Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Äärirajat ovat muuttuneet. Se mikä on nykyään ääriraja oli ennen vähän hankala alku.

Hiukan näin.

Mistäkö muutos. Siitä kuuluisasta globaalista kilpailusta johtuen. Maailma on pienempi, etäisyydet ei enää merkitse. Jos joku jossain tekee halvemmalla, firman johto on sidottu sieltä työn hankkimaan. Me kuluttajat olemme osasyyllisiä, halpa myy.

Sitten on vempaimet, eli tekninen kehitys. Kaikki on nopeutunut, viestit ja tietojen käsittely. Ihminen jää vanhoine aivoineen pullonkaulaksi. Ihminen joutuu tsemppaamaan ja juoksemaan oravanpyörässä jotta ei oltaisi hitaampia kuin kilpakumppani.

Sitten kolmas syy, omistajien ahneus. Mikään ei riitä, se on sitä nykyistä kapatalistimallia mitä sovelletaan. Tekijöille jaetaan minimimäärä voittoja ja maksimoidaan suuressa kisailussa sitä omaa voittoa.

Onneksi omalla työpaikalla on muitakin, jotka ovat päteviä työssään, mutta eivät osallistu kilpajuoksuun. Sellainen terve ajatusmaailma. Ihan kauheaa ja törkeää käytöstä monilta. Joka viikko saa todistaa itsensä korostamista, kitinää, töiden sysäämistä muille... kaikenlaista. On mennyt mielenkiinto jo. Sitten jos pääsee näkemään sitä korkeinta huippua ja omistajia ja sitä, mitä taustalta löytyy, niin hyvin harvaa kiinnostaisi ollenkaan. Siksi se pysyykin salassa. Työelämä on vale.

Vierailija kirjoitti:

Äänestäkkääoikke kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kokoomuslaisen tuottavuuden kasvattamiseen tähtäävän politiikan seurausta.

Juurikin näin. Piste. Tämän takia kävinkin juuri entisenä kokoomuslaisena äänestämässä vasemmistoliittoa aluevaaleissa. Tuntuu, että kokoomus yrittää nykyään vain polkea työntekijöiden oikeuksia ja alentaa palkkoja. Millä ihmeellä täällä Suomessa tulee enää toimeen, kun kaikki tulot tavallisesta työstä menee asumiseen, perheen ruokaan ja päiväkoti maksuihin ja lasten (2kpl) vaatteisiin. Espoossa kerrostalossa asuvana nelihenkisenä perheenä ei ole mahdollista lomailla Suomessa muuta kuin Linnanmäellä kerran kesässä. Toisen vanhemman työn takia meillä on oltava myös auto, joka syö tuloista suuren osan. Lasten saamisen jälkeen ei ole voinutkaan kuvitella ulkomaanmatkoista. Asumme vuokralla, koska emme saa tuloillamme niin isoa lainaa, että saisimme edes kolmiota järkevältä alueelta. Vaihtoehtona olisi muutto pienelle paikkakunnalle, jossa asuntojen hinnat olisivat pienempiä, mutta lapsilla on koulut ja ystävät ja molempien perhe ja ystävät Espoo-Vantaa - alueella. Pitempi työmatka ja asuisimme kauempana olisi yksi vaihtoehto. Mutta sitten olisi tarve kahdelle autolle riippuen kodin sijainnista ja lapsilla menisi elämä uusiksi. Emme toisaalta halua sitäkään. Jos ei olisi lapsia, voisin periaatteessa muuttaa vaikka Rovaniemelle :D mutta kyllä kannattaa miettiä, ketä vaaleissa äänestää. Vielä lisään, että meillä vaimolla akateeminen koulutus ja itsekin myös keskituloinen. Onneksi Suomessa on sentään progressiivinen verotus. Miettikääpä sitä, jos maksaisimme lääkärikäynnit, lasten koulun, hammaslääkärit ym itse. Näin esim jenkeissä, joissa ystäväpariskunta asuu. Heillä on työpaikan vakuutus ja hammaslääkärikäynti oli juuri perheen aikuisella yli 2000 dollaria, vaikka ei tehty ihmeellisiä toimenpiteitä. Meillä esim ei ole varaa ostaa vakuutuksia itselle ja lapsille, ne tekisivät vuodessa noin 1500 euroa. Toki sillä pääsisi yksityiselle, mutta onneksi toistaiseksi julkisellekin pääsee ja julkinen hoito usein parempaa vaikka hitaampaa. Mutta mitä enemmän menemme oikealle kokoomuksen suuntaan, sitä enemmän ihmisten elämä työpaikoilla vaikeutuu, työtahti kiihtyy, palkatkin tippuvat monilla aloilla kun taas toiset kaahailevat kalleilla katumaastureilla ja matkaavat vuosittain ulkomailla, käyvät hieronnoissa jne. Täysin utopiaa meidän perheessä tuollainen. Emmekä juo juurikaan alkoholia, emme polta ja elettävä säästäen, koska aina jokin ennakoimaton kulu vie sen pienen puskurin. Tälläista on tämä keskituloisen elämä Suomessa. Ihan hyvin meillä menee, mutta kaikki tulot elämiseen. Tällä työmäärällä, mitä teemme, elämme molemmat kovahkossa paineessa työssämme molemmat perheen aikuiset. Paremoipalkkaista työtä voisi etsiä, mutta hyvä huomata, että me elämme kuitenkin hyvin. Meillä on Ikean siistit huonekalut, ruokaa pöydässä, joku harrastus kin ja ystävät, mutta mitään ekstraa ei elämässä voi tehdä meidän tuloilla. Säästäminenkin on käytännössä mahdotonta. Mutta en sääli perhettämme. Meillä on hyvä perhe, rakkautta, ystäviä, mutta kieltämättä nykymeno harmittaa ja koska meillä on rajoitettu aika täällä pallolla, olisi kiva perheen kanssa tehdä enemmän asioita ja päästä vaikka käymään joskus Kanariansaarilla tms. Mutta ei näillä spekseillä, ehkä sitten kun lapset muuttaneet kotoa ja toivottavasti heillä elämä kantaa. Ainakin yritämme heille antaa hyvät eväät elämään ja ohjata äänestämään oikein.

