Lue keskustelun säännöt.
Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?
Ei mielestäni ollut tavanomaista 70- tai 80-luvuilla tällainen suomalaisessa työelämässä. Työ oli enemmän vain yksi osa elämää silloin.
Eikö asioiden pitäisi mennä parempaan eikä huonompaan suuntaan?
Miksi näin on tapahtunut?
Onko asiaa tutkittu kunnolla?
Kommentit (1097)
Henry Ford oli kova, mutta oikeudenmukainen mies ja hyvä, joskin vaativa johtaja alaisilleen. Viittauksia hänen vapaamuurari taustaan pidän epäuskottavina vihollisten mustamaalaus yrityksinä.
"Henry Ford ei ollut laiska. Hän uskoi koko ikänsä itsekuriin ja terveisiin elämäntapoihin menestyksen avaimina.
Fordilla oli visio autoista maailman tärkeimpänä kulkuneuvona ja hän halusi massatuottaa jokamiehen lompakolle sopivia autoja. Hänen sijoittajansa halusivat kuitenkin kalliita luksusautoja raharikkaitten käyttöön, ja riitojen jälkeen sijoittajat vetäytyivät Fordin yrityksestä, minkä vuoksi yritys lakkautettiin 1901.
Henry Ford kunnioitti kädentaitoja kirjanoppineisuutta enemmän ja hän halveksi rahamiehiä, jotka sijoittivat yrityksiin rahaa, mutta eivät tuoneet mukanaan käytännön taitoja.
Fordin inho rikkaita kohtaan kasvoi näitten puhuessa alentuvasti maata viljelevistä ja ruumiillisella työllä itsensä elättävistä ihmisistä, jollaisia myös Henry Fordin oma perhe oli.
Henry Ford päätti kaksinkertaistaa työläistensä palkat. Detroitin alueen työväestön palkat olivat muutenkin Yhdysvaltojen korkeimmat. Työ oli yhä ikävää, monotonista ja raskasta, mutta palkka sai nyt työläiset pysymään liukuhihnalla. Kaiken huipuksi Henry Ford lyhensi työpäivän pituutta tunnilla samalla kun nosti päiväpalkkaa.
Päiväpalkka ei tullut automaattisesti. Työntekijän täytyi ensin olla työssä puoli vuotta, ja Fordin omat sosiaalitarkastajat tutkivat työläisperheen elämää ja kotia ennen täyden palkan myöntämistä. Mikäli työntekijä ryyppäsi tai vaimo oli jättänyt kodin epäsiistiksi, työntekijä sai kehotuksen korjata puutteet. Jos tarkastuksesta ei päässyt toisellakaan kerralla läpi, työntekijä sai potkut.
Erityisen epäluuloisesti Henry Ford suhtautui juutalaisiin. Eräänä maailman rikkaimmista miehistä hän tunsi hyvin Wall Streetin vallanpitäjät, ja Ford karsasti määrältään vähäisten juutalaisten ylivaltaa rahamaailmassa.
Fordista oli tosiasiallista hyötyä amerikkalaisille työlistäjänä ja vaurauden luojana toisin kuin juutalaisista, jotka käyttivät kaiken pääomansa ja varallisuutensa pörssikeinotteluun, joka ei tuottanut yhteiskunnalle mitään konkreettista hyötyä.
Henry Ford oli hyvinvointikapitalisti, tosin myös ajalleen melko yleisesti rasisti. Hän oli vanhan ajan patruuna, joka hallitsi yritystään kovalla kädellä itsevaltiaana mutta piti myös alaisistaan huolta.
Ford loi pohjan nykyiselle länsimaiselle yhteiskunnalle, mutta hän ei itse vanhemmiten viihtynyt luomuksessaan.
Henry Ford oli pikkukaupunkien mies, jolle ruumiillinen työ ja terveet elämäntavat olivat tie menestykseen ja ainoa oikea tapa elää. Suuret kaupungit ja laiskottelun mahdollistava elintaso, jota hän oli ollut luomassa, olivat hänelle kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäkää se uppoava laiva. Miksi rääkkäätte itseänne jossain matalapalkka alalla, kun melkein saman saa työttömänäkin?
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää se uppoava laiva. Miksi rääkkäätte itseänne jossain matalapalkka alalla, kun melkein saman saa työttömänäkin?
Ei se työttömän osanaan kovin kadehdittava ole ja niitä hyväpalkkaisia töitä ei ikävä kyllä läheskään kaikille riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää se uppoava laiva. Miksi rääkkäätte itseänne jossain matalapalkka alalla, kun melkein saman saa työttömänäkin?
Ei se työttömän osanaan kovin kadehdittava ole ja niitä hyväpalkkaisia töitä ei ikävä kyllä läheskään kaikille riitä.
Riippuu niin monesta tekijästä, kannattaako pienipalkkaisen työn tekeminen taloudellisesti lainkaan ja/tai pystyykö sen avulla kerryttämään omaisuuttaan.
Otetaan esimerkiksi muutama tapaus, joista osassa työ kannattaa, osassa ei.
Oletettu palkka työstä bruttona 2200 eur/kk ja työssä käyntiin kaikki tarvitsevat omaa autoa.
1) 3 lapsesta elatusmaksuja maksava 30-v mies (elarit 450 eur/kk). Asunto on isohko ja kallis vuokra-asunto (1100 eur/kk), mutta tarvitsee tällaisen asunnon lasten vklp ja satunnaista muuta asumista varten. Ei lainoja, mutta vanhasta autosta säännöllisesti remonttikuluja. Työ ei taloudellisesti kannata.
2) 30-v nainen, parisuhteessa, ei lapsia. Asuvat 50/50 omistamassaan omistusasunnossa josta velkaa 220 teur (laina+vastike 1200 eur/kk) + autolaina 20 teur (500 eur/kk). Mies tienaa 4000 eur/kk. Työ kannattaa taloudellisesti erinomaisesti ja varallisuutta kertyy nopeasti.
3) 50-v mies. Ei lapsia. Asuu omaksi maksetussa pienessä omistusasunnossa, edullinen vastike (225 eur/kk) . Autolaina 5 teur (lyhennys 150 eur/kk). Työ kannattaa taloudellisesti erinomaisesti.
4) 25-v nainen. Ei lapsia, asuu vuokra-asunnossa (800 eur/kk) , isot lainat ulosotossa (60 000 eur, lainanlyhennys 500 eur/kk).
Vanhasta autosta ei lainaa, mutta säännöllisesti remonttikuluja.
