Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Haastattelija kysyi, onko minulla pieniä lapsia, kun

äitihän niitä sairaustapauksissa yleensä jää hoitamaan kotiin. Olen nainen. En saanut töitä. Toinen haastateltava oli mies.

Hain perhekotiin ja menin haastatteluun. Yllättäen olivat paljon kiinnostuneempia minun harjoittelupaikastani ja edellisestä sijaisuudesta, molemmat perhekoteja. Ymmärrän, etten voi kertoa asioista heille, joten enpä saanut paikkaakaan. Seuraavan viikon paikallislehdessä oli juttua tästä kyseisestä perhekodista, kun ammattitaitoista työvoimaa on niin hankala saada. Ymmärsin, että heidän mielestään olin epäluotettava, kun en avannut toisten perhekotien käytäntöjä heille. 

Se kun soitin kysyäkseni tarkemmin tehtävän kuvasta. Haastattelua alettiin tehdä jo puhelimessa ja taustastani oltiin tosi kiinnostuneita, mutta kun selvisi, että minulla oli jo ennen valmistumista työkokemusta jonkin verran, tuli kysymys "minkä ikäinen olet". Silloinen ikäni oli 35. Haastattelu loppui sanoihin "kiitos näistä tiedoista, eiköhän tämä riitä". Ei pyydetty edes lähettämään hakemusta, lähetin silti. Myöhemmin sain kuulla, että hommaan oli otettu vastavalmistunut 22-vuotias samasta opiskeluryhmästä. 

Haastattelu kaupungin paikkaan. Kolme haastattelijaa, joista kaksi edusti ko. työtehtävää ja yksi kaupungin edustaja. Kaupungin edustaja kysyi kysymyksiä suoraan paperista ja oli aivan sama vaikka olisinkin jo vastannut edellisen kysymyksen yhteydessä myös jo tähän. Toinen viraston henkilöistä oli aivan hiljaa koko haastattelun ja toinen nukkui liki koko ajan (välillä käväisi hereillä ja rupesi kuorsaamaan taas heti uudestaan). Soitin haastattelun jälkeen yhdelle tutulle, joka siellä oli duunissa ja hän nauroi, että sitä virkaa ei olis tarvinnut hakea, sillä se oli jo pedattu yhdelle ihmiselle. Eli täysi näytelmä koko haastattelu.

Haastattelija oli erittäin vammainen henkilö jonka puheentuotto oli erittäin heikkoa, en saanut selvää juuri yhdestäkään kysymyksestä. Olin nuori ja panikoin.

Ivallisesti kyseltiin miten pääsen töihin, kun ei ole autoa. Sanoin että pyörällä ja siihen tuhistiin lisää jotain epämääräisiä.

Työpaikka kuitenkin oli vain n. kolmen kilometrin päässä..

Selkeästi olivat vihaisen oloisia koko haastattelun ajan ja kysyivät muutakin typerää. Kuin olisin heistä tehnyt jotakin pahaa tulemalla haastatteluun, johon minut oli kutsuttu. :D

En saanut paikkaa, muttei se haitannut kun haastattelijat olivat todella törkeitä.

Kun kaksi itseään tärkeämpää nsisoletettua manageria haastatteli minua - heidän osaamattomuutensa suorastaan löyhkäsi ilmi ja tein itsestäni tyhmemmän kuin olinkaan. Eräs ex-kollegani päätyi heille hommiin ja täytyy sanoa että hänen kertomustensa perusteella tuli väistettyä luoti - eikä ex-kollegakaan viihtynyt siellä kuin 1.5v kunnes lähti toisaalle.

Tämä tapahtui 15 vuotta sitten. Sain soiton perjantaina, että olen erään toimiston shortlistalla uudeksi työntekijäksi. Ei mitään hajua miten olin listalle päätynyt. Tyyppi tiedusteli kuinka nopeasti voisin päästä haastatteluun ja sovimme samalle iltapäivälle tapaamisen. Olin jo pohtinut silloisesta työpaikasta lähtemistä ja olin alalla, jossa pystyi helposti ottamaan iltapäivästä pari tuntia omaa aikaa. Toimistot sijaitsivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan.

