Lue keskustelun säännöt.
Erikoisen tungettelevaa käytöstä työpaikalla!
Luikku-Myy
29.12.2021 |
Heippa!
Hieman taustaa:
Olen ollut samassa työpaikassa n. 6 vuotta.
Teen töitä yksin, lähinnä tausta- ja tukitöitä muille työntekijöille, sekä toimistotöitä.
Olen jo alussa kertonut (ei töykeän ilmoitusluontoisesti) etten työpaikalla pidä turhasta small-talkista, enkä puhu yksityisasioistani samassa työpaikassa oleville käytännössä lainkaan.
Työskentelen omassa tilassa, ja tarpeen mukaan kyllä työasiat kommunikoidaan puolin ja toisin asiallisesti ja tehokkaasti.
Se kaikki muu hälinä ei minua taas kiinnosta pätkääkään, eli auton vakuutukset, säästä puhuminen, lasten koulumenestys tai jonkun kumppanin vauva tms.
Olen myös sanonut ettei työasioissa luokseni saapuminen vaadi mitään esileikkiä, ja niitänäitä ajanhaaskuuna, vaan asiaan voi mennä ihan suoraan, tai lähettää sähköpostia.
Koko tämän ajan tästä huolimatta minulle yritetään VÄKISIN höristä tyhjiä, haaskata työaikaani (ja omaansa) kyselemällä miten viikonloppu sujui, mitä sain joululahjaksi, mitä suunnitelmia loman ajaksi JNE JNE.
Tämä on jatkuvaa ja systemaattista.
Tiedostan toki että tämä on heille (ja valtaosalle) täysin normaalia, ja minä olen se outolintu tässä, mutta juma että äryttää kuinka kauan nämä aikovat näitä samoja jatkuvasti udella, kun en mitään aio kertoa.
Saavat aina vakiovastaukset:
"Sori, en puhu yksityisasioistani"
"Ei mulla just nyt mitään, kaikki on ihan hyvin"
"Mentäisiinkö asiaan"
"En seuraa säätä, olen sisätiloissa töissä"
"Mulla on just silloin jotain muuta"
tai jokin kombinaatio näistä.
En ikinä ole kertonut itsestäni oikein mitään, enkä tule kertomaankaan.
Olen töissä tekemässä yritykselle tiliä, ja itselleni palkan, en kuluttamassa aikaani muuten vain, eivätkä nämä ihmiset minua kiinnosta pätkääkään.
Miten ihmeessä tuollainen käytös voi olla jollekin niin normaalia ja pakonomaista ettei selkeää suomenkieltä ymmärretä edes 6 vuoden toiston aikana, ja samaa sairaalloista utelua jatketaan päivästä toiseen??
Kommentit (121)
Olen itsekin introvertti, mutta ap:n kaltainen tyly murahtelija läheisensä työkaverinsa oli kyllä painajaismainen kokemus. Tämä työkaveri antoi itsestään todella töykeän ja vihamielisen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP täällä.
Asiallisille kysyjille vähän vastauksia:
Olen saanut työn normaalin rekrytoinnin kautta, olen tosiaan tehnyt tätä jo 6 vuotta.
Aloituksessa kerroin että olen työyhtisölle kertonut siitä minkälainen olen, jo aloittaessani työt (olen itseasiassa "uusin työntekijä" täällä). Selitin etten toki ole tahallani töykeä tms. ja että pidän mieluiten työajan työaikana, ja thats it.
Meillä ei ole yhteisiä kahvitaukoja, enkä toki tuppautuisi kahvipöytään myöskään pelkästään kuuntelemaan tuota turhanpäiväistä löpinää tuppisuuna.
Lounastauko sama, ne ovat porrastetusti, ja koronaikana suositeltu että lounaat syödään esim. työhuoneessa tai erikseen.
En ole asperger, eikä muitakaan diagnooseja tai tarpeita lääkitykselle. Perusterve.
Olen parisuhteessa, on yhteinen lapsi, ja suht normaali ystäväpiiri kertynyt elämän varrelta, myös edellisistä työkavereista, ja enemmän tai vähemmän löyhä kaveripiiri esimerkiksi harrastusten kautta, ja lapsen kavereiden vanhemmista.
