdä, mitä macrot ovat. Olin myös hämmästynyt, että kesäpoika oli kehitellyt itselleen VBA:lla oman systeemin, jolla oli automatisoinut osoitteiden kirjoittamisen. Onhan se mielenkiintoista. En mä kuitenkaan itseäni tyhmänä pidä etten sitä aikaisemmin tiennyt, eihän edes suuret viisaat työnantajat ole keksineet mainostaa tällaista "Päivikki hei, helpota omaa työkuormaasi ja opettele tää".

Koska pääset internetiin, lienee sellainen väline kuin Google tuttu. Sillä minäkin nuo löysin, kun ryhdyin etsimään tietoa siitä, mitä eri asiat ohjelmissa, joita kyäytän, tekevät. Eri hain asioita tyyliin "what is powerautomate?" "What record macro means?" Jne. Tuntuu siltä, että suurin osa asiantuntijoista on kuin heillä olisi hevosten silmälaput, jotka rajaavat näkökentän vain niihin asioihin, joita jo osataan ja joita robottimaisesti toistetaan.

Kun ei tiedä mitä etsiä, ei tiedä mitä etsiä. Nyt juurikin olen siinä tilanteessa, että voisin ja voin googlata noita asioita. Aiemmin en tiennyt mitä ne ovat, enkä myöskään tiennyt, miten niistä voisi olla apua minun työssäni. Nuo ovat hyviä juttuja, mutta ei ihminen ole tyhmä jos ei noita tiedä. Kuten sanoin, edes työnantajat eivät ymmärrä kannustaa ihmisiä helpottamaan, anteeksi, tehostamaan, työtään noiden avulla. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että ihminen, asiantuntijakaan, osaisi noin vain koodata työnsä mukavaksi. Ei edes insinöörikoulutuksessa opeteta muuta kuin excelin peruskomennot.

Niin, tässä juuri tullaan siihen, että tietoa ei voi itse hakea. Viemällä hiiren kursori Excelissä jonkun sellaisen "nappulan" päälle, josta et tiedä, mitä se tekee, näet nappulan nimen. Sen voi sitten löydä Googleen. Toinen tapa etsiä asioita on mennä kirjastoon, etsiä Excel-kiroja ja sitten katsoa niistä termejä ja laittaa ne Googleen. Myös YouTubesta ihan pelkällä Excel-hakusanalla löytyy kaikkea. Jos Oma ongelmanratkaisukyky ei riitä mihinkään näistä, niin ei pidä ihmetellä, jos työ tuntuu liian vaativalta.

....

It-mielessä lahjakas ihminen on varmaan tyytyväinen.

Mutta asiantuntija, joka osaa oman alansa erinomaisesti (vaikkapa jotkin sopimusehtojen pykälät), ei ole välttämättä yhtä kätevä ITssä ja vaatimukset ovat kovat, mutta koulutusta ei saa. Uusia appeja tulee aivan prkleen iso määrä joka vuosi. Laskin, että käytän jotain 20 appia viikossa, niihin tulee uudistus joka vuosi (tai kuukausi), ulkoasu ja käyttöliittymä muuttuu ja versio 2.0 bugaa - käyttäjä turhautuu kuoliaaksi. Ja tämä estää siis varsinaisen työnteon. Jossakin laskettiin, että erilaisten teknisten ongelmien ratkaisuun (omatoimisesti tai IT-turn avulla) menee iso määrä asiantuntijan työaikaa.

Sovellusten helppokäyttöisyys ei ole aina kehittäjien mielessä.

Ja muista, että jokainen vanhenee. Kelkasta on helppo pudota milleniaalinkin, kun zilleniaalit tuleva ja alkavat chattailla Discordissa ohi Teamsin ja vastaavien kankeiden versioiden. Ei voi olla niin, että huonojen IT-sovellusten oppimiseen vaaditaan ikä 20-30,kaikki sitä vanhemmat irtisanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

siitä voimme varmaan kuitenkin olla samaa mieltä, että ennen oli sihteerit, osastosihteerit, matkasihteerit, assarit, avustajat, kokousavustajat, arkistosihteerit, hr-henkilöt, it-tuet, varastovastaavat, tietohallintovastaavat jne. Näitä ei enää ole, vaan jokaisen työntekijän on itse palveltava itseään jokaisessa [hallinnollisessa ongelmassa. Jokainen erikseen opettelee joka kerran tarvitessaan matkavarausohjelman, kokoustilavarausohjelman, matka- ja kululaskuohjelman, varastovarausjärjestelmän, arkistointijärjestyksen... aivan kaiken. Ja on kuulkaa tehokasta säästöä taas :p