Työ kannattaa juuri ja juuri, mutta ero työttömänä oloon ei ole taloudellisessa mielessä kuin marginaalinen. Pienikin taloudellinen vastoinkäyminen (isompi remontti autoon, pesukone hajoaa jne) aiheuttaa suuria vaikeuksia pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Tänään tuli taas uusi perehdytettävä töihin. Häntä perehdytettiin ehkä puoli tuntia - tunti varastokeräilyyn ja sitten "piti osata jo hieman". Olen siis kollega, aloittanut muutama viikko sitten. Minunkin kohdallani pidettiin miniperehdytys jonka jälkeen olin oman onneni nojassa.
No tässä kävi niin, että ennen kotiinlähtöä tuli tenkkapoo jossa hän olisi tarvinnut apua. Henkilöt jotka olisivat voineet auttaa olivat kaikki muualla. Minä autoin minkä pystyin lähetyksen kanssa ja osoitin ihmistä jonka ajattelin voivan auttaa häntä. Se "perehdyttäjäkin" joka oli aamun alun jälkeen ollut toisella osastolla. Esimies jota ei oikein ikinä edes näe.
Ahdistaa joka päivä tämä huono organisaatio ja se ettei ketään näytä kunnolla kiinnostavan. Minulle tulee tunne, että olen ITSE riittämätön ja huono kun en voi auttaa työkaveria asioissa joille en voi mitään.
Tätä kaveria ei muuten näkynyt enää tuon jälkeen. Itse meinaan ottaa loparit, varmaan aika helposti löydän jotain parempaa. Yleensä 4/5 hakemistani paikoista tulee vastaus. Tuli niin huono palkkakin, että joudun hakemaan toimeentulotukea! Siis vaikka palkkaa saan pari euroa enemmän tunnilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin juuri uuden vuoden kunniaksi muutettiin systeemiä niin että töitä on yhä saman verran jos ei suorastaan enemmän kuin ennen koska corona rajoitukset, mutta käsky kävi että ne pitäisi nyt saada puolessa päivässä valmiiksi ja sitten painua kotiin ettei tarvitse koko päivältä palkkaa maksaa.
Tämä työolojen huononnus alkoi siitä kun edellinen hyvä ja reilu esimies vaihtoi toiseen työhön ja saimme uuden tilalle. Ensimmäiseksi hän "otti löysät pois" eli puolet porukasta sai kenkää ensimmäisen parin kuukauden aikana. Osa irtisanoutui itse kun tajusivat heti että homma alkaa kusta tästä eteenpäin. Itse tarvitsin rahaa eikä ollut uutta työtä näköpiirissä joten pakko oli jäädä vaikka uumoilinkin että huonostihan tässä vielä käy. Tuolloin siis periaatteessa jo aloimme tehdä 2-3 ihmisen hommat koska ketään uutta ei palkattu tilalle.
Nyt tänä vuonna tätä on jatkettu sillä että todellakin rajoitettiin työaika ja vain osa jäljellä olevista työntekijöistä on kulloisenakin päivänä töissä eli nyt teemme sitten jokainen jo tyyliin neljän tai viiden ihmisen työt huonommalla palkalla kuin ennen ja todellakaan ei työt ole tehtynä silloin kun työaika listan mukaan loppuu. Ne on kuitenkin pakko tehdä joten sitten jäämme jatkuvasti ylitöihin jotka usein jatkuvat yli sen normaalin 8 tunnin päivän koska pitäisi olla enemmän tekijöitä että ehdittäisiin ajoissa saada kaikki valmiiksi. Joka ikisenä vapaapäivänä on mahdollista että soitetaan ja pyydetään töihin kun siellä on taas vaihteeksi alimiehitys joten mitään omaa menoa ei kannata suunnitella ja olet heti hankala ja kiittämätön työntekijä jos et pysty tulemaan. Sitten kaupan päälle haukut siitä että taas tehtiin ylitöitä vaikkei olisi saanut. Olen ihan uupunut koska palautua ei ehdi ja introverttinä kaipaisin vielä parin perättäisen päivän omaa rauhaa että saan ladata akkuja, mutta kun extrovertti pomo ei ymmärrä että miten voi väsyä siitä että on ihmisten kanssa tekemisissä. Toivon vaan että saisin kenkää tai löytäisin jo uuden työn.
Aloitin uuden työn syyskuussa ja ainakin tähän mennessä on ollut hyvin löysää. Rento meininki - töitä on vähän ja ne saa tehdä omaan tahtiin. Kuulemma aina sitten joskus on kiireisempää. Olen erittäin tyytyväinen tähän astiseen, kun vertaa vanhaan toimenkuvaani, jossa esimies kyttäsi tekemistä koko ajan. En siis ole mikään työnarkkis ja ammatillista ambitiota ei ole tätä nykyistä asiantuntemustani enempää. Muut hoitakoot ylemmät tasot, mulle riittää tämä palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin. Äsken tulin kotiin ja reporankana makaan sohvalla. Yhdeksän tuntia yhtä sotkua taas. Olen hoitajana pienellä terveysasemalla. Välillä teen viittä-kuutta asiaa yhtä aikaa. Esimiehet ymmärtää kiireen, ongelma on muut potilaat/asiakkaat. Irvailua, haukkumista, nimittelyä. Kun asenne on minä minä minä. Minulle heti palvelua-asenne, viis siitä jos on sydänpotilas hoidettavana tms. oikeasti kiireellinen potilas. Ihmiset on itsekkäitä, ei riitä ymmärrystä. Ei tälläistä ollut pari kymmentä vuotta sitten. Ihmisten ajattelutapa ja käytös on muuttunut. Mistä johtuu? Tämä kuormittaa eniten omassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono henkilöstöjohtaminen on ainakin yksi juttu. Johtotehtäviin valitaan aina muutoshenkisiä, dynaamisia, innovatiivisia tyyppejä, jotka ajavat omaa agendaansa miettimättä yhtään, että miten uudistukset istuvat siihen itse työhön tai välittämättä henkilökunnan jaksamisesta/hyvinvoinnista. Tärkeintä tuntuu olevan monille johtajille uudistaa vaan sen takia, että saa puumerkkinsä johonkin. Puretaan toimivia käytäntöjä. Ja lisätään ruohonjuuritasolle kaikenlaista hilpehommaa sen jo ennestään kuormittavan perustehtävän lisäksi. Terveisiä kuntapuolen terveydenhuollosta.
