Tässä taas yksi mies jota lapsiarki epäilyttää
Olen hitusen päälle kolmekymppinen mies. Avovaimoni saman ikäinen. Olemme seurustelleet viitisen vuotta. Lapsenteko alkaisi tulla ajankohtaiseksi iän puolesta. Ajatus siitä itseäni jännittää. Ne perinteiset syyt: lapsiperhearki on rankkaa, ei enää omaa aikaa, ei energiaa riitä mihinkään muuhun, jatkuvia riitoja. Mutta sisäistä halua lapseen löytyy. Huomaan miettiväni välillä omia lapsia ja mitä niiden kanssa voisin touhuilla.
Avovaimolle lapset olisivat kaikki kaikessa. Voin olla varma että hän olisi hyvä äiti. Olen nähnyt miten hän toimii lasten kanssa kun hänellä on paljon siskojen lapsia, joita hän hoitaa paljon. Käytännössä koko ikänsä touhunnut lasten kanssa.
Paljon mietityttää oma luonteeni. Olen aikamoinen introvertti, eli paljon omaa aikaa tarvitsen. Pelkään että onko minusta hyväksi isäksi. Jos olisi henkisesti liian rankkaa kun ei ole enää ollenkaan omaa aikaa. Että olisin ihan väsynyt ja kärttyinen isä ja puoliso. Toki haluan että lapsella ja kaikilla muillakin olisi hyvä olla. Kaikessa sopiva tasapaino. Nyt kun todella paljon nautin että on aikaa syventyä ja toteuttaa omia ideoita, niin ajatus siitä että joku muu vaatisi koko ajan huomiota ei tunnu hyvältä. Todella hektisen ja puuduttavan kuvan lapsiperheen arjesta olen tältä palstalta kommentteja luettuani saanut. Tällaisia itsekkäitä syitä pyörittelen mielessäni.
Eniten mietityttää puolisoni. Elämä puolisoni kanssa on ihan mukavaa nyt vaikka onkin paljon pieniä asioita jotka mietityttävät. Mutta ne ovat juuri niitä asioita joiden pelkää korostuvan rasitteeksi lapsiperheen arjessa. Hänellä on vahva mt-ongelmian tausta josta olen saanut pari vahvaa romahdusta nähdä. Nyt hänellä on lääkitys jonka avulla hän toimii normaalisti ja töissäkin käy. Sinällään siinä ei mitään. Toki se lääkitys mietityttää mitä se vaikuttaa lapseen raskausaikana. Ilmeisesti ei todettu merkittävää haittaa.
Mutta ehkä eniten se, että tällä hetkellä avovaimo on tosi usein väsynyt. Varmaankin juuri sen lääkityksen johdosta. Nyt se sopii, koska tykkään puuhastella yksinäni omassa rauhassa, niin ei ongelmaa että hän on paljon nukkumassa tai vain makailemassa tv:tä katsoen. Mutta mietityttää että mitäs sitten lasten kanssa. Lapsi ei ainakaan helpota väsymystä. Ja esimerkiksi ajokorttia hän ei pysty hankkimaan tietyistä syistä, joten kaikki ajelut tulisivat jäämään minun vastuilleni. Se mietityttää, kun tulevaisuudessa tarkoitus olisi muuttaa vähän pienemmälle paikkakunnalle ja julkisiin ei voisi enää niin vankasti turvautua. Joten autolle tarvis olisi.
Tällaiset asiat mahdollisessa lapsiperhe-tulevaisuudessa pohdituttavat. Miten minä saisin jonkun tolkun omiin ajatuksiini?
Kommentit (112)
Niin monella ihmisellä on elämänsä aikana erilaista mielenterveysoireilua. Sen kanssa eletään. Turha murehtia liikaa etukäteen. Selviätte kyllä.
Jos kumppani jo nyt tarvitsee makoiluhetkiä, niin se ei muutu kuin että siinä on pikkulapsi nykimässä väsähtänyttä äitiä taas kerran nukkumassa koko päivää, vinkuen äiti nouse,äiti nouse nyt...
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia. Ei ole pakko! Maailma on jo täynnä lapsia.
Toisten unelmana on oma perhe. Mene muualle hokemaan kulunutta jorgoniasi.
Mikä pakko on lisääntyä?
On vaikka tukiperheenä tarvitseville.
Maailman kantokyky on jo nyt ylittynyt ihmisistä.
Kuulostaa siltä, että olisit hyvä ja välittävä isä. Enemmän mua arveluttaa, onko toi parisuhde sulle oikea. Jos tunteita olis tarpeeksi, niin noin rationaaliset pohdinnat puolison puutteista jäis ehkä vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, älä missään nimessä tee lapsia, vaan nauti makeasta elämästä vaimosi kanssa kaksistaan. Niin minäkin teen ja nauran iloisesti.
M48
Mikä siinä naurattaa?
Mikä naurattaa? No se kun voidaan käyttää kaikki rahat omaan itseemme eikä tarvitse jättää perintöä lapsille. Tuhlataan surutta. Ja kun ei ole lapsia hoidettavana, jää aikaa omalle itselle todella paljon. Kyllä tämä kuule naurattaa todella makeasti.
M48
Ahneella on p*skanen loppu sanotaan. Rahan tuoma lohtu on laiha, jos joutuu joskus kokemaan yksinäisyyden tuskan.
Viihdyn hyvin yksin. Naurattaa. Ei koskaan lapsia hehehhee... :-)
M48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia. Ei ole pakko! Maailma on jo täynnä lapsia.
Toisten unelmana on oma perhe. Mene muualle hokemaan kulunutta jorgoniasi.
Aapeen unelma se selvästikään ei ole.
