Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Niinpä, ja unohdit mainita että myös suurin osa isistä haluaa vain palata niinhin "asiantuntijatehtävinsä" ettei cv:hen jää aukkoja

Kumpikin lapsi meni noin 1 vuotiaana tarhaan ja samoin on mennyt monen kaverin lapset. Missä tähän suurene vihaan pitäisi törmätä, koska en koe kenekään kritisoineen valintojamme mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.

Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.

Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.

Surullista.

Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.

Me nähtiin ensiaskeleet ja kuultiin ensisanat. Lapset söi itse. Pukea eivät osanneet ja kulkivat vaipoissa, mutta menivät aina iloisina päiväkotiin. Ikinä eivät itkeneet jätettäessä eivätkä haettaessa ja aina tullut pelkkää positiivista palautetta. Tosin meillä oli todella kivat hoitajat

Eli siinähän suret mutta hoida ne lapset kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.

Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.

Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.

Surullista.

Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.

Mitä sönkkäät siinä? Meillä ainakin ehdittiin ekat askeleet ja sanat kuulla ihan kotona vaikka vähän reilu vuoden vanhana lapsi aloittikin päiväkodissa.

1-vuotias ei ole mikään sylivauva ellei ole kehityksellisiä haasteita.

Hieman surullista, jos edes oma vanhempi ei näe yksivuotiasta pienenä ja tarvitsevana.

Noh, huomasit varmaan kommentista "mitä sönkkäät siinä?" Sen ettei vastapuolen keskustelija ole kovin kypsää laatua.

Itse olin surun murtama kun jouduin nuorena äitinä laittamaan 1v 3kk ikäisen lapseni päivähoitoon. Ainut mikä vähän lohdutti oli se että hänen tarvi olla kuin 6tuntia päivässä siellä. Nyt kun mietitään toista lasta, niin en edes harkitse hänen laittamista päiväkotiin alle 2-vuotiaana. Ottaisin vaikka lainaa, jos ei muuten onnistuisi.

Ihan yhtä vähän ymmärretään, jos lasta ei laita hoitoon ollenkaan. Me tingitään sitten muusta mutta työt tehdään niin, että lapset saavat olla kotona eikä vieraan hoidossa. Jokainen hoitakoon lapsensa asiat omalla tavallaan.

En vihaa, en vaan ymmärrä miten kukaan pystyy näin tekemään jos ei ole aivan pakko. Ja siis oikeasti pakko, esim. yksinhuoltajana jos vaan oikeasti rahat loppuu ja tilanne ei ole itsestä kiinni eli vaikkapa puoliso häippäsee kuvioista täysin. 

Tämä ei ole mitenkään naisille suunnattua vaan yhtä hyvin isäkin voi jäädä kotiin. Ja jos on surkea rahatilanne niin lapsia ei pitäisi edes tehdä. Ymmärrän siis tietenkin jos tulee pakottava erikoistilanne, mutta kun pikkuisia tungetaan hoitoon myös ihan mistä lie syystä. Pitää olla massia äitin rakennekynsiin ja ripsipidennyksiin ja iskän röökeihin. Tällöin ajattelen kyllä ettei se lapsi merkkaa vanhemmilleen lähes mitään. Miksi se on sitten pitänyt hommata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Tässäkin puhutaan ihan pelkällä mutu-tuntumalla. Edelleen, lapset ovat erilaisia. Omani oli 1v 4kk kun aloitti päiväkodissa. Todella kova temmeltämään, osasi jo juosta ja rakasti kiipeilyä ja kaikessa mahdollisessa mukana oloa. Söi hienosti itsenäisesti käsillään ja auttavasti lusikallakin. Osasi ilmaista halujaan osoittamalla. Hän oli myös jo silloin todella sosiaalinen ja halusi kovasti touhuta muiden lasten kanssa joita ei valitettavasti meiltä tuttavapiiristä löytynyt.

Ja yli 1-vuotias ei ole enää vauva

Kun kirjoitit, että lapsi oli jo alle 1,5-vuotiaana sosiaalinen, niin mitä  tarkoitat tuolla sosiaalisuudella? Olen nimittäin omassa työssäni huomannut usein sen, että vanhemmat sanovat lapsensa olevan sosiaalinen, vaikka lapsi tykkää vain olla toisten lasten läheisyydessä. Eihän tuon ikäinen lapsi ole vielä sosiaalisesti taitava, vaikka hän miten olisikin normaalia kehitystä edellä. Te vanhemmat, jotka haluatte laittaa lapsenne päivähoitoon mahdollisimman varhain; miten hyvin tunnette esim. leikin kehitysvaiheet??

