Lue keskustelun säännöt.
Välttämätön suuri salaisuus avioliitossa?
15.04.2015 |
Aihe on hieman vaikea, mies ja nainen rakastuivat toisiinsa kovasti, menivät naimisiin, löysivät toisistaan unelmiensa kumppanin. Mutta miehen puolelta kukaan ei tullut häihin. Nainen tosi läheinen perheensä kanssa, ja mies ei ole tavannut pariin vuoteen vaikka lähes päivittäin soittelee perheelleen. Naiselle kovin tärkeän tuntuinen asia että saisi tavata miehensä vanhemmat, tulevien lastensa isovanhemmat, mutta mies välttelee aihetta, koska ei tiedä mitä voisi sanoa.
Koska hänellä ei ole ole mitään vanhempiansa vastaan, he ovat hyvissä väleissä. Mutta he eivät voi tavata. Todennäköisesti ikinä. Ja syy on niin harvinainen ja vaikea käsittää edes ihmisten itsekään, ettei sitä voisi kuvitellakaan selostavansa kenellekään joka ei ole asiaa läheltä kokenut. Ja kaikinpuolin viisaimmalta tuntuukin ettei sitä asiaa tuotaisi esille, koska asia on todella traumaattinen ja parasta olisi kun niitä haavoja ei tarvitsisi repiä uudelleen auki käsittelemällä asioita ja turhaan aiheuttaisi ahdistusta molemmille ja vaikeuttaisi asian unohtamista koska siitä ei ole todellakaan kuin haittaa kaikille jos asiaa käydään lävitse.
Ja minä olen se mies. Mutta tämä on tosi vaikeaa, kun vaimo kyselee että koska voisi tavata ja ei oikein tiedä mitä voi sanoa. Tuntuu että kuinka kukaan voi ymmärtää sitä että ei voida tavata vaikka jutellaankin usein.
Mulle oma vuosien kokemus sanoo ettei pidä missään nimessä tavata heitä, vaarantaisin koko oman että myös uuden liittoni onnen vakavasti, saman kokeneet varoittelevat riskeeraamasta, tuntemattomat jolle olen selostanut tilanteen kehottavat olemaan riskeeraamatta, asiantuntijat kehottaneet varomaan viimeiseen asti.
Mutta nyt, todella ahdistavaa kun vaimo kyselee usein että tiedustelisin koska vanhempani olisivat valmiita tapaamaan, kuinka hänen vanhempansa kyselevät aina vanhemmistani ja toivovat tapaamista..yhtäkkiä onnellinen olo kadonnut ja näen painajaisia kaiken romuttumisesta, enkä tiedä mitä teen. Mitä sanon vaimolleni. En halua valehdella, en myöskään halua kertoa koko kuviota, se on niin karmeaa että pelkkä tuntemattomalle sen läpi käyminen sai mut voimaan pahoin pitkään,
Vaimolle olen kertonut alusta asti että mulla ei ole tavallista perhettä että en heitä tapaa ja en tiedä haluanko tulevien lapsienkaan ikinä tapaavan. Vaimo ymmärtää omalla tavallaan tämän, mutta on sitä mieltä että edes yhden kerran elämässä olisi tarpeen tavata puolisonsa vanhemmat, ja kyselee siitä kovasti. Ja näiden kyselyiden kohdalla menen aivan avuttomaksi, enkä tiedä miten hoitaa tilanne.
Kommentit (127)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:35"]
No koitan sitten kuvata mikä on tilanne: ....[/quote]
Miksei tuota voi kertoa? Vaikka juuri tuolla tavoin. Tai tulosta ja anna paperilla luettavaksi. Ei tuossa ole mitään hävettävää.
Voittehan te tavata vaikka jossain ravintolassa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:35"]
No koitan sitten kuvata mikä on tilanne: Olin tosiaan ihan tavallinen nuori aikuinen, asuin vielä silloisen tyttöystävän kanssa, kun rupesin sairastelemaan. Opinnot vaikeutuivat ongelmien takia, oli sitä sun tätä vikaa, lääkkeitä tuputettiin joka vaivaan, leikkauksia suunniteltiin kun ei muutakaan keksitty ja lopulta psykiatrista apua. Samaten tämä tyttö alkoi sairastua. Vuosia tätä kesti ja lopulta terveys meni niin palasiksi että ei minusta ollut enää edes liikkumaan, kipuja ja toimintahäiriöitä, hengitysvaikeuksia, sekavuutta. Syyksi paljastui myrkyllinen asunto, ja itse ongelmien takia olin siellä 24/7, joten tilannekin oli paljon pahempi kuin tyttöystävällä joka vietti paljon vähemmän aikaa kotona vaikka hänellekin tuli monta samaa vaivaa.
Tästä selvisin kun häivyin kokonaan, ja saimme uuden kodin, ja muuttokuorman tuotuamme sairastuin taas viikon sisällä entistä pahemmin. taas kamat vanhempieni taloon varastoon ja uuden asunnon etsiminen. Olin niin pahassa kunnossa ja herkistynyt että silmät kirvelivät ja lima virtasi jos tyttöystäväni tuli edes luokseni talossa olleiden vaatteiden kanssa. Päätimme erota kun hän ei ollut valmis luopumaan kaikesta ja ei kestänyt sitä että hänen läheisyytensä aiheutti mulle tuskaa. Alotin tyhjästä yksin.
