Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköposti ym. pikaviestihärpäkkeet ovat syynä. Aloitin hommat 80-luvulla. Isoilla pomoilla oli sihteerit. Vanhemmilla insinööreillä oli nuorempia inssejä apuna ja oppimassa hommaa. Viestintä perustui puhelimeen, kokouksiin ja paperipostiin. Sihteeri avasi koko toimiston kirjeet, kirjasi ne saapuneiksi ja toimitti ao. henkilöille. Syömässä käytiin porukalla ja siinä käytiin työasioita samalla läpi. Työpäivä venyi joskus peräti kello kuuteen asti illalla. Kotona ei tarvinnut vastata työpuhelimeen, eikä kukaan lähettänyt kotiin työpostia.

Totta. Suurin syy ahdistukseen on pikaviestimet ja sähköposti. Pikaviestimet, Teams, Slack ja Skype ovat meillä käytössä, ovat pahimmat. Niissä tulee kysymyksiä ja selvitettäviä asioita useasta kanavasta ja suoraan eri henkilöiltä, eikä niihin oikein voi olla reagoimatta koska kaikkien edellytetään olevan saavutettavissa ja vihreästä pompulasta näkee että olen paikalla. Sitten kun näiden lisäksi on vielä sähköpostissa eri kansioissa selvittelyjä vaativia vaikeita ja aikaavieviä tehtäviä ja nämä kaikki tekemättömät työt ovat koko ajan näkökentässä. Nämä siis normaalin keskittymistä vaativan ohjelmankehitystyön ohjella ylimääräisenä. Onneksi on paljon palavereja niin niissä voi multitaskata näitä ylimääräisiä juttuja.

Tutulta kuulostaa. Itsekin softakehittäjä ja keskeytykset ja ajatuksen hyppiminen tehtävästä ja kysymyksestä toiseen on todella rasittavaa. Noista palaverista olen kyllä eri mieltä. Niihinkin pitäisi ainakin itseni yleensä jotenkin varautua, ja lisäksi ne katkovat aikaansaavaa työtä ja riistävät aikaa. Onneksi itselläni ei kuitenkaan ole palavereja yleensä liikaa. Optimaalisinta itselleni olisi olla vain yksi tehtävä kerrallaan, ja se kestäisi aina vähintään useamman päivän, jolloin siihen voisi kunnolla paneutua. Sen lisäksi jotain Slack-keskusteluja harvakseltaan ja muutama palaveri viikossa.

Ainakin opettajan työn hektisyyttä on lisännyt jatkuvasti lisääntyvä kirjaaminen.

Esim. kolmiportainen tuki tarkoitti meille sitä, että kaikista kurinpidollisistakin toimenpiteistä pitää tehdä kaavake wilmaan, esim.  jos vaikka siirrän oppilaan toiseen paikkaan tunnilla, ettei juttelisia kaverin kanssa.  Se on "yleistä tukea", ja siitä pitää tehdä 13-kohtainen kaavake, jossa viimeisenä muistaakseni lukee: Tuen toimivuuden tarkistaminen. Täyttä pelleilyä.

Lisäksi paljon moniammatillisia palavereja. Oppimisongelmaisten tai koulukyvyttömien tai kouluhaluttomien asioiden käsittelyyn menee paljon aikaa.

Tiivistetysti: uusia tehtäviä, mutta mistään ei ole vähennetty.

Ihmiset on muuttuneet lumihiutaleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on muuttuneet lumihiutaleiksi.

Mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiina tavoittelee maailman herruutta, ja luulen että hrillä alkaa olla siihen kohta mahdollisuus. Ovat nähneet mitä länsimaailmassa on taoahtunut kapitalismin hallitessa kaikkea, ja viisaasti pyrkivät etukäteen lisäämään kilpailukykyään ja valtion vakauttaa lanseeraamalla "common capitalism" ohjelman.

Kiina saattaa kieltämättä onnistua tavoitteissaan.

Siellä asioiden kehittymistä ja hyötyjä ei tarkastella kvartaaleissa vaan vuosikymmenissä ja isoa kuvaa ohjaillaan ylätasolta, eikä yksittäisten pelureiden anneta kahmia liian isoa osaa kokonaiskakusta.

