Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisipa anonyymi työnhaku myös laajamittaisesti suomeen! Siinä ei ikä tai sukupuoli tai etninen tausta saa vaikuttaa
Kerropa vielä miten iän voi piilottaa "anonyymissä työnhaussa"
Helppoahan se on kun ei mainitse sanallakaan aiemmista työnantajista (jotka eivät ole enää olemassa samalla nimellä tai lainkaan), koulutuksesta (korkeakoulusta joka ei ole enää olemassa tuolla nimellä), aiempien työsuhteiden kestosta, työsuhteiden kestosta tai oikein yhtään mistään muustakaan mitään.
Sukupuoli ja etninen tausta kyllä katoaisivat anonyymissa työnhaussa tiettyyn pisteeseen saakka mikä on sinänsä naurettavaa pelleilyä koska rekrytoivan esimiehen ja tulevan tiimin haastatteluun kutsutaan kyllä puolen tusinaa parasta hakijaa. Paperipussi päässäkö ne siellä istuvat ja ääni tulee muunneltuna särkijän kautta.
Aijoo, tissit kannattaa myös teipata littanaksi vaikka onhan niitä nykyään joka toisella yli 20v miehelläkin.
Povipommi ainakin saa paikan. Mieskin kenties anonyymisti pussi päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisipa anonyymi työnhaku myös laajamittaisesti suomeen! Siinä ei ikä tai sukupuoli tai etninen tausta saa vaikuttaa
Kerropa vielä miten iän voi piilottaa "anonyymissä työnhaussa"
Helppoahan se on kun ei mainitse sanallakaan aiemmista työnantajista (jotka eivät ole enää olemassa samalla nimellä tai lainkaan), koulutuksesta (korkeakoulusta joka ei ole enää olemassa tuolla nimellä), aiempien työsuhteiden kestosta, työsuhteiden kestosta tai oikein yhtään mistään muustakaan mitään.
Sukupuoli ja etninen tausta kyllä katoaisivat anonyymissa työnhaussa tiettyyn pisteeseen saakka mikä on sinänsä naurettavaa pelleilyä koska rekrytoivan esimiehen ja tulevan tiimin haastatteluun kutsutaan kyllä puolen tusinaa parasta hakijaa. Paperipussi päässäkö ne siellä istuvat ja ääni tulee muunneltuna särkijän kautta.
Aijoo, tissit kannattaa myös teipata littanaksi vaikka onhan niitä nykyään joka toisella yli 20v miehelläkin.
Anonyymissä poistetaan korkeakoulun nimi, koska sehän samalla paljastaa myös etnisyyttä.
Aika harva tietää/muistaa minkä nimisiä firmoja oli joskus ja milloin ne ovat lakanneet olemasta.
Työsuhteita voi myös jättää sieltä vanhemmasta päästä pois, paitsi sä oot tietty ollut koko elämäsi yhdessä ja samassa paikassa, joten se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki olen oppinut. Mutta maailma on muuttunut 20 vuodessa myös. Mun koulutiedot on osin vanhentuneet, niin se vaan menee.
Terveys on huonontunut, innostus työntekoon laskenut eikä ole enää pienintäkään halua tehdä pitkää päivää ja jatko-opiskella omalla ajalla. Nälkäisestä ja ahkerasta on tullut sellainen, jota lähinnä kiinnostaa purjehdussää, ja se että perjantaina pääsisi lähtemään mahd. varhain.
50+ iässä se on vain fiksua, elämästä kannattaa nauttia kun vielä voi. Töissä sitten käydään sen vapaa-ajan rahoittamiseksi, ei enää siksi että ne haasteet aidosti kiinnostaisi. Kun on tehnyt töitä 35 v, voi sanoa jo ääneen, että joku nuorempi olisi varmasti parempi :)
Nyt ei kuule vika ole ollenkaan sinun iässä, vaan ihan muissa asioissa. Minun 53v mies tekee töitä into piukkana, ne työtehtävät vie menessään ja ajantaju karkaa. Fiilispohjalta tekee hommia vähän liikaa, ei malta pysyä työajan puitteissa kun on joku sisäinen halu saada valmista.
