Lue keskustelun säännöt.
Välttämätön suuri salaisuus avioliitossa?
15.04.2015 |
Aihe on hieman vaikea, mies ja nainen rakastuivat toisiinsa kovasti, menivät naimisiin, löysivät toisistaan unelmiensa kumppanin. Mutta miehen puolelta kukaan ei tullut häihin. Nainen tosi läheinen perheensä kanssa, ja mies ei ole tavannut pariin vuoteen vaikka lähes päivittäin soittelee perheelleen. Naiselle kovin tärkeän tuntuinen asia että saisi tavata miehensä vanhemmat, tulevien lastensa isovanhemmat, mutta mies välttelee aihetta, koska ei tiedä mitä voisi sanoa.
Koska hänellä ei ole ole mitään vanhempiansa vastaan, he ovat hyvissä väleissä. Mutta he eivät voi tavata. Todennäköisesti ikinä. Ja syy on niin harvinainen ja vaikea käsittää edes ihmisten itsekään, ettei sitä voisi kuvitellakaan selostavansa kenellekään joka ei ole asiaa läheltä kokenut. Ja kaikinpuolin viisaimmalta tuntuukin ettei sitä asiaa tuotaisi esille, koska asia on todella traumaattinen ja parasta olisi kun niitä haavoja ei tarvitsisi repiä uudelleen auki käsittelemällä asioita ja turhaan aiheuttaisi ahdistusta molemmille ja vaikeuttaisi asian unohtamista koska siitä ei ole todellakaan kuin haittaa kaikille jos asiaa käydään lävitse.
Ja minä olen se mies. Mutta tämä on tosi vaikeaa, kun vaimo kyselee että koska voisi tavata ja ei oikein tiedä mitä voi sanoa. Tuntuu että kuinka kukaan voi ymmärtää sitä että ei voida tavata vaikka jutellaankin usein.
Mulle oma vuosien kokemus sanoo ettei pidä missään nimessä tavata heitä, vaarantaisin koko oman että myös uuden liittoni onnen vakavasti, saman kokeneet varoittelevat riskeeraamasta, tuntemattomat jolle olen selostanut tilanteen kehottavat olemaan riskeeraamatta, asiantuntijat kehottaneet varomaan viimeiseen asti.
Mutta nyt, todella ahdistavaa kun vaimo kyselee usein että tiedustelisin koska vanhempani olisivat valmiita tapaamaan, kuinka hänen vanhempansa kyselevät aina vanhemmistani ja toivovat tapaamista..yhtäkkiä onnellinen olo kadonnut ja näen painajaisia kaiken romuttumisesta, enkä tiedä mitä teen. Mitä sanon vaimolleni. En halua valehdella, en myöskään halua kertoa koko kuviota, se on niin karmeaa että pelkkä tuntemattomalle sen läpi käyminen sai mut voimaan pahoin pitkään,
Vaimolle olen kertonut alusta asti että mulla ei ole tavallista perhettä että en heitä tapaa ja en tiedä haluanko tulevien lapsienkaan ikinä tapaavan. Vaimo ymmärtää omalla tavallaan tämän, mutta on sitä mieltä että edes yhden kerran elämässä olisi tarpeen tavata puolisonsa vanhemmat, ja kyselee siitä kovasti. Ja näiden kyselyiden kohdalla menen aivan avuttomaksi, enkä tiedä miten hoitaa tilanne.
