Älykkäillä ihmisillä ei ole ystäviä

Ei se tarkoita sitä että jos on korkea äö olisi automaattisesti sosiaalisesti lahjakas ja pidetty henkilö.

Monet todella älykkäät ovat haasteellisia persoonia eikä heidän seurassa siksi viihdytä.

Toisaalta vaikka älykäs olisi sosiaalisesti ok, jotkut ihmiset kokevat alemmuuden tunteita älykkäämpiään kohtaan ja taas porukkaa karsiutuu ympäriltä.

Ihan samahan se on että jotkut vähävaisemmat eivät voi olla kavereita/ystäviä varakkaampiensa kanssa, koska ei ehkä olla ihan samalla aaltopituudella tai ei vaan oikein ole mitään yhteistä. Jättäydytään pois ystäväpiiristä.

Eli tullaan siihen johtopäätökseen että pitää olla kaltaistensa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Mullakaan ei ole ystäviä -> olen siis huippuälykäs

Päättelyvirhe.

Jos a => b, niin silloin ei-b => ei-a.

Eli jos älykäs => ei ystäviä, niin silloin ystäviä => ei-älykäs.

Tää on niin totta. Kiusaannun helposti jos seurassa on joku joka ei tajua asian ydintä vaan lähtee höpöttämään ihan jonnekin sivuraiteelle joka ei välttämättä edes liity asiaan tai ei ole suora seuraus asiasta. Tai itsepintaisesti jäävät jankuttamaan ihan hassulla tavalla jotain mikä ei ollut jutun pointti, eli eivät kuulemansa tai lukemansa viestin ydintä.

Niinhän sitä sanotaan että pitää hakeutua kaltaistensa seuraan niin tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.

Harvoin heikkolahjaiset tai edes ihan tavallisella järjenjuoksulla varustetut viihtyy älykköjen seurassa.

Sama pätee varallisuuteen, ei vähävaraisemmat viihdy rikkaiden seurassa, elleivät pyri hyötymään heistä.

Eikä kumpikaan esimerkki (yleensä) toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin totta. Kiusaannun helposti jos seurassa on joku joka ei tajua asian ydintä vaan lähtee höpöttämään ihan jonnekin sivuraiteelle joka ei välttämättä edes liity asiaan tai ei ole suora seuraus asiasta. Tai itsepintaisesti jäävät jankuttamaan ihan hassulla tavalla jotain mikä ei ollut jutun pointti, eli eivät kuulemansa tai lukemansa viestin ydintä.

Niinhän sitä sanotaan että pitää hakeutua kaltaistensa seuraan niin tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.

Harvoin heikkolahjaiset tai edes ihan tavallisella järjenjuoksulla varustetut viihtyy älykköjen seurassa.

Sama pätee varallisuuteen, ei vähävaraisemmat viihdy rikkaiden seurassa, elleivät pyri hyötymään heistä.

Eikä kumpikaan esimerkki (yleensä) toisinpäin.

Ainakin omasta mielestäni ystävyys vaatii, että yhteistä löytyy selvästi enemmän kuin keskivertovastaantulijalta. Hyvän päivän tuttujen kanssa voi viettää lounastauon, mutta viikonloppureissu koettelisi jo hermoja.

Älykkäillä voi olla ystäviä mutta ne ovat yleensä samasta älykkyystasosta ja/tai muutoin samankaltaisista asioista, työstä ja elämäntyylistä kiinnostuneitä.

Ymmärrän kyllä myös ap: n pointtia tässä.

Olen viimeaikoina törmännyt useimpiin vanhoihin tuttuihin joiden aistin kokevan jonkunmoista alakynteen joutumista kanssani niin tiedollisesti kuin verbaalisestikin. Huomaan sen heidän käytöksestä minua kohtaan ja ihan kehonkielestä.

En lähde tähän avaamaan miten tämä näkyy, tästä tulisi muuten romaani.

Joudun ikäänkuin tyhmentämään itseäni heidän niin muuten ihan hauskassa seurassa.

En voi puhua samalla tavalla samoista asioista kuin esim erään toisen hyvinkin nokkelaälyisen ystäväni kanssa tekisin, jonka kanssa keskustelu on todella hauskaa ja antoisaa koska olemme ns samalla älykkyyden ja verbaliikan tasolla.

Narsistinen älykäs on vaarallinen koska hän tunnistaa ihmissuhteissa toisen heikot kohdat ja tarpeet ja alkaa manipuloida.

En itse käytä ketään hyväksi, mutta se että monesti joutuu tavallaan laskeutumaan mukavuuden vuoksi ihmisten junttitasollekin että seurassa on mukavaa on sydämen sivistystä, mutta myös kuluttavaa. Tosin viljelen paljon nopeita huumoriheittoja, jotka toimivat tilanteessa kuin tilanteessa.