Keskiluokka on köyhä suomessa.

Syynä on vasemmiston ajama pahan politiikka.

Eli sosialistit nostavat veroja ja maksuja koko ajan. Keksivät pää punaisina uusia maksuja vuosittain.

Tämän vuoksi siis ostovoima vain laskee ja kansa köyhtyy.

Selvästi aidolla oikeistopolitiikalla työllisyys paranisi ja verot laskisivat. Siten koko kansakunnan ostovoima ja vauraus kasvaisi.

Juuri näin! Tämä vasemmistolaistunut espoolainen ei ole tajunnut että nykyvasemmisto ei aja perusduunarin asemaa vaan muualta tulleiden ja työhaluttomien ja vastaavien.

Pienituloinen palkansaaja maksaa kaiken itse kun ei-työssäkäyville maksetaan kaikki.

Ja vasemmiston etu on että tätä kurjuutta riittää jos menisi kansalla liian hyvin nehän äänestäis porvareita!

Se johtuu laaduttomasta johtamisesta jota jostakin syystä monien yritysten omistajat katsovat läpi sormien.

TQM (Total Quality Management) laatujohtamisen filosofian mukaisesti johdettuna yrityksen vuorovaikutussuhteet sidosryhmiensä (asiakkaat, kumppanit, työntekijät, ytheiskunta jne.) kanssa ovat aina molemmille osapuolille kannattavia (win-win). Jos näin ei ole, on kysymys puuteellisesta laadusta ja asian korjaaminen on ensisijaisesti yrityksen johdon vastuulla.

https://docplayer.fi/55293083-Tqm-total-quality-management-laaja-alaine…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat maailman laiskimpien työntekijöiden tilastokärjessä vähin työtunnein. Myöskään tuloksia ei nykyään synny mihinkään suuntaan. Mistä se väsymys johtuu? Siitä että mussutetaan pullaa ja karkkia ja kippistellään joka viikko ainakin kerran. Mulle avautui aivan uus työmaailma kun läksin ulkomaille. Nyt monta ulkomaata takana ja kaikissa ihmiset ovat reippaampia ja tekevät töitä hymysuin. Joskus asiaa kysyin niin ihmiset ottavat työnteon osana elämää eikä minään erillisenä pahana. Ehkä meillä suomalaisilla on alusta asti asennevamma työntekoa kohtaan. Ennenkuin yhtään työtuntia tehty niin koulussa ja vanhemmat ja kaikki hokee sitä että suomalaiset ovat ahkeria ja viisaita ja tekevät paaaaljon enemmän ja paremmin. Niin totta helkkarissa siinä väsyy omaan erinomaisuuteen jo ennen kuin pääsee työelämään edes kiinni. 

