Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 15 vuotta sitten. Sain soiton perjantaina, että olen erään toimiston shortlistalla uudeksi työntekijäksi. Ei mitään hajua miten olin listalle päätynyt. Tyyppi tiedusteli kuinka nopeasti voisin päästä haastatteluun ja sovimme samalle iltapäivälle tapaamisen. Olin jo pohtinut silloisesta työpaikasta lähtemistä ja olin alalla, jossa pystyi helposti ottamaan iltapäivästä pari tuntia omaa aikaa. Toimistot sijaitsivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan.

Haastattelussa projektipäällikkö ja toimitusjohtaja tenttasivat minua ja kaikki meni kivasti, paitsi yhtä termiä en tunnistanut ja selitin kysymykseen jotain aivan diibadaabaa. Ilmeisesti selitykseni upposi, koska toimari tarjosi samantien paikkaa ja siirtyi palkka-asiaan.

Tässä kävi elämäni moka. Toimari kysyi ”Mites se sun palkka?” Ja ymmärsin, että hän kysyi palkkaTOIVETTA. Vastasin, että ”3800 € / kk”.

Hänpä ei ollutkaan kysynyt TOIVETTA vaan NYKYISTÄ palkkaani, joka oli 3000 € / kk. Tähän toimari vastasi, että ”No ei me hirveästi tuon yli päästä, mutta kyllä 4000 € onnistuu”. Hämmennyin niin, että sanoin vain, että hyvältä kuulostaa.

Sain siis tämän elämäni parhaan mokan ansiosta tonnin enemmän palkkaa uudessa työssä. 😀 Luonnollisesti irtisanoudun ja aloitin uudessa. Jonkin aikaa pelkäsin neuroottisesti, että uusi työnantaja saa jostain tietää vanhan palkkani ja antaa kenkää harhaanjohtamisesta. Ei tapahtunut.

Tarinan opetus: jos olisin pyytänyt sen verran kuin ajattelin ansaitsevani, olisin saanut ainakin 500 € vähemmän palkkaa. Strategiani oli pyytää 3800 ja päätyä noin 3500 euroon. Hullu ei ole se joka pyytää.

"Mites" alkuisia kysymyksiä kysyvät pösilöt saavat syyttää itseään.

Soitin ilmoituksen perusteella työpaikkaan kausityöstä. Firman omistaja yllättyi "ai sä olet ittelles hakemassa töitä, mä luulin että lapselle tai lapsenlapselle".

Tästä on jo vuosia aikaa, mutta pyörryin kesken haastattelun, yhtäkkiä silmissä vaan pimeni. Heräsin siihen että haastattelija herätteli minua, ja oli jo soittanut ambulanssin... Olisin silti saanut paikan, mutta sain paremman tarjouksen muualta.

Minulle on käynyt parissa haastattelussa niin, että ensin haastattelu meni hyvin, ja kuvittelin pärjääväni hyvin. Yht'äkkiä tunnelma muuttui lähes jäätäväksi. Minua on jäänyt vaivaamaan mistä se johtui. (Etten sitä enää toistaisi)

myy kirjoitti:

Minulle on käynyt parissa haastattelussa niin, että ensin haastattelu meni hyvin, ja kuvittelin pärjääväni hyvin. Yht'äkkiä tunnelma muuttui lähes jäätäväksi. Minua on jäänyt vaivaamaan mistä se johtui. (Etten sitä enää toistaisi)

saatoit sanoa vaikka jotain tyyliin "olen rauhallinen" :) Joillekin joku simppeli yksi sana voi olla punainen vaate. Noi työhaastattelut on yhtä miinakenttää missä pitäisi osata sanoa oikeat asiat ja yrittää ennustaa ja väistellä mitkä sanat on mustalla listalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin milloin voin aloittaa. Sanoin vaikka heti, mulla on eväät mukana.

Alotitko heti

Joo, ehti siinä heti käydä vähän tutustumassa sen päivän aikana. Soppari lähti siitä ja tutustumisesta sain jo parin tunnin liksan.

Seuraava päivä oli jo täyspäiväinen.

