Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Ei voi muuta sanoa kuin, että nainen, tuo luomakunnan suurin mysteeri jota ei olla vieläkään pystytty ymmärtämään. Ainoa fakta on se, että naiset eivät ole yksilöitä, vaan kollektiivi, poislukien muutamat aivan erityiset naiset jotka ovat lapsesta saakka tulleet aina paremmin toimeen poikien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa kuin, että nainen, tuo luomakunnan suurin mysteeri jota ei olla vieläkään pystytty ymmärtämään. Ainoa fakta on se, että naiset eivät ole yksilöitä, vaan kollektiivi, poislukien muutamat aivan erityiset naiset jotka ovat lapsesta saakka tulleet aina paremmin toimeen poikien kanssa.
Allu ainakin valittaa, ettei ole poikaystäviäkään. Onko kaikki pojat samanlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Politiikka ei mielestäni ole arkaluontoinen asia, jos puhutaan politiikasta ilman omia henkilökohtaisia vakaumuksia. Ts puhutaan yleisellä tasolla. Esimerkiksi nyt voisi vaikka puhua siitä, mitä merkitsee, kun pääkaupunkiseudun kaikki kolme suurinta kaupunkia tulevat kuulumaan eri sote-alueisiin. Vaikka muutama vuosi sitten Helsinki olisi kovasti halunnut yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa muodostaa yhteisen metropolialueen, niin soten osalta kaikki tulevatkin kuulumaan täysin eri alueisiin. Ja voisi keskustella siitä, onko yhteinen metropolialue nyt siis täysin kuollut ja kuopattu idea jne. Osa meistä ihmisistä - naisistakin - osaa keskustella aisoista ja ilmiöistä yleisellä tasolla tuomatta keskusteluun omia henkilökohtaisia mielipiteitään.
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun teet tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, jos tuo on taidonnäytteesi. Miten treffit yleensä sujuvat?
Itse asiassa hauskaa, kun tässä jotkut kirjoittavat, miten kiusallista, typerää, turhaa ja vaikeaa on puhua itsestään ja omista kokemuksistaan ja on mukavampaa puhua politiikasta tai tieteestä, mutta esimerkiksi tässä ketjussa ei kenelläkään ole ongelmia avata niitä omia kokemuksia, mielipiteitä ja tunteita. Aika vähän on tässä keskusteltu tiukkaa teoriapitoista asiaa, vaikka se on muka ainoa keskustelu, mihin pystytte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
No huh huh!
Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä vihaamisen ja kommunikointihaasteiden väliin.
Esim. olen aika hyvä ratsastaja (krhöm), mutta kun joku hevonen "pitää minua pellenään" eli yhteistyö ei suju, en TODellakaan vihaa sitä hevosta, vaan koen haasteena. Positiivisena sellaisena.Ja jos mielestäsi kaikki hevoset pitävät sinua pellenään, vihaat hevosia. Siksi että tulkitset lähtökohtaisesti hevosten olevan "haasteita".
"Mutku en mä sanonu et kaikki naiset! Vaan tarpeeksi moni että tarvitsen erityisohjeet miten niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen!"
No nyt olen äimän käkenä! 😧 Tämä on juuri sitä naisten kommunikaatiota, missä tulkitaan ja keksitään toiselle repliikitkin valmiiksi! No huh huh! Ei ole mun juttu. Eläinten kanssa pärjään hyvin. Bye.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa hauskaa, kun tässä jotkut kirjoittavat, miten kiusallista, typerää, turhaa ja vaikeaa on puhua itsestään ja omista kokemuksistaan ja on mukavampaa puhua politiikasta tai tieteestä, mutta esimerkiksi tässä ketjussa ei kenelläkään ole ongelmia avata niitä omia kokemuksia, mielipiteitä ja tunteita. Aika vähän on tässä keskusteltu tiukkaa teoriapitoista asiaa, vaikka se on muka ainoa keskustelu, mihin pystytte.
Missä on väitetty, että se olisi muka ainoa keskustelu, mihin pystymme? Sitäpaitsi anonyymeillä keskustelupalstoilla et voi edes tietää, mitkä kaikki kommentit ovat saman henkilön kirjoittamia ja mitkä jonkun toisen. Eikä tällä palstalla ole edes tarkoitus tutustua ihmisiin saatika muodostaa heidän kanssaan kaveri- tai ystävyyssuhteita. Hieman eri asia mielestäni kuin tavata ja tutustua ihmisiin reaalimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa kuin, että nainen, tuo luomakunnan suurin mysteeri jota ei olla vieläkään pystytty ymmärtämään. Ainoa fakta on se, että naiset eivät ole yksilöitä, vaan kollektiivi, poislukien muutamat aivan erityiset naiset jotka ovat lapsesta saakka tulleet aina paremmin toimeen poikien kanssa.
:D Ihan hyvin meidät muiden naisten kanssa toimeen tulevat on ymmärretty: olemme tunteellisia, puhumme vain tunteistamme ja 50% meistä on ilkeitä ja loput 50% myös. Meillä on silikonit ja meikkiä. Siinäpä tyhjentävä kuvaus meistä, 49,9% ihmiskunnan edustajista.
