Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tässä taas yksi mies jota lapsiarki epäilyttää
Ap
02.01.2022 |
Olen hitusen päälle kolmekymppinen mies. Avovaimoni saman ikäinen. Olemme seurustelleet viitisen vuotta. Lapsenteko alkaisi tulla ajankohtaiseksi iän puolesta. Ajatus siitä itseäni jännittää. Ne perinteiset syyt: lapsiperhearki on rankkaa, ei enää omaa aikaa, ei energiaa riitä mihinkään muuhun, jatkuvia riitoja. Mutta sisäistä halua lapseen löytyy. Huomaan miettiväni välillä omia lapsia ja mitä niiden kanssa voisin touhuilla.
Avovaimolle lapset olisivat kaikki kaikessa. Voin olla varma että hän olisi hyvä äiti. Olen nähnyt miten hän toimii lasten kanssa kun hänellä on paljon siskojen lapsia, joita hän hoitaa paljon. Käytännössä koko ikänsä touhunnut lasten kanssa.
Paljon mietityttää oma luonteeni. Olen aikamoinen introvertti, eli paljon omaa aikaa tarvitsen. Pelkään että onko minusta hyväksi isäksi. Jos olisi henkisesti liian rankkaa kun ei ole enää ollenkaan omaa aikaa. Että olisin ihan väsynyt ja kärttyinen isä ja puoliso. Toki haluan että lapsella ja kaikilla muillakin olisi hyvä olla. Kaikessa sopiva tasapaino. Nyt kun todella paljon nautin että on aikaa syventyä ja toteuttaa omia ideoita, niin ajatus siitä että joku muu vaatisi koko ajan huomiota ei tunnu hyvältä. Todella hektisen ja puuduttavan kuvan lapsiperheen arjesta olen tältä palstalta kommentteja luettuani saanut. Tällaisia itsekkäitä syitä pyörittelen mielessäni.
Eniten mietityttää puolisoni. Elämä puolisoni kanssa on ihan mukavaa nyt vaikka onkin paljon pieniä asioita jotka mietityttävät. Mutta ne ovat juuri niitä asioita joiden pelkää korostuvan rasitteeksi lapsiperheen arjessa. Hänellä on vahva mt-ongelmian tausta josta olen saanut pari vahvaa romahdusta nähdä. Nyt hänellä on lääkitys jonka avulla hän toimii normaalisti ja töissäkin käy. Sinällään siinä ei mitään. Toki se lääkitys mietityttää mitä se vaikuttaa lapseen raskausaikana. Ilmeisesti ei todettu merkittävää haittaa.
Mutta ehkä eniten se, että tällä hetkellä avovaimo on tosi usein väsynyt. Varmaankin juuri sen lääkityksen johdosta. Nyt se sopii, koska tykkään puuhastella yksinäni omassa rauhassa, niin ei ongelmaa että hän on paljon nukkumassa tai vain makailemassa tv:tä katsoen. Mutta mietityttää että mitäs sitten lasten kanssa. Lapsi ei ainakaan helpota väsymystä. Ja esimerkiksi ajokorttia hän ei pysty hankkimaan tietyistä syistä, joten kaikki ajelut tulisivat jäämään minun vastuilleni. Se mietityttää, kun tulevaisuudessa tarkoitus olisi muuttaa vähän pienemmälle paikkakunnalle ja julkisiin ei voisi enää niin vankasti turvautua. Joten autolle tarvis olisi.
Tällaiset asiat mahdollisessa lapsiperhe-tulevaisuudessa pohdituttavat. Miten minä saisin jonkun tolkun omiin ajatuksiini?
Kommentit (112)
Mt-ongelmat ovat valitettavasti usein hyvin periytyvää sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen, sehän olisi suorastaan edesvastuutonta.
Kuinka niin? Kaksi aikuista, lapsirakasta, ihan älykkään ja kykenevän oloista ihmistä, toki omine vaikeuksineen kuten me kaikki ihmiset. Mietipä vähän millaisiin oloihin suurin osa tämän maailman lapsista syntyy.
Rohkenin sanoa hyvin epäsuositun mielipiteen: sen, ettei kaikkiin elämäntilanteisiin kannata tehdä lapsia. Lapsirakkaudella ei pitkälle pötkitä, jos mamma masentuu ja jättää lääkkeensä ottamatta.
Huom en ole itsekään lapsia tehnyt, koska tiedostan oman jaksamiseni rajallisuuden.