En koe (toki olen hieman jäävi sanomaan) että minulla olisi ongelmia ymmärtää ihmisiä tai heidän tunteitaan (jota tuolle konemaisesti ehdotettiin), minä vain erotan työajan täysin pois turhasta sosiaalisesta, ja (toistaakseni itseäni) täysin tyhjänpäiväisestä ja tyhjäpäisestä höpinästä jota pidetään yllä nonstop 8h vain tavan takia.
Teen työni tehokkaasti, pomo pitää, ja olen saanut jopa pyytämättä (myös pyytämällä, kun olen saanut uusia tehtäviä tehokkuuteni ansiosta) vuosittain pienen palkankorotuksen ja muita etuja, kannustukseksi.
Ehkä tosiaan "ankeutan" työilmapiiriä, mutta tämän kaltaista en kyllä pysty havaitsemaan, näyttävät saavan aikaan ääntä niin paljon kuin ilmaa riittää ilmankin.
Moni mainitsee että mitä salaista elämässäni on kun en sitä halua kertoa, toki hieman vinoillen. Ei yhtään mitään. Elän normaalia aikuisen ihmisen elämää työajan ulkopuolella. Mutta ei elämässäni ole käänteisesti myöskään mitään mikä lähes tuntemattomille ihmisille kuuluisikaan.
Käyttäydyn ihan kaikille samalla tavalla työpaikalla. En "valitse personaa" sen mukana kenelle puhun töissä (johtoporras vai muut rividuunarit), se olisi aika hupsua, ja mielestäni aika valheellista myös.
-Teettekö te niin? Ja jos, miksi ihmeessä??
Ihmettelen pariinkin otteeseen mainittua "narsistia", "katkeraa", tai että olisin jotenkin "vahingoittunut" aiemmassa elämässäni tms..
En minä pidä itseäni yhtään parempana, erilaisena, tai mitenkään poikkeavana, muuten kuin työtehokkuuden osalta, kuin muutkaan täällä.
En edes salaa :)
En yksinkertaisesti halua käyttää aikaani sen vatvomiseen kuka on ostanut uuden auton, oliko se 20v sitten talossa ollut Jouni ostanut mökin, tai onko se naapurikahvion Linda sinkku. Tai säästä tai muista tyhjäpäisyyksistä keskustelemiseen. Työaikana minulla on töitä tehtävänä.
Erittäin kummaksi koen myös noh, voisi sanoa "väitteen" että jotenkin ottaisin nokkiini siitä että tuo tyhjänpäiväinen utelu ja sisäänopittu jargon loppuisi osaltani (muilta keskenään en todellakaan sitä kiellä, höpisköön kunnes happi loppuu)? Minähän juurikin toivon sitä :D
Sanon kyllä aamulla huomenta ja lähtiessä moikat. Kaupan kassallekin sanon moikka ja kiitos.
En halua että oletatte etten osaa käytöstapoja arjessa, ja/tai juhlassa, osaanhan minä. Mutta se kaikki TURHA sen YMPÄRILLÄ ei sovi minulle.
Jos oli jotain mihin en älynnyt nyt vastata tilanteesta, kysykää pois vain.
/AP
Eikös aina puhuta siitä, että ulkomaalaiset, etenkin amerikkalaiset, pitävät suomalaisia kollegojaan ihan kummallisina töksäyttelijöinä, jotka eivät osaa pätkääkään small talkia? Tyypillinen suomalainen ”mennään asiaan eikä jupista turhia” -tyyli koetaan ilmeisesti hyvin tylynä, jopa pelottavana.
Luultavasti ap:n työtoverit ovat edellä kuvattuja normisuomalaisia, ja ap puolestaan on varustettu vielä tooooodella paljon heikommilla sosiaalisilla taidoilla kuin suomalaiset keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Eikös aina puhuta siitä, että ulkomaalaiset, etenkin amerikkalaiset, pitävät suomalaisia kollegojaan ihan kummallisina töksäyttelijöinä, jotka eivät osaa pätkääkään small talkia? Tyypillinen suomalainen ”mennään asiaan eikä jupista turhia” -tyyli koetaan ilmeisesti hyvin tylynä, jopa pelottavana.