Nämä dynaamiset kaverit tuppaavat olemaan sellaisia esiintymiskykyisiä maanikkoja, jotka hyppivät "projektista projektiin". Pitkäjänteisyyttä, suuren kokonaisuuden hallintaa ja sitoutuneisuutta löytyy vain aniharvalta.
He kyllä innovoivat toisinaan hyviäkin asioita ja saavat organisaatioissa alulle uutta, mutta eivät jaksa jäädä viemään maaliin aloittamiaan uudistuksia pidempi aikaisesti ja näin ollen suurin osa niistä hiljalleen kuihtuu käsiin.
Moni heistä tuntuu hakevan vain uutta"vakuuttavaa" sisältöä koristamaan Cv:tään, jotta löytyy "paremmat" kannukset jatkaa seuraavan vielä paremmin palkatun johtotehtävän pariin.
Olen lukuisia kertoja saanut vierestä seurata, kun tällainen nuorehko, pitkä, komea, hyvin pukeutunut, huomaamatonta flirttiä kaikkialla ja kaikille viljelevä, sujuvasti puhuva kaveri saapuu taloon.
Ikävä kyllä 99% naisilla katoaa tässä vaiheessa normaali kriittinen asiasisällön tarkastelukyky, osittain harkintakyky ja ihastuneiden vaaleanpunaisten lasien läpi kaikki esitetyt mielipiteet ja uudistukset hyväksytään kuin ilmaa vain. Tämä sama ilmiö toistuu organisaatioiden kaikilla portailla, assistenteista ylimpään johtoon.
Moni naispuolinen kollega on havainnut Auervaaran jatkettua matkaansa ja jonkinlaisen illuusion haihduttua mielestään, ettei keisarilla ollutkaan vaatteita ja ne niin vakuuttavilta kuulostaneet uudistukset ja lennokkaat sekä innovatiiviset ideat eivät käytännön tasolla olekaan toimineet tai ovat naurettavan epäloogisia.
Kahden kesken moni on jopa myöntänyt, että meni vipuun, koska yksinkertaisesti ihastui (ainakin pinnallisesti) ja se sumensi normaalin ajattelukyvyn.
Anteeksi nyt vain arvon naiset, tiedän että tämä kommenttini tulee keräämään kitkerää palautetta, mutta nämä ovat omia kokemusperäisiä havaintojani suomalaisesta yritysmaailmasta lähes 50 vuoden ajalta.
Naiset ovat tässä suhteessa valitettavasti liian emotionaalisia, liian helposti tunteidensa vietävissä.
Millä tilannetta sitten pystyisi parantamaan, koska ilmiö tuntuu toistuvan samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen?
Ehkä se vaatisi jonkinasteisen henkisen heräämisen ja kehityksen askeleita, jotta opittaisiin näkemään tällaisten pinnallisten asioiden yli ja ohi sinne asioiden ja ihmisten ytimeen sekä samalla olemaan vähemmän omien tunne/seksuaali viettien ohjailtavissa sattumanvaraisesti.
Aivan sama ilmiö toistuu myös asetelman ollessa päinvastoin. Kun uhkea puunattu blondi kävelee taloon konsulttiyhtiöstä, veri valuu miehenpuolikkailla aivoista alempaan lihaskimpaleeseen, joka hoitaakin sitte "ajattelun" vastaosuudessa. Tähän ei ole muuta ratkaisua kun olla vähemmän ulkonäkökeskeinen ja keskittyä fyysisten avujen sijasta siihen, mitä henkilöllä on sanottavanaan. Pretty privilege on aivan tosi ilmiö ja myls miehet siihen lankeaa, jopa helpommin kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kokoomuslaisen tuottavuuden kasvattamiseen tähtäävän politiikan seurausta.
Juurikin näin. Piste. Tämän takia kävinkin juuri entisenä kokoomuslaisena äänestämässä vasemmistoliittoa aluevaaleissa. Tuntuu, että kokoomus yrittää nykyään vain polkea työntekijöiden oikeuksia ja alentaa palkkoja. Millä ihmeellä täällä Suomessa tulee enää toimeen, kun kaikki tulot tavallisesta työstä menee asumiseen, perheen ruokaan ja päiväkoti maksuihin ja lasten (2kpl) vaatteisiin. Espoossa kerrostalossa asuvana nelihenkisenä perheenä ei ole mahdollista lomailla Suomessa muuta kuin Linnanmäellä kerran kesässä. Toisen vanhemman työn takia meillä on oltava myös auto, joka syö tuloista suuren osan. Lasten saamisen jälkeen ei ole voinutkaan kuvitella ulkomaanmatkoista. Asumme vuokralla, koska emme saa tuloillamme niin isoa lainaa, että saisimme edes kolmiota järkevältä alueelta. Vaihtoehtona olisi muutto pienelle paikkakunnalle, jossa asuntojen hinnat olisivat pienempiä, mutta lapsilla on koulut ja ystävät ja molempien perhe ja ystävät Espoo-Vantaa - alueella. Pitempi työmatka ja asuisimme kauempana olisi yksi vaihtoehto. Mutta sitten olisi tarve kahdelle autolle riippuen kodin sijainnista ja lapsilla menisi elämä uusiksi. Emme toisaalta halua sitäkään. Jos ei olisi lapsia, voisin periaatteessa muuttaa vaikka Rovaniemelle :D mutta kyllä kannattaa miettiä, ketä vaaleissa äänestää. Vielä lisään, että meillä vaimolla akateeminen koulutus ja itsekin myös keskituloinen. Onneksi Suomessa on sentään progressiivinen verotus. Miettikääpä sitä, jos maksaisimme lääkärikäynnit, lasten koulun, hammaslääkärit ym itse. Näin esim jenkeissä, joissa ystäväpariskunta asuu. Heillä on työpaikan vakuutus ja hammaslääkärikäynti oli juuri perheen aikuisella yli 2000 dollaria, vaikka ei tehty ihmeellisiä toimenpiteitä. Meillä esim ei ole varaa ostaa vakuutuksia itselle ja lapsille, ne tekisivät vuodessa noin 1500 euroa. Toki sillä pääsisi yksityiselle, mutta onneksi toistaiseksi julkisellekin pääsee ja julkinen hoito usein parempaa vaikka hitaampaa. Mutta mitä enemmän menemme oikealle kokoomuksen suuntaan, sitä enemmän ihmisten elämä työpaikoilla vaikeutuu, työtahti kiihtyy, palkatkin tippuvat monilla aloilla kun taas toiset kaahailevat kalleilla katumaastureilla ja matkaavat vuosittain ulkomailla, käyvät hieronnoissa jne. Täysin utopiaa meidän perheessä tuollainen. Emmekä juo juurikaan alkoholia, emme polta ja elettävä säästäen, koska aina jokin ennakoimaton kulu vie sen pienen puskurin. Tälläista on tämä keskituloisen elämä Suomessa. Ihan hyvin meillä menee, mutta kaikki tulot elämiseen. Tällä työmäärällä, mitä teemme, elämme molemmat kovahkossa paineessa työssämme molemmat perheen aikuiset. Paremoipalkkaista työtä voisi etsiä, mutta hyvä huomata, että me elämme kuitenkin hyvin. Meillä on Ikean siistit huonekalut, ruokaa pöydässä, joku harrastus kin ja ystävät, mutta mitään ekstraa ei elämässä voi tehdä meidän tuloilla. Säästäminenkin on käytännössä mahdotonta. Mutta en sääli perhettämme. Meillä on hyvä perhe, rakkautta, ystäviä, mutta kieltämättä nykymeno harmittaa ja koska meillä on rajoitettu aika täällä pallolla, olisi kiva perheen kanssa tehdä enemmän asioita ja päästä vaikka käymään joskus Kanariansaarilla tms. Mutta ei näillä spekseillä, ehkä sitten kun lapset muuttaneet kotoa ja toivottavasti heillä elämä kantaa. Ainakin yritämme heille antaa hyvät eväät elämään ja ohjata äänestämään oikein.
