Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko toksinen nainen?
Yksi lause voi erottaa: ”En ole kuin muut tytöt”
Oletko jo kuullut pick me girlistä?
Hän lyttää muita naisia hyväksyntää hakiessaan.https://www.iltalehti.fi/mieli/a/dbfa4e72-0743-40c5-89bb-da5f9ee95004
No mut onhan toi nyt oikeesti tyhmää kuvitella vaarallisin kemikaalein parannellun ulkonäön olevan se naiseuden tärkein juttu. Tai siis järkyttävä totuus, että naiseus 2022 edelleen vaatii itsensä parantelua vaaroista piittaamatta. Sori tästä.
Naiset vetää tuon huomionkipeydessään yleensä niin ääripäähän; oman terveyden kustannuksella. Uskotellaan kaikkea muuta mitä oikeasti ollaan.
Jotenkin se valon ja armon toive jokaisen uv-toivotuksissa menettää merkityksensä kun tietää, että siinä on taas yksi, jonka ainoa kiinnostus maailman asioissa on kuulostaa syvälliseltä ja näyttää upealta viis luonnonvaroista, tieteestä, sivistyksestä. Vedetään suklaapatukkaa ja leikitään vegaania. Ei tiedetä asioista mitään, vaan vedetään oletuksilla sinne päin, kunhan saadaan huomioo ja leikitään äiti Teresaa.
Halpaa ja silkkaa silkkoa. Toki tää pätee snadisti muunneltuna myös miehiin. Liian pinnallista paskaa, sukupuolesta riippumatta, tavalla tai toisella. Toivon todellista henkistä heräämistä näkemään maailman oikea tila.
Niin on todella tyhmää. Jännä että sinulle se kuitenkin näyttää sitä olevan.
Jännä, että sunkin rahoista niin paljon menee ulkonäköön. Ja että niillä rahoillasi sit miehet tekee mieleistään bisnestä, missä sit lapset kaivaa käsin kimallusta luomiin ja yhteiskunta maksaa pieleen menneet silikonit. Se on kyllä jännää.
Tämä kertoo enemmän sinusta kuin minusta. Minulla eikä yhdelläkään ystävälläni ei ole mitään silikoneja. Luomiväriä käytän ehkä kerran vuodessa.
Sinä tässä olet se, joka sanoit, että ulkonäkö on naiseuden tärkein juttu. En minä. Joten pidä hauskaa niiden silikoniesi kanssa.
Ääh. Ko artikkelissa käsiteltiin asiaa. Sinä itse myös vedit kommentoinnin hlökohtaiseksi. Kestä siis samantasoinen vastakommentointi.
Ulkonäkö on naisille tosi tärkeää, jopa liian tärkeää. Ulkonäöllä kilpaillaan, lytätään ja Sen tiedostaminen ja syyn pohtiminen tekisi hyvää kaikille.
Ulkonäkö,siis toisten naisten, triggeröi naisia, itseänikin. Pyrin silti siihen, että en lähde tuohon loputtomaan kisaan ja opetan itseäni siihen, että riitän tällaisena. Tykkään minäkin kauneudesta, mutta sen hinta on nykyään aivan liian iso niin yksilölle kuin maailmallekin.
Olisit lukenut sen jutun loppuun, niin olisit huomannut, että siinä ei millään tavalla sanottu, että meikit ja silikonit olisivat olennainen osa naiseutta, vaan pikemminkin päinvastoin, ne ovat hyvin pieni osa sitä ja se saa usein ihan liian suuren merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Naisia on erilaisia, kuten ihmisiä yleensäkin. Toisten kanssa sitä vain tulee paremmin toimeen kuin toisten. Itse olen rauhallinen introvertti enkä jaksa turhanpäiväisiä draamakuningattaria.
Mutta ne turhanpäiväiset draamakuningattaret jaksaa kyllä sua, olet heidän ongelmakenttänsä keskiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Olen eri, mutta meitä naisiakin on erilaisia. Ei kaikkia kiinnosta ihmissuhteet, tunteet, toisten henkilökohtaiset asiat yms. Siis varsinkaan siinä alkuvaiheessa, kun vasta tapaa uusia ihmisiä. Mun on aina ollut helppo tutustua muihin ihmisiin, saada kavereita ja jopa ystävystyä, vaikka en olekaan tutustumisen alussa kertonut itsestäni oikeastaan yhtään mitään.