Kommentit (127)
Tässä neuvoni sinulle ap. Sano vaimollesi seuraavaa:
Aina kun tapaan vanhempani, minulle tulee tällaisia oireita (tähän luettelet nuo kaikki kokemasi aivan kamalat oireet). En voi olla täysin varma siitä, mistä tämä johtuu. Lääkäri arvelee, että kyseessä voisi olla homeitiöt, joille olen rajusti allerginen, mutta onhan sitä todella vaikeaa uskoa. En oikein itsekään tiedä voiko siihen uskoa, mutta pidän parhaana ajatella että se on asian selitys. Voi myös olla, että tämä on psykosomaattista ja reagoin johonkin todella ikävään asiaan, joka on tapahtunut minulle lapsuudenkodissani. En vain muista, mikä sellainen tapahtuma voisi olla. Olen yrittänyt aina parannuttuani tavata uudelleen vanhempiani, mutta saan aina vain nämä samat oireet, siltikin vaikka en itsekään usko että niitä enää tulisi. En siis vain kerta kaikkiaan halua enää kiusata itseäni asialla ja helpompaa on, että en vain enää tapaa vanhempiani.
Ei sinun tarvitse antaa vedenpitävää selitystä asialle, josta ei välttämättä kukaan tiedä lopullista totuutta. Olennaista on se, että sinä saat vanhempiesi tapaamisesta niin pahat oireet, että sinun ei ole järkevää heitä tavata. Piste. Kyllä vaimosi tämän ymmärtää kun sen hänelle kerrot avoimesti ja myönnät itsekin, että ihmettelet miten näin edes voi olla.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
76 jatkaa
Ja tuon muun kertomasi mukaan sitten sinulla ei ole mitään muutakaan syytä tutustuttaa vaimoasi ja hänen sukulaisiaan sinun vanhempiisi.
Kerro suoraan alkoholismista ja siitä että sinulla ei ollut mikään unelma lapsuus. Sano ettet puheluja enenpää aio olla tekemisissä sukusi kanssa edes miellyttääksesi vaimoasi ja hänen sukuaan.
Jos harkitsette joskus lapsia kerro myös ettet haluaisi lastesi tapaavan näitä ihmisiä koska nämä ihmiset eivät mitään hyvää heidän elämäänsä toisi. (siis vaikka ei olisi edes home ongelmaa niin en usko että haluaisit altistaa lapsesi vanhempiesi vaikutukselle?)
Sinulle itsellesi suosittelisin lopettamaan yhteydenpidon tai ainakin vähentämään puhelimessa puhumistakin. Luulen että teet sitä vähän velvollisuuden tunnosta "koska ei lapsi voi hylätä vanhempiaan"
p.s itse olen katkaissut välini vanhempiini ja oikeastaan koko sukuun, enkä voisi nyt vuosien päästä tyytyväisempi olla
Siis tuossahan on jo MONTA syytä miksi et halua tavata vanhempiasi. Et vain ehkä osaa muodostaa tiivistettyä ja selkeää kertomusta vaimollesi asioista? Syitä miksi sinunkaan ei kannata tavata vanhempiasi: 1.Heillä on alkoholiongelma. 2. He käyttävät henkistä väkivaltaa sinuun. 3. Heidän talossaan on paha homeongelma, eivätkä he hoida asiaa mitenkään, ja saat oireita siellä käydessäsi.
Kuitenkin, sun pitää muistaa, ettet sä ole vastuussa vanhemmistasi, se ei ole sun syy että he ovat tuollaisia. Sun pitää nyt muodostaa oma elämä ja tehdä heihin irtiotto, voit kertoa lapsuudestasi vaikka vanhempasi olisivat sen kieltäneet. Se on sun elämä, ei heidän.
Ihan ymmärrettävää, että tuollainen tausta aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Eiköhän vaimokin ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:48"]
Olisin ollut valmiimpi uskomaan että vanhemmat ovat ihmissusia kuin tuon homejutun.
[/quote]
Minusta spitaaliset olis ollut aika uskottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä asiaa te oikein pystytte puhumaan niin normaalisti lähes päivittäin, jos heti tavattuanne sinua oltaisiin viemässä hoitoon? Soitatko kyselläksesi säästä?
Erittäin vaikea uskoa, että noin tiomivat vanhemmat pystyisivät juttelemaan puhelimessa taysin kiihkottomasti ja lainkaan tuomatta ongelmia esiin. Varsinkaan, jos ovat humalassa.
