Lue keskustelun säännöt.
Älykkäillä ihmisillä ei ole ystäviä
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sosiaalisesti älykäs ja emotionaalisesti hyvin kypsä. Looginen ja matemaattinen älykkyyteni ei ehkä ole se paras. Huomaan ajattelevani suurinta osaa ympärillä olevista ihmisistä enemmän ja syvällisemmin. Otan muita huomattavasti enemmän huomioon ja olen hyvä keskustelija ja kuuntelija. Aika moni läheisistänikin pitää minua jeesustelijana ja liian pyhmimyksenä, vaikken sellaiseen pyrikään. En tiedä onko tämä älykkyyttä, mutta jotain poikkeavaa / harvinaista taito kuitenkin kun en minä kuitenkaan keidenkään kuspäiden seurasssa pyöri.
Pyhmimys= tyhmimys ja pyhimys.
Veikkaan kuspääksi ihan sinua itseäsi vain. Tarkennan, että sellainen tekopyhä ja alentuva varmasti olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset ovat varsin mitäänsanomatonta seuraa, seuraavan lauseen arvaa ennen kuin se on edes sanottu ääneen. On todella harvoja ihmisiä joiden seurassa viihdyn. Silloin niillä täytyy olla yleistietoa ja leikata.
Sitten on myös niitä, ketkä luulevat arvaavansa sen seuraavan lauseen, ja huutavat päälle kuuntelematta mitä toinen oikeasti on sanomassa.
Yleensä ovat jotain 90-100 äo. tyyppejä. Hirvittäviä ihmisiä.
Ammattiauttajien joukossa on ainakin näitä, jotka ajattelevat tietävänsä mitä sanoit ja sitten kirjaavat jotain bullshittiä vaikka eivät oikeasti kuulleet. Lääkäri, psykologi, sossutäti. Eri älykkyystason ihmisiä, mutta kaikki yhtä alttiita omille ennakkokäsityksille. Psykologi näistä kaikkein pahin, eli ihminen joka oli työnkuvaan kuuluu kaikkein eniten ihmisten kuunteleminen teki kaikkein virheellisimmät kirjaukset. Ilmeisesti koki jo olevansa työssään niin taitava ja kaikennähnyt, että voi vain arvata eikä tarvitse kuunnella.
Olen huomannut saman. Jotkut kirjoittavat omakantaan juuri sen mitä olet heille kertonut, mutta osa kirjoittaa oman mielikuvituksensa tuotoksia ja ihan itse keksimiään juttuja.
Niitä omia tuotoksia on omakannassa sitten niin paljon, ettei niitä pysty ikinä perkaamaan.
En ole huomannut vahvaa yhteyttä suuren ystäväpiirin ja aidon empaattisuuden/hyväntahtoisuuden välillä. Kaikkein suosituimmat ovat liian usein aika ylimielisiä, itsekkäitä ja jopa pahantahtoisia. Kukaan ei ole oma itsensä vaan kaikki vetävät jotain kummaa roolia, jossa lässytetään mustavalkoisia hyvelatteuksia ja toimitaan koko ajan härskisti omaan pussiin pelaten. Sanoisinkin, että jos EQ:lla tarkoitetaan sellaista pinnallista viehätysvoimaa ja muita manipuloivaa käytöstä niin sitten se korreloi laajan "ystävä"piirin kanssa (koska mitään tosiystäviä nämä eivät ole). Onhan se toki älykästä osata vedellä muiden naruista ja saada toimimaan oman pillinsä mukaan.
Kaikki eivät kuitenkaan tällaisia piirejä kaipaa.
Tunnen sekä itseäni merkittävästi älykkäämpiä( pari kaveria,miehen sukulaisia) ja tyhmempiä (joitain omia sukulaisia).
Älykkäät osaavat halutessaan olla hauskoja ja hurmaavia ja empaattisiakin,mutta kyllä heistä paljastuu se turhautuminen hidasälyisempiin ihmisiin, hölmöihin huveihin ja perustelemattomiin mielipiteisiin. Jotkut heistä ovat suoranaisen ylimielisiä ja näsäviisaita.