Ap ja kaltaisensa ovat sitten se 0,1% jotka Ovat Erilaisia Kuin Muut Naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Politiikka ei mielestäni ole arkaluontoinen asia, jos puhutaan politiikasta ilman omia henkilökohtaisia vakaumuksia. Ts puhutaan yleisellä tasolla. Esimerkiksi nyt voisi vaikka puhua siitä, mitä merkitsee, kun pääkaupunkiseudun kaikki kolme suurinta kaupunkia tulevat kuulumaan eri sote-alueisiin. Vaikka muutama vuosi sitten Helsinki olisi kovasti halunnut yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa muodostaa yhteisen metropolialueen, niin soten osalta kaikki tulevatkin kuulumaan täysin eri alueisiin. Ja voisi keskustella siitä, onko yhteinen metropolialue nyt siis täysin kuollut ja kuopattu idea jne. Osa meistä ihmisistä - naisistakin - osaa keskustella aisoista ja ilmiöistä yleisellä tasolla tuomatta keskusteluun omia henkilökohtaisia mielipiteitään.
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun teet tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, jos tuo on taidonnäytteesi. Miten treffit yleensä sujuvat?
En käy treffeillä. Mutta kuten tuolla aiemmassa kirjoitin puhun mieluummin vaikka politiikasta (esimerkiksi koirapuistotuttavuuden kanssa) kuin hänen perhesuhteistaan tms.
Mikähän minussa on vialla kun tulen oikein hyvin toimeen muiden naisten kanssa, vaikka en juoruile, puhu meikeistä tai koruista ja olen hyvin "äijämäinen" olemukseltani ja ulkonäöltäni? Ei siinä tarvitse mitään muuta kuin kysyä vaikka kuulumisia ja viedä keskustelua siitä sitten eteenpäin, myötäelää kertomalla omia vastaavia sattumuksia tai vaihtaa puheenaihetta vaikka lempiruokaan, lemmikkiin, töihin tai säähän. Isolla osalla näistä "en tule toimeen naisten kanssa"-naisista on ongelmana se, että yliajattelevat liikaa omia sanomisiaan, tulkitsevat kaikki reaktiot negatiivisiksi eivätkä oikein näe naisia ihmisinä vaan jonain kollektiivina joka toimii täysin samalla tavalla ja heidän "valloittamiseensa" tarvitsee erityisiä apuja. Tavalliset sosiaaliset taidot riittävät mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
No huh huh!
Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä vihaamisen ja kommunikointihaasteiden väliin.
Esim. olen aika hyvä ratsastaja (krhöm), mutta kun joku hevonen "pitää minua pellenään" eli yhteistyö ei suju, en TODellakaan vihaa sitä hevosta, vaan koen haasteena. Positiivisena sellaisena.Ja jos mielestäsi kaikki hevoset pitävät sinua pellenään, vihaat hevosia. Siksi että tulkitset lähtökohtaisesti hevosten olevan "haasteita".
"Mutku en mä sanonu et kaikki naiset! Vaan tarpeeksi moni että tarvitsen erityisohjeet miten niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen!"
No nyt olen äimän käkenä! 😧 Tämä on juuri sitä naisten kommunikaatiota, missä tulkitaan ja keksitään toiselle repliikitkin valmiiksi! No huh huh! Ei ole mun juttu. Eläinten kanssa pärjään hyvin. Bye.
Kesti yllättävän kauan ennen kuin pelasit tuon kortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Kyllähän aika monet miehetkin tykkäävät naisista, mutta silti eivät näe ongelmaa heidän alistamisessaan.
Eivätkä naiset nää ongelmaa tällaisten patjoina olemisessa.
En minä ole esimerkiksi esimiehelleni mikään patja. sinäkö olet?
En. En ole paritellut vuosiin.
Minä en ole paritellut esimieheni, sukulaismiesten, naapureiden ja työkavereiden kanssa koskaan. Silti tällaiset miehet voivat kommenteillaan alistaa ja vähätellä.
Veikkaanpa että olet kuitenkin jotakuta paritellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa hauskaa, kun tässä jotkut kirjoittavat, miten kiusallista, typerää, turhaa ja vaikeaa on puhua itsestään ja omista kokemuksistaan ja on mukavampaa puhua politiikasta tai tieteestä, mutta esimerkiksi tässä ketjussa ei kenelläkään ole ongelmia avata niitä omia kokemuksia, mielipiteitä ja tunteita. Aika vähän on tässä keskusteltu tiukkaa teoriapitoista asiaa, vaikka se on muka ainoa keskustelu, mihin pystytte.
Missä on väitetty, että se olisi muka ainoa keskustelu, mihin pystymme? Sitäpaitsi anonyymeillä keskustelupalstoilla et voi edes tietää, mitkä kaikki kommentit ovat saman henkilön kirjoittamia ja mitkä jonkun toisen. Eikä tällä palstalla ole edes tarkoitus tutustua ihmisiin saatika muodostaa heidän kanssaan kaveri- tai ystävyyssuhteita. Hieman eri asia mielestäni kuin tavata ja tutustua ihmisiin reaalimaailmassa.