Mulla on israelilainen työkaveri joka on erittäin palvelualtis, tekee kaikki vapaaehtoiset- sekä pskahommat, tarttuu aina toimee ja auttaa muita tarvittaessa. Hän mainitsi jossain vaiheessa että missään muualla ei tehdä niin lyhyttä työpäivää ja vähän töitä kuin Suomessa. Hän lienee aivan oikeassa, mutta silti täällä valitetaan ja uuvutaan suuren työkuorman alle.

Niinpä, jenkeissä taitaa olla peräti viikon vuosiloma. Japanissa taas loma on tuntematon käsite.

Japanihan on myös tunnettu siitä että ihmiset raataa itsensä itsarin partaalle. Ihme ihanne tuokin, kuten Suomessa että saappaat jalassa pitäisi kuolla ollakseen arjen sankari. Kuinka monen hautakivessä hehkutetaan yliahkeraa työntekijää? Ennen oli titteleitä ja muita arvonimiä, pitäisikö nykyään laittaa sitten kuolinsyy "työnantajansa uuvuttama/loppuunajama". Monessako muistotilaisuudessa ylistetään vainajan yliahkeraa työntekoa ja sairaana työskentelyä? Monet hautajaiset käyneenä, yhtäkään vainajaa ei kehuttu eikä kiitelty tästä asiasta vaikka jokainen oli työtä tehnyt kymmeniä vuosia.

Kuinka moni yrittäjä/yritys kiittelee työntekijää lehtien hautausilmoituksessa siitä että vainaja teki töitä kahden edestä?  Suomessa on puoli miljoonaa työtöntä ja yhtä paljon osatyökykyisiä töissä. Miksi työtä ei voi jakaa että kaikki voisivat hyvin?

Jokaisella koittaa elämässään se pysäyttävä hetki, kun järjen valo vihdoin tavoittaa ihmisen tietoisen mielen ja hän käsittää elämänsä prioriteettien ja arvojen olleen täysin epätasapainossa.

Tässä vaiheessa moni katuu katkerasti käytettyään valtaosan elämästään ja energiastaan muiden miellyttämiselle, ollakseen "niin kuin kaikki muut", työlle sekä muulle materian/statuksen perässä juoksemiselle.

Kuinka vähän arvoa hän onkaan antanut omalle ainutkertaiselle elämälleen ja hyvinvoinnilleen, kuinka vähän hän on uhrannut ajastaan ollakseen rakkaimpiensa parissa ja kuinka paljon työkavereiden kanssa. Kuinka haparoiden hän on sisäistänyt, että suurimmat arvot elämässä eivät ole materiaa lainkaan.

Valitettavasti tämä hetki koittaa useimmille vasta parantumattoman vakavan sairastumisen aikana, eläkepäivillä tai kuolinvuoteella.

Hyvin kirjoitettu ja asia on tosi.

Työskentelen saattohoidettavien parissa ja tuon kaltaisia pohdintoja/avautumisia kuulee harva se päivä.

Surullista, miten ihmiset aivopestään jo nuorena siihen, että on vain yksi oikea tapa elää elämänsä: koulutus, työ, avioliitto, lapset jne.

Moni saa myös jo lapsuuden kodistaan mallin ja suoranaista hankistä manipulointia osakseen, että tolkuton töiden painaminen olisi kunnollisen ihmisen mitta ja hyvän elämän fokus.

Voin kertoa, että kuolinvuoteellaan harvempi kuin 1/1000 enää ajattelee näin.

Omat elämänarvoni muuttuivat juurikin sen jälkeen kun olin saattohoitanut äitini. Äkillinen kuolema 3 viikkoa syöpädiagnoosista. Kaiken tämän sivusta seuranneena ymmärsin, että en halua raataa ylitöitä useita iltoja viikossa, varsinkin kun minulla on lapsia.

