Miksi tuntikorttien täyttäminen on joillekin niin iso juttu?
Insnöörialoilla on arkipäivää täyttää joka ikinen tunti mitä tekee vähintään puolen tunnin tarkkuudella. Ei siihen kauan mene. Eilen vaan harrastusporukassa tuli ohi mennen puhe, joku opettajan ollut sanoi että hän ei kyllä tuollaiseen suostuisi. No kyllä minä kahdessa insinööritoimissa ja aikoinani parissa tehtaassa töissä ollessa näin olen tehnyt eikä se ole ongelma. Alallamme tehdään paljon tuntitöitä ja nämä ovat laskutuksen perusta. Duunarialoilla tämä varsinkin on ollut tärkeää. Jos taas tehdään urakkatöitä, projektin ajankäyttöä seurataan ja verrataan tarjoushintaan.
Joku täällä väitti, että jos ei osaa tarjouksia tehdä ilman tuntilaskentaa, niin osaaminen on hakoteillä. Joillakin aloilla kilpailu on niin kovaa, että se on vain laskettava tarkasti paljonko kenenkin aikaa arvioidaan menevän ja katsottava, paljonko voi joustaa alaspäin, vai voiko yhtään, jos tarjottava kohde on hankala jostain syystä.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Minun suurin ongelma noissa kirjauksissa on "keksiä" mille projektille teen kirjaukset. Teen usealle eri projektille töitä, siis jos niitä on. Välillä tai jopa melko usein on sellaisia päiviä, että tuottavaa työtä ei ole tai ei ainakaan 7,5 h päivässä. Saatan surffailla netissä puoli päivää. Silti kirjaukset pitää tehdä ihan kuin olisi tehnyt tuottavaa työtä eli joku maksaa minun nettisuffailuista myös. Mielestäni tuntikirjaukset on pelkkää teennäistä kikkailua. Työtä teen kuitenkin valtion firmassa eli kirjauskohteesta riippumatta veronmaksajat maksavat minunkin palkkani.
Vai tekeekö joku muka oikeasti laskutettavaa työtä 7,5 h päivässä?
Ei tietenkään ja minullakin on ajanjaksoja, jolloin ei ole tekemistä projekteihin ja hallinnon työtkin, joita töihin myös välillä kuuluu, on tehty. Koodi on silloin sekalaista, mutta aina minä jotain tekemistä työpaikalta löydän. Mm. alan ammattilehtiä tulee runsaasti, joten ilmoitan pomolle, että mulla ei ole nyt järkevää tekemistä, menen kahvioon ja luen niitä lehtiä. Tai kehitän vähän ohjelmia, mitä meillä on - toki kaikilla ei ole tällaista osaamista tai mahdollisuutta, mutta aina jotain löytyy. Pomo on myös sanonut, että katsele jos on jotain koulutuksia, niin voidaan niitä kustantaa. Viime aikoina on ollut paljon ilmaisia firmojen verkkokoulutuksia, joita olen voinut katsoa sitten kun aikaa on ollut. Aiemmin näitä koulutuksia järjestetiin pääasiassa firmojen tiloissa, mutta nyt ne on - koronan hyviä puolia - siirtyneet verkkoon, joten ei tarvitse lähteä mihinkään. Välillä pitää myös kehittää itseään ja töitään, että seuraavan projektin voi tehdä tehostetummin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minun suurin ongelma noissa kirjauksissa on "keksiä" mille projektille teen kirjaukset. Teen usealle eri projektille töitä, siis jos niitä on. Välillä tai jopa melko usein on sellaisia päiviä, että tuottavaa työtä ei ole tai ei ainakaan 7,5 h päivässä. Saatan surffailla netissä puoli päivää. Silti kirjaukset pitää tehdä ihan kuin olisi tehnyt tuottavaa työtä eli joku maksaa minun nettisuffailuista myös. Mielestäni tuntikirjaukset on pelkkää teennäistä kikkailua. Työtä teen kuitenkin valtion firmassa eli kirjauskohteesta riippumatta veronmaksajat maksavat minunkin palkkani.
Vai tekeekö joku muka oikeasti laskutettavaa työtä 7,5 h päivässä?
