Välttämätön suuri salaisuus avioliitossa?

Ongelmavyyhti on koko ajan mukanasi pääsi sisällä, ja se heijastuu ympärillesi. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:35"]

tuo on kyllä ihan totta, ja olen kyllä tiedostanut tämän, ja vähentänyt jutteluita siitä päivittäin tasosta viikottaiseen, ja kaikkein toksisimman vuorovaikutuksen eli mummon suhteen mielellään pidemmäksikin ajaksi, lähinnä vain huono omatunto siitä että hänellä ei ole ketään muuta joka soittelisi, saa ottamaan yhteyttä. Mutta tottahan se on, vaikka kuinka haluaisi toimia hyväsydämisesti, mutta ensisijaisesti on pidettävä itsestään huolta jotta voi tehdä parhaansa muiden hyväksi. En oo nyt koskaan keinoillani ja ideoillani saanut autettua juurikaan perhettäni, niin haluaisin nyt kun itselläni on tilanne että uusi perhe, juuri sellainen mistä olen haaveillut perustettu tässä, jättää vain taakseni tuon menneen, enkä tuoda sitä ongelmavyyhtiä mukana fyysisesti, kun minulle annettu uusi tilaisuus juuri sellaisten ihmisten parissa josta olen lapsuudesta asti haaveillut. niin senkin takia vaikkei homettakaan olisi, en tiedä haluaisinko heidän tapaavan. 

[/quote]

Sinun mummosi ja vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä. He ovat olleet koko elinaikasi aikuisia ihmisiä. Sinä et ole ollut heistä koskaan vastuussa, eikä sinun kuulu olla heistä vastuussa. Jos esim. mummosi on valinnut kohdella muita ihmisiä huonosti, on se hänen valintansa. On hänen oma valintansa, että hän on karkoittanut kaikki muut luotaan. Ei ole sinun asiasi uhrautua hänen seurakseen, sillä hän on itse valinnut käytöksensä. Sinä et ole siitä vastuussa eikä sinun kuulu siitä maksaa uhraamalla oma hyvinvointisi.

"En oo nyt koskaan keinoillani ja ideoillani saanut autettua juurikaan perhettäni" -> et sinä voi auttaa toisia ihmisiä, heidän pitäisi itse haluta auttaa itseään. Et ole heistä vastuussa, sillä HE ovat niitä joiden pitäisi olla aikuisempia kuin sinä. He ovat olleeet koko ikäsi aikuisempia kuin sinä. Kaikki sinun auttamisyrityksesi menevät ihan hukkaan niinkuin oletkin huomannut, ja satutat vain itseäsi enemmän. Älä enää uhraa itseäsi hetkeäkään noille ihmisille, vaan uhraa itsesi itsellesi - sinä olet vastuussa vain SINUN onnellisuudesta, ja sinun pitää tehdä kaikkesi sen eteen. Niin kauan kun uhraat itsesi lapsuudenperheesi puolesta, teet väärin itseäsi ja nykyistä perhettäsi kohtaan. Juuri sitä kohtaan, mihin sinulla oikeasti olisi vastuuta.

Yleensä asiat jotka pitää sisällään, paisuvat suhteettoman suuriksi. Jos saat asiasta kerrottua vaimollesi, painolastisi pienenee valtavasti.

Ongelmasi on todellinen, mutta sitäkin tärkeämpää on että voit kertoa siitä läheisillesi. Jos vaimosi esimerkiksi tapaa vanhempasi tietämättäsi elämäsi voi romahtaa. Parempi että kerrot suoraan koko asian, koska tuossa ei ole mitään sellaista mitä sinun tarvitsisi salata.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:35"]

Miksi olet ottanut aikuisena ihmisenä ottanut vanhempasi mukaan psykiatriseen hoitoneuvotteluun?  Lasten ja nuorten kohdalla hoidossa ovat mukana vanhemmat ja työtä tehdään perhekeskeisesti, mutta aikuisen kanssa on toisin. 

