Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Valitettavasti tämä ei käytännössä aina toteudu. Eivät kaikki myönnä.
Myöntää, koska pakko on
Mulle on ihan sama myöntääkö vai ei. Mulle tulisi vaan 8h hommat tehtäväksi lyhyemmässä ajassa, eli olisin aivan hermoraunio. Ja ei, kukaan muu ei tee mun työtä meidän työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tätä. Vanhempi ajattelee niin itseään. Ei kukaan vihaa teitä vanhempia, mutta me varhaiskasvattajat säälimme lapsianne.
Miten työnantaja saadaan pakotettua siihen? Siis ihan käytännössä, kertokaa mitä työntekijä voi tehdä? Yhdelle kaverilleni ei myönnetty osittaista hoitovapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Valitettavasti tämä ei käytännössä aina toteudu. Eivät kaikki myönnä.
Myöntää, koska pakko on
Mulle on ihan sama myöntääkö vai ei. Mulle tulisi vaan 8h hommat tehtäväksi lyhyemmässä ajassa, eli olisin aivan hermoraunio. Ja ei, kukaan muu ei tee mun työtä meidän työpaikalla.
Mitenkähän pystyit ylipäätään perheen perustamaan, jos kukaan muu ei työtäsi tee? Ilmeisesti et ainakaan ollut synnyttävä osapuoli.
Ylipäätään tässä keskustelussa vaikuttaa siltä, että vauva (kyllä, minun lapseni ovat olleet yksivuotiaana edelleen vauvoja) on aina se joka joustaa. Äidillä hajoaa pää kotona, isä ei halua tiivistää työtahtiaan, isosisaruksien pitää saada nauttia saavutetuista eduista. Vauvalta ei kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Valitettavasti tämä ei käytännössä aina toteudu. Eivät kaikki myönnä.
Myöntää, koska pakko on
Mulle on ihan sama myöntääkö vai ei. Mulle tulisi vaan 8h hommat tehtäväksi lyhyemmässä ajassa, eli olisin aivan hermoraunio. Ja ei, kukaan muu ei tee mun työtä meidän työpaikalla.
Onneksi vauva ei ole hermoraunio oltuaan kymmenen tuntia hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Olin kotona neljän lapseni kanssa pitkään, enkä kyllä kolmivuotiaalle opettanut mitään perusmuotoja ja numeroita. Askartelua kyllä tehtiin ja luin paljon lapsilleni.
Inhoamani juttu oli ulkoilu marras-helmikuussa, ja kylmässä yksinäisessä leikkipuistossa värjötellessäni lapsia valvoen ymmärsin äitejä, jotka ovat mieluummin sisätiloissa lämpimissä työpaikoissaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Miten työnantaja saadaan pakotettua siihen? Siis ihan käytännössä, kertokaa mitä työntekijä voi tehdä? Yhdelle kaverilleni ei myönnetty osittaista hoitovapaata.
Minä olen kertonut oman perheemme mallista, jossa molemmat vanhemmat tekevät osa-aikatöitä ja lapset saavat olla kotihoidossa. Jostain syystä vastauksena on hirveä vinkuminen, miten ”tuo ei sovi meidän perheelle”.
No hitto soikoon, ei varmasti mikään malli sovi joka ainoalle perheelle. Opettajan työ on vähän erilaista kuin palomiehen, ja sadan hengen firmassa on erilaiset ratkaisut kuin yksityisyrittäjänä. Mutta aina niitä ratkaisuja löytyy, jos oikeasti on tahtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Valitettavasti tämä ei käytännössä aina toteudu. Eivät kaikki myönnä.
Myöntää, koska pakko on
Mulle on ihan sama myöntääkö vai ei. Mulle tulisi vaan 8h hommat tehtäväksi lyhyemmässä ajassa, eli olisin aivan hermoraunio. Ja ei, kukaan muu ei tee mun työtä meidän työpaikalla.
Tässä varmaan syy siihen, miksi aina puhutaan vaan äideistä? Tämäkään äiti ei edes itse muista, että onhan sillä lapsella isäkin, jolla olisi oikeus osittaiseen työaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten työnantaja saadaan pakotettua siihen? Siis ihan käytännössä, kertokaa mitä työntekijä voi tehdä? Yhdelle kaverilleni ei myönnetty osittaista hoitovapaata.
