Älykkäillä ihmisillä ei ole ystäviä
Kommentit (260)
Olen (ehkä) älykäs, Yläasteen keskiarvo 9.9 . Minulla ei ole ystäviä,en sillätavalla kaipaa niitä. Tulen silti ihmisten kanssa toimeen,mutta en mmärrä sitä ainaista juoruamista ja läskesitä puhumista (olen hoikka).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkäällä ihmisillä ei ole ystäviä, viisaalla ihmisellä sitäkin enemmän.
Ihanaa miten joku kuvittelee olevansa suurikin ajattelija.
Kari Kanala?
Someaikakaudella puolivillainen tv-pappikin on suuri hengen ihminen.
Onneksi en tule näkemään tämän henkisen rappion alinta astetta.
Olen tullut siihen loppupäätelmään, että älykkään ihmisen ajattelua johtaa pyrkimys absoluuttiseen totuuteen.
Älykäs on valmis kääntämään jokaisen kiven ja takkinsakin, jos aiemmat teoriat ja uskomukset eivät pidä kutiaan.
Siksi oikeasti älykäs ei voi toimia politiikassa, puoleensa äänitorvena.
Vähemmän älykkäille riittää kevyttotuus, puolitotuudet. Sen verran voi aina tinkiä ja joustaa totuudesta, mitä ihmissuhteiden ylläpito ja oma, välitön etu vaatii. Ei oo noponuukaa, jos vähän fuskataan. 🤦
En tiedä olenko älykäs mutta hyvin suuri osa ihmisistä ei oikein ole kanssani samalla aaltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt selviönä ihmisten oikeutta ystävystyä tai olla ystävystymättä joidenkin ihmisten kanssa.
Jotkut kommentoijista ovat eri mieltä, vähintään kaverisuhteita pitäisi heidän mukaansa viljellä ihan keiden kanssa tahansa. Outo ajatuskin.
AIdosti hyväntahtoinen ihminen voi kaveerata kenen tahansa kanssa, tekemättä siitä numeroa. Pieniä kohtaamisia siellä täällä, ilman hyötyajattelua.
Useimmat ihmiset ovat kuitenkin liian itsekeskeisiä ja henkisesti rajoittuneita, että heiltä tämä luontevasti onnistuisi. Kuten totesit itsestäsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Tässä on hieno esimerkki ajattelumallista, jossa toisen arvomaailman omaavat ovat tyhmiä.
- eri
Uteliaisuudesta kysyn, mitä tarkoitat?
myös eri
Montako Eriä täällä on?
Älykkäälle ihmiselle riittää joku muutama harva ihmissuhde ja pääasiassa älykäs ihminen tulee toimeen kaikkein parhaiten itsensä kanssa niin ettei mitään turhanpäiväistä ystävä joukkoja tarvita pönkittämään egoa, persoonallisuutta tai itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt selviönä ihmisten oikeutta ystävystyä tai olla ystävystymättä joidenkin ihmisten kanssa.
Jotkut kommentoijista ovat eri mieltä, vähintään kaverisuhteita pitäisi heidän mukaansa viljellä ihan keiden kanssa tahansa. Outo ajatuskin.
AIdosti hyväntahtoinen ihminen voi kaveerata kenen tahansa kanssa, tekemättä siitä numeroa. Pieniä kohtaamisia siellä täällä, ilman hyötyajattelua.
Useimmat ihmiset ovat kuitenkin liian itsekeskeisiä ja henkisesti rajoittuneita, että heiltä tämä luontevasti onnistuisi. Kuten totesit itsestäsikin.
Kiitos, kun teit itsellesi tyypillisen hyväntahtoisen analyysin kommentista. Jotain psykologia sinussa on, yhden kommentin perusteella jo osaat luokitella ihmiset hyviin ja vähemmän hyviin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan niin älykäs kun luulee olevansa, jos noin on. Älykäs osaa sovittaa ne juttunsa kaikille vauvasta vaariin. Wanna-be- älykäs itkee, kun ei kukaan tykkää ääliöstä.