[/quote]

En ole ottanut. Olin jo ihan aikuisen miehen iässä, en mikään vasta kotoa lähtenyt kaverii kun tuo aikakausi oli. Ja mitään en itse kyllä ottanut siihen, vanhempani kuulivat ongelmistani ja olivat varanneet ajan minulle ja kertoivat että "menepä huomenna lääkäriin". Siihen loppui mun valinnat kun kävin siellä, sain kuulla että omaisilta on tullu huolestuttavaa tietoa ja heillä ei oo muuta vaihtoehtoa kuin ottaa sisään, itsetuhoisuuden vuoksi!!? ja osastolla selvis heti että en oo itsetuhoinen mutta koska lääkärille kerroin mun oikean ongelman, ja hän ei joko halunnut ymmärtää tai ei ymmärtänyt mitään, varsinkin kuten hänkin sanoi, "nyt oot mielisairaalassa, täällä katotaan kaikkea psykiatrian kautta, mä en edes muista muista asioista mitään, opiskelusta niin pitkä aika. Onhan täällä huono ilma, onneks mulla on tää ikkuna jota voin pitää auki, harmi ettet sä saa avata ikkunaa" ja nauroi päälle. 

Ja lopulta kun tajusin että pakko pelata heidän säännöillään, jos mielin sieltä joskus ulos, niin he totesivat että hienoa, että lääkitys auttanut ja kutsutaan perhe paikalle ja selvitetään asioita. 

että en itse kyllä mitään vaikuttanut vanhempien mukaan vetämiseen. Me ei entisen tytön kanssa pidetty edes yhteyttä vanhempiini vuosiin ennen tätä, kun se oli niin vaikeaa, ja nyt heidät tuotiin päättämään mun tulevaisuudesta. 

he sanoivat itsekin etteivät tiedä mun asioista kun eivät oo olleet yhteydessä että ei mulla oo ollu psyykkisiä ongelmia, mutta lääkäri vannotti että päästää mut sillä ehdolla että he valvovat mun toimintaa ja altistavat mut vanhoille tavaroille, tai muuten tehdään virka-apupyyntö poliisille jos en tuu muuten hoitoon. Tällaista tapahtuu suomessa. 

Järkyttävää, ap. Ja vielä kamalampaa on se, että täällä on kymmeniä ventovieraita akkoja, joiden mielenmaailma on aivan yhtä sairas kuin lapsuudenperheelläsi! Hui!

Kyllä minä ymmärtäisin täysin sinua, jos olisin vaimosi ja kertoisit minulle kaiken mitä täällä olet kertonut. Kannustaisin sinua ottamaan lopullisen eron perheestäsi. He ovat kyllä täysin aivopesseet sinut uskomaan, että sinussa on vikaa, vaikka itse ovat henkisesti sairaita. Et todellakaan ole heille mitään velkaa. Kyllä se niin on, että maailmassa vaan tapahtuu kaikenlaista hullua, myös Suomessa. Jotkut eivät tätä vain pysty uskomaan, koska ovat itse aina eläneet ns. "helppoa" elämää.

Mulla oli työkaveri joka reagoi aina niin pahasti sisäilmaongelmaan, että joutui vaihtamaan uuteen paikkaan ja koetettuaan aina uudelleen joutui lopettamaan työn teon ja siirtymään muualle, en tiedä mikä on tilanne tällä hetkellä, mutta älkää vähätelkö ollenkaan aloittajan erittäin voimakasta oireilua sillä toiset ovat äärimmäisen herkkiä tuollaisille sisäilmahomeelle ym itiöille ja ties mille jotka aiheuttavat oireilua.

Ilman muuta voit kertoa vaimollesi, se helpottaa taakkaasi huomattavasti ja onhan hän mennyt naimisiinkin kanssa joten hän kyllä odottaa jonkunlaista avautumista asiasta. Näytät tosiaankin sairausdokumentit jos olet säilyttänyt ne. Jos ei ymmärrä, ei ole arvoisesi.

Tuo on niin vaikea asia, että vanhemmillasikaan tai silooin ole ollut riittävästi tietoa asiasta, mutta jos he eivät ole sinua vaan ovat toimittaneet pakkohoitoon niin se kuulostaa pahalta ja lääkäri kehottanut ottamaan yhteyttä jos alat taas "oireilemaan" psyykkisesti. Sinuna laittaisin tälle lääkärille/lääkäreille viestiä, että tiedätkö mikä minua oikeasti vaivasi ennen kuin pumppasit täyteen rauhoittavia.

