Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?
Ei mielestäni ollut tavanomaista 70- tai 80-luvuilla tällainen suomalaisessa työelämässä. Työ oli enemmän vain yksi osa elämää silloin.
Eikö asioiden pitäisi mennä parempaan eikä huonompaan suuntaan?
Miksi näin on tapahtunut?
Onko asiaa tutkittu kunnolla?
Kommentit (1097)
Osaamattomuus varsinkin henkilöstön johtamisessa sekoittaa työyhteisön.
Johtamisessa tärkeintä on ihmisten ja sen jälkeen asioiden johtaminen.
Kohtuus voiton maksimoinnissa korjaa resursseja palkata henkilöstöä riittävä määrä ja antaa henkilöstön kehitykselle resursseja.
Uskon, että tämä luo tervehenkisen ja osaavan henkilöstön.
Hävettää tunnustaa mutta teen +4000 eur bruttopalkalla töitä max. 15-20 tuntia viikossa. On todellakin ollut kuormittavampia töitä aiemmin ja en ole ajatellut esimiehelle valittaa tästä ”ongelmasta”…
Itse aloitin työt kaupan alalla vuonna 2001 ja olen alalla edelleen. Tänä aikana on tapahtunut esim. seuraavia muutoksia:
- Aikaisemmin työntekijöitä per kauppa oli paljon enemmän, samoin kesätyöntekijöitä ja kaikilla oli ihan kunnon tunnit (30-35h/vko). Nykyään jos esim joku 30h viikkoa tehnyt irtisanoutuu, hänen tilalleen palkataan 20h viikkoa tekevä. Kesätyöntekijöitä ei oteta, eikä sairauslomatuuraajia ole.
- Kauppojen aukioloajat vapautettiin 2016. Hallitus luuli tämän lisäävän työllisyyttä. Toisin kävi, vapautuksen jälkeen kaupat ovat pidempään auki mutta samalla henkilökuntamäärällä. Työmäärä ja yksintyöskentely ovat huomattavasti lisääntyneet.
- Postin omia toimipisteitä ei enää ole, vaan kaupat ovat myös posteja/muitten pakettien noutopaikkoja/bussikorttien latauspaikkoja jne. Nämä kaikki uudet toiminnot hoidetaan samalla henkilökuntamäärällä mikä oli töissä ennen näitä.
- Verkkokauppa hoidetaan myös samalla henkilökuntamäärällä joka oli ennen verkkokauppaa.
- Kaupan sometileille tehdään sisältöä ihan siinä muun työn lomassa, tai omalla vapaa-ajalla. Esihenkilö: "kun sä olet siellä somessa muutenkin niin voithan sä samalla kaupan sivuillekin laittaa."
- Ennen oli koulutusta työajalla esim uusista tuotteista. Nykyään opiskelet omalla ajallasi, tai sitten et opiskele ja saat kuulla asiakkailta haukkuja siitä ettet tunne tuotteita.
Lyhyesti sanottuna siis työelämä kuormittaa aikasempaa enemmän siksi koska työnantaja haluaa enemmän voittoa pienemmillä kustannuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.
Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?
Vielä 2000-luvun alussa terveyskeskuksen laboratoriossa oli oma ajanvaraus/ilmoittautumistiski. Tiskillä oli aina 2 hoitajaa paikalla. Silloin kun ei ollut potilaita (eli aamuruuhkaan jälkeen melkein koko loppupäivän), hoitajat lukivat naistenlehtiä ja juoruilivat keskenään. Ei ollut kiirettä muulloin kuin aamuisin.
Nykyään potilas varaa itse labra-aikansa netistä ja ilmoittautuu automaatilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono henkilöstöjohtaminen on ainakin yksi juttu. Johtotehtäviin valitaan aina muutoshenkisiä, dynaamisia, innovatiivisia tyyppejä, jotka ajavat omaa agendaansa miettimättä yhtään, että miten uudistukset istuvat siihen itse työhön tai välittämättä henkilökunnan jaksamisesta/hyvinvoinnista. Tärkeintä tuntuu olevan monille johtajille uudistaa vaan sen takia, että saa puumerkkinsä johonkin. Puretaan toimivia käytäntöjä. Ja lisätään ruohonjuuritasolle kaikenlaista hilpehommaa sen jo ennestään kuormittavan perustehtävän lisäksi. Terveisiä kuntapuolen terveydenhuollosta.
