Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Osakkeen omistajien voitot pitää maksimoida. Siksi.

Koska ihmiset odottavat elämältään paljon enemmän niin helppouden kuin sisällön suhteen.

Sota-ajan vanhempien kasvatus oli paljon ankeampaa, kuin nykyään. Lapsia oli ja ne leikkivät keskenään. Nykyään siitäkin asiasta on tullut ihan älytön suorittaminen ja ”pelko lapsen pilaamisesta”.

Ennen luotettiin esim. opettajaan ja tämän taitoon opettaa. Nykyään jokainen on mielestään viisaampi ja parempi esimerkiksi juuri opettamisessa - tai ihan missä tahansa.

Sanoisin siis, että ihmisten epärealistiset käsitykset omasta itsestään ja elämästä yleensäkin aiheuttavat yhdessä työn kanssa elämäntavan, missä pitäisi olla oman elämän johtajuutta. Suurella osalla asia ei näin ole, joten elämä on yhtä poukkoilua niin työssä kuin kotona. Ei ihme, että siinä väsyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä pitää kohdella hyvin, mutta poliitikot hyväksyvät sen, että esim. työpaikan kiusaaminen eli henkinen väkivalta hyväksytään eikä siitä tule työnantajalle seuraamuksia kuin äärimmäisen harvoin. Valittakaa tästä poliitikoille!

Systeemi on mätä. Viranomaiset ovat laatineet säännöt itseään suojelemaan.

Leikitäänpä mielikuvistusleikkiä:

Valitat Sanna Marinille, että työpaikalla kiusataan. Sanna ottaa ja pitää tiedotustilaisuuden ja sanoo tiukasti koko kansalle: Ei saa kiusata.

Kysymys kuuluu: Miten oletat asian nökyvän sinun työpaikallasi? Noin niinkuin käytännön tasolla.

Vinkki: Jos töissä on ikävää, hae muualle töihin. Yritä edes. Siitäkin tulee parempi mieli.

Mä olin 80-luvulla alkupuolella erään kaupungin yhden yksikön sisälähettinä. Aamullla lajittelin postin kun ulkolähetti oli tuonut sen, sitä ennen vain odotin, jos joku kutsuu hakemaan jotain. Sitten jaoin postiin. Sen jälkeen taas odottelua. Puolilta päivin kävin kierroksen ja iltapäivällä vielä yhden kierroksen jokaisessa huoneessa, viemässä ja hakemassa sisäistä postia. Muistelen, että ennen sitä puolen päivän kierrosta tuli kaupungin sisäinen posti, jonka ulkolähetti oli hakenut.

Pari kertaa kuukaudessa oli kiireinen päivä, jolloin frankkeerattiin ja lähetettiin laskut. Muuten se oli kyllä istuskelua. Näin jälkeenpäin ajatellen, yksi ihminen olisi voinut hoitaa molemmat lähetin työt ja vielä jotain muuta siihen lisäksi. 

Seuraavassa paikassa ei sitten tarvinnutkaan kyllä istua, tavallista toimistotyötä aikaan jolloin ihmisille alkoi tulla omia päätteitä työpöydilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla asiantuntijatyössä olevista on liian huonot it-taidot. He luulevat niitä hyviksi, koska eivät tiedä paremmasta. Oikeasti merkittävän määrän asiantuntijan työstä voisi automatisoida, jos halua ja osaamista riittää.

T: asiantuntija, joka opetteli viime kesälomallaan käyttämään Office365:n PowerAutomatea ja VBA:ta ja tekee töitä sen takia ehkä puolet työajasta

Lähinnä kai suurin ongelma on se, että tuollaisista mahdollisuuksista ei edes tiedetä. Olen 30 ja sain vasta vuosi sitten konkreettisesti nähdä, mitä macrot ovat. Olin myös hämmästynyt, että kesäpoika oli kehitellyt itselleen VBA:lla oman systeemin, jolla oli automatisoinut osoitteiden kirjoittamisen. Onhan se mielenkiintoista. En mä kuitenkaan itseäni tyhmänä pidä etten sitä aikaisemmin tiennyt, eihän edes suuret viisaat työnantajat ole keksineet mainostaa tällaista "Päivikki hei, helpota omaa työkuormaasi ja opettele tää".

