Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Paskasta työstä kannatta ottaa lopputili seurauksista välittämättä. Näin tehdää USA.ssa. kin.  Muuten ei mikään muutu. Kun työvoimasta on sitten kova puute niin on helpompi aloittaa omaa liiketoimintaa tai pyytää lisää työhyvinvointia lisääviä etuja.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla ei myöskään saa olla eri mieltä nykyään mistään. Eräs kaverini mainitse esimiehellensä palkasta joka maksettiin kun jaksettiin, huomautti esimiestä, että palkat tulisi maksaa palkkapäivänä oikein. Tästä esimies suuttui ja pohti koeaikapurkua kun työntekijä oli vielä koeajalla, no koeaikapurkua ei tehty koska laki tuli vastaan. Sairasta, heti uhataan potkuilla jos ei ole ruskea kieli.

Allekirjoitan tämän täysin. Olen itse töissä niin sanotussa ketterässä ja modernissa työyhteisössä, jossa joka välissä korostetaan avoimen kommunikaation ja rehellisen palautteen merkitystä. Vaan auta armias, jos joskus avaat suusi ja kerrot jostakin työhösi liittyvästä epäkohdasta. Vaikka palautteen antaisi kuinka rakentavasti ja vielä ratkaisuehdotuksia tarjoten, niin vastaukseksi tulee vain puolustelua, vastuun siirtämistä ja palautteen antajan syyllistämistä. Muodon vuoksi on palautekeskustelut ja "anonyymit" palautekanavat, mutta kerätyllä tiedolla ei oikeasti tehdä mitään työyhteisön kehittämiseksi. Helpoimmalla pääsee, kun vaan feikkihymy kasvoilla toteaa kaiken olevan hyvin ja kaikessa hiljaisuudessa hakee muualle.

Työelämä on pitkälti myös teatteria. Helpottaa, kun suhtautuu siihen myös sellaisena.

Vierailija kirjoitti:

Alimman duunaritason palkat eivät ole nousseet juurikaan sitten 80-luvun ja alin keskiluokka on Suomessakin ajettu ahtaalle.

Silti puhutaan, ettei Suomessa kannata tuotantoa pitää. Valhetta se on. On aivan sama saako työntekijä 250€ kuussa vai alle 2000€, jos tuotetaan isoja eriä. Paljon alemmalla palkalla ei edes nuorille kerry eläkettä riittävästi ja eläkeikä jossain 70-v. Eläkevakuutusyhtiön johto saa taas huimat edut. Oikeutettua varmaan.

Kai EK:n mielestä palkkataso ei voi koskaan olla liian alhainen.

Ilmeisesti ei voi olla liian alhainen työntekijöille, mutta koskaan ei voi olla liian korkea niille pomoille. Tätä en ikinä ymmärrä, kun olen niin tyhmä. Miten ne jättipalkat voi olla mitenkään perusteltuja?

Miten me lampaat aina vaan nielemme ne selitykset?

Ihan vaan opetukseksi ja varoitukseksi, kun sähköpostiinne lävähtää henkilöstö tai työhyvinvointikysely tietäkää ja ymmärtäkää että ne eivät ole anonyymeja vaikka niin kerrotaan. Jos et vastaa kyselyyn sähköpostiisi tulee muistutus. Ja jos erehdyt antamaan rehellisiä vastauksia, alkaa seuraaminen.

Tiesitkö myös että työterveydestä lähtee joka kuukausi nimilista niinstä jotka ovat käyttäneet työterveyspalveluita. Nimilista menee hr- järjestelmään, ja kun tietty kappalemäärä tai tiheys ylittyy hrjätjestelmä hälyyttää. Eli käykää mieluummin omalla rahalla ja ei työajalla lääkärillä, muuten tulee lähtö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla ei myöskään saa olla eri mieltä nykyään mistään. Eräs kaverini mainitse esimiehellensä palkasta joka maksettiin kun jaksettiin, huomautti esimiestä, että palkat tulisi maksaa palkkapäivänä oikein. Tästä esimies suuttui ja pohti koeaikapurkua kun työntekijä oli vielä koeajalla, no koeaikapurkua ei tehty koska laki tuli vastaan. Sairasta, heti uhataan potkuilla jos ei ole ruskea kieli.