Haastattelussa projektipäällikkö ja toimitusjohtaja tenttasivat minua ja kaikki meni kivasti, paitsi yhtä termiä en tunnistanut ja selitin kysymykseen jotain aivan diibadaabaa. Ilmeisesti selitykseni upposi, koska toimari tarjosi samantien paikkaa ja siirtyi palkka-asiaan.

Tässä kävi elämäni moka. Toimari kysyi ”Mites se sun palkka?” Ja ymmärsin, että hän kysyi palkkaTOIVETTA. Vastasin, että ”3800 € / kk”.

Hänpä ei ollutkaan kysynyt TOIVETTA vaan NYKYISTÄ palkkaani, joka oli 3000 € / kk. Tähän toimari vastasi, että ”No ei me hirveästi tuon yli päästä, mutta kyllä 4000 € onnistuu”. Hämmennyin niin, että sanoin vain, että hyvältä kuulostaa.

Sain siis tämän elämäni parhaan mokan ansiosta tonnin enemmän palkkaa uudessa työssä. 😀 Luonnollisesti irtisanoudun ja aloitin uudessa. Jonkin aikaa pelkäsin neuroottisesti, että uusi työnantaja saa jostain tietää vanhan palkkani ja antaa kenkää harhaanjohtamisesta. Ei tapahtunut.

Tarinan opetus: jos olisin pyytänyt sen verran kuin ajattelin ansaitsevani, olisin saanut ainakin 500 € vähemmän palkkaa. Strategiani oli pyytää 3800 ja päätyä noin 3500 euroon. Hullu ei ole se joka pyytää.

Hain työHARJOITTELUpaikkaa. Työnkuvaan olisi kuulunut toimistotöitä, järjestelyä jne. Kehui aikaisempia työtodistuksiani. Kunnes näki peruskoulun päättötodistuksen... En saanut paikkaa kun todistuksesta kävi ilmi että kävin ysiluokan sairaalakoulussa.

Olin ulkomailla työhaastattelussa osa-aikatyöhön ja samassa haastattelussa oli minua hieman nuorempi (myös ulkomaalainen) opiskelijatyttö, joka ei osannut kohdemaan kieltä. Kävikin niin, että haastattelun sijaan päädyinkin tulkkaamaan tän tytön ja haastattelijan välillä. Minulta ei kysytty mitään, mutta pääsin silti sinne töihin.

Jokaisen työnantajan kannattaa tänäpäivänä miettiä, millaisen työnantajakuvan antaa. Ei maksa mitään olla positiivinen ja mukava haastattelutilanteissa. Ei ehdokasta ole pakko valita ellei ole sitä mitä haetaan, mutta silti on hyvä jättää kaikille hyvä maku haastattelusta. Maine kiirii ja se vaikuttaa jatkossa, millaisia hakijoita houkuttelee.

Eniten ihmetyttää nää tarinat ihan tökeröistä rekryfirmoista. Heidän kun pitäisi olla rekryalan asiantuntijoita.

Vaatimattomalla työkokemuksella, mutta suurella innolla menin haastatteluun. Tiesin toki mihin olin hakemassa ja oli taustatyötä tehnyt, mutta tuli aika pian selväksi, etten kyllä hallinnut ennestään oikeastaan mitään toivottuja osaamisalueita. Olin rehellinen ja sanoin suoraan ettei kokemusta ole, mutta olen kiinnostunut oppimaan ja avoimin mielin paikkaa hakemassa. Muitakin, pätevämpiä ja ryökokemusta omaavia hakijoita oli.

Sain kuitenkin paikan, koska esimies halusi ottaa "nuoria osaajia kasvamaan alalle". Olen edelleen kiitollinen esimiehelle, joka uskalsi valita kokemattoman työntekijän. Tarkoittihan se mm. mittavia perehdytyskuvioita toisille työntekijöille. Minut otettiin hyvin vastaan ja pian minulla on kertynyt 15 vuoden työkokemus alalta.