Aluksi kapitalismi näytti toimivan länsimaissa erinomaisesti. Se lisäsi tehokkuutta, palveluiden ja hyödykkeiden tarjontaa sekä paransi taloudellista toimeliaisuutta.

Mitä sitten tapahtui?

Ahneus, tuo ihmiskunnan synneistä pahin, alkoi valtaamaan alaa. Kapitalismista alkoi kehittyä nykyisen kaltaista riistokapitalismia, jossa kaiken toiminnan fokukseksi nousi mahdollisimman suurten voittojen tekeminen ja inhimillisyyden sekä isänmaallisuuden hylkääminen.

Tuotanto siirrettiin (ahneuksissaan) kehitysmaihin ja työntekijöiden oloja alettiin heikentämään kaikkialla. Tehostamisesta tuli kapitalismin synonyymi.

Samalla länsimaissa alettiin yksityistämään myös sellaisia asioita ja aloja, toimivan valtion peruspilareita, joita ei ikipäivänä olisi pitänyt tai pitäisi yksityistää, kuten esimerkiksi energiantuotanto- ja jakelu, sosiaali- ja terveyspalvelut tai vesivarannot- ja niiden jakelu.

Kapitalismin kehityksen surullisuuden näkee parhaiten tarkastelemalla Yhdysvaltoja ja sen kehitystä peruskansalaisen näkökulmasta.

Vielä 50-60 vuotta takaperin (ennen suorittavan tason töiden siirtoa Kiinaan ja muihin halpatuotannon maihin) siellä riitti perustason duunareille (joita kuitenkin suurin osa kansasta aina on) teollisuuden ja vastaavien alojen työpaikkoja, joista maksettiin mukavaa palkkaa.

Mies kävi töissä tehtaalla, vaimo sai toimia kotiäitinä kasvattaen lapsia ja huolehtien kodista. Heillä oli varaa rakennuttaa omakotitalo esikaupunkialueelle ja ostaa uusi auto.

Henry Ford julistikin, että työläisille pitää maksaa niin reilua palkkaa, että heillä on varaa ostaa valmistamiaan tuotteita myös itse.

(By the way, mites muuten meillä nykypäivänä Uudenkaupungin autotehtaan auton rakentajat, onko varaa ostaa niitä A-sarjan Mersuja? Tiukkaa taitaa tehdä, jos ei ole jo mahdotonta suurimmalle osalle.. )

No mutta, takaisin Yhdysvaltoihin ja tähän päivään. Miten sitten nykyään?

Keskiluokka on kuihtunut, realistisia menestymisen haaveita ei ole tavalliselle kansalle enää juuri tarjolla.

Super rikkaita on toki enemmän kuin koskaan historiassa ja he elävät kaikin puolin muusta kansasta vieraantuneessa omassa hyvinvointi kuplassaan.

Jäljellä on myös vielä jonkinlainen joukko mukavasti pärjääviä "työläisiä", lähinnä IT-alalla, lääkäreinä ja lakimiehinä. He saavat vielä maistaa wanhaa amerikalaista unelmaa mukavine palkkoineen ja mahdollisuuksien kirjoineen.

Samaan aikaan todella huonojen työehtojen pienipalkkaisia nykypäivän työläisorjia on kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen ja heitä on suurin osa kaikista työssäkäyvistä.

Se entinen tehdas duunari painaa nykyisin 2-3 työtä selvitäkseen riistovuokrastaan (joka menee hyvinvointikuplassaan nauttivalle eliitille tai asuntosijoittamisen aloittaneelle lääkärille). Hän saattaa myös olla yksi sadoista tuhansista opioidikriisin uhreista terveytensä petettyä.

Maa alkaa olla sisäisesti hyvin epävakaa ja moni epäileekin, että sisällissodankin mahdollisuudet alkavat hiljalleen olla kasassa.

Liian jyrkät hyvinvointi, - varallisuus, - ja tuloerot ovat johtaneet läpi historian jossakin vaiheessa yhteiskuntien romahtamiseen. Se ei ole enää sisäisesti vahva ja yhtenäinen.