Itse taas olen turhautunut itseäni tyhmempiin sukulaisiin, hokevat itsestäänselvyyksiä ja arkiasioita. Osaan olla heille kiva mutta se vaatii ponnisteluja kun he ovat niin tylsiä ja tekopyhiä
Itse olen sitten taas älykkäässä seurassa se tylsä ja hidas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen älykkyyskään ei riitä, jos kanssaihmisten vajavainen älykkyys ei yletä samalle tasolle kanssasi. Jos eivät pysty kommunikoimaan yhtä viisaasti ja eivät ole yhtä lahjakkaita keskustelijoita. Usein palaa käpy ihmisten tyhmyyteen ja yksinkertaisuuteen.
Älykkyyden yksi muoto on, että osaa muotoilla ajatukset niin, että kaikki ymmärtävät ne. Kuuluisa anekdootti on, että jos et osaa selittää asiaa maallikolle, et myöskään ymmärrä asiaa.
No ymmärrätkö sinä miten vaikka vaaka toimii, vaikket pystyisi selittämään sitä IQ54 hlölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkäät ihmiset ovat usein ärsyttäviä. Se äly on usein muista kyvyistä pois. Sosiaaliset taidot tai kehotietoisuus voi olla esim. heikkoa.
Älykkyyden katsotaan olevan osin keskittymiskyvystä kiinni. Testiälykäs ihminen on muita parempi sulkemaan pois epäolennaisia ärsykkeitä. Tämä voi todellakin johtaa naurettavan putkinäköiseen ja yksioikoiseen ajatteluun, jos älykkäällä on myös kapeat kiinnostuksen kohteet. Kuitenkin useimmat älykkäät ovat ns. yleisälykkäitä ja uteliaita monia asioita ja ilmiöitä kohtaan. Osa testiälykkäistä on enemmän intuitiivisia kuin analyyttisiä ihmisiä ja kykenevät vastaamaan kysymyksiin oikein tietämättä edes miksi.
Toisaalta, eikö juuri keskittymisongelmista kärsivät ole hyviä tuossa putkinäköisessä keskittymisessä kun on joku itseään kiinnostava asia? En tiedä, en ole asiantuntija, mutta tällainen käsitys minulla on...
En nyt tiedä, ovatko erityisen hyviä. Ehkä kontrasti kyvyttömyyteen keskittyä tarpeen mukaan voi antaa sellaisen kuvan. Kysehän on vain välittäjäaineista kuten muillakin. Normaalimäärä dopamiinia aivoissa, ohjaa ja tukee keskittymistä, motivaatiota ja tarkkaavuuden ohjaamista. Kun sitä ei ole, ei keskittyminen onnistu kuten ei nukkuminen ilman melatoniinin tuotantoa, sykkeen nousu ilman adrenaliinin tuotantoa jne. Sitten kun jostain vahvasta ärsykkeestä dopamiinisyöte aktivoituu, mahdollistuu keskittyminen ja toimintaa pyritään jatkamaan niin kauan kuin välittäjäainetta riittää. Koska varannot kuluvat kun ainetta ei lähtökohtaisesti muodostu tasaisen korvaavasti, vaikuttavat hiipuvat varannot myös kykyyn taas vaihtaa tehtävää joustavasti, kun tätäkin dopamiini tosiaan säätelee. Ei siis mikään supervoima niinkään kyseessä kuin tahdosta riippumaton vaste biologisiin mekanismeihin. Autovertauksella, vaihteet jumittaa. Kone voi olla tehokas, mutta tuuristaan kiinni kierrätetäänkö ykkösellä koko matka vai saadaanko tehokas vääntö motarille, ja homma sujuu seuraavaan ylämäkeen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kun tämäkin palsta on täynnä näitä lähes neroja: "minä olen ainakin tosi älykäs Ja MINÄ ja Mun ystävät..."
Eikö älykkäältä voisi odottaa vähän pidemmälle vietyä ajattelua ja parempaa näkökulmanottokykyä? Teidän kertomushan ei kerro yhtään mistään mitään.
Se, ettei teillä ole ystäviä, ei välttämättä ole missään yhteydessä älykkyyteen (jonka kyseenalaistan muutenkin). Se voi liittyä siihen vittumaiseen asenteeseen, että haukut muita ja olet ylimielinen muita kohtaan. Tai jostain muusta syystä.