Opiskeluaikana kesätyöpaikkaa hakiessa haastattelija totesi todistustani katsoessaan, että kyllä sulle piää saada parempi paikka, mihin olet hakenut, Valittiin paikkaan, johon toivoivat ekonomiopiskelijaa. Mä opiskelin merkonomiksi. Kahtena kesänä olin sitten tuossa hommassa ja sain hyvää työkokemusta pohjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana kesätyöpaikkaa hakiessa haastattelija totesi todistustani katsoessaan, että kyllä sulle piää saada parempi paikka, mihin olet hakenut, Valittiin paikkaan, johon toivoivat ekonomiopiskelijaa. Mä opiskelin merkonomiksi. Kahtena kesänä olin sitten tuossa hommassa ja sain hyvää työkokemusta pohjaksi.

Siis tämä oli 80-luvun lopulla.

26v sitten tuleva nuorempi esimieheni oli todella hermostunut haastattelutilanteessa, hyvä että sai suunsa auki.

1,5v myöhemmin selvisi että oli rakastunut ensisilmäyksellä ja ihan tolaltaan sen vuoksi.

Kesällä tulee 25 yhdessäoloa täyteen:)

Hain kaupungin päiväkotiin. Haastattelija oli nyrpeänä minihameessaan ja jakussaan pöydän takana ja antoi varsin selvästi ymmärtää että ei kiinnostanut. Kyseli miksi halusin töihin niin kauas kotoa (20min) bussilla ja autokin oli, miksi en ollut töissä koulutuksen myös mahdollistamalla alalla, miksi tänne haluat jne...

Mietin että tuon huuhkajan taloon en halua enkä onneksi tullut valituksi. Ja toivoin että hän kykenee olemaan hyvin lasten kanssa. Todella epämiellyttävä kohtaaminen.

Yritykseen haettiin useita henkilöitä vähän eri tehtäviin eri paikkakunnille. Olin vastavalmistuneena hakenut useampaan näistä avoimista paikoista. Yhteen niistä pääsin puhelinhaastatteluun hr-henkilön kanssa, ja se meni ihan hyvin. Muutaman päivän päästä tuli soitto että pääsin seuraavaan vaiheeseen ja sovittiin toinen haastattelu Skypeen niin että tuleva esimies olisi paikalla. Haastattelu alkoi, vastailin kysymyksiin ja olin innostunut hommasta. Sitten haastattelija kysyi että olenko valmis muuttamaan paikkakunnalle x työn vuoksi, hämmennyin kun edellisessä haastattelussa oli puhuttu paikkakunnasta y ja sanoin asiasta. Kävi ilmi että työkin olisi ollut hieman eri kuin mistä ensimmäisessä haastattelussa keskusteltiin. Mulle oli siis sanottu että pääsin jatkoon mutta todellisuudessa se toinen paikka oli täytetty ja mut oli sitten vain ohjattu haastatteluun tähän toiseen työhön mihin olin myös hakenut. Haastattelija oli selvästi tyytymätön kun varmasti vaikutti siltä että en itsekään tiennyt mihin olin hakenut, enkä saanut selittelemällä paikattua tilannetta. Olisi mua kiinnostanut se toinenkin työ, mutta olisi ollut kiva tietää etukäteen mihin työhön haastatellaan. Olisi pitänyt vaan pokkana jatkaa haastattelua eikä alkaa ihmetellä tuota eri paikkakuntaa, mutta ei ajattelu ollut niin nopeaa. 😄

Vierailija kirjoitti:

Vaatimattomalla työkokemuksella, mutta suurella innolla menin haastatteluun. Tiesin toki mihin olin hakemassa ja oli taustatyötä tehnyt, mutta tuli aika pian selväksi, etten kyllä hallinnut ennestään oikeastaan mitään toivottuja osaamisalueita. Olin rehellinen ja sanoin suoraan ettei kokemusta ole, mutta olen kiinnostunut oppimaan ja avoimin mielin paikkaa hakemassa. Muitakin, pätevämpiä ja ryökokemusta omaavia hakijoita oli.

