Lue keskustelun säännöt.
Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?
Tulitko valituksi vastoin kaikkia odotuksia vai jäitkö täpärästi valitsematta? Kysyttiinkö jotain epämiellyttävää tai oliko haastattelija humalassa? Ei mainita nimiä.
Kommentit (1040)
Kunpa tietäisitte kirjoitti:
Olin aikoinaan töissä Nokialla.
Aina kun jokin pikkupomon paikka vapautui, piti työpaikka laittaa julkiseen hakuun (laki). No, meillä oli tietenkin jo talon sisällä valmiina seuraava henkilö työhön.
Kun hakemuksia tuli, ja niitä tuli paljon. Kirjeet heitettiin suoraan roskiin ja sposteista valittiin tasan 10, joille lähetettiin se kuuluisa, tehtävään valittiin toinen henkilö-kirje.
Joskus luin muutaman hakemuksen ja kyllä kävi sääliksi, kun ihmiset ihan tosissaan olivat hakemuksia tehneet. Kahdeksan vuoden aikana, kyseisiin tehtäviin (kymmeniä), ei koskaan valittu ketään talon ulkopuolelta.
No nyt se selvisi, hain Nokialla aikoinaan useampaankin paikkaan, kerran pääsin haastatteluun 90-luvulla. Tota kyllä epäilinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin ryhmähaastatteluun terveenä. Tunnin kuluttua minulla oli korkea kuume ja olin viikon verran kuumeessa sänkypotilaana. Influenssa iski, muut perheessä olivat sairaana edellisellä viikolla.
Kun olis pitänyt ryhtyä näyttelemään. Ei ollut kyse näyttelijän työstä, vaan tavallinen kunnan työ. Toivottiin näemmä kirjastonhoitajan lisäksi vapaa-ajalla näyttelijää. En suostunut näyttelemään enkä onneksi saanut työtä.
Olin vuokrausfirman haastattelussa, jossa haettiin noin 10 henkilöä kerralla helpdeskiin. Haastattelu oli 20 hakijaa kerralla samassa tilassa. Osa meni aika lukkoon kesken haastattelun joille osa sitten nauroi ja tirskui ääneen. Sitten piti kirjoittaa lapulle alin palkka millä suostuu tulemaan töihin. Oikealla puolella oleva kirjoitti 3500 ja vasemmalla 1500. Mä laitoin muistaakseni 2500. En päässyt. Toi oli hankalin kysymys.
Eniten jäi kuitenkin mieleen ne naureskelu, kun jotkut meni lukkoon. Mun mielestä se oli niin asiatonta.
Minulle ojennettiin haastattelun alussa heti tervehdyksen jälkeen käteen kolmen A4:n mittainen kysymyslista ja sanottiin, että ala vaan vastailemaan noihin. Siinä sitten vedin melkein tunnin monologin vastailemalla suullisesti niihin kirjallisiin kysymyksiin. Epämukavin "haastattelu" koskaan, eikä minulle edes ilmoitettu jälkeenpäin, etten saanut paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain avoimeen viestinnän työpaikkaan. Rukkasin CV:n firman tarpeita ja avointa paikkaa vastaavaksi ja jätin epäoleellisuudet pois. Työhaastattelussa kysyttäessä tyhjästä kohdasta kerroin olleeni töissä varhaiskasvatuksessa (alle 10v.) tenavien kanssa sen ajan, mutta en merkinnyt sitä tähän, koska kyseessä on viestinnän tehtävä.
Sain moitteet, että näin hirvittävän tärkeää asiaa Ei Voi jättää pois, koska lasten kanssa työskentely kertoo, että tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Samoin sain moitteet siitä, että osaan keittää kahvia vaikken juo sitä itse, että mites tämä on mahdollista?
Sain työpaikan, jossa a) ei tarvinnut koskaan keittää kahvia kenellekään b) työ oli yksin tehtävää toimistotyötä omassa toimistohuoneessa ilman sosiaalisia kontakteja, jossa ei tosiaan tarvinnut osata olla supliikki.