Olen tehnyt töissä (pieni konsulttitoimisto) selväksi, että en enää halua uhrata elämääni työlle. Teen mielelläni työtäni - sen 7,5 h päivässä ja inhimillisellä tahdilla. Olen saanut kuulla, että tällaiset ilmoitukset eivät kuulu esim tiimipalaveriin, ja että työkuormasta ei sovi valittaa. ”Kaikilla meillä on ylitöitä ja se vaan kuuluu asiaan.” Miten ihmeessä kuuluu? yrittäjät voivat hyvin ottaa tilauksia vain sen verran, että tekijöitä riittää. Jos ahnehditaan liikaa töitä, niin sen tehköön omistajat, joilla on sananvaltaa siihen, paljonko töitä otetaan.

Voi olla, että saan tästä hyvästä jossain vaiheessa lähtöpassit. Mutta ei kuulkaa haittaa! Se on tässä elämän kokonaisuudessa pieni sivuseikka. Olen tajunnut, että kenen tahansa elämä voi olla ohi vaikka huomenna. Kannattiko käyttää viimeiset vuodet raataen kun olisi voinut nauttia elämästä - siitä ihan tavallisesta arjesta läheisten kanssa.

Työelämä on muuttunut sairaammaksi ja vain rahalla on väliä. Olen samassa työpaikassa eräässä keskikokoisessa yrityksessä kuin mitä eräs sukulainen oli 80- ja 90-luvulla. Silloin oli kiertävä lähettipoika joka toi pari kertaa päivässä postit sinulle mihin piti reagoida. Yhteinen lankapuhelin jossa sihteeri välitti tärkeät viestit sinulle. Nyt samassa työpaikassa 40 vuotta myöhemmin ja saan 60-90 sähköpostia päivässä, jokainen pitää lukea, puolet on aina merkattu että "HOIDA ASAP!" ja jos et reagoi joihinkin seuraavan 30 min aikana niin tulee noottia. Tässä sivussa pitäisi vielä ehtiä tehdä ne ihan omat hommat,  niin ja tietenkin oppia paljon uutta kun se tietojärjestelmä päivitetään (taas) 1 kuukauden päästä. Ja muista vielä vastata heti jos kännykkä soi, "tärkeä" palaveri (joita sinulla voi olla useampikin päivässä) ei ole mikään syy olla vastaamatta puhelimeen. Ja jos vastaatkin niin sinulle huudetaan palaverissa että mihin hittoon katosit. Kaikki tehdään muutenkin niin hiton vaikeaksi. Olin mukana eräässä tuottavuusprojektissa jossa konsultit lupasivat kuun taivaalta että nyt tehokkuus nousee pilviin kun saadaan uusi järjestelmä taloon, no, kävikin niin että se uusi järjestelmä oli niin massiivinen ja byrokraattinen että siihen mihin ennen meni 5 minuuttia, meni nyt 2,5 tuntia. Burnouthan siinä tuli.

Kaiken pitää vain kasvaa ja kasvaa ja tuottavuutta lisätä samalla kun tehdään kaikki vaikeaksi ihan jäätävällä byrokratialla. Näkeehän sen jatkuvasti talousuutisissa miten "yritys kasvoi tuloksensa kulukuurin ansioista", tässä teillä on tulos. Sitä todellakin saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono henkilöstöjohtaminen on ainakin yksi juttu. Johtotehtäviin valitaan aina muutoshenkisiä, dynaamisia, innovatiivisia tyyppejä, jotka ajavat omaa agendaansa miettimättä yhtään, että miten uudistukset istuvat siihen itse työhön tai välittämättä henkilökunnan jaksamisesta/hyvinvoinnista. Tärkeintä tuntuu olevan monille johtajille uudistaa vaan sen takia, että saa puumerkkinsä johonkin. Puretaan toimivia käytäntöjä. Ja lisätään ruohonjuuritasolle kaikenlaista hilpehommaa sen jo ennestään kuormittavan perustehtävän lisäksi. Terveisiä kuntapuolen terveydenhuollosta.

Nämä dynaamiset kaverit tuppaavat olemaan sellaisia esiintymiskykyisiä maanikkoja, jotka hyppivät "projektista projektiin". Pitkäjänteisyyttä, suuren kokonaisuuden hallintaa ja sitoutuneisuutta löytyy vain aniharvalta.