Olipa älykäs tai ei tai han vaan normaali, mut peräänkuuluttasin tilannetajua. Sitähän ei opeteta missään.

On tosi älykkäitä ja koulutettuja ihmisiä jotka tekee aivoillaan työtä mutta heillä ei ole välttämättä mitään tilannetajua tai se on vähäistä.

Sama vastaavasti kouluttamattomilla ns yksinkertaistä ja vähän ajatustyötä vaativillakin.

Tästä saattaa koitua monesti melko erikoisiakin tilanteita ja ristiriitoja.

Ja on haastavaa olla ainakin pidempiä aikoja sellaisten seurassa joka ei omaa sellaista älykyyttä, jota tarvitaan eri tilanteiden nopeaan tulkintaan ja oman toiminnan siihen sopeuttamiseen.

Ei kukaan ole täydellinen eikä aina toimi täydellisesti mutta uskompa että ainkakin jotkut ymmärtää tänki kirjotuksen pointin.

Äo 137,ystäviä on,koska en diivaile tai brassaile asialla. Myös olen teknisesti ja käytännöllisesti lahjakas ,samoin myös käsittämään toisten tunteet. En loukkaa,en riitele.

Huippuälykkäille (äo ~150) mielekäs seura on harvinaista, kun keskivertoälykkäät (~100) ja jopa jokseenkin älykkäätkin (~120) ovat heihin verrattuna heikkolahjaisia. Tavikset voivat kokeilla halutessaan tuota hengaamalla oikeasti heikkolahjaisten (<70) kanssa ja tulla sitten jakamaan näkemyksiään. Älykkyyserot kuitenkin ovat vastaavia, joten tuntumaa tuosta varmasti saa.

Moni jokseenkin älykäs (~120) toki luulee olevansa suurikin neropatti, vaikka ystävättömyys on enemmän sosiaalisten lahjojen puutetta tai vaikeaa änkyrä luonnetta. Mutta nerotasoilla mielenterveysongelmat meinaavat väkisin puskea päähän, kun elää niin vähä-älyisessä maailmassa. Joku henkireikä olisi hyvä löytää, johon keskittyä ja unohtaa muu maailma.

Älykkyys on paljon paljon muuta kuin Mensan testi. Sosiaalisesti älykkäillä ja kielellisesti älykkäillä/lahjakkailla voi olla paljonkin ystäviä. Samoin business-älykkäillä yleensä. Matemaattislooginen ajattelu voi olla vaikkapa 10 % kokonaisälykkyydestå, mutta kun sitä ei ole edes tutkittu. Tässä olisi poikkitieteelliselle tiimille Nobel-aihe.

Voisin kuvitella että ap tarkoitti korken äö:n omaavia tai esim yhden osaamisalan älykköjä.

Pakko kommentoida tähän ihan tällasena, tavallisen nokkelaälyisenä ja vaativaa asiantuntijatyötä tekevänäkin henkilönä, että tässä on pointtinsa. Tunnistan.

Harmikseni olen joutunut hiljattain huomaamaan että muutamat ystävät eivät osaa olla rennosti omia itsejään, vaan tekeytyvät seurassani tietämättömäksi ja mitään osaamattomiksi, nöyristelevät ja ehkä vähän piikittelevät minua "sano sinä kun olet niin paljon koulutetumpi, miten tämä pitäs tehdä", "sinähän tiedät varmaan tämän paremmin kun minä",

"no sinullehan tällaset asiat on varmaan arkipäivää, meille taviksille ei",

minua pyydetään joskus vähän ivallisella äänellä kommentoimaan asioita joista mulla ei ole hajuakaan jne....

(Itse pidän itseäni ihan taviksena enkä yhtään parempana kuin kaverini).

Tätä tilannetta ja tunnetta on vaikea kuvata sanoin, tunnistatte varmaan mitä tarkoitan.

Tämä on minullekin kiusallista ja koen sen ärsyttävänä nöyristelynä, joudun usein esittämään tietämätöntä ja vaan olemaan hiljaa, jotta annan heidän ns päteä seurassani. En laittaudu ja pukeudun hyvin arkipäiväisesti heidän seurassa että eivät tuntisi alemmuudentunnetta.

Ei liity mitenkään älykkyyteen mutta korreloi samaa asiaa.

Kuulen myös toistuvaa piikittelyä tai rivien välistä nokittelua hyvästä taloudellisesta tilanteestani. Ystävättäreni on alkanut ihan hiljattain toistuvasti ja usein kertomaan (kehumaan) mitä kaikkea hänellä ja miehellään on ja mikä niiden rahallinen arvo on. Ihan kuin korostaen että "kyllä minullakin on oikeasti varallisuutta". Itse en koskaan kommentoi rahavarojani, pikemminkin esitän vähävaraisempaa kuin oikeasti olen etteivät ystäväni tässäkään asiassa tuntisi alemmuuden tunnetta.