Amerikkalainen unelma alkaa olla mennyttä.

Miten muuten asevarustelu ja kylmä sota mahdollisesti vaikutti molempien suurvaltojen hajoamiseen? Rahaa pistettiin melkoisesti hukkaan erilaisiin avaruuslentoihin ja kuun valloituksiin. Samaan aikaan kun olisi voinut käyttää rahat järkevämmin. Neuvostoliittohan hajosi ja Yhdysvallatkin on epävirallisesti hajonnut jo 2008, vaikka nimellisesti vielä jatkaakin olemassaoloaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin opettajan työn hektisyyttä on lisännyt jatkuvasti lisääntyvä kirjaaminen.

Esim. kolmiportainen tuki tarkoitti meille sitä, että kaikista kurinpidollisistakin toimenpiteistä pitää tehdä kaavake wilmaan, esim.  jos vaikka siirrän oppilaan toiseen paikkaan tunnilla, ettei juttelisia kaverin kanssa.  Se on "yleistä tukea", ja siitä pitää tehdä 13-kohtainen kaavake, jossa viimeisenä muistaakseni lukee: Tuen toimivuuden tarkistaminen. Täyttä pelleilyä.

Lisäksi paljon moniammatillisia palavereja. Oppimisongelmaisten tai koulukyvyttömien tai kouluhaluttomien asioiden käsittelyyn menee paljon aikaa.

Tiivistetysti: uusia tehtäviä, mutta mistään ei ole vähennetty.

Jatkuvasti kuulee kuinka wilmaan tulee palautetta että nyt on tyttö osallistunut hyvin tunnilla...

Paljon vie aikaa tuollainen itse opetustyöltä. 

Opettajakin on vain renki ja tekee piian työt kiltisti kun käsketään. 

Vierailija kirjoitti:

Sotien jälkeen ihmiset olivat sivistymättömämpiä. Huono ja ahne työnantaja olisi kieritelty tervassa ja piesty saunan takana.

Nykyään nuoret ovat oppineet kilteiksi ja sivistys on paremmalla tasolla. Myös väkivaltarikokset ovat vähentyneet tilastoissa reippaasti.

Nuoria on liian helppo hyväksikäyttää työelämässä. Sitten kun tätä nössöä porukkaa pesiytyy liittoihin niin kyllä heille kelpaa työläisten rahat, mutta ei saada edes pikaruokaloille vessaoikeuksia jos kakkahätä yllättää kesken työn.

Pitää paskoa vaan housuun ja kyllä herra ja kyllä herra. Maksan vessatauotkin omasta palkastani.

Meiltä puuttuu se kovuus ja maalaisjärki, mikä oli veteraaneilla ja sisällissodan käyneillä.

Ei tälläistä paskaa olisi katsottu sormien läpi hyvällä.

Tämä on se sivistyksen haittapuoli.

Toinen puoli on sitten se, että perusduunarin harmaata arkea ei oikein jaksettaisi. Ulistaan jo valmiiksi että paikat hajoaa kun vähänkin pitäisi itseään rasittaa fyysisesti. Just vaikka joku siivous joka EI vaadi mitään isoa lihasvoimaa, toki järkevää ergonomiaa ja ennen kaikkea siitä viitseliäisyyttä tehdä rutiinia. Tätä jatkumoa pitäisi saada, sen työn arvostamista mitä nyt vaan on tehtävä. Ja toki niin, että työolot pidettäisiin inhimillisinä.

Työ kuuluu väsyttää sopivasti muttei liikaa. Nyt on sitäkin väkeä joka ei oikein ymmärrä ettei duuni ole jotain luovaa hauskanpitoa isolle osalle ihmisistä, vaan vaatii jonkinlaista sietokykyä, sopeutumista jasitoutumista ihan vaan sen arjen pyöritykseen. Että se arvo on siinä vaikkei sitä rahallisesti tulla koskaan korkealle noteeraamaan.