Samaa mieltä! Niin paljon kuulee ja näkee tätä "lapsi tuo leivän tullessaan" ja "sä oot just paras vanhempi sun lapselle" sontaa oli tilanne tai ihminen miten huono vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma tulisi hoitaa kuntoon, jos se on mahdollinen. Synnytyksen jälkeen saattaa tulla uusi pitkä masennus. Vaikuttaa että olet introventtinä suvaitsevainen ja uhrautuvainen kun mieli on maassa jaksat kuitenkin hänen kanssaan. Tulevaisuutta ei tiedä, mutta mieli maassa oleva ei jaksa tarttua asioihin silloin kun on todella tärkeää olla esim. lastenhoidossa mukana ja sairauksien aikana osoittaa tervettä olemusta.
Vastuu tulee olemaan suuri sinulla ja työsi lisäksi kotona suuri tehtäväkenttä mistä ei pääse eroon.
Kannattaa katsoa se mielenterveysasia ensin ja pohtia tulevaisuutta.
Ohis, jos nainen rakastaa lastaan niin melko realistisesti voi lapsensa vuoksi jaksaa enemmän ja löytää voimia itsestään merkittäcästi enemmän kuin lapsettomana vauvakuumeisena masentuneena epävarmana tulevasta. Ihan vaan ohis, mutta kun täällä vauvalla tuntuu olevan usein niin kummallisia käsityksiä ihmismielestä ja niin erikoisia ennustuksia. Jos mietin nyt vaikka itseäni tai omia tyttökavereitani niin kyllä, jokaisella on joskus ollut mieli maassa tai surkea olo, mutta ei ole omat lapset jääneet hoitamatta ja rakastamatta. Eivät kai kaikki mt-häiriöiset/ongelmaisetkaan ole aivan kelvottomia kaikessa. Todennäköisyydet olisi kuitenkin sen puolella, että lapsi tuo iloa ja häntä rakastetaan vaikka tokikaan sitä ei voi luvata.
En mitenkään kiistele asiassa, mutta olen psykologien kertomana kuullut masenntuneista henkilöistä, varsinkin kun jossakin vaiheessa ei jaksa ei kerrassaan jaksa edes nousta sängystä ylös. Tässäkin henkilöllä on päivittäin vasymystä ja vahvaan masennukseen johtavaa olotilaa. Lääkkeet väsyttävät ennestään, harmi. Väsymys, uupumus ovat toisenlaisia, kun luulen, että lapsikaan ei saisi riittävää huomiota äidiltään ja muutkin asiat tuntuvat nyt jo raskailta, vaikka työelämässä hän jaksaa olla. Kuten olen kirjoittanut, elämä on hyvää ilman lasta, ja pariuskunnalla on vielä paljon aikaa miettiä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan eri asia touhuilla pari-kolme tuntia siskon lasten kanssa, kuin olla vastuussa 24/7 omasta.
Tätä minäkin ajattelin, että ei voi kyllä mitenkään verrata vastuuta omasta lapsesta siihen, jos tykkää silloin tällöin touhuta sukulaisten tai kavereiden lasten kanssa. Se on sitä kivaa touhuamista eli tavallaan kermat kakun päältä.
No ei siinä kyllä tavallaan saa niitä kermoja ollenkaan jos on haave omasta, rakkaasta lapsesta. Jää aika kauas.
Näillä tiedoilla mitä ap antoi, niin sanoisin, että jättäkää väliin tai odottakaa edes jonkin aikaa. Lapsiarki on todella raskasta ja jos vaimolla on jo ennestään ongelmia, hän saattaa romahtaa täysin pikkulapsiaikana eikä pysty hoitamaan lasta. Monella vanhat lapsuustraumat aktivoituvat vauvan synnyttyä ja kunto voi mennä todella huonoksi. Ap:n pitää silloin olla valmis sekä elättämään että hoitamaan koko konkkaronkka. Onko hän valmis siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat ovat valitettavasti usein hyvin periytyvää sorttia.
No ei kuitenkaan mitenkään usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen, sehän olisi suorastaan edesvastuutonta.
Kuinka niin? Kaksi aikuista, lapsirakasta, ihan älykkään ja kykenevän oloista ihmistä, toki omine vaikeuksineen kuten me kaikki ihmiset. Mietipä vähän millaisiin oloihin suurin osa tämän maailman lapsista syntyy.
Se että muualla eletään nälässä, köyhyydessä ja tautien kourissa ei tarkoita sitä, että Suomessa kannattaa tehdä lapsia perheeseen, jossa toisella vanhemmalla on mt-ongelmia, jotka pysyvät kurissa vain lääkkeillä eikä hän silti ole täysin toimintakuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hjaluatko ottaa kantaa tänään keskusteluun? Sinulla on aikaa elämässäsi vielä vuosia jos haluat lapsia.