Nämä dynaamiset kaverit tuppaavat olemaan sellaisia esiintymiskykyisiä maanikkoja, jotka hyppivät "projektista projektiin". Pitkäjänteisyyttä, suuren kokonaisuuden hallintaa ja sitoutuneisuutta löytyy vain aniharvalta.
He kyllä innovoivat toisinaan hyviäkin asioita ja saavat organisaatioissa alulle uutta, mutta eivät jaksa jäädä viemään maaliin aloittamiaan uudistuksia pidempi aikaisesti ja näin ollen suurin osa niistä hiljalleen kuihtuu käsiin.
Moni heistä tuntuu hakevan vain uutta"vakuuttavaa" sisältöä koristamaan Cv:tään, jotta löytyy "paremmat" kannukset jatkaa seuraavan vielä paremmin palkatun johtotehtävän pariin.
Tunnistan tyypin, näitä riittää valitettavan paljon. Mitä tuo sitten kertoo meidän yritysmaailman korkeimman johdon pelisilmästä ja ihmistuntemuksesta, kun ovat kerta toisensa jälkeen monet näiden edessä rähmällään..
Kovan alkulähdön ja hypetyksen jälkeen hommat leviää AINA käsiin, projektit jää kesken jne..
Siinä vaiheessa tämä nuori super osaaja jo viipottaa uusien "haasteiden" parissa, toki entistä paremmalla palkalla ja työsuhdeeduilla.
Tuttu ihmistyyppi. Tosin on sanottava, että tilannetta ei helpota se että isot pörssiyhtiöt elävät ja hengittävät kvartaalitaloutta. Se pääfokus kaikessa toiminnassa ja kehittämisessä on siinä seuraavan kvartaalin tuloksessa - jos kehitettävä asia ei tuo valtavia tuottoja seuraavan 3 kuukauden aikana, niin kehityskohde ei ole elinkelpoinen.
Sääli vain, että useammassakin isossa pörssiyhtiössä olisi oikeasti mahdollista parantaa toimintaa ja kannattavuutta pitkäjänteisillä toimenpiteillä, mutta näitä ei päästä tekemään, koska 2-4 vuoden päähän katsominen on kiellettyä.
Samaten ylemmässä keskijohdossa olevilta puuttuu valtaosin ymmärrys ja kyky käsitellä monimutkaisia asioita, osaaminen kun rajoittuu pääasiassa ylimmän johdon mantrojen toisteluun ja googletettuun Excelin-pyörittelyyn, jotta juuri ja juuri saadaan näplättyä esiin se tuottavuus per henkilö. Ja sitten kaivetaan esiin se "how to be effective manager" -kirja ja etsitään, mikä on se "just oikea" tuottavuus per henkilö, verrokiksi.
Ahneus tuo synneistä tuhoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.
Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?
Valtion virastoissa.
Tämä johtuu täysin kysynnästä ja tarjonnasta. Työn kysyntä on vähentynyt (ainakin Suomessa), joten pysyäkseen työelämässä mukana täytyy venyä, ja hyvän työpaikan vuoksi täytyy venyä vielä enemmän, koska lähes jokaiseen työpaikkaan löytyy täyttäjä lähes heti. Toki monesti ei oikeasti tarvitsisi venyä niin paljon, mutta moni varmaan haluaa edetä urallaan, joten on venyttävä, tai tyydyttävä huonompaan pestiin.
(Ja ennen kuin joku urputtaa työttömyyden alhaisimmasta tasosta vuosikymmeneen, niin se on saavutettu sellaisella tempulla, että 2 tuntia viikossa työkkärin aikuisten päiväkerhossa käyvät ihmiset lasketaan työllisiksi.)
Itse saan 2400e kuussa käteen ja teen korkeintaan 10 tuntia viikossa töitä.
Koostuu; Isot elarit, lapsilisä, asumistuki, Työttömyyskorvaus, verotettava palkka, hanttihommista käteistä.
