Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Olen itse palkkaava esimies/johtaja ja mä taas en halua palkata nuoria. Ne on ihan mahdottomia. Ei tehdä kunnolla hommia, valitetaan motivaationpuutetta. Koko ajan tutkitaan Tes:iä ja etsitään sieltä miten työnantaja muka kusettaa. On draamaa, itkupotkuraivaria ja riitaa.
Sen sijaan 40+ on tunnollisia eikä valita juuri mistään, eikä osallistu draamoihin tai hämmennä soppaa.
En tajua mikä luulo on että 40+ kitisee ja valittaa, kun sitä tekee just ne nuoret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman johtajia on ollut yrityksissä ihan liikaa. Sori, sua ei enää tarvita. Asiantuntijat ovat yhä itseohjautuneenpia.
Olen eri mieltä. Nyt jos koskaan johtajia tarvitaan. Ei enää mihinkään vanhan ajan käskyttämiseen vaan muutosjohtamiseen, tukemaan muutoksessa, fasilitoimaan asiantuntijoiden työnteko, antamaan palautetta ja innostamaan/kannustamaan. Ei johtajuus ole ollenkan tarpeetonta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse palkkaava esimies/johtaja ja mä taas en halua palkata nuoria. Ne on ihan mahdottomia. Ei tehdä kunnolla hommia, valitetaan motivaationpuutetta. Koko ajan tutkitaan Tes:iä ja etsitään sieltä miten työnantaja muka kusettaa. On draamaa, itkupotkuraivaria ja riitaa.
Sen sijaan 40+ on tunnollisia eikä valita juuri mistään, eikä osallistu draamoihin tai hämmennä soppaa.
En tajua mikä luulo on että 40+ kitisee ja valittaa, kun sitä tekee just ne nuoret.
Kyllä ne 40+, jotka ovat tehneet sitä samaa työtä 20 vuotta, valittavat.
Kyse ei sinällään ole iästä, vaan siitä, että on ollut ihan liian pitkään töissä pääsemättä mihinkään eteenpäin. Se on yksi syy siihen, miksi hoitoala on niin paskaa. Samoja löytyy myös asiantuntijatöistä toimistosta pankista, vakuutusyhtiöstä, Kelasta yms. naisvaltaisista duuneista.
Vierailija kirjoitti:
Toki olen oppinut. Mutta maailma on muuttunut 20 vuodessa myös. Mun koulutiedot on osin vanhentuneet, niin se vaan menee.
Terveys on huonontunut, innostus työntekoon laskenut eikä ole enää pienintäkään halua tehdä pitkää päivää ja jatko-opiskella omalla ajalla. Nälkäisestä ja ahkerasta on tullut sellainen, jota lähinnä kiinnostaa purjehdussää, ja se että perjantaina pääsisi lähtemään mahd. varhain.
50+ iässä se on vain fiksua, elämästä kannattaa nauttia kun vielä voi. Töissä sitten käydään sen vapaa-ajan rahoittamiseksi, ei enää siksi että ne haasteet aidosti kiinnostaisi. Kun on tehnyt töitä 35 v, voi sanoa jo ääneen, että joku nuorempi olisi varmasti parempi :)
Nyt ei kuule vika ole ollenkaan sinun iässä, vaan ihan muissa asioissa. Minun 53v mies tekee töitä into piukkana, ne työtehtävät vie menessään ja ajantaju karkaa. Fiilispohjalta tekee hommia vähän liikaa, ei malta pysyä työajan puitteissa kun on joku sisäinen halu saada valmista.
Olen minä yrittänyt ehdotella hänelle, että jos vaikka pitäisi opintovapaata että saisi edes kandin tutkinnon suoritettua. Olen ajatellut että olisi kivaa vaihtelua hänelle. Mutta ei malta, töissä on kivaa!
Sinä olet jämähtänyt vääränlaisiin tehtäviin ja leipiintynyt. Mitä sen väliä, että ne koulussa opitut asiat on unohtuneet, työelämässähän opitaan koko ajan lisää ja päivitetään sitä omaa osaamista.