Nyt alat purkamaan taakkaasi, eihän tuota tarvitse koko loppuelämää kantaa mukana ja tuskin vaimosi pakottaa sinua tapaamaan vanhempiasi jos he ovat niin saastuneita hometalossaan.

Ensin sanot että oot sanonu vaimollesi ettet ole yhteydessä sukuun ja sitten yhtäkkiä vaimosi onkin pyytänyt sua pitämään yhteyttä? Miten on?

Toisekseen sanoit ettet ole asunut 10 vuoteen sun vanhempien luona kunnes ne sano että sun pitää muuttaa, mutta sit kuitenkin kirjoitat, että muutit sun vanhemmille takaisin sieltä sun entisen tyttöystävän ja sun yhteisestä kodista ja sit sun tavarat meni sun vanhemmille, jonka jälkeen sut pakotettiin lääkäriin 5 vuotta sitten? Miten on sitten mahdollista että et oo asunut 10 vuoteen sun vanhemmilla jos kerta viisi vuotta sitten olet asunut tavaroinesi siellä?

Taitaa olla tämä homeongelma Porvoossa, kun vuodet ja jutut menee sekaisin?

Siis haloo ihmiset miettikää vähän. Ketään aikuista ei oteta "itsetuhoisuuden riskin" takia pakkohoitoon. Ei oikeasti oteta. Ketään ei pidetä pakolla hoidossa, jos vaan kuvittelee että sairastaa jotakin sairautta.

Porvoossa aina sattuu ja tapahtuu

115 jatkaa...

"Jos en ois totellut ni uhkana oli että poliisit hakee hoitoon, enkä pääse ikinä sieltä "

Uskotteko tätä provoilijaa ihan oikeasti? :D Että jos aikuinen ihminen ei halua ottaa asuntoonsa tavaroita, niin poliisit hakevat hänet hoitoon eikä hän pääse IKINÄ sieltä :DDDDDDD

Porvoossa on sitten eri lainsäädäntö kuin täällä Tampereella!

En kestä tätä :D Kuinka tyhmä sun vaimo jos se ei ymmärrä hometta?? Taidat itse olla vähän latvasta laho.

Onko vanhempiesi luona oleva homekanta niin harvinainen että sitä ei ole muualla? Sehän on jo lehtijutun ja tutkimuksen arvoinen asia. Jos noin voimakkaasti reagoit niin miten pystyt käymään esim.kaupassa? Täällä jo miljoonasti aikaisemmin mainittu siitä että hometalon asukkaat haistaa jo kaukaa.

Sanot että asia on sinulle erittäin traumaattinen, ettet kykene vielä keskustelemaan asiasta ja lupaat että kun pystyt siihen puhut hänelle. 

Luulisi että rakastava puoliso käsittää jos kertoo että asiasta on vaikeaa puhua, että voit fyysisesti pahoin jo asiaa ajatellessa

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 16:33"]

Ensin sanot että oot sanonu vaimollesi ettet ole yhteydessä sukuun ja sitten yhtäkkiä vaimosi onkin pyytänyt sua pitämään yhteyttä? Miten on? Toisekseen sanoit ettet ole asunut 10 vuoteen sun vanhempien luona kunnes ne sano että sun pitää muuttaa, mutta sit kuitenkin kirjoitat, että muutit sun vanhemmille takaisin sieltä sun entisen tyttöystävän ja sun yhteisestä kodista ja sit sun tavarat meni sun vanhemmille, jonka jälkeen sut pakotettiin lääkäriin 5 vuotta sitten? Miten on sitten mahdollista että et oo asunut 10 vuoteen sun vanhemmilla jos kerta viisi vuotta sitten olet asunut tavaroinesi siellä? Taitaa olla tämä homeongelma Porvoossa, kun vuodet ja jutut menee sekaisin? Siis haloo ihmiset miettikää vähän. Ketään aikuista ei oteta "itsetuhoisuuden riskin" takia pakkohoitoon. Ei oikeasti oteta. Ketään ei pidetä pakolla hoidossa, jos vaan kuvittelee että sairastaa jotakin sairautta.

