Lue keskustelun säännöt.
Erikoisen tungettelevaa käytöstä työpaikalla!
Luikku-Myy
29.12.2021 |
Heippa!
Hieman taustaa:
Olen ollut samassa työpaikassa n. 6 vuotta.
Teen töitä yksin, lähinnä tausta- ja tukitöitä muille työntekijöille, sekä toimistotöitä.
Olen jo alussa kertonut (ei töykeän ilmoitusluontoisesti) etten työpaikalla pidä turhasta small-talkista, enkä puhu yksityisasioistani samassa työpaikassa oleville käytännössä lainkaan.
Työskentelen omassa tilassa, ja tarpeen mukaan kyllä työasiat kommunikoidaan puolin ja toisin asiallisesti ja tehokkaasti.
Se kaikki muu hälinä ei minua taas kiinnosta pätkääkään, eli auton vakuutukset, säästä puhuminen, lasten koulumenestys tai jonkun kumppanin vauva tms.
Olen myös sanonut ettei työasioissa luokseni saapuminen vaadi mitään esileikkiä, ja niitänäitä ajanhaaskuuna, vaan asiaan voi mennä ihan suoraan, tai lähettää sähköpostia.
Koko tämän ajan tästä huolimatta minulle yritetään VÄKISIN höristä tyhjiä, haaskata työaikaani (ja omaansa) kyselemällä miten viikonloppu sujui, mitä sain joululahjaksi, mitä suunnitelmia loman ajaksi JNE JNE.
Tämä on jatkuvaa ja systemaattista.
Tiedostan toki että tämä on heille (ja valtaosalle) täysin normaalia, ja minä olen se outolintu tässä, mutta juma että äryttää kuinka kauan nämä aikovat näitä samoja jatkuvasti udella, kun en mitään aio kertoa.
Saavat aina vakiovastaukset:
"Sori, en puhu yksityisasioistani"
"Ei mulla just nyt mitään, kaikki on ihan hyvin"
"Mentäisiinkö asiaan"
"En seuraa säätä, olen sisätiloissa töissä"
"Mulla on just silloin jotain muuta"
tai jokin kombinaatio näistä.
En ikinä ole kertonut itsestäni oikein mitään, enkä tule kertomaankaan.
Olen töissä tekemässä yritykselle tiliä, ja itselleni palkan, en kuluttamassa aikaani muuten vain, eivätkä nämä ihmiset minua kiinnosta pätkääkään.
Miten ihmeessä tuollainen käytös voi olla jollekin niin normaalia ja pakonomaista ettei selkeää suomenkieltä ymmärretä edes 6 vuoden toiston aikana, ja samaa sairaalloista utelua jatketaan päivästä toiseen??
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä oli yksi tuollainen tyyppi ja luulen, että osalle siitä tuli vähän sellainen peli, että "katsotaanpas saadaanko tuo vähän juttelemaan".
Tämä on täysin mahdollista aloittajankin työpaikalla. Jos joku on käytännössä jättäytynyt työyhteisön ulkopuolelle, kaikki eivät tilannetta hyväksy ja yrittävät tavalla tai toisella "auttaa", jotta se muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli aloittajan mielestä kaikkien pitäisi muokata oma tavanomainen käyttäytymisensä häntä varten erikseen erilaiseksi?
Ei hyvää päivää. Ja hän on mielestään ihan normaali?
Miksi tämän pitäisi päteä päinvastoin sitten?
AP:nko täytyy muuttaa itseään muita varten yksin?
Mitäpä jos kenenkään ei tarvitse "muuttua" tuolla työpaikalla, jättävät vain hänen osalta selkeästi häiritseväksi koetun small talkin pois???
Miten tässä AP saadaan vaikuttamaan jotenkin, lähes rikolliselta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli aloittajan mielestä kaikkien pitäisi muokata oma tavanomainen käyttäytymisensä häntä varten erikseen erilaiseksi?
Ei hyvää päivää. Ja hän on mielestään ihan normaali?
Miksi tämän pitäisi päteä päinvastoin sitten?