Kaikkein absurdeinta tässä assistenteista luopumisessa on se, etteivät monet vanhat jäärät kuitenkaan sopeudu siihen, että heidän pitäisi itse tehdä näitä admin-hommia. Tämän seurauksena "sihteerihommat" nakitetaan vanhasta tottumuksesta nuorille naisille. Eli pahimmassa tapauksessa yliopistokoulutettu asiantuntija neljän tonnin kuukausipalkalla keittää kokouskahveja, lähettää kalenterikutsuja, postittaa paketteja ja tekee matkavarauksia, mikä on taas pois niistä oikeista töistä, joihin gänet on palkattu. Kaikki häviävät – assistenttitöihin erikoistuneet henkilöt roikkuvat valtion tuilla työttöminä, koulutettu asiantuntija tympääntyy työnsä kannalta epäolennaisiin työtehtäviin, eikä työnantaja saa asiantuntijasta irti tämän aitoa osaamista, kun aika menee sihteerihommiin. Kuten todettu – kylläpä on oikeasta paikasta tässäkin säästetty.

Tämä on muuten harvinaisen totta

Yrityksille kasataan kuluja, ja velvotteita, osakkeenomistajat vaativat osinkoja.

Jos et maksa verottaja hakee firman konkurssiin. Joten kuka joutuu joustamaan...niinpä työntekijähän se.

Eli firma laittaa niinsanotusti vahingonkiertämään

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on siksi sellaista, koska työntekijä maksaa työnantajalle niin paljon sairaan korkean ansiotuloverotuksemme vuoksi. Jos työntekijä saa palkkaa käteen kuukaudessa noin 3200 €, todellinen kustannus työnantajalle on noin 9000 €.

Työntekijöillä on siis oltava korkea tuottavuus, eli heistä on revittävä irti paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6 h työpäivä kaikille.

Meillä tätä on toteutettu "onnistuneesti" niillä, jotka ovat uupumisen vuoksi pyytäneet saada tehdä osa-aikaista. Heidän päiväsuunnitelmassaan 8h työt on vain pakattu 6h aikaan.

Niinpä niin. Minä yritin tehdä kuuden tunnin työpäivää, kun lapset olivat pieniä. Käytännössä se oli sitä, että tehtävälista pysyi tismalleen samana, mutta suorittamiseen oli vain reippaasti vähemmän aikaa. Siispä tunnollinen työntekijä jättää väliin lounaan ja kahvitauot! Puoli vuotta jaksoin, mutta tuskin oli enemmän energiaa lasten kanssa touhuiluun, kuten olin ajatellut. Palkka toki tipahti samassa suhteessa kuin tunnitkin, vaikka työmäärässä ei tapahtunut mitään muutosta. 

Lyhennetty työaika on kyllä mun nykytyönantajalle ihan vitsi! Aiemmin sulla oli 7,5h aikaa tehdä työt, nyt teet ne neljässä tunnissa. 😄

Mä jäin etätyöstä osapäiväsaikulle nyt loppuvuodesta

lääkärin määräämällä ylityökiellolla, ja jouduin viikoittain muistuttamaan tiimiesimiestä, että mulle ei voi perjantaina jyvittää maanantaiksi valmiiksi vaadittavia hommia, koska vknloput ja ma on vapaita.

Ei millään mennyt jakeluun, että en ole käytettävissä vapaa-ajalla!

Työnjohto ei sopeutunut yhtään ennakoimaan, että työt olisi jyvitetty keskiviikkona, silloin se olisi ollut maanantaiksi valmis!

Heistä kun oli niin mukava vielä pe iltapäivänä soittaa, että teepä maanantai-iltapäiväksi nämä.

Lopetin työt sopimuksen mukaan klo. 14 enkä vastannut enää työpuheluihin sen jälkeen.

Stressasin älyttömästi aikatauluja ja jouduin taistelemaan ylityötä vastaan.

Pomot alkoivat suhtautua nuivasti ja selvästi mua pidettiin laiskana. Kehityskeskustelussa 3 pomoa haukkui päätoimarille mua vuorotellen, etten kykene hoitamaan hommiani.

Sanoin että en niin, SIKSI olen saikulla ja kuntoutuksessa, ja mulle yhä määrätään täydet työt!

Kukaan ei ajatellut, että sain myös puolikasta palkkaa, eli en tosiaan juhlinut kotona extravapaa-ajalla, vaan kuntoutin selkää ja elin tarkalla eurolla.

Irtisanoudun työstäni kun osapäiväsaikku on ohi, meni luotto firmaan. Sieltä on pitkillä sairaslomilla ollut useita ihmisiä vuodenaikana, ja burn out on ihan yleinen tauti siellä. Oma esimies kehuskeli saaneensa peräti kaksi hermoromahdusta siellä. 🙄

Uusi työpaikka on mulla kuitenkin jo sovittu, mutta en luota enää nykytyönantajiin.

Mutta mieluummin köyhä kuin kipee. Osapäiväsaikulla olet molempia.