Olen minä yrittänyt ehdotella hänelle, että jos vaikka pitäisi opintovapaata että saisi edes kandin tutkinnon suoritettua. Olen ajatellut että olisi kivaa vaihtelua hänelle. Mutta ei malta, töissä on kivaa!
Sinä olet jämähtänyt vääränlaisiin tehtäviin ja leipiintynyt. Mitä sen väliä, että ne koulussa opitut asiat on unohtuneet, työelämässähän opitaan koko ajan lisää ja päivitetään sitä omaa osaamista.
En kiellä etteikö purjehtiminenkin voisi kivaa olla, mutta onhan tuo surullista että parhaassa työiässä oleva ihminen roikkuu työssä, joka ei tuo elämään iloa! Ota nyt ihminen itseäsi niskasta kiinni ja vaihda sellaiseen työhön, minkä parissa päivät kuluvat kuin siivillä! Töissä ollessa se työpaikan vaihto saattaa vielä onnistuakin. Turhaan roikut siinä nykyisessä hommassa pystyyn kuolleena, siihen löytyy tilalle varmasti joku toinen, jolle se sopii paremmin ja joka tykkää siitä, mihin sinä olet nyt jo ehtinyt tympiintyä.
Minusta taas on aika surullista, ettei ole löytänyt mitään oikeasti kiinnostavaa, vaan pelkkää työtä. En edes yritä vaihtaa kun työpaikka on hyvä, mun elämänsisältö vaan ei ole työ. Eikä sen pidä ollakaan.
Ei vaan enää kiinnosta, on jo ne näytöt antanut. Työelämä on stressaavaa ja aikaavievää, ja tuntuu samalta kun tekisi uudelleen tenttejä jotka on tehty jo kymmeniä kertoja. Kun on jo johtaja, ei ole pätkääkään kiinnostusta uhrata itsestään yhtään ylimääräistä jotta pääsisi isommaksi johtajaksi, tekemään yhä lisää töitä. Rahaa en tarvitse lisää, vaan aikaa nauttia purjehduksesta, puutarhasta, lukemisesta ja perheestä. Helposti keksin sata kivempaa tapaa viettää aikaa, ihmettelen miten ankea elämä on, jos se ei muuta sisällä kun työtä.
Ihan vain sivuhuomautuksena, jotkut ovat tehneet siitä purjehduksesta itselleen työn.
-eri
Ai perheelliset viisikymppiset, joilla terveysongelmia? Ei kiinnosta tehdä harrastuksesta työtä, ne on kaksi eri asiaa.
Tsekkaa ihmeessä Julia Kaukisen palvelut, hän kaupallistaa johtajia työnhakuun ja on erikoistunut juuri pitkän työkokemuksen sanoittamiseen.
https://www.linkedin.com/in/juliakaukinen
Auttoi ystäviäni ja kollegojani.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
"ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä"
Mahtaa firmassa olla moniportainen organisaatiokaavio.
Selvennän: ylin johto on titteliltään SVP
Heidän allaan oleva sakki on VP
Minä vain tavan perus director.Ja sille joka kysyi mikset hae johtotehtäviin: koko ajan haen, en vaan pääse. En johtotasolle, en päällikkötasolle, en asiantuntijatasolle.
Oletko harkinnut yrityksen perustamista ja ryhtymistä johdon konsultiksi?
Keskisuurissa yrityksissä saattaisi olla kokemuksellesi ja näkemyksellesi kysyntää sekä tarvetta, joskaan ei välttämättä vakinaista työsuhdetta edellyttävässä muodossa vaan kausi/projektiluontoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, oikeasti ei pidä jättää niitä johtohommia pois cvstä, kosla ae näyttää siltä, että sulla on ollut vuosien stagnaattinen laiska ja pysähtynyt ura. Sen sijaan pitää esittää hyvä syy sille, miksi nyt haluat suuntautua vähän uudelleen ja sillä uudella suuntausalalla olet valmis ottamaan alemman pestin koska alan hienoisesti vaihtuessa sun pätevyyskin kaipaa vähän harjoitusta.