No onhan tässä nyt vaikka miten monta kommenttia, joissa ihmetellään, miksi pitäisi puhua lapsista tai lomasuunnitelmista, kun ei yksityisasioita missään nimessä haluta kertoa tuntemattomalle.
Aloituksessa käsittääkseni nimenomaan oli kyse kommunikoinnista ja jonkinlaisesta tutustumisesta. Tämähän on vain metakeskustelua. Tässä ei kukaan ole nähdäkseni kertonut oikeasti lomasuunnitelmistaan tai perheestään vaan tässä puhutaan, millaisista asioista naisten kanssa voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee huorin kaverin miehen kans? Tällaisiako?
öhömmm.. eikös ne just ole niitä helpoimpia tapauksia tuohon tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Politiikka ei mielestäni ole arkaluontoinen asia, jos puhutaan politiikasta ilman omia henkilökohtaisia vakaumuksia. Ts puhutaan yleisellä tasolla. Esimerkiksi nyt voisi vaikka puhua siitä, mitä merkitsee, kun pääkaupunkiseudun kaikki kolme suurinta kaupunkia tulevat kuulumaan eri sote-alueisiin. Vaikka muutama vuosi sitten Helsinki olisi kovasti halunnut yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa muodostaa yhteisen metropolialueen, niin soten osalta kaikki tulevatkin kuulumaan täysin eri alueisiin. Ja voisi keskustella siitä, onko yhteinen metropolialue nyt siis täysin kuollut ja kuopattu idea jne. Osa meistä ihmisistä - naisistakin - osaa keskustella aisoista ja ilmiöistä yleisellä tasolla tuomatta keskusteluun omia henkilökohtaisia mielipiteitään.
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun teet tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, jos tuo on taidonnäytteesi. Miten treffit yleensä sujuvat?
En käy treffeillä. Mutta kuten tuolla aiemmassa kirjoitin puhun mieluummin vaikka politiikasta (esimerkiksi koirapuistotuttavuuden kanssa) kuin hänen perhesuhteistaan tms.
Tuossa toinen kirjoittaja toi esille erinomaisen pointin: mitä sinä siis teet täällä, kun haluat puhua politiikasta etkä tunteista? Uskallatko vain anonyyminä puhua jostain näin likaisesta ja halvasta aiheesta, joka kiinnostaa vain naisia?
Menivätkös pick me -naiset nyt etsimään jotain tiedeartikkeleita tai uutisia tästä aiheesta, kun huomasivat joutuneensa keskelle keskustelua, missä puhutaan akkojen tapaan ihan vain omista kokemuksista ja niistä hirveän epäkiinnostavista ihmissuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Politiikka ei mielestäni ole arkaluontoinen asia, jos puhutaan politiikasta ilman omia henkilökohtaisia vakaumuksia. Ts puhutaan yleisellä tasolla. Esimerkiksi nyt voisi vaikka puhua siitä, mitä merkitsee, kun pääkaupunkiseudun kaikki kolme suurinta kaupunkia tulevat kuulumaan eri sote-alueisiin. Vaikka muutama vuosi sitten Helsinki olisi kovasti halunnut yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa muodostaa yhteisen metropolialueen, niin soten osalta kaikki tulevatkin kuulumaan täysin eri alueisiin. Ja voisi keskustella siitä, onko yhteinen metropolialue nyt siis täysin kuollut ja kuopattu idea jne. Osa meistä ihmisistä - naisistakin - osaa keskustella aisoista ja ilmiöistä yleisellä tasolla tuomatta keskusteluun omia henkilökohtaisia mielipiteitään.
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun teet tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, jos tuo on taidonnäytteesi. Miten treffit yleensä sujuvat?
Ap ei puhunut treffeistä vaan yleisluontoisesti kun pidemmän aikaa vietetään aikaa yhdessä toisten naisten kanssa, luulisin, ja hänen kokemuksensa syntyi siitä. Kaveritutkalla jos ollaan liikenteessä, niin se odotus onko toinen itselle sopiva syntyy moninaisemmista tekijöistä. Joillekin merkitsee samat mielenkiinnon kohteet, tai ulkoinen status ulkonäköineen ja edustaako se auto samaa sosiaaliluokkaa kuin oma jne. Muutoinkin ihmiset ryhmäytyvät omilla kriteereillään. Moni on valmis luopumaan jostain omintakeisesta saadakseen olla osa porukkaa. Ap ei joko halua tai pysty joustamaan tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Minä ainakin haistan ihan rehellisen naisvihan. En ole onneksi koskaan livenä tavannut ap:n kaltaista "tulen paremmin toimeen miesten kanssa"-naista, mutta tämä palsta kuhisee tuollaisia. Uusi lisä ovat nämä itse tehdyt asperger-diagnoosit.
Suosittelisin sinulle erästä kirjaa joka auttaisi sinua ymmärtämään tunne- ja asiakeskeisyyttä paremmin, mutta et selvästikään ole avoin muiden ymmärtämiselle.