Helpointa mun mielestä uusiin ihmisiin tutustuessa on puhua siitä aiheesta, minkä vuoksi kaksi ihmistä nyt on sattunut juttusille. Otetaan esimerkiksi vaikka tilanne, jossa olen koirani kanssa koirapuistossa ja sinne tulee joku toinen oman koiransa kanssa. En mä ala vielä silloin puhumaan omasta eämästäni, ihmissuhteistani tai siitä, miten surullinen olin, kun kissani kuoli. Silloin puhutaan niistä koirista, koirapuistoista ja yleensä kaikesta koiriin liittyvästä. Jos osutaan toisenkin kerran samaan paikkaan, jatketaan juttua koirista. Voidaan laajentaa aihetta vaikka koiranäyttelyihin, koirien koulutukseen, kokemuksiin parhaista eläinlääkäriasemista jne. Ja sitten, kun ollaan useamman kerran osuttu samaan aikaan koirapuistoon, voi vaikka kysyä toiselta, huvittaisiko häntä tulla koiransa kanssa ensi perjantaina koirapuistoon. Tai jos matka kotiinpäin on osittain sama, voi kävellä samaa matkaa. Ja esim jos näkee siinä matkalla jotain (vaikkapa omenapuu täynnä omenoita tai jonkun talon pihan, jossa on upeat kukkaistutukset), voi sanoa asiasta toiselle ja keskusteluun löytyy koirien lisäksi uusia aihe (omenat, ylipäätään Suomessa kasvatettavat hedelemät ja marjat, säilöminen jne tai kukkaistutuksista keskustelu voi kääntyä puutarhanhoitoon tms). Tai voi se olla vaikka parkkiksella oleva moottoripyörä tai mikä tahansa, josta syntyy aasinsilta johokin uuteen keskustelunaiheeseen. Tällä tavalla löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja keskustelunaiheita (muitakin kuin koirat) ja tutustuminen jatkuu. Omista henkilökohtaisista asioista, ihmissuhteista ja tunteista voidaan puhua sitten, kun ollaan jo ystävystytty tai ainakin jo kavereita.
Jännä, että tuosta minun kommentistani tartuit tuohon sanaan tunne, kun samassa mainitsin myös kokemukset. Itsekin tuossa puhut nyt nimenomaan niistä kokemuksista, joista on sinusta luontevaa puhua. Ja tunteista puhuminenkaan ei aina tarkoita jotain sydäntäsärkevää vollottamista, vaan esimerkiksi ,että tykkää niistä omenoista tai ei uskalla istua moottoripyörän selkään, koska se tuntuu pelottavalta. Ihan normaalia jutustelua siis. Et näköjään itsekään huomaa, että nuo sinun mainitsemasi aiheet olivat juuri niitä omaan elämään perustuvia kokemuksia eikä mitään kirjasta opeteltua luonnontiedettä. Tuossahan nimenomaan pikkuhiljaa avaat itsestäsi asioita. En ymmärrä, miksi kuvittelit, että itsestään kertominen tarkoittaisi jotain synkkiä sielujen syövereitä tai ihmissuhdesotkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
No huh huh!
Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä vihaamisen ja kommunikointihaasteiden väliin.
Esim. olen aika hyvä ratsastaja (krhöm), mutta kun joku hevonen "pitää minua pellenään" eli yhteistyö ei suju, en TODellakaan vihaa sitä hevosta, vaan koen haasteena. Positiivisena sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
No huh huh!
Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä vihaamisen ja kommunikointihaasteiden väliin.
Esim. olen aika hyvä ratsastaja (krhöm), mutta kun joku hevonen "pitää minua pellenään" eli yhteistyö ei suju, en TODellakaan vihaa sitä hevosta, vaan koen haasteena. Positiivisena sellaisena.
Ja jos mielestäsi kaikki hevoset pitävät sinua pellenään, vihaat hevosia. Siksi että tulkitset lähtökohtaisesti hevosten olevan "haasteita".
"Mutku en mä sanonu et kaikki naiset! Vaan tarpeeksi moni että tarvitsen erityisohjeet miten niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No…
Aina kannattaa muistaa se toisen tilanne. Eli jos vaikka toinen on ikisinkku, niin pitää olla herkällä korvalla, että voiko esim siitä omasta parisuhteesta valittaa TAI samalla jotenkin ilmaista tiedostavansa se toinen tilanne, mutta hienotunteisesti.
Herkkä asia voi olla paino, työttömyys, lapsettomuus tms.