En tosin edelleenkään ymmärrä, miten lasten kanssa puuhailu kertoo työntekijän ammatillisesta sosiaalisesta osaamisesta aikuisten kanssa yritysmaailmassa.
Henkilöstöosastoa edustanut haastattelija (voimakkaasti ylipainoinen) tivasi minulta mitä liikuntaa harrastan. Tivasi vielä uudelleen vastausta eikä lopettanut ennen kuin sanoin, että kävely. Olin normaalipainoinen paljon liikkuva terve köyhä opiskelija. Henkilöstöosastan haastattelija ei olisi ottanut töihin, myöhemmin minua jututtanut työnjohtaja sai tahtonsa läpi. 23 vuotta olin talossa selviytyen useista kymmenistä yt-neuvotteluista. Lopulta irtisanoin itseni. Päivääkään en kadu. Vuosien aikana opin sen, että tämä kaupunki on todellakin sellainen "Mitä liikuntaa sinä harrastat?"-tyyylinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa tietäisitte kirjoitti:
Olin aikoinaan töissä Nokialla.
Aina kun jokin pikkupomon paikka vapautui, piti työpaikka laittaa julkiseen hakuun (laki). No, meillä oli tietenkin jo talon sisällä valmiina seuraava henkilö työhön.
Kun hakemuksia tuli, ja niitä tuli paljon. Kirjeet heitettiin suoraan roskiin ja sposteista valittiin tasan 10, joille lähetettiin se kuuluisa, tehtävään valittiin toinen henkilö-kirje.
Joskus luin muutaman hakemuksen ja kyllä kävi sääliksi, kun ihmiset ihan tosissaan olivat hakemuksia tehneet. Kahdeksan vuoden aikana, kyseisiin tehtäviin (kymmeniä), ei koskaan valittu ketään talon ulkopuolelta.
Mikä oma laki Nokialla muka on? Laki velvoittaa julkisia aloja esim kuntia ja valtiota laittamaan paikat julkiseen hakuun. Tavallisia firmoja tämä sääntö ei koske, ne saavat hakea miten haluavat ja palkata ihan kenet haluavat.
Olen itse ollut n 20 vuotta erään firman toimarina. Kerran sattui, että yksi nainen valitti kun ei saanut paikkaa ja hänen mielestään paikkaan oli valittu häntä epäpätevämpi ihminen. Hän uhkasi oikeustoimilla ellei muuteta valintaa. Sanoin puhelimeen vain, että haasta kaikin mokomin oikeuteen, mutta suosittelen tarkistamaan lain ensin, ettei tule kallis reissu. Eipä tullut koskaan haastetta.
kyseessä äitiysloman sijaisuus eli raskaana oleva paikalla ja yksi kysymys että haittaako, että sisällä poltetaan, v. 2004. Onneksi en saanut paikkaa, oli muutenkin hieman epämiellyttävän oloinen ukko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ulkomailla. Työhaastattelu oli paikkaan jossa oli draamaterapia ohjausta/kursseja. Tehtävä olisi ollut johtajan administrative assistant. Toimistotyötä ym johtajan asioiden järjestelyjä. Johtaja puhui ja puhui ja selitti miten laitos toimii pääasiassa lahjoituksilla ja miten tällä hetkellä ei ole rahaa johonkin suunniteltuun kansainväliseen kesäleiriin lapsille toisessa maassa. Antoi minulle kotitehtäväksi viikon ajan etsiä netistä yhtiöitä jotka voisivat lahjoittaa rahaa ja työpaikan olisin saanut sen mukaan miten ison rahasumman olisin saanut kokoon. Apua!