En koe saaneeni mitään negaa vaikka oma pirpana meni aika tasan vuoden ikäisenä hoitoon. Olihan se pieni, mutta taidot kasvaa kohisten ja hyvin on viihtynyt. Riippuu toki varmaan päiväkodistakin miten sujuu.

Täyttä päivää/viikkoa kyllä pyrkisin alle 2-vuotiaalla välttämään, valveillaoloaika on niin lyhyt niin jos olisi 8-9h päivässä 5 pvä viikossa hoidossa niin eihän sitä melkein edes ehtisi nähdä hereillä.

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse vastustan vauvojen päivähoitoa, jos vain jommallakummalla vanhemmalla olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Lue vaikka Liisa Keltinkankaan näkemyksiä siitä, milloin lapsi selviää päiväkotiympäristössä. Lapset ovat tietysti yksilöitä, mutta nyky-yhteiskunta toitottaa vanhempien oikeuksia ja unohtaa lapsen biologisen kehityksen tosiasiat, joita ei voi kiirehtiä millään "vanhemmat heti takaisin töihin" -puheella. Puhun vanhemmista, en vain äideistä. Miesten palkat ovat paremmat kuin naisten, joten pakon edessä se on usein nainen, joka jää kotiin, jos vauvaa halutaan varjella päiväkodilta. 

Ainahan se on niin, että teet niin tai näin, se on jonkun mielestä väärin. Tilanteet on aina yksilöllisiä, eikä ulkopuolelta kannata arvailla syitä, miksi lapsi on hoidossa. En itsekään alkaisi tilittää henkilökohtaisia asioita muille. 

Katsohan Keltikangas-Järvisen CV:tä ja mieti sen jälkeen, kuinka monta minuuttia hän on ollut kotiäitinä vain lapsiaan varten.

Helppo on neuvoa muita ja antaa ohjeita, kun itse on rakentanut uraa pitkin maailmaa isoissa projekteissa. Sinällään fiksu nainen, mutta kannatan enempi esimerkkiä. Hänenkin lapsilla pyyhkii ihan hyvin, vaikka on todellinen uraäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.

Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.

Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.

Surullista.

Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.

Mitä sönkkäät siinä? Meillä ainakin ehdittiin ekat askeleet ja sanat kuulla ihan kotona vaikka vähän reilu vuoden vanhana lapsi aloittikin päiväkodissa.

1-vuotias ei ole mikään sylivauva ellei ole kehityksellisiä haasteita.

POINTTI EI OLE SYLIVAUVA vaan lapsi tarvitsee rakkautta ja huomiota elämänsä ekat vuodet.

JA rumasti sanottu "sönkkäät" En minä mitään sönkkää,noi on tosiasioita.

Jotkut vuoden vanhat huutavat puoli vuotta joka päivä 8tuntia!

Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.

Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vastustan vauvojen päivähoitoa, jos vain jommallakummalla vanhemmalla olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Lue vaikka Liisa Keltinkankaan näkemyksiä siitä, milloin lapsi selviää päiväkotiympäristössä. Lapset ovat tietysti yksilöitä, mutta nyky-yhteiskunta toitottaa vanhempien oikeuksia ja unohtaa lapsen biologisen kehityksen tosiasiat, joita ei voi kiirehtiä millään "vanhemmat heti takaisin töihin" -puheella. Puhun vanhemmista, en vain äideistä. Miesten palkat ovat paremmat kuin naisten, joten pakon edessä se on usein nainen, joka jää kotiin, jos vauvaa halutaan varjella päiväkodilta. 

Ainahan se on niin, että teet niin tai näin, se on jonkun mielestä väärin. Tilanteet on aina yksilöllisiä, eikä ulkopuolelta kannata arvailla syitä, miksi lapsi on hoidossa. En itsekään alkaisi tilittää henkilökohtaisia asioita muille. 

Katsohan Keltikangas-Järvisen CV:tä ja mieti sen jälkeen, kuinka monta minuuttia hän on ollut kotiäitinä vain lapsiaan varten.

