Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko toksinen nainen?
Yksi lause voi erottaa: ”En ole kuin muut tytöt”
Oletko jo kuullut pick me girlistä?
Hän lyttää muita naisia hyväksyntää hakiessaan.https://www.iltalehti.fi/mieli/a/dbfa4e72-0743-40c5-89bb-da5f9ee95004
No mut onhan toi nyt oikeesti tyhmää kuvitella vaarallisin kemikaalein parannellun ulkonäön olevan se naiseuden tärkein juttu. Tai siis järkyttävä totuus, että naiseus 2022 edelleen vaatii itsensä parantelua vaaroista piittaamatta. Sori tästä.
Naiset vetää tuon huomionkipeydessään yleensä niin ääripäähän; oman terveyden kustannuksella. Uskotellaan kaikkea muuta mitä oikeasti ollaan.
Jotenkin se valon ja armon toive jokaisen uv-toivotuksissa menettää merkityksensä kun tietää, että siinä on taas yksi, jonka ainoa kiinnostus maailman asioissa on kuulostaa syvälliseltä ja näyttää upealta viis luonnonvaroista, tieteestä, sivistyksestä. Vedetään suklaapatukkaa ja leikitään vegaania. Ei tiedetä asioista mitään, vaan vedetään oletuksilla sinne päin, kunhan saadaan huomioo ja leikitään äiti Teresaa.
Halpaa ja silkkaa silkkoa. Toki tää pätee snadisti muunneltuna myös miehiin. Liian pinnallista paskaa, sukupuolesta riippumatta, tavalla tai toisella. Toivon todellista henkistä heräämistä näkemään maailman oikea tila.
Niin on todella tyhmää. Jännä että sinulle se kuitenkin näyttää sitä olevan.
Jännä, että sunkin rahoista niin paljon menee ulkonäköön. Ja että niillä rahoillasi sit miehet tekee mieleistään bisnestä, missä sit lapset kaivaa käsin kimallusta luomiin ja yhteiskunta maksaa pieleen menneet silikonit. Se on kyllä jännää.
Tämä kertoo enemmän sinusta kuin minusta. Minulla eikä yhdelläkään ystävälläni ei ole mitään silikoneja. Luomiväriä käytän ehkä kerran vuodessa.
Sinä tässä olet se, joka sanoit, että ulkonäkö on naiseuden tärkein juttu. En minä. Joten pidä hauskaa niiden silikoniesi kanssa.
Ääh. Ko artikkelissa käsiteltiin asiaa. Sinä itse myös vedit kommentoinnin hlökohtaiseksi. Kestä siis samantasoinen vastakommentointi.
Ulkonäkö on naisille tosi tärkeää, jopa liian tärkeää. Ulkonäöllä kilpaillaan, lytätään ja Sen tiedostaminen ja syyn pohtiminen tekisi hyvää kaikille.
Ulkonäkö,siis toisten naisten, triggeröi naisia, itseänikin. Pyrin silti siihen, että en lähde tuohon loputtomaan kisaan ja opetan itseäni siihen, että riitän tällaisena. Tykkään minäkin kauneudesta, mutta sen hinta on nykyään aivan liian iso niin yksilölle kuin maailmallekin.
Minua muiden naisten ulkonäkö ei ole koskaan triggeröinyt eikä kaveripiirissäni edes keskustella aiheesta. Ulkonäkö on sinulle selkeästi iso juttu. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset voi kadehtia sitäkin jos et kadehdi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nuorempi ja kauniimpi ja parempi vartaloltasi, niin et saa antaa neuvoja vanhoille ja rumille ja läskeille naisille.
Ne suuttuvat.
Nämä kauniit ja kaiken tietävät nuoret suuttuvat myös tällaisen vanhemman täti-ihmisen neuvoista. En siis yleensä enää neuvo, jos ei apua pyydetä. Jokainen kun tahtoo ihan välttämättä tehdä omat virheensä.
Neuvoja ei yleisesti ottaen oteta vastaan oli ikä tai ulkonäkö mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä naisvihaketju tästä tuli? Mammanpojat ryntäsivät haukkumaan naisia?