Et voi yksinkertaistaa asiaa noin! Älykkäät ovat samanlaisia kokonaisia inhimillisiä ihmisiä kuin muutkin. Heillä on siis kasa muitakin ominaisuuksia ja vaihtelevat taustat sekä elämäntilanne! Pelkkä älykkyys ei tietenkään määritä kaikkea ja millainen ihminen on tai kuinka hän toimii. Älykkään luulisi ymmärtävän tämän kaiken eikä tekevän noin käsittämättömän karkeaa yksinkertaistusta! Itsekin osaan sovittaa toimintani täysin, mutten enää nykyisin vain kerta kaikkiaan jaksa tai usein edes halua. Taustalla on pitkä elämä ja paljon kaikenlaista sekä muita ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka nousevat nyt vahvemmin esiin. Tämän tarkemmin en kuitenkaan ala yksityisasioitani selittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt selviönä ihmisten oikeutta ystävystyä tai olla ystävystymättä joidenkin ihmisten kanssa.
Jotkut kommentoijista ovat eri mieltä, vähintään kaverisuhteita pitäisi heidän mukaansa viljellä ihan keiden kanssa tahansa. Outo ajatuskin.
AIdosti hyväntahtoinen ihminen voi kaveerata kenen tahansa kanssa, tekemättä siitä numeroa. Pieniä kohtaamisia siellä täällä, ilman hyötyajattelua.
Useimmat ihmiset ovat kuitenkin liian itsekeskeisiä ja henkisesti rajoittuneita, että heiltä tämä luontevasti onnistuisi. Kuten totesit itsestäsikin.Kiitos, kun teit itsellesi tyypillisen hyväntahtoisen analyysin kommentista. Jotain psykologia sinussa on, yhden kommentin perusteella jo osaat luokitella ihmiset hyviin ja vähemmän hyviin.
Kerroin vain faktan. Luepa uudelleen oma kommenttisi, siinä annat minulle tuon informaation.
Omasta hyväntahtoisuudestani en sanonut mitään. Olen analyyttinen ajattelija, innocent bystander.
Täällä yksi mensalainen ilmoittautuu! Minulla on yksi ystävä. Äärimmäisen aito sellainen. Hyvän päivän tuttuja on iso liuta, mutta ainoa jota jaksan tavata, on tämä ystäväni.
Itselläni on puolison lisäksi paras ystävä, jonka kanssa käydään salilla ja kahvilla. Se riittää minulle. Moni ystävyyssuhde katunut siihen että yksinkertaisesti viihdyn paremmin yksin/kumppanin kanssa, joka on sieluntoverini.:D Niin ja ehkä äitini vielä menee tuohon hyvien ystävien listaan. Kolme siis; Äiti, mies ja sitten yksi ihan oikea kamu..
Otsikon mukainen tuskin johtuu älyn määrästä, sinänsä. Kiinnostuksen kohteet, sosiaaliset taidot ja "tavallisten taatiaisten" sietokyky, vähintään, pitää ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt selviönä ihmisten oikeutta ystävystyä tai olla ystävystymättä joidenkin ihmisten kanssa.
Jotkut kommentoijista ovat eri mieltä, vähintään kaverisuhteita pitäisi heidän mukaansa viljellä ihan keiden kanssa tahansa. Outo ajatuskin.
AIdosti hyväntahtoinen ihminen voi kaveerata kenen tahansa kanssa, tekemättä siitä numeroa. Pieniä kohtaamisia siellä täällä, ilman hyötyajattelua.
Useimmat ihmiset ovat kuitenkin liian itsekeskeisiä ja henkisesti rajoittuneita, että heiltä tämä luontevasti onnistuisi. Kuten totesit itsestäsikin.Kiitos, kun teit itsellesi tyypillisen hyväntahtoisen analyysin kommentista. Jotain psykologia sinussa on, yhden kommentin perusteella jo osaat luokitella ihmiset hyviin ja vähemmän hyviin.
Kerroin vain faktan. Luepa uudelleen oma kommenttisi, siinä annat minulle tuon informaation.
Omasta hyväntahtoisuudestani en sanonut mitään. Olen analyyttinen ajattelija, innocent bystander.
Sinä vain tulkitset lukemaasi, ei arvioita toisista ihmisistä tehdä noin heppoisin perustein. Faktat olet keksinyt omasta päästäsi, valitan.