AP:nko täytyy muuttaa itseään muita varten yksin?
Mitäpä jos kenenkään ei tarvitse "muuttua" tuolla työpaikalla, jättävät vain hänen osalta selkeästi häiritseväksi koetun small talkin pois???
Miten tässä AP saadaan vaikuttamaan jotenkin, lähes rikolliselta?
Tämä. Lakatkaa diagnosoimasta ap:tä, jos hän ei vain viihdy työkavereiden kanssa.
Kirjoituksiensa mukaan ihan hyvin tulee toimeen heidän kanssaan, ja tekee työn jonka takia hän on siellä.
Ei se, että hän irtisanoutuu yhteisestä jutustelusta tee hänestä mörökölliä tai mielenvikaista
Vierailija kirjoitti:
En kerro yksityisasioitani, mutta olen ystävällinen ja puhun jotain ympäripyöreää. Jos joku kysyy viikonlopusta, sanon että juu ihan mukavasti meni menemättä yksityiskohtiin. Pari sanaa sinne tänne jaksaa aina sanoa.
Sama. Inhoan ylikaiken sitä huutavaa ja nauravaa juorukerhoa, joka välillä kokoontuu taukohuoneeseen piiiitkäksi aikaan (ainakin puolet yli tauosta). En vain mene sinne.
AP täällä
Kysyttiin miten on mahdollista että aiemmista työpaikoistani on kertynyt ystäviä.
Koska olemme ystävystyneet. Ja ystävyys on pysynyt.
Minulla ei omasta mielestäni ole poikkeava sosiaalinen elämä, ja normaalit sosiaaliset taidotkin omaan.
Minä puhun aloituksessa, nykyisestä työpaikastani.
Tämä ehkä jäi huomaamatta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro yksityisasioitani, mutta olen ystävällinen ja puhun jotain ympäripyöreää. Jos joku kysyy viikonlopusta, sanon että juu ihan mukavasti meni menemättä yksityiskohtiin. Pari sanaa sinne tänne jaksaa aina sanoa.
Sama. Inhoan ylikaiken sitä huutavaa ja nauravaa juorukerhoa, joka välillä kokoontuu taukohuoneeseen piiiitkäksi aikaan (ainakin puolet yli tauosta). En vain mene sinne.
Mä jään usein tohon väliin. Olen sosiaalisesti tosi taitava ja lopputulema on, että työpaikan mörököllit käy avautumassa mulle siitä, miten eivät tykkää työkavereista (enkö minäkin ole yksi heistä?) ja saa olla rauhassa. Ja ne puheliaat kutsuu mut piireihinsä kuulemaan, että mitähän ne yhdet siellä taas mököttää.
Monissa paikoissa se itse työnteko, josta maksetaan palkkaa jää sivuseikaksi, kun on työkavereiden kanssa piirileikkejä ja kuulumisten vaihtoa joka päivä. En vaan ymmärrä. Ehkä olen myös outo? Minusta on erikoista, että työnantaja maksaa siitä, että Tiina ja Jaana istuu aamukahvilla 30 minuuttia, kun pitäisi olla 10 minuuttia ja ruokatauolla 60 minuuttia, kun pitäisi olla 30 minuuttia tms. ja sama höpötys jatkuu vielä siellä työpisteellä. Juuri tämän takia moni on etätyössä paljon tehokkaampi! On myös asioita, jotka eivät minusta kuulu työpaikan taukohuoneeseen, mutta ovat ok esim. kavereiden illanistujaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n mielestä myös tervehdykseen vastaaminen työpaikalla sellainen asia, johon ei pidä ”pakottaa”, jos toinen ei sitä halua? Onko siis ok, jos kaksi työkaveria kohtaavat toisensa käytävällä ensimmäisen kerran aamulla ja toinen tervehtii, mutta toinen ei vastaa mitään, koska kokee sen jotenkin turhana?
