Lapsellinen tuo Tervon Kylmän sodan dokumentti: Miten hän itse olisi toiminut Kekkosen asemassa?

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan tuota 70-luvun poliittisuutta on liioiteltu. On totta, että virallinen liturgia oli noloa ja telkkarissa ajoittain jankutettiin ajan hengen mukaisesti, mutta tavallinen kansa osasi erottaa mikä on järkevää ja mikä ei. Se on vähän sama kuin nykyään persut, jotka fanaattisena huutavat vaan sitä yhtä asiaansa, siihen aikaan ne oli taistolaiset. Tolkun ihmiset naureskelee näille ja elää elämäänsä sen enempää noiden ajatuksia miettimättä.

Taidat nyt sotkea SMP:n ja taistolaiset, ensinmainittu oli suosittu puolue ns. tavalliselle maalaiskansalle. Elokapina ja taistolaiset ovat lähellä toisiaan eli kumpikin pyrki/pyrkii tavoitteisiinsa anarkian avulla ja katsoo olevansa oikeutettu myös uhraamaan muutaman vastustajan.

Niin. Ei Putinille uskalla nytkään yksikään täkäläinen poliitikko ryttyillä... Eli eipä olla kovinkaan kaukana Urkin harjoittamasta rähmällään olosta itään päin...

Hyvä, että edes jossain määrin uskalletaan tänä päivänä käydä läpi suomettumisen aikaa. Vaikka olisikin sitten sitä imelää jälkiviisautta...

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ei Putinille uskalla nytkään yksikään täkäläinen poliitikko ryttyillä... Eli eipä olla kovinkaan kaukana Urkin harjoittamasta rähmällään olosta itään päin...

Niinistö kuitenkin painottaa aina että Suomi tekee itse omat päätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että vieläkään ei saisi sanoa asiaa niin kuin se on vai? Kekkonen käytti kylmää sotaa ja Suomen tukalaa asemaa häikäilemättä hyväkseen kahmiakseen itselleen mahdollisimman paljon valtaa.

Pässi. Kekkonen oli suomen mies. Tämän näkee jo siitä, että olisi voinut kahmia kaikki rikkaudet itselle ja suvulleen. Oli kuitenkin hyvinkin kohtuullinen. Typerät putkiaivot louskuttaa "kekkosslovakiaa".

Nerokasta argumentaatiota tuo nimittely.

Kukaan ei ole väittänyt, että raha olisi motivoinut Kekkosta. Rahan sijaan häntä motivoi valta. Jopa siinä määrin, ettei hän edes vanhuuden heikkoudessa kyennyt siitä luopumaan. Neuvostoliitto mahdollisti hänen valtansa kasvun. Lopputulos oli säälittävä tragikomedia, kun Suomea "johti" dementikko, joka ei enää tolpillaan pysynyt.

Niin ja sitten tuli hyvä "johtaja"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan tuon ajan, vaikka olin vasta lapsi. Taistolaisuus puski pintaan ja oikeistolaisia opiskelijoita uhattiin tappaa. Lastentarhanopettajakoulutukseen oltiin tuomassa umpivasemmistolainen opetusohjelma, jossa lapsista olisi todella kasvatettu yhteiskunnan rattaita eli opetussuunnitelmassa painotettiin sitä, että vanhemmat eivät omista lapsiaan, yhteiskunta omistaa, ja lastentarhassa piti jo lajitella lapset yhteiskunnan eri tehtäviin (äidin sisko opiskeli tuolloin ja kertoi myöhemmin asiasta). Maatalous oli kamalinta, mitä maailmassa saattoi olla, koska viljelijät viljelivät omia maitaan, ei kolhoosien.

Ja sitten se ihana ohjelma radiossa, joku Näin naapurissa, jossa huijattiin iloisesti kertomalla, miten naapurissa kaikki oli enemmän kuin täydellisesti ja kaikki onnellisia. Koko kulttuurimaailma tuntui olevan taistolaisuuden läpilyömä, joku vanha näytelmä tyyliin Saituri koettiin saastaksi.

Jo silloin ymmärsin, että vanhempani ajattelivat toisin. Onneksi eivät vain he, vaan moni muukin.

Minä elin tuon ajan enkä tuollaisia sen kummemmin muista. Kaikkien isoisät tai isät olivat veteraaneja ja moni tiesi mikä valtio siinä naapurissa on. Ei sillä kuitenkaan hekumoitu, rauhan miehiä olivat veteraanit. Joku taistolaisuus oli yliopistopiirien puuhastelua, ei se tavallisen duunarin elämässä mitenkään näkynyt. Sama kuin tuo woke-hössötys nykyään. Tavikset eli ihan normaalia elämää.