Helppo on neuvoa muita ja antaa ohjeita, kun itse on rakentanut uraa pitkin maailmaa isoissa projekteissa. Sinällään fiksu nainen, mutta kannatan enempi esimerkkiä. Hänenkin lapsilla pyyhkii ihan hyvin, vaikka on todellinen uraäiti.

Keltikangas-Järvisen perheessä oli kotiapulainen. Hieman toinen juttu kuin viedä yksivuotias päiväkotiryhmään vaihtuvien aikuisten luo.

Ensimmäisestä lapsesta olin 2 1/2 vuotta kotona.  v. 1999. Silloin sai vielä hyvät rahat. Itku silmässä lähdin töihin, mies hoiti lapsen ja yrittäjänä otti  mukaansa. Toisesta vajaa 2 vuotta ja mies hoiti kaksi lasta kotona. Kolmannesta myös vajaa 2 vuotta. Mies hoiti 3 lasta ja kun yleensä sanotaan, että kyllä lapset täytyy laittaa hoitoon  että oppivat sosiaalisuutta, saavat kavereita ja paskat kaikista lapsista on tullut yhdyskuntakelpoisia. Sosiaalisia. Olkaa lastenne kanssa kotona tai töissä niin kumpikin toimii. Kaikki johtuu rahasta, kaikilla vaan ei ole varaa olla kotona. Nostan hattua äideille ja isille jotka raahaavat pienokaisiaan hoitoon,  myös oma poikani joutui laittamaan  lapsensa hoitoon 10 kk iässä. ja ainoastaan rahan takia joutuivat päätöksen tekemään. nyt mummoiässä monta kertaa ajatellut, että on onni ollut kun mieheni halusi ja pystyi hoitamaan lapset  ja vielä nautti touhutessaan lasten kanssa. Eikä tullut eroa. Koska 40v yhdessä.

Jos meinaa vaikka kolmekin lasta saada niin johan siinä kokonaan tippuu työkelkasta jos kupeksii jokaisen kohdalla 2-3 vuotta kotona. Siihen vielä lasten sairastelut päälle niin 15 vuoteen ei montaa ehjää työkuukautta tulekaan.

Itse teen töitä alkuopetuksessa ja eipä siellä pätkääkään erota kuka on kotihoidettu mamman helmoissa 3 vuotta. Että ei siitä sen parempia ihmisiä tunnu kasvavan, vaikka moni uhrautuva ja äitiyteen 100% uppoutuva äiti tuntuu niin ajattelevan.

No en nyt sanoisi viha, vaan ennemminkin suru. Ja minun kohdalla se kumpuaa ihan työkokemuksesta päiväkodissa 1-vuitiaiden ryhmissä. Ei ole ihan niin hienoa se arki kun vanhemmille annetaan ymmärtää...

Outoa on, jos 1-vuotiaan päivähoitoon vieminen suoranaista vihaa herättää. Mutta väärinhän se on, jos tehdään keisarileikkaus tai ei imetetä. Kumpaankin on yleensä perusteltu syy siinä missä päivähoitoon viemiseen.

Olin kotona siihen asti, että lapsi täytti 3 vuotta ja sitten hän meni perhepäivähoitoon. Tähän oli mahdollisuus säästöjen ja sellaisten tukien vuoksi, joita nykyään ei edes ole tai niitä on leikattu.

Harva tietää, että aikanaan oli myös mahdollisuus saada niin ansiosidonnaista päivärahaa kuin kotihoidon tukea että kuntakohtaista lisää yhtäaikaa.

Itse en ihmettele yhtään, että taapero on vietävä päivähoitoon jo pelkästään taloudellisista syistä.

Niin no onko sitä yksivuotiaan päiväkotiin laittamista mietitty lapsen etu edellä? Toki raha jne on tärkeää, mutta niin olisi tuon ikäiselle vielä vanhemman läsnäolokin. Eihän yksvuotias vielä kunnolla käsitä olevansa erillinen henkilö äidistä, niin aika vaikea sanoa millaisia seuraamuksia tuolla on, varsinkin kun se on ilmeisen yleistä nykyään.

Ei jokainen lapsi tarvi olla peräkkäin tehtyjä. (kunhan ei esikoistaan 40 saa) Voihan lasten välissä olla muutama vuosi töissä, että pysyy ammattitaito yllä. 

37 Tarkennus edelliseen. Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa tarkoitin.