Jäi mieleen sellainen, jossa yksi haastattelijoista kysyi horoskooppimerkkiäni. Kyseessä oli tekninen asiantuntijatehtävä, jota hain. Ei tuntunut soveliaalta millään muotoa: Tosissaan tuskin oli. Heillä oli psyk.testit ulkopuolisen tahon toimesta, joten ei varmastikaan "mitenköhän reagoi" -juttu. Tai henkilökemia-asia (kysyjä oli hr-puolen edustaja). Olisin saanut työn, joten mikään "älä tule meille" -kysymyskään se ei ollut.

Tuntui yhtä typerältä kysymykseltä kuin vaivihkaiset perhesuunnittelu-utelut. 

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija oli erittäin vammainen henkilö jonka puheentuotto oli erittäin heikkoa, en saanut selvää juuri yhdestäkään kysymyksestä. Olin nuori ja panikoin.

Oliko it-puolella teknisessä korkeakoulussa? Sama kokemus!

Olin CV:ssä maininnut, että osaan ruotsia. Haastattelu pidettiin yllättäen ruotsiksi.

Itse olin syyskuussa 2021 työhaastattelussa isossa, Helsingissä sijaitsevassa yrityksessä.

Minua haastatteli kaksi henkilöä ja kun nykyään on niin hirveän muodikasta yrittää puhua englantia, tuli haastattelusta todella erikoinen.

Itse olen asunut aiemmin yli 10 vuotta Yhdysvalloissa, joten kielitaito hyvä.

Sen sijaan haastattelijoilla ei kieli ollut hallussa. Ja se johti todella hassuihin tilanteisiin. Yritin heitä varovasti korjailla ja lopuksi toinen heistä ehdotti, että kävisimme loppuhaastattelun läpi kaikkien äidinkielellä.

Mutta työpaikasta jouduin kieltäytymään, kun kertoivat työkielen olevan englanti. Yksikään työpaikan työntekijöistä ei osannut englantia. 

Nyt vain seuraamaan uutisia, koska kaatuu tämäkin yritys ja sitten ihmetellään miksi..

Ja se työpaikka löytyi heti seuraavasta haastattelusta.

Haastattelijat olivat mielestäni ylipukeutuneet, oli mekot, korkokengät ja kampaukset. Tiesin jo siinä vaiheessa, etten tule saamaan paikkaa, sillä olin pukeutunut rennommin. Haastattelussa kysyttiin, että mitä aion leipoa yhteiseen kahvipöytään. Vastasin, että tuon kaupasta jos tarvii, kun en tykkää leipoa.

Joskus nuorena hain vakituista paikkaa uuteen, vastaperustettuun toimipisteeseen. Hakijoita työhön, jota hain oli melkein 200 . Pääsin haastatteluvaiheeseen , jotain 5 - 10 todennäköisesti siinä. Haastattelu meni nauruksi ja höpöttelyksi yhteisestä harrastuksesta eli kissoista. Mulla oli silloin pari ja myös sillä haastattelijalla, joka oli itseäni n. 30 vuotta vanhempi mies. Pääasiat ehdittiin käydä silti kyllä läpi ja sain samana iltana soiton, että paikka on minun. Lämmöllä muistan entistä pomoani, oli hyvin erikoinen persoona, jolla voimakas auktoriteetti ja joka oli hyvin tarkka asioista, mutta tultiin aina mainiosti toimeen.

Kävin 2 kierrosta ( Hr ja esimiehet), 3 kierros on toimitusjohtaja. Toimari tenttasi esimiesten nimiä jokaisesta duunista ja miten arvioisin kutakin esimiestä- Jonkun vastauksen keskellä toimari nauroi, ihan sellaista suu auki naurua, samalla kun kirjoitti vastauksia ylös. Kysyin, että mikä tässä näin huvittaa? Hän vaan jatkoi että "eeei mikään....". Vedin haastattelun loppuun normaalisti, mutta selvää on että jos paikkaa tarjotaan, en ota sitä vastaan. Olen aika kokenut työhaastatteluissa, monta vaihtoa, monta kierrosta ja 100% menestys, joten aika varma olen että mitään täysin tolkutonta kerrontaa minusta ei tule. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 15 vuotta sitten. Sain soiton perjantaina, että olen erään toimiston shortlistalla uudeksi työntekijäksi. Ei mitään hajua miten olin listalle päätynyt. Tyyppi tiedusteli kuinka nopeasti voisin päästä haastatteluun ja sovimme samalle iltapäivälle tapaamisen. Olin jo pohtinut silloisesta työpaikasta lähtemistä ja olin alalla, jossa pystyi helposti ottamaan iltapäivästä pari tuntia omaa aikaa. Toimistot sijaitsivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan.