Minun mielestäni tämä on tärkein sääntö. Vähän uuvuttava joskus, toisaalta perushuomaavaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Olen eri, mutta meitä naisiakin on erilaisia. Ei kaikkia kiinnosta ihmissuhteet, tunteet, toisten henkilökohtaiset asiat yms. Siis varsinkaan siinä alkuvaiheessa, kun vasta tapaa uusia ihmisiä. Mun on aina ollut helppo tutustua muihin ihmisiin, saada kavereita ja jopa ystävystyä, vaikka en olekaan tutustumisen alussa kertonut itsestäni oikeastaan yhtään mitään.
Helpointa mun mielestä uusiin ihmisiin tutustuessa on puhua siitä aiheesta, minkä vuoksi kaksi ihmistä nyt on sattunut juttusille. Otetaan esimerkiksi vaikka tilanne, jossa olen koirani kanssa koirapuistossa ja sinne tulee joku toinen oman koiransa kanssa. En mä ala vielä silloin puhumaan omasta eämästäni, ihmissuhteistani tai siitä, miten surullinen olin, kun kissani kuoli. Silloin puhutaan niistä koirista, koirapuistoista ja yleensä kaikesta koiriin liittyvästä. Jos osutaan toisenkin kerran samaan paikkaan, jatketaan juttua koirista. Voidaan laajentaa aihetta vaikka koiranäyttelyihin, koirien koulutukseen, kokemuksiin parhaista eläinlääkäriasemista jne. Ja sitten, kun ollaan useamman kerran osuttu samaan aikaan koirapuistoon, voi vaikka kysyä toiselta, huvittaisiko häntä tulla koiransa kanssa ensi perjantaina koirapuistoon. Tai jos matka kotiinpäin on osittain sama, voi kävellä samaa matkaa. Ja esim jos näkee siinä matkalla jotain (vaikkapa omenapuu täynnä omenoita tai jonkun talon pihan, jossa on upeat kukkaistutukset), voi sanoa asiasta toiselle ja keskusteluun löytyy koirien lisäksi uusia aihe (omenat, ylipäätään Suomessa kasvatettavat hedelemät ja marjat, säilöminen jne tai kukkaistutuksista keskustelu voi kääntyä puutarhanhoitoon tms). Tai voi se olla vaikka parkkiksella oleva moottoripyörä tai mikä tahansa, josta syntyy aasinsilta johokin uuteen keskustelunaiheeseen. Tällä tavalla löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja keskustelunaiheita (muitakin kuin koirat) ja tutustuminen jatkuu. Omista henkilökohtaisista asioista, ihmissuhteista ja tunteista voidaan puhua sitten, kun ollaan jo ystävystytty tai ainakin jo kavereita.
Jännä, että tuosta minun kommentistani tartuit tuohon sanaan tunne, kun samassa mainitsin myös kokemukset. Itsekin tuossa puhut nyt nimenomaan niistä kokemuksista, joista on sinusta luontevaa puhua. Ja tunteista puhuminenkaan ei aina tarkoita jotain sydäntäsärkevää vollottamista, vaan esimerkiksi ,että tykkää niistä omenoista tai ei uskalla istua moottoripyörän selkään, koska se tuntuu pelottavalta. Ihan normaalia jutustelua siis. Et näköjään itsekään huomaa, että nuo sinun mainitsemasi aiheet olivat juuri niitä omaan elämään perustuvia kokemuksia eikä mitään kirjasta opeteltua luonnontiedettä. Tuossahan nimenomaan pikkuhiljaa avaat itsestäsi asioita. En ymmärrä, miksi kuvittelit, että itsestään kertominen tarkoittaisi jotain synkkiä sielujen syövereitä tai ihmissuhdesotkuja.
Tartuin sanaan siksi, että en puhu tunteistani kuin vain hyville ystävilleni. Kokemukset taas esimerkiksi koirapuiston kunnossapidon laadusta (auts, sekin liittyy kunnallispolitiikkaan) on toki ihan keskusteltavia asioita tuntemattomienkin kanssa. Huomaan kyllä, että tulkitsin aiemman kirjoituksesi hieman väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on täysin sama ongelma kuin ap:llä. Olen lapsesta saakka tullut toimeen paremmin poikien seurassa, tyttöporukasta jään aina jossain kohtaa ulos. Sama toistuu yliopistossa ja työpaikoilla.
Olen oppinut seuraavia asioita:
- Ole kiinnostunut heidän asioistaan enemmän kuin kerrot omia. Varsinkin jos omat kiinnostuksen kohteesi eivät (yleisesti) kiinnosta naisia.
- Kehu vaatteita/korua/laukkua. Kysy mistä se on ostettu.
- Jos naisella on lemmikkejä tai lapsia niin kysy säännöllisesti niiden kuulumisia.