Allekirjoitan tämän täysin. Olen itse töissä niin sanotussa ketterässä ja modernissa työyhteisössä, jossa joka välissä korostetaan avoimen kommunikaation ja rehellisen palautteen merkitystä. Vaan auta armias, jos joskus avaat suusi ja kerrot jostakin työhösi liittyvästä epäkohdasta. Vaikka palautteen antaisi kuinka rakentavasti ja vielä ratkaisuehdotuksia tarjoten, niin vastaukseksi tulee vain puolustelua, vastuun siirtämistä ja palautteen antajan syyllistämistä. Muodon vuoksi on palautekeskustelut ja "anonyymit" palautekanavat, mutta kerätyllä tiedolla ei oikeasti tehdä mitään työyhteisön kehittämiseksi. Helpoimmalla pääsee, kun vaan feikkihymy kasvoilla toteaa kaiken olevan hyvin ja kaikessa hiljaisuudessa hakee muualle.

Nykyajan pätkätyökulttuuri on aika raskasta. Sen kun yhdistää vielä vuokratyöhön, niin koko ajan on vähän juureton olo. Työelämä on kovin pirstaloitunutta ja on hankalaa suunnitella mitään. Määräaikaiset "tempit" tekevät aivan yhtä kovasti työtä kuin vakituisetkin saamatta kuitenkaan mitään etuja (lomia, bonuksia, henkilökuntaetuja). Määräaikaisuuksia ketjutetaan myös aivan surutta.

Muita asioita voisin mainita vaikkapa sen, että eläköityvän (tai vanhempainvapaalle/pitkälle saikulle jäävän) tilalle ei palkata ketään, vaan hänen työnsä jaetaan muille. Jatkuvat organisaatiomuutokset ovat väsyttäviä myös.

Kiristetään liukuhihnaa.

Laki: Yrityksen on tehtävä voittoa

Omistaja: työntekijöiden persnahasta. Koska ei innovoida , tk, jne eli pomon palkkaa osataan nostaa, vaikka ei tuotantoa tehosteta muuten kuin alinaisituksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Ei auta. Kun jätän työpuhelimen työpaikalle loman ajaksi, seuraavaksi soitellaan henkilökohtaiseen puhelimeen.

Ei siihen omaan henkilökohtaiseen puhelimeen tarvitse vastata, jos ei halua. Oman puhelimen voi vaikka sammuttaa loman ajaksi ja käynnistää sitten kun sitä tarvitsee.

Olen viimeisen 4:n vuoden ajan päässyt tarkastelemaan teollisuusyritysten toimintaa näköalapaikalta.

Omakohtainen kokemus: ylempään ja keskijohtoon on alkanut pesiytymään AMK-tasoisia inssejä joiden tosiasiallinen ymmärrys ei riitä laajojen asioiden johtamiseen, kauaskatseisuuteen, laaja-alaisuuteen jne. Heidät on palkattu siksi että työpaikkailmoituksissa haetaan AMK- tai ylempää korkeakouluinsinööriä. Näistä on sitten valittu se halvempi. Pari vuotta kun tällaiset pääsevät mellastamaan johtotehtävissä niin mm. toiminnan laatu ja ihmisten johtaminen unohtuvat täysin. Kannattavuus heikentyy ja säästötoimenpiteet kohdistuu ensimmäisenä palkkakuluihin. Tuotantotyöntekijöitä palkataan paikkaamaan jättämää mutta toimihenkilöiksi palkataan tietysti lisää saman opintoputken ryömijöitä - mitäpä muutakaan osattaisiin palkata itse tietämättään aiheutettuun ongelmaan.

Otin muutaman tällaisen ongelmajohtajan tarkasteluun ja yhteisenä tekijänä näissä oli että henkilöt eivät olleet oikeastaan minkään alan asiantuntijoita. He olivat edenneet asemaansa vain hyvien sosiaalisten taitojen avulla. Sosiaaliset taidot ovat toki hyvä asia mutta jos niitä käytetään vain omaan pyrkyryyteen ja tulotason kehittämiseen niin tulos näkyy yrityksen tilinpäätöksessä. Toinen asia oli suunnaton laiskuus kehittää itseään. Tämä oli ollut ongelmana jo opinnoissa (joihin ura ja asema perustuvat). Opinnäytetyöt AMK:ssa eivät kestäneet näissä päivänvaloa (niissä jopa kuvattiin täysin kuvitteellinen, ratkaisematta ja toteuttamatta jäänyt teollisuuscase).

kokoomuskansanedustajan t paidan rintamuksessa luki ole porvari. Mitä enemmän työ tuo lisäarvoa sitä enemmän kartellisysteemi tuo rahaa lukase mitä lisäarvo tarkoittaa. Demokratiasta ei suinkaan ole kyse vaan orjatyöstä ja ulkomailta haalitaan lisää äänestä heitä niin kohta asut turvemajassa

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Ei me kyllä kestäneet. Vanhempien sukupolvien ongelmia olivat alkoholismi. Koska ei ollut tietokoneita, riitti olla selvinpäin töissä. Nykyisin vaaditaan muutakin ;) Kuinka hyvin pärjäät tietokoneen ja ohjelmien kanssa? Osaako lähipiiri hoitaa pankkiasiansa tietokoneella?