Haastattelussa projektipäällikkö ja toimitusjohtaja tenttasivat minua ja kaikki meni kivasti, paitsi yhtä termiä en tunnistanut ja selitin kysymykseen jotain aivan diibadaabaa. Ilmeisesti selitykseni upposi, koska toimari tarjosi samantien paikkaa ja siirtyi palkka-asiaan.

Tässä kävi elämäni moka. Toimari kysyi ”Mites se sun palkka?” Ja ymmärsin, että hän kysyi palkkaTOIVETTA. Vastasin, että ”3800 € / kk”.

Hänpä ei ollutkaan kysynyt TOIVETTA vaan NYKYISTÄ palkkaani, joka oli 3000 € / kk. Tähän toimari vastasi, että ”No ei me hirveästi tuon yli päästä, mutta kyllä 4000 € onnistuu”. Hämmennyin niin, että sanoin vain, että hyvältä kuulostaa.

Sain siis tämän elämäni parhaan mokan ansiosta tonnin enemmän palkkaa uudessa työssä. 😀 Luonnollisesti irtisanoudun ja aloitin uudessa. Jonkin aikaa pelkäsin neuroottisesti, että uusi työnantaja saa jostain tietää vanhan palkkani ja antaa kenkää harhaanjohtamisesta. Ei tapahtunut.

Tarinan opetus: jos olisin pyytänyt sen verran kuin ajattelin ansaitsevani, olisin saanut ainakin 500 € vähemmän palkkaa. Strategiani oli pyytää 3800 ja päätyä noin 3500 euroon. Hullu ei ole se joka pyytää.

Eli voiko samasta työstä saada enemmän palkkaa kuin joku toinen, jos vain uskaltaa pyytää? Eikö palkat mene yleensä kokemuksen mukaan?

Haastattelija alkoi tentata mm. kuka hoitaa lapsia, kun ovat sairaana ja kyselemään millaiset tukiverkot on ja ketä niihin kuuluu. Oli vielä HR-kana, jonka olettaisi tietävän mitä on sopivaa kysyä. Meinasin jo kesken haastattelun sanoa, että antaa olla, mutta kohteliaisuudesta vedin loppuun.

Olin aikoinaan töissä Nokialla.

Aina kun jokin pikkupomon paikka vapautui, piti työpaikka laittaa julkiseen hakuun (laki). No, meillä oli tietenkin jo talon sisällä valmiina seuraava henkilö työhön.

Kun hakemuksia tuli, ja niitä tuli paljon. Kirjeet heitettiin suoraan roskiin ja sposteista valittiin tasan 10, joille lähetettiin se kuuluisa, tehtävään valittiin toinen henkilö-kirje.

Joskus luin muutaman hakemuksen ja kyllä kävi sääliksi, kun ihmiset ihan tosissaan olivat hakemuksia tehneet. Kahdeksan vuoden aikana, kyseisiin tehtäviin (kymmeniä), ei koskaan valittu ketään talon ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 15 vuotta sitten. Sain soiton perjantaina, että olen erään toimiston shortlistalla uudeksi työntekijäksi. Ei mitään hajua miten olin listalle päätynyt. Tyyppi tiedusteli kuinka nopeasti voisin päästä haastatteluun ja sovimme samalle iltapäivälle tapaamisen. Olin jo pohtinut silloisesta työpaikasta lähtemistä ja olin alalla, jossa pystyi helposti ottamaan iltapäivästä pari tuntia omaa aikaa. Toimistot sijaitsivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan.

