Lue keskustelun säännöt.
Älykkäillä ihmisillä ei ole ystäviä
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Jossain syvällä vihreässäkuplassa on varmasti mukavaa, kun koko ajan vaan kompataan toisiaan ja ollaan samaa mieltä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Uteliaisuudesta kysyn, mitä tarkoitat?
myös eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Jossain syvällä vihreässäkuplassa on varmasti mukavaa, kun koko ajan vaan kompataan toisiaan ja ollaan samaa mieltä kaikesta.
Onko niin, että ovat kiellettyjä kiinnostuksen kohteita sinun mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Totta, mun ÄO on 137 ja ystäviä 0.
Mun ÄO on ei OO, ystäviä 137 .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinkas te huippuälykkäät, jotka ette jaksa tavistomppeleiden seuraa, olette täällä vauvapalstalla? Itse olen vain "tavisälykäs", ts sen verran älykäs että koulu oli helppoa, yliopistokin, mutta huippuälykäs en ole. Ei ole vaikea löytää älyltäni samantasoisia. Minä käyn täällä välillä ihmettelemässä, kuinka tyhmiä ihmisiä täällä suorastaan vilisee.
Hyvää hyvyyttämme käymme täällä välillä opastamassa poloisia.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen puutetta on sekä älykkäillä että ihan normaaliaälyisillä. Kannattaa googlettaa myös sosiaalisten taitojen kehittämistä samalla kun googlettaa tutkimusta siitä, ettei älykkäillä ole ystäviä. Elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos kyseenalaistaisi itseään ja omia mielipiteitään. Sitä saattaa yllättyä, kuinka vähän oikeasti tietääkään.
Ap ei tosiaan maininnut että minkä alueen älykkyydestä nyt puhutaan. Mutta kiitos kun tulit palstalle öyhöttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Jossain syvällä vihreässäkuplassa on varmasti mukavaa, kun koko ajan vaan kompataan toisiaan ja ollaan samaa mieltä kaikesta.
Mitäpä, jos menisit takaisin sinne persujen pulinaketjuihin.
Vierailija kirjoitti:
Älykkäällä ihmisillä ei ole ystäviä, viisaalla ihmisellä sitäkin enemmän.
Ihanaa miten joku kuvittelee olevansa suurikin ajattelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Jossain syvällä vihreässäkuplassa on varmasti mukavaa, kun koko ajan vaan kompataan toisiaan ja ollaan samaa mieltä kaikesta.
Onko niin, että ovat kiellettyjä kiinnostuksen kohteita sinun mielestäsi?
Ei. Jännä että kuvittelet noin. Huomaa miten olet kuplassasi syvällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Jossain syvällä vihreässäkuplassa on varmasti mukavaa, kun koko ajan vaan kompataan toisiaan ja ollaan samaa mieltä kaikesta.
Onko niin, että ovat kiellettyjä kiinnostuksen kohteita sinun mielestäsi?
Ei. Jännä että kuvittelet noin. Huomaa miten olet kuplassasi syvällä.
Vielä jännittävämpiä ovat nämä sinun oletuksesi, jotka perustuvat, niin mihin? Älykkyyteesikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella älykkäät ihmiset ovat tyypillisesti todella ylimielisiä, mikä on muiden ihmisten näkökulmasta rasittava piirre. Mutta osaavat myös olla alimielisiä ja olla aidosti hauskoja nauraessaan itselleen itseironian kautta.
Suomessa pitää olla vaatimaton eikä saisi kehua itseään. Väärän heimon ihmisiä saa pilkata ja halveksua, mutta itseään ei saisi kehua. Todella älykkäillä ihmisillä homma menee välillä niin, että kehutaan avoimesti itseään ja samanaikaisesti haukutaan muita idiooteiksi.
Todella älykkäät ihmiset osaavat olla myös karismaattisia, charmikkaita niin halutessaan sanottakoon se heidän puolestaan.
Todella älykkäät eivät ole mikään homogeeninen ryhmä. Jonkin verran tuossa joukossa autismikirjoisia ihmisiä joilla noita sosiaalisia rajoitteita, muuten vuorovaikutustaidoiltaan kuin muukin väki. Olen tavannut sekä ylimielisiä että hyvinkin nöyriä erittäin älykkäitä, osa erittäin miellyttäviä joiden kanssa voi puhua useista aiheista, toiset taas hyvin yksisilmäisiä kusipäitä joiden kanssa ei huvittanut keskustella. Nämä kokemukset ulkomaisista yliopistoista, professorikunnasta.
