Välttämätön suuri salaisuus avioliitossa?

Ymmärrän että kimppakiva molempien vanhempien kanssa ei ole mikään helpon asia selittää. Oneksi olet kuitenkin päässyt asiassa eteenpäin ja sinut menneisyyden kanssa että pystyt kuitenkin olemaan heihin yhteydessä.

Älä anna vanhempiesi mielipiteiden vaikuttaa sinun ja vaimosi liittoon. Rivien välistä tulee mieleen, että taustalla on hyväksikäyttöä, insestiä tai muuta vastaavaa yleisesti tuomittua. Ei ole sinun tehtäväsi suojella vanhempiasi. Sinun tehtäväsi on olla rehellinen vaimollesi. Kerro totuus hyvin lyhyesti esim yhdellä lauseella. Sano ettet halua tarkentaa enempää tai keskustella. Asia on sinulle vaikea, mutta tämä on syy miksei vaimo voi tavata perhettä. Vaimosi ymmärtää kyllä.

Voi hyvänen aika sentään. Sä olet nyt kyllä pyöritellyt päässäsi tästä ihan liian suuren ongelman. Puhukaa nyt ne asiat selväksi ja jättäkää sitten taaksenne koko pas*a. Aikuiset ihmiset. Ei kukaan pelkistä puheista traumatisoidu.

Tämä on anonyymi palsta. Voisitko paljastaa täällä, mikä asia on, niin ihmiset voisivat sanoa, onko ongelmasi todella niin paha :) Minusta tuntuu, että olet tehnyt asiasta itsellesi niin ison asian, että kuvittelet vaimosi jättävän sinut. Minun on hankala kuvitella mitään miehen vanhempiin liittyvää salaisuutta, jonka kertominen vaarantaisi suhteen. Luultavasti vaimokin ymmärtäisi mikset halua tapaamista ja lakkaisi painostamasta.

Mua vähän ihmetyttää että häät on pidetty jo ilman miehen sukulaisia ja nyt on alettu vaatia tapaamista. Kai ny jos mies soittlee vanhemmilleen päivittäin niin morsmaikku ihmettelisi jo ennen häitä kun vanhempia ei kutsuta?

Oot joutunu niin kovia kokemaan että ymmärrän hyvin miksi tuosta on vaikea kertoa. Jos olisin sinä tekisin seuraavasti: Lopettaisin yhteydenpidon kokonaan sukulaisiisi, ne on sen verran epäreilusti ja törkeästi sua kohdellu että sulla on oikeus jättää tuollainen taakka taakse. Pistä vaikka jäähyväiskirje jos haluat. Puolisolle taas näyttäisin tämän ketjun, olet tässä niin kattavasti selittänyt ja kun kertominen tuntuu niin vaikealta niin näin se ois ehkä helpointa? Kaikkea hyvää sulle :--)

kiitoksia viisaista ja ennenkaikkea lämpimistä sanoista, se merkitsee tosi paljon, kaiken kokemani jälkeen, että niinkin päin voi reaktioita tulla :) Kiitoksia!!!

ja vanhempani ovat vasta vuosien jälkeen hyväksyneet että totisinta totta tämä, aiemmin eivät ottaneet ikinä kuuleviin korviinsa sanojani että se omaisuus piti hävittää, vaan ovat vieneet sitä joka paikkaan, sohvia yms. kesämökeille, mummolaan, veljelleni.

Ja kaikkien näiden luona käyminen on aloittanut uuden sairastumisjakson elämässäni, kun taas pysyessäni poissa siitä, voin nauttia elämästä, matkustella jne aivan normaalisti. Joten en haluaisi enää siihen. Varsinkin kun mitään omaisuutta ei ehdi kertyä kun kaikesta pitää aina luopua noiden jälkeen, niin kauheaa se oireilu on että lopulta sitä tajusi että mielummin luopuu kaikesta kuin jatkaa sitä arvailua ja heittää kuukauden ja vuoden toisensa jälkeen taas hukkaan, kun elämä kuluu.

Joten vanhempani ymmärtävät kyllä miksi emme tapaa, ja nähtyään vuosien aikana kaiken sen kärsimyksen mitä oon käynyt lävitse, eivät sitä tietenkään edes toivo enää, mutta vaimolleni se on vaikeaa ymmärtää varmasti, miksi en heitä tapaa.

Sisäilmaongelmat on kyllä nykyään aika tuttu ilmiö, joskin sulla ihan kamalan iso ja vaarallinen reagointi. Etsi artikkeleja, joissa kerrotaan näistä, ne pahimmat. Etsi käsiisi lääkärintodistukset matkan varrelta. Kun herkistyy niin herkistyy, seuraukset on pahimmillaan tuollaiset. Hyvin voit kertoa vaimollesi, ihan järkeenkäypää, ettette tapaa tuollaisessa ympäristössä. Minusta isoin syy ei edes ole se, että reagoit heidän lähellään/talossaan, itse en olisi edes väleissä, kun ajattelee, kuinka välinpitämättömästi suhtautuivat sun terveyteen.