- Jos naisella on mies/poikaystävä niin pidä siihen etäiset välit, esim. juhlissa voi moikata mutta älä jää juttelemaan, jos keskusteluun ei osallistu enemmän porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Olen eri, mutta meitä naisiakin on erilaisia. Ei kaikkia kiinnosta ihmissuhteet, tunteet, toisten henkilökohtaiset asiat yms. Siis varsinkaan siinä alkuvaiheessa, kun vasta tapaa uusia ihmisiä. Mun on aina ollut helppo tutustua muihin ihmisiin, saada kavereita ja jopa ystävystyä, vaikka en olekaan tutustumisen alussa kertonut itsestäni oikeastaan yhtään mitään.
Helpointa mun mielestä uusiin ihmisiin tutustuessa on puhua siitä aiheesta, minkä vuoksi kaksi ihmistä nyt on sattunut juttusille. Otetaan esimerkiksi vaikka tilanne, jossa olen koirani kanssa koirapuistossa ja sinne tulee joku toinen oman koiransa kanssa. En mä ala vielä silloin puhumaan omasta eämästäni, ihmissuhteistani tai siitä, miten surullinen olin, kun kissani kuoli. Silloin puhutaan niistä koirista, koirapuistoista ja yleensä kaikesta koiriin liittyvästä. Jos osutaan toisenkin kerran samaan paikkaan, jatketaan juttua koirista. Voidaan laajentaa aihetta vaikka koiranäyttelyihin, koirien koulutukseen, kokemuksiin parhaista eläinlääkäriasemista jne. Ja sitten, kun ollaan useamman kerran osuttu samaan aikaan koirapuistoon, voi vaikka kysyä toiselta, huvittaisiko häntä tulla koiransa kanssa ensi perjantaina koirapuistoon. Tai jos matka kotiinpäin on osittain sama, voi kävellä samaa matkaa. Ja esim jos näkee siinä matkalla jotain (vaikkapa omenapuu täynnä omenoita tai jonkun talon pihan, jossa on upeat kukkaistutukset), voi sanoa asiasta toiselle ja keskusteluun löytyy koirien lisäksi uusia aihe (omenat, ylipäätään Suomessa kasvatettavat hedelemät ja marjat, säilöminen jne tai kukkaistutuksista keskustelu voi kääntyä puutarhanhoitoon tms). Tai voi se olla vaikka parkkiksella oleva moottoripyörä tai mikä tahansa, josta syntyy aasinsilta johokin uuteen keskustelunaiheeseen. Tällä tavalla löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja keskustelunaiheita (muitakin kuin koirat) ja tutustuminen jatkuu. Omista henkilökohtaisista asioista, ihmissuhteista ja tunteista voidaan puhua sitten, kun ollaan jo ystävystytty tai ainakin jo kavereita.
Jännä, että tuosta minun kommentistani tartuit tuohon sanaan tunne, kun samassa mainitsin myös kokemukset. Itsekin tuossa puhut nyt nimenomaan niistä kokemuksista, joista on sinusta luontevaa puhua. Ja tunteista puhuminenkaan ei aina tarkoita jotain sydäntäsärkevää vollottamista, vaan esimerkiksi ,että tykkää niistä omenoista tai ei uskalla istua moottoripyörän selkään, koska se tuntuu pelottavalta. Ihan normaalia jutustelua siis. Et näköjään itsekään huomaa, että nuo sinun mainitsemasi aiheet olivat juuri niitä omaan elämään perustuvia kokemuksia eikä mitään kirjasta opeteltua luonnontiedettä. Tuossahan nimenomaan pikkuhiljaa avaat itsestäsi asioita. En ymmärrä, miksi kuvittelit, että itsestään kertominen tarkoittaisi jotain synkkiä sielujen syövereitä tai ihmissuhdesotkuja.
Tartuin sanaan siksi, että en puhu tunteistani kuin vain hyville ystävilleni. Kokemukset taas esimerkiksi koirapuiston kunnossapidon laadusta (auts, sekin liittyy kunnallispolitiikkaan) on toki ihan keskusteltavia asioita tuntemattomienkin kanssa. Huomaan kyllä, että tulkitsin aiemman kirjoituksesi hieman väärin.