Kaikki työ ei vaadi erityisiä älynlahjoja mutta kylläkin maalaisjärkeä ja luovuutta tehdä siitä niin kivaa kuin itse voi asiaan vaikuttaa. Ja siksi ihmiset viihtyvät myös mitä kummallisimmissa töissä. Luonteella on valtava merkitys. Jatkuva rahasta jankutus hämärtää tätä, luultavasti ihan tarkoituksellisesti.

Pohdin, että työ - ja opiskeluhistoria, lapsuudenaikainen elämä, opitut tavat ja arvot, stressinsietokyky, luonne, tämän hetkinen elämäntilanne, elämänhallintataidot ja erilaiset haasteet sekä ongelmat vaikuttavat siihen kuinka jaksaa.

Unohtamatta sitä, että työelämä vaatii tai ihanne on jaksava, tehokas, joustava ja jatkuva uuden oppiminen nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Tämä aika on niin kuluttavaa jo pelkästään koronan vuoksi. Ei ihme, että on väsyneitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tietotyö ruudulla jonka jälkeen ajat autolla kotiin jossa tölläät jotain laitetta. Tauot pyörit puhelimella. Ei ihmistä ole luotu tölläämään jotain koko ajan Auttaisi jos esim 8 h toinistotyöpäivään kuuluisi tunti siivousta, pihahommia tai mitä tahansa muuta kuin sitä ruutuaikaa. Itse tyhjennän työpaikalla salaa mm tiskikonetta vaikka se on"tietenkin" siivoojan työ...

Toisekseen kyseessä on muoti-ilmaisu. Joka päivä luemme lehdestä kuinka eri ammattiryhmien työ on niin kovin kuormittavaa. Joskus tuntuu että on unohtunut että työ on työtä ja työ vaatii yleensä ponnistelua.

Ilottomuus ja näköalattomuus kuormittavat. Kyynistyminen. Se, että työpaikalla ei ole hyväntahtoista, aitoa yhteishenkeä. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miltä työ kuin työ tuntuu. Toki on erakkoluonteita jotka kestävät yksin paremmin. Mukava esimies on silti aina kullan arvoinen. Tai työkaverikin.

Ihmiset jaksavat uskomattoman sitkeästi kunhan he arvostavat itseään ja ovat arvojensa mukaisessa työssä kohtuullisilla työehdoilla. Mutta riistomeininki kyynistää ja kovettaa kilttejäkin.

Toivon että kuusituntinen yleistyy valintana ihan ihmisten itsensä takia. Alennetaan hiukan elintasoa. Täytyy olla muutakin elämässä kuin työ vaikka siitä tykkäisikin. Itse tein noin ja suosittelen niille, jotka ovat uupumassa. Vuorotteluvapaalle on nyt monen vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin, että työ - ja opiskeluhistoria, lapsuudenaikainen elämä, opitut tavat ja arvot, stressinsietokyky, luonne, tämän hetkinen elämäntilanne, elämänhallintataidot ja erilaiset haasteet sekä ongelmat vaikuttavat siihen kuinka jaksaa.

Unohtamatta sitä, että työelämä vaatii tai ihanne on jaksava, tehokas, joustava ja jatkuva uuden oppiminen nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Tämä aika on niin kuluttavaa jo pelkästään koronan vuoksi. Ei ihme, että on väsyneitä ihmisiä.

Taipuu, vaan ei katkea. Sellainen keskimäöääinen suomalainen mielestäni on. Mutta kun monesta on tullut kovin herkkänahkaisia ja mukavuutta yĺi kaiken arvostavia hedonisteja. Juuri hiljan luin jonkun 9kk vauvan äidin kirjoituksen, jossa tämä oli sitä mieltä että kun 5v on kipeänä niin tarvitaan hoitajakotiin, että äiti voi keskittyä vauvaan. Siis mitähän vit...?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on muuttuneet lumihiutaleiksi.

Hei, trolli tai muuten vaan tyhmä!

Haluisin nähdä miten ne vanhan, kunnon, entisajan ihmiset muka pärjäisi nykymaailmassa, jos kerran ovat niin paljon parempaa laatua kuin nykyiset.

Siis miten sinä, sinun vanhempasi tai isovanhempasi pärjäisivät jos joutuisivat aloittamaan elämänsä NYT.

