Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kohtelen lastani huonosti enkä osaa lopettaa, APUA!
04.01.2022 |
Lyhyesti tilanteestani. Olen itse lapsuudenperheestä, jossa oli hyvin huonot ja epävakaat oltavat. Kaikenlaista väkivaltaa ja laiminlyöntiä oli valtavasti. Parhaiten muistan rajun henkisen väkivallan. Päätin tietenkin, että olen itse aivan päinvastainen vanhempi. No kun lapsia oli vain yksi, se onnistuikin tosi hienosti. Olin aina kärsivällinen, lempeä, kannustava ja tukeva. En koskaan korottanut ääntäni tai muuta ikävää. Mutta nyt kun tuli toinen lapsi, olen vain niin tiukalla, että kohtelen esikoista aivan paskasti. Huudan, moitin, syyllistän jne. Mulla on aivan hirveä morkkis tästä :( Olen koko ajan liian väsynyt (vauva nukkuu huonosti). Ollaan vähän liian tiukalla, ja se purkautuu näin, että en kestä ollenkaan esikoisen uhmaa yms. Käyn terapiassa jossa tämä on eräs tärkeä aihe. Tiedostan erittäin hyvin, että toimin väärin ja lapseni voi tulla kärsimään tästä erittäin pahasti. Olen yrittänyt ottaa kuormaani pois laskemalla standardeja mm. siisteyden ja ruoan hienouden suhteen, mikä on auttanut vähän. Mutta silti välillä, varsinkin väsyneenä menee kuppi aivan nurin ja alan huutaa, syyllistää jne. SIinä hetkessä en vain kykene painamaan jarrua vaan olen ihan sekaisin :( Onko tähän mitään apukeinoja? En halua aiheuttaa lapselleni ongelmia omalla käytökselläni. Tiedän, olen ihmishirviö :(
Kommentit (25)
Sun tarvitsisi saada apua. Ei siis terapia-apua vaan ihan vaan jeesiä arkeen, koska sullakin on vaan 24 tuntia vuorokaudessa ja kaksi kättä. Ihan ihmiseltä kuulostat, älä syyllistä itseäsi. Mutta siis nyt sä luulet, että sun pitäisi ryhtyä ihan jeesukseksi luonteeltasi ja eihän sen keneltäkään stressaavassa tilanteessa onnistu. Sen sijaan pystyisitkö saamaan esim. kunnalta jotain apua tai pystyisikö toisen lapsen saamaan päivähoitoon tai siis jotain tuollaista konkreettista. Voisiko isovanhemmat auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että tiedostat asian, se on isoin juttu! Läsnäolo vois auttaa, silleen seuraa omaa tekemistä, tunteita, ajattelua. Niinkö jos tulee tilanne missä huudat, niin tiedostat sen mitä teet. Ku tuota tekee tarpeeksi, pystyy vaikuttaan jossain välissä myös toimintaan
Käänny kuntasi lapsiperheiden palveluihin ja pyydä tukea arkeen. Voit saada esim perhetyötä tai asiakkuuden perheneuvolaan.
Tee itsestäsi lasu, niin saat apua. Tsemppiä!
Laita jollekin paikkakunnan fb-palstalle ehkä etsit varamummoa.
Jos hyvin käy, saat uuden aikuisen arkeesi ja vähän lisää voimavaroja itsellesi. Kaikkeen ei pidä kyetä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee itsestäsi lasu, niin saat apua. Tsemppiä!
Tai siis lapsestasi tietenkin
Vierailija kirjoitti:
Laita jollekin paikkakunnan fb-palstalle ehkä etsit varamummoa.
Jos hyvin käy, saat uuden aikuisen arkeesi ja vähän lisää voimavaroja itsellesi. Kaikkeen ei pidä kyetä yksin.
No ei missään tapauksessa missään fbssä tällaisia! Tosi kiva saada joku kyylä nurkkiin pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ihan täysin. Mulla samanlainen tausta ja vannoin että olen sitten erilainen äiti. Hyvin meni kunnes syntyi toinen lapsi helvetinmoisten allergioiden kera, ja paloin ihan loppuun hoitaessani niitä. Esikoisen uhmaa vaikea jaksaa kun vauvalla ja itsellä (koska imetin) on 6 ruokaa joita voi syödä ja yöt menee valvoessa :( Itsellä ihan karsea morkkis ja huono omatunto. Itse en huuda lapselle kuin hyvin harvoin, mutta uupumuksen takia olen henkisesti tosi poissaoleva mitä lapsi sitten oireilee huonolla käytöksellä, mikä kiristää hermoja entisestään. Onneksi vauva on nyt jo isompi (kohta 1,5v) mutta oma uupumus on edelleen tosi syvä. Päiväkotiinkaan en voi pientä allergioiden takia laittaa. Isompi sentään käy kerhossa paristi viikossa, mies on paljon kotona ja leikkii lasten kanssa, isovanhemmat asuvat naapurissa mutta perkele kun ei se oma olo lähde parantumaan :(
Tärkeintä on varmasti tiedostaa tämä ja hakea apua. Itse saan jo apua lastenhoitoon, mutta allergioihin avun saaminen on osoittautunut mahdottomaksi. Lääkäreillä rampattu eikä kukaan usko hysteeristä nuorta äitiä. Ainoa lääkäri joka uskoi oli se ensiavussa oleva ihana lääkäri joka hoiti silloin kun sai imetyksen kautta vakavan reaktion, mutta valitettavasti ei hänelläkään ollut sananvaltaa lastenpolin ja -neuvolan sanomisiin.