Tuo ensimmäinen henkilö, jolle kommentoin, kertoi, että haluaa keskustella ainoastaan jostain yhteiskunnallisista asioista ja luonnontieteistä, kun taas minusta on paljon luontevampaa jutustella ihan omaan elämään liittyvistä asioista, eli nimenomaan kokemuksia ja tunteita (jotka voivat myös liittyä esim siihen kunnallispolitiikkaan eikä aina johonkin ihmissuhdedraamoihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ap:n ympäristön naiset ehkä haistavat ettei ap ole oikeasti heistä kiinnostunutkaan. Siksi tahatonkin syrjäyttäminen. Joku ehkä ilkeyttäänkin. Ap voisi hyväksyä tilanteen luonnollisena reaktiona. Kaikki naiset ei jaksa asiakeskeisyyttä vaan liikehtivät mieluimmin tunneasteikoilla. Niillä liikkuessa voi olla sitten omat sääntönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää sellaiset ihmiset, jotka alkavat heti jauhaa tuntemattomille ja puolitutuille omia henkilökohtaisia asioitaan. Sitten mietin että luulevatko he meidän olevan hyviäkin kavereita? Itse en puhu kuin ihan lähimmille ihmisille omista asioistani. Puolituttujen ja muiden kanssa puhuisin mieluummin jotain yleistä ja katsoisin onko meillä mitään yhteisiä kiinnostuksen aiheita, josta sitten voisi syventyä kunnon ystävyys.
Kuvailemasi ihmiset ovat joko
- jollain tapaa rajattomia,
- yksinäisiä, jotka eivät saa tarpeeksi jakaa kokemuksiaan, tai
- yli-ekstrovertteja, joiden täytyy saada jakaa kaikki mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Vierailija kirjoitti:
Omien huomioiden mukaan: jos haluat olla suosittu, naura koko ajan, mielellään ilman syytä.
Yritä urkkia salaisuuksia sellaisesta josta et pidä, ja sitten levitä niitä muille naisille. Jos et löydä mitään, keksi omasta päästäsi.Siten teet selväksi sen, että olet pelottava vastustaja, ja sinut on turvallisinta pitää ystävänä. Ennen kuin huomaatkaan, olet parven johtaja.
Kannattaa hommata rikas mies, että voit välillä voivotella mikä valtava työ ison talon kunnossapidossa on.
Minä vuonna käskettiin kaikkien olla "suosittuja", tai muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Politiikka ei mielestäni ole arkaluontoinen asia, jos puhutaan politiikasta ilman omia henkilökohtaisia vakaumuksia. Ts puhutaan yleisellä tasolla. Esimerkiksi nyt voisi vaikka puhua siitä, mitä merkitsee, kun pääkaupunkiseudun kaikki kolme suurinta kaupunkia tulevat kuulumaan eri sote-alueisiin. Vaikka muutama vuosi sitten Helsinki olisi kovasti halunnut yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa muodostaa yhteisen metropolialueen, niin soten osalta kaikki tulevatkin kuulumaan täysin eri alueisiin. Ja voisi keskustella siitä, onko yhteinen metropolialue nyt siis täysin kuollut ja kuopattu idea jne. Osa meistä ihmisistä - naisistakin - osaa keskustella aisoista ja ilmiöistä yleisellä tasolla tuomatta keskusteluun omia henkilökohtaisia mielipiteitään.
Ei ihme, että kommunikointi ja tutustuminen on joillekin vaikeaa, jos oma elämä on niin surkeaa, että pelkän työpaikan mainitseminen tai lomareissun muistelu saa jotkut traumat pintaan tai vähintäänkin ihmetyttää ("miksi kukaan haluaisi puhua tuollaisia?").
Naiset tykkäävät kaltaisistaan. Jos olet erilainen, sinua karsastetaan.
Sinut hyväksytään jollain tasolla, jos sinulla on joku taito tai ominaisuus, mikä hyödyttää muita naisia. Sinua itseäsi ei hyväksytä persoonana, omana itsenäsi.
Tämä on totuus.
Olen jo iäkäs,ja minulla on ollut elämäni aikana vain yksi naispuolinen ystävä. Hän suoraan sanoikin minulle, että tykkää vähän erilaisista ihmisistä, jotka poikkeavat normista. En tajunnut kysyä, miten minä on friikki? Ilmeisesti sitten olen kumminkin. 😟
Meillä oli hauskaa yhdessä. Tunsin itseni hyväksytyksi, eikä minun tarvinnut yrittää olla muuta. Hän on britti, joka asuu nykyään jenkeissä, joten yhteytemme on joulukirjetasolla nykyään.
Oletko varma että ongelma on vain naisten kanssa? Sitä ehkä helposti ajattelee, että pitäisi olla samanlainen kuin muutkin naiset ja että miehet ovat automaattisesti vähän erilaisia.