Yksityisellä puolella teknisellä konsultilla suunnillee nminimi 70% työajasta pitää olla laskutettavaa. Jos tekemistä ei riitä pitää kysellä esimieheltä lisää hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntikirjanpito on malliesimerkki raportoinnista raportoinnin vuoksi.
Tottahan toki projektitöissä täytyy suunnilleen tietää minkä verran projektiin on mennyt aikaa (=kustannuksia), mutta pahimmillaan ihmiset vaan heittelevät tunteja sinne kerran kuussa kalenteri kädessä "muut päivät olen tehnyt koko ajan tätä, paitsi torstaisin meillä on tunnin tiimipalaveri, sille päivälle täytyy muistaa laittaa vain 6,5 h töitä".
Monesti tekee jonkun kokouksen aikana jotain toista työtä, vähintään vastaa sähköpostiin. Ei voi merkitä kokouksen aiheen projektiin vähempää aikaa kuin se kokous, sehän olisi ihan väärin, mutta ei voi tuplamerkitäkään, että tein samaan aikaan tätä toista. Sama lounaan kanssa, lounastunti on täysin pakko merkitä johonkin väliin, vaikka tosiasiassa olisi tehnyt koko päivän töitä. Sitten on lounas jossain klo 16-16.30, vaikka siihen aikaan ei saa enää lounastaa.
Myös työkaverin kanssa tai somessa jutteleminen pitää merkitä jonkun asiakkaan laskutukseen, koska ei työpäivässä voi olla mitään luovia taukoja siellä välissä.
Tiivistettynä: tuntikirjanpito on yleensä aina suuntaa antavaa.
"Myös työkaverin kanssa tai somessa jutteleminen pitää merkitä jonkun asiakkaan laskutukseen, koska ei työpäivässä voi olla mitään luovia taukoja siellä välissä."
Tosta saa meillä varoituksen jos jää kiinni.
Teillä ei sitten tarvitse olla 100 % työajasta merkittynä jollekin toiminnalle.
Vierailija kirjoitti:
Osaajat eivät tuntikortteja tarvitse.
Tollo!
Ne ovat kuten kommentoija sanoo, laskutuksen perusta. Työnantaja vaatii ne.
Myös asiakkat voivat haluta nähdä mitä ja miten paljon aikaa hänen tilaamaansa tuotteen, suunnittelun on mennyt ja missä tästä oikein laskutetaan.
Mm. asianajajat tekevät aina tuon, kirjaavat aina ylös kaikki tekemisensä, että nähdään mistä laskutta.
Asianajajan laskussa on joka ikinen puhelukin jonka hän on asiaalle soittanut.
Ei noita muista, jos niitä kirjaa ylös.
Vierailija kirjoitti:
Meillä työajan kirjaaminen on ihan välttämätöntä projektiorganisaatiossa, missä projektien koko vaihtelee kymppitonnien ja miljoonien välillä. Projektissa voi työskennellä parikymmentä henkilöä. Ilman tuntikirjanpitoa ei olisi mitään hajua budjetin toteumasta.
Vaikka todellisuudessa päivät ovat pirstaleisia, kokemuksen myötä oppii virtaviivaistamaan tuntikirjauksia eikä takertumaan lillukanvarsiin. Aikaa menee 5min viikossa.
Hear, hear!
Vierailija kirjoitti:
Minun suurin ongelma noissa kirjauksissa on "keksiä" mille projektille teen kirjaukset. Teen usealle eri projektille töitä, siis jos niitä on. Välillä tai jopa melko usein on sellaisia päiviä, että tuottavaa työtä ei ole tai ei ainakaan 7,5 h päivässä. Saatan surffailla netissä puoli päivää. Silti kirjaukset pitää tehdä ihan kuin olisi tehnyt tuottavaa työtä eli joku maksaa minun nettisuffailuista myös. Mielestäni tuntikirjaukset on pelkkää teennäistä kikkailua. Työtä teen kuitenkin valtion firmassa eli kirjauskohteesta riippumatta veronmaksajat maksavat minunkin palkkani.
Vai tekeekö joku muka oikeasti laskutettavaa työtä 7,5 h päivässä?