Minulle on oltu jopa vahingoniloisia siitä että eräästä asiasta oli epäonnea ja tuli mittavia lisäkustannuksia.

Psykologisessa mielessä kaikki tällainen johtuu a) kateellisuudesta b) alemmuuden tunteesta.

Tällaiset ihmiset karsiutuvat ympäriltä koska kokevat olonsa jollain tapaa hankalaksi sellaisen seurassa jota kohtaan kokevat alemmuuden tunnetta.

Älykkäät ihmiset eivät jaksa kuunnella tasapäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin totta. Kiusaannun helposti jos seurassa on joku joka ei tajua asian ydintä vaan lähtee höpöttämään ihan jonnekin sivuraiteelle joka ei välttämättä edes liity asiaan tai ei ole suora seuraus asiasta. Tai itsepintaisesti jäävät jankuttamaan ihan hassulla tavalla jotain mikä ei ollut jutun pointti, eli eivät kuulemansa tai lukemansa viestin ydintä.

Niinhän sitä sanotaan että pitää hakeutua kaltaistensa seuraan niin tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.

Harvoin heikkolahjaiset tai edes ihan tavallisella järjenjuoksulla varustetut viihtyy älykköjen seurassa.

Sama pätee varallisuuteen, ei vähävaraisemmat viihdy rikkaiden seurassa, elleivät pyri hyötymään heistä.

Eikä kumpikaan esimerkki (yleensä) toisinpäin.

Koen maailman aikalailla samoin, en ole koskaan löytänyt ikäisiäni ihmisiä jotka olisivat kiinnostuneita samoista asioista ja ovat vielä siedettäviä ihmisiä eli on edes jotain sosiaalisia taitoja tai eivät ole mielenterveysongelmaisia. Lisäksi aivan loputon suorittamispakkomielle ja suorituksilla hehkutus jatkuvasti tekee ihmisen rasittavaksi joten en viihdy oikein näidenkään ihmisten seurassa.

Tylsistyn hyvin nopeasti ihmisten juttuihin, koska mielestäni niissä jutuissa ei ole mitään järkeä, kunhan hölöttävät ajankuluksi. Ei sellaista jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko kuinka älykäs, mutta ainakin koulussa ja myöhemmin elämässä hyvin pärjännyt. Ystäviä ja hengenheimolaisia on kuitenkin vaikea löytää, koska jollain tavalla koen näkeväni ihmisten läpi heidän tarkoitusperänsä, tai heidän toimintansa tuntuu muuten vain älyvapaalta, jonka jälkeen en voi enää arvostaa heitä. Esim. kollega tuli maireasti kehumaan työntekoani vain koska halusi houkutella minua mukaan yhteen työryhmään, johon ei halunnut mennä yksin. Tai esimies, joka käy haukkumassa minulle muita tiimin jäseniä (en tiedä onko takana joku syy, mutta joka tapauksessa hölmöä käytöstä, jota en voi arvostaa). Tai tuttu, joka ei voi käyttää second hand -vaatteita, koska mistä hän sitten tietää, ovatko ne muodikkaita vai ei. Tai kaveri, jota odotin kaupan ulkopuolella pitkään ja näin ikkunan läpi hänen jääneen suustaan kiinni jonkun kanssa, mutta valehteli minulle, että oli jonoa.

Vaikka useimmilla aspergereilla voi olla vaikeuksia tulkita ihmisten ilmeistä näiden tunnetiloja, on myös näitä, jotka näkevät sen ihmisen 'läpi'. Tämäkin on omalla tavallaan vaikea tilanne, koska he näkevät sen esityksen taakse ihmisen todellisen tunteen. Ja esityksellä tarkoitan tässä nyt sitä, että jos joku vaikka on juuri kokenut sydänsuruja, niin hän silti vieraampien ihmisten edessä tai työpaikalla tietenkin parhaansa mukaan yrittää esittää, että kaikki on hyvin. Koska ei halua jakaa niitä henkilökohtaisia asioita ja tunteita kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Mutta jotkut Aspergerit näkevät näistä ihmisistä (tahtomattaankin) sen ihmisen todellisen tunnetilan. Ja se on heille vähän vaikeaakin, koska he näkevät, että tuo ihminen on todella surullinen, vaikka yrittää näyttää ettei ole. Ja miettivät miten päin tässä nyt sitten olisi, ettei tuo ihminen tajua, että näen hänen surunsa. 