Luultavasti ap:n työtoverit ovat edellä kuvattuja normisuomalaisia, ja ap puolestaan on varustettu vielä tooooodella paljon heikommilla sosiaalisilla taidoilla kuin suomalaiset keskimäärin.
Ei suomalaisilla ole heikommat sosiaaliset taidot, meillä on erilainen kulttuuri. Jonkun mielestä amerikkalaisilla on heikommat sosiaaliset taidot, koska utelevat, käyttäytyvät valheellisesti eivätkä oikeasti ole kiinnostuneita toisesta, vrt. how are you -kyselyt ja ainaiset puheet kahville menosta vaikka ei ole aikomustakaan tavata toista sosiaalisissa merkeissä.
Minä olen samaa mieltä AP:n kanssa.
Työnantajani maksaa vapaa-ajastani, ja saa rahalle vastinetta.
Koko palkalliselta ajalta.
En minäkään jaksa kuunnella kun työpaikan miehet heittävät seksistisiä ja rasistisia kommentteja ja puhuvat autoista joihin heillä ei ole varaa, ja haukkuvat naisia joihin ei oo mahkuja.
Vetäydyn siis täysin työ"yhteisöstä" ja keskityn töihini.
Miten ihmeessä tuo nähdään jotenkin negatiivisena asiana?
111 alapeukkua rehellisestä ja aidosta aloituksesta??
Niissä työpaikan sumutorvissa se ongelma on, EI meissä jotka teemme työtä sen ulvomisen sijaan.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vaan aloittajalle pitkästä vastaussepustuksestasi. Siinähän kerrot että olet ihan normaali ja oikein oikein hyvä työntekijä. Hyvä sitten niin.
Kuitenkin aloitusviestisi oli mielestäni vihainen ja tuomitseva. Samoin tuo selitysviestisi, jossa ylimielisesti toteat että höliskööt niin kauan kuin happea riittää tms.
Olen itsekin mieluiten työasioihin keskittyvä. Työni sisältö on erittäin paljon ihmissuhdetaitoja vaativaa ja sosiaalisesti kuluttavaa, enkä sen vuoksi itsekään välitä vapaa-aikana juuri työkavereiden kanssa höpötellä. Silti minulla ei ole ikinä ollut tarvetta olla kiukkuinen toisten tervehdyksille tai keskustelunavauksille.
Mikä sinua mättää, jos kerran olet mielestäsi noin muuten ihan normaali? Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että sinä olet se ainoa normaali ihminen siellä töissä, ja kaikki ne turhan-tervehtijät ovat jotenkin kummallisuuksia? Siis suoraan sanoen, miksi koko aloitus? Jos noin paljon harmittaa toisten ystävällisyys, niin ei se kyllä ihan tavallista ole.
suomenkieltä 😑😑😑😑😑😑😑 MIKÄ siinä on niin loputtoman vaikeaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan aloittajalle pitkästä vastaussepustuksestasi. Siinähän kerrot että olet ihan normaali ja oikein oikein hyvä työntekijä. Hyvä sitten niin.
Kuitenkin aloitusviestisi oli mielestäni vihainen ja tuomitseva. Samoin tuo selitysviestisi, jossa ylimielisesti toteat että höliskööt niin kauan kuin happea riittää tms.
Olen itsekin mieluiten työasioihin keskittyvä. Työni sisältö on erittäin paljon ihmissuhdetaitoja vaativaa ja sosiaalisesti kuluttavaa, enkä sen vuoksi itsekään välitä vapaa-aikana juuri työkavereiden kanssa höpötellä. Silti minulla ei ole ikinä ollut tarvetta olla kiukkuinen toisten tervehdyksille tai keskustelunavauksille.