Niputat myös ihmisiä oudosti itsekeskeisiksi tai rajoittuneiksi, jos eivät kaipaa/tarvitse kaveruussuhteita elämäänsä. Sinä saat tarvita, mutta älä ala tuomitsemaan niitä jotka eivät tarvitse, asia ei edes kuulu sinulle.
Arjessa ja yleensä elämässä toimii hyvin peruskohteliaisuus ja asiallisuus, en aio tästä eteenpäinkään kaveerata satunnaisten ihmisten kanssa. Ystävien seurassa viihtyminen on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyden yksi muoto on, että osaa muotoilla ajatukset niin, että kaikki ymmärtävät ne. Kuuluisa anekdootti on, että jos et osaa selittää asiaa maallikolle, et myöskään ymmärrä asiaa.
Täyttä tuubaa. Tuo on juuri sellaista populismia, joka pilaa nykyajan. Totta kai pitää yrittää olla selkeä, mutta jotkut asiat yksinkertaisesti ovat vaikeita. Kaikessa ei pidä etisä pienintä yhteistä nimittäjää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kummallisia väitteitä ja oletuksia, että ollakseen älykäs, pitää olla sitä laaja-alaisesti. No ei todellakaan! Älykkyys on sitä itseään, vaikka rajoittuisi juuri siihen matemaattisloogiseen.
Jos ihminen on ns. sosiaalisesti älykäs, hänellä todennäköisesti on ystäviä tai ainakin kavereita, riippuen introverttiyden asteesta. Introvertti voi nimittäin olla hyvinkin etevä sosiaalisissa suhteissa. Hän ei vain pidemmän päälle jaksa jatkuvaa itsestään muille jakamista.Älykkään tragedia on siinä, ettei hän useinkaan voi kokea elämässään vilpitöntä ystävyyttä, kun syvemmän yhteyden saaminen toisiin ihmisiin on lähes mahdotonta henkisen erilaisuuden takia.
Monille oma puoliso on ainoa ja paras ystävä, jos tämä on valikoitunut juuri hengenheimolaisuuden ja sielunkumppanuuden perusteella. Monelle se riittääkin. Ja miksei riittäisi, tuohan on ystävyyden ja yhteyden ylin muoto: jaetaan toisilleen ymmärrystä, hyväksyntää, rakkautta.
Höpöhöpö, vilipitön ystävyys voi olla koirankin kanssa, älkää nyt tehkö älykkyydestä mitään maagista ominaisuutta, se on vain prosessointitehokkuutta ja kykyä pyöritellä suuria kokonaisuuksia pään sisällä. Elämä on paljon muutakin. Aurinko paistaa samalla tavalla vajaaälyiselle kuin älyköllekin.
On aika kasa erilaisia syitä miksi ihmisellä on yksi tai ei yhtään ystävää. Joku uupuu sosiaalisista tilanteista, toinen ylenkatsoo ja kokee olevansa aina oikeassa eikä siedä muita mielipiteitä, joku on joutunut kiusatuksi eikä luota ihmisiin, jollain on onlut huonoa onnea eikä samanhenkisiä ole löytynyt, joku on liian eksentrinen harrastustensa puolesta jne. jne. Osa näistä voi olla älykkäitä, perustallaajia tai vähän heikommalla sytyttimellä varusteltuja. Osalla hyvät ja osalla huonot sosiaaliset taidot. Ei voi yleistää. Maailma on monimutkainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen poikkeus. Mulla on ystäviä ja äo 157.
Sun äo ei ole 157.
Niin, jos ei ole sosiaalista älykkyyttä, niin eihän niitä kavereitakaan sitten ole. Se, että osaa jotakin palikoita asetella äo-testissä ei takaa että menestyisi missään muualla. Aina voi katkeroitua, senhän te osaatte sen sijaan että tunnustaisitte tosiasiat.
Usein puhutaan, miten joku saa ihmisistä esiin heidän parhaat tai huonoimmat puolensa.
Olen tajunnut, että minä saan ihmisistä esiin totuuden; millaisia he oikeasti ovat. Tämähän ei useimpia miellytä. Ja siksi minä saan ynseyden ja vihat päälleni.