Nuo boldatut kohdat on juuri sitä 'läpi' näkemistä. Ja se voi olla ihan hyödyllinenkin kyky/taito ihmisellä! Tällainen ihminen näkee myös, jos toisella on pahat aikeet. Ei ainakaan tule höynäytetyksi niin helposti kuin ne tyypillisemmät Aspergerit, jotka eivät tajua että toinen valehtelee, ellei se ole aivan ilmiselvää.

Tuo, kun kaveri sanoi kaupassa olevan jonoa, vaikka jutteli kaverinsa kanssa, on neurotyypillisille ihan normaali valkoinen valhe. He ajattelevat, että ulkona odottelija loukkaantuu, jos heille kertoo että joutuivat odottamaan kun jäi suustaan kiinni jonkun tutun kanssa. Tai he ovat jopa tietoisesti saattaneet jäädä juttelemaan, vaikka toinen siellä odottaa, ja häpeävät sitten eivätkä kehtaa tunnustaa mikä oli totuus. Mieluummin valehtelevat, että oli jonoa. Eivät he tajua, että Aspergerin kanssa pitää mieluummin olla yltiörehellinen, koska Aspergerille valehteleminen on melkeinpä pahin mahdollinen loukkaus heitä kohtaan. 

Kaikkein suurin loukkaus on se, jos väittää että Asperger valehtelee. Sen törkeämmin ei voi loukata!

Muiden tarkoitusperien tajuamisen pitäisi olla aivan normaalia ihmisyyttä. Jopa poliisilla muiden tarkoitusperien tajuaminen on taito, joka nimenomaan auttaa rikosten ratkaisemisessa. Ymmärtääkö joku, joka luulee, että muiden keinotekoisuuden hahmottaminen on jotenkin vamma tai outoa? Muiden kyseenalaistamatta jättäminen on oikeasti sairautta.

Jos ystävyyteen tarvitaan usein yhteisiä asioita, henkistä yhteyttä, samahenkisyyttä ja sitä että tuntuu että toinen tajuaa, niin gaussin käyrän keskivaiheillahan siihen on paremmat chänssit kuin siellä hännillä. Itse henk koht olen aina super iloinen ja melkeinpä salaa (tai ei niin salaakaan) innoissani, kun vaikuttaa että joku on selvästi älykäs. Oma äo on korkea ja ei sille voi mitään, jotkut jutut surettaa tässä asiassa. Olisipa ihana löytää joka nurkalta hengenheimolaisia, meinaan vaan, on se sitten minkä asian kautta tahansa, vaikkapa älykkyyden (ajattelun). 

MOT1 kirjoitti:

Äo 137,ystäviä on,koska en diivaile tai brassaile asialla. Myös olen teknisesti ja käytännöllisesti lahjakas ,samoin myös käsittämään toisten tunteet. En loukkaa,en riitele.

Sitten toimit kauniisti, ja mukavaa että on sinunlaisiasi ihmisiä. Tuo on varmaan aika ideaali älykkyys. Meitäkin tietty on, joilla on vähän korkeampi ÄO (perustesteissä, mitä sitten mittaavatkaan), ja en ole ainakaan itse varma onko se aina niin hyvä asia. Toisaalta joo, onhan siitä hyötyä, mutta toisaalta se on surullista, kun tuntuu, että harvoin kohtaa ihmisiä joista näkee että kokevat asioita samalla tavalla. Koen välillä turhautumista ja koen olevani erilainen, kun tuntuu että monet ihmiset ajattelevat erilailla. On selvää, että olisin ikään kuin normaalimpi ja hyväksyttävämpi ihminen, jos olisin keskimääräisen älykäs (niinkuin tilastollisesti onkin, keskimääräisen äo ihmiset ovat enemmistössä verrattuna häntäpäähän (jos dataväli on saman pituinen ja otetaan jokin kiinteä sämple). 

Vierailija kirjoitti:

Mullakaan ei ole ystäviä -> olen siis huippuälykäs

Perehdy päättelyvirheisiin (mm. itsestä yleistäminen), korrelaatioon ja kausaliteettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakaan ei ole ystäviä -> olen siis huippuälykäs

 

Perehdy päättelyvirheisiin (mm. itsestä yleistäminen), korrelaatioon ja kausaliteettiin. 

Leiki huumorintajuista.

Jotain tuttua tässä aloituksessa. Älykäs on haasteellinen monelle vaikka ei sanoisi ja tekisi yhtään mitään. Saattaa olla hyvä kaikessa. Lähiomaisillani korkeat arvot. Minä sain postilaatikosta esitestin ja tein sen. Vastaus oli että olen imbesillin tasolla. Sen jälkeen en ole uskonut laisinkaan koko Mensaan - jotain omituista hömppää ja ties mitä mittaa. On täysi mahdottomuus että olisin imbesillin tasolla, mutta monet oikeasti neroiksi tunnistetut ovat myös olleet.