Vanhempani olivat työläisiä, eli tietenkin vasemmistolaitos. TPSL oli jossain vaiheessa se puolue, jota ainakin äitini taisi äänestää. Ei minua tosin kamalasti politiikka edes kiinnostanut. Oikeastaan ainoa asia, jota kysyin isältä, oli, että miksi amerikkalaiset sotivat niin kaukana kuin Vietnamissa. Hän ei ollut aina kovin suoraselkäinen vasemmistolainen, joten vastauskin taisi olla jenkkejä puolustava. Minä kapinoin mielessäni (olin arka, en muuten) vastaan opettajien oikeistolaisia puheita. Tajusin kuitenkin jo varhaisteininä, ettei opettajien kuulu kertoa meille, mitä mieltä meidän pitäisi olla. Kapinoin tosin myös vanhempieni mielipiteitä vastaan ja päätin kantani vasta mietittyäni, missä juureni olivatkaan.

Töissä kuuli aina vapun jälkeen kahvitauoilla remakkaa pilkkanaurua. Niin porvareita olivat kaikki pikkukaupungin pikkuvirkamiehet, että katsoivat asiakseen halveksia toisin ajattelevia vappua työväen juhlana juhlivia. Myös ne pienipalkkaiset. Eihän nyt sentään työväenluokkaa olla! Olinkin "päässyt" tuonne töihin kun olin vastaamatta tulevan esimiehen työhaastattelussa esittämään kysymykseen puoluekannastani. Toimistoapulaisen paikka oli kyseessä. Valitettavasti tuokin niljake on edelleen keskuudessamme, ei tosin lähelläkään tätä paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että edes jossain määrin uskalletaan tänä päivänä käydä läpi suomettumisen aikaa. Vaikka olisikin sitten sitä imelää jälkiviisautta...

Tuntuu että Suomen sisällisodastakin pystytään puhumaan avoimemmin kuten nähtiin Suomi100 vuonna.

Kärkkäästä keskustelusta päätellen tuo ohjelma on juuri sitä mitä nyt tarvitaan ja juuri oikeaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan tuon ajan, vaikka olin vasta lapsi. Taistolaisuus puski pintaan ja oikeistolaisia opiskelijoita uhattiin tappaa. Lastentarhanopettajakoulutukseen oltiin tuomassa umpivasemmistolainen opetusohjelma, jossa lapsista olisi todella kasvatettu yhteiskunnan rattaita eli opetussuunnitelmassa painotettiin sitä, että vanhemmat eivät omista lapsiaan, yhteiskunta omistaa, ja lastentarhassa piti jo lajitella lapset yhteiskunnan eri tehtäviin (äidin sisko opiskeli tuolloin ja kertoi myöhemmin asiasta). Maatalous oli kamalinta, mitä maailmassa saattoi olla, koska viljelijät viljelivät omia maitaan, ei kolhoosien.

Ja sitten se ihana ohjelma radiossa, joku Näin naapurissa, jossa huijattiin iloisesti kertomalla, miten naapurissa kaikki oli enemmän kuin täydellisesti ja kaikki onnellisia. Koko kulttuurimaailma tuntui olevan taistolaisuuden läpilyömä, joku vanha näytelmä tyyliin Saituri koettiin saastaksi.

Jo silloin ymmärsin, että vanhempani ajattelivat toisin. Onneksi eivät vain he, vaan moni muukin.

Minä elin tuon ajan enkä tuollaisia sen kummemmin muista. Kaikkien isoisät tai isät olivat veteraaneja ja moni tiesi mikä valtio siinä naapurissa on. Ei sillä kuitenkaan hekumoitu, rauhan miehiä olivat veteraanit. Joku taistolaisuus oli yliopistopiirien puuhastelua, ei se tavallisen duunarin elämässä mitenkään näkynyt. Sama kuin tuo woke-hössötys nykyään. Tavikset eli ihan normaalia elämää.

Vanhempani olivat työläisiä, eli tietenkin vasemmistolaitos. TPSL oli jossain vaiheessa se puolue, jota ainakin äitini taisi äänestää. Ei minua tosin kamalasti politiikka edes kiinnostanut. Oikeastaan ainoa asia, jota kysyin isältä, oli, että miksi amerikkalaiset sotivat niin kaukana kuin Vietnamissa. Hän ei ollut aina kovin suoraselkäinen vasemmistolainen, joten vastauskin taisi olla jenkkejä puolustava. Minä kapinoin mielessäni (olin arka, en muuten) vastaan opettajien oikeistolaisia puheita. Tajusin kuitenkin jo varhaisteininä, ettei opettajien kuulu kertoa meille, mitä mieltä meidän pitäisi olla. Kapinoin tosin myös vanhempieni mielipiteitä vastaan ja päätin kantani vasta mietittyäni, missä juureni olivatkaan.