No oikeastaan sillä ei ole väliä onko niitä vai ei sillä joka TAPAUKSESSA 50v ikä on aina hylky. Niin ei saisi olla mutta jostain syystä niin on.
Mua ihmetyttää miksi kukaan ei tajua tässä mitään kaksinaismoralistista. Siis täälläkin moni toitottaa että ei mikään 50v ole enää mitään työelämässä - ja samaan aikaan meillä on pressa 75v ja moni johtaja ja korkea virkamies 60v kieppeillä. Eli jotenkin jännästi ne onkin pätevitä mutta työtä HAKEVA samanikäinen ei olekaan pätevä?
Tää ajattelu tulisi haastaa. Moni firma sivuillaan selittää miten ollaan heterogeenisiä ja halutaan diversiteettiä eikä ikä tai rotu tai sukupuoli vaikuta mihinkään. Sitten toimitaan kuitenkin täysin päinvastoin.
Suomi menettää oikeasti ihan valtavan osaamispotentiaalin sillä vääristyneellä ajatuksella että 50v on kehäraakki jolla ei ole mitään virkaa.
Eläkeikä on alle viisikymppisillä 67v joten työaikaa on siinä vielä 17 v tai enemmänkin.Tää on asia jolle pitäisi tehdä jotain.
Ikärasismi on Suomessa ihan omaa luokkaansa. Tälle todellakin pitäisitehdä jotain, kunnon asenteenmuutos tarvitaan koska nykymenolla heitetään roskikseen valtava määrä tietotaitoa ja kokemusta. > 45v on parhaassa työiässä. Ei poissaoloja lasten takia mutta ei vielämöskään iän tuomia kremppoja.
Yritin tuolla aikaisemmin ketjussa tuoda esille työnantajan näkökulmasta, mikä viisikymppisten palkkaamisessa epäilyttää, jotta hakijana osaisitte hälventää näitä epäluuloja sekä myös kiinnittää huomiota omaan asenteeseenne. Viisikymppinen ei ole kaikkitietävä, vaikka niin usein luulee ja työntekijällä pitäisi uudessa työpaikassa olla aina myös tiettyä nöyryyttä tutustua ja sopeutua uuteen toimintaympäristöön. Sain vastaani siinä määrin runsaasti alapeukkuja ja syytöksiä omasta asenteellisuudestani, että se tavallaan todisti pointtini oikeaksi. Viisikymppisiltä ei löydy kykyä itsereflektioon eikä oman toiminnan tarkasteluun kriittisesti. Pahimpia asennevammaisia tässä ovat muuten Nokian ja IBM:n kaltaisissa suuryrityksissä pitkän työuran tehneet. Heidän on hyvin vaikea oppia ymmärtämään, että toimintatapoja on muitakin, eikä noiden firmojen tyyli välttämättä istu kaikkialle. Mutta juu toki, vika on tietysti aina työnantajan asenteessa, ainakin jos viisikymppiseltä kysyy. Mutta kun ei sitä työnantajaa voi muuttaa, kannattaisi ehkä miettiä, voisiko muuttaa jotain itsessään.
Tuota minäkin yritin sanoa (se purjehtija). Ja sekin on totta että vastavalmistunut ON halvempi, ja hänellä on ihan tuore koulutus, ja maailma muuttuu vikkelään. Jos mulla olisi oma firma, niin en minä itseni ikäisiä sinne olisi rekrytoimassa, vaikka joku hyvä toki on senkin ikäisissä. Kyse on todennäköisyyksistä. En kaipaisi ketään vuosikymmeniä johtajana ollutta joka tahtoisi tuputtaa niitä omia näkemyksiään ja ottaisi valmiiksi sen asenteen että hän se on kokenut ja tietää muita paremmin. Kun usein siihen ON syy, miksi sen ikäinen johtaja on työtön. Ei toki aina, on voinut tulla potkut koko yksikölle tms, mutta tunnen monta jämähtänyttä viisikymppistä miestä, jotka ei löydä töitä oikein hyvästä syystä: se asenne on sellainen ruukinpatruunan, ruukkia vaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Hese ja Subi hae jatkuvalla syötöllä väkeä? Kyllä työtä on tarjolla, kunhan et nirsoile. Tervetuloa duunarien maailmaan. :)
Luuletko ihan oikeasti, että Subit, Heset, Mäkkärit tai Lidlit palkkaa viisikymppisiä? Oletko montakin viisikymppistä niissä nähnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt että itse viisikymppinen esimies/rekrytoiva henkilö haukkuu palstalla muita viisikymppisiä kankeiksi, jääräpäisiksi, muutoshaluttomiksi ja joustamattomiksi. Itse tietenkin on ihan eri asia ja mikään väite ei koske itseä ollenkaan!