Myönnän, että kuulostaahan tuo hurjalta ja varmaan ollut ihan kamalaa, kun kukaan ei usko tai ymmärrä. Pahinta mitä on, että vaimosi pitää sinua mielenterveystoipilaana, ja kohta se kyllä uskoo, että olet ihan terveysterveystoipilas.

JOs tuosta selostuksesta nyt palstalainen voi todeta että ok ette tapaile, niin miksi pidät vaimoasi peruspalstalaista tyhmempänä?

Sen verran ollut noista homejutuista lehtikirjoittelua ja muuta... että en ainakaan itse alkaisi asiasta kanssasi väitellä. Vähän niinkuin nuo lestadiolaiset ja muut... saavat uskoa mihin haluavat ja minä uskon johonkin muuhun, mutta kunnioitan heidän uskoaan enkä ala siitä heidän kanssaan vänkäämään.

Millä muuten selitit vaimolle ettei sukulaisesi tule häihin?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:35"]

No koitan sitten kuvata mikä on tilanne: Olin tosiaan ihan tavallinen nuori aikuinen, asuin vielä silloisen tyttöystävän kanssa, kun rupesin sairastelemaan. Opinnot vaikeutuivat ongelmien takia, oli sitä sun tätä vikaa, lääkkeitä tuputettiin joka vaivaan, leikkauksia suunniteltiin kun ei muutakaan keksitty ja lopulta psykiatrista apua. Samaten tämä tyttö alkoi sairastua. Vuosia tätä kesti ja lopulta terveys meni niin palasiksi että ei minusta ollut enää edes liikkumaan, kipuja ja toimintahäiriöitä, hengitysvaikeuksia, sekavuutta. Syyksi paljastui myrkyllinen asunto, ja itse ongelmien takia olin siellä 24/7, joten tilannekin oli paljon pahempi kuin tyttöystävällä joka vietti paljon vähemmän aikaa kotona vaikka hänellekin tuli monta samaa vaivaa. 

Tästä selvisin kun häivyin kokonaan, ja saimme uuden kodin, ja muuttokuorman tuotuamme sairastuin taas viikon sisällä entistä pahemmin. taas kamat vanhempieni taloon varastoon ja uuden asunnon etsiminen. Olin niin pahassa kunnossa ja herkistynyt että silmät kirvelivät ja lima virtasi jos tyttöystäväni tuli edes luokseni talossa olleiden vaatteiden kanssa. Päätimme erota kun hän ei ollut valmis luopumaan kaikesta ja ei kestänyt sitä että hänen läheisyytensä aiheutti mulle tuskaa. Alotin tyhjästä yksin. 

Vanhempani eivät ymmärtäneet että miten tällainen on mahdollista. toivat uuteen kotiini tavarat, ja sairastelu jatkui taas karmeana. Lopulta en enää kestänyt, kun oli mennyt koti, omaisuus, kumppani, ja ainoat läheiset eivät ymmärtäneet, ja painostivat lopettamaan kuvittelu, ja jäin ns. tuleen makaamaan. Olin yhteensä n. 8kk tavaroiden kanssa, hyväksyen sen että kehoni oli täysin sekaisi, verta molemmista päistä vuotaen päivittäin, niin sairas ettei istä osaa enää kuvitellakaan, tavaratkaan ei pysyneet käsissä ja näkökyky, tasapaino ja moni muu aivan hukassa.  Sitten tein ratkaisun ja lähdin pois, kaiken hyläten, reppureissaajana maailmalla, ja asiat muuttuivat paremmaksi. Tulin suomeen, kaikki näytti hyvältä, sain kodin, kunnes kävin vanhempieni luona. Meni hetki, ja sairaus paheni ja paheni, ja olin taas toimintakyvytön, niin kovat selkäkivut etten voinut edes kaupassa käydä ja vain makasin, lääkäri sanoi että oon invalidi pian pysyvästi jos tilanne jatkuu. Luovuin taas kaikesta, ja lähdin pois. Ja monta mutkaa matkan varrella, mutta lopulta sain asiat järjestykseen, enkä oo enää käynyt siellä ja elämä on muuttunut normaaliksi enkä ole enää ollenkaan sairas. Mutta joka kerta kun oon tavannut heidät, on siihen liittynyt traagiset seuraukset, ja nollasta aloittaminen, elimistöni on kertakaikkiaan niin herkistynyt sille asialle josta alunperin sairastuin, että kaikki missä sitä on, vaarantaa toimintakykyni ja terveyteni niin etten tiedä muuta keinoa kuin hylätä kaikki, peseminen ei vain ole auttanut. 

Tämä kuulostaa jopa itsestänikin hullulta joten arvaan kyllä että tätä on vaikea kenenkään uskoa, ja lähinnä mua varmasti pidetään mt-potilaana kun tällaisia kertoilen.

[/quote]

Kerrot siis tyttöystävällesi seuraavaa: olet todella pahasti altistunut ympäristömyrkylle, ja vanhempiesi koti, tavarat ja vaatteet ovat näitä jäämiä täynnä. Siksi et voi fyysiesti heitä tavata, mutta järjestäisit kyllä mielelläsi videokeskusteluita, jotta vanhempasi ja vaimosi saavat tutustua. Jos soittelette päivittäin, ei pitäisi olla ongelmaa aikataulujenkaan suhteen.