[/quote]

En muuttanut vanhemmilleni takaisin, vaan kun se asunto piti tyhjentää, isä kävi hakemassa kamat ja vei taloonsa. Olen siellä sen jälkeen käynyt kääntymässä, vieraana, kunnes ymmärsin pysyä kaukana. muutin kylläkin ihan tyhjään asuntoon yksinäni ja vanhempani vain kuulivat tilanteestani ja ottivat yhteyttä sairaalaan, sitä ennen en tiennytkään mistään psykiatrisista osastoista, enkä vielä silloinkaan ymmärtänyt mistä on kyse, kunnes minulle todettiin että täällä olet, halusit sitä tai et.

Eksäni oli vielä mukanani, ja hänkin totesi että mitä ihmettä tämä on, enkö voi lähteä, että hän pitää musta huolta että voivat päästää mut, mutta lääkäri sanoi että on saanut niin huolestuttavan puhelun läheisiltä että ei voi tehdä muuta. Ja kun eksäni yritti käydä katsomassa, häneltä kiellettiin pääsy, koska "hän uskoi samoihin harhoihin", todetessaan että hänelläkin tuli pahat oireet eikä voinut enää asunnossa olla, ja näin emme enää tavanneet.

Kun pääsin ensi kertaa pois sieltä, raahattiin tosiaan ne irtaimistot mun uuteen asuntoon ja tulin tosi sairaaksi viikossa. Ja en uskaltanut siitä puhua kenellekään, oli tosi rankka kylmä talvi silloin, en tiennyt mitä tehdä. Menin sitten sukulaiseni luokse. Isä kävi kääntymässä ja sanoi että nyt lähdet sinne asuntoosi, tai tulen katumaan. Kysyin onko hän soittanut viranomaisille, ja sanoi ettei voi kertoa ja sulki puhelimen.

Suomessa on mielenterveyslaki. sen mukaan lääkäri voi todeta potilaan olevan vaarallinen itselleen tai muille, ja siitä napsahtaa 3kk oikeutta pitää suljettuna. Mua ei päästetty pois sairaalan kirjoilta, vaan oli juuri ehtona vapaudelle että vanhemmat tarkkailee että en pelkää hometta enää. Ja jos isäni soittaisi silloin lääkärille, tehtäisiin samantien virka-apupyyntö poliisille ja olisin etsintäkuulutettu ja haettaisiin hoitoon heti kun tavoitetaan. Tällaiseen ryöpytykseen sitä joutui kaiken muun tragedian keskellä kun oli menettänyt juuri koko omaisuuden ja muutenkin elämäntilanne meni sekaisin sen takia kun muutti väärään paikkaan.

Eipä ollut muuta keinoa selvitä tuosta, tiesin että kova kohtalo jos sinne pahasti sisäilmaongelmaiseen sairaalaan pakkolääkityksellä suljetaan, nyt niin että he tietävät että valehtelin stressistä oireiden syynä ja pitävät ties miten kauan. Joten mun oli poistuttava maasta mahdollisimman nopeasti ennenkuin ilmoitus tehtäisiin. Ilman mitään, kännykkä mukana ja 200 euroa lähdin suomesta, ja kuukauden sisään piti palata rahattomana, ja jouduin silti samaan paikkaan. 3kk pidettiin, tehtiin vaikka mitä tutkimuksia ja ei havaittu mitään sen kummempaa, kun toistelin taas että kuvittelin varmaan kaiken. muut potilaat ihmettelivät mitä teen siellä, että oonko soluttautunut hoitaja. 

Tämän jälkeen sain mt-potilaan leiman otsaani, turha oli kuvitella ikinä käyvänsä lääkärissä kun kansion avattuaan sanoivat että onkos sulla psykiatrinen hoitokontakti, jatka vaan sitä.

Ja kun ainoa keino oli päästä pois sieltä, vakuuttaa että ei usko enää "harhoihin",ja pääsi pois sitten sillä diagnoosilla että harhoja oli niin perheen parissa on siitä lähtien ollut suhtautuminen "hulluna" pitkän aikaa ja jos oon koittanut vähän mainita että ette viittis levittää sitä omaisuutta kaikkialle, mökeille yms. niin alkaa puhe että "silloinhan sä olit kunnosssa ku sait sitä hoitoa ja kerroit itsekin et ne on harhoja ollut, söisit nyt lääkkeitä".

Ja pakkohan mun oli heillekin sitä samaa roolia esittää, kun olivat kokoajan yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa. Että en mä oikeastaan vieläkään tiedä miten oisin voinut paremmin ton tilanteen hoitaa. 