En kiellä etteikö purjehtiminenkin voisi kivaa olla, mutta onhan tuo surullista että parhaassa työiässä oleva ihminen roikkuu työssä, joka ei tuo elämään iloa! Ota nyt ihminen itseäsi niskasta kiinni ja vaihda sellaiseen työhön, minkä parissa päivät kuluvat kuin siivillä! Töissä ollessa se työpaikan vaihto saattaa vielä onnistuakin. Turhaan roikut siinä nykyisessä hommassa pystyyn kuolleena, siihen löytyy tilalle varmasti joku toinen, jolle se sopii paremmin ja joka tykkää siitä, mihin sinä olet nyt jo ehtinyt tympiintyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku on muuttunut rajusti, osaltaan kyse on siitä. Mulle oli myös valtava järkytys oman arvon romahdus, sillä kolmekymppisenä sain myös joka paikan mitä hain tai tulin valituksi yli 200 hakijan joukosta. Nyt sit liki 50v iässä ei tule edes haastattelukutsua.
Tässä on myös aika muuttanut koko pelikenttää. Olen työsuhdelakimies ja mun kaltaisia ei vaan enää tarvita. Vaatii paljon uudelleenkoulutusta jotta voin tehdä muuta lakityötä (osaaminen on muilta osin jo ruostunut), ja siihen olenkin nyt siirtymässä.
Mutta tarkoitan siis kuvata sitä muutoskenttää. Ennnen tarvittiin työsuhde-osaajia, nykyään ei juuri ollenkaan. On vaan talent acquisition leadeja ja developemt-hr osaajia, mutta mitään työsuhdeosaajia ei enää tarvita tai haluta.Eli voi olla myös se murros että tietyt ammatit vanhenee, kuolee, kuihtuu ja katoaa.
Vaihda tietosuojan puolelle. Se on niin kysyttyä osaamista, että pakko ottaa vastavalmistuneitakin, kun muita ei saada.
Sun on pakko tarkoittaa it-alan tietoTURVAA. Olen työnhakija hr-päällikkö jolla osaamista myös tietosuoja/gdpr/henkilötietorekisteri -alueista ja en saa töitä mistään….
Niin, kun sulla ei ole juridista osaamista. Osaat sen saman GDPR:stä mitä muutkin osaavat lukea netistä.
Jännää että tiedät asian mua paremmin. Olen yritysjuridiikan puolelta valmistunut.
Mikä se "yritysjuridiikan puoli" on oikiksessa? Vai oletko amis?
Et selvästi ymmärtänyt että kuka vastasi ja kenelle. Olitpa hassunhauska!
Ja sinä et ole juristi. :)
En tietenkään ole, jos osaisit lukea niin tajuaisit kuka olen tuossa ketjussa. Yritysjuridiikasta silti valmistunut. En juristi.
Eli pelkkä amis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa, että nuoret on nälkäisempiä ja helpommin johdettavia
Helpommin manipuloitavia, tarkoitat.
Jos firmassa ajatellaan, että viisikymppinen ei halua tehdä töitä uuden firman tapojen mukaiesti, niin kyse ei ole välttämättä pelkästään siitä, että se viisikymppinen on jämähtänyt, vaan siitä, että firma on jämähtänyt. Siellä ei haluta kuunnella muita eikä oppia uutta.
Helpommin johdettavia. Kun se määrää ja päättää kuka maksaa, ilman mitään manipulaatiotakin. Ellei tota sisäistä, ei tule saamaan jatkoa vaikka jonkun pätkän saisikin.
Ei se oikein niin toimi, että jokainen uusi työntekijä pistää koko organisaation uusiksi vaan siksi, että hänestä asia on jotenkin toisin. Vaikka olisi 100 vuotias.
Toi on yksi syy miksi en itse palkkaisi vanhaa itseäni, kun tarvitaan työntekijää eikä saneeraajaa. Työttömyydestä (aidosta) ei juuri palkata suoraan johtajaksi.
Itsehän todistat omat ennakkoluulosi ja ääripääajattelusi tosi vahvoiksi. Minä en sanonut mitään siitä, että uusi työntekijä haluaa laittaa KAIKEN uusiksi. Sinulla tuntuu olevan ajatus, että jo 5-kymppinen ehdottaa jotain, hän leikkii saneeraajaa ja haluaa muuttaa kaiken. Jos nuori koulutettu ehdottaa samaa, niin sinun mielestäsi hän osoittaa ihailtavaa innovaatiokykyä.