Jos sulla on ystäviä, ei sekään edelleen automaattisesti liity älykkyyteen. Se voi liittyä, tai olla liittymättä. Luultavasti olet muiden mielestä hyvä tyyppi muutenkin ja olisit sitä ilman älynlahjoja. Tosin, huomio! kukaan tällainen ihminen ei ole tainut täällä kirjoittaakaan. Valtaosa näistä neroista on selvästi ylpeästi ystävättömiä, tai jotenkin muuten sosiaalisesti poikkeava.
Kannattaa lukea ketjuun kirjoitettuja kirjoituksia, ennen kuin rupeaa tylyttämään kirjoittajia. Esimerkiksi minulla ei ole mitään ongelmaa saada ystäviä, mutta en vain jaksa perustallaajien seuraa. Tämän takia olen rajoittanut vapaa-ajan sosiaalisia suhteita.
Sama. Usein johtuu siitä, että alkavat mustavalkoisesti jankkaamaan jotain asiaa tai suuttuvat ja asioista ei voi keskustella. Ymmärrän, että ihmisillä on kipukohtia ja olen tosi varovainen aiheissa, mutta jos kaveri alkaa haastamaan riitaa sen tyyppisistä asioista kuin minkä väriset seinät talossa saa olla niin häippäsen nopeasti seurasta. Olisi kiintoisempaa, vaikka jutella miten erilaiset värit sopivat eri paikkoihin ja miksi. Ilman mitään raivoa ja jankkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sekä itseäni merkittävästi älykkäämpiä( pari kaveria,miehen sukulaisia) ja tyhmempiä (joitain omia sukulaisia).
Älykkäät osaavat halutessaan olla hauskoja ja hurmaavia ja empaattisiakin,mutta kyllä heistä paljastuu se turhautuminen hidasälyisempiin ihmisiin, hölmöihin huveihin ja perustelemattomiin mielipiteisiin. Jotkut heistä ovat suoranaisen ylimielisiä ja näsäviisaita.Itse taas olen turhautunut itseäni tyhmempiin sukulaisiin, hokevat itsestäänselvyyksiä ja arkiasioita. Osaan olla heille kiva mutta se vaatii ponnisteluja kun he ovat niin tylsiä ja tekopyhiä
Itse olen sitten taas älykkäässä seurassa se tylsä ja hidas.
Tylsiä ja tekopyhiä? Pakko oli tuon tekopyhyyden takia alapeukuttaa.
Nyt tekee mieli kysyä, että miten tämä "tyhmempien" tekopyhyys näkyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee naislaumassa olo , kuin olisin kanalassa . Kauempaa kuunnellessa ei todellakaan eroa kiihtyneestä kanalaumasta . Miksi koen näin .
Mulla on sama.
En koskaan tule taipumaan siihen naislaumojen sosiaalisen liiman erittäjän rooliin. En vaan pysty. Sielu sanoo, että älä alennu.
Pick me girl
Todella älykkäät ihmiset ovat tyypillisesti todella ylimielisiä, mikä on muiden ihmisten näkökulmasta rasittava piirre. Mutta osaavat myös olla alimielisiä ja olla aidosti hauskoja nauraessaan itselleen itseironian kautta.
Suomessa pitää olla vaatimaton eikä saisi kehua itseään. Väärän heimon ihmisiä saa pilkata ja halveksua, mutta itseään ei saisi kehua. Todella älykkäillä ihmisillä homma menee välillä niin, että kehutaan avoimesti itseään ja samanaikaisesti haukutaan muita idiooteiksi.
Todella älykkäät ihmiset osaavat olla myös karismaattisia, charmikkaita niin halutessaan sanottakoon se heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee naislaumassa olo , kuin olisin kanalassa . Kauempaa kuunnellessa ei todellakaan eroa kiihtyneestä kanalaumasta . Miksi koen näin .
Mulla on sama.
En koskaan tule taipumaan siihen naislaumojen sosiaalisen liiman erittäjän rooliin. En vaan pysty. Sielu sanoo, että älä alennu.
Pick me girl
En samaistu tuohon pickmepickme juttuun, koska olen erakko. Kenenkään ei tarvitse pick me, viihdyn parhaiten yksin.
Hienoa kuitenkin, että olet oppinut trendikkään ilmaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sekä itseäni merkittävästi älykkäämpiä( pari kaveria,miehen sukulaisia) ja tyhmempiä (joitain omia sukulaisia).