Koska pääset internetiin, lienee sellainen väline kuin Google tuttu. Sillä minäkin nuo löysin, kun ryhdyin etsimään tietoa siitä, mitä eri asiat ohjelmissa, joita kyäytän, tekevät. Eri hain asioita tyyliin "what is powerautomate?" "What record macro means?" Jne. Tuntuu siltä, että suurin osa asiantuntijoista on kuin heillä olisi hevosten silmälaput, jotka rajaavat näkökentän vain niihin asioihin, joita jo osataan ja joita robottimaisesti toistetaan.

Kun ei tiedä mitä etsiä, ei tiedä mitä etsiä. Nyt juurikin olen siinä tilanteessa, että voisin ja voin googlata noita asioita. Aiemmin en tiennyt mitä ne ovat, enkä myöskään tiennyt, miten niistä voisi olla apua minun työssäni. Nuo ovat hyviä juttuja, mutta ei ihminen ole tyhmä jos ei noita tiedä. Kuten sanoin, edes työnantajat eivät ymmärrä kannustaa ihmisiä helpottamaan, anteeksi, tehostamaan, työtään noiden avulla. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että ihminen, asiantuntijakaan, osaisi noin vain koodata työnsä mukavaksi. Ei edes insinöörikoulutuksessa opeteta muuta kuin excelin peruskomennot.

Niin, tässä juuri tullaan siihen, että tietoa ei voi itse hakea. Viemällä hiiren kursori Excelissä jonkun sellaisen "nappulan" päälle, josta et tiedä, mitä se tekee, näet nappulan nimen. Sen voi sitten löydä Googleen. Toinen tapa etsiä asioita on mennä kirjastoon, etsiä Excel-kiroja ja sitten katsoa niistä termejä ja laittaa ne Googleen. Myös YouTubesta ihan pelkällä Excel-hakusanalla löytyy kaikkea. Jos Oma ongelmanratkaisukyky ei riitä mihinkään näistä, niin ei pidä ihmetellä, jos työ tuntuu liian vaativalta.

Jos henkilöiden työtehtävät ovat paljon sitä, että Excelissä kopioidaan tietoja ja lasketaan kaavoja tai jotain vastaavaa, niin eikö olisi nimenomaan työnANTAJAN etu huolehtia, että tällaiset tehtävät saadaan tehtyä mahdollisimman kustannustehokkaasti?

-ohis

Seisova toimisto siis

Ennen jousti vakuutti, mutta euron aikaan joustaa työvoiman määrä. Melkein kaikissa paikoissa on tämän vuoksi krooninen alimiehitys. Vanhemmat työntekijät ovat nähneet muutakin, mutta nuoremmat eivät. Tämän vuoksi nuoret luulevat, että heissä on jotakin vikaa, kun eivät ehdi kaikkea. Olen ollut pitkään julkisella sektorilla töissä ja väkeä vähennetään koko ajan. Esim. esimieheni hoitaa virkaan, jota hoiti ennen 2 ihmistä. Käytännössä minulla ei ole pomoa, sillä hän ei ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen jousti vakuutti, mutta euron aikaan joustaa työvoiman määrä. Melkein kaikissa paikoissa on tämän vuoksi krooninen alimiehitys. Vanhemmat työntekijät ovat nähneet muutakin, mutta nuoremmat eivät. Tämän vuoksi nuoret luulevat, että heissä on jotakin vikaa, kun eivät ehdi kaikkea. Olen ollut pitkään julkisella sektorilla töissä ja väkeä vähennetään koko ajan. Esim. esimieheni hoitaa virkaan, jota hoiti ennen 2 ihmistä. Käytännössä minulla ei ole pomoa, sillä hän ei ehdi.

Siis valuutta jousti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä pitää kohdella hyvin, mutta poliitikot hyväksyvät sen, että esim. työpaikan kiusaaminen eli henkinen väkivalta hyväksytään eikä siitä tule työnantajalle seuraamuksia kuin äärimmäisen harvoin. Valittakaa tästä poliitikoille!

Systeemi on mätä. Viranomaiset ovat laatineet säännöt itseään suojelemaan.