Olen kyllä nähnyt niitäkin valituksia, että nuoria syytetään siitä, että haluavat heti testata jotain koulussa oppimaansa työpaikalla. Sekin on kuulemma väärin.
Kaikki on väärin, jos ottaa sen asenteen.
Kyllä sinä sanoit, kun puhuit manipuloinnista. Kyllä työntekijän pitää tehdä työnsä ilmankin että johdon erikseen pitää manipuloida töihin.
Ja tuolla asenteella (puhut jämähtämisestä ja muutosvastarinnasta, vaikka ei edes ole mitään konkreettista firmaa jonka jämähtänäisyyttä voisi arvioida) kuulostat sellaiselta joka tuputtaisi sitä omaa kokemustaan uudessa paikassa, eikä mukaudu organisaation tarpeisiin. Se sun kokemus kun on erilainen, ei välttämättä mitenkään tehokas ja moderni. Tyypillistä 50 + ikäiseltä, ikävä kyllä. Ihminen on niin rakennettu, että ajattelutapa eroaa sen mukaan onko ikää 30 vai 50 v.
Eikä mulla ole kaikki väärin, mulla on hyvä virka vaikka olen 50+, eikä terveyskään ole priimaa. Mutta on ymmärrys, miksi en ole sitä halutuinta hottia, kuten ei muutkaan 50 + ikäiset.
Sinä sanoit olleesi rekrytoija, joten on olemassa se firma (tai olkoon vaikka virasto), johon sinä ennakkoluuloinesi olit rekrytoimassa.
Minä taas olen hakenut ihan täysin koulutustani ja työkokemustani vastaamattomia töitä, enkä siten ole voinut "tuputtaa" omaa näkemystäni minnekään. Miten edes voisin, kun työt ovat ihan erilaisia?
Outoa syyttää minua siitä, että mainitsen jämähtämisen, kun itse hoet koko ajan, että 50+ ikäisistä ei ole töihin. Et ehkä käytä samoja sanoja, mutta tarkoitat ihan samaa asiaa. Tunnut ilkeältä ihmiseltä, jotka yrittää kaikkensa, jotta voi tuomita iäkkäämmät työntekijät (itsesi tietysti tuosta ryhmästä poislukien). Minä yritän puolustaa iäkkäämpiä, sinä taas alentaa heidät. Minusta ihmisen ei tarvitse olla 100% priimaa pärjätäkseen töissä, sinä et anna armoa edes pienille virheille (taaskin, poislukien itsesi).
Onneksi en ole työnhaussa, joten ei tarvitse kaltaistesi kanssa olla tekemisissä.
En koskaan sanonut olevani rekrytoija, itket nyt ihan turhaan.
Mutta kyllä se on hyödyllistä ymmärtää miksi ne 50 vuotiaat ei ole niin haluttuja, minä myönnän suoraan että mieluummin palkkaisin nuoren kuin vanhan itseni. Koska se 30 v minä olisi parempi työntekijä.
Hetkeäkään en usko, että rekrytoijilla ei ole mitään kokemusta työstään. Siihen on kuule hyvä syy, miksi palkataan niitä joilla on tuorein koulutus, innokkain mieli ja halu oppia ja pienin palkkapyyntö, eikä mitään asenneongelmaa, vaikka "joutuu manipuloiduksi töihin". Siksihän siellä töissä käydään, tekemässä mitä omistaja haluaa, ei toteuttamassa omia visioita. Omia visioita varten voi perustaa oman firman, omalla rahalla ja riskillä.
Minä taas palkkaisin nykyisen 50v itseni paljon mieluummin kuin 30-vuotiaan version. Kolmikymppisinä vielä tosiaan poukkoiltiin ja yritettiin päteä että pääsisi nousemaan hierarkiassa. Sitä voi kutsua vaikka innokkuudeksi jos niin haluaa, firmalle siitä ei ollut paljoa hyötyä. Nykyään teen hommat mahdollisimman hyvin ja rauhallisesti. Eron nuoruuskoodeihin huomaa siitä ettei nykyiset palaa bumerangeina takaisin asiakkaalta(bugisina).