Teennäistä kikkailua... Minusta tuo kuulostaa ennen kaikkea surkealta työmoraalilta ja huijaamiselta. Jos ei ole töitä, niin sinäkin voisit soittaa asiakkaalle ja hankkia niitä töitä. Tai ellet ole sellaisessa roolissa, ota asia pomosi kanssa puheeksi, että missä tarvittaisiin apua. Vastuunotto ei taida olla vahvuutesi.
Olen itsekin valtion firmassa. Ja on ihan oikeita asiakkaitakin, joilta palkka tulee, ei vain verovaroista. Ja vielä suuremmalla syyllä, kun osa rahoituksesta tulee verovaroista, jokaisella tulisi olla selkärankaa käyttää sitä oikein.
Opepepe kirjoitti:
Näin opettajana en todellakaan suostuisi tuollaiseen kyykyttämiseen.
AMK:ssa kun olin töissä niin piti täytellä tuntikirjanpito, alkuun täyttelin toteutuneen mukaan. Sihteeri sitten ohjeisti ettei todellakaan näin, vaan laitat vaan projektille 7,5h joka päivä. Oli vieläpä kiukkuinen kun joutui nyt tekemään projektilaskennan uusiksi kun olin täytellyt tunnit todellisen mukaan.
Nykyisin onneksi tulee seuraavan lukuvuoden lukkarit kaiverrettuina savitauluihin jo toukokuussa. Niitä ei sitten muutellakaan ilman vähintään sivistysjohtajatason lupaa.[/quote
On hiukan eri asia olla duunissa yksityisellä puolella, kuin julkisen puolen suojatyöpaikoissa.
Taitaa tulla rahat aivan tahoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntikirjanpito on malliesimerkki raportoinnista raportoinnin vuoksi.
Tottahan toki projektitöissä täytyy suunnilleen tietää minkä verran projektiin on mennyt aikaa (=kustannuksia), mutta pahimmillaan ihmiset vaan heittelevät tunteja sinne kerran kuussa kalenteri kädessä "muut päivät olen tehnyt koko ajan tätä, paitsi torstaisin meillä on tunnin tiimipalaveri, sille päivälle täytyy muistaa laittaa vain 6,5 h töitä".
Monesti tekee jonkun kokouksen aikana jotain toista työtä, vähintään vastaa sähköpostiin. Ei voi merkitä kokouksen aiheen projektiin vähempää aikaa kuin se kokous, sehän olisi ihan väärin, mutta ei voi tuplamerkitäkään, että tein samaan aikaan tätä toista. Sama lounaan kanssa, lounastunti on täysin pakko merkitä johonkin väliin, vaikka tosiasiassa olisi tehnyt koko päivän töitä. Sitten on lounas jossain klo 16-16.30, vaikka siihen aikaan ei saa enää lounastaa.
Myös työkaverin kanssa tai somessa jutteleminen pitää merkitä jonkun asiakkaan laskutukseen, koska ei työpäivässä voi olla mitään luovia taukoja siellä välissä.
Tiivistettynä: tuntikirjanpito on yleensä aina suuntaa antavaa.
"Myös työkaverin kanssa tai somessa jutteleminen pitää merkitä jonkun asiakkaan laskutukseen, koska ei työpäivässä voi olla mitään luovia taukoja siellä välissä."
Tosta saa meillä varoituksen jos jää kiinni.
Teillä ei sitten tarvitse olla 100 % työajasta merkittynä jollekin toiminnalle.
"Ei laskutettavaa" tai "sisäinen työ" alle jos ei mitään muuta keksi... ei sellasta firmaa ole Suomessa, jossa kaikki päivän tekeminen olisi pakko kirjata joltakin asiakkaalta laskutettavaksi. Muutoin tehokaskin kaveri varastaisi päivittäin 30-40% ajastaan asiakkailta petoksia tekemällä.