Tälle ilmiölle on nimi ja se on self-denial.
Kun haukkuu omaa ikäryhmää ja samalla jotenkin kieltää itse itseltään sen totuuden ettö kuuluu siihen ihan samaan sakkiin.”En minä mutta muut!”
Kyllä ainakin minä haukuin itsesi siinä muiden mukana, ihan suoraan sanoin ettei kiinnosta venyä ja joustaa, eikä terveyskään ole priimaa. Enkä ole yksin, harrastuksessa tapaan muita samanikäisiä, ja lähes poikkeuksetta on jo tullut sitä ja tätä kremppaa. Mikä tarkoittaa sairaslomia, ja sitä että ihminen on aidosti tajunnut sen oman kuolevaisuutensa, ja painottavat vapaa-aikaa ihan eri tavoin kun joku innokas vastavalmistunut jolla on energiaa ja kova halu näyttää, mihin pystyy.
Minusta on puuttuvaa itsereflektiota ajatella muuta. Jos 50+ olisi se paras työntekijä, heistä tapeltaisiin.
Toki kaikkeen on poikkeuksena, minä tiedän erään 62 vuotiaana työllistyneen hyvän työntekijän. Mutta hänkin oli pari vuotta ensin työttömänä, ja sitten ilmaisharjoittelun kautta pääsi todistamaan, ettei hän kuulu siihen enemmistöön joka miettii vain lähestyviä eläkepäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt että itse viisikymppinen esimies/rekrytoiva henkilö haukkuu palstalla muita viisikymppisiä kankeiksi, jääräpäisiksi, muutoshaluttomiksi ja joustamattomiksi. Itse tietenkin on ihan eri asia ja mikään väite ei koske itseä ollenkaan!
Tälle ilmiölle on nimi ja se on self-denial.
Kun haukkuu omaa ikäryhmää ja samalla jotenkin kieltää itse itseltään sen totuuden ettö kuuluu siihen ihan samaan sakkiin.”En minä mutta muut!”
Kyllä ainakin minä haukuin itsesi siinä muiden mukana, ihan suoraan sanoin ettei kiinnosta venyä ja joustaa, eikä terveyskään ole priimaa. Enkä ole yksin, harrastuksessa tapaan muita samanikäisiä, ja lähes poikkeuksetta on jo tullut sitä ja tätä kremppaa. Mikä tarkoittaa sairaslomia, ja sitä että ihminen on aidosti tajunnut sen oman kuolevaisuutensa, ja painottavat vapaa-aikaa ihan eri tavoin kun joku innokas vastavalmistunut jolla on energiaa ja kova halu näyttää, mihin pystyy.
Minusta on puuttuvaa itsereflektiota ajatella muuta. Jos 50+ olisi se paras työntekijä, heistä tapeltaisiin.
Toki kaikkeen on poikkeuksena, minä tiedän erään 62 vuotiaana työllistyneen hyvän työntekijän. Mutta hänkin oli pari vuotta ensin työttömänä, ja sitten ilmaisharjoittelun kautta pääsi todistamaan, ettei hän kuulu siihen enemmistöön joka miettii vain lähestyviä eläkepäiviä.
Miksi sinusta ikä on se tekijä, mikä määrittää sen, onko työntekijä paras vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kevään töissä juuri aloittaneessa paikassa, johon otettiin niin meitä kokeneempia viisikymppisiä kuin nuorempiakin.