Olen siis koodari, harrastanut koodausta kymmenvuotiaasta asti ja edelleen kehityn. Teen omia harrastusprojekteja ja opiskelen huvikseni fysiikkaa ja matematiikkaa. Milloinkahan se vanhuus tulee kun ei enää opi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
"ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä"
Mahtaa firmassa olla moniportainen organisaatiokaavio.
Selvennän: ylin johto on titteliltään SVP
Heidän allaan oleva sakki on VP
Minä vain tavan perus director.Ja sille joka kysyi mikset hae johtotehtäviin: koko ajan haen, en vaan pääse. En johtotasolle, en päällikkötasolle, en asiantuntijatasolle.
RSVP - Reservin SVP, tai...
Käytätkö hakemuksissa nimikettä director? Oletko kokeillut suomentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisten työttömien urasuunnittelukurssilla oli viisikymppisiä tosi päteviä naisia. Useimmat joutuneet väistymään jonkun muun kuten esim.nelikymppisen miehen tieltä. Pääsivät sitten kurssin päätyttyä takaisin samalle työnantajalle työharjoitteluun määräajaksi kun itse harjoitteluun paremman puutteessa hakivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki olen oppinut. Mutta maailma on muuttunut 20 vuodessa myös. Mun koulutiedot on osin vanhentuneet, niin se vaan menee.
Terveys on huonontunut, innostus työntekoon laskenut eikä ole enää pienintäkään halua tehdä pitkää päivää ja jatko-opiskella omalla ajalla. Nälkäisestä ja ahkerasta on tullut sellainen, jota lähinnä kiinnostaa purjehdussää, ja se että perjantaina pääsisi lähtemään mahd. varhain.
50+ iässä se on vain fiksua, elämästä kannattaa nauttia kun vielä voi. Töissä sitten käydään sen vapaa-ajan rahoittamiseksi, ei enää siksi että ne haasteet aidosti kiinnostaisi. Kun on tehnyt töitä 35 v, voi sanoa jo ääneen, että joku nuorempi olisi varmasti parempi :)
Nyt ei kuule vika ole ollenkaan sinun iässä, vaan ihan muissa asioissa. Minun 53v mies tekee töitä into piukkana, ne työtehtävät vie menessään ja ajantaju karkaa. Fiilispohjalta tekee hommia vähän liikaa, ei malta pysyä työajan puitteissa kun on joku sisäinen halu saada valmista.
Olen minä yrittänyt ehdotella hänelle, että jos vaikka pitäisi opintovapaata että saisi edes kandin tutkinnon suoritettua. Olen ajatellut että olisi kivaa vaihtelua hänelle. Mutta ei malta, töissä on kivaa!
Sinä olet jämähtänyt vääränlaisiin tehtäviin ja leipiintynyt. Mitä sen väliä, että ne koulussa opitut asiat on unohtuneet, työelämässähän opitaan koko ajan lisää ja päivitetään sitä omaa osaamista.
En kiellä etteikö purjehtiminenkin voisi kivaa olla, mutta onhan tuo surullista että parhaassa työiässä oleva ihminen roikkuu työssä, joka ei tuo elämään iloa! Ota nyt ihminen itseäsi niskasta kiinni ja vaihda sellaiseen työhön, minkä parissa päivät kuluvat kuin siivillä! Töissä ollessa se työpaikan vaihto saattaa vielä onnistuakin. Turhaan roikut siinä nykyisessä hommassa pystyyn kuolleena, siihen löytyy tilalle varmasti joku toinen, jolle se sopii paremmin ja joka tykkää siitä, mihin sinä olet nyt jo ehtinyt tympiintyä.
Minusta taas on aika surullista, ettei ole löytänyt mitään oikeasti kiinnostavaa, vaan pelkkää työtä. En edes yritä vaihtaa kun työpaikka on hyvä, mun elämänsisältö vaan ei ole työ. Eikä sen pidä ollakaan.
