Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Työhaastattelu, jossa haastattelijoiden asenne oli tyyliin ”ME tässä katsotaan kelpaatko sinä tänne, tuskin kelpaat, eikä kelpaa moni muukaan”. Haastattelu meni sinänsä OK, mutta päätin jo alkuvaiheessa etten tule ko. yrityksessä työskentelemään, sillä haastattelijoiden suhtautuminen haastateltavaan kertoi riittävästi yrityskulttuurista.

Se unohtui mainita, kun menin haastatteluun ja otin takkia pois haastattelijan nähden; hän laittoi kädet ristiin ja oli heti kiukkuisenoloinen. Päälläni oli punainen paita. Piti käsiä ristissä koko haastattelun ajan ja tuli fiilis, että ihan sama mitä sanon, paikka ei ole minun. Kuten kävikin, ei tullut paikkaa. Mitä opimme tästä? Ei punaista haastatteluun! 

Itse hain paikkaa viime syksynä. Näin ilmoituksen netissä ja soitin heti.

Työ oli minulle täydellinen. Keskustelu sujui nopeasti ja asiallisesti ja haastattelija tuntui olevan todella kiinnostunut. Kysyi, koska voisin aloittaa ja sovimme jo päivän...

Sitten aivan puhelun lopussa kysyi: ai niin, kuinka vanha oletkaan? Vastasin rehellisesti: 54-vuotias. Hiljaisuus, jokin outo lause, ööö.... mä palaan asiaan ja puhelin kiinni. Eipä ole enää kuulunut.

Ja oikeasti olisin ollut työhön todella sopiva. Tehnyt sitä 10-15 vuotta.

Henkilö, joka siihen palkattiin, on kyseissä paikassa töissä 2-3 vuotta ja jatkaa eteenpäin.

Olin n.25v, kun hain kivijalkamyymälään myyjäksi. Mielestäni olin hyvin valmistautunut, motivoitunut ja asiallinen. Vanhempi rouva tivasi lapsentekoaikeistani. Sanoin, että ei ole lapsia, eikä moneen vuoteen suunnitelmissakaan. Jatkoi tiuskimistaan ja halveksuen mittaili minua päästä varpaisiin todeten, että "Kyllä minä sen arvaan, heti kun on työ saatu, niin pamahdetaan paksuksi ja minun pitäisi sitten maksaa sinun sairaslomat ja äityslomat. Älä likka luule, että sellaiseen ryhdyn."

-Juu en siis saanut työtä. 

Sain myöhemmin onneksi toisen työn, missä olen ollut jo kymmenen vuotta, enkä ole edelleenkään jäänyt äitiyslomalle....

Tämä tapahtui 80-luvulla, eräällä maailmanlaajuisesti tunnetulla Helsingissä sijaitsevalla firmalla oli kova työvoimapula, Lahdesta ja Hämeenlinnasta kävi heillä ihmisiä työssä. Minä ja kaksi ystävääni menimme aivan asiallisina työhaastatteluun, mutta tilanne oli todella omituinen. Haastattelija, keski-ikäinen nainen, kyseli mm. miten olette sisustaneet asuntonne. Kyseinen yritys ei siis liittynyt sisustukseen millään tavalla. Kukaan meistä ei saanut työpaikkaa. En tänäkään päivänä ymmärrä mistä kiikasti, olimme pukeutuneetkin niin asiallisesti kuin meidän silloisilla resursseillamme oli mahdollista. Jakkupukuja meillä ei ollut, työ olisi ollut liukuhihnatyötä, joten ei kai työhaastattelussa oletettu sellaista pukeutumista(?)

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija oli unohtanut palkanneensa minut 🤦‍♀️ Reippaasti menin maanantaiaamuna töihin ja haastattelija oli hämmentynyt, kun tervehdin ja kysyin, mihin voin viedä tavarani. Sanoi, että oli unohtanut palkanneensa minutkin. Meitä aloitti sitten kaksi maanantaiaamuna.

Tää on huippu!

Olin yhdessä haastattelussa mukana jossa kandidaatti vaikutti ihan ok tyypiltä. Haastattelun lopuksi kun kaikki olivat jo nousseet seisomaan hän sanoikin että, "pieni heti, haluan esitellä vielä todistuksiani". Hän asetteli koulutodistuksiaan riviin pöydälle. Asetteli ne tarkasti suoraan linjaan samalle etäisyydelle pöydän reunasta ja toisitaan. Ja alkoi selittää kaikkia hyviä numeroitaan ja mistä mikin lappunen oli ja miten hyvä hän oli siellä suhteessa muihin. Kaikki kattoivat monttu auki, sanottiin "kiitos, kiitos paljon" ja kun kaveri oli poistunut ulko-ovesta kaikki nauroivat makeasti.