Ap. Sinun kannattaisi oikeasti hakeutua terapiaan. Miellät olevasi terve, mutta selkeästi et ole. Siitä kertoo esimerkiksi se, että olet yhä henkisesti kiinni lapsuudenperheessäsi. Terve ihminen ei pitäisi yhteyttä ihmisiin, jotka kohtelevat häntä noin huonosti. Terve ihminen uskaltaisi kertoa taustastaan puolisolle, eikä häpeilisi itseään tai pelkäisi hylkäämistä.
Sinua ei ole arvostettu lapsena, eikä sinusta ole pidetty huolta. Nyt olet aikuinen, ja voit itse pitää itsestäsi huolta. Tarvitset ammattiapua, jotta voisit elää oikeasti täysipainoista aikuisen elämää ilman salailua ja ilman pelkoa ja ilman sinua kuluttavia hyväksikäyttäviä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia selostuksia kovin tarkkaan, mutta koko ajan minua on ihmetyttänyt, eivätkö vanhemmat ole sairastuneet homeongelmista huolimatta. Lienen lukenut liikaa dekkareita, mutta rupesin miettimään, ovatko vanhempasi yrittäneet myrkyttää sinut tieten tahtoen jollakin aineella? On nimittäin aika harvinaista, jos vain yksi sairastuu, jos talossa / asunnossa on sisäilmaongelmia. Kaikki eivät sairastu yhtä pahasti, mutta yleensä jokainen oireilee jollakin tavalla. Jos tuo myrkytysteoria olisi oikea, niin seuraavaksi herää tietysti kysymys, miksi vanhemmat sen tekevät? Tiedätkö sinä heistä jotain sellaista, että jos se tulisi julki, niin vanhempasi olisivat tuhon omia? Onko taustalla joku uskonlahko (insestiä esim. useissa - Herran nimessä) tai joku muu kultti ja erilaiset rituaalijutut? Saatananpalvonta?
Oli taustalla ihan mitä tahansa, ole rehellinen vaimollesi. Salailulle perustettu liitto hajoaa. Kerro sen verran kuin on tarpeellista, että vaimosi ymmärtää toimintasi.
Se minua vielä ihmetyttää, että kun selvisi, että kyse on sisäilmaongelmista, niin miksi kukaan ei opastanut, että puhtaaseen asuntoon ei saa viedä mitään saastunutta tavaraa. Joitakin voi yrittää puhdistaa otsonoimalla. Mutta esim. toppahuonekalut eivät puhdistu. Puu, muovi ja metalli, siis kovat aineet pystyy puhdistamaan.
No se päivittäin oli epätarkka ilmaisu. Pointti oli siinä että ollaan ihan puheväleissä ja kyselen kuulumisia, kun ei niitä ihmisiä paljon elämässä ole niin kontakti kelpaa, vaikka nyt oon alkanut vältellä vaikka mummon juttuja kun on henkisesti niin rankkaa kuulla, ja äitini sanoo Mummoni syyksi hänen juomiseensa, että niin rankka lapsuus. Ja onhan se sellaista että moni ei usko että suomessa pääsee psyk.hoitoon mutta mulle sanottiin ihan suoraan että heillä ei oo muuta vaihtoehtoa jos läheiset sanoo että on esim itsetuhoinen tai väkivaltainen ja pelkäävät, että tarkkailuun on pakko ottaa ihan oman asemansa takia.
Vaimollani on taas ns. Täydellinen perhe, jossa rakkautta ja onnea piisaa ja sen puolesta tietysti toivovat tätä perheiden yhdistymistä.