Ei vaan enää kiinnosta, on jo ne näytöt antanut. Työelämä on stressaavaa ja aikaavievää, ja tuntuu samalta kun tekisi uudelleen tenttejä jotka on tehty jo kymmeniä kertoja. Kun on jo johtaja, ei ole pätkääkään kiinnostusta uhrata itsestään yhtään ylimääräistä jotta pääsisi isommaksi johtajaksi, tekemään yhä lisää töitä. Rahaa en tarvitse lisää, vaan aikaa nauttia purjehduksesta, puutarhasta, lukemisesta ja perheestä. Helposti keksin sata kivempaa tapaa viettää aikaa, ihmettelen miten ankea elämä on, jos se ei muuta sisällä kun työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki olen oppinut. Mutta maailma on muuttunut 20 vuodessa myös. Mun koulutiedot on osin vanhentuneet, niin se vaan menee.
Terveys on huonontunut, innostus työntekoon laskenut eikä ole enää pienintäkään halua tehdä pitkää päivää ja jatko-opiskella omalla ajalla. Nälkäisestä ja ahkerasta on tullut sellainen, jota lähinnä kiinnostaa purjehdussää, ja se että perjantaina pääsisi lähtemään mahd. varhain.
50+ iässä se on vain fiksua, elämästä kannattaa nauttia kun vielä voi. Töissä sitten käydään sen vapaa-ajan rahoittamiseksi, ei enää siksi että ne haasteet aidosti kiinnostaisi. Kun on tehnyt töitä 35 v, voi sanoa jo ääneen, että joku nuorempi olisi varmasti parempi :)
Nyt ei kuule vika ole ollenkaan sinun iässä, vaan ihan muissa asioissa. Minun 53v mies tekee töitä into piukkana, ne työtehtävät vie menessään ja ajantaju karkaa. Fiilispohjalta tekee hommia vähän liikaa, ei malta pysyä työajan puitteissa kun on joku sisäinen halu saada valmista.
Olen minä yrittänyt ehdotella hänelle, että jos vaikka pitäisi opintovapaata että saisi edes kandin tutkinnon suoritettua. Olen ajatellut että olisi kivaa vaihtelua hänelle. Mutta ei malta, töissä on kivaa!
Sinä olet jämähtänyt vääränlaisiin tehtäviin ja leipiintynyt. Mitä sen väliä, että ne koulussa opitut asiat on unohtuneet, työelämässähän opitaan koko ajan lisää ja päivitetään sitä omaa osaamista.
En kiellä etteikö purjehtiminenkin voisi kivaa olla, mutta onhan tuo surullista että parhaassa työiässä oleva ihminen roikkuu työssä, joka ei tuo elämään iloa! Ota nyt ihminen itseäsi niskasta kiinni ja vaihda sellaiseen työhön, minkä parissa päivät kuluvat kuin siivillä! Töissä ollessa se työpaikan vaihto saattaa vielä onnistuakin. Turhaan roikut siinä nykyisessä hommassa pystyyn kuolleena, siihen löytyy tilalle varmasti joku toinen, jolle se sopii paremmin ja joka tykkää siitä, mihin sinä olet nyt jo ehtinyt tympiintyä.
Minusta taas on aika surullista, ettei ole löytänyt mitään oikeasti kiinnostavaa, vaan pelkkää työtä. En edes yritä vaihtaa kun työpaikka on hyvä, mun elämänsisältö vaan ei ole työ. Eikä sen pidä ollakaan.
Ei vaan enää kiinnosta, on jo ne näytöt antanut. Työelämä on stressaavaa ja aikaavievää, ja tuntuu samalta kun tekisi uudelleen tenttejä jotka on tehty jo kymmeniä kertoja. Kun on jo johtaja, ei ole pätkääkään kiinnostusta uhrata itsestään yhtään ylimääräistä jotta pääsisi isommaksi johtajaksi, tekemään yhä lisää töitä. Rahaa en tarvitse lisää, vaan aikaa nauttia purjehduksesta, puutarhasta, lukemisesta ja perheestä. Helposti keksin sata kivempaa tapaa viettää aikaa, ihmettelen miten ankea elämä on, jos se ei muuta sisällä kun työtä.