Joku kyseli, miten pärjään jos noin pahasti oon herkistynyt, arkielämässä. Se olikin tosi vaikeaa ekat pari vuotta, piti olla varsin erikoinen elämäntapa että pärjäsi, kodittomana, nukkuen taivasalla ja ties missä milloinkin meni pitkät ajat elämästä vailla maallista irtaimistoa, mutta sitä elimistö kuntoutui siitä, ja nyt tosiaan onneksi, saanut uuden mahdollisuuden. Ainoastaan tuolle alkuperäiselle altistuminen käynnistää uudestaan ongelmat, jolloin alan myös reagoimaan muillekin asioille pahasti uusiksi. Ja onneksi, se vaikuttaa olevan jotain harvinaista tyyppiä koska en sitä ole kohdannut muualla. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 16:43"]

En kestä tätä :D Kuinka tyhmä sun vaimo jos se ei ymmärrä hometta?? Taidat itse olla vähän latvasta laho. Onko vanhempiesi luona oleva homekanta niin harvinainen että sitä ei ole muualla? Sehän on jo lehtijutun ja tutkimuksen arvoinen asia. Jos noin voimakkaasti reagoit niin miten pystyt käymään esim.kaupassa? Täällä jo miljoonasti aikaisemmin mainittu siitä että hometalon asukkaat haistaa jo kaukaa.

[/quote]

No onhan se mahdollista, mikrobit muokkautuvat erittäin tehokkaasti, se talo oli vuosikymmeniä ollut jo mätä luulisin, ikkunatkin olivat lähes ympäri vuoden huurteessa ja hometta kasvoi katossa, huonekasvit kuolivat siellä, leivät homehtui herkästi, eivätkä olleet edes tyypillisiä suomalaisia rakennuksia, joten on hyvin mahdollista että siellä on jokin erityinen kanta. sairastuttuani löysin googlella samasta osoitteesta epäonnisten aiempien asukkaiden kokemuksia, ja vuokranantajakin pahoitteli kohtaloani ja totesi että ovat nyt asentaneet ilmanvaihtojärjestelmän sinne, tuolloin siellä ei tosiaan ilmakaan vaihtunut.

Eikä mun vaimoa pidä nimitellä, eihän hänelle ole edes annettu mahdollisuutta ymmärtää kun tästä on niin vaikea mun puhua. Jos luet mitä kerroin, mitä minulle on käynyt kun olen tästä puhunut, voi ymmärtää että sitä on aika varovaiseksi tullut. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 17:15"]

Eikä mun vaimoa pidä nimitellä, eihän hänelle ole edes annettu mahdollisuutta ymmärtää kun tästä on niin vaikea mun puhua. Jos luet mitä kerroin, mitä minulle on käynyt kun olen tästä puhunut, voi ymmärtää että sitä on aika varovaiseksi tullut. 

[/quote]

Ohiksena kommentoin.

Kyllä, on todella ymmärrettävää että olet tullut varovaiseksi. Hyvä, että tulit esim. täältä kysymään mitä kannattaisi tehdä. Täälläkin tosin on näitä kurjia trolleja, jotka varmaan yrittävät sekoittaa päätäsi vielä lisää väittämällä vastaan ja kyseenalaistamalla kertomustasi (niitä on jokaisessa ketjussa täällä). Yritä jättää heidät huomiotta äläkä mielellään kirjoittele noita kilometrin mittaisia vastineita heille, jos vain mitenkään voit hallita itseäsi. Ei ole sinulle terveellistä, että joudut selittelemään toimiasi ja tunteitasi, kuten olet varmasti joutunut tekemään jo aivan liikaa!

Lue tästä ketjusta ne viestit, joissa olet saanut ymmärrystä ja empatiaa osaksesi. Sitä tarvitset tullaksesi terveemmäksi. Ja siitä syystä toivoisin, että uskaltaisit myös vaimollesi tämän asian kertoa. Asiassa ei ole yhtään mitään sellaista, miksi et voisi kertoa. Kun vielä kerrot, että vaimollasi on perheasiatkin kunnossa ja mitä ilmeisimmin hän on kohtalaisen normaali ja tasapainoinen ihminen, niin sitä vähemmän syytä sinulla on pelätä että sinulle kävisi huonosti. Jos oikein kovasti pelottaa, niin sano hänelle, että haluaisit nyt kertoa vanhemmistasi, mutta sinua pelottaa hirveästi että hän ei usko sinua tai ei ymmärrä. Hän varmaankin silloin ymmärtää ottaa asian vakavissaan ja olla tekemättä siitä leikilläänkään pilaa.