Ihmiset myös elävät nykyisin pidempään, toisin kuin vanhemmat sukupolvet, koska he eivät kestäneet.

Mun alani on todella raadollinen, olen IT arkkitehti. Työnantaja minimoi palkkakustannukset, joten yhdelle arkkitehdille jää useamman arkkarin työ tehtäväksi. Jos et tee töitäsi, pääset kortistoon seuraavissa yt:ssä. Ja niitä yt:tä järjestetään kerran vuodessa vaikka ei olisikaan oikea tarve "tuotannollisille ja taloudellisille" irtisanomisille. Ne yt:t on vaan vuosittainen siivouskierros. Onneksi tällä alalla on töitä, olen itsekin tullut irtisanotuksi, mutta työllistynyt aina uuteen paikkaan edellisen työn irtisanomisaikana.

Vastineeksi kovasta työkuormasta ja yt-uhasta saan hyvän palkan. Lisäksi työn voi tehdä 99% etänä ja siitä minä ainakin tykkään. Aloitan työpäivän 9-10 välillä, koska olen aamu-uninen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten harvinaisen totta

Yrityksille kasataan kuluja, ja velvotteita, osakkeenomistajat vaativat osinkoja.

Jos et maksa verottaja hakee firman konkurssiin. Joten kuka joutuu joustamaan...niinpä työntekijähän se.

Eli firma laittaa niinsanotusti vahingonkiertämään

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on siksi sellaista, koska työntekijä maksaa työnantajalle niin paljon sairaan korkean ansiotuloverotuksemme vuoksi. Jos työntekijä saa palkkaa käteen kuukaudessa noin 3200 €, todellinen kustannus työnantajalle on noin 9000 €.

Työntekijöillä on siis oltava korkea tuottavuus, eli heistä on revittävä irti paljon.

Tuubaa, jota Suomessa kierrätetään vuodesta toiseen.

"Pakolliset työnantajamaksut ovat arviolta noin 20 prosenttia työntekijän palkasta. -- Työntekijä, jonka kuukausiansio on 2 000 euroa, maksaa pakollisine sivukuluineen työnantajalle noin 2 640,20 euroa."

Lähde Ilmarinen

Siksi koska ihmiset on sen verran yksinkertaisia ja ahneita, että ne suostuu. Mä olen jo jonkun aikaa jättänyt ne hommat ja muut stressit johtajille ja itse nautin vain palkkaa Tyhmäähän se on selkä vääränä painaa menemään.

Minä ite kirjoitti:

Paskasta työstä kannatta ottaa lopputili seurauksista välittämättä. Näin tehdää USA.ssa. kin.  Muuten ei mikään muutu. Kun työvoimasta on sitten kova puute niin on helpompi aloittaa omaa liiketoimintaa tai pyytää lisää työhyvinvointia lisääviä etuja.

Roskaa. USA:ssa ihmisten on pakko tehdä tuollaisia yksilöllisiä päätöksiä, koska ei ole vahvoja ammattiliittoja eikä laki suojaa työntekijän oikeuksia.

Suomessa kannattaa enemmänkin ottaa yhteyttä liittoon, joka saa isommat massat liikkeelle. Tehokkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Ei me kyllä kestäneet. Vanhempien sukupolvien ongelmia olivat alkoholismi. Koska ei ollut tietokoneita, riitti olla selvinpäin töissä. Nykyisin vaaditaan muutakin ;) Kuinka hyvin pärjäät tietokoneen ja ohjelmien kanssa? Osaako lähipiiri hoitaa pankkiasiansa tietokoneella?

Ihmiset myös elävät nykyisin pidempään, toisin kuin vanhemmat sukupolvet, koska he eivät kestäneet.

Niin ja nykyään pitää jopa omat lapset pystyä kasvattamaan pieksemättä ja hylkäämättä pitkin pihoja oman onnensa nojaan. Tosiaan on vähän eri vaatimukset ihmisillä nykyään. Ei voi rallatella kuten ennen vanhaan tupakkia poltellen ja leikkien aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeisen 4:n vuoden ajan päässyt tarkastelemaan teollisuusyritysten toimintaa näköalapaikalta.