Mielestäni kuulostaa uhkapeliltä koko ajatus. Pikkulapsiaika on todella rankkaa, nyt on kolmas vuosi alkanut kaksosten kanssa ja tämä ei kyllä tunnu miltään "ohimenevältä ajalta" ainakaan vielä.
Asun 10 metriä lähimmästä alepasta, hyvien kulkuyhteyksien varrella ja teen todella paljon töitä sen eteen että riittää energiaa pitää huolta lapsista ja kodista. Treenaan, syön hyvin, en juo alkoholia, siivoon, kokkaan ja siivoon ja siivoon ja siivoon. Viimeiset 3 vuotta raskaus mukaan lukien on ollut todella haipakkaa. Jos tähän lisäisi sen että asuisin jossain korvessa ilman autoa, ja uskaltaisin vajota sohvalle voimaan pahoin, niin ei hyvä heiluisi.
Eli siis mieti jos saisittekin kaksoset ja sitten vaimo masentuisi oikein kunnolla. Asutte jossain pitäjällä missä sinun täytyy ensin kolata lumet, sitten laittaa ei yksi, vaan kaksi vauvaa koppaan, kannella ne autoon vuorotellen, lähteä ostoksille, neuvolaan, postiin, tulla kotiin tekemään ruokaa ja hoitamaan kaksoset ja siihen päälle pitää huoltaa masentuneesta aikuisesta. Kaksosilla molemmilla koliikkia, refluksia, pahimmassa tapauksessa syntyneet etuajassa ja toinen jää osastolle pitkäksi aikaa. Pystyisitkö siihen? Se on on kyllä ihan tarpeeksi vaikeeta yhdenkin vauvan kanssa.
Minusta on siis todella järkevää pohtia näitä asioita etukäteen ja miettiä mitkä omat jaksamiset olisi, ja sitten punnita että onko oikeessa suhteessa, tai haluaako lapsia ollenkaan. :) Tsemppiä AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen hinku joillain on tuputtaa lapsia kaikille? Se on sellainen homma johon vain harva lopulta kykenee. Saamaan siis aikaan ihan terveitä ja täysipäisiä jälkeläisiä. Mutta kun ei vaan hölmöt lisääntyy minkä ehtii kun on niiin kivaa niin kivaa ja sitten ne häiriintyneet kakarat on vielä aikuisinakin muiden uhka ja riesa.
Missä asut? Kiinnostaa, koska itse näen ympärilläni lähes ainoastaan ihan tervepäisiä ja kykeneviä ihmisiä jotka tekevät tervepäisiä ja kykeneviä jälkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen, sehän olisi suorastaan edesvastuutonta.
Kuinka niin? Kaksi aikuista, lapsirakasta, ihan älykkään ja kykenevän oloista ihmistä, toki omine vaikeuksineen kuten me kaikki ihmiset. Mietipä vähän millaisiin oloihin suurin osa tämän maailman lapsista syntyy.
Se että muualla eletään nälässä, köyhyydessä ja tautien kourissa ei tarkoita sitä, että Suomessa kannattaa tehdä lapsia perheeseen, jossa toisella vanhemmalla on mt-ongelmia, jotka pysyvät kurissa vain lääkkeillä eikä hän silti ole täysin toimintakuntoinen.
Sitä ei aloituksesta voi vielä päätellä onko toimintakyky huonompi lääkkeistä huolimatta vai lääkkeiden vuoksi. (Toivottavasti kovin moni ei tee päätöstä lastenteosta av:n huutoäänestyksen perusteella. Sitä sopii oikeasti itse miettiä jokaisen.) Esimerkiksi oma mieheni on käyttänyt paniikkihäiriööm monia eri lääkkeitä ja haittavaikutukset olivat merkittäviä kaikilla lääkkeillä. Mielenterveyden puolesta on voinut paljon paremmin sittenkin ihan ilman lääkkeitä, arkielämänmuutosten ja terapian avulla eikä ole saanut kohtauksia moneen vuoteen. Lääkkeet onkin tarkoitettu pahimmassa hädässä muun, oikean, hoidon tueksi, mutta valitettavasti moni saa nykyään vain ne lääkkeet.. Lapsiakin on, uskon ja toivon, että on toisaalta hyväkin asia, että vanhemmilla on kokemusta mt-oireista ja -oireiden hoidosta. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tehkö lisää lastensuojelun asiakkaita tähän maahan, please. Lähtökohdat eivät vaikuta hyviltä. Ottakaa ensin vaikka koira tai muu vaativa lemmikki ja katsokaa miten sen hoito sujuu.