Kiusaamisesta tulee valtavat kulut, joten tuskin se poliitikoista johtuu. Suomalainen kulttuuri hyväksyy kiusaamisen. Jos koulukiusaaminen saataisiin loppumaan, se heijastuisi muuhun yhteiskuntaan. Erilaisuuden hyväksymistä pitäisi harjoitella enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

siitä voimme varmaan kuitenkin olla samaa mieltä, että ennen oli sihteerit, osastosihteerit, matkasihteerit, assarit, avustajat, kokousavustajat, arkistosihteerit, hr-henkilöt, it-tuet, varastovastaavat, tietohallintovastaavat jne. Näitä ei enää ole, vaan jokaisen työntekijän on itse palveltava itseään jokaisessa [hallinnollisessa ongelmassa. Jokainen erikseen opettelee joka kerran tarvitessaan matkavarausohjelman, kokoustilavarausohjelman, matka- ja kululaskuohjelman, varastovarausjärjestelmän, arkistointijärjestyksen... aivan kaiken. Ja on kuulkaa tehokasta säästöä taas :p

Vierailija kirjoitti:

Eniten työssä jaksamiseen vaikuttaa ihmisten vapaa-aika, joka ei ole enää vapaata aikaa, vaan minuuttiaikataulutettua suoritus- ja elämysilotulitusta. Sen päälle jokainen pienikin tauko on ruutuaikaa ja lisää kuormitusta aivoille. Pahimmassa tapauksessa tingitään unesta ja ollaan ylipainoisia. Vedetään energiajuomia ja karkkia. Kuvataan (ja juodaan) joka viikonloppu skumppa- ja vinkkulaseja someen. Parisuhteet ovat parisuhdeprojekteja joissa suurta draamaa päällä koko ajan. Hyvässä tai pahassa.

Huh, alkoi hengästyttää tämän kirjoittaminenkin.

ei tämä nyt ihan pidä paikkaansa. kun työ on oikeasti kuormittavaa kaikki muu jää. Siksi ollaan ylipainoisia, kun ei töiden jälkeen jaksa liikkua tai suunnitella terveellistä ruokavaliota. Liikaa muistettavaa ja huolehdittavaa yhdelle ihmiselle, menee kovalevy täyteen. Johdolle huudetaan yhdestä suusta, että resurssit on liian vähissä, vastaus on aina, että sitten helpottaa kun tämä ja tämä automaatiohanke valmistuu tai tämä ja tämä palvelutiimi saadaan päätettyä. Kuukausia kuluu, mitään ei tapahdu. Työt on silti hoidettava. Vähänkin jotain ylimääräistä, kuten joulu, niin kuppi menee nurin. Itse itkin ja nukuin joulunpyhät heti kun aatto oli saatu vietettyä. Ei tullut hiihdettyä, eikä käytyä leffassa, kuten olin suunnitellut.

Kaikista parasta on, että IT-tuki voi olla ulkoistettu johonkin kehitysmaan. Sitten jonkun yksinkertaisen asian selvittämiseen menee monta päivää kielimuurin ja etäisyyden vuoksi. Tämä siis käytännössä. Varsinaiset työt jää tekemättä. Mutta säästöähän tämä on ainakin johtoportaan mielestä. 😁

Työelämä on siksi sellaista, koska työntekijä maksaa työnantajalle niin paljon sairaan korkean ansiotuloverotuksemme vuoksi. Jos työntekijä saa palkkaa käteen kuukaudessa noin 3200 €, todellinen kustannus työnantajalle on noin 9000 €.

Työntekijöillä on siis oltava korkea tuottavuus, eli heistä on revittävä irti paljon.

Työelämä mättää tosi pahasti

Ongelmia on mm,

Huono johtaminen

Kiire

Stressi

Epäselvät vastuut

Kireä ilmapiiri

Huono perehdytys

Vajaat resurssit

Vaikeat it ohjelmat

Kopiokone reistailee, lähes joka firmassa...

Kova verotus vie motivaation

Ikävä kollegat

Ikävä pomo

Huono tiedotus

Huono johtaminen

Näin on ollut lähes joka työpaikassa, myös julkisella.

Siksi lepäänkin nyt anssin loppuun rauhassa eli lomailen.

Tuo rumba ei hirveästi houkuttele.

Mä olin yksinyrittäjänä monta vuotta ennen nykyistä työpaikkaani. Jaksoin kyllä paremmin tehdä töitä ja voin silloin töissä paremmin kuin nyt, mutta sitten tuli suhdannemuutos ja firmat halusivat alihankinnan sijaan palkata alani osaajat töihin. Menin siis toisen palvelukseen.