Töissä kuuli aina vapun jälkeen kahvitauoilla remakkaa pilkkanaurua. Niin porvareita olivat kaikki pikkukaupungin pikkuvirkamiehet, että katsoivat asiakseen halveksia toisin ajattelevia vappua työväen juhlana juhlivia. Myös ne pienipalkkaiset. Eihän nyt sentään työväenluokkaa olla! Olinkin "päässyt" tuonne töihin kun olin vastaamatta tulevan esimiehen työhaastattelussa esittämään kysymykseen puoluekannastani. Toimistoapulaisen paikka oli kyseessä. Valitettavasti tuokin niljake on edelleen keskuudessamme, ei tosin lähelläkään tätä paikkaa.

Hups, typotin: "vasemmistolaisia" piti kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tervo jättää kertomatta, mikä olisi ollut vaihtoehtoinen tapa toimia tuossa ajassa ja tilanteessa?

Katsoi tuota miltä kannalta tahansa, rauhan aikana presidentin valitseminen poikkeuslailla ei ole kyllä kaunis episodi.

Kekkonen on malliesimerkki siitä, miksi presidentin ja minkä tahansa vallanpitäjän kausilla pitää olla maksimikesto määriteltynä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ulkopoliittinen realiteetti ei olisi todellakaan pakottanut esimerkiksi nuorisoa Stalinin avoimeen palvontaan. Kyllä sopii tiliä tehdä noista ajoista.

Tätä dokumenttia jään odottamaan Tervolta.

Olin itse lukiolainen tuona umpipolitisoituneena aikana. Sitten vielä koulussa valittiin oppilaista jonkinlainen neuvosto. Kyllästytti kuunnella eri puolueita edustavia lukiolaisia ja apu lukion ovien kynnysmattopulaan olisi voitu neuvotella vaikka neuvostoystävien kontaktien kanssa jos ei rahoitusta kynnysmattoihin saada omin keinoin.

Itse keskityin lähinnä lukemiseen ja musiikkiin. Onneksi yksikään kaverini ei ollut minkään puolueen kiihkokannattaja. Kieliä oli vaikea valita kun saksa tulkittiin Aatu-mielisyydeksi ja venäjä puolestaan NL-myönteisyydeksi. Koska halusin oppia kieliä kaiken varalta niin kauhean rähinän jälkeen sain luvan peruskoulussa toisen ja lukiossa toisen kielen opiskeluun.

Kyllä minulle yritettiin kotona vääntää konekirjoittamisen, käsityön tai kotitalouden autuaaksi tekevistä taidoista. Lukiossa noita ei voinut valita ja siten jäi se jankutus ja vaikerrus vanhemmiltani pois lukion ensimmäisellä. Minä kuulemma häpeäisin koko perheeni tekemällä typeriä valintoja.

Kenellekään ei tullut mieleen, että tilanne voi muuttua vuosien aikana. Jos siitä olisi huomauttanut niin hullunahan sitä olisi pidetty.

Tärkein positiivinen asia oli se, että parlamentaarinen demokratia säilyi hallintomallinamme kaikesta huolimatta.

Tervo olisi laittanut Neuvostoliiton kuriin kirjoittamalla purevia kolumneja Pravdaan.

"Katsoi tuota miltä kannalta tahansa, rauhan aikana presidentin valitseminen poikkeuslailla ei ole kyllä kaunis episodi.

Kekkonen on malliesimerkki siitä, miksi presidentin ja minkä tahansa vallanpitäjän kausilla pitää olla maksimikesto määriteltynä."

Samaa mieltä. Tuo oli rumaa. Suomettumisen pohjakosketuksia ilman muuta.

Vierailija kirjoitti:

Jälkiviisauden kuningas tuo Tervo.

Kovastipa te maakuntien Kepulit olette nyt aktivoituneet, kun joku uskaltaa vähänkään arvostella Kekkosta. Ei Kekkoslandia ollut ainoa vaihtoehto, vaikka Moskovan puudeli UKK vallanhimossaan niin uskottelikin.