Tämä keskustelu on hyvä esimerkki siitä, että ei työt aina mene osaajille. Tyhmin on tuo, jonka mielestä osaajat ei tuntikortteja tarvitse. Trollihan se, mutta osa ei tosiaan ymmärrä, että asiakas ei oikein hyväksy sitä, että jos joku laskuttaa epämääräiset sata tuntia osaamisesta eikä yksikään laskuttaja ole ajatusten lukija. En edes minä, joka työskentelen pienessä firmassa ja teen laskut sivutöinäni, muista kuukauden päästä mitä olen tehnyt tai tiedä mitä kaksi muuta työntekijää on tehnyt. Joudun usein heitä komentamaan, että pitäisi kirjoittaa onko tämä käynti työmaalla kokous vain valvointakäynti, koska se on asiakkaalle tärkeä tieto. Mutta ei siihen sen kummempaa edes tarvita, riittää tieto siitä että työmaakokous 31.1.2021 kaksi tuntia, tai työmaavalvonta 31.1.2021 kaksi tuntia. Jossain erikoisemmassa jutussa sitten pitää kirjoittaa tarkemmn, esim. tarkastuskäynti ei riitä että tarkastus, vaan pitää kirjoittaa mitä tarkastettiin. Nämä tällaisia helpoimpia esimerkkejä meidän alalta (rakennussuunnittelu ja -valvonta).
Wanha datakääpä kirjoitti:
Tiketti/tuntikortti/työkirjaus on laskutuksen perusta. Siitä generoituu asiakkaalle raportti. Tämän tärkeys korostuu erityisesti kun kyseessä on tuntityö. Jos asiakas maksaa konsultoinnista vaikka 129 €/h ei sitä pysty mitenkään perustelemaan ilman kunnollista raportointia kustannuksen muodostamisesta. Jos tätä ei pysty sisäistämään kannattaa lopettaa konsultin hommat. ÄRGH!!!
Eipä tullut konsultin hommat mieleenkään, kun ajattelin vain niitä ihan oikeita töitä.
Vierailija kirjoitti:
Wanha datakääpä kirjoitti:
Tiketti/tuntikortti/työkirjaus on laskutuksen perusta. Siitä generoituu asiakkaalle raportti. Tämän tärkeys korostuu erityisesti kun kyseessä on tuntityö. Jos asiakas maksaa konsultoinnista vaikka 129 €/h ei sitä pysty mitenkään perustelemaan ilman kunnollista raportointia kustannuksen muodostamisesta. Jos tätä ei pysty sisäistämään kannattaa lopettaa konsultin hommat. ÄRGH!!!
Eipä tullut konsultin hommat mieleenkään, kun ajattelin vain niitä ihan oikeita töitä.
No kerrohan vähän enemmän.
Ai pitäisi kysyä pomolta lisää töitä jos omat työt on tilapäisesti loppu? Haha, ehkä tekin ensimmäisen työuupumuksenne jälkeen ymmärrätte, että saman rahan saa vähemmälläkin. Se oli kääntentekevä muutos ajattelutavassani. Tästäkin huolimatta olen yksi tiimini ahkerimmista työntekijöistä. Viisas pääsee vähemmällä vai miten sitä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun suurin ongelma noissa kirjauksissa on "keksiä" mille projektille teen kirjaukset. Teen usealle eri projektille töitä, siis jos niitä on. Välillä tai jopa melko usein on sellaisia päiviä, että tuottavaa työtä ei ole tai ei ainakaan 7,5 h päivässä. Saatan surffailla netissä puoli päivää. Silti kirjaukset pitää tehdä ihan kuin olisi tehnyt tuottavaa työtä eli joku maksaa minun nettisuffailuista myös. Mielestäni tuntikirjaukset on pelkkää teennäistä kikkailua. Työtä teen kuitenkin valtion firmassa eli kirjauskohteesta riippumatta veronmaksajat maksavat minunkin palkkani.
Vai tekeekö joku muka oikeasti laskutettavaa työtä 7,5 h päivässä?
Usein laskutettavan työn osuus on esim 80%. Aina kun firmoussa on myyntiyötä, suunnittelutyötä, yleisiä palavereja jne, mitä ei pysty laskuttamaan.
Millä muuten oikeutat itsellesi huijaamisen? Onko hyvä omatunto? Et todellakaan pysty tekemään itse mitään sen eteen, että tekisit työpäivinä töitä etkä surffailisi netissä? Olet varmaan niitä, jotka vielä kovaäänisesti syyttää johtoa kaikesta? Kun ei esimiehilläkään ole aikaa kädestä taluttaa töiden ääreen.