He kyllä innovoivat toisinaan hyviäkin asioita ja saavat organisaatioissa alulle uutta, mutta eivät jaksa jäädä viemään maaliin aloittamiaan uudistuksia pidempi aikaisesti ja näin ollen suurin osa niistä hiljalleen kuihtuu käsiin.

Moni heistä tuntuu hakevan vain uutta"vakuuttavaa" sisältöä koristamaan Cv:tään, jotta löytyy "paremmat" kannukset jatkaa seuraavan vielä paremmin palkatun johtotehtävän pariin.

Olen lukuisia kertoja saanut vierestä seurata, kun tällainen nuorehko, pitkä, komea, hyvin pukeutunut, huomaamatonta flirttiä kaikkialla ja kaikille viljelevä, sujuvasti puhuva kaveri saapuu taloon.

Ikävä kyllä 99% naisilla katoaa tässä vaiheessa normaali kriittinen asiasisällön tarkastelukyky, osittain harkintakyky ja ihastuneiden vaaleanpunaisten lasien läpi kaikki esitetyt mielipiteet ja uudistukset hyväksytään kuin ilmaa vain. Tämä sama ilmiö toistuu organisaatioiden kaikilla portailla, assistenteista ylimpään johtoon.

Moni naispuolinen kollega on havainnut Auervaaran jatkettua matkaansa ja jonkinlaisen illuusion haihduttua mielestään, ettei keisarilla ollutkaan vaatteita ja ne niin vakuuttavilta kuulostaneet uudistukset ja lennokkaat sekä innovatiiviset ideat eivät käytännön tasolla olekaan toimineet tai ovat naurettavan epäloogisia.

Kahden kesken moni on jopa myöntänyt, että meni vipuun, koska yksinkertaisesti ihastui (ainakin pinnallisesti) ja se sumensi normaalin ajattelukyvyn.

Anteeksi nyt vain arvon naiset, tiedän että tämä kommenttini tulee keräämään kitkerää palautetta, mutta nämä ovat omia kokemusperäisiä havaintojani suomalaisesta yritysmaailmasta lähes 50 vuoden ajalta.

Naiset ovat tässä suhteessa valitettavasti liian emotionaalisia, liian helposti tunteidensa vietävissä.

Millä tilannetta sitten pystyisi parantamaan, koska ilmiö tuntuu toistuvan samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen?

Ehkä se vaatisi jonkinasteisen henkisen heräämisen ja kehityksen askeleita, jotta opittaisiin näkemään tällaisten pinnallisten asioiden yli ja ohi sinne asioiden ja ihmisten ytimeen sekä samalla olemaan vähemmän omien tunne/seksuaali viettien ohjailtavissa sattumanvaraisesti.

Kyllä minäkin olen tämän huomannut naisena. Ja sen, että etenkin alemmin koulutetut naiset yleensä nostavat mielellään miehen, kenet tahansa miehen ylemmäksi ja yrittävät saada tämän asioidensa ajajaksi sen sijaan että avaavat itse suunsa.

Syksyllä alkoi työpaikan vaihto buumi. Ihmiset vaihtaa siinä toivossa että uudessa olisi jotenkin iisimpää tai voi edes aloittaa ns. tyhjältä pöydältä eikä ihan heti olisi kaikkea sälää niskassa jota sitten kyllä alkaa kertyä yllättävänkin nopeasti ja pian ollaan taas lähtötilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää se uppoava laiva. Miksi rääkkäätte itseänne jossain matalapalkka alalla, kun melkein saman saa työttömänäkin?

Ei se työttömän osanaan kovin kadehdittava ole ja niitä hyväpalkkaisia töitä ei ikävä kyllä läheskään kaikille riitä.

Ei varmastikaan ole työttömän osa kovin kadehdittava, kaikenlaista aktiivimallia ym tulossa. Näin digiaikana työttömän aika menee yhä enemmän te toimiston oma asioinnissa johon varmaan tulee kaikenlaista täytettävää sepustusta määräpäivään mennessä koko ajan yhä enemmän.

Tärkeintä on että rikkaat rikastuu ja köyhät pysyy köyhinä. Kyllähän se huonosti palkattu ja kohdeltu pelokas orja tekee mitä vain kunhan ei potkuja saa.