Mikä sinua mättää, jos kerran olet mielestäsi noin muuten ihan normaali? Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että sinä olet se ainoa normaali ihminen siellä töissä, ja kaikki ne turhan-tervehtijät ovat jotenkin kummallisuuksia? Siis suoraan sanoen, miksi koko aloitus? Jos noin paljon harmittaa toisten ystävällisyys, niin ei se kyllä ihan tavallista ole.
Niinpä.
Mikä sinulla aloittaja nyt on niin vaikeaa? Miksi on niin kauheaa sanoa että hyvää kuuluu, ihan ok, hei hei, minulla on nyt tässä näitä töitä?
Peruskäytöstapoihin kuuluu kyllä vastata asiallisesti sääkommenttiin tai joulukysymyksiin. Riittää, että sanoo jotain ympäripyöreää, 'juu kiva sää on, kiitos oli perinteinen joulu'. Ap:n tyyli on passiivisaggressiivinen ja töykeä. Vältän myös yksityisasioista puhumista ja muuten puhumista töissä, ja saan olla rauhassa, kun aamulla tervehdin kohteliaasti ja vaihdetaan tiimin kanssa muutama ystävällinen sana. Puhe ja small talk ovat myös ihmisten tapa tarkkailla muita, ja ap vaikuttaa vihamieliseltä ja lapsellisen jääräpäiseltä ilman käytöstapoja. En haluaisi työkaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan aloittajalle pitkästä vastaussepustuksestasi. Siinähän kerrot että olet ihan normaali ja oikein oikein hyvä työntekijä. Hyvä sitten niin.
Kuitenkin aloitusviestisi oli mielestäni vihainen ja tuomitseva. Samoin tuo selitysviestisi, jossa ylimielisesti toteat että höliskööt niin kauan kuin happea riittää tms.
Olen itsekin mieluiten työasioihin keskittyvä. Työni sisältö on erittäin paljon ihmissuhdetaitoja vaativaa ja sosiaalisesti kuluttavaa, enkä sen vuoksi itsekään välitä vapaa-aikana juuri työkavereiden kanssa höpötellä. Silti minulla ei ole ikinä ollut tarvetta olla kiukkuinen toisten tervehdyksille tai keskustelunavauksille.
Mikä sinua mättää, jos kerran olet mielestäsi noin muuten ihan normaali? Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että sinä olet se ainoa normaali ihminen siellä töissä, ja kaikki ne turhan-tervehtijät ovat jotenkin kummallisuuksia? Siis suoraan sanoen, miksi koko aloitus? Jos noin paljon harmittaa toisten ystävällisyys, niin ei se kyllä ihan tavallista ole.
Heips!
Tekstimuodossa toki tulkinta on helppoa suuntaan jos toiseen, ylimielistä tai alentuvaa, mutta kirjoittaessa sävy ei ollut sellainen millään tasolla.
Pitkähkö aloitus ja tuo vastauskin olisi tuonut mukanaan niitä konemaisia piirteitä joita ilmeisesti minulla on, jos en olisi käyttänyt jos jonkinlaisia ilmaisuja, kuten mainitsemasi " hölisköön kunnes happi loppuu." - Jota en käyttänyt negatiivisessa mielessä, päinvastoin.
Sen voisi joku myös tulkita tapana elävoittää kirjoitusta, mutta toki, otan vinkistä vaarin, ja väärinkäsitysten välttämiseksi siirryn kuivempaan kirjoitusmuotoon.
Mikä sinua mättää, jos kerran olet mielestäsi noin muuten ihan normaali? Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että sinä olet se ainoa normaali ihminen siellä töissä, ja kaikki ne turhan-tervehtijät ovat jotenkin kummallisuuksia?
Koen nyt tämän hieman erikoisena, mainitsin erikseen etten pidä itseäni mitenkään erikoisena, verrattuna muihin. Se implikoi etten myöskään pidä muita töissä erikoisena verrattuna minuun.
Kysymys siitä mikä minua "mättää" on aika negatiivis-sävytteinen (jos myös minulle tulkinta sallitaan).