Ihan vain sivuhuomautuksena, jotkut ovat tehneet siitä purjehduksesta itselleen työn.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Yt:t ei varmaan tulleet yllätyksenä eli miksi et hakenut uutta työtä ajoissa kun olit vielä töissä? Lisäksi jos olet johtotasolla ja johtoryhmän jäsen, niin sinulla on varmaan aika tavalla kontakteja. Miksi et tukeudu verkostoihisi?
YT:t tulee aina yllätyksenä. Jos väittää muuta, valehtelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku on muuttunut rajusti, osaltaan kyse on siitä. Mulle oli myös valtava järkytys oman arvon romahdus, sillä kolmekymppisenä sain myös joka paikan mitä hain tai tulin valituksi yli 200 hakijan joukosta. Nyt sit liki 50v iässä ei tule edes haastattelukutsua.
Tässä on myös aika muuttanut koko pelikenttää. Olen työsuhdelakimies ja mun kaltaisia ei vaan enää tarvita. Vaatii paljon uudelleenkoulutusta jotta voin tehdä muuta lakityötä (osaaminen on muilta osin jo ruostunut), ja siihen olenkin nyt siirtymässä.
Mutta tarkoitan siis kuvata sitä muutoskenttää. Ennnen tarvittiin työsuhde-osaajia, nykyään ei juuri ollenkaan. On vaan talent acquisition leadeja ja developemt-hr osaajia, mutta mitään työsuhdeosaajia ei enää tarvita tai haluta.Eli voi olla myös se murros että tietyt ammatit vanhenee, kuolee, kuihtuu ja katoaa.
Vaihda tietosuojan puolelle. Se on niin kysyttyä osaamista, että pakko ottaa vastavalmistuneitakin, kun muita ei saada.
Sun on pakko tarkoittaa it-alan tietoTURVAA. Olen työnhakija hr-päällikkö jolla osaamista myös tietosuoja/gdpr/henkilötietorekisteri -alueista ja en saa töitä mistään….
Niin, kun sulla ei ole juridista osaamista. Osaat sen saman GDPR:stä mitä muutkin osaavat lukea netistä.
Jännää että tiedät asian mua paremmin. Olen yritysjuridiikan puolelta valmistunut.
Mikä se "yritysjuridiikan puoli" on oikiksessa? Vai oletko amis?
Et selvästi ymmärtänyt että kuka vastasi ja kenelle. Olitpa hassunhauska!
Ja sinä et ole juristi. :)
En tietenkään ole, jos osaisit lukea niin tajuaisit kuka olen tuossa ketjussa. Yritysjuridiikasta silti valmistunut. En juristi.
Eli pelkkä amis.
Amis on housussasi. Mistä lähtien yliopiston maisteri muuttui amikseksi? T. Se yritysjuridiikan ktm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yt:t ei varmaan tulleet yllätyksenä eli miksi et hakenut uutta työtä ajoissa kun olit vielä töissä? Lisäksi jos olet johtotasolla ja johtoryhmän jäsen, niin sinulla on varmaan aika tavalla kontakteja. Miksi et tukeudu verkostoihisi?
YT:t tulee aina yllätyksenä. Jos väittää muuta, valehtelee
Ei tule. Minä olen ollut kolmissa ja arvannut kaikki etukäteen. Yhdessä tapauksessa käsittelin firman talouslukuja ja tiesin kuinka huonosti meillä meni. Ensimmäisenä toimitusjohtaja "lähti purjehtimaan" ja kuukausi sen jälkeen tuli kutsu. Toisessa tapauksessa tuli yritysfuusio, oli vain ajan kysymys koska tulee kutsu. 4 kk meni. Kolmannessa tapauksessa tapahtui organisaatiouudistus. 3 kk meni kutsuun.
Yhdestä noista tiesin lähtöni jälkeenkin, että kohta tulee uudet yyteet. Olin sen kuluttaja-asiakkaana ja tekivät niin erikoisen liiketoimintaratkaisun siihen liittyen, että tiesin talolla menevän edelleen todella huonosti. Alle vuosi meni, kun uutisista kuulin uusien yt:eiden alkaneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku on muuttunut rajusti, osaltaan kyse on siitä. Mulle oli myös valtava järkytys oman arvon romahdus, sillä kolmekymppisenä sain myös joka paikan mitä hain tai tulin valituksi yli 200 hakijan joukosta. Nyt sit liki 50v iässä ei tule edes haastattelukutsua.