Jos et pysty mitenkään keskustelemaan tästä hänen kanssaan suullisesti, niin kirjoita hänelle vaikka kirje. On todella tärkeää oikeasti, että saat kerrottua asian ihmiselle, joka on sinun puolellasi! Vanhempasi selvästi yrittävät kontrolloida sinua ja aivopestä sinut toimimaan heidän etunsa mukaisesti, mutta valitettavasti se on samalla sinun etuasi vastaan. Sinun pitää ensisijaisesti pitää huolta itsestäsi, et saa antaa vanhemmillesi noin paljon valtaa omassa elämässäsi! Olet aikuinen, vastuuntuntoinen ja hyvä mies, joka on vapaa elämään elämänsä kuten tahtoo, vanhemmistaan riippumatta.

Kerro vaimollesi niin pian kuin voit! Siitä alkaa paraneminen.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:57"]No sehän se on, kun kyseessä on ilmeisesti joki todella ärhäkkä homelajike, joka leviää ja lääkärin mukaan mun elimistön  immuunijärjestelmä on alkanut reagoida niin vakavasti minimaalisellekin altistukselle että se hyökkää itseään vastaan, mulle iskee samaan aikaan reumaattiset tulehdukset, allergiset reaktiot, ihottumat, verisuonitulehdukset, verensokerit menee sekasin, ja paljon muuta, näköhermotulehdus, jne. sanoi mulle että tiedät itse parhaiten mitä pitää tehdä, että ainoa keino välttyä altistukselta ikinä tai elimistö romahtaa lopullisesti.

 ja tosiaan se leviäminen paha juttu. tässä on mennyt vuosia tajuta miten se homma tapahtuu, eikä siltikään meinaa aina uskoa, mutta kun sen kokee niin kovapäisinkin kyllä joutuu myöntämään tosiasiat. Ei tartte kuin käydä mummolassa ja paluumatkalla iskee krampit päiväkausiksi selkään, ja jos siellä käytetyt vaatteet jää hävittämättä, kohta saa hävittää kaikki muutkin jotka olivat koskeneet noihin.

Mutta miksi tätä tuntuu vaikealta sanoa vaimolle? Koska suoraan sanottuna, mä en oo itsekään uskonut ennenkuin vuosien kuluttua että asiat on näin vakavia ja uskomattoman suurta välttelyä vaativia, on kausia kun mulla meni hyvin ja aloin itsekin uskoa että tainnut olla vaan psyykkistä että nyt kaikki hyvin, ja sitten menin käymään siellä ja taas luhistui kaikki elämästä pala palalta. Joten se että vaimolle, täysin tyhjästä, selostaisi tämän, tuntuu että tosi vaikea ymmärtää. 

ja toisekseen, tää asia on tosi tosi raskas muisto mulle, enkä haluaisi että se enää palaa mun mieleen. Eikä se oo palannutkaan muuten kuin nyt kun vaimon kautta vanhemmat tulleet puheeksi, joten toivoisin ettei mun tarttis puhua tästä, ettei mun uuden perheen kanssa tarttis olla tietoisuuttakaan näistä kauheuksista, koska oon havainnut että se on se yksi ja ainoa altiste, josta sairastuin, joka mua vaivaa, ja koskee nyt sitten ainoastaan niitä ihmisiä jotka ovat olleet siihen yhteydessä, eli perhettäni, heiltä kun en voi odottaa samaa kaikesta luopumista. muualla oon terve. 
[/quote]

Mun mielestäni toi on ihan helppo uskoa. Kummallista, että muut ihmiset ei aina ymmärrä. Ja todella kummallista, että et ole kertonut tuosta kaikesta vaimollesi, se sentään on vaimosi! Mä loukkaantuisin, jos mun mies ei olisi kertonut jotain noin olennaista taustastaan.

Voittehan ihan hyvin skypettää vanhempiesi kanssa ja that's it.