Mut sanon sen sit pian hänelle että mun mielipide on se että en halua heitä tavata enää ja sillä sipuli. Oon alusta asti vihjaillut että ei oo kaikki kunnossa ja hän sanoi odottaneensakin ettei heitä häissä näkyisi. On vaan tarpeeksi rankkaa ollut aina heidän kanssaan, toi homeongelma oli ikäänkuin piste iin päälle ja oon ajatellut sitä hyvänäkin asiana että pakotti mut etääntymään heistä, koska koko ikä ollut ongelmia johtuen kodin ongelmista, siitä asti ku muistaa saanut pelätä siellä jotain. Oon kiitollinen että kasvattivat mut ja paljosta muusta mutta me ollaan vaan tosi erilaisia eikä oikeen ymmärrettä toisiamme.
Kyllä sen pitäisi vaimolle riittää että en halua sitä, edes yhtä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä, että tasapainoinen, turvallisesti kiintynyt ja tunnetaitoinen nainen menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka ei ole pystynyt käsittelemään lapsuuden ja nuoruutensa traumoja ja joka oireilee noin merkittävällä tavalla ja joka ei olisi saanut jo viitteitä siitä, että aviomiehellä ja tämän lapsuudenperheessään olisi jotain pahasti vialla. Kyllä se olisi tullut jo moneen kertaan esille ja aiheuttanut ihmetystä ja konflikteja. En oikein jaksa uskoa tätä tarinaa, sillä aikuista ihmistä ei saa hoitoon suljetulle osastolle vanhemman aloitteesta. En myöskään usko, että tasapainoinen ihminen soittelisi tällaisille vanhemmille, ja olisi lisäksi kiitolllinen saamastaan kasvatuksesta. Kun kumminkin on kuulemma saanut koko ikänsä aikana ongelmia johtuen kodin ongelmista. Niiden kanssa yleensä ollaan aika takussa, eikä niitä saa pidettyä salassa aviopuolisolta, sillä ongelmat toki heijastuvat vuorovaikutukseen läheisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:32"]
Jotain tässä on nyt taustalla - ei normaali ihminen reagoi homeeseen noin. Siis ap, ap:n vanhemmat... Onko ne vanhemmat sitten immuuneja kun eivät ole jo kuolleet?
[/quote] Täällä varsinainen hometietäjä. Ootko toi hyväksikäyttö-jankkaaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:29"]
En tajua mitään. :D
[/quote]
En minäkään, APn kirjoituksista ota erkkikään selvää...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:01"]
No se päivittäin oli epätarkka ilmaisu. Pointti oli siinä että ollaan ihan puheväleissä ja kyselen kuulumisia, kun ei niitä ihmisiä paljon elämässä ole niin kontakti kelpaa
[/quote]
Negatiivisten kontaktien ylläpito paremman puutteessa on sama, kuin söisi myrkyllistä ruokaa nälkäänsä. Se voi äkkiseltään tuntua järkevältä, mutta oikeasti se vain huonontaa oloasi ja vaikeuttaa niiden hyvien kontaktien luomista muihin. Ruokavertausta käyttäen: kun vatsaan sattuu myrkytetyn aterian jälkeen, ei kykene etsimään kunnollista ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran rankan kuuloiset lapsuuden ja nuoruuden perheolosuhteet, jotta eikähän tuo home-juonne ole aika marginaalinen vanhempisuhteen aiheuttamaan oireiluun nähden.
Joku kysyi että eikö ole yleistä tietoa ettei tavaroita saa siirtää uuteen paikkaan. Ei se ainakaan 5 vuotta sitten tuntunut olevan, itse sen huomasin, vanhemmat vei lääkäriin joka sanoi ettei oo mahdollista, että pakko olla kuvittelua ja aloitetaan osastolla psykoosi lääkitys. Että ennen et pääse pois ennenkuin ymmärrät että oot kuvitellu kaiken.