Tässä on myös aika muuttanut koko pelikenttää. Olen työsuhdelakimies ja mun kaltaisia ei vaan enää tarvita. Vaatii paljon uudelleenkoulutusta jotta voin tehdä muuta lakityötä (osaaminen on muilta osin jo ruostunut), ja siihen olenkin nyt siirtymässä.
Mutta tarkoitan siis kuvata sitä muutoskenttää. Ennnen tarvittiin työsuhde-osaajia, nykyään ei juuri ollenkaan. On vaan talent acquisition leadeja ja developemt-hr osaajia, mutta mitään työsuhdeosaajia ei enää tarvita tai haluta.Eli voi olla myös se murros että tietyt ammatit vanhenee, kuolee, kuihtuu ja katoaa.
Vaihda tietosuojan puolelle. Se on niin kysyttyä osaamista, että pakko ottaa vastavalmistuneitakin, kun muita ei saada.
Sun on pakko tarkoittaa it-alan tietoTURVAA. Olen työnhakija hr-päällikkö jolla osaamista myös tietosuoja/gdpr/henkilötietorekisteri -alueista ja en saa töitä mistään….
Niin, kun sulla ei ole juridista osaamista. Osaat sen saman GDPR:stä mitä muutkin osaavat lukea netistä.
Jännää että tiedät asian mua paremmin. Olen yritysjuridiikan puolelta valmistunut.
Mikä se "yritysjuridiikan puoli" on oikiksessa? Vai oletko amis?
Et selvästi ymmärtänyt että kuka vastasi ja kenelle. Olitpa hassunhauska!
Ja sinä et ole juristi. :)
En tietenkään ole, jos osaisit lukea niin tajuaisit kuka olen tuossa ketjussa. Yritysjuridiikasta silti valmistunut. En juristi.
Eli pelkkä amis.
Amis on housussasi. Mistä lähtien yliopiston maisteri muuttui amikseksi? T. Se yritysjuridiikan ktm
Se oli se sama kouluja käymätön av-siiderimamma joka tässä ketjussa näpäyttelee itseään koulutetumpia oikein voitonriemuisena. Sen kommentteja on aiemminkin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yt:t ei varmaan tulleet yllätyksenä eli miksi et hakenut uutta työtä ajoissa kun olit vielä töissä? Lisäksi jos olet johtotasolla ja johtoryhmän jäsen, niin sinulla on varmaan aika tavalla kontakteja. Miksi et tukeudu verkostoihisi?
YT:t tulee aina yllätyksenä. Jos väittää muuta, valehtelee
Ei tule. Minä olen ollut kolmissa ja arvannut kaikki etukäteen. Yhdessä tapauksessa käsittelin firman talouslukuja ja tiesin kuinka huonosti meillä meni. Ensimmäisenä toimitusjohtaja "lähti purjehtimaan" ja kuukausi sen jälkeen tuli kutsu. Toisessa tapauksessa tuli yritysfuusio, oli vain ajan kysymys koska tulee kutsu. 4 kk meni. Kolmannessa tapauksessa tapahtui organisaatiouudistus. 3 kk meni kutsuun.
Yhdestä noista tiesin lähtöni jälkeenkin, että kohta tulee uudet yyteet. Olin sen kuluttaja-asiakkaana ja tekivät niin erikoisen liiketoimintaratkaisun siihen liittyen, että tiesin talolla menevän edelleen todella huonosti. Alle vuosi meni, kun uutisista kuulin uusien yt:eiden alkaneen.
Siis itse YT:t ei tule oikeastaan koskaan yllätyksenä, vain yhden kerran on niin käynyt kun oli yrityskauppa. Muulloin merkit näkyneet kyllä.
Mutta se että joutui irtisanotuksi on usein ylläri ja hyviä osaavia johtajiakin laitetaan pellolle. Olen joutunut irtisanomaan toistasataa todella hyvää osaajaa. Ja jännästi meilläkin oli aina isot pomot ”purjehtimassa” tai ”etänä” ja laitettiin sitten hr-pomot hoitamaan irtisanomiset kun itse ei uskallettu.