Ottamalla yhteyttä liittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä puhutaan etupäässä äideistä, koska keskustelijat ovat av-mammoja.
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan etupäässä äideistä, koska keskustelijat ovat av-mammoja.
Sikiävätkö av-mammat neitseellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Olin kotona neljän lapseni kanssa pitkään, enkä kyllä kolmivuotiaalle opettanut mitään perusmuotoja ja numeroita. Askartelua kyllä tehtiin ja luin paljon lapsilleni.
Inhoamani juttu oli ulkoilu marras-helmikuussa, ja kylmässä yksinäisessä leikkipuistossa värjötellessäni lapsia valvoen ymmärsin äitejä, jotka ovat mieluummin sisätiloissa lämpimissä työpaikoissaan. :)
Mmm no päiväkodissa ne yksivuotiaatkin ulkoilevat kahdesti päivässä myös karmeassa säässä. Voin kertoa, että aikansa tulee pitkäksi, kun pystyvät tuskin kävelemään ja rukkaset kädessä eivät pysty myöskään tarttumaan mihinkään. Jippii.
Itsekään en oikein ymmärrä sitä että lapsia laitetaan hoitoon ennen n. 1,5-2v ikää ilman että on pakko, mutta en nyt liiaksi mene syyttelemäänkään. Elämäntilanteita ja tuloja on monenlaisia, isoissa kaupungeissa eläminen on ihan järkyttävän hintaista, ja onhan se selvää että jos perheessä on vaikka isompia koululaisia, täytyy heidänkin asiansa ottaa huomioon eikä vain sen pienimmän. Näissä on joskus pakko tehdä kompromisseja. Silloin kun kovin pieniä laitetaan hoitoon, pitäisin ehdottomana, että työajan lyhennykset ovat käytössä ja hoitotunnit mahdollisimman vähäiset.
Pari pointtia, mitkä näihin hoitoon laittamisiin vaikuttaa myös:
Monissa kaupungeissa hoitopaikkatilanne on tosi huono. Hoitopaikkaa voidaan tarjota jostakin tosi pitkän ja hankalan matkan päästä, jolloin koko perheen arjesta tulee ihan katastrofaalista, ja hoitopäivät venyvät matkojen takia. Paras mahdollisuus saada hoitopaikka lähipäiväkodista on syksyllä elo-syyskuussa, kun isot ovat lähteneet kouluun. Silloin ollaan vain huonojen valintojen äärellä, kun mietitään, pitääkö se 1v laittaa hoitoon elokuussa tämän takia. Jos mahdollisuus olisi pitää kotona vielä vaikka pari-kolmekin kuukautta, se olisi lapsen kehityksen kannalta hyvä, mutta entä jos se tarkoittaakin sitä, että hoitopaikka tulee jostain aivan väärältä puolelta kaupunkia, ja vielä vaikka ollaan julkisilla kulkemisen varassa ja arki menee aivan mahdottomaksi... En tiedä miten tämän ongelman saisi ratkaistua, mutta jotain asialle tarvitsisi ehdottomasti tehdä.
Toinen asia on, että mahdollisuus osapäivätyöhön koskee käytännössä vain vakityössä olevia, ja heistäkin osalla se on käytännössä hankala toteuttaa. Todella monet lisääntymisikäiset, erityisesti naiset, ovat pätkätöissä, joten siinä meni sekin mahdollisuus pehmentää lasten hoidon aloitusta. Mielestäni pitäisi järjestää niin, että tämä mahdollisuus olisi aivan kaikille lakisääteinen. Myös opiskeleville pienten lasten vanhemmille mahdollisuus suorittaa vain 80%vaadituista opintopisteistä menettämättä tukia, ja työttömille hakea vain töitä joissa osapäivämahdollisuus. Kulttuurin koko yhteiskunnassa tulisi muuttua siihen, että pienten lasten vanhemmista toinen tekisi osapäivätyötä. Varmasti suurimmalla osalla lapsiperheistä olisi mahdollisuus siihen, että toinen saa muutaman vuoden hiukan pienempää palkkaa, mutta mutta ymmärrettävästi lähes kaikilla ei ole mahdollista olla pitkäaikaisesti lähes kokonaan vailla toisen tuloja.