Samanlainen tarina oli muuten yhdellä miehellä Unelmien poikamiestyttö -ohjelmassa. Et ole siis ainut tai sitten olet katsonut samaa ohjelmaa ja keksinyt tän aloituksen sieltä :D Uskon sua kyllä. Ei ole mun mielestäni ollenkaan mahdoton tarina. Kerro vaimollesi ja anna hänelle mahdollisuus ymmärtää sua :)

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:26"]Joku kysyi että eikö ole yleistä tietoa ettei tavaroita saa siirtää uuteen paikkaan. Ei se ainakaan 5 vuotta sitten tuntunut olevan, itse sen huomasin, vanhemmat vei lääkäriin joka sanoi ettei oo mahdollista, että pakko olla kuvittelua ja aloitetaan osastolla psykoosi lääkitys. Että ennen et pääse pois ennenkuin ymmärrät että oot kuvitellu kaiken.

Homesairaat tietää että alkaa haista ja astia ne altisteet vahvasti. No, mulle sanottiin että vieläkö haistat, onko hajuharhoja yhä, ja väärä vastaus tarkoitti että lisättiin pakkolääkitystä ja se oli painajaismaista. Pääsin pois tästä kidutuksesta vaan ku kerroin että oli varmaan vaan stressiä enkä usko enää että homeesta sairastuu, se tehtiin hyvin selväksi että mitä multa odotetaan ennen kuin pääsen sieltä vapaaksi.

Ja tätä auktoriteetti uskovaiset vanhemmat kuunteli kun psykiatri vannotti ettei homeesta voi tulla kuin nuhaa, ja jos poika ei ota vanhoja tavaroitaan uuteen kotiin, on harhat palanneet ja mut otetaan takas osastolle. Joten sen takia se altistus jatku, ei mulla ollut keinoja, suomen mielenterveyslain vuoksi, ja tota vanhemmat usko vuosia, että kun lääkäri sanoi että mua pitää altistaa ja lääkitä, ja homma vaan paheni. Jos en ois totellut ni uhkana oli että poliisit hakee hoitoon, enkä pääse ikinä sieltä . joten aika vaikee tilanne oli, mitä tapahtuu jos on asioista ymmärtämätön ihminen psykiatrin asemassa ja vanhemmat jotka uskoo sokeasti "herroja". Ei auta vaikka on aikuinen ihminen, hoitopäätöksissä otettiin huomioon perheen mielipide.

Joku kirjoitti että mitä kiitollisuutta on syytä olla vanhempia kohtaan. tarkoitan sitä, että he ovat niillä kyvyillä mitkä heillä olleet pitäneet minusta huolta, en olisi tässä ilman vanhempiani, olen saanut ruokaa ja kodin ja pystynyt aikanaan opiskella, lemmikinkin sain, tarkoitan vaan että vaikkei kaikki ole täydellistä, ei ihmisiltä voi vaatia enempää kuin mihin he pystyvät ja parempi olla kiitollinen siitä mitä sai kuin miettiä mitä jäi puuttumaan, yleisesti ottaen. Näin pysyy se mielikin iloisena. 

ja oli myös kyselyitä että kuinka joku tasapainoinen haluaisi kanssani naimisiin. Se oli ehkä näin pintapuolisen näkemyksen takia mahdollista ihmetellä tuota mutta eipä minussa ihmisenä ole isompaa vikaa, kyllä sitä kaikki jotka ovat tutustuneet perheen ja noiden kuvioiden ulkopuolella arvostavat minua paljon ja kuten sanoin, lukuunottamatta tuota vaikeaa asiaa perheen suhteen, olen kyllä onnellinen ja pärjään elämässäni, ja tulin vain pohtimaan tämän yhden vaikean asian suhteen, miten vaimolleni ilmaisen asian ilman että aiheutan mielipahaa/ahdistusta tms. hänelle, tai itselleni, ollen kuitenkin samalla oikeamielinen. En olisi naimisiin mennyt jos en uskoisi olevani 100% siihen valmis, ja alusta asti viittasin siihen ettei minulla ole samalla tavalla perhettä kuin hänellä.
[/quote]

Hui, mikä tarina! Aivan hirveää! Onhan se nyt päivän selvää, että homeelle voi altistua hyvinkin pahasti. Ihan sairasta, että sua on kohdeltu noin! Millasia lääkäreitä täällä Suomessa oikein on! Olen todella pahoillani sun puolesta tuosta kaikesta, mitä olet joutunut kokemaan.