Niin. Kummallista kun aloitus oli niinkin neutraali kuin että naisten kanssa ei voi tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä helpottui kun luin lääkäriksi. Nykyään työpaikalla sekä naislääkärit että -hoitajat ovat motivoituneita tutustumaan minuun ja ottamaan mukaan porukkaan, ja samalla opin, miten pitää käyttäytyä. Käyttäytymissäännöt eivät edes vaikuta kovin ahtailta, vaan on ihan ok vaikka sanoa, ettei meikkaa koskaan tms epänaisellista. Ei siellä kukaan muukaan mikään perinaisellisuuden perikuva kaikilta osin ole. Mutta jos joku just sanoo jotain tuollaista vaikka ettei meikkaa tai mitä vaan muka "uskoutuvaa" niin pitää heti jotenkin bondata, siis sanoa jotain että joo siis mulla ihan sama juttu oikeestaan ainaki joskus.
En muista, koska viimeksi olisin ollut naisporukassa silleen, että muut eivät alusta asti tiedä ammattiani. Muistan kuitenkin vielä, että se oli aina hirveää, enkä todellakaan kelvannut ihan vain minuna. On minulla kyllä naiskavereita ollut jo ennen lääkäriksi lukemista, mutta kaikki ovat vähän samanlaisia autismikirjolaisia kuin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä helpottui kun luin lääkäriksi. Nykyään työpaikalla sekä naislääkärit että -hoitajat ovat motivoituneita tutustumaan minuun ja ottamaan mukaan porukkaan, ja samalla opin, miten pitää käyttäytyä. Käyttäytymissäännöt eivät edes vaikuta kovin ahtailta, vaan on ihan ok vaikka sanoa, ettei meikkaa koskaan tms epänaisellista. Ei siellä kukaan muukaan mikään perinaisellisuuden perikuva kaikilta osin ole. Mutta jos joku just sanoo jotain tuollaista vaikka ettei meikkaa tai mitä vaan muka "uskoutuvaa" niin pitää heti jotenkin bondata, siis sanoa jotain että joo siis mulla ihan sama juttu oikeestaan ainaki joskus.
En muista, koska viimeksi olisin ollut naisporukassa silleen, että muut eivät alusta asti tiedä ammattiani. Muistan kuitenkin vielä, että se oli aina hirveää, enkä todellakaan kelvannut ihan vain minuna. On minulla kyllä naiskavereita ollut jo ennen lääkäriksi lukemista, mutta kaikki ovat vähän samanlaisia autismikirjolaisia kuin minäkin.
Missä päin harjoitat ammattiasi? En ikinä haluaisi lääkäriä joka näkee ihmiset tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko antaa jotain esimerkkejä niistä? Olen nainen eikä yhtään tule mieleen.
No siis sellaisia, joiden perusteella arvioidaan naisen olevan niin "nolo", ettei häneen kannata tutustua tai joiden perusteella hänet suljetaan ulos isommasta porukasta jo heti ns. kättelyssä. Tunnen olevani oman elämäni Mr. Bean naisten seurassa.
Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan.
Kannattaa lopettaa teinin tasolle jumittuneiden kanojen hännystely ja tutustua tavallisiin naisiin. Omassa hieman nörtihtävässä porukassa ei todellakaan ole mitään omituisia yläastepissisten kirjoittamattomia sääntöjä sille mikä on noloa ja mikä ei vaan maalaisjärjellä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko antaa jotain esimerkkejä niistä? Olen nainen eikä yhtään tule mieleen.
No siis sellaisia, joiden perusteella arvioidaan naisen olevan niin "nolo", ettei häneen kannata tutustua tai joiden perusteella hänet suljetaan ulos isommasta porukasta jo heti ns. kättelyssä. Tunnen olevani oman elämäni Mr. Bean naisten seurassa.
Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan.
Kannattaa lopettaa teinin tasolle jumittuneiden kanojen hännystely ja tutustua tavallisiin naisiin. Omassa hieman nörtihtävässä porukassa ei todellakaan ole mitään omituisia yläastepissisten kirjoittamattomia sääntöjä sille mikä on noloa ja mikä ei vaan maalaisjärjellä pärjää.