Itsehän olen ollut siinä tilanteessa, että lasten mennessä hoitoon (kuopus 1v10kk ja esikoinen 4v) taloudellisesti olisi ollut täysin mahdollista tehdä osa-aikaista, mutta koska ei ollut vakivirkaa, jouduin ottamaan ne työpaikat niillä tuntimäärillä, jotka sain. Olin urani alussa oleva opettaja ja aloitus todella kärsi siitä, että jouduin tekemään enemmän töitä kuin perhetilanteeseeni sopi. Työn kannalta olisi ollut hyvä pystyä perehtymään uusiin asioihin, mutta eipä sitä aikaa oikein ollut, kärsin tilanteesta ja kesti kauan päästä työhön kunnolla sisään. Onneksi jonkin ajan päästä pääsin työpaikkaan, jossa sain jo määräaikaisena tehdä vajaita tunteja, ja myöhemmin sain sieltä myös vakiviran, ja edelleen teen vajaita tunteja nyt kun esikoinen on ekalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä keskusteluissa ärsyttää aina se, että kuvitellaan kaikkien asuvan maaseudulla tai jossain korvessa. Tai vaihtoehtona on hulppea merenrantatalo, mistä ei haluta luopua. Mitään välimalleja ei nähdä. Ehkä sieltä maalta saa kohtuuhintaisia asuntoja, mutta täällä pääkaupunkiseudulla, missä monen on töiden takia asuttava, ei tosiaan ole kyse mistään 300 neliön linnasta, minkä lainaosuuksia pitää maksaa työnteolla, vaan ihan tavallinen kerrostalokolmio, tavallisesta lähiöstä, on jo 300 000 euron luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Olin kotona neljän lapseni kanssa pitkään, enkä kyllä kolmivuotiaalle opettanut mitään perusmuotoja ja numeroita. Askartelua kyllä tehtiin ja luin paljon lapsilleni.
Inhoamani juttu oli ulkoilu marras-helmikuussa, ja kylmässä yksinäisessä leikkipuistossa värjötellessäni lapsia valvoen ymmärsin äitejä, jotka ovat mieluummin sisätiloissa lämpimissä työpaikoissaan. :)
Mmm no päiväkodissa ne yksivuotiaatkin ulkoilevat kahdesti päivässä myös karmeassa säässä. Voin kertoa, että aikansa tulee pitkäksi, kun pystyvät tuskin kävelemään ja rukkaset kädessä eivät pysty myöskään tarttumaan mihinkään. Jippii.
Valitettavasti myös ovat ihan vailla valvontaa pihalla. Olen nähnyt tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani tajuan, kuinka onnekas olenkaan ollut. Minulla on nimittäin ollut mies, joka on hoitanut omia lapsiaan aivan siinä missä minäkin. Lasten hyvinvointi kotihoidossa ei ole ollut ainoastaan minun harteillani. Lapset on hoidettu kolmivuotiaiksi kotona, suurimman osan ajasta erilaisilla osa-aikaisuusjärjestelyillä.
Rahaa on aina ollut kaikkeen, mitä olemme tarvinneet, ja ennen kaikkea on ollut ihanaa aikaa yhdessä. En vain minä, vaan myös mieheni on saanut nähdä lasten kasvun ja kehityksen.
Ai niin, sitä taloa ei ole ollut. Lapsilla ei ole ollut edes omia huoneita. Ja arvatkaa mitä: he eivät ole sellaisia edes kaivanneet.
Niin rahaa on jos on osa-aikaisesti töissä. Harkitsin itse tätä, mutta käytännössä se ei onnistu koska joudun hoitamaan sitten normaalin työmäärän lyhyemmässä ajassa. Eli todennäköisesti olisin sen 2h/pv palkatta. Miehen pomolle ei kannata edes ehdottaa.
Ei onnistu kaikilta mutta tosi kiva että teillä sujui. Toihan on aika ideaaliratkaisu.