Ja melkein tekisi mieleni kysyä mikä on jorgon. Mutta en kysy, koska olen kohtelias.
Vierailija kirjoitti:
Niin monella ihmisellä on elämänsä aikana erilaista mielenterveysoireilua. Sen kanssa eletään. Turha murehtia liikaa etukäteen. Selviätte kyllä.
Tietäisitpä vaan miltä tuntuu kasvaa riippuvaisena lapsena mt-vanhemman kanssa joka välillä "unohtaa" ottaa lääkkeensä....tai ei koe yhtäkkiä enää tarviivansa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mieti myös sitä, että jos sinulle sattuu jotain (kuolemantapaus), niin pärjääkö äiti yh-na mt-taustalla?
Samoin jos tulee sairas lapsi, harva varautuu siihen ja toiselle jää vetovastuu arjesta joka muuttuu haastavaksi.
Ei tässä maailmassa ole varaa jäädä miettimään kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita. Jää äkkiä elämä elämättä. Onhan jokainen kerta esim. auton ratissa riski, kun voi kuolla kolarissa. Tai kauppareissulla liukastuu jäisellä pihalla, lyö päänsä ja kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia. Ei ole pakko! Maailma on jo täynnä lapsia.
Toisten unelmana on oma perhe. Mene muualle hokemaan kulunutta jorgoniasi.
Aapeen unelma se selvästikään ei ole.
Ja melkein tekisi mieleni kysyä mikä on jorgon. Mutta en kysy, koska olen kohtelias.
Juurihan kysyit, eli et ole kohtelias. 😓😥😥😥
Ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen, sehän olisi suorastaan edesvastuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksesi perusteella teille sopii parhaiten neljä lasta."
Ja lisäksi tuohon ne 3 räksyttävää susikoiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella ihmisellä on elämänsä aikana erilaista mielenterveysoireilua. Sen kanssa eletään. Turha murehtia liikaa etukäteen. Selviätte kyllä.
Tietäisitpä vaan miltä tuntuu kasvaa riippuvaisena lapsena mt-vanhemman kanssa joka välillä "unohtaa" ottaa lääkkeensä....tai ei koe yhtäkkiä enää tarviivansa niitä.
Tunnen kyllä mielenterveysongelmat hyvin. Ne voivat olla monenlaisia ja myös väistyviä. Ei niistä kannata itselleen elinikäistä tuomiota ottaa, varsinkaan lievemmistä sellaisista.
Tuli vain tuosta lääkityksestä ja raskausajasta mieleen, että voisi melkeinpä olla kuitenkin ilman. Raskausaikana on kuitenkin aivan eri hormonitoiminta, joten ei se ole se sama lääkitys, mikä on sopiva kuin muulloin on.
Olisit varmasti tosi hyvä isä. Ainoa asia, mikä huolestuttaisi minua, on tuo vaimon mt-tilanne. Onko sairaus riittävän hyvässä hoidossa lapsensaantia ajatellen? Jos tulee romahdus, joudut yh:ksi. MUTTA SIITÄKIN sinä kyllä selviäisit.
Alkuun ajattelin, että mitä oikein edes mietit, mutta tuo äidin mt-juttu sai kyllä epäilemään. Lapsi voi olla sellainen, että siinä ei kumpikaan nuku kuin muutaman tunnin vuorokaudessa kuukausiin. Mieti kestääkö psyykenne sellaista tilannetta?
Itse valitsisin lapselleni äidiksi naisen vähän paremmilla perintötekijöillä. MT-taipumukset on vahvasti perinnöllisiä.
M39
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen, sehän olisi suorastaan edesvastuutonta.
Kuinka niin? Kaksi aikuista, lapsirakasta, ihan älykkään ja kykenevän oloista ihmistä, toki omine vaikeuksineen kuten me kaikki ihmiset. Mietipä vähän millaisiin oloihin suurin osa tämän maailman lapsista syntyy.
Kannattaa varmaan varautua siihen, että sinä olet lapsen pääasiallinen hoitaja. Jos avokilla on jo nyt vaikeaa ja tarvitsee paljon lepoa, voit varmaan kuvitella, ettei lapsen lisääminen yhtälöön auta asiaa vaan päinvastoin sinua tarvitaan erittäin paljon.
Onko pienelle paikkakunnalle muuttaminen aivan välttämätöntä? Mieti mitä se tarkoittaa käytännön asioiden hoitamisen kannalta, jos olette julkisten kulkuyhteyksien ulkopuolella ja taloudessa on vain yksi ajotaitoinen. Jos kuvioon kuuluu talonhankinta, pystyttekö molemmat ottamaan vastuuta sen hoitamisesta vai jääkö se sinun tehtäväksesi?
Mielenterveysongelma tulisi hoitaa kuntoon, jos se on mahdollinen. Synnytyksen jälkeen saattaa tulla uusi pitkä masennus. Vaikuttaa että olet introventtinä suvaitsevainen ja uhrautuvainen kun mieli on maassa jaksat kuitenkin hänen kanssaan. Tulevaisuutta ei tiedä, mutta mieli maassa oleva ei jaksa tarttua asioihin silloin kun on todella tärkeää olla esim. lastenhoidossa mukana ja sairauksien aikana osoittaa tervettä olemusta.
Vastuu tulee olemaan suuri sinulla ja työsi lisäksi kotona suuri tehtäväkenttä mistä ei pääse eroon.
Kannattaa katsoa se mielenterveysasia ensin ja pohtia tulevaisuutta.
Ahneella on p*skanen loppu sanotaan. Rahan tuoma lohtu on laiha, jos joutuu joskus kokemaan yksinäisyyden tuskan.