Arvatkaa otinko yhteyttä millekään taholle. Parin päivän kuluttua laitoin sähköpostin johtajalle ja sanoin että "olen saanut
toisen työpaikan". 😁
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui 15 vuotta
sitten. Sain soiton perjantaina, että olen erään toimiston shortlistalla uudeksi työntekijäksi. Ei mitään hajua miten olin listalle päätynyt. Tyyppi tiedusteli kuinka nopeasti voisin päästä haastatteluun ja sovimme samalle iltapäivälle tapaamisen. Olin jo pohtinut silloisesta työpaikasta lähtemistä ja olin alalla, jossa pystyi helposti ottamaan iltapäivästä pari tuntia omaa aikaa. Toimistot sijaitsivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan.
Haastattelussa projektipäällikkö ja toimitusjohtaja tenttasivat minua ja kaikki meni kivasti, paitsi yhtä termiä en tunnistanut ja selitin kysymykseen jotain aivan diibadaabaa. Ilmeisesti selitykseni upposi, koska toimari tarjosi samantien paikkaa ja siirtyi palkka-asiaan.
Tässä kävi elämäni moka. Toimari kysyi ”Mites se sun palkka?” Ja ymmärsin, että hän kysyi palkkaTOIVETTA. Vastasin, että ”3800 € / kk”.
Hänpä ei ollutkaan kysynyt TOIVETTA vaan NYKYISTÄ palkkaani, joka oli 3000 € / kk. Tähän toimari vastasi, että ”No ei me hirveästi tuon yli päästä, mutta kyllä 4000 € onnistuu”. Hämmennyin niin, että sanoin vain, että hyvältä kuulostaa.
Sain siis tämän elämäni parhaan mokan ansiosta tonnin enemmän palkkaa uudessa työssä. 😀 Luonnollisesti irtisanoudun ja aloitin uudessa. Jonkin aikaa pelkäsin neuroottisesti, että uusi työnantaja saa jostain tietää vanhan palkkani ja antaa kenkää harhaanjohtamisesta. Ei tapahtunut.
Tarinan opetus: jos olisin pyytänyt sen verran kuin ajattelin ansaitsevani, olisin saanut ainakin 500 € vähemmän palkkaa. Strategiani oli pyytää 3800 ja päätyä noin 3500 euroon. Hullu ei ole se joka pyytää.
Juuri näin. Vuosia sitten eräässä paikassa juttelin työkaverini kanssa palkoista. Kävi ilmi että hän tienasi 2200e ja minä 3200e. Hän oli pyytänyt 2400e ja tyytynyt 2200e, kun taas minä olin pyytänyt 3500e ja sopinut 3200e.
Älkää myykö itseänne liian halvalla! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain julkiselta puolelta toimen ilman haastattelua. Hiukan pelotti kertoa kyselijöille totuutta, kun kyselivät, ketä haastattelussa oli.
Ei yksittäinen kokemus, vaan kun jäin työttömäksi ja kävin lyhyen ajan sisällä useissa haastatteluissa, opin jo kesken haastattelun ymmärtämään, koska minut valitaan ja koska ei todellakaan. Tunnistan nyt jo ne jutut, jotka tarkoittavat sitä, että päätimme jo etukäteen, että tulemme valitsemaan sinut, jos et nyt ihan älyttömästi mokaa tässä haastattelussa.
Ja sitten muistan ne haastattelut, joissa mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia, vaikka olisin saanut Nobelin palkinnon tai maailmanmestaruuden tms. Ehkä he olivat jo päättäneet valitsevansa jonkun muun, ja vaan muodollisuuden vuoksi haastattelivat mut, että pääsivät sanomaan, että haastattelivat 10 ihmistä.
Ja toisin kuin luulette, mun työkokemuksella tai pätevyydellä ei ollut juuri mitään merkitystä siihen, valitaanko mut vai ei, koska kävin paljon toisiaan vastaavissa paikoissa haastatteluissa. Eikä edes ns. verkostoilla, koska mulla oli tuttuja sekä niissä paikoissa, joihin tulin valituksi että niissä paikoissa joihin en tullut valituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin ollut n. 1,5vuotta työtön, tämä tuli eräässä haastattelussa esille. Haastattelija katsoi papereitani ja kysyi epäuskoisen näköisenä "Siiis.... ymmärränkö mä nyt oikein, että sun viimeinen työsuhde on päättynyt X/2020?? Siis eikö sulla ole työtä ollenkaan?"