Vierailija kirjoitti:
No niin. Äsken tulin kotiin ja reporankana makaan sohvalla. Yhdeksän tuntia yhtä sotkua taas. Olen hoitajana pienellä terveysasemalla. Välillä teen viittä-kuutta asiaa yhtä aikaa. Esimiehet ymmärtää kiireen, ongelma on muut potilaat/asiakkaat. Irvailua, haukkumista, nimittelyä. Kun asenne on minä minä minä. Minulle heti palvelua-asenne, viis siitä jos on sydänpotilas hoidettavana tms. oikeasti kiireellinen potilas. Ihmiset on itsekkäitä, ei riitä ymmärrystä. Ei tälläistä ollut pari kymmentä vuotta sitten. Ihmisten ajattelutapa ja käytös on muuttunut. Mistä johtuu? Tämä kuormittaa eniten omassa työssä.
.
20 vuotta sitten oli ylipäänsä vähemmän ihmisiä, vähemmän individualistista ajattelua, ajateltiin enemmän vasemmistolaisittain ja pidettiin yhtä. Nykyään työntekijöitä vähennetään varsinkin julkisilla (kokoomus) ja hoitajat ajetaan ihan äärettömiin työsuorituksiin kuten työntekijät kaupoissa, ravintoloissa, ruokalähetit, siivoojat ymym. Nykyään on myös enemmän vaikeampia potilaita, jotka vievät enemmän aikaa perustyöltä, koska ikääntyneitä on enemmän kuin 20v sitten suhteellisesti. Tämän kaiken kehityksen pitäisi näkyä vähintään siinä, miten miehitetään työvuoroja. Esim. kotihoitajat juoksevat päivän paikasta toiseen ja työ vie monen terveyden, samoin kuin hoitajilla ja muilla raskaan työn tekijöillä. Vasemmistoliitto sentään vielä ainakin ajaa tarpeeksi suurta miehitystä esim terveysasemille kun taas kokoomus haluaa kulut niin alas, ettei yhtään ekstroja palakata. Mieti, millainen työvuorosi olisi, jos paikalla olisi ollut vaikka yksi tai kaksi hoitajaa enemmän? Kiirehetkiä tulee työssä kuin työssä mutta koko työvuoro ei saa olla selviämistä. Tietystikin ihmisillä menee hermo, kun odottavat. Mutta sekin on yksi syy, että nykyään elämme niin individualismin keskellä, ja meidät halutaan opettaakin siihen, että kaikki mitä kukin haluaa, on saatavilla nyt ja heti. Teknologia ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänestäkkääoikke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kokoomuslaisen tuottavuuden kasvattamiseen tähtäävän politiikan seurausta.
Juurikin näin. Piste. Tämän takia kävinkin juuri entisenä kokoomuslaisena äänestämässä vasemmistoliittoa aluevaaleissa. Tuntuu, että kokoomus yrittää nykyään vain polkea työntekijöiden oikeuksia ja alentaa palkkoja. Millä ihmeellä täällä Suomessa tulee enää toimeen, kun kaikki tulot tavallisesta työstä menee asumiseen, perheen ruokaan ja päiväkoti maksuihin ja lasten (2kpl) vaatteisiin. Espoossa kerrostalossa asuvana nelihenkisenä perheenä ei ole mahdollista lomailla Suomessa muuta kuin Linnanmäellä kerran kesässä. Toisen vanhemman työn takia meillä on oltava myös auto, joka syö tuloista suuren osan. Lasten saamisen jälkeen ei ole voinutkaan kuvitella ulkomaanmatkoista. Asumme vuokralla, koska emme saa tuloillamme niin isoa lainaa, että saisimme edes kolmiota järkevältä alueelta. Vaihtoehtona olisi muutto pienelle paikkakunnalle, jossa asuntojen hinnat olisivat pienempiä, mutta lapsilla on koulut ja ystävät ja molempien perhe ja ystävät Espoo-Vantaa - alueella. Pitempi työmatka ja asuisimme kauempana olisi yksi vaihtoehto. Mutta sitten olisi tarve kahdelle autolle riippuen kodin sijainnista ja lapsilla menisi elämä uusiksi. Emme toisaalta halua sitäkään. Jos ei olisi lapsia, voisin periaatteessa muuttaa vaikka Rovaniemelle :D mutta kyllä kannattaa miettiä, ketä vaaleissa äänestää. Vielä lisään, että meillä vaimolla akateeminen koulutus ja itsekin myös keskituloinen. Onneksi Suomessa on sentään progressiivinen verotus. Miettikääpä sitä, jos maksaisimme lääkärikäynnit, lasten koulun, hammaslääkärit ym itse. Näin esim jenkeissä, joissa ystäväpariskunta asuu. Heillä on työpaikan vakuutus ja hammaslääkärikäynti oli juuri perheen aikuisella yli 2000 dollaria, vaikka ei tehty ihmeellisiä toimenpiteitä. Meillä esim ei ole varaa ostaa vakuutuksia itselle ja lapsille, ne tekisivät vuodessa noin 1500 euroa. Toki sillä pääsisi yksityiselle, mutta onneksi toistaiseksi julkisellekin pääsee ja julkinen hoito usein parempaa vaikka hitaampaa. Mutta mitä enemmän menemme oikealle kokoomuksen suuntaan, sitä enemmän ihmisten elämä työpaikoilla vaikeutuu, työtahti kiihtyy, palkatkin tippuvat monilla aloilla kun taas toiset kaahailevat kalleilla katumaastureilla ja matkaavat vuosittain ulkomailla, käyvät hieronnoissa jne. Täysin utopiaa meidän perheessä tuollainen. Emmekä juo juurikaan alkoholia, emme polta ja elettävä