Ihan vaan yleisenä tietona, että matalapalkka-alan työntekijä ei ole automaattisesti joku alisuoriutuva, kouluttamaton luuseri. Useampi meistä on lähtenyt tietylle alalle koska haluamme aidosti tehdä sitä työksemme; suurimmalla osalla on vähintään alan peruskoulutus. Tähän päälle voi opiskella useamman syventävän tutkinnon, mutta palkassa se ei juuri näy- kisällin ja mestarin palkoissa voi olla eroa vain joitakin satasia. Kyllä, osa käsityöläisistäkin on matalapalkattuja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan yleisenä tietona, että matalapalkka-alan työntekijä ei ole automaattisesti joku alisuoriutuva, kouluttamaton luuseri. Useampi meistä on lähtenyt tietylle alalle koska haluamme aidosti tehdä sitä työksemme; suurimmalla osalla on vähintään alan peruskoulutus. Tähän päälle voi opiskella useamman syventävän tutkinnon, mutta palkassa se ei juuri näy- kisällin ja mestarin palkoissa voi olla eroa vain joitakin satasia. Kyllä, osa käsityöläisistäkin on matalapalkattuja.

ne matalapalkka-alat nyt ovat kuitenkin usein niitä joihin vähemmänkin kouluttautunut voi vielä päästä töihin, eikä se ala kenestäkään tee luuseria vaikka huonommat palkat olisikin. Alisuoriutuminen ei myöskään tarkoita että olisi luuseri. Kouluttamaton ei myöskään automaattisesti tee ihmisestä luuseria.

Ja valitettavasti meidän yrityksen 80 siivoojasta vain 8 on käynyt alan koulutuksen. Moni kyllä tykkää työstään, kouluttamatonkin. Suurin osa kuitenkin päätynyt työhön muista syistä kuin siitä että he olisi juuri sitä työtä toivonut elämältä. Ja vaikkei suurin osa työstään varsinaisesti nauti tai ole kouluttautunut niin kyllä ne ttyöolot silti voisi olla inhimilliset. Mitä tulee siivoustyön fyysiseen suoritukseen niin tervetuloa siivoomaan huoneita hotelliin tai laivaan. Siinä ei ergonomiat ja ammattitaidot auta että saisit tehtyä työt niinkuin paperilla asiat näyttäisi hoituvan.

Äärirajoilla oma paineensietokyky kovilla. Kuntapalkkojen noston myötä pitäisi nostaa veroja, jotta palkat saataisiin maksettua. Hoiva-alalla ihmiset vaihtuvat, hoito on huonoa, oma napa tärkein, luppoaikaa on, sekin istutaan, pidetään tupakkataukoja, aivan toisarvoinen on hoidon kohde. Ei voi yleistää mutta kaikkea on olemassa.

Minätätäminätuota kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihinmeneepaukut kirjoitti:

Länsimaissa ei hyväksytä, että ihminen vanhenee.

Hypätään illat jumpissa ja vkonloput laukataan pitkin kyliä sitten valitetaan, että töissä on rankkaa.

Illalla syödään hyvin, ruvetaan aikaisin nukkumaan. Viikonloppuisin kevyttä ulkoilua, lepoa ei suursiivousta tai leivontalkoita.

Huvittaa nämä ns. sairaat työnhakijat, mihinkään työhön ei pystytä, mutta autoillaan ympäri Suomea ja leivotaan koko suvulle.

Ei riitä minulla sellaiseen rahkeet.

T: reumaa sairastava työläinen.

Monilla on harhakäsitys siitä, että ihmiset liikkuvat, jotta eivät vanhenisi. Toisaalta kuvitellaan, että tulee sairauksia vanhuuden myötä. Kroppamme on edelleen sen luolaihmisen kroppa, joka on tehty liikkumaan. Sairastuminen, jos emme liiku. Liikun paljon, olen hyvässä kunnossa ja jaksan. Luin jostakin, että jos aikuinen jaksaa juosta 10 kilometriä 60-75 minuuttiin, niin on siinä kunnossa, että jaksaa työssä ja arjessa.