Mun mielestä pikkulapsiaika ei ole ollut ollenkaan rankkaa. Toki olen mamma, että olen saanut olla aika paljolti vain kotona. Vähän alkoi olla rankkaa kun lapsia oli jo kolme, siis ne kolmannen lapsen taaperovuodet. Pienet ikäerot. Mutta ei se mikään absoluuttinen fakta ole, että "Pikkulapsiaika on todella rankkaa". Toisille on, toiselle ei. Mun mielestä tylsässä päivätyössä käyminen toisella paikkakunnalla monta vuotta oli uuvuttavaa (merkityksetöntä) ja rankkaa. Toiset taas rakastaa jopa sellaista uraa, jota itse vihasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää noilla eväillä herranjestas alkako lasta suunnitella! Pieleen menee. Isä jolla ei ole isän halua ja äiti joka ei jaksa! Vauva olisi yhteiskunnan avun ja tuen ja rahojen suurkuluttaja jo alussa, eikä hänestä tulisi sosiaalisesti onnellista ikinä teidän lapsenanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat ovat valitettavasti usein hyvin periytyvää sorttia.
No ei kuitenkaan mitenkään usein.
Kyllä, usein! Nimeenomaan usein!
Ei kannata ottaa riskiä ja väkisin tehdä lapsia, kun ei edes itsensä kanssa tule toimeen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin sen yhden tekisin.
Tämä. En ole oikein koskaan ymmärtänyt sisarusten hankintaa lapselle, jos oikeasti henkiset resurssit eivät riitä siihen. Sellaisia perheitä näkee valitettavan paljon. On viisautta rajata lapsiluku yhteen. Saa lapsiperheen ilot ja kaikki vaiheet (esim. vauva --> taapero & uhmaikä --> teini-ikä) tulee koettua vain kerran.
Toisaalta lapsi voi olla todella yksinäinen ainoana lapsena, varsinkin jos on vielä kiusattu. Kokemusta on uusperheessä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä pikkulapsiaika ei ole ollut ollenkaan rankkaa. Toki olen mamma, että olen saanut olla aika paljolti vain kotona. Vähän alkoi olla rankkaa kun lapsia oli jo kolme, siis ne kolmannen lapsen taaperovuodet. Pienet ikäerot. Mutta ei se mikään absoluuttinen fakta ole, että "Pikkulapsiaika on todella rankkaa". Toisille on, toiselle ei. Mun mielestä tylsässä päivätyössä käyminen toisella paikkakunnalla monta vuotta oli uuvuttavaa (merkityksetöntä) ja rankkaa. Toiset taas rakastaa jopa sellaista uraa, jota itse vihasin.
Pointti varmaan olikin siinä lähtökohdassa, että toinen potentiaalisista vanhemmista ei ole varma haluaako lapsia ja toisella on mt-ongelmia. Mahdollinen rankkuus värittää silloin arjen todellisuutta eri tavalla.
Minusta ihmiset kasaavat itselleen liian paljon paineita tuohon muutenkin kuluttavaan pikkulapsivaiheeseen ja sitten elämästä tulee liian raskasta.
Vaikka lapsen saaminen parisuhteessa olisikin vielä ok niin sitten tehdään useampi näista virheistä:
-muutetaan kauas sukulaisista tai ystävistä vieraalle paikkakunnalle
- muutetaan korpeen kauas kaupoista ja kouluista
- rakennetaan liian kallis omakotitalo velkarahalla
- tehdään liian vaativa piha velkarahalla
- ostetaan liian kallis auto/ autot vrlkarahalla
- hankitaan vaikeahoitoisia ja kalliita lemmikkejä
- velkaannutaan, velkaannutaan, velkaannutaan
- saadaan vauvalle sisarus alle 2 vuoden sisään
Kun oikeasti sen vauvan olisi voinut hoitaa siellä kerrostalokaksiossakin pari vuotta ja sitten vaihtaa rivarikolmioon.
Toivoisin, että pariskunnat miettisivät mitä oikeasti tarvitsevat ja suostuisivat elämään vaatimattomammin eikä sitä "unelmaa" niin elämä olisi väljempää eikä niin raskasta. Ksikki pääsisivät helpommalla.
Mt-potilaan ei pidä hankkia lapsia. Piste.
Alue: Aihe vapaa
Tätä minäkin ajattelin, että ei voi kyllä mitenkään verrata vastuuta omasta lapsesta siihen, jos tykkää silloin tällöin touhuta sukulaisten tai kavereiden lasten kanssa. Se on sitä kivaa touhuamista eli tavallaan kermat kakun päältä.