On helppo heitellä että "perusta oma firma" tietämättä yrittämisretä mitään. Yrittäjäaikoinani mietin vakavasti liiketoimintani laajentamista, kävin yrittäjän ammattitutkinnon ja kaksikin eri start-up valmennusta. Loppujen lopuksi päädyin siihen että pidän perheestäni, vapaa-ajastani, asunnostani ja toimeentulostani liikaa jotta uhraisin ne kaikki isomman oy:n perustamiseksi. Minulla on tuttuja yrittäjiä jotka eivät yritystoiminnan alussa voineetmuutamaan vuoteen nostaa itselleen palkkaa omasta firmastaan ja yksi joutui laittamaan kotinsakin myyntiin voidakseen maksaa yrityksen velkoja. Työntekijät ovat oikeutettuja palkkaan ja toimeentuloon, yrittäjä ei.

Vierailija kirjoitti:

Tieto maailmassa on lisääntynyt ja työt ovat isompia ja vaativampia kokonaisuuksia.

Kaikkien kyvyt eivät riitä näiden hanskaamiseen, suurimmalle osasta ihmisiä sopii parhaiten ojan kaivuu ja lehmien lypsäminen, kaikki muu on haastavaa.

Ja suurimmaksi osaksi ihan turhaa hommaa. Jonkin typerän ja tarpeettoman nettisovelluksen tai applikaation suunnittelua ja näperrystä, jonka tekijä pitää itseään jotenkin muita parempana ja it-nerona.

Kuulin erään firman "uudelleen organisoinneista". Jokaisen piti hakea uudelleen omaa silloista työtehtäväänsä. Yksi tuttavani ei päässyt tekemään enää omaan työtään, jota hän oli jo vuosikaudet tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyö, viikonlopputyöt ja kaikki vapaa-aika menee palautumiseen.. harmittaa :/

Ennen tapasin kavereita ja harratuksiakin oli.

Nykyään on joskus jopa vaikeaa poistua kodin ulkopuolelle. Työelämä on tehnyt minusta jo suorittavan robotin ja ikää vasta 27!

Kuulostaa tosi pahalta.

Ota nyt veikkonen ainakin 2...4 vk loma heti, palkallinen tai palkaton.

Sitten uusi duuni alle ja tuosta pois ilman muuta.

Vaikuttaa paskalta firmalta.

Entinen yrittäjä kirjoitti:

Mä olin yksinyrittäjänä monta vuotta ennen nykyistä työpaikkaani. Jaksoin kyllä paremmin tehdä töitä ja voin silloin töissä paremmin kuin nyt, mutta sitten tuli suhdannemuutos ja firmat halusivat alihankinnan sijaan palkata alani osaajat töihin. Menin siis toisen palvelukseen.

On helppo heitellä että "perusta oma firma" tietämättä yrittämisretä mitään. Yrittäjäaikoinani mietin vakavasti liiketoimintani laajentamista, kävin yrittäjän ammattitutkinnon ja kaksikin eri start-up valmennusta. Loppujen lopuksi päädyin siihen että pidän perheestäni, vapaa-ajastani, asunnostani ja toimeentulostani liikaa jotta uhraisin ne kaikki isomman oy:n perustamiseksi. Minulla on tuttuja yrittäjiä jotka eivät yritystoiminnan alussa voineetmuutamaan vuoteen nostaa itselleen palkkaa omasta firmastaan ja yksi joutui laittamaan kotinsakin myyntiin voidakseen maksaa yrityksen velkoja. Työntekijät ovat oikeutettuja palkkaan ja toimeentuloon, yrittäjä ei.

Totta.

Pienyrittäjä on heikoilla

Suomisysteemi on lährökohtaisesti yrittäjävastainen.

Syynä on kateus mutta ennen kaikkea sosialistiset puolueet.

Suomi elää yhä ankeaa 70 luvun yya aikaa monessa asiassa.

Ei ole siis aito länsimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.

Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?

Ainakin virastoissa on ollut vaikka ja mitä virkoja. Yhden virkamiehen tehtävä vielä 2000-luvulla oli lukea päivän lehdet ja leikata ne artikkelit, joissa virasto mainittiin.