Juuri sinunlaisista aloitekyvyttömistä laiskottelijoista pyritään pääsemään eroon kaikilla työpaikoilla. Jopa valtion firmoissa, koska sinunlaiset syö työmoraalia niiltäkin, jotka tekevät hyvin töitä palkkansa eteen. Niitä valtiollakin on onneksi ihan suurin osa. Moni tekee kyllä töitä sitten sinunlaisten edestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Wanha datakääpä kirjoitti:
Tiketti/tuntikortti/työkirjaus on laskutuksen perusta. Siitä generoituu asiakkaalle raportti. Tämän tärkeys korostuu erityisesti kun kyseessä on tuntityö. Jos asiakas maksaa konsultoinnista vaikka 129 €/h ei sitä pysty mitenkään perustelemaan ilman kunnollista raportointia kustannuksen muodostamisesta. Jos tätä ei pysty sisäistämään kannattaa lopettaa konsultin hommat. ÄRGH!!!
Eipä tullut konsultin hommat mieleenkään, kun ajattelin vain niitä ihan oikeita töitä.
Jännää, että mä teen nyt ihan samanlaisia töitä firman sisäisenä työntekijänä kuin mitä tein aikanaan konsulttina. Ainoana erona oli se, että nyt palkan maksaa sama firma, joka "nauttii työni lopputuotoksesta", konsulttina palkan maksoi työantaja, mutta työn tuloksista nautti asiakasyritys.
Eli "konsulttina" en siis tehnyt oikeaa työtä...
Vierailija kirjoitti:
Ai pitäisi kysyä pomolta lisää töitä jos omat työt on tilapäisesti loppu? Haha, ehkä tekin ensimmäisen työuupumuksenne jälkeen ymmärrätte, että saman rahan saa vähemmälläkin. Se oli kääntentekevä muutos ajattelutavassani. Tästäkin huolimatta olen yksi tiimini ahkerimmista työntekijöistä. Viisas pääsee vähemmällä vai miten sitä sanotaan.
Kuulostaa tosi hyvältä..... valheellinen ja/tai puuttellinen raportointi sen peittelemiseen mitä työpäivän aikana oikeasti tekee ja syynä jonkinlainen elämänfilosofia sekä itse tunnustettu laiskuus = purnaajaakin vahingollisempi työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Ai pitäisi kysyä pomolta lisää töitä jos omat työt on tilapäisesti loppu? Haha, ehkä tekin ensimmäisen työuupumuksenne jälkeen ymmärrätte, että saman rahan saa vähemmälläkin. Se oli kääntentekevä muutos ajattelutavassani. Tästäkin huolimatta olen yksi tiimini ahkerimmista työntekijöistä. Viisas pääsee vähemmällä vai miten sitä sanotaan.
Joo, mutta katsos jos ei olis niitä asiakkaita, jotka meiltä tilauksia tekee, niin eipä olisi sitä hyväpalkkaista duuniakaan kaikkine etuineen, mikä nyt.
Ja kun on opiskellut haluamalleen alalle, työ kiinnostaa, se ei ole vastenmielistä puurtamista päivästä toiseen, ainoastaan haasteellista ja kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se arkipäivää, mutta kuluttavaa. Itse aikanani kun tein "konsulttitöitä" (kaikkia asiantuntijoita kutsuttiin konsulteiksi, vaikka työ olisi ihan perus-asiantutijatyötäkin, mutta asiakasyritykselle), niin oli kuluttavaa miettiä, miten kirjaukset tehdään. Luin sähköpostin aiheesta x ja vastasin siihen --> puoli tuntia työtä. Tein jonkin aikaa ylläpitotöitä palveluun y --> 2 tuntia työtä, välissä sain vastauksen edelliseen sähköpostiin ja vastasin siihen... sisältyisikö tuo sähköposti nyt siihen aiempaan puoleen tuntiin vai onko tämä nyt uusi puoli tuntia? Jossain vaiheessa myyntimies pyytää kommentteja myynticaseen z, kysyn, onko tälle tuntikirjauskoodeja, no hän selvittelee... Sitten onkin palaveri projektista å, johon pitää hetki valmistautua ja välissä soi puhelin liittyen tuohon mainittuun myynticaseen... Jossain välissä pitäisi myös ehtiä lukaista se oma sähköposti, siis kaikki sisäiset asiat (ei asiakkaisiin liittyvät), mutta mihinkäs tämän ajan kirjaakaan, kun "ei saisi" kirjata kuin asiakastyötä, muuten laskutusaste tipahtaa.