15 vuoden päästä joutuu ehkä harkitsemaan töihin menoa kun elarit loppuu. Toki siinä ajassa ehtii tulla perintöä niin paljon että tuskin tarvii mitään tehdä 🤷♀️
T:helppo elämä
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin työt kaupan alalla vuonna 2001 ja olen alalla edelleen. Tänä aikana on tapahtunut esim. seuraavia muutoksia:
- Aikaisemmin työntekijöitä per kauppa oli paljon enemmän, samoin kesätyöntekijöitä ja kaikilla oli ihan kunnon tunnit (30-35h/vko). Nykyään jos esim joku 30h viikkoa tehnyt irtisanoutuu, hänen tilalleen palkataan 20h viikkoa tekevä. Kesätyöntekijöitä ei oteta, eikä sairauslomatuuraajia ole.
- Kauppojen aukioloajat vapautettiin 2016. Hallitus luuli tämän lisäävän työllisyyttä. Toisin kävi, vapautuksen jälkeen kaupat ovat pidempään auki mutta samalla henkilökuntamäärällä. Työmäärä ja yksintyöskentely ovat huomattavasti lisääntyneet.
- Postin omia toimipisteitä ei enää ole, vaan kaupat ovat myös posteja/muitten pakettien noutopaikkoja/bussikorttien latauspaikkoja jne. Nämä kaikki uudet toiminnot hoidetaan samalla henkilökuntamäärällä mikä oli töissä ennen näitä.
- Verkkokauppa hoidetaan myös samalla henkilökuntamäärällä joka oli ennen verkkokauppaa.
- Kaupan sometileille tehdään sisältöä ihan siinä muun työn lomassa, tai omalla vapaa-ajalla. Esihenkilö: "kun sä olet siellä somessa muutenkin niin voithan sä samalla kaupan sivuillekin laittaa."
- Ennen oli koulutusta työajalla esim uusista tuotteista. Nykyään opiskelet omalla ajallasi, tai sitten et opiskele ja saat kuulla asiakkailta haukkuja siitä ettet tunne tuotteita.
Lyhyesti sanottuna siis työelämä kuormittaa aikasempaa enemmän siksi koska työnantaja haluaa enemmän voittoa pienemmillä kustannuksilla.
Tää on niin totta. Kyllähän vakkarityöntekijä nuo oppii kun asiat tulee yksitellen pikkuhiljaa. Mutta yritäpä perehdyttää joku kesätyöntekijä tähän kaikkeen yhtä nopeasti kuin ennen. Siinä tulee tippa silmään molemmille kun kerta toisensa jälkeen sanoo, että "eikä tässä vielä kaikki.."
Vierailija kirjoitti:
Tätä mentaliteettia olen ihmetellyt. Ollaan vaan pikkuhiljaa suostuttu kaikenlaisiin heikennyksiin.
Kokoomus on tähän pääsyyllinen.
Kun tutkii eri hallituskausien aikaansaannoksia, niin on helppo vetää johtopäätös, että kyseinen puomue paskoo eniten Suomea kokonaisuudessaan.
Suoritetaan liikaa ja liika tuloksellisuus.
Koko ajan pitäisi kehittyä, mennä eteenpäin, tehdä tulosta ja minimoida kaikki menot. Liian vähän työntekijöitä vastuuseen ja työmäärään nähden.
Vastaus otsikon kysymykseen on millenniaalit. Yltäkylläisyydessä kasvanut, pilalle hemmoteltu sukupolvi, joka on lapsesta asti opetettu asettamaan oma hyvinvointinsa kaikkien muiden edelle. Ei resilienssiä eikä kykyä käsitellä pettymyksiä tai vastoinkäymisiä, ei kunnianhimoa eikä kykyä itsereflektioon tai itsensä kehittämiseen.
Nyt tämä sukupolvi alkaa olla johtoasemissa ja se näkyy.