Vierailija kirjoitti:
Monissa paikoissa se itse työnteko, josta maksetaan palkkaa jää sivuseikaksi, kun on työkavereiden kanssa piirileikkejä ja kuulumisten vaihtoa joka päivä. En vaan ymmärrä. Ehkä olen myös outo? Minusta on erikoista, että työnantaja maksaa siitä, että Tiina ja Jaana istuu aamukahvilla 30 minuuttia, kun pitäisi olla 10 minuuttia ja ruokatauolla 60 minuuttia, kun pitäisi olla 30 minuuttia tms. ja sama höpötys jatkuu vielä siellä työpisteellä. Juuri tämän takia moni on etätyössä paljon tehokkaampi! On myös asioita, jotka eivät minusta kuulu työpaikan taukohuoneeseen, mutta ovat ok esim. kavereiden illanistujaisissa.
Eikö tuo nyt oo aika äärimmäistä? Suurin osa pitää normaalit tauot ja juttelee niiden rajoissa niitä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisten otusten kerho
Kokoontuu
Omituisten otusten kerho Jos yksinäinen on sinun pesäkolosi
Jos murheelliseksi tunnet olosi
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän
Omituisten otusten kerho Jos sinun äänesi tulee ulos meluna
Jos sinun nenäsi on niin kuin peruna
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän
Omituisten otusten kerho Ei sinun kannata sitä panna pahaksi
Jos sua joku nimittää möhömahaksi
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän
Omituisten otusten kerho Niinhän se on, että jokaista maailmassa
Joku toinen voi pitää omituisena
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän
Omituisten otusten kerho
Vierailija kirjoitti:
AP:n kuvauksesta tulee mieleen INTJ-persoonallisuus. Surullista, että ilmeisesti erilaisuus on joillekin hirveän vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää. INTJ-persoonat ovat todella harvinaisia ja asiallisia ihmisiä, mutta valitettavasti usein myös väärin ymmärrettyjä asiakeskeisiä ihmisiä. Johtotehtävissä tai yksin työskennellessään he ovat usein parhaimmillaan, kun ei tarvitse ottaa vastaan muiden tunteiluja.
Mietin samaa. Olen INTJ/ENTJ, ja nuorempana olin yhtä turhautunut työtovereiden "uteluihin" kuin ap.
En tosin vastannut smalltalkiin ja henkilökohtaisiin kysymyksiin samalla tavalla kuin ap, vaan yritin huumorin keinoin ohjata keskustelun työasioihin. Suosittele ap:llekin huumoria. Muista suojella toista osapuolta kasvojen menetykseltä - älä alleviivaa heidän epäammattimaisuuttaan. Ole kohtelias ja hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n mielestä myös tervehdykseen vastaaminen työpaikalla sellainen asia, johon ei pidä ”pakottaa”, jos toinen ei sitä halua? Onko siis ok, jos kaksi työkaveria kohtaavat toisensa käytävällä ensimmäisen kerran aamulla ja toinen tervehtii, mutta toinen ei vastaa mitään, koska kokee sen jotenkin turhana?
Ap täällä
Mainitsin aiemmassa kommentissa että huikkaan huomenet ja moikat tullessa ja lähtiessä.
Minä en ota kantaa mikä on "oikein/väärin", mutta minä pärjäisin mainiosti myös vaikkei moikkailtaisi kummemmin.
Itselleni ovesta sisään astuessa ilmoitan huomenet huikatessani että olen paikalla. Ja lähtiessä, etten ole enää paikalla.
Eivät nämä sen kummemmin päivääni tai mieltäni liikuta.
Mutta jos joku vartavasten pyytäisi että haluaa esim kätellä tai vastaavaa joka aamu ensimmäistä kertaa nähdessä, niin tekisin sen.
Ja jos se olisi tapana ja yksi sanoisi ettei halua kätellä, niin en väkisin kättelisi.
Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi
/AP
Sun ongelma on se, että oot nostanut periaatteen korkeampaan arvoon kuin tavoitteen. Ja kiukuttelet sitten sitä kun joku emotionaalinen pikkuteini.
Olen saavuttanut saman tavoitteen kuin sinä mutta ihan peruskäytöstapojen puitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on varaa tupakoida, koska käärin savukkeet itse.