Vanhempani eivät ymmärtäneet että miten tällainen on mahdollista. toivat uuteen kotiini tavarat, ja sairastelu jatkui taas karmeana. Lopulta en enää kestänyt, kun oli mennyt koti, omaisuus, kumppani, ja ainoat läheiset eivät ymmärtäneet, ja painostivat lopettamaan kuvittelu, ja jäin ns. tuleen makaamaan. Olin yhteensä n. 8kk tavaroiden kanssa, hyväksyen sen että kehoni oli täysin sekaisi, verta molemmista päistä vuotaen päivittäin, niin sairas ettei istä osaa enää kuvitellakaan, tavaratkaan ei pysyneet käsissä ja näkökyky, tasapaino ja moni muu aivan hukassa. Sitten tein ratkaisun ja lähdin pois, kaiken hyläten, reppureissaajana maailmalla, ja asiat muuttuivat paremmaksi. Tulin suomeen, kaikki näytti hyvältä, sain kodin, kunnes kävin vanhempieni luona. Meni hetki, ja sairaus paheni ja paheni, ja olin taas toimintakyvytön, niin kovat selkäkivut etten voinut edes kaupassa käydä ja vain makasin, lääkäri sanoi että oon invalidi pian pysyvästi jos tilanne jatkuu. Luovuin taas kaikesta, ja lähdin pois. Ja monta mutkaa matkan varrella, mutta lopulta sain asiat järjestykseen, enkä oo enää käynyt siellä ja elämä on muuttunut normaaliksi enkä ole enää ollenkaan sairas. Mutta joka kerta kun oon tavannut heidät, on siihen liittynyt traagiset seuraukset, ja nollasta aloittaminen, elimistöni on kertakaikkiaan niin herkistynyt sille asialle josta alunperin sairastuin, että kaikki missä sitä on, vaarantaa toimintakykyni ja terveyteni niin etten tiedä muuta keinoa kuin hylätä kaikki, peseminen ei vain ole auttanut.
Tämä kuulostaa jopa itsestänikin hullulta joten arvaan kyllä että tätä on vaikea kenenkään uskoa, ja lähinnä mua varmasti pidetään mt-potilaana kun tällaisia kertoilen.
[/quote]
Miksei tätä voisi kertoa puolisolle? Miksi ette voisi tavata vanhempianne vaikka puistossa, raikkaassa ilmassa? Vai oliko tämä peitetarina hyväksikäytölle?
No jos syy on tuo mitä kerroit, niin mikset voi kertoa sitä vaimollesi? Se että pidät asian salaisuutena, kaataa nykyisenkin suhteen ennen pitkää, ei kukaan jaksa elää puolison rinnalla, jonka tuntee kantavan suurta salaisuutta, se on liian kuluttavaa, epätietoisuus.
No sano että vanhemmat asuvat homeröttelössä ja olet altistunut ikuisesti. Thats it. Turhaa mitään pitkää selitystä teet. Jos on nii torvi ettei tajua etta homeitiöt sairastuttavat ja kulkeutuvat mukana niin heitä akka ulos.
On aika vapauttavaa kun voi olla puolisolle rehellinen. Ei tarvitse kertoa yksityiskohtia mutta kerro se olennainen. Äitini on narsisti. Vanhempani ovat alkoholisteja tai nistejä ja äitini rahoittaa sen huoraamalla. Perheenjäsen käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Heillä on mielenterveysongelmia enkä halua enää ikinä olla se joka hoitaa heitä. Valtavan salaisuuden kantaminen syö sinua itseä. Jos se on jotain mitä vanhempasi ovat tehneet sinulle, tai jota he ovat saaneet sinut tekemään käyttäen vanhemman asemaansa väärin, syyllisyys ei ole sinun, sinä olet uhri. Vapaudu siitä taakasta kertomalla se jollekulle, vaikka edes terapeutille. Edes meille et voinut sitä kertoa ja tämä sentään on anonyymi palsta. Vaimosi kanssa olette tiimi ja voitte yhdessä sanoa kaikille utelijoille että ei nyt olla tekemisissä piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:40"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:35"]
No koitan sitten kuvata mikä on tilanne: ....[/quote]
Miksei tuota voi kertoa? Vaikka juuri tuolla tavoin. Tai tulosta ja anna paperilla luettavaksi. Ei tuossa ole mitään hävettävää.
Voittehan te tavata vaikka jossain ravintolassa tms.
[/quote]
Ei voi tavata koska niiden vaatteet aiheuttaa ja levittää sairauden ja itiöt tulee sitten näille vielä.
Kyseessä taitaa olla insesti. Onko näin, ap? Koet häpeää, koska koet tehneesi sitä osittain vapaasta tahdostasi hieman vanhempana? Kaikki selitykset ovat turhia. Riittää, että kerrot hyvin lyhyesti mistä on kyse. Sinun ei tarvitse avautua sen enempää. Käytkö terapiassa? Häpeää kannat harteillasi aivan syyttä. Se sinun tulisi työstää pois. Jos olisin vaimosi, en lähtisi vaikka kertoisit minulle tämän.