Kaiken juurisyy (voiton maksimoinnin, tehokkuusajattelun jne. lisäksi) on taitamaton johtaminen ja asioiden huono delegointi. Hommat kasautuvat aina samoille työntekijöille, jotka eivät kehtaa/kunnia ei anna myöden valittaa, että töitä on liikaa tai odotukset aikataulun suhteen epärealistiset. Työt jakautuvat myös ajallisesti epätasaisesti. Oma lukunsa on jatkuva teamsin kilkatus ja pahimmillaan kymmenet (olen seonnut jo laskuissa) eri aihepiireihin liittyvät työpaikan sisäiset keskustelut, joita pitäisi kyetä seuraamaan ja lisäksi hoitaa myös asiakaskontakteja sekä edistää yhtä tai useampaa kehittämisprojektia. Nk. virka-ajan jälkeen olisi aikaa keskittyä hieman paremmin niihin rutiinitöihin, jotka eivät tietenkään ole hävinneet mihinkään, mutta tunnit ovat tosiaan jo täynnä. Entisaikaan oli pakko lähteä edes kotiin tiettyyn aikaan, mutta koska etätyö, työtä voi venyttää aivan burnoutin rajoille.
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin työt kaupan alalla vuonna 2001 ja olen alalla edelleen. Tänä aikana on tapahtunut esim. seuraavia muutoksia:
- Aikaisemmin työntekijöitä per kauppa oli paljon enemmän, samoin kesätyöntekijöitä ja kaikilla oli ihan kunnon tunnit (30-35h/vko). Nykyään jos esim joku 30h viikkoa tehnyt irtisanoutuu, hänen tilalleen palkataan 20h viikkoa tekevä. Kesätyöntekijöitä ei oteta, eikä sairauslomatuuraajia ole.
- Kauppojen aukioloajat vapautettiin 2016. Hallitus luuli tämän lisäävän työllisyyttä. Toisin kävi, vapautuksen jälkeen kaupat ovat pidempään auki mutta samalla henkilökuntamäärällä. Työmäärä ja yksintyöskentely ovat huomattavasti lisääntyneet.
- Postin omia toimipisteitä ei enää ole, vaan kaupat ovat myös posteja/muitten pakettien noutopaikkoja/bussikorttien latauspaikkoja jne. Nämä kaikki uudet toiminnot hoidetaan samalla henkilökuntamäärällä mikä oli töissä ennen näitä.
- Verkkokauppa hoidetaan myös samalla henkilökuntamäärällä joka oli ennen verkkokauppaa.
- Kaupan sometileille tehdään sisältöä ihan siinä muun työn lomassa, tai omalla vapaa-ajalla. Esihenkilö: "kun sä olet siellä somessa muutenkin niin voithan sä samalla kaupan sivuillekin laittaa."
- Ennen oli koulutusta työajalla esim uusista tuotteista. Nykyään opiskelet omalla ajallasi, tai sitten et opiskele ja saat kuulla asiakkailta haukkuja siitä ettet tunne tuotteita.
Lyhyesti sanottuna siis työelämä kuormittaa aikasempaa enemmän siksi koska työnantaja haluaa enemmän voittoa pienemmillä kustannuksilla.
Tästä näkee hyvin pitkän kokemuksen ja näkemyksen kautta millaista työelämän kehitys on ollut. Loputonta tehostamista ja tuottavuuden maksimointia joka on revitty työntekijöiden selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Koska yritykset hakevat suurempia voittoja pienemmillä kustannuksilla. Mitä pienemmäksi työvoimakustannukset saadaan sen parempi. Eli yksi ihminen joutuu tekemään useamman ihmisen työt.
Tämä ei ole valitettavasti ainoa syy. Esim. kuntapuolella (ja ehkä muuallakin, en tiedä) suhtaudutaan kielteiseti etätöihin, vaikka työntekijän työtulokset olisivat hyvät. Toki on hyvä nähdä fyysisestikin välillä, mutta joillakin tehtävillä avokonttorissa työskenteleminen on helvettiä. Johto valitettavasti viis veisaa siitä ja työmatkan aiheuttamasta lisäkuormasta.
Koska on niin ihanaa laittaa köyhät ja tyhmät raatamaan minimipalkalla.
Koska kaikki pyörii elinkeinoelämän ehdoilla ja voittoa halutaan tehdä aina enemmän ja enemmän.
Ennen vanhaan sanottiin että "markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä". Itse asiassa tämä sanonta oli kokoomuslaisten suosikki ensimmäisen osan takia. Nykyään tämä on "sosialistinen" väittämä toisen osansa takia.