Eikö vaimo voi tavata vanhempiasi yksin, siis ilman sinua, julkisella paikalla, sovit vanhempiesi kanssa että ei halailua tms. Ja vaimo vaihtaa vaatteet ja peseytyy ennenkuin tulee taas kotiinne. Tuo olisi järjestettävissä.

No koitan sitten kuvata mikä on tilanne: Olin tosiaan ihan tavallinen nuori aikuinen, asuin vielä silloisen tyttöystävän kanssa, kun rupesin sairastelemaan. Opinnot vaikeutuivat ongelmien takia, oli sitä sun tätä vikaa, lääkkeitä tuputettiin joka vaivaan, leikkauksia suunniteltiin kun ei muutakaan keksitty ja lopulta psykiatrista apua. Samaten tämä tyttö alkoi sairastua. Vuosia tätä kesti ja lopulta terveys meni niin palasiksi että ei minusta ollut enää edes liikkumaan, kipuja ja toimintahäiriöitä, hengitysvaikeuksia, sekavuutta. Syyksi paljastui myrkyllinen asunto, ja itse ongelmien takia olin siellä 24/7, joten tilannekin oli paljon pahempi kuin tyttöystävällä joka vietti paljon vähemmän aikaa kotona vaikka hänellekin tuli monta samaa vaivaa. 

Tästä selvisin kun häivyin kokonaan, ja saimme uuden kodin, ja muuttokuorman tuotuamme sairastuin taas viikon sisällä entistä pahemmin. taas kamat vanhempieni taloon varastoon ja uuden asunnon etsiminen. Olin niin pahassa kunnossa ja herkistynyt että silmät kirvelivät ja lima virtasi jos tyttöystäväni tuli edes luokseni talossa olleiden vaatteiden kanssa. Päätimme erota kun hän ei ollut valmis luopumaan kaikesta ja ei kestänyt sitä että hänen läheisyytensä aiheutti mulle tuskaa. Alotin tyhjästä yksin. 

Vanhempani eivät ymmärtäneet että miten tällainen on mahdollista. toivat uuteen kotiini tavarat, ja sairastelu jatkui taas karmeana. Lopulta en enää kestänyt, kun oli mennyt koti, omaisuus, kumppani, ja ainoat läheiset eivät ymmärtäneet, ja painostivat lopettamaan kuvittelu, ja jäin ns. tuleen makaamaan. Olin yhteensä n. 8kk tavaroiden kanssa, hyväksyen sen että kehoni oli täysin sekaisi, verta molemmista päistä vuotaen päivittäin, niin sairas ettei istä osaa enää kuvitellakaan, tavaratkaan ei pysyneet käsissä ja näkökyky, tasapaino ja moni muu aivan hukassa.  Sitten tein ratkaisun ja lähdin pois, kaiken hyläten, reppureissaajana maailmalla, ja asiat muuttuivat paremmaksi. Tulin suomeen, kaikki näytti hyvältä, sain kodin, kunnes kävin vanhempieni luona. Meni hetki, ja sairaus paheni ja paheni, ja olin taas toimintakyvytön, niin kovat selkäkivut etten voinut edes kaupassa käydä ja vain makasin, lääkäri sanoi että oon invalidi pian pysyvästi jos tilanne jatkuu. Luovuin taas kaikesta, ja lähdin pois. Ja monta mutkaa matkan varrella, mutta lopulta sain asiat järjestykseen, enkä oo enää käynyt siellä ja elämä on muuttunut normaaliksi enkä ole enää ollenkaan sairas. Mutta joka kerta kun oon tavannut heidät, on siihen liittynyt traagiset seuraukset, ja nollasta aloittaminen, elimistöni on kertakaikkiaan niin herkistynyt sille asialle josta alunperin sairastuin, että kaikki missä sitä on, vaarantaa toimintakykyni ja terveyteni niin etten tiedä muuta keinoa kuin hylätä kaikki, peseminen ei vain ole auttanut. 

Tämä kuulostaa jopa itsestänikin hullulta joten arvaan kyllä että tätä on vaikea kenenkään uskoa, ja lähinnä mua varmasti pidetään mt-potilaana kun tällaisia kertoilen.