Kiihottaa aatella just noita 8e/h hommia ja hakea niihin. Ja nöyrtyä suurempien voimien edessä kun ei edes pääse niihin töihin😆

Eihän alle 10e/h hommia edes kannata tehdä koska tienaat vähemmän kuin työttömänä. Ellei tienaa vaan sitä 300 euroa minkä ehkä saa tienata mutta siitä lähtee sitten toimeentulotuki ja laskut itse maksettava ja silti sama tulo työmarkkinatulosta joskin myöhässä koska menee käsittelyyn jos olet ollut töissä edes tunnin kuukauden aikana ja sinulla jää vuokra maksamatta ja saat häädön asunnostasi ja joudut asunnottomaksi. Eli älä tee mitään koskaan ikinä vaan rottaile koko työelämäsi ajan koska kuolet kuitenkin ennen eläkeikää tai muutama vuosi sen jälkeen.

Niin ja jos masennut niin syöt loppuelämäsi onnellsuuspillereitä ja psyykelääkkeitä jotka vammauttavat aika nasevasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärirajat ovat muuttuneet. Se mikä on nykyään ääriraja oli ennen vähän hankala alku.

Hiukan näin.

Hä. Ennen nojailtiin lapioon ja syljeskeltiin viikko, nykyään pitää kaivaa se oja päivässä ja vielä muitakin duuneja päälle.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on että rikkaat rikastuu ja köyhät pysyy köyhinä. Kyllähän se huonosti palkattu ja kohdeltu pelokas orja tekee mitä vain kunhan ei potkuja saa.

Kiihottaa aatella just noita 8e/h hommia ja hakea niihin. Ja nöyrtyä suurempien voimien edessä kun ei edes pääse niihin töihin😆

Eihän alle 10e/h hommia edes kannata tehdä koska tienaat vähemmän kuin työttömänä. Ellei tienaa vaan sitä 300 euroa minkä ehkä saa tienata mutta siitä lähtee sitten toimeentulotuki ja laskut itse maksettava ja silti sama tulo työmarkkinatulosta joskin myöhässä koska menee käsittelyyn jos olet ollut töissä edes tunnin kuukauden aikana ja sinulla jää vuokra maksamatta ja saat häädön asunnostasi ja joudut asunnottomaksi. Eli älä tee mitään koskaan ikinä vaan rottaile koko työelämäsi ajan koska kuolet kuitenkin ennen eläkeikää tai muutama vuosi sen jälkeen.

Niin ja jos masennut niin syöt loppuelämäsi onnellsuuspillereitä ja psyykelääkkeitä jotka vammauttavat aika nasevasti.

Kyllä 10e/h kannattaa jo tehdä töitä. Ellei nykyään makseta huomattavasti kovempia korvauksia,kuin vielä 16v sitten. Itse olin vuonna 2006 työttömänä ja tulot koostuivat työmarkkinatuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Vuokran(417e) jälkeen rahaa jäi n.450e muihin menoihin. Sähkölaskun ja mm. hammaslääkärilaskut sossu maksoi. 10e/h olisi n. 1600e/kk. Nettona n.1300e/kk.

No ennenvanhaan pääsi helpommin töihin kuka vaan… nykyään pitää olla koulutukset joka napin painallukseen plus viiden vuoden työkokemus…

Hyvin usein täältäkin saa lukea, kuinka ihmiset jättävät esimerkiksi lakisääteiset (!!) taukonsa pitämättä, tekevät iltaisin ilmaisia ylitöitä ennen nukkumaanmenoa, venyvät ja paukkuvat. Toisin sanoen työntekijät ovat liian kilttejä ja kokevat huonoa omaatuntoa asioista, jotka ovat johdon vastuulla järjestää kuntoon.

Riittävien resurssien varmistaminen on johdon tehtävä, se ei ole työntekijän eikä edes sairaslomalla olevan työntekijän päänvaiva.

Välillä myös tuntuu, että ihmisten "esimiehenlukutaito" ontuu: jos esari ei käytäkään suorasanaista painostusta, hän hyödyntää lukuisia manipulointi- ja maanittelukeinoja, joita vastaan työntekijä on usein aseeton.

Esimies EI ole kaveri eikä työyhteisö ole ensisijaisesti mikään kaveriyhteisö. Työsuhde on sopimussuhde, ja oikeuksistaan on uskallettava pitää kiinni. Niinhän työnantajakin - luonnollisesti - joka välissä tekee.