Voisiko isä jäädä lasten kanssa kotiin ja sinä mennä sen sijaan töihin? En tiedä minkä ikäinen laspsesi on, mutta jos vielä imetät niin vaihda pulloon ja palaa töihin. Lapsi ei kuole siihen ettei saa rintamaitoa. Ehkä mies pärjää lasten kanssa paremmin.
Jos ei onnistu, tee itsestäsi lasu ja hankkiudu tuen piiriin. Älä traumatisoi lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko kannattanut käyttää vaan ehkäisyä?
Vauva välillä hoitoon ja aikaa esikoisen kanssa. Hän selvästi reagoi tilanteeseen jossa hänestä on tullut aikaavievä rasittava turhake. Siis näinhän ei tietenkään ole oikeasti, mutta näin esikoinen sen näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua varmaan auttaisi paljon (!) myös jos vauva nukkuisi paremmin, millaisia tämän univaikeudet ovat? Olisiko niihin mahdollista saada jotain apua? Edes vuorotella isän kanssa että toinen teistä saa aina nukkua joka toisen yön niin putkeen kuin mahdollista. Kaikista tulee ihmishirviöitä katkonaisella unella!
Ja kannattaisi ehdottomasti pyytää perheneuvolasta nyt vähintään kotiapua! Lastensuojeluilmoitus on hyvä idea. Ja saa sitä kotiapua käsittääkseni ihan vain että ilmoittaa perheneuvolaan että tilanne on nyt tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuon tyyppistä 2-3 vuotta. Kun pystyin taas nukkumaan, niin olen ollut "hyvä äiti". Toivotaan, että esikoinen selvisi. Vaikuttaa nyt ihan tavalliselta alakoululaiselta. Kamala syyllisyyteni hieman helpottaa.
Niin onko se isä kuvioissa? Jos on ja sä joudut silti hoitamaan lapset yksin, niin ongelma ei poistu sillä, että sä käyt terapiassa ja jossain kohtaa vauva alkaa nukkua paremmin.
Unet kuntoon ja onneksi olet terapiassa jo. Hiljennä arkea niin paljon kuin lasten kanssa pystyt, jätä tekemättä ja menemättä kunnes olet levännyt tarpeeksi. Oot hyvä äiti, täällä saa vaan ikäviä kommentteja ja melko radikaaleja ehdotuksia lastensuojeluilmoituksista yms. Elä lähde siihen. Saat asiat kyllä järjestymään. Tsemppiä ja suodata kaikki pöljät kommentit pois.
Ja siis mulla oli kans tuota mutta se meni ohi kun sai unet kuntoon ja arjen omaan jaksamiseen sopivaksi. Eron se vaati kyllä meillä myös kun en kestäny katella kun toinen ei tee mitään.
Siihen on varmaan keskusteluapua, esimerkiksi nimettömänäkin voi kokeilla auttavaa puhelinta tai käyntikohdetta. Lapsen vuoksi kannattaa muuttua kyllä, tehdä toinen onnelliseksi, ettei kärsi.
Itse esikoisena jäin myös olosuhteiden ja nuoremman sisaruksen varjoon. Se, mitä olisin toivonut äidiltäni, olisi ollut se, että hän olisi kertonut minulle, ettei hänen huono käytöksensä ja jatkuva ärtyisyytensä johdu minusta vaan hänen omasta stressistään.
Yllättävän pienikin lapsi pystyy ymmärtämään yllättävän vaikeita asioita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Ja kun noin hienosti tiedostat asiaintilan, niin sanoittamalla voit ehkä kääntää tilanteen voitoksi ja näyttää, että joskus aikuisellakin menee kuppi nurin, eikä elämä siihen lopu. Anteeksipyyntö, tarvittaessa vähän hyvittelyä, ja matka jatkuu. Tärkeintä on, että lapsi ei ala häpeämään itseään ja omia tarpeitaan sen takia, ettei niihin pystytä vastaamaan.
Alue: Aihe vapaa
Et ole mikään hirviö, päinvastoin.
Olet vastuuntuntoinen ja hyvä äiti, koska tiedostat tilanteesi ja olet hakenut apua.
Mahdottoman paljon tsemppiä sinulle!