Vastasin, että kyllä, näin on. Työtön olen ja töitä etsin.
Haastattelija katsoi mua erittäin pitkään nenänvarttaan pitkin ja kysyi sitten todella kettumaisella äänellä "Hmm... Osaatko sä siis _yhtään_ sanoa, että mikä on syy miksi et ole jo työllistynyt? Ootko sä ees hakenut töitä? Vai missä mahtaa olla vika?"
Sanoin, että varmaan korona on vaikuttanut, paikoista on kova kilpailu alalla ja että olen hakenut aktiivisesti.
Haastattelija jäi järkyttyneen näköiseksi ja päätti nopeasti haastattelun. Ahdisti ihan helvetisti tämän jälkeen, teki mieli hypätä bussin alle kotimatkalla.
Kun parhaansa yrittää ja silti ei koskaan valita mihinkään työhön. Ja sitten vielä joku, joka ei ilmeisesti ole koskaan törmännyt työttömään ihmiseen, alkaa lyttäämään niin.... Jej.
Se, kun olin pörssiyrityksessä Keilaniemessä Espoossa haastattelussa perus duunarihommaan (taloushallinto-osasto), ja lähiesimiestä kiinnosti ensisijaisesti lähinnä se, etten sairasta koskaan, etten hanki lapsia koskaan, tai minulla ei ole jo niitä. Juu, en ottanut paikkaa vastaan. Mä en sairasta koskaan, en tule varmaan hankkimaan lapsia eikä minulla ole niitä, mutta jo periaatteesta päätin, että tähän puljuun en mene töihin. Olen nainen. Siinähän valittavat alalla tekijäpulaa, kun vaatimukset yrityksissä on tätä luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
En tosin edelleenkään ymmärrä, miten lasten kanssa puuhailu kertoo työntekijän ammatillisesta sosiaalisesta osaamisesta aikuisten kanssa yritysmaailmassa.
No kyllä jotkut toimistot ovat täynnä lapsen tasolle jääneitä aikuisia, että jos tuo sanotaan eduksi työpaikkahaastattelussa niin kannattaa ehkä kysellä lisää yrityksen "kulttuurista".
Vierailija kirjoitti:
Hain avoimeen viestinnän työpaikkaan. Rukkasin CV:n firman tarpeita ja avointa paikkaa vastaavaksi ja jätin epäoleellisuudet pois. Työhaastattelussa kysyttäessä tyhjästä kohdasta kerroin olleeni töissä varhaiskasvatuksessa (alle 10v.) tenavien kanssa sen ajan, mutta en merkinnyt sitä tähän, koska kyseessä on viestinnän tehtävä.
Sain moitteet, että näin hirvittävän tärkeää asiaa Ei Voi jättää pois, koska lasten kanssa työskentely kertoo, että tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Samoin sain moitteet siitä, että osaan keittää kahvia vaikken juo sitä itse, että mites tämä on mahdollista?
Sain työpaikan, jossa a) ei tarvinnut koskaan keittää kahvia kenellekään b) työ oli yksin tehtävää toimistotyötä omassa toimistohuoneessa ilman sosiaalisia kontakteja, jossa ei tosiaan tarvinnut osata olla supliikki.
En tosin edelleenkään ymmärrä, miten lasten kanssa puuhailu kertoo työntekijän ammatillisesta sosiaalisesta osaamisesta aikuisten kanssa yritysmaailmassa.
Lasten kanssa puuhailu antaa nimenomaan parhaat eväät töissä toimimiseen nykyään...