Mikäli töitä on työtunteihin ja tekijämäärään nähden liikaa, aliresursointi tulee nostaa selvästi esiin joka ikisessä palaverissa ja joka kerta, kun käsitellään yhtään mitään, johon asialla on vaikutusta. Lisäksi kannattaa asiallisesti kysyä, mitä toimenpiteitä aliresursoinnin korjaamiseksi on alettu tehdä. Eikä tietenkään pidä niellä sitä ylimalkaista pajunköyttä, mitä monet esimiehet tässä tilanteessa yrittävät syöttää.

Ai nyt nuristaan vaikka tätä on vuosikymmenet rakennettu kokoomuksen johdolla, kylmät arvot kunniaan, kyllä sosiaalisuuteen erikoistuneen pitää pärjätä yksin niinkun ne jotka ei oo ikinä tehny niin ja on saanu muilta kaikista eniten tykkäävät muistuttaa.

Nauttikaa työnne hedelmistä, napinaan ei ole mitään syytä.

Kun laivaa ohjaavat Kokoomuksen PJ kaltaiset ihmiset joiden elinkaari on euron muotoinen ja näkemykset täysin todellisuudesta irrallaan niin mitä muutakaan voi odottaa?

Suurin työhön vaikuttanut tekijä ovat kasvaneet eläkemaksut. Kun työn hinta on noussut taustalla 25% tuottavuuden nousua enemmän, vaaditaan työntekijöiltä enemmän. Maksamme siis aiempien sukupolvien maksamatta jättämiä eläkemaksuja selkänahastamme.

Toinen tekijä on automaation kasvu eli mitään vaativuudeltaan yksinkertaisia töitä kuten vaikka lottolappujen tarkastamista tai matkalippujen myymistä ei enää ole olemassa. Työ on jakautunut osaamista vaativiin erikoistehtäviin ja liukuhihnalta tehtäviin asiakaspalvelutöihin minimipalkalla. 

Vaativien töiden johtaminen taas on liian vaikeaa valtaosalle organisaatiokiipijöistä, mikä näkyy etenkin julkisella sektorilla jossa työ on täysin sekaisin keskijohdon tumpeloiden saamattomuuden takia.

Hurjia juttua, kun lukee. Mutta onko kyse pelkästään työelämästä. Ainakin sen mukaan mitä muistaa 80-luvun taitteeseen ajoittuneesta lapsuudesta, niin elämä vaikuttaa muuttuneen suorituskeskeisemmäksi vapaa-ajallakin. Oli miten oli, mut veikkaan, että kehitys jatkuu samankaltaisena ja jossain tulevaisuudessa tämän päivän lapset haikailee 2020 -luvun leppoisien töiden perään. Vaikka kaikki muuttuu, niin on joitain asioita jotka pysyvät ja yksi sellainen nykymenon kauhistelu ja vanhojen hyvien aikojen perään haikailu.

Vierailija kirjoitti:

No niin. Äsken tulin kotiin ja reporankana makaan sohvalla. Yhdeksän tuntia yhtä sotkua taas. Olen hoitajana pienellä terveysasemalla. Välillä teen viittä-kuutta asiaa yhtä aikaa. Esimiehet ymmärtää kiireen, ongelma on muut potilaat/asiakkaat. Irvailua, haukkumista, nimittelyä. Kun asenne on minä minä minä. Minulle heti palvelua-asenne, viis siitä jos on sydänpotilas hoidettavana tms. oikeasti kiireellinen potilas. Ihmiset on itsekkäitä, ei riitä ymmärrystä. Ei tälläistä ollut pari kymmentä vuotta sitten. Ihmisten ajattelutapa ja käytös on muuttunut. Mistä johtuu? Tämä kuormittaa eniten omassa työssä.

Potilaatkin joutuvat kohtaamaan omissa nahoissaan sen kiireen. Joutuu vaatimaan, kukaan ei ota vastuuta ja perehdy tilanteeseen kunnolla, henkilöt vaihtuu, aikoja on vaikea saada. Se ei ole tietenkään teidän perustyötä tekevien vika. Mutta systeemin ongelmat aiheuttavat kärsimystä molemmille puolille.