Homesairaat tietää että alkaa haista ja astia ne altisteet vahvasti. No, mulle sanottiin että vieläkö haistat, onko hajuharhoja yhä, ja väärä vastaus tarkoitti että lisättiin pakkolääkitystä ja se oli painajaismaista. Pääsin pois tästä kidutuksesta vaan ku kerroin että oli varmaan vaan stressiä enkä usko enää että homeesta sairastuu, se tehtiin hyvin selväksi että mitä multa odotetaan ennen kuin pääsen sieltä vapaaksi.
Ja tätä auktoriteetti uskovaiset vanhemmat kuunteli kun psykiatri vannotti ettei homeesta voi tulla kuin nuhaa, ja jos poika ei ota vanhoja tavaroitaan uuteen kotiin, on harhat palanneet ja mut otetaan takas osastolle. Joten sen takia se altistus jatku, ei mulla ollut keinoja, suomen mielenterveyslain vuoksi, ja tota vanhemmat usko vuosia, että kun lääkäri sanoi että mua pitää altistaa ja lääkitä, ja homma vaan paheni. Jos en ois totellut ni uhkana oli että poliisit hakee hoitoon, enkä pääse ikinä sieltä . joten aika vaikee tilanne oli, mitä tapahtuu jos on asioista ymmärtämätön ihminen psykiatrin asemassa ja vanhemmat jotka uskoo sokeasti "herroja". Ei auta vaikka on aikuinen ihminen, hoitopäätöksissä otettiin huomioon perheen mielipide.
Joku kirjoitti että mitä kiitollisuutta on syytä olla vanhempia kohtaan. tarkoitan sitä, että he ovat niillä kyvyillä mitkä heillä olleet pitäneet minusta huolta, en olisi tässä ilman vanhempiani, olen saanut ruokaa ja kodin ja pystynyt aikanaan opiskella, lemmikinkin sain, tarkoitan vaan että vaikkei kaikki ole täydellistä, ei ihmisiltä voi vaatia enempää kuin mihin he pystyvät ja parempi olla kiitollinen siitä mitä sai kuin miettiä mitä jäi puuttumaan, yleisesti ottaen. Näin pysyy se mielikin iloisena.
ja oli myös kyselyitä että kuinka joku tasapainoinen haluaisi kanssani naimisiin. Se oli ehkä näin pintapuolisen näkemyksen takia mahdollista ihmetellä tuota mutta eipä minussa ihmisenä ole isompaa vikaa, kyllä sitä kaikki jotka ovat tutustuneet perheen ja noiden kuvioiden ulkopuolella arvostavat minua paljon ja kuten sanoin, lukuunottamatta tuota vaikeaa asiaa perheen suhteen, olen kyllä onnellinen ja pärjään elämässäni, ja tulin vain pohtimaan tämän yhden vaikean asian suhteen, miten vaimolleni ilmaisen asian ilman että aiheutan mielipahaa/ahdistusta tms. hänelle, tai itselleni, ollen kuitenkin samalla oikeamielinen. En olisi naimisiin mennyt jos en uskoisi olevani 100% siihen valmis, ja alusta asti viittasin siihen ettei minulla ole samalla tavalla perhettä kuin hänellä.