Kumpienkohan voimin ne hommat siellä rullasivatkaan?
Vierailija kirjoitti:
Olin kevään töissä juuri aloittaneessa paikassa, johon otettiin niin meitä kokeneempia viisikymppisiä kuin nuorempiakin.
Kumpienkohan voimin ne hommat siellä rullasivatkaan?
Mitäs jos vaikka kertoisit meille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä41302 kirjoitti:
Tsekkaa ihmeessä Julia Kaukisen palvelut, hän kaupallistaa johtajia työnhakuun ja on erikoistunut juuri pitkän työkokemuksen sanoittamiseen.
https://www.linkedin.com/in/juliakaukinen
Auttoi ystäviäni ja kollegojani.
Tämä Kaukinenhan on mainostanut täällä aikaisemminkin. Tarjosin hänelle kielenhuoltopalveluja, muttei häntä tainnut kiinnostaa. Kotisivut ovat pikavilkaisulla siistiytyneet, mutta ei Julialta vieläkään suju suomi sen paremmin kuin englantikaan. Hän on kyllä oikein hyvä esimerkki siitä, että itseään kannattaa tyrkyttää röyhkeästi, eikä ole niin väliksi silläkään, osaako sitä, mitä sanoo osaavansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt että itse viisikymppinen esimies/rekrytoiva henkilö haukkuu palstalla muita viisikymppisiä kankeiksi, jääräpäisiksi, muutoshaluttomiksi ja joustamattomiksi. Itse tietenkin on ihan eri asia ja mikään väite ei koske itseä ollenkaan!
Tälle ilmiölle on nimi ja se on self-denial.
Kun haukkuu omaa ikäryhmää ja samalla jotenkin kieltää itse itseltään sen totuuden ettö kuuluu siihen ihan samaan sakkiin.”En minä mutta muut!”
Kyllä ainakin minä haukuin itsesi siinä muiden mukana, ihan suoraan sanoin ettei kiinnosta venyä ja joustaa, eikä terveyskään ole priimaa. Enkä ole yksin, harrastuksessa tapaan muita samanikäisiä, ja lähes poikkeuksetta on jo tullut sitä ja tätä kremppaa. Mikä tarkoittaa sairaslomia, ja sitä että ihminen on aidosti tajunnut sen oman kuolevaisuutensa, ja painottavat vapaa-aikaa ihan eri tavoin kun joku innokas vastavalmistunut jolla on energiaa ja kova halu näyttää, mihin pystyy.
Minusta on puuttuvaa itsereflektiota ajatella muuta. Jos 50+ olisi se paras työntekijä, heistä tapeltaisiin.
Toki kaikkeen on poikkeuksena, minä tiedän erään 62 vuotiaana työllistyneen hyvän työntekijän. Mutta hänkin oli pari vuotta ensin työttömänä, ja sitten ilmaisharjoittelun kautta pääsi todistamaan, ettei hän kuulu siihen enemmistöön joka miettii vain lähestyviä eläkepäiviä.
Miksi sinusta ikä on se tekijä, mikä määrittää sen, onko työntekijä paras vai ei?
Minä en sanonut niin, sinä sanoit. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41302 kirjoitti:
Tsekkaa ihmeessä Julia Kaukisen palvelut, hän kaupallistaa johtajia työnhakuun ja on erikoistunut juuri pitkän työkokemuksen sanoittamiseen.
https://www.linkedin.com/in/juliakaukinen
Auttoi ystäviäni ja kollegojani.Tämä Kaukinenhan on mainostanut täällä aikaisemminkin. Tarjosin hänelle kielenhuoltopalveluja, muttei häntä tainnut kiinnostaa. Kotisivut ovat pikavilkaisulla siistiytyneet, mutta ei Julialta vieläkään suju suomi sen paremmin kuin englantikaan. Hän on kyllä oikein hyvä esimerkki siitä, että itseään kannattaa tyrkyttää röyhkeästi, eikä ole niin väliksi silläkään, osaako sitä, mitä sanoo osaavansa.