säästäen, koska aina jokin ennakoimaton kulu vie sen pienen puskurin. Tälläista on tämä keskituloisen elämä Suomessa. Ihan hyvin meillä menee, mutta kaikki tulot elämiseen. Tällä työmäärällä, mitä teemme, elämme molemmat kovahkossa paineessa työssämme molemmat perheen aikuiset. Paremoipalkkaista työtä voisi etsiä, mutta hyvä huomata, että me elämme kuitenkin hyvin. Meillä on Ikean siistit huonekalut, ruokaa pöydässä, joku harrastus kin ja ystävät, mutta mitään ekstraa ei elämässä voi tehdä meidän tuloilla. Säästäminenkin on käytännössä mahdotonta. Mutta en sääli perhettämme. Meillä on hyvä perhe, rakkautta, ystäviä, mutta kieltämättä nykymeno harmittaa ja koska meillä on rajoitettu aika täällä pallolla, olisi kiva perheen kanssa tehdä enemmän asioita ja päästä vaikka käymään joskus Kanariansaarilla tms. Mutta ei näillä spekseillä, ehkä sitten kun lapset muuttaneet kotoa ja toivottavasti heillä elämä kantaa. Ainakin yritämme heille antaa hyvät eväät elämään ja ohjata äänestämään oikein.
Juuri näin 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono henkilöstöjohtaminen on ainakin yksi juttu. Johtotehtäviin valitaan aina muutoshenkisiä, dynaamisia, innovatiivisia tyyppejä, jotka ajavat omaa agendaansa miettimättä yhtään, että miten uudistukset istuvat siihen itse työhön tai välittämättä henkilökunnan jaksamisesta/hyvinvoinnista. Tärkeintä tuntuu olevan monille johtajille uudistaa vaan sen takia, että saa puumerkkinsä johonkin. Puretaan toimivia käytäntöjä. Ja lisätään ruohonjuuritasolle kaikenlaista hilpehommaa sen jo ennestään kuormittavan perustehtävän lisäksi. Terveisiä kuntapuolen terveydenhuollosta.
Nämä dynaamiset kaverit tuppaavat olemaan sellaisia esiintymiskykyisiä maanikkoja, jotka hyppivät "projektista projektiin". Pitkäjänteisyyttä, suuren kokonaisuuden hallintaa ja sitoutuneisuutta löytyy vain aniharvalta.
He kyllä innovoivat toisinaan hyviäkin asioita ja saavat organisaatioissa alulle uutta, mutta eivät jaksa jäädä viemään maaliin aloittamiaan uudistuksia pidempi aikaisesti ja näin ollen suurin osa niistä hiljalleen kuihtuu käsiin.
Moni heistä tuntuu hakevan vain uutta"vakuuttavaa" sisältöä koristamaan Cv:tään, jotta löytyy "paremmat" kannukset jatkaa seuraavan vielä paremmin palkatun johtotehtävän pariin.
Olen lukuisia kertoja saanut vierestä seurata, kun tällainen nuorehko, pitkä, komea, hyvin pukeutunut, huomaamatonta flirttiä kaikkialla ja kaikille viljelevä, sujuvasti puhuva kaveri saapuu taloon.
Ikävä kyllä 99% naisilla katoaa tässä vaiheessa normaali kriittinen asiasisällön tarkastelukyky, osittain harkintakyky ja ihastuneiden vaaleanpunaisten lasien läpi kaikki esitetyt mielipiteet ja uudistukset hyväksytään kuin ilmaa vain. Tämä sama ilmiö toistuu organisaatioiden kaikilla portailla, assistenteista ylimpään johtoon.
Moni naispuolinen kollega on havainnut Auervaaran jatkettua matkaansa ja jonkinlaisen illuusion haihduttua mielestään, ettei keisarilla ollutkaan vaatteita ja ne niin vakuuttavilta kuulostaneet uudistukset ja lennokkaat sekä innovatiiviset ideat eivät käytännön tasolla olekaan toimineet tai ovat naurettavan epäloogisia.
Kahden kesken moni on jopa myöntänyt, että meni vipuun, koska yksinkertaisesti ihastui (ainakin pinnallisesti) ja se sumensi normaalin ajattelukyvyn.
Anteeksi nyt vain arvon naiset, tiedän että tämä kommenttini tulee keräämään kitkerää palautetta, mutta nämä ovat omia kokemusperäisiä havaintojani suomalaisesta yritysmaailmasta lähes 50 vuoden ajalta.
Naiset ovat tässä suhteessa valitettavasti liian emotionaalisia, liian helposti tunteidensa vietävissä.
Millä tilannetta sitten pystyisi parantamaan, koska ilmiö tuntuu toistuvan samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen?
Ehkä se vaatisi jonkinasteisen henkisen heräämisen ja kehityksen askeleita, jotta opittaisiin näkemään tällaisten pinnallisten asioiden yli ja ohi sinne asioiden ja ihmisten ytimeen sekä samalla olemaan vähemmän omien tunne/seksuaali viettien ohjailtavissa sattumanvaraisesti.
Aivan sama ilmiö toistuu myös asetelman ollessa päinvastoin. Kun uhkea puunattu blondi kävelee taloon konsulttiyhtiöstä, veri valuu miehenpuolikkailla aivoista alempaan lihaskimpaleeseen, joka hoitaakin sitte "ajattelun" vastaosuudessa. Tähän ei ole muuta ratkaisua kun olla vähemmän ulkonäkökeskeinen ja keskittyä fyysisten avujen sijasta siihen, mitä henkilöllä on sanottavanaan. Pretty privilege on aivan tosi ilmiö ja myls miehet siihen lankeaa, jopa helpommin kuin naiset.