Omakohtainen kokemus: ylempään ja keskijohtoon on alkanut pesiytymään AMK-tasoisia inssejä joiden tosiasiallinen ymmärrys ei riitä laajojen asioiden johtamiseen, kauaskatseisuuteen, laaja-alaisuuteen jne. Heidät on palkattu siksi että työpaikkailmoituksissa haetaan AMK- tai ylempää korkeakouluinsinööriä. Näistä on sitten valittu se halvempi. Pari vuotta kun tällaiset pääsevät mellastamaan johtotehtävissä niin mm. toiminnan laatu ja ihmisten johtaminen unohtuvat täysin. Kannattavuus heikentyy ja säästötoimenpiteet kohdistuu ensimmäisenä palkkakuluihin. Tuotantotyöntekijöitä palkataan paikkaamaan jättämää mutta toimihenkilöiksi palkataan tietysti lisää saman opintoputken ryömijöitä - mitäpä muutakaan osattaisiin palkata itse tietämättään aiheutettuun ongelmaan.

Otin muutaman tällaisen ongelmajohtajan tarkasteluun ja yhteisenä tekijänä näissä oli että henkilöt eivät olleet oikeastaan minkään alan asiantuntijoita. He olivat edenneet asemaansa vain hyvien sosiaalisten taitojen avulla. Sosiaaliset taidot ovat toki hyvä asia mutta jos niitä käytetään vain omaan pyrkyryyteen ja tulotason kehittämiseen niin tulos näkyy yrityksen tilinpäätöksessä. Toinen asia oli suunnaton laiskuus kehittää itseään. Tämä oli ollut ongelmana jo opinnoissa (joihin ura ja asema perustuvat). Opinnäytetyöt AMK:ssa eivät kestäneet näissä päivänvaloa (niissä jopa kuvattiin täysin kuvitteellinen, ratkaisematta ja toteuttamatta jäänyt teollisuuscase).

Eikä ne torvelot yliopistoltakaan sen parempia ole. Olen ihmetellyt, että opetetaanko siellä koulussa vain itseluottamusta vai mitä. Fysiikkaa ei ainakaan, kun olen sen verta monta kertaa vängännyt asioista ja aina ollut oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla ei myöskään saa olla eri mieltä nykyään mistään. Eräs kaverini mainitse esimiehellensä palkasta joka maksettiin kun jaksettiin, huomautti esimiestä, että palkat tulisi maksaa palkkapäivänä oikein. Tästä esimies suuttui ja pohti koeaikapurkua kun työntekijä oli vielä koeajalla, no koeaikapurkua ei tehty koska laki tuli vastaan. Sairasta, heti uhataan potkuilla jos ei ole ruskea kieli.

Allekirjoitan tämän täysin. Olen itse töissä niin sanotussa ketterässä ja modernissa työyhteisössä, jossa joka välissä korostetaan avoimen kommunikaation ja rehellisen palautteen merkitystä. Vaan auta armias, jos joskus avaat suusi ja kerrot jostakin työhösi liittyvästä epäkohdasta. Vaikka palautteen antaisi kuinka rakentavasti ja vielä ratkaisuehdotuksia tarjoten, niin vastaukseksi tulee vain puolustelua, vastuun siirtämistä ja palautteen antajan syyllistämistä. Muodon vuoksi on palautekeskustelut ja "anonyymit" palautekanavat, mutta kerätyllä tiedolla ei oikeasti tehdä mitään työyhteisön kehittämiseksi. Helpoimmalla pääsee, kun vaan feikkihymy kasvoilla toteaa kaiken olevan hyvin ja kaikessa hiljaisuudessa hakee muualle.

Jos laittomuuksia havaitsee, voi myös viedä työnantajan oikeuteen. Sillä on huonot puolensa, mutta onhan se tyydyttävää, jos voittaajutun, niin nostella entisen työnantajan pitkin hampain maksamia korvauksia pankista.

Muistan kun eräässä entisessä työpaikassa teetettiin kalliisti konsultilla "Yrityksen arvot"-pumaska, joka sisälsi kaikenlaista puutaheinää työntekijöiden kunnioituksesta jne. kaunista jorinaa. Vuoden päästä alkoivat yt-neuvottelut.

Se niistä arvoista! kirjoitti:

Muistan kun eräässä entisessä työpaikassa teetettiin kalliisti konsultilla "Yrityksen arvot"-pumaska, joka sisälsi kaikenlaista puutaheinää työntekijöiden kunnioituksesta jne. kaunista jorinaa. Vuoden päästä alkoivat yt-neuvottelut.

Joo, varmaan ne konsulttipalkkiot ajoivat firman konkkaan 😂