Mene terapiaan juttelemaan.

Ap itse tietää vaimonsa "ymmärryksen tason". Jos ap arvioi, että vaimo ei kykene ymmärtämään, niin silloin on hyvä jättää kertomatta, oikeasti.

Kaikkien ihmisten ymmärrys ei vaan riitä. Thats it! Itseään täytyy suojella. 

Ap kirjoitti jo aloituksessa, että aiemmat kokemukset kertovat, että kertomisella on ollut huonot seuraukset. Tämä jo yksistään riittää kertomaan, että jotkut asiat on hyvä jättää sikseen. 

Nyt on hyvä jatkaa elämää siltä pohjalta mihin on päästy. Ei ap ole velassa elämäänsä vaimolleen, jotta hänen uteliaisuutensa tyydyttyisi. 

Itse olisin pannut välit poikki tuollaisen jälkeen. Itsekkäitä ja sairaita pas..koja. Mitä ihmettä niihin yhteyttä pidät? Ovat aiheuttaneet sulle ikuiset sairaudet ja lyhentäneet sun elämää.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:50"]Mene terapiaan juttelemaan.
[/quote]

Komppaan

Ja moni akka on todellakin niin tyhmä ettei tajua vaikka kertoisi. Se suku, vaikka se olisi puolison, on niin pinttynyt pakkomielle. Pelätään etti kelpaa näytille. Idiootteja riittää.

Ap.minkä ikäinen olet?

No sehän se on, kun kyseessä on ilmeisesti joki todella ärhäkkä homelajike, joka leviää ja lääkärin mukaan mun elimistön  immuunijärjestelmä on alkanut reagoida niin vakavasti minimaalisellekin altistukselle että se hyökkää itseään vastaan, mulle iskee samaan aikaan reumaattiset tulehdukset, allergiset reaktiot, ihottumat, verisuonitulehdukset, verensokerit menee sekasin, ja paljon muuta, näköhermotulehdus, jne. sanoi mulle että tiedät itse parhaiten mitä pitää tehdä, että ainoa keino välttyä altistukselta ikinä tai elimistö romahtaa lopullisesti.

 ja tosiaan se leviäminen paha juttu. tässä on mennyt vuosia tajuta miten se homma tapahtuu, eikä siltikään meinaa aina uskoa, mutta kun sen kokee niin kovapäisinkin kyllä joutuu myöntämään tosiasiat. Ei tartte kuin käydä mummolassa ja paluumatkalla iskee krampit päiväkausiksi selkään, ja jos siellä käytetyt vaatteet jää hävittämättä, kohta saa hävittää kaikki muutkin jotka olivat koskeneet noihin.

Mutta miksi tätä tuntuu vaikealta sanoa vaimolle? Koska suoraan sanottuna, mä en oo itsekään uskonut ennenkuin vuosien kuluttua että asiat on näin vakavia ja uskomattoman suurta välttelyä vaativia, on kausia kun mulla meni hyvin ja aloin itsekin uskoa että tainnut olla vaan psyykkistä että nyt kaikki hyvin, ja sitten menin käymään siellä ja taas luhistui kaikki elämästä pala palalta. Joten se että vaimolle, täysin tyhjästä, selostaisi tämän, tuntuu että tosi vaikea ymmärtää. 

ja toisekseen, tää asia on tosi tosi raskas muisto mulle, enkä haluaisi että se enää palaa mun mieleen. Eikä se oo palannutkaan muuten kuin nyt kun vaimon kautta vanhemmat tulleet puheeksi, joten toivoisin ettei mun tarttis puhua tästä, ettei mun uuden perheen kanssa tarttis olla tietoisuuttakaan näistä kauheuksista, koska oon havainnut että se on se yksi ja ainoa altiste, josta sairastuin, joka mua vaivaa, ja koskee nyt sitten ainoastaan niitä ihmisiä jotka ovat olleet siihen yhteydessä, eli perhettäni, heiltä kun en voi odottaa samaa kaikesta luopumista. muualla oon terve. 

Edelleen kuulostaa siltä, että ap:ta on käytetty hyväksi... Fyysiset muistutukset laukaisevat voimakkaat psykosomaattiset oireet. Miten et reagoisi kenenkään muun mukana kulkeviin vastaaviin myrkkyihin esimerkiksi kaupungilla..? 

Miksi KUKAAN suvustasi ei tullut häihin? Onko todellakin kaikilla sukulaisillasi vaatteissaan ym tuota myrkkyä..? Miten et muka reagoi julkisilla paikoilla, pakkohan jollain muullakin on kyseistä myrkkyä olla vaatteissaan kun vain sinun sukulaisillasi... Mikset anna vaimosi puhua perheesi kanssa puhelimessa tai skypettää? Ei tämä nyt ihan täsmää, komppaan kyllä noita psykosomaattisia oireita...