Yleensä konsulttifirmoissa työskentelevät naiset/ tytöt ovat huoliteltuja, fiksuja henkilöitä; ei niinkään puunattuja, uhkeita, blondattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää se uppoava laiva. Miksi rääkkäätte itseänne jossain matalapalkka alalla, kun melkein saman saa työttömänäkin?
Ei se työttömän osanaan kovin kadehdittava ole ja niitä hyväpalkkaisia töitä ei ikävä kyllä läheskään kaikille riitä.
Riippuu niin monesta tekijästä, kannattaako pienipalkkaisen työn tekeminen taloudellisesti lainkaan ja/tai pystyykö sen avulla kerryttämään omaisuuttaan.
Otetaan esimerkiksi muutama tapaus, joista osassa työ kannattaa, osassa ei.
Oletettu palkka työstä bruttona 2200 eur/kk ja työssä käyntiin kaikki tarvitsevat omaa autoa.
1) 3 lapsesta elatusmaksuja maksava 30-v mies (elarit 450 eur/kk). Asunto on isohko ja kallis vuokra-asunto (1100 eur/kk), mutta tarvitsee tällaisen asunnon lasten vklp ja satunnaista muuta asumista varten. Ei lainoja, mutta vanhasta autosta säännöllisesti remonttikuluja. Työ ei taloudellisesti kannata.
2) 30-v nainen, parisuhteessa, ei lapsia. Asuvat 50/50 omistamassaan omistusasunnossa josta velkaa 220 teur (laina+vastike 1200 eur/kk) + autolaina 20 teur (500 eur/kk). Mies tienaa 4000 eur/kk. Työ kannattaa taloudellisesti erinomaisesti ja varallisuutta kertyy nopeasti.
3) 50-v mies. Ei lapsia. Asuu omaksi maksetussa pienessä omistusasunnossa, edullinen vastike (225 eur/kk) . Autolaina 5 teur (lyhennys 150 eur/kk). Työ kannattaa taloudellisesti erinomaisesti.
4) 25-v nainen. Ei lapsia, asuu vuokra-asunnossa (800 eur/kk) , isot lainat ulosotossa (60 000 eur, lainanlyhennys 500 eur/kk).
Vanhasta autosta ei lainaa, mutta säännöllisesti remonttikuluja.
Työ kannattaa juuri ja juuri, mutta ero työttömänä oloon ei ole taloudellisessa mielessä kuin marginaalinen. Pienikin taloudellinen vastoinkäyminen (isompi remontti autoon, pesukone hajoaa jne) aiheuttaa suuria vaikeuksia pärjätä.
Juuri näin. Yksiselitteisesti on hyvin kirjavaa, että millaisella palkalla töitä kannattaa painaa, etenkin niitä pienempi palkkaisia.
Hyviä tosielämän esimerkkejä olit laittanut ja niitä tarkemmin katsellessa hieman hitaampikin jo käsittää, kuinka erilaisessa taloudellisessa asemassa pienipalkkainen työntekijä saattaa olla.
Tässä ei edes ollut listattuna niitä, jotka perivät omistusasunnon tai 200 000 euron sijoitussalkun. Silloin asumiskulut kuukaudessa ovat aika pienet ja/tai pääomatulot kompensoivat pientä palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono henkilöstöjohtaminen on ainakin yksi juttu. Johtotehtäviin valitaan aina muutoshenkisiä, dynaamisia, innovatiivisia tyyppejä, jotka ajavat omaa agendaansa miettimättä yhtään, että miten uudistukset istuvat siihen itse työhön tai välittämättä henkilökunnan jaksamisesta/hyvinvoinnista. Tärkeintä tuntuu olevan monille johtajille uudistaa vaan sen takia, että saa puumerkkinsä johonkin. Puretaan toimivia käytäntöjä. Ja lisätään ruohonjuuritasolle kaikenlaista hilpehommaa sen jo ennestään kuormittavan perustehtävän lisäksi. Terveisiä kuntapuolen terveydenhuollosta.
Nämä dynaamiset kaverit tuppaavat olemaan sellaisia esiintymiskykyisiä maanikkoja, jotka hyppivät "projektista projektiin". Pitkäjänteisyyttä, suuren kokonaisuuden hallintaa ja sitoutuneisuutta löytyy vain aniharvalta.
He kyllä innovoivat toisinaan hyviäkin asioita ja saavat organisaatioissa alulle uutta, mutta eivät jaksa jäädä viemään maaliin aloittamiaan uudistuksia pidempi aikaisesti ja näin ollen suurin osa niistä hiljalleen kuihtuu käsiin.
Moni heistä tuntuu hakevan vain uutta"vakuuttavaa" sisältöä koristamaan Cv:tään, jotta löytyy "paremmat" kannukset jatkaa seuraavan vielä paremmin palkatun johtotehtävän pariin.
Olen lukuisia kertoja saanut vierestä seurata, kun tällainen nuorehko, pitkä, komea, hyvin pukeutunut, huomaamatonta flirttiä kaikkialla ja kaikille viljelevä, sujuvasti puhuva kaveri saapuu taloon.
Ikävä kyllä 99% naisilla katoaa tässä vaiheessa normaali kriittinen asiasisällön tarkastelukyky, osittain harkintakyky ja ihastuneiden vaaleanpunaisten lasien läpi kaikki esitetyt mielipiteet ja uudistukset hyväksytään kuin ilmaa vain. Tämä sama ilmiö toistuu organisaatioiden kaikilla portailla, assistenteista ylimpään johtoon.
Moni naispuolinen kollega on havainnut Auervaaran jatkettua matkaansa ja jonkinlaisen illuusion haihduttua mielestään, ettei keisarilla ollutkaan vaatteita ja ne niin vakuuttavilta kuulostaneet uudistukset ja lennokkaat sekä innovatiiviset ideat eivät käytännön tasolla olekaan toimineet tai ovat naurettavan epäloogisia.
Kahden kesken moni on jopa myöntänyt, että meni vipuun, koska yksinkertaisesti ihastui (ainakin pinnallisesti) ja se sumensi normaalin ajattelukyvyn.
Anteeksi nyt vain arvon naiset, tiedän että tämä kommenttini tulee keräämään kitkerää palautetta, mutta nämä ovat omia kokemusperäisiä havaintojani suomalaisesta yritysmaailmasta lähes 50 vuoden ajalta.
Naiset ovat tässä suhteessa valitettavasti liian emotionaalisia, liian helposti tunteidensa vietävissä.
Millä tilannetta sitten pystyisi parantamaan, koska ilmiö tuntuu toistuvan samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen?