Haastattelija sanoi ensimmäisenä, että älä kysy häneltä mitään työnkuvaan liittyvää, koska hän ei tiedä haettavasta työstä mitään. Oli kuitenkin johtajan tittelillä yrityksessä. En saanut paikkaa, enkä olisi mennyt, vaikka olisin sen saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui 15 vuotta sitten. Sain soiton perjantaina, että olen erään toimiston shortlistalla uudeksi työntekijäksi. Ei mitään hajua miten olin listalle päätynyt. Tyyppi tiedusteli kuinka nopeasti voisin päästä haastatteluun ja sovimme samalle iltapäivälle tapaamisen. Olin jo pohtinut silloisesta työpaikasta lähtemistä ja olin alalla, jossa pystyi helposti ottamaan iltapäivästä pari tuntia omaa aikaa. Toimistot sijaitsivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan.
Haastattelussa projektipäällikkö ja toimitusjohtaja tenttasivat minua ja kaikki meni kivasti, paitsi yhtä termiä en tunnistanut ja selitin kysymykseen jotain aivan diibadaabaa. Ilmeisesti selitykseni upposi, koska toimari tarjosi samantien paikkaa ja siirtyi palkka-asiaan.
Tässä kävi elämäni moka. Toimari kysyi ”Mites se sun palkka?” Ja ymmärsin, että hän kysyi palkkaTOIVETTA. Vastasin, että ”3800 € / kk”.
Hänpä ei ollutkaan kysynyt TOIVETTA vaan NYKYISTÄ palkkaani, joka oli 3000 € / kk. Tähän toimari vastasi, että ”No ei me hirveästi tuon yli päästä, mutta kyllä 4000 € onnistuu”. Hämmennyin niin, että sanoin vain, että hyvältä kuulostaa.
Sain siis tämän elämäni parhaan mokan ansiosta tonnin enemmän palkkaa uudessa työssä. 😀 Luonnollisesti irtisanoudun ja aloitin uudessa. Jonkin aikaa pelkäsin neuroottisesti, että uusi työnantaja saa jostain tietää vanhan palkkani ja antaa kenkää harhaanjohtamisesta. Ei tapahtunut.
Tarinan opetus: jos olisin pyytänyt sen verran kuin ajattelin ansaitsevani, olisin saanut ainakin 500 € vähemmän palkkaa. Strategiani oli pyytää 3800 ja päätyä noin 3500 euroon. Hullu ei ole se joka pyytää.
Eli voiko samasta työstä saada enemmän palkkaa kuin joku toinen, jos vain uskaltaa pyytää? Eikö palkat mene yleensä kokemuksen mukaan?
Riippuu kai työstä. Tiedän, että omalla alallani jokainen neuvottele oman palkkansa (yksityinen, erityisala, teollisuus). Minä pyydän nykyään erittäin härskisti vähintään tonnia enempää kuin nykyinen. Aina olen saanut noin 800€ lisää. Ja kirjauksen soppariin että palkkaa tarkistetaan ylöspäin vuoden jälkeen.
Ensimmäisellä kerralla kun uskalsin tuon tehdä sain yli 2000€ ”korotuksen” verrattuna edelliseen.
N36
Olen ollut mukana haastattelemassa, alkukarsinnan ja ensimmäisen erän valitsi rekrytoimisto. Sain etukäteen CV kuvalla ja rekrytoimiston haastattelusta tiedot. Ensimmäinen kandidaatti, paperien perusteella oma suosikki astui ovesta sisään: hän näytti ihan Kummelin Mauno Ahoselta, cv:n kuva oli ehkä 20v vanha. No, ei siinä mitään, ihmiset voi olla erilaisia ja pääasia että huumori pelaa. Haastattelussa tämä kandidaatti kertoisi tosi auliisti konflikteistaan minkä vuoksi lähtenyt ovet paukkuen ja kertoi että haluaa pitää sitten ehdottamasti koko heinäkuun lomaa (lapseton mies). Tässä vaiheessa tehtiin ehkä se vilkaisu toimarin kanssa jonka jälkeen oli selvää että vedetään nopeasti kunnialla loppuun mutta ei.