Olin 18-vuotiaana haastattelussa kahvilassa, ja haastattelu meni hyvin – niinkin hyvin, että sovittiin jo käytännön asioista, kuten aloituspäivästa sekä hygieniapassin suorittamisesta, minut esiteltiin työkavereille, minulle opetettiin kassakoneen käyttöä ja niin edelleen. Ravintolapäällikkö sanoi soittavansa samana päivänä lopuista käytännön jutuista. Soittoa ei koskaan tullut. Odotin muutaman päivän, kunnes laitoin tekstarin ja kyselin, että mites se työn aloitus. Pomo soitti minulle ja heitti joitakin syitä x, y ja z, miksi nyt en pystyisikään aloittamaan. Olin nuori ja kokematon, enkä lähtenyt sen enempää haastamaan. Tosin saattoi olla ihan onni onnettomuudessa, etten päässyt tuonne töihin; kuulin nimittäin mutkan kautta myöhemmin, että kyseisellä kahvilanpitäjällä oli tapana palkata nuoria, maksaa näille koeajalla TES:iä matalampaa palkkaa ja potkia nämä koejajan viimeisenä päivänä pihalle.

Hain yhteen duuniin ja haastattelijana oli nuori ja vanha mies. Kaikki meni ihan ok ja sitten vanhempi mies kysyi palkkatoivomusta. Kerroin ko alan ylimmästä mahd. palkasta, josta olin ottanut selvää.

Miehet katsoivat toisiaan ja vanhempi sanoi, etteivät he ketään palkkaa noin pienellä palkalla.

Sanoin, että toki enempikin kelpaa.

Sain paikan ja reilusti isomman liksan.

Olen katunut, että jossain vaiheessa olosuhteiden pakosta joudun luopumaan siitä työpaikasta. Olisi pitänyt yrittää muuttaa olosuhteita.

Sellainen jossa kävi piinallisen selväksi, etten todellakaan halua tätä paikkaa, johtuen juuri haastattelijasta (tuleva esimies). Toisaalta näinhän sen kuuluisikin mennä - se on kaksisuuntainen tilaisuus.

Menin faijan kanssa yhdelle "verstaalle" kun näin työkkärissä ilmoituksen vapaasta työpaikasta. Faija tunsi sen pomon kenen nimi oli siinä työpaikkailmoituksessa ja faija soitti sille pomolle ja tunti siitä puhelinsoitosta oltiin siellä pomonkopissa kahvittelemassa ja enimmäkseen sen työhaastattelun aikana faija ja se pomo jutteli.

Mä sain sen työpaikan ja 25v siellä olin joten hyvin se eka haastattelu meni ja tiesivät miten hyvän duudarin valitsivat.

yhdessä yrityksessä minulta kysyttiin verhotusti, että miten paljon olen valmis joustamaan etiikasta ja moraalista yrityksen etua ajatellen. Tajusin heti etten halua näille töihin ja ilmoitin, että luen ja noudatan sääntöjä, lakeja ja asetuksia pilkun tarkasti ja ilmiannan kaikki rikkurit. (En saanut työpaikkaa, ylläri. Parin vuoden kuluttua oli tuo yritys oikeudessa ja myös se henkilö, joka valittiin siihen paikkaan, jota itskein hain)

Konsultti haastatteli mua ja puhui koko ajan itsestään ja mitä on saanut aikaan.

myy kirjoitti:

Minulle on käynyt parissa haastattelussa niin, että ensin haastattelu meni hyvin, ja kuvittelin pärjääväni hyvin. Yht'äkkiä tunnelma muuttui lähes jäätäväksi. Minua on jäänyt vaivaamaan mistä se johtui. (Etten sitä enää toistaisi)

Minulle on tapahtunut sama pari kertaa! Kaikki on mennyt hyvin – keskustelu on mennyt sujuvasti, on jopa naurettu puolin ja toisin, enkä ainakaan omasta mielestäni ole vastannut mihinkään kysymykseen ns. väärin. Yhtäkkiä haastattelija on mennyt todella vaikeaksi, ja tunnelma on latistunut ihan totaalisesti. Kuten sinä,  olen itsekin miettinyt pääni puhki, että mikä omassa toiminnassani olisi voinut saada tuon tilanteen aikaan, mutten keksi mitään järkevää syytä.

Viimeinen haastattelu oli itsei herra isoherra firman toimarin kanssa. Isoherra syytti minua siitä, että CV:ssä oleva työhistoriani ei voi pitää paikkansa. Herra Toimari olisi voinut sitten vaikka soittaa jokaiseen firmaan ja varmistaa tiedot. Mutta en olisi mennyt firmaan jossa jo työhaastattelussa syytetään valehtelusta.