Mutta vastaisin siihenkin että tuskin mikään mättää. En vain välitä työpaikalla muiden tyjänpäiväisestä "keskustelusta" joka on korkeintaan latteuksien, kuluneiden fraasien ja aikaavievien sosiaalisten konstruktioiden mukainen rituaali, eikä oikeaa keskustelua.
Aloitus olikin pientä ihmettelyä siitä MIKSI sitä edelleen näin monen vuoden jälkeen väkisin harrastetaan, kun olen selkeästi osoittanut että se ei ole minua varten.
/AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan aloittajalle pitkästä vastaussepustuksestasi. Siinähän kerrot että olet ihan normaali ja oikein oikein hyvä työntekijä. Hyvä sitten niin.
Kuitenkin aloitusviestisi oli mielestäni vihainen ja tuomitseva. Samoin tuo selitysviestisi, jossa ylimielisesti toteat että höliskööt niin kauan kuin happea riittää tms.
Olen itsekin mieluiten työasioihin keskittyvä. Työni sisältö on erittäin paljon ihmissuhdetaitoja vaativaa ja sosiaalisesti kuluttavaa, enkä sen vuoksi itsekään välitä vapaa-aikana juuri työkavereiden kanssa höpötellä. Silti minulla ei ole ikinä ollut tarvetta olla kiukkuinen toisten tervehdyksille tai keskustelunavauksille.
Mikä sinua mättää, jos kerran olet mielestäsi noin muuten ihan normaali? Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että sinä olet se ainoa normaali ihminen siellä töissä, ja kaikki ne turhan-tervehtijät ovat jotenkin kummallisuuksia? Siis suoraan sanoen, miksi koko aloitus? Jos noin paljon harmittaa toisten ystävällisyys, niin ei se kyllä ihan tavallista ole.
Heips!
Tekstimuodossa toki tulkinta on helppoa suuntaan jos toiseen, ylimielistä tai alentuvaa, mutta kirjoittaessa sävy ei ollut sellainen millään tasolla.
Pitkähkö aloitus ja tuo vastauskin olisi tuonut mukanaan niitä konemaisia piirteitä joita ilmeisesti minulla on, jos en olisi käyttänyt jos jonkinlaisia ilmaisuja, kuten mainitsemasi " hölisköön kunnes happi loppuu." - Jota en käyttänyt negatiivisessa mielessä, päinvastoin.
Sen voisi joku myös tulkita tapana elävoittää kirjoitusta, mutta toki, otan vinkistä vaarin, ja väärinkäsitysten välttämiseksi siirryn kuivempaan kirjoitusmuotoon.
Mikä sinua mättää, jos kerran olet mielestäsi noin muuten ihan normaali? Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että sinä olet se ainoa normaali ihminen siellä töissä, ja kaikki ne turhan-tervehtijät ovat jotenkin kummallisuuksia?
Koen nyt tämän hieman erikoisena, mainitsin erikseen etten pidä itseäni mitenkään erikoisena, verrattuna muihin. Se implikoi etten myöskään pidä muita töissä erikoisena verrattuna minuun.
Kysymys siitä mikä minua "mättää" on aika negatiivis-sävytteinen (jos myös minulle tulkinta sallitaan).
Mutta vastaisin siihenkin että tuskin mikään mättää. En vain välitä työpaikalla muiden tyjänpäiväisestä "keskustelusta" joka on korkeintaan latteuksien, kuluneiden fraasien ja aikaavievien sosiaalisten konstruktioiden mukainen rituaali, eikä oikeaa keskustelua.
Aloitus olikin pientä ihmettelyä siitä MIKSI sitä edelleen näin monen vuoden jälkeen väkisin harrastetaan, kun olen selkeästi osoittanut että se ei ole minua varten.
/AP
Ehkä sun käytös kuitenkin tulkitaan huonoksi ja toinen ihminen päättää, ettei anna sen vaikuttaa omaansa. Eli hölisee sulle samoin kuin muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:llä hyvä perse tai nätti naama?
Eli aloittajan mielestä kaikkien pitäisi muokata oma tavanomainen käyttäytymisensä häntä varten erikseen erilaiseksi?