Askia ei ole voinut polttaa enää aikoihin juuri rahan takia. Askitupakka on myös petollisempaa kuin sätkä, koska sitä tulee poltettua helppouden takia enemmän ja aski palaa ikäänkuin huomaamatta iltaan mennessä, jolloin korkataan jo uusi tilalle.
Laskin just äsken ihan huvikseen mun nykyisellä tahdilla, paljonko mulla menee realistisesti tupakkaan rahaa vuodessa kun polttaa itse käärittäviä savukkeita ja sain tulokseksi 1489,20€. Tuohon vielä vähän pelivaraa parin satasen verran, jos joskus kuitenkin tulee ostettua aski kiireen keskellä niin ~1600€ on hyvin lähellä totuutta.
Ihan super kallista siis kuitenkin, mutta jää todella kauas tuosta 4500€ mikä uutisessa on mainittu.
Ja kyllä, haluan lopettaa, mutta lopettmisessa käytettävää lääkettä ei ollut vielä apteekissa saatavilla toimittajan saatavuusongelmien vuoksi.
T: Yli puolet elämästään tupakoinut
Hupsista!
V'ttu meni väärään lankaan tuo mun teksti :D
Sori!
Mutta nyt tiedätte, että tupakoin ja paljon siihen menee rahaa.
Ehkä tätä voi käyttää aasinsiltana joku siihen, miten paljon vuosittain tupakoitsijat hukkaa työaikaa pitämällä tupakkataukoja kesken päivän tai jotain...
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on se, että oot nostanut periaatteen korkeampaan arvoon kuin tavoitteen. Ja kiukuttelet sitten sitä kun joku emotionaalinen pikkuteini.
Olen saavuttanut saman tavoitteen kuin sinä mutta ihan peruskäytöstapojen puitteissa.
Sun ongelma sitte varmaa on se et ylireagoit. Missä vaiheessa ap kiukuttelee?
Ihmeellistä miten oudoilla tavoin jotkut lukevat ja käsittävät kirjoitettua tekstiä.
Mä en nää tossa mitään kiukuttelua vaa aitoa ihmetystä apelta.
Minusta on vähän outoa, että tuota asiaa tuotu julki työkavereille heti alussa. Jotenkin hyökkäysasenteella aloitettu työt vaikka ystävällisesti olisikin sanottu, mutta miksi tuollaista tarvii erikseen sanoa tuntematta edes työkavereita vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on se, että oot nostanut periaatteen korkeampaan arvoon kuin tavoitteen. Ja kiukuttelet sitten sitä kun joku emotionaalinen pikkuteini.
Olen saavuttanut saman tavoitteen kuin sinä mutta ihan peruskäytöstapojen puitteissa.
Sun ongelma sitte varmaa on se et ylireagoit. Missä vaiheessa ap kiukuttelee?
Ihmeellistä miten oudoilla tavoin jotkut lukevat ja käsittävät kirjoitettua tekstiä.
Mä en nää tossa mitään kiukuttelua vaa aitoa ihmetystä apelta.
”juma että äryttää (sic)”
ja aika moni muukin kohta rivien välistä mutta tuo suoraan. Minä en jaksaisi olla niin vietävissä että muut ihmiset saisivat noin huomioni, mutta jotkut tykkää loukkaantua kaikesta…
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän outoa, että tuota asiaa tuotu julki työkavereille heti alussa. Jotenkin hyökkäysasenteella aloitettu työt vaikka ystävällisesti olisikin sanottu, mutta miksi tuollaista tarvii erikseen sanoa tuntematta edes työkavereita vielä.
Minustakin, mutta mikä se alussa sitten onkaan.
Välttämättä ekana päivänä, ehkä vasta ku käyny liian raskaaksi?
En kerro yksityisasioitani, mutta olen ystävällinen ja puhun jotain ympäripyöreää. Jos joku kysyy viikonlopusta, sanon että juu ihan mukavasti meni menemättä yksityiskohtiin. Pari sanaa sinne tänne jaksaa aina sanoa.