Haastattelussa projektipäällikkö ja toimitusjohtaja tenttasivat minua ja kaikki meni kivasti, paitsi yhtä termiä en tunnistanut ja selitin kysymykseen jotain aivan diibadaabaa. Ilmeisesti selitykseni upposi, koska toimari tarjosi samantien paikkaa ja siirtyi palkka-asiaan.

Tässä kävi elämäni moka. Toimari kysyi ”Mites se sun palkka?” Ja ymmärsin, että hän kysyi palkkaTOIVETTA. Vastasin, että ”3800 € / kk”.

Hänpä ei ollutkaan kysynyt TOIVETTA vaan NYKYISTÄ palkkaani, joka oli 3000 € / kk. Tähän toimari vastasi, että ”No ei me hirveästi tuon yli päästä, mutta kyllä 4000 € onnistuu”. Hämmennyin niin, että sanoin vain, että hyvältä kuulostaa.

Sain siis tämän elämäni parhaan mokan ansiosta tonnin enemmän palkkaa uudessa työssä. 😀 Luonnollisesti irtisanoudun ja aloitin uudessa. Jonkin aikaa pelkäsin neuroottisesti, että uusi työnantaja saa jostain tietää vanhan palkkani ja antaa kenkää harhaanjohtamisesta. Ei tapahtunut.

Tarinan opetus: jos olisin pyytänyt sen verran kuin ajattelin ansaitsevani, olisin saanut ainakin 500 € vähemmän palkkaa. Strategiani oli pyytää 3800 ja päätyä noin 3500 euroon. Hullu ei ole se joka pyytää.

Eli voiko samasta työstä saada enemmän palkkaa kuin joku toinen, jos vain uskaltaa pyytää? Eikö palkat mene yleensä kokemuksen mukaan?

Tietysti voi. Poikkeuksiakin on, kuten nykyinen työni, jossa kaikilla sama pohjapalkka. Aiemmassa työssä paras henkilökohtainen palkankorotukseni oli muistaakseni 600 euroa ja tosiaankin pyysin sitä. Koska olin mielestäni palkkakuopassa

Haastattelijoista näki heti, etteivät pitäneet minusta. Alkoivat sitten kyselemään asunko yksin ja kun ilmeni, että olen asunut yksinään jo muutaman vuoden, niin alkoi kyselyt siitä, saanko äidiltäni siivous muistutus puheluita paljonkin. Heidän ilmeistä näki sellaisen halventavan suhtautumisen minuun, pari kymppiseen työn hakijaan. Minua ei valittu. En tiedä, kumman menetys se lopulta sitten olikaan.

Hain firmalle töihin, joka myi kyniä, ym. toimistotavaraa firmoille. Mies heitti jonkin laskutehtävän, johon olisi pitänyt vastata. Menin ihan lukkoon ja olisin halunnut laskimen, johon totesi, että kyllä tälläinen laskutehtävä pitää päässä laskea. Oli kuitenkin prosenttilaskua ja monta numeroa eikä matikka ole vahvuuteni. Totesi sitten, että ehkä tämä oli tässä tämä haastattelu. Mietin jälkikäteen, että äijä taitaa itsekin käyttää laskinta, ei vaan halunnut minua sinne töihin. 

Kunpa tietäisitte kirjoitti:

Olin aikoinaan töissä Nokialla.

Aina kun jokin pikkupomon paikka vapautui, piti työpaikka laittaa julkiseen hakuun (laki). No, meillä oli tietenkin jo talon sisällä valmiina seuraava henkilö työhön.

Kun hakemuksia tuli, ja niitä tuli paljon. Kirjeet heitettiin suoraan roskiin ja sposteista valittiin tasan 10, joille lähetettiin se kuuluisa, tehtävään valittiin toinen henkilö-kirje.

Joskus luin muutaman hakemuksen ja kyllä kävi sääliksi, kun ihmiset ihan tosissaan olivat hakemuksia tehneet. Kahdeksan vuoden aikana, kyseisiin tehtäviin (kymmeniä), ei koskaan valittu ketään talon ulkopuolelta.

Ai oliko Nokialla noin, että laki velvoitti? En tiennytkään. Itse en ole Nokialle koskaan hakenut, mutta alihankkijalla olin töissä pitkästi toistakymmentä vuotta.