Hain eräälle lentoyhtiölle asiantuntijatehtäviin. Haastattelijat olivat jotenkin hyvin nihkeitä, ja sitten selvisi syy. Toinen haastattelija kysyi ivallisesti että miten perustelen hakemuksessa olevan palkkatoiveeni. Sanoin vaan että se on nykyinen palkkani (olin siis vaihtamassa työpaikkaa). Haastattelija meni hiljaiseksi, en saanut paikkaa enkä olisi halunnutkaan enää.

Hain asiantuntijatehtävään sellaiseen 20 hengen firmaan missä vanhin työntekijä oli ehkä 25v. "Toimisto" oli hyvin nuorekas ja epäammattimainen. Haastattelu kesti valehtelematta 90 minuuttia, kun minulta kyseltiin paljon sellaisia asioita mitkä ei liittynyt millään tavalla töiden tekemiseen. Tyyliin "millaisista elokuvista pidät?", varmaan nuoret halusivat oikeasti etsiä sellaisen "porukkaan sopivan tyypin". Aidosti yllätyin kun en saanut kutsua toiselle kierrokselle.

Surkuhupaisin oli kun hain samoihin tehtäviin helsingin kaupungille. Koko haastattelun ajan oli jotenkin todella outo ja vapautunut tunnelta, kolme haastattelijaa keskustelivat toisilleen lomista ja muista asioista mitkä ei kuulu työhaastatteluun. Lopulta selvisi syy, yksi haastattelija kertoi että heillähän on talon sisältä tähän jo henkilö mutta joku nyt vaan piti kutsua haastatteluun.. Onneksi lopetettiin sen jälkeen ja pääsin lähtemään ennen kun alkoi enemmän ketuttaa, mitä ajanhaaskausta.

Ei mikään

Jostain syystä kohdalleni on sattunut lukuisia outoja työhaastatteluita. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Omituisin oli varmaankin eräs suurehkon teknologiafirman markkinoinnin kesätyöpesti, jota hain parikymppisenä opiskelijana. Haastattelija oli itse valinnut paikaksi hotelliravintolan ja lupasi haastattelun yhteydessä tarjota lounaan. No, saapui paikalle reilusti myöhässä ja ilmoitti ensitöikseen, ettei ehdikään lounastaa, mutta tarjoaa nyt kumminkin kahvit ja leivokset. Sitten paasasi kolme varttia (!), miten mahtava firma ja homma on luvassa ja kysyi minulta koko aikana yhden ainoan kysymyksen: kiinnostaako? No, tottakai kiinnosti. Siinä kohtaa haastattelija huomasi olevansa myöhässä seuraavasta palaverista, lupasi palata asiaan ja höökäsi ovesta ulos. Maksamatta laskua niistä kahveista ja leivoksista. Itse poistuin vähin äänin paikalta ja jäin toiveikkaana odottelemaan soittoa, jota ei koskaan tullut. Kaksi viikkoa yritin tavoittaa haastattelijaa puhelimitse, mutta hän ei vastannut soittoihini. Lopulta hänen assistenttinsa ilmoitti, että hakemani paikka on jo täytetty. Että sellaista. En edelleenkään suostu käyttämään kyseisen firman tuotteita. 

Menin työhaastatteluun ja haastattelijan ainoa kysymys oli, milloin voin aloittaa. Kerroin irtisanoutumisajan ja sen jälkeen täytettiin paperit. Asiantuntija IT-ala.

Hain työpaikkaa, josta otettiin puoli vuotta myöhemmin yhteyttä, että tarvitaan työntekijä, tuletko haastatteluun NYT TÄLLÄ SEKUNNILLA? Paikalla selvisi, että he tarvitsevat 12h päästä alkavaan projektiin työntekijän ja minut otettiin lähinnä siksi, että saatiin illalla vielä joku kiinni.

Työhaastattelussa kehuttiin firmaa maasta taivaisiin ja työtilannetta upeaksi. Työtä riittää kokopäiväisesti, ylityötäkin on lähes päivittäin, jos niin haluaa, sillä asiakkaita riittää. Opetetaan uusiin asioihin, jos ei osaa.

Todellisuus: 0h sopimus, tarvittaessa töihin kutsuttava, vakituisia työtunteja on nykyisin 3h/viikko, eli ihan turhaa harrastelua tämä "työnteko". Kaikki osoittautui aivan päinvastaiseksi, pomo mieleltään vinksahtaneeksi, ja vakituisia työtunteja täydellä päivällä riittää vain 5 hengelle, pomo itse tähän mukaan luettuna. Asiat pitää jo osata valmiiksi, koulutuksia ei järjestetä ja asiakkaat pitää haalua yrittjän elkein itse, paitsi jos kuulut pomon lempparisisäpiiriin.

Olostelen rauhassa firman kirjoilla ja puuhailen välillä heille jotain. Säästöjä on ja menoni ovat pienet, joten meneehän tämä harrastusprojektista. Pitää pohtia tilannetta uudestaan, kun TE-toimiston pakkohaku alkaa toukokuussa osa-aikaisillekin.