Minun tuntemani tavalliset naiset eivät käytä noin vihamielisiä nimityksiä muista naisista - ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nuorempi ja kauniimpi ja parempi vartaloltasi, niin et saa antaa neuvoja vanhoille ja rumille ja läskeille naisille.
Ne suuttuvat.
Nämä kauniit ja kaiken tietävät nuoret suuttuvat myös tällaisen vanhemman täti-ihmisen neuvoista. En siis yleensä enää neuvo, jos ei apua pyydetä. Jokainen kun tahtoo ihan välttämättä tehdä omat virheensä.
Neuvoja ei yleisesti ottaen oteta vastaan oli ikä tai ulkonäkö mikä tahansa.
Minulla taas ei ole missään iässä ollut tarvetta mennä neuvomaan muita. Siksi en siedäkään muiden pätemistä ollenkaan. Kysyn kyllä jos tarvitsen neuvoa. En niiltä, jotka innokkaimmin neuvoja tyrkyttävät. He näkevät aina kaiken vain omalta kannaltaan.
Meistä joidenkin on vaikeampi löytää omanhenkistä seuraa. Itsekin olen ihmetellyt samanlaisia asioita kuin ap. Luultavasti minulla on joku lievä asperger tms., jonka seurauksena olen asiakeskeisempi kuin useimmat muut naiset.
Löydät kyllä vielä samanhenkisiä ystäviä ap! Viihdyn itse esim. luonnonsuojeluporukoissa, ja akateemisesti koulutetuista löytyy myös meitä asiakeskeisiä ja syvällisemmistä keskusteluista kiinnostuneita, vähemmän pinnallisia.
Olen oppinut elämän varrella sensuroimaan sanomisiani, sillä jotkut naiset tulkitsevat tosi herkästi minun esim. vihjailevan jotain ikävää, mitä en oikeasti tee. Ja usein naisten väliseen kanssakäymiseen tuntuu kuuluvan jatkuvaa toisen kehumista ja tunneasioiden vatvomista. Helpottaa välien säilymistä vaikkapa työporukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää sellaiset ihmiset, jotka alkavat heti jauhaa tuntemattomille ja puolitutuille omia henkilökohtaisia asioitaan. Sitten mietin että luulevatko he meidän olevan hyviäkin kavereita? Itse en puhu kuin ihan lähimmille ihmisille omista asioistani. Puolituttujen ja muiden kanssa puhuisin mieluummin jotain yleistä ja katsoisin onko meillä mitään yhteisiä kiinnostuksen aiheita, josta sitten voisi syventyä kunnon ystävyys.
Vierailija kirjoitti:
Meistä joidenkin on vaikeampi löytää omanhenkistä seuraa. Itsekin olen ihmetellyt samanlaisia asioita kuin ap. Luultavasti minulla on joku lievä asperger tms., jonka seurauksena olen asiakeskeisempi kuin useimmat muut naiset.
Löydät kyllä vielä samanhenkisiä ystäviä ap! Viihdyn itse esim. luonnonsuojeluporukoissa, ja akateemisesti koulutetuista löytyy myös meitä asiakeskeisiä ja syvällisemmistä keskusteluista kiinnostuneita, vähemmän pinnallisia.
Olen oppinut elämän varrella sensuroimaan sanomisiani, sillä jotkut naiset tulkitsevat tosi herkästi minun esim. vihjailevan jotain ikävää, mitä en oikeasti tee. Ja usein naisten väliseen kanssakäymiseen tuntuu kuuluvan jatkuvaa toisen kehumista ja tunneasioiden vatvomista. Helpottaa välien säilymistä vaikkapa työporukassa.
Naurahdin ääneen kun luin viimeisen kappaleesi. Aspergeriin ilmeisesti kuuluu se että ironian tajua ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
SINUSTA vaan tuntuu ja SINÄ sen sanoit, en minä.
MINUSTA tuntuu että podet miesvihaa!
50 sanoin naistyöpaikkakokemusteni perusteella. Ja koska olen itse kokenut molemmat, et sinä pysty muuksi niitä piikittelemään. Onnekas olen että itselläni on ystäviä joista 2parasta ovat naisia. Toinen teini-iän paras kaverini ja toinen vanha työkaverini.