Ehkä se vaatisi jonkinasteisen henkisen heräämisen ja kehityksen askeleita, jotta opittaisiin näkemään tällaisten pinnallisten asioiden yli ja ohi sinne asioiden ja ihmisten ytimeen sekä samalla olemaan vähemmän omien tunne/seksuaali viettien ohjailtavissa sattumanvaraisesti.
Tuttu juttu tuo lipevä pukumies homma.
Noita on isot firmat täynnä.
Itse kutsun heitä power point johtajiksi.
Aina kokouksissa esittävät kalvosulkeiset, aiheena yleensä firman ja osaston liikevaihto, myynti ja tulos.
Käytös sulavaa ja flirttiä mutta se on vain kuori. Takana on itsekkyys ja ilkeys.
Heillä on iso palkka, tulospalkkio ja optio ja aina vaan haluavat lisää.
Eivät aja firman etua vaan omaa etuaan.
Pyörittävät omistajiakin.
Monesti joku 4000...5000 eur asiantuntija tai pikkupomo tekee ne työt ja tulokset paremmin kuin tuollainen itserakas 7000....40 000 euron nilkki. Pätevyyttä ei arvosteta vaan PYRKYRYYTTÄ.
Äänestäkkääoikke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kokoomuslaisen tuottavuuden kasvattamiseen tähtäävän politiikan seurausta.
Juurikin näin. Piste. Tämän takia kävinkin juuri entisenä kokoomuslaisena äänestämässä vasemmistoliittoa aluevaaleissa. Tuntuu, että kokoomus yrittää nykyään vain polkea työntekijöiden oikeuksia ja alentaa palkkoja. Millä ihmeellä täällä Suomessa tulee enää toimeen, kun kaikki tulot tavallisesta työstä menee asumiseen, perheen ruokaan ja päiväkoti maksuihin ja lasten (2kpl) vaatteisiin. Espoossa kerrostalossa asuvana nelihenkisenä perheenä ei ole mahdollista lomailla Suomessa muuta kuin Linnanmäellä kerran kesässä. Toisen vanhemman työn takia meillä on oltava myös auto, joka syö tuloista suuren osan. Lasten saamisen jälkeen ei ole voinutkaan kuvitella ulkomaanmatkoista. Asumme vuokralla, koska emme saa tuloillamme niin isoa lainaa, että saisimme edes kolmiota järkevältä alueelta. Vaihtoehtona olisi muutto pienelle paikkakunnalle, jossa asuntojen hinnat olisivat pienempiä, mutta lapsilla on koulut ja ystävät ja molempien perhe ja ystävät Espoo-Vantaa - alueella. Pitempi työmatka ja asuisimme kauempana olisi yksi vaihtoehto. Mutta sitten olisi tarve kahdelle autolle riippuen kodin sijainnista ja lapsilla menisi elämä uusiksi. Emme toisaalta halua sitäkään. Jos ei olisi lapsia, voisin periaatteessa muuttaa vaikka Rovaniemelle :D mutta kyllä kannattaa miettiä, ketä vaaleissa äänestää. Vielä lisään, että meillä vaimolla akateeminen koulutus ja itsekin myös keskituloinen. Onneksi Suomessa on sentään progressiivinen verotus. Miettikääpä sitä, jos maksaisimme lääkärikäynnit, lasten koulun, hammaslääkärit ym itse. Näin esim jenkeissä, joissa ystäväpariskunta asuu. Heillä on työpaikan vakuutus ja hammaslääkärikäynti oli juuri perheen aikuisella yli 2000 dollaria, vaikka ei tehty ihmeellisiä toimenpiteitä. Meillä esim ei ole varaa ostaa vakuutuksia itselle ja lapsille, ne tekisivät vuodessa noin 1500 euroa. Toki sillä pääsisi yksityiselle, mutta onneksi toistaiseksi julkisellekin pääsee ja julkinen hoito usein parempaa vaikka hitaampaa. Mutta mitä enemmän menemme oikealle kokoomuksen suuntaan, sitä enemmän ihmisten elämä työpaikoilla vaikeutuu, työtahti kiihtyy, palkatkin tippuvat monilla aloilla kun taas toiset kaahailevat kalleilla katumaastureilla ja matkaavat vuosittain ulkomailla, käyvät hieronnoissa jne. Täysin utopiaa meidän perheessä tuollainen. Emmekä juo juurikaan alkoholia, emme polta ja elettävä säästäen, koska aina jokin ennakoimaton kulu vie sen pienen puskurin. Tälläista on tämä keskituloisen elämä Suomessa. Ihan hyvin meillä menee, mutta kaikki tulot elämiseen. Tällä työmäärällä, mitä teemme, elämme molemmat kovahkossa paineessa työssämme molemmat perheen aikuiset. Paremoipalkkaista työtä voisi etsiä, mutta hyvä huomata, että me elämme kuitenkin hyvin. Meillä on Ikean siistit huonekalut, ruokaa pöydässä, joku harrastus kin ja ystävät, mutta mitään ekstraa ei elämässä voi tehdä meidän tuloilla. Säästäminenkin on käytännössä mahdotonta. Mutta en sääli perhettämme. Meillä on hyvä perhe, rakkautta, ystäviä, mutta kieltämättä nykymeno harmittaa ja koska meillä on rajoitettu aika täällä pallolla, olisi kiva perheen kanssa tehdä enemmän asioita ja päästä vaikka käymään joskus Kanariansaarilla tms. Mutta ei näillä spekseillä, ehkä sitten kun lapset muuttaneet kotoa ja toivottavasti heillä elämä kantaa. Ainakin yritämme heille antaa hyvät eväät elämään ja ohjata äänestämään oikein.
Keskiluokka on köyhä suomessa.
Syynä on vasemmiston ajama pahan politiikka.
Eli sosialistit nostavat veroja ja maksuja koko ajan. Keksivät pää punaisina uusia maksuja vuosittain.
Tämän vuoksi siis ostovoima vain laskee ja kansa köyhtyy.
Selvästi aidolla oikeistopolitiikalla työllisyys paranisi ja verot laskisivat. Siten koko kansakunnan ostovoima ja vauraus kasvaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono henkilöstöjohtaminen on ainakin yksi juttu. Johtotehtäviin valitaan aina muutoshenkisiä, dynaamisia, innovatiivisia tyyppejä, jotka ajavat omaa agendaansa miettimättä yhtään, että miten uudistukset istuvat siihen itse työhön tai välittämättä henkilökunnan jaksamisesta/hyvinvoinnista. Tärkeintä tuntuu olevan monille johtajille uudistaa vaan sen takia, että saa puumerkkinsä johonkin. Puretaan toimivia käytäntöjä. Ja lisätään ruohonjuuritasolle kaikenlaista hilpehommaa sen jo ennestään kuormittavan perustehtävän lisäksi. Terveisiä kuntapuolen terveydenhuollosta.