Ja tällaista silppua suunnilleen joka päivä.
Itse teen niin, että laitan noita tehtäviä ylös johonkin (stickynotesiin, paperille, jonnekin mikä on heti käsillä), silleen tulee lista ylätasolla päivän tekemisistä ja on helpompi arvioida sitten minkä verran aikaa päivän aikana meni kuhunkin hommaan, vaikka olisi joutunut yhteen palaamaan monta kertaa päivän aikana (esim. ne pari puhelua ja sähköpostia päivän aikana tietyn asiakkaan työstä). Ja nuo ns. hallinnolliset kirjaukset on varmaan joka paikassa aina niitä ei haluttuja kirjauksia, meillä ne upotetaan asiakastöihin tasaisesti, perusteluna se, että ei olisi niitäkään, jos ei tehtäisi töitä asiakkaille....
En ole itse konsultti, mutta aika surullista miten vähän työelämässä tietävät toisten työn sisällöstä. Konsultti rakennusalalla mm. tekee tarjouspyyntöjä ja niihin tarvittavat dokumentit, tekee remonttitarpeen arviointeja, toimii kokouksissa puheenjohtajana ja sihteerinä, järjestää ne tarvittavat suunnittelu- ja työmaakokoukset, tekee pöytäkirjat, tekee rakennussuunnittelukin remonttikohteissa, ellei erillistä rakennussuunnittelijaa ole palkattu - erillinen rakennussuunnittelija joskus palkataan, jos kohteessa on jotain isompaa remontoitavaa - tekee huonekohtaiset kortit mitä missäkin tilassa tehdään, tekee työturvallisuusasiakirjat, järjestää tarjouskilpailut ja kilpailujen päätyttyä urakkaneuvottelut, toimii työmaavalvojana - aina on useita työmaita kerralla hoidettavana... tämän alan konsulteista on jossain määrin pulaakin ajoittain, osaavista sellaisista. Tuossa vain pieni osa, mitä rakennusalalla konsultin tehtäviin kuuluu, mutta monella tuntuu olevan outo käsitys ammattinimikkeestä.
Älä luule, ellet tiedä.
Mitä te jotkut kuvittelette konsulttien tekevän? Heitä on aika paljon erilaisia eri aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai pitäisi kysyä pomolta lisää töitä jos omat työt on tilapäisesti loppu? Haha, ehkä tekin ensimmäisen työuupumuksenne jälkeen ymmärrätte, että saman rahan saa vähemmälläkin. Se oli kääntentekevä muutos ajattelutavassani. Tästäkin huolimatta olen yksi tiimini ahkerimmista työntekijöistä. Viisas pääsee vähemmällä vai miten sitä sanotaan.
Joo, mutta katsos jos ei olis niitä asiakkaita, jotka meiltä tilauksia tekee, niin eipä olisi sitä hyväpalkkaista duuniakaan kaikkine etuineen, mikä nyt.
Ja kun on opiskellut haluamalleen alalle, työ kiinnostaa, se ei ole vastenmielistä puurtamista päivästä toiseen, ainoastaan haasteellista ja kiinnostavaa.
Minä saan tehtyä työni aika lailla ilman ylitöitä ja työt joskus loppuu, joskus menee lievästi ylitöiksi. Boreout on joskus ollut ongelma, kyllä mä silloin kaipaan lisää tekemistä, mutta tosiaan alan ammattikirjallisuutta saa meillä lukea ja itseään kouluttaa työaikana. Burnoutit tulevat usein siitä, että valittu ala on väärä tai heti alussa yrittää antaa itsestään tehokkaan kuvan tekemällä ylimääräistä, vaikka oikeasti ei ole tarve. Paikkaa vaihtamalla voi homma parantua.
Meillä työajan kirjaaminen on ihan välttämätöntä projektiorganisaatiossa, missä projektien koko vaihtelee kymppitonnien ja miljoonien välillä. Projektissa voi työskennellä parikymmentä henkilöä. Ilman tuntikirjanpitoa ei olisi mitään hajua budjetin toteumasta.
Vaikka todellisuudessa päivät ovat pirstaleisia, kokemuksen myötä oppii virtaviivaistamaan tuntikirjauksia eikä takertumaan lillukanvarsiin. Aikaa menee 5min viikossa.