Olen pitänyt selviönä ihmisten oikeutta ystävystyä tai olla ystävystymättä joidenkin ihmisten kanssa.
Jotkut kommentoijista ovat eri mieltä, vähintään kaverisuhteita pitäisi heidän mukaansa viljellä ihan keiden kanssa tahansa. Outo ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykäs voi olla mutta välillä voi pistää aivot nollille vetää huumoria jota älykkäälläkin pitäs olla ja jalkautua kantabaariin. Niin johan lähtee kulkee. Tosin ei välttämättä tosi ystäviä saa. Sosiaalisestikin voi siis olla älykäs jos ei ihan junteimpien seuraan mene.
Onhan tämä kyllä todella raskasta aikaa someineen ja realityineen. Tyhmyyden ylistystä ja pahoin pelkään lopun alkua.
Helppo se on tuntea itsensä älykkkääksi kun ei seuraa hömppä tosi tvtä taikka omista sosiaalista mediaa. Silti kavereita riittää. Juuri sopivasti. Itselläni ei tosin ole perheen ja miehen ulkopuolisia kavereita kuin kaksi. Heidän kanssaan älykkyys kohtaa.
Aihetta ehkä sivuaa tämä kokemukseni:
Olen uuden taloyhtiön hallituksessa, kun ajauduin tehtävään puolihuolimattomasti.
En silloin tajunnut, miten ahdistavaa siitä minulle tulee.
Olen älykäs, asiakeskeinen ja assiuteen kallellaan oleva introvertti.
Hallituksen jäsenenä suhtaudun tehtäviini vakavasti eli en voi kuvitella itseäni kumileimasimeksi, vaan haluan tietää, miten yhtiön talous kantaa ja tehdä voitavani, mitä tulee esim. rakennusaikaisiin virheisiin ja epämääräisiin huoltokuluihin.
Muut henkilöt hallituksessa ovat suurpiirteisiä, ja nyökyttelevät kaikelle, mitä isännöitsijä tuo esiin. Olen huomauttanut useista aiheettomista laskuista, ja esittänyt tiettyjä oikaisuja. Minulla on perustelut kaikkiin asioihin, mihin _joudun_ puuttumaan, kun isännöitsijä ja muu hallitus ei sitä tee.
Toimin siis taloyhtiön edun mukaisesti. Silti alan kokea, että nämä muut pitävät minua "ikävänä ihmisenä".
Olen myös hoksannut, että isännöitsijä pelaa rakennusfirman (talon rakennuttajan) pussiin, eli ei yksinkertaisesti halua toimia objektiivisesti katsoen oikein. Tämä siksi, että ko. rakennusfirma "valitsee" kaikkiin projekteihinsa juuri tämän isännöintifirman. Eli heillä on eräänlainen YYA-sopimus keskenään. Isännöitsijä ei voi kovistella rakennusfirmaa, ettei se ala käyttää jotain toista isännöintifirmaa tulevissa projekteissaan. Nytkin on kaksi isoa kompleksia vaiheessa, ja annas kun arvaan, kuka tulee näitä isännöimään.
Summa summarum. En tule saamaan ystäviä tästäkään luottamustoimesta, vaikka toimintani kestää kritiikin, ja on yhtiön etu.
Muille ilmeisesti (ihmis)suhteet ovat tärkeämpiä!
älykäs..kö? kirjoitti:
Älykäs voi olla mutta välillä voi pistää aivot nollille vetää huumoria jota älykkäälläkin pitäs olla ja jalkautua kantabaariin. Niin johan lähtee kulkee. Tosin ei välttämättä tosi ystäviä saa. Sosiaalisestikin voi siis olla älykäs jos ei ihan junteimpien seuraan mene.
Onhan tämä kyllä todella raskasta aikaa someineen ja realityineen. Tyhmyyden ylistystä ja pahoin pelkään lopun alkua.