Aivan käsittämätön juttu! Tämä palveluntarjoaja kirjoittaa itse silmiinpistävän virheellisesti ja tyyliltään kehnosti. Kai hänen palvelunsa silti käyvät kaupaksi, mutta ihmetyttää kyllä minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt että itse viisikymppinen esimies/rekrytoiva henkilö haukkuu palstalla muita viisikymppisiä kankeiksi, jääräpäisiksi, muutoshaluttomiksi ja joustamattomiksi. Itse tietenkin on ihan eri asia ja mikään väite ei koske itseä ollenkaan!
Tälle ilmiölle on nimi ja se on self-denial.
Kun haukkuu omaa ikäryhmää ja samalla jotenkin kieltää itse itseltään sen totuuden ettö kuuluu siihen ihan samaan sakkiin.”En minä mutta muut!”
Kyllä ainakin minä haukuin itsesi siinä muiden mukana, ihan suoraan sanoin ettei kiinnosta venyä ja joustaa, eikä terveyskään ole priimaa. Enkä ole yksin, harrastuksessa tapaan muita samanikäisiä, ja lähes poikkeuksetta on jo tullut sitä ja tätä kremppaa. Mikä tarkoittaa sairaslomia, ja sitä että ihminen on aidosti tajunnut sen oman kuolevaisuutensa, ja painottavat vapaa-aikaa ihan eri tavoin kun joku innokas vastavalmistunut jolla on energiaa ja kova halu näyttää, mihin pystyy.
Minusta on puuttuvaa itsereflektiota ajatella muuta. Jos 50+ olisi se paras työntekijä, heistä tapeltaisiin.
Toki kaikkeen on poikkeuksena, minä tiedän erään 62 vuotiaana työllistyneen hyvän työntekijän. Mutta hänkin oli pari vuotta ensin työttömänä, ja sitten ilmaisharjoittelun kautta pääsi todistamaan, ettei hän kuulu siihen enemmistöön joka miettii vain lähestyviä eläkepäiviä.
Ihminen, jota ei viisikymppisenä kiinnosta venyä ja joustaa, jolla ei ole ollut energiaa panostaa työhön, on ollut ihan sama ihminen kolmikymppisenäkin. Todennäköisesti sitä nuorempana vielä itsekkäämpi. Nuo ovat persoonaan liittyviä asioita, eivät ikään.
Mitä ihme sairauslomaa vaativia kremppoja viisikymppisenä muuten alkaa tulla? Siis toimistossa ja nykyään paljon ihan etänä työskenteleville? (Raskaat fyysiset työt siis ei kuulu kysymykseni piiriin.)
Tätä on esiintynyt aina.
Hain 80-luvulla säästöpankkiin töihin. Mulla oli hyvät paperit ja hyvä koulutus, mutta rekrytoija sanoi suoraan, etteivät palkkaa minua, koska olettavat minun siirtyvän pian muualle hyvien papereitteni perusteella.
Henkilökemia tuntui pelaavan.
No, onneksi en päässyt, kun pankki meni konkkaan😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt että itse viisikymppinen esimies/rekrytoiva henkilö haukkuu palstalla muita viisikymppisiä kankeiksi, jääräpäisiksi, muutoshaluttomiksi ja joustamattomiksi. Itse tietenkin on ihan eri asia ja mikään väite ei koske itseä ollenkaan!
Tälle ilmiölle on nimi ja se on self-denial.
Kun haukkuu omaa ikäryhmää ja samalla jotenkin kieltää itse itseltään sen totuuden ettö kuuluu siihen ihan samaan sakkiin.”En minä mutta muut!”
Kyllä ainakin minä haukuin itsesi siinä muiden mukana, ihan suoraan sanoin ettei kiinnosta venyä ja joustaa, eikä terveyskään ole priimaa. Enkä ole yksin, harrastuksessa tapaan muita samanikäisiä, ja lähes poikkeuksetta on jo tullut sitä ja tätä kremppaa. Mikä tarkoittaa sairaslomia, ja sitä että ihminen on aidosti tajunnut sen oman kuolevaisuutensa, ja painottavat vapaa-aikaa ihan eri tavoin kun joku innokas vastavalmistunut jolla on energiaa ja kova halu näyttää, mihin pystyy.