Sain kuitenkin paikan, koska esimies halusi ottaa "nuoria osaajia kasvamaan alalle". Olen edelleen kiitollinen esimiehelle, joka uskalsi valita kokemattoman työntekijän. Tarkoittihan se mm. mittavia perehdytyskuvioita toisille työntekijöille. Minut otettiin hyvin vastaan ja pian minulla on kertynyt 15 vuoden työkokemus alalta.

Valitettavasti näin kaukonäköiset työnantajat alkavat olla jo vähitellen kaikki eläkkeellä. Nykyään ei osata ajatella pitkänäköisesti. Eikä toiset työntekijätkään halua nykyään perehdyttää, vielä tuohon aikaan se oli itsestäänselvää, että välillä tulee uutta väkeä ja he opetetaan talon tavoille ja se, kenen toimenkuva on lähimpänä, ottaa päävastuun opastamisesta. Kun vielä perehdyttäjä oli innostunut ja osasi asiansa, nopeasti siitä uudesta alkoi jo hyötyäkin olla. 

N38 kirjoitti:

Hain työHARJOITTELUpaikkaa. Työnkuvaan olisi kuulunut toimistotöitä, järjestelyä jne. Kehui aikaisempia työtodistuksiani. Kunnes näki peruskoulun päättötodistuksen... En saanut paikkaa kun todistuksesta kävi ilmi että kävin ysiluokan sairaalakoulussa.

No tuo oli kyllä urpo työnantaja. Et varmaan menettänyt paljoakaan! Ihmiset ovat outoja. Olen itse ollut nuorena psyk osastolla muutaman kuukauden. Sen jälkeen tehnyt menestyksekkään uran ja nyt vaativassa asiantuntijatyössä, on perhe ja harrastukset ja ystävät, akateemisesti saavuttanut enemmän kuin todella moni muu. Mutta harva tietää ihan kaiken nuoruuden vaikeuksista, juuri siksi koska ihmiset pääasiassa aika simppeleitä ja tällaiset asiat heille vaikeita ymmärtää.

-vahingossa solvasin haastattelijan työtä (myyjä) jo haastattelun alussa. Ei tullut paikkaa.

-Olimme koko haastattelun vitivalkoisessa pikkuhuoneessa aivan käsittämättömillä "tuoleilla" joihin kuului vain nojata tai muuten haastattelijan mukaan taittoi niskansa. Siinä sitten selitin asiaani yrittäen jotenkin olla näillä "tuoleilla" kunnes luovutin ja vain seisoin. Piilokameramatskua.

-isäni järkkäsi minulle haastattelun tuttunsa lafkaan ja kävi ilmi etten millään muotoa sopinut kyseiseen työhön. Nolo tilanne.

-Minua ollaan rekrytoimassa INTIAAN itselleni vieraaseen hommaan ja rekrytointifirman työntekijä ei pysty vastaamaan mihinkään työhön tai käytännön järjestelyihin liittyvään kysymykseen. Mitä lie toimeksiantaja ajatellut. 

-Yksityisyrittäjä tenttaamassa minua maaninen kiilto silmissään lähemmäs kaksi tuntia myyjän työhon liittyen. Alkoi myöhemmin pommittaa minua lauantai-iltana puhelimella. Sanoin että tuli jotain muuta. Bullet dodged. 

-Haastattelija selitti koko haastattelun kuinka vaativaa ja hektistä huonosti palkattu assistentintyö oli. Kysyin lopuksi millä tavalla firma tukee työntekijän hyvinvointia näissä selvästi haastavissa oloissa. Haastattelija tuijotti minua ihmeissään ja tokaisi: aina voi kysyä jos tulee joku ongelma. Heh. 

-Kysyin kahdelta haastattelijalta skypetapaamisessa mikä on palkka kun ei mainittu ilmoituksessa. Molemmat tuijottivat minua hiljaa ja luulin että linja katkesi, joten toistin kysymyksen lujempaa. Kävi ilmi että olivat  kyllä kuulleet ja vastasivat jotain epämääräistä. Firmalla muutenkin huono maine ja nostin siinä vaiheessa kytkintä.