Ei luolaihmiset kuluttaneet turhaa energiaa kun ruuasta oli pulaa. Miehet metsästivät kun oli pakko. Näillä liikkujilla eniten sairauspoissaoloja, on polvet ja selät paskana.

Luullaan, että himoliikunta pitää nuorena, itseasiassa ollaan kärttyisiä kuivan kesän oravia joita ei edes kukaan kaipaa työpaikalle.

Olet tyypillinen ylisuorittaja.

Tässä taas esimerkki, miten paljon Suomessa vihataan liikkuvia ihmisiä. Tutkimusten mukaan rasittavaa liikuntaa harrastavilla on vähiten sairauslomia. Toki se pieni vähemmistö, joka vetää itsensä ylikuntoon sairastaa myös. Olen vaativassa esimiestyössä, mutta väitän jaksavasi juuri hyvän kuntoni ansiosta. Olen myös tyyytyväinen ja leppoisa ihminen. Kun voi hyvin, ei ole kärttyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Milloin olet ollut työelämässä Suomessa ja oletko vielä työelämässä Suomessa?

Moni 40 viime vuotta Suomen työelämässä ollut on näet kanssasi eri mieltä.

Oma kokemus on että työelämässä on 90-luvun laman jälkeen vaadittu koko ajan enemmän ja enemmän työntekijöiltä. Tuntuu todella että päättäjillä on se kuvitelma että ihmiset ovat robotteja. Kuitenkin raja on tullut vastaan jo kauan aikaa sitten ja me kaikki maksamme sen kun koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä sairastuu uupumuksen ja jää joko pitkälle saikulle tai vaihtaa alaa. Tämä tie vie tuhoon. Ihminen ei ole mikään kone. Työtä pitäisi jakaa, mutta kun liitot eivät suostu siihen kun myös palkkaa pitäisi jakaa. Muualla maailmassa naiset, etenkin pienten lasten äidit käyvät pitkään osa-aikatöissä. Vain Suomessa on normi, että palataan nopeasti takaisin kokoaikaisesti töihin. Ei tee hyvää sekään. Äidit ja lapset voivat huonosti.

Ja kaikki tämä aiheuttaa suuria ongelmia koko yhteiskunnan tasolla.

Huono henkilöstöjohtaminen on ainakin yksi juttu. Johtotehtäviin valitaan aina muutoshenkisiä, dynaamisia, innovatiivisia tyyppejä, jotka ajavat omaa agendaansa miettimättä yhtään, että miten uudistukset istuvat siihen itse työhön tai välittämättä henkilökunnan jaksamisesta/hyvinvoinnista. Tärkeintä tuntuu olevan monille johtajille uudistaa vaan sen takia, että saa puumerkkinsä johonkin. Puretaan toimivia käytäntöjä. Ja lisätään ruohonjuuritasolle kaikenlaista hilpehommaa sen jo ennestään kuormittavan perustehtävän lisäksi. Terveisiä kuntapuolen terveydenhuollosta.

Totuus on, että suomalainen on niin pois pilattu ja mössöytetty, että haluaa kaiken tulevan helpolla ja heti. Ikinä ei ole ollut näin työntekijän edut kattavaa työlainsäädäntöä kuin nyt. Itse asiassa työnteko Suomesa on kuin huvittelua ja leikkiä aiempiin sukupolviin verrattuna. Ainoat, kenellä on nyt todella rankkaa ovat opettajat. Heitä käy sääliksi, ovat mahdottoman työn edessä joka päivä. Muut pitäkööt mölyt sisällään, ja olkoon kiitolliset, että joku vielä jaksaa antaa heille työpaikan.

Korjaus otsikkoon: Erittäin monet naiset on koko ajan äärirajoilla.

Naiset on kouluelämän ylisuoriutujia ja työelämän alisuoriutujia. Ei niistä ole oikeisiin hommiin kun ahdistaa ja mitä kaikkee. Saikkua.

Kaikki on koko ajan äärirajoilla, koska haaskaamme tuottavuuden kasvun ja automaation hyödyt verottamalla ihmiset kuoliaaksi, jotta voisimme elättää puolta maailmaa. Itsepä vihervasemmistoa olette äänestäneet.