Minusta on puuttuvaa itsereflektiota ajatella muuta. Jos 50+ olisi se paras työntekijä, heistä tapeltaisiin.
Toki kaikkeen on poikkeuksena, minä tiedän erään 62 vuotiaana työllistyneen hyvän työntekijän. Mutta hänkin oli pari vuotta ensin työttömänä, ja sitten ilmaisharjoittelun kautta pääsi todistamaan, ettei hän kuulu siihen enemmistöön joka miettii vain lähestyviä eläkepäiviä.
Ihminen, jota ei viisikymppisenä kiinnosta venyä ja joustaa, jolla ei ole ollut energiaa panostaa työhön, on ollut ihan sama ihminen kolmikymppisenäkin. Todennäköisesti sitä nuorempana vielä itsekkäämpi. Nuo ovat persoonaan liittyviä asioita, eivät ikään.
Mitä ihme sairauslomaa vaativia kremppoja viisikymppisenä muuten alkaa tulla? Siis toimistossa ja nykyään paljon ihan etänä työskenteleville? (Raskaat fyysiset työt siis ei kuulu kysymykseni piiriin.)
No kun ei ole, minä olin kolmikymppisenä se ahkera ja kunnianhimoinen joka aina jäi tekemään töitä mielellään, siksi sain ylennysyksiäkin. Vaan enää en veny, 35 vuotta työntekoa ja koen nähneeni jo kaiken, useaan kertaan. Ei kiinnosta.
Toimistossa iskee niskaongelmat ja monenlaiset mt-ongelmat, monella 50 + on ylipainoa ja sen tuomia sairauksia (diabetes, uniapnea jne). Tai liikuntaelinongelmat, mun selkä esim ei vaan ole se terve selkä joka se oli 20 v sitten, ei vaikka mitä teen. Näin se vaan keskimäärin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41302 kirjoitti:
Tsekkaa ihmeessä Julia Kaukisen palvelut, hän kaupallistaa johtajia työnhakuun ja on erikoistunut juuri pitkän työkokemuksen sanoittamiseen.
https://www.linkedin.com/in/juliakaukinen
Auttoi ystäviäni ja kollegojani.Tämä Kaukinenhan on mainostanut täällä aikaisemminkin. Tarjosin hänelle kielenhuoltopalveluja, muttei häntä tainnut kiinnostaa. Kotisivut ovat pikavilkaisulla siistiytyneet, mutta ei Julialta vieläkään suju suomi sen paremmin kuin englantikaan. Hän on kyllä oikein hyvä esimerkki siitä, että itseään kannattaa tyrkyttää röyhkeästi, eikä ole niin väliksi silläkään, osaako sitä, mitä sanoo osaavansa.
Aivan käsittämätön juttu! Tämä palveluntarjoaja kirjoittaa itse silmiinpistävän virheellisesti ja tyyliltään kehnosti. Kai hänen palvelunsa silti käyvät kaupaksi, mutta ihmetyttää kyllä minuakin.
Otin aiemmin selvää tästä tyypistä. Itärajan takaa tulleilla on ns. laajempi käsitys liiketoiminnasta. Nettisivut antavat ymmärtää, että henkilöstöä firmassa olisi enemmän kuin yksi ja että firma olisi jotain muuta kuin kotirouvan puuhastelua. Nokkelaa sinänsä: jos potentiaalinen asiakas ei kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa hakemuksiaan itse, hän ei välttämättä huomaa sitä, että firman nettisivuilla näkyvissä asiakkaiden antamat kehut kielivirheineen ovat yhden ja saman ihmisen haparoivasta kynästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt että itse viisikymppinen esimies/rekrytoiva henkilö haukkuu palstalla muita viisikymppisiä kankeiksi, jääräpäisiksi, muutoshaluttomiksi ja joustamattomiksi. Itse tietenkin on ihan eri asia ja mikään väite ei koske itseä ollenkaan!
Tälle ilmiölle on nimi ja se on self-denial.