Kuinka kauan olet töitä hakenut? Ei se nopeasti käy. Hae jotain määräaikaista pestiä hiukan omasta osaamisestasi sivussa ja haastattelussa sano, että haluat nyt katsella vähän erilaista työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yt:t ei varmaan tulleet yllätyksenä eli miksi et hakenut uutta työtä ajoissa kun olit vielä töissä? Lisäksi jos olet johtotasolla ja johtoryhmän jäsen, niin sinulla on varmaan aika tavalla kontakteja. Miksi et tukeudu verkostoihisi?
YT:t tulee aina yllätyksenä. Jos väittää muuta, valehtelee
Ei tule. Minä olen ollut kolmissa ja arvannut kaikki etukäteen. Yhdessä tapauksessa käsittelin firman talouslukuja ja tiesin kuinka huonosti meillä meni. Ensimmäisenä toimitusjohtaja "lähti purjehtimaan" ja kuukausi sen jälkeen tuli kutsu. Toisessa tapauksessa tuli yritysfuusio, oli vain ajan kysymys koska tulee kutsu. 4 kk meni. Kolmannessa tapauksessa tapahtui organisaatiouudistus. 3 kk meni kutsuun.
Yhdestä noista tiesin lähtöni jälkeenkin, että kohta tulee uudet yyteet. Olin sen kuluttaja-asiakkaana ja tekivät niin erikoisen liiketoimintaratkaisun siihen liittyen, että tiesin talolla menevän edelleen todella huonosti. Alle vuosi meni, kun uutisista kuulin uusien yt:eiden alkaneen.
No kyllähän ne YT silloin tietää etukäteen, kun on päättämässä niistä. Mutta alaisille ne tulee yllätyksenä.
Ei alaisia kutsuta YT-neuvotteluihin. Heille ilmoitetaan, että nyt tämmöset on käynnissä ja siellä saattaa sitten olla 1-2 edustajaa mukana. Kuuden viikon päästä arvotaan paikat.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankala tilanne kun olet viisikymppinen. Minkä alan johtaja olit? Kuinka alallasi suhtaudutaan ylipäätään ikäisiisi? Uskon että löydät kyllä työn, pitää nyt vain olla hyvin sinnikäs.
Suomalainen ikärasismi on yhtä aikaa ärsyttävää ja säälittävää. Itse en ole toiminut yksityisellä sektorilla johtotehtävissä, vaan tutkijana eri yliopistoissa. Olen iältäni vähän päälle viiskymppinen enkä koskaan ole ollut sairauslomalla. Yliopiston tuloksellisuusmittareilla mitattuna pärjään ihan hyvin. Mutta yliopistoissakin on alettu sulkea minun ikäisiä ja jo yli nelikymppisiä monista tehtävänhauista asettamalla ehdoksi esimerkiksi 7-10 vuoden enimmäisaika tohtoriksi valmistumisesta. Olisi kiva kuulla joskus perustelut ja se, miten tuollainen on muuta kuin silkkaa ikärasismia.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisten työttömien urasuunnittelukurssilla oli viisikymppisiä tosi päteviä naisia. Useimmat joutuneet väistymään jonkun muun kuten esim.nelikymppisen miehen tieltä. Pääsivät sitten kurssin päätyttyä takaisin samalle työnantajalle työharjoitteluun määräajaksi kun itse harjoitteluun paremman puutteessa hakivat.
Akateemisille naisille pariutuminenkin on liian vaikeaa, kun se on liian käytännöllistä. Amiksilta kyllä sujuu. Auttoiko kurssi opettamalla käytännöllisiä työtaotoja, kuten aamulla heräämistä, työpaikalla toisten tervehtimistä ja silmiinkatsomista... Joillekin hiusten kampaaminenkin näyttää olevan liian haastavaa.
Tsekkaapas faktat; 1/100 alle 29 vuotiaasta oli/jäi v 2019 työkyvyttömyyseläkkeelle Helsingissä. Muualla varmaan vielä enemmän.