Ei hyvää päivää. Ja hän on mielestään ihan normaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työyhteisössä oli yksi tuollainen tyyppi ja luulen, että osalle siitä tuli vähän sellainen peli, että "katsotaanpas saadaanko tuo vähän juttelemaan".
Ymmärrän osittain ap sinua, koska itsekin olen työorientoitunut ihminen. Jutustelua kuitenkin jossain määrin tarvitaan tunneilmapiirin luomiseen ja se toimii sosiaalisena liimana työyhteisössä. Koet utelut raskaina. Entä koetko ammatilliset ja työasioihin liittyvät keskustelut mukavina vai raskaina? Oletko tiimipelaaja?
Kerroit, että ystävinäsi on entisiä työkavereita. Miten ihmeessä se on mahdollista?
Onhan olemassa sellainenkin mahdollisuus, että ap:n työpaikalla aikaa kulutetaan liikaa kaikkeen muuhun kuin työntekoon. Silloin vaarana on kuppikuntien syntyminen ym. negatiiviset ilmiöt.
Pomosi näköjään arvostaa työpanostasi, kun palkankorotuksiakin on tarjonnut. Kuitenkin, sosiaaliseen ammattitaitoon kuuluu toimeen tuleminen myös niiden kanssa, jotka ovat erilaisia kuin itse on.
Musta tuossa kyllä tulee toimeen kaikkien kanssa vaikkei heitä viihdytäkään. Helppoahan se on jättää joku rauhaan, jos siinä on kaikki. Toiset ne kiertelee jopa katkeruuksiaan ja kulloisiakin tunnelmiaan purkamassa ympäriinsä, eli hakevat sisäiselle lapselleen huomiota keinolla jos toisellakin (sanallisella tai sanattomalla), se on sitä häiritsevää toimintaa. Siihen ei kuitenkaan puututa, mutta yksin einestäjä närästää.
Vierailija kirjoitti:
Eli aloittajan mielestä kaikkien pitäisi muokata oma tavanomainen käyttäytymisensä häntä varten erikseen erilaiseksi?
Ei hyvää päivää. Ja hän on mielestään ihan normaali?
No totta helvetissä pitää muuttaa. Ei muita kohtaan mutta viisas ihminen osaisi laskea yks plus yks eikä jatkaisi toisen kiduttamista jos huomaa että tämä haluaa keskittyä töihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:llä hyvä perse tai nätti naama?
Onko kommentoijalla alempaa keskimittaa pienempi vehje?
Vierailija kirjoitti:
Musta tuossa kyllä tulee toimeen kaikkien kanssa vaikkei heitä viihdytäkään. Helppoahan se on jättää joku rauhaan, jos siinä on kaikki. Toiset ne kiertelee jopa katkeruuksiaan ja kulloisiakin tunnelmiaan purkamassa ympäriinsä, eli hakevat sisäiselle lapselleen huomiota keinolla jos toisellakin (sanallisella tai sanattomalla), se on sitä häiritsevää toimintaa. Siihen ei kuitenkaan puututa, mutta yksin einestäjä närästää.
Eikun se on ihan pakkojen pakko saada tuo yksi erilainen samaan lokeroon muiden kanssa. Se on juuri sitä kontrollointia ja turvallisuushakuisuutta. Ollaan epämukavuusalueella kun ei saada toisesta ns. otetta.
Juuri johtotehtävissä pitää ymmärtää tunteita, ymmärtää omia tunteitaan ja syitä niiden taustalla, ja osata muokata käytöstään sopiviksi eri ihmisten ja tilanteiden kanssa. Juuri johtotehtävissä joutuu ottamaan vastaan niitä muiden "tunteiluja"!
Se on johtajan työtä, esimerkiksi selvittää ongelma- ja konfliktitilaiteita työkaverien välillä. Ottaa vastaan valittamista ja nurinaa. Luoda toisaalta myös kannustavaa ja hyvää tunneilmastoa, jotta kaikilla olisi hyvä tehdä töitä. Johtotehtävissä jos jossakin, pitää ymmärtää tunteiden päälle sekä omata hyvät sosiaaliset taidot.