Kun haukkuu omaa ikäryhmää ja samalla jotenkin kieltää itse itseltään sen totuuden ettö kuuluu siihen ihan samaan sakkiin.”En minä mutta muut!”
Kyllä ainakin minä haukuin itsesi siinä muiden mukana, ihan suoraan sanoin ettei kiinnosta venyä ja joustaa, eikä terveyskään ole priimaa. Enkä ole yksin, harrastuksessa tapaan muita samanikäisiä, ja lähes poikkeuksetta on jo tullut sitä ja tätä kremppaa. Mikä tarkoittaa sairaslomia, ja sitä että ihminen on aidosti tajunnut sen oman kuolevaisuutensa, ja painottavat vapaa-aikaa ihan eri tavoin kun joku innokas vastavalmistunut jolla on energiaa ja kova halu näyttää, mihin pystyy.
Minusta on puuttuvaa itsereflektiota ajatella muuta. Jos 50+ olisi se paras työntekijä, heistä tapeltaisiin.
Toki kaikkeen on poikkeuksena, minä tiedän erään 62 vuotiaana työllistyneen hyvän työntekijän. Mutta hänkin oli pari vuotta ensin työttömänä, ja sitten ilmaisharjoittelun kautta pääsi todistamaan, ettei hän kuulu siihen enemmistöön joka miettii vain lähestyviä eläkepäiviä.
Ihminen, jota ei viisikymppisenä kiinnosta venyä ja joustaa, jolla ei ole ollut energiaa panostaa työhön, on ollut ihan sama ihminen kolmikymppisenäkin. Todennäköisesti sitä nuorempana vielä itsekkäämpi. Nuo ovat persoonaan liittyviä asioita, eivät ikään.
Mitä ihme sairauslomaa vaativia kremppoja viisikymppisenä muuten alkaa tulla? Siis toimistossa ja nykyään paljon ihan etänä työskenteleville? (Raskaat fyysiset työt siis ei kuulu kysymykseni piiriin.)
No kun ei ole, minä olin kolmikymppisenä se ahkera ja kunnianhimoinen joka aina jäi tekemään töitä mielellään, siksi sain ylennysyksiäkin. Vaan enää en veny, 35 vuotta työntekoa ja koen nähneeni jo kaiken, useaan kertaan. Ei kiinnosta.
Toimistossa iskee niskaongelmat ja monenlaiset mt-ongelmat, monella 50 + on ylipainoa ja sen tuomia sairauksia (diabetes, uniapnea jne). Tai liikuntaelinongelmat, mun selkä esim ei vaan ole se terve selkä joka se oli 20 v sitten, ei vaikka mitä teen. Näin se vaan keskimäärin menee.
Vaikka olet itse jossain hyvässä johtajatason paikassa päässyt paisumaan sairaaksi pullataikinaksi ja jäänyt henkisestikin tylsäksi, ymmärräthän, ettei tuo silti kuvaa ikää, vaan sinua! Lisäksi mainitsemistasi syistä ei tule saikkua eikä siten ongelmia työssä mutta toki kannattaisi sinun yrittää oman olosi vuoksi noille asioille tehdä jotain.
Kerropa vielä miten iän voi piilottaa "anonyymissä työnhaussa"
Helppoahan se on kun ei mainitse sanallakaan aiemmista työnantajista (jotka eivät ole enää olemassa samalla nimellä tai lainkaan), koulutuksesta (korkeakoulusta joka ei ole enää olemassa tuolla nimellä), aiempien työsuhteiden kestosta, työsuhteiden kestosta tai oikein yhtään mistään muustakaan mitään.
Sukupuoli ja etninen tausta kyllä katoaisivat anonyymissa työnhaussa tiettyyn pisteeseen saakka mikä on sinänsä naurettavaa pelleilyä koska rekrytoivan esimiehen ja tulevan tiimin haastatteluun kutsutaan kyllä puolen tusinaa parasta hakijaa. Paperipussi päässäkö ne siellä istuvat ja ääni tulee muunneltuna särkijän kautta.
Aijoo, tissit kannattaa myös teipata littanaksi vaikka onhan niitä nykyään joka toisella yli 20v miehelläkin.