Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Miten se voi olla jäänyt huomiotta että suurin osa 50v ikäisistä on ihan todella paljon paremmassa kunnossa kun tän päivän prikymppiset. Ne on ne NUORET joilla on niskaongelma, jotka saikuttaa, jotka on ylipainoisia, jotka ei liiku.
Työnantajana olisin nuorista huolissani ja miettisin uskaltaako palkata. Lisäksi niillä on eniten mt-ongelmia. Se että nuori, esim alle 30v jää työkyvyttömäksi työnantajalta, maksaa 10xenemmän työnantajalle (tästähän tulee ”rangaistus” eläkevakuutusmaksun nostona, eli firma maksaa seuraavat 10v kalliimpa vakuutusta joka kompensoi työkyvyttömyyskuluja).
Noin pääsääntöisesti 50v ikäiset urheilee, tekee pihatöitä, sienestää, marjastaa, liikkuu.
Nuoret löhöää sipsipussi kädessä sohvalla netflixiä katsoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari viimeisintä sivua sai minut (taas) pohtimaan rekrytoijien kummallista ajatusmaailmaa. He haluavat hakijalta täsmälliset selitykset ja tositteet ja näytteet siitä, miksi tämä olisi paras vaihtoehto haettavaan tehtävään, mutta itse kuitenkin pyyhkivät viisikymppisten hakemukset pöydänkulmalta roskikseen sillä yleistyksellä, että kauhea pullataikina ja mielenterveyskuntoutuja se siellä töihin pyrkii, jotta pääsisi saikuttamaan.
Mulle on muutaman kerran iästä sanottu rekrytoinnissa (siis sivulauseella ”mitenköhän tuon ikäiseltä oppiminen sujuu” tms) ja parasta oli että kerran sanoja oli itse 59v toimitusjohtaja. Olen siis ripauksen alle 50. Ilmeisesti vanheneminen ei koske miehiä :)
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muutaman kerran iästä sanottu rekrytoinnissa (siis sivulauseella ”mitenköhän tuon ikäiseltä oppiminen sujuu” tms) ja parasta oli että kerran sanoja oli itse 59v toimitusjohtaja. Olen siis ripauksen alle 50. Ilmeisesti vanheneminen ei koske miehiä :)
Minä hain vähän vaille viisikymppisenä määräaikaista työtä, jota olin tehnyt hyvin tuloksin vuosia aiemmin samalla työnantajalla. Korkeintaan 25-vuotias rekrytoijaneito, kasvatustieteen opiskelija, aloitti haastattelun kysymällä sössöttävällä äänellä kuin vähän hitaalta taaperolta: "No miden on, jaksaisidkohan sinä dehdä dällaista dyödä?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muutaman kerran iästä sanottu rekrytoinnissa (siis sivulauseella ”mitenköhän tuon ikäiseltä oppiminen sujuu” tms) ja parasta oli että kerran sanoja oli itse 59v toimitusjohtaja. Olen siis ripauksen alle 50. Ilmeisesti vanheneminen ei koske miehiä :)
Minä hain vähän vaille viisikymppisenä määräaikaista työtä, jota olin tehnyt hyvin tuloksin vuosia aiemmin samalla työnantajalla. Korkeintaan 25-vuotias rekrytoijaneito, kasvatustieteen opiskelija, aloitti haastattelun kysymällä sössöttävällä äänellä kuin vähän hitaalta taaperolta: "No miden on, jaksaisidkohan sinä dehdä dällaista dyödä?"
Nää 25v rekrykonsultit on usein itse huonosti koulutettuja, eli joskus olen tsekannut niiden linkedinin ja tausta on puhelimyyjä, kassa, toimistoassari. Sit rekykonsultti.
Ja nuo sitten arvioi mun osaamista… ei ne edes ymmärtäneet kun kerroin mitä johtamista ja millaissa hankkeissa olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muutaman kerran iästä sanottu rekrytoinnissa (siis sivulauseella ”mitenköhän tuon ikäiseltä oppiminen sujuu” tms) ja parasta oli että kerran sanoja oli itse 59v toimitusjohtaja. Olen siis ripauksen alle 50. Ilmeisesti vanheneminen ei koske miehiä :)
Miehillä on just tuo harha.
En ikinä antaisi rekrytointia tuollaisen kouluja käymättömän