Nämä dynaamiset kaverit tuppaavat olemaan sellaisia esiintymiskykyisiä maanikkoja, jotka hyppivät "projektista projektiin". Pitkäjänteisyyttä, suuren kokonaisuuden hallintaa ja sitoutuneisuutta löytyy vain aniharvalta.
He kyllä innovoivat toisinaan hyviäkin asioita ja saavat organisaatioissa alulle uutta, mutta eivät jaksa jäädä viemään maaliin aloittamiaan uudistuksia pidempi aikaisesti ja näin ollen suurin osa niistä hiljalleen kuihtuu käsiin.
Moni heistä tuntuu hakevan vain uutta"vakuuttavaa" sisältöä koristamaan Cv:tään, jotta löytyy "paremmat" kannukset jatkaa seuraavan vielä paremmin palkatun johtotehtävän pariin.
Olen lukuisia kertoja saanut vierestä seurata, kun tällainen nuorehko, pitkä, komea, hyvin pukeutunut, huomaamatonta flirttiä kaikkialla ja kaikille viljelevä, sujuvasti puhuva kaveri saapuu taloon.
Ikävä kyllä 99% naisilla katoaa tässä vaiheessa normaali kriittinen asiasisällön tarkastelukyky, osittain harkintakyky ja ihastuneiden vaaleanpunaisten lasien läpi kaikki esitetyt mielipiteet ja uudistukset hyväksytään kuin ilmaa vain. Tämä sama ilmiö toistuu organisaatioiden kaikilla portailla, assistenteista ylimpään johtoon.
Moni naispuolinen kollega on havainnut Auervaaran jatkettua matkaansa ja jonkinlaisen illuusion haihduttua mielestään, ettei keisarilla ollutkaan vaatteita ja ne niin vakuuttavilta kuulostaneet uudistukset ja lennokkaat sekä innovatiiviset ideat eivät käytännön tasolla olekaan toimineet tai ovat naurettavan epäloogisia.
Kahden kesken moni on jopa myöntänyt, että meni vipuun, koska yksinkertaisesti ihastui (ainakin pinnallisesti) ja se sumensi normaalin ajattelukyvyn.
Anteeksi nyt vain arvon naiset, tiedän että tämä kommenttini tulee keräämään kitkerää palautetta, mutta nämä ovat omia kokemusperäisiä havaintojani suomalaisesta yritysmaailmasta lähes 50 vuoden ajalta.
Naiset ovat tässä suhteessa valitettavasti liian emotionaalisia, liian helposti tunteidensa vietävissä.
Millä tilannetta sitten pystyisi parantamaan, koska ilmiö tuntuu toistuvan samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen?
Ehkä se vaatisi jonkinasteisen henkisen heräämisen ja kehityksen askeleita, jotta opittaisiin näkemään tällaisten pinnallisten asioiden yli ja ohi sinne asioiden ja ihmisten ytimeen sekä samalla olemaan vähemmän omien tunne/seksuaali viettien ohjailtavissa sattumanvaraisesti.
Tuttu juttu tuo lipevä pukumies homma.
Noita on isot firmat täynnä.
Itse kutsun heitä power point johtajiksi.
Aina kokouksissa esittävät kalvosulkeiset, aiheena yleensä firman ja osaston liikevaihto, myynti ja tulos.
Käytös sulavaa ja flirttiä mutta se on vain kuori. Takana on itsekkyys ja ilkeys.Heillä on iso palkka, tulospalkkio ja optio ja aina vaan haluavat lisää.
Eivät aja firman etua vaan omaa etuaan.
Pyörittävät omistajiakin.Monesti joku 4000...5000 eur asiantuntija tai pikkupomo tekee ne työt ja tulokset paremmin kuin tuollainen itserakas 7000....40 000 euron nilkki. Pätevyyttä ei arvosteta vaan PYRKYRYYTTÄ.[/quote
Saavuttaneet asemansa pelkästään "lipevyydellä" ja pukuun pukeutumisella? Sitä en kyllä usko! Ovat ehkä olleet päteviä pikkupomoja...ja siitä sitten vain eteenpäin. Ei olla kateellisia, eihän!?
Omasta asenteesta kaikki on kiinni.
Olette varmaan huomannu että elämä menee niinkuin itse ajattelee.
Muokatkaa sitä!
Äärirajat ovat muuttuneet. Se mikä on nykyään ääriraja oli ennen vähän hankala alku.
Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty sai löysät moniin kabardiinihousuihin vaatimalla kapitalismin alasajoa ja kaiken aloittamista puhtaalta pöydältä.
Väite siitä, että miljardöörit loisivat työpaikkoja sekä kasvua on hänen mukaansa ”fake news”.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa miljardöörien määrä on 30 vuodessa kuusinkertaistunut, mutta tulot asukasta kohden ovat kasvaneet alle inflaatiovauhdin.
Niinpä Piketty pistäisi isorikkaille todellisen raippaveron. Piketty vaatii asteittaista varallisuusveroa, joka olisi viisi prosenttia vähintään kahden miljoonan euron omaisuuksista ja 90 prosenttia yli kahden miljardin euron omaisuuksista.
Tosirikkaiden omaisuudet perustuvat nimittäin Pikettyn mukaan ”yleiseen hyvään” eli yritysten työntekijöiden aikaansaannoksiin sekä yhteiskunnan panostuksiin väestön hyvinvointiin, koulutukseen ja tutkimukseen.
– Pörssinoteerattujen yritysten johtotähtenä on 1980-luvulta asti ollut pitää osakkeenomistajansa tyytyväisenä. Nyt tahti on sen kuin kiristynyt ja voitot jaetaan osinkoina ulos firmasta. Yhtiöiden johdon palkkaus perustuu pörssikurssiin ja se taas johtaa tuotannon siirtämiseen halpamaihin ja täkäläisten (länsimaalaisten) työntekijöiden potkimiseen pellolle.
Eräs ratkaisu ongelmaan voisi olla palkansaajarahastot, jotka olisivat mukana yritysten omistuksessa. Tutkimusten mukaan palkat ovat korkeampia ja työolot paremmat yrityksissä, jotka työntekijät omistavat.