Huumoriin tarvitaan kaksi samoista asioista huvittuvaa ihmistä, se ei ole yleisominaisuus ja kaikille sama asia. Kantabaarin humalaisten horinoiden kuuntelu ei saa aivojani nollautumaan, musiikkiin uppoutumalla aivoni lepäävät.
Viimeiset lauseesi allekirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Aihetta ehkä sivuaa tämä kokemukseni:
Olen uuden taloyhtiön hallituksessa, kun ajauduin tehtävään puolihuolimattomasti.
En silloin tajunnut, miten ahdistavaa siitä minulle tulee.
Olen älykäs, asiakeskeinen ja assiuteen kallellaan oleva introvertti.
Hallituksen jäsenenä suhtaudun tehtäviini vakavasti eli en voi kuvitella itseäni kumileimasimeksi, vaan haluan tietää, miten yhtiön talous kantaa ja tehdä voitavani, mitä tulee esim. rakennusaikaisiin virheisiin ja epämääräisiin huoltokuluihin.
Muut henkilöt hallituksessa ovat suurpiirteisiä, ja nyökyttelevät kaikelle, mitä isännöitsijä tuo esiin. Olen huomauttanut useista aiheettomista laskuista, ja esittänyt tiettyjä oikaisuja. Minulla on perustelut kaikkiin asioihin, mihin _joudun_ puuttumaan, kun isännöitsijä ja muu hallitus ei sitä tee.
Toimin siis taloyhtiön edun mukaisesti. Silti alan kokea, että nämä muut pitävät minua "ikävänä ihmisenä".
Olen myös hoksannut, että isännöitsijä pelaa rakennusfirman (talon rakennuttajan) pussiin, eli ei yksinkertaisesti halua toimia objektiivisesti katsoen oikein. Tämä siksi, että ko. rakennusfirma "valitsee" kaikkiin projekteihinsa juuri tämän isännöintifirman. Eli heillä on eräänlainen YYA-sopimus keskenään. Isännöitsijä ei voi kovistella rakennusfirmaa, ettei se ala käyttää jotain toista isännöintifirmaa tulevissa projekteissaan. Nytkin on kaksi isoa kompleksia vaiheessa, ja annas kun arvaan, kuka tulee näitä isännöimään.
Summa summarum. En tule saamaan ystäviä tästäkään luottamustoimesta, vaikka toimintani kestää kritiikin, ja on yhtiön etu.
Muille ilmeisesti (ihmis)suhteet ovat tärkeämpiä!
Totuuden sanansaattaja ammutaan alas aina tällaisissä suhteisiin perustuvissa yhteisöissä. Ryhmäpaine pitää huolen, ettei eriäviä mielipiteitä hyväksytä.
Tässä ketjussa on kummallisia väitteitä ja oletuksia, että ollakseen älykäs, pitää olla sitä laaja-alaisesti. No ei todellakaan! Älykkyys on sitä itseään, vaikka rajoittuisi juuri siihen matemaattisloogiseen.
Jos ihminen on ns. sosiaalisesti älykäs, hänellä todennäköisesti on ystäviä tai ainakin kavereita, riippuen introverttiyden asteesta. Introvertti voi nimittäin olla hyvinkin etevä sosiaalisissa suhteissa. Hän ei vain pidemmän päälle jaksa jatkuvaa itsestään muille jakamista.
Älykkään tragedia on siinä, ettei hän useinkaan voi kokea elämässään vilpitöntä ystävyyttä, kun syvemmän yhteyden saaminen toisiin ihmisiin on lähes mahdotonta henkisen erilaisuuden takia.
Monille oma puoliso on ainoa ja paras ystävä, jos tämä on valikoitunut juuri hengenheimolaisuuden ja sielunkumppanuuden perusteella. Monelle se riittääkin. Ja miksei riittäisi, tuohan on ystävyyden ja yhteyden ylin muoto: jaetaan toisilleen ymmärrystä, hyväksyntää, rakkautta.
Ymmärrän tuon. Mutta on vaan todella vaikea uskoa, että löytyisi ihminen, jonka kanssa ei tosiaan olisi mitään muuta yhteistä kuin sama ihmislaji. Kaikkien kanssa olen saanut jutun juurta. Ja melkein parhaimmat ja opettavaisimmat keskustelut sitä käykin hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Joskus se toki myös turhauttaa. Mutta eipä tästä tarvitse sen enempää.