En pidä tästä Tervon tyylistä, siitä ketä pitää syyttää suomettumisesta, ketkä nykyisistä poliitikoista pitää naulita ristille. Itse synnyin ja kasvoin Etelä-Pohjanmaalla. Koko suku oli sotien veteraaneita, joten totuus asioista oli tiedossa. Koulun opettajissa ei ollut tietoakaan YYA-tulkinnasta. Kysymys on identiteetistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervo jättää kertomatta, mikä olisi ollut vaihtoehtoinen tapa toimia tuossa ajassa ja tilanteessa?

Katsoi tuota miltä kannalta tahansa, rauhan aikana presidentin valitseminen poikkeuslailla ei ole kyllä kaunis episodi.

Kekkonen on malliesimerkki siitä, miksi presidentin ja minkä tahansa vallanpitäjän kausilla pitää olla maksimikesto määriteltynä. 

Tuon kun joku muistaisi Putinillekin sivumennen mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ulkopoliittinen realiteetti ei olisi todellakaan pakottanut esimerkiksi nuorisoa Stalinin avoimeen palvontaan. Kyllä sopii tiliä tehdä noista ajoista.

Tätä dokumenttia jään odottamaan Tervolta.

Olin itse lukiolainen tuona umpipolitisoituneena aikana. Sitten vielä koulussa valittiin oppilaista jonkinlainen neuvosto. Kyllästytti kuunnella eri puolueita edustavia lukiolaisia ja apu lukion ovien kynnysmattopulaan olisi voitu neuvotella vaikka neuvostoystävien kontaktien kanssa jos ei rahoitusta kynnysmattoihin saada omin keinoin.

Itse keskityin lähinnä lukemiseen ja musiikkiin. Onneksi yksikään kaverini ei ollut minkään puolueen kiihkokannattaja. Kieliä oli vaikea valita kun saksa tulkittiin Aatu-mielisyydeksi ja venäjä puolestaan NL-myönteisyydeksi. Koska halusin oppia kieliä kaiken varalta niin kauhean rähinän jälkeen sain luvan peruskoulussa toisen ja lukiossa toisen kielen opiskeluun.

Kyllä minulle yritettiin kotona vääntää konekirjoittamisen, käsityön tai kotitalouden autuaaksi tekevistä taidoista. Lukiossa noita ei voinut valita ja siten jäi se jankutus ja vaikerrus vanhemmiltani pois lukion ensimmäisellä. Minä kuulemma häpeäisin koko perheeni tekemällä typeriä valintoja.

Kenellekään ei tullut mieleen, että tilanne voi muuttua vuosien aikana. Jos siitä olisi huomauttanut niin hullunahan sitä olisi pidetty.

Hyvin harva uskalsi veikata vielä 1980-luvun puolivälissä Neuvostoliiton hajoamista, sillä tuntui realistiselta olettaa että ydinasein varustettu puna-armeija ja KGB pitäisivät sen viime kädessä kasassa riippumatta mitä kansa siellä ajatteli tai miten huonosti neuvostotaloudessa meni. Sen takia Putinkin harmittaa Pahan valtakunnan hajoaminen vuonna 1991.

Aihe on edelleen arka. Ei muuten Tiitisen listaa kassakaapissa edelleen säilytettäisi... Vasta tulevien polvien historiantutkijat saanevat riittävän ajallisen etäisyyden suomettumisen vuosiin ja kunnollista tutkimusta aiheesta aikaan. Vielä ollaan liian lähellä...

"Hyvin harva uskalsi veikata vielä 1980-luvun puolivälissä Neuvostoliiton hajoamista."

Paavo Väyrynenkin pitä väikkärissään Neukkulaa ikuisena. Näin väitti mies, joka väittää olleensa ja olevansa aina ja joka kerta oikeassa asiassa kuin asiassa...

Vierailija kirjoitti:

Voi olla pinnallista ja lapsellista. Mutta totisinta totta omassa lapsuudessani. Se ilmapiiri..... huh millainen oli! Jokainen joka eli noita aikoja tietää mistä puhun.

Minä elin. Ja muistan, Ei ahista yhtään, mutta minulla olikin hyvät ja fiksut vanhemmat, jotka ymmärsivät asiat.

Ehkä vika ei todellakaan ollut Kekkosessa, vaan teidän typerissä vanhemmissanne, ja se "kauheus" johtuu juuri siitä.

Viime vuosina on ollut mukava huomata, miten esim silloiset saksalaiset ulkopolitiikan johtajat ovat todenneet, miten se silloin morkattu "Finlandizierung" taisikin olla todella viisasta ja älykästä politiikkaa.

Maa sai elää rauhassa ja kehittyi erinomaisesti.