Älykkäät osaavat halutessaan olla hauskoja ja hurmaavia ja empaattisiakin,mutta kyllä heistä paljastuu se turhautuminen hidasälyisempiin ihmisiin, hölmöihin huveihin ja perustelemattomiin mielipiteisiin. Jotkut heistä ovat suoranaisen ylimielisiä ja näsäviisaita.Itse taas olen turhautunut itseäni tyhmempiin sukulaisiin, hokevat itsestäänselvyyksiä ja arkiasioita. Osaan olla heille kiva mutta se vaatii ponnisteluja kun he ovat niin tylsiä ja tekopyhiä
Itse olen sitten taas älykkäässä seurassa se tylsä ja hidas.
Tylsiä ja tekopyhiä? Pakko oli tuon tekopyhyyden takia alapeukuttaa.
Nyt tekee mieli kysyä, että miten tämä "tyhmempien" tekopyhyys näkyy?
Heidän tekopyhyytensä näkyy huonetauluviisauksien hokemisena ja lapsekkaana moraalisena mustavalkoisuutena sekä rehellisyyden pelkona. Kaikki, suvun limaisimmat setämiehetkin ovat niin mukavia, ketään tai mitään ei saa arvostella. Älykkyys on nimenomaan kykyä kriittiseen ajatteluun( toivottavasti yhdistyneenä myös hyvään käytökseen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisten taitojen puutetta on sekä älykkäillä että ihan normaaliaälyisillä. Kannattaa googlettaa myös sosiaalisten taitojen kehittämistä samalla kun googlettaa tutkimusta siitä, ettei älykkäillä ole ystäviä. Elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos kyseenalaistaisi itseään ja omia mielipiteitään. Sitä saattaa yllättyä, kuinka vähän oikeasti tietääkään.
Aivan oikea tieto, mutta mikä mahtaa olla lähteesi?
Vierailija kirjoitti:
Todella älykkäät ihmiset ovat tyypillisesti todella ylimielisiä, mikä on muiden ihmisten näkökulmasta rasittava piirre. Mutta osaavat myös olla alimielisiä ja olla aidosti hauskoja nauraessaan itselleen itseironian kautta.
Suomessa pitää olla vaatimaton eikä saisi kehua itseään. Väärän heimon ihmisiä saa pilkata ja halveksua, mutta itseään ei saisi kehua. Todella älykkäillä ihmisillä homma menee välillä niin, että kehutaan avoimesti itseään ja samanaikaisesti haukutaan muita idiooteiksi.
Todella älykkäät ihmiset osaavat olla myös karismaattisia, charmikkaita niin halutessaan sanottakoon se heidän puolestaan.
Itseään saa kehua, mutta millään tavoin ei saa olla mistään eleestä, ilmeestä, nano- tai micro inahduksestakaan implikoitavissa, että joku tosiaan saattaa olla tyhmempi.
Sehän se tässä aina on ollut ongelma. Pitäisi jotenkin taitavasti onnistua leikkimään, että tyhmemmätkin ihmiset ovat ihan yhtä älykkäitä kuin muutkin.
Miksi se on niin kamala asia myöntää, että jotkut on tyhmempiä, ja kaikki ei ole älykkäitä?
Voidaanhan me myöntää sekin, että toiset on lihavia, hitaita, köyhiä ja eivät osaa laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee naislaumassa olo , kuin olisin kanalassa . Kauempaa kuunnellessa ei todellakaan eroa kiihtyneestä kanalaumasta . Miksi koen näin .
Mulla on sama.
En koskaan tule taipumaan siihen naislaumojen sosiaalisen liiman erittäjän rooliin. En vaan pysty. Sielu sanoo, että älä alennu.
Pick me girl
Ei sen tarvitse olla noin mustavalkoista.
Itse olen hyvin tietoinen sukupuolien välisistä epäkohdista ja olen feministi. Minusta ei tee vähemmän feministiä se, etten pidä kaakattavista kanalaumoista. Voin kritisoida sekä naisia, että miehiä.
Minun ei tarvitse kohdella naisia jonain pyhinälehminä, joissa ei ole mitään vikoja muka.
Naiset voivat olla kaakattavia tyhjänkälättäjiä, ja minun ei tarvitse sellaisessa laumassa viihtyä.