Homeongelmat on varsin yleisiä. Mutta eikö sinulle tule oireita missään muualla kuin vanhempiesi luona vaikka olet superherkkä? Kassajonosa jopa voi haistaa jometaloasukkaan, saatko siitä oiteita?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:26"]
Joku kirjoitti että mitä kiitollisuutta on syytä olla vanhempia kohtaan. tarkoitan sitä, että he ovat niillä kyvyillä mitkä heillä olleet pitäneet minusta huolta, en olisi tässä ilman vanhempiani, olen saanut ruokaa ja kodin ja pystynyt aikanaan opiskella, lemmikinkin sain, tarkoitan vaan että vaikkei kaikki ole täydellistä, ei ihmisiltä voi vaatia enempää kuin mihin he pystyvät ja parempi olla kiitollinen siitä mitä sai kuin miettiä mitä jäi puuttumaan, yleisesti ottaen. Näin pysyy se mielikin iloisena. [/quote]
Se, että joku on sinut synnyttänyt ja pitänyt sinut juuri ja juuri hengissä ei ole mitään, mistä pitäisi olla loppuikänsä kiitollinen. Saman tekisi lastenkotikin ja todennäköisesti paremmin. Sinulla on kieroutunut suhde vanhempiisi, koska he ovat kasvattaneet sinut kieroon. Terveempi näkee että tuo kuvio on täysin sairas, ja että vanhempasi ovat tehneet todella väärin sinua kohtaan koko ikäsi ja sinulla ei ole minkäänlaista, ei niin minkäänlaista velvollisuutta pitää heihin yhteyttä. Tämän takia sinun pitäisi löytää ammattiapua joka auttaa sinut näkemään tuon kaiken kierouden. Niin kauan kuin olet siihen kietoutuneena, et voi parantua.
Ja hei, ei sinun "mieli ole iloinen". Peität kaikki traumasi ja ongelmasi iloisen näköisen kuoren alle, ja se on todella eri asia kuin olla oikeasti iloinen ja onnellinen. Mutta taas, sinun kieroutunut kasvatuksesi estää sinua näkemästä asiat niinkuin ne ovat. Et erota oikeita tunteita ja päälle liimattua esitystä toisistaan.
Ihan oikeasti, hanki apua.
Miksi olet ottanut aikuisena ihmisenä ottanut vanhempasi mukaan psykiatriseen hoitoneuvotteluun? Lasten ja nuorten kohdalla hoidossa ovat mukana vanhemmat ja työtä tehdään perhekeskeisesti, mutta aikuisen kanssa on toisin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:01"]
No se päivittäin oli epätarkka ilmaisu. Pointti oli siinä että ollaan ihan puheväleissä ja kyselen kuulumisia, kun ei niitä ihmisiä paljon elämässä ole niin kontakti kelpaa
[/quote]
Negatiivisten kontaktien ylläpito paremman puutteessa on sama, kuin söisi myrkyllistä ruokaa nälkäänsä. Se voi äkkiseltään tuntua järkevältä, mutta oikeasti se vain huonontaa oloasi ja vaikeuttaa niiden hyvien kontaktien luomista muihin. Ruokavertausta käyttäen: kun vatsaan sattuu myrkytetyn aterian jälkeen, ei kykene etsimään kunnollista ruokaa.
[/quote]
tuo on kyllä ihan totta, ja olen kyllä tiedostanut tämän, ja vähentänyt jutteluita siitä päivittäin tasosta viikottaiseen, ja kaikkein toksisimman vuorovaikutuksen eli mummon suhteen mielellään pidemmäksikin ajaksi, lähinnä vain huono omatunto siitä että hänellä ei ole ketään muuta joka soittelisi, saa ottamaan yhteyttä. Mutta tottahan se on, vaikka kuinka haluaisi toimia hyväsydämisesti, mutta ensisijaisesti on pidettävä itsestään huolta jotta voi tehdä parhaansa muiden hyväksi. En oo nyt koskaan keinoillani ja ideoillani saanut autettua juurikaan perhettäni, niin haluaisin nyt kun itselläni on tilanne että uusi perhe, juuri sellainen mistä olen haaveillut perustettu tässä, jättää vain taakseni tuon menneen, enkä tuoda sitä ongelmavyyhtiä mukana fyysisesti, kun minulle annettu uusi tilaisuus juuri sellaisten ihmisten parissa josta olen lapsuudesta asti haaveillut. niin senkin takia vaikkei homettakaan olisi, en tiedä haluaisinko heidän tapaavan.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:13"]
Mä en usko tarinaasi ollenkaan, olet provo ja huomionherättäjä, kaipaan itsellesi yleisöä.
[/quote]
Freudilainen lipsahdus?