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Niin, teoriaassa se on noin. Käytännössä meillä löytyy valitettavasti myös kovin toisenlaisia työnantajia tämän asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa ärsyttää aina se, että kuvitellaan kaikkien asuvan maaseudulla tai jossain korvessa. Tai vaihtoehtona on hulppea merenrantatalo, mistä ei haluta luopua. Mitään välimalleja ei nähdä. Ehkä sieltä maalta saa kohtuuhintaisia asuntoja, mutta täällä pääkaupunkiseudulla, missä monen on töiden takia asuttava, ei tosiaan ole kyse mistään 300 neliön linnasta, minkä lainaosuuksia pitää maksaa työnteolla, vaan ihan tavallinen kerrostalokolmio, tavallisesta lähiöstä, on jo 300 000 euron luokkaa.
Maaseudulla asuville tämä on selitetty sata kertaa, mutta jostain syystä sitä ei koskaan haluta uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani tajuan, kuinka onnekas olenkaan ollut. Minulla on nimittäin ollut mies, joka on hoitanut omia lapsiaan aivan siinä missä minäkin. Lasten hyvinvointi kotihoidossa ei ole ollut ainoastaan minun harteillani. Lapset on hoidettu kolmivuotiaiksi kotona, suurimman osan ajasta erilaisilla osa-aikaisuusjärjestelyillä.
Rahaa on aina ollut kaikkeen, mitä olemme tarvinneet, ja ennen kaikkea on ollut ihanaa aikaa yhdessä. En vain minä, vaan myös mieheni on saanut nähdä lasten kasvun ja kehityksen.
Ai niin, sitä taloa ei ole ollut. Lapsilla ei ole ollut edes omia huoneita. Ja arvatkaa mitä: he eivät ole sellaisia edes kaivanneet.
Niin rahaa on jos on osa-aikaisesti töissä. Harkitsin itse tätä, mutta käytännössä se ei onnistu koska joudun hoitamaan sitten normaalin työmäärän lyhyemmässä ajassa. Eli todennäköisesti olisin sen 2h/pv palkatta. Miehen pomolle ei kannata edes ehdottaa.
Ei onnistu kaikilta mutta tosi kiva että teillä sujui. Toihan on aika ideaaliratkaisu.
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Niin, teoriaassa se on noin. Käytännössä meillä löytyy valitettavasti myös kovin toisenlaisia työnantajia tämän asian suhteen.
Moni tässä ketjussa on ilmoittanut, ettei kannata edes kysyä työnantajalta. Aika erikoista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani tajuan, kuinka onnekas olenkaan ollut. Minulla on nimittäin ollut mies, joka on hoitanut omia lapsiaan aivan siinä missä minäkin. Lasten hyvinvointi kotihoidossa ei ole ollut ainoastaan minun harteillani. Lapset on hoidettu kolmivuotiaiksi kotona, suurimman osan ajasta erilaisilla osa-aikaisuusjärjestelyillä.
Rahaa on aina ollut kaikkeen, mitä olemme tarvinneet, ja ennen kaikkea on ollut ihanaa aikaa yhdessä. En vain minä, vaan myös mieheni on saanut nähdä lasten kasvun ja kehityksen.
Ai niin, sitä taloa ei ole ollut. Lapsilla ei ole ollut edes omia huoneita. Ja arvatkaa mitä: he eivät ole sellaisia edes kaivanneet.
Niin rahaa on jos on osa-aikaisesti töissä. Harkitsin itse tätä, mutta käytännössä se ei onnistu koska joudun hoitamaan sitten normaalin työmäärän lyhyemmässä ajassa. Eli todennäköisesti olisin sen 2h/pv palkatta. Miehen pomolle ei kannata edes ehdottaa.
Ei onnistu kaikilta mutta tosi kiva että teillä sujui. Toihan on aika ideaaliratkaisu.
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Niin, teoriaassa se on noin. Käytännössä meillä löytyy valitettavasti myös kovin toisenlaisia työnantajia tämän asian suhteen.
Sepä ei ole työnantajan päätettävissä, kun asia on lakiin kirjattu.
Myöntää, koska pakko on