Tuollaista pick me girl termiä käyttää vain, ne kenen mielestä jokainen nainen haluaa tulla "poimituksi" jonkun miehen toimesta.
Ei kaikki ole sellaisia ketkä haluaa tulla poimituksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle älykkyys tarkoittaa syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista detaljien viidakossa, kykyä yhdistää yllättäviäkin asioita tai tietoja uuteen muotoon aikaansaaden uuden merkityksen tai funktion, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta jne.
Mieluiten keskustelen (ainakin pitempään) ihmisten kanssa jotka pystyvät puhumaan muustakin kuin siitä mitä ympärillä näkyy tai mitä pystyy käsillään koskemaan. Ylimielistäkö?
Voi olla ylimielistä, jos haukut ja arvostelet muita tuon perusteella. Jos suhtaudut sillä tavoin, että kaikki ihmiset ovat kuitenkin saman arvoisia ja kohtelet kaikkia yhtä lailla kunnioittavasti ja arvostaen etkä nosta itseäsi millekään korokkeelle, niin ei kai tuota voi ylimielisenä pitää. Kaikki preferoi jotain. Ei kai kukaan ole keltään mitään mieltymyksiä kieltämässä?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.
En halua haastaa riitaa, mutta mielessä käy, että jos ei tosiaan keskustelukumppanin kanssa mitään muuta yhtäläisyyttä löydä kuin ihmisyyden, niin kyllä siinä varmaan jotain pielessä silloin on. Ymmärrän toki kärjistetyn esimerkin, mutta kuitenkin. Kaikkien kanssa ei tarvitse kaveraata eikä samanlaista yhteyttä synny. Se on ihan ymmärrettävää.
Käytös näkyy ulospäin, asennoituminen on sisäistä, joka voi toki näkyä myös ulos esimerkiksi juuri huonona käytöksenä. Mutta se ei välttämättä näy. Se on mitä o i k e a s t i ajattelet muista. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun puhuin käytöksestä. Tarkoitin enemmän suhtautumista muihin.
Selvennän tuota kärjitetyksi kokemaasi esimerkkiä. Jos keskustelen ihmisen kanssa ja käy ilmi, ettei meillä ole yhteistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta, yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuten taiteet, luonnontieteet, historia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, filosofia, uudet ja vanhat kulttuurit, niin en koe jonkin olevan pielessä, vaan olemme vain erlaisia ja niin on hyvä. En vain keksi mistä puhuisimme molempia innoittavalla ja tyydyttävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut vahvaa yhteyttä suuren ystäväpiirin ja aidon empaattisuuden/hyväntahtoisuuden välillä. Kaikkein suosituimmat ovat liian usein aika ylimielisiä, itsekkäitä ja jopa pahantahtoisia. Kukaan ei ole oma itsensä vaan kaikki vetävät jotain kummaa roolia, jossa lässytetään mustavalkoisia hyvelatteuksia ja toimitaan koko ajan härskisti omaan pussiin pelaten. Sanoisinkin, että jos EQ:lla tarkoitetaan sellaista pinnallista viehätysvoimaa ja muita manipuloivaa käytöstä niin sitten se korreloi laajan "ystävä"piirin kanssa (koska mitään tosiystäviä nämä eivät ole). Onhan se toki älykästä osata vedellä muiden naruista ja saada toimimaan oman pillinsä mukaan.
Kaikki eivät kuitenkaan tällaisia piirejä kaipaa.
En yleistä, mutta yleistänpä silti... "kukaan ei ole.."
"vaan kaikki..."
Ei tuokaan taida ihan tutkittua tietoa olla nyt?
Kohtelias ja/tai vähintäänkin asiallinen käytös muita ihmisiä kohtaan ei tuota vaikeuksia.
Luin täältä kommentteja, joissa tuntuu olevan vaade viettää sosiaalista elämää kaikkien kanssa, esitin asialle vastakommentin. En mieti olenko minä älykäs vai en. Jos jonkun keskustelukumppanin kanssa ei ole yhditäviä tekijöitä muuta kuin se , että olemme ihmisiä, niin ystävyyttä ei voi syntyä. Siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että väheksyisin häntä.
Oma määritelmäni älykkyydelle on syntynyt tuntemieni ihmisten kautta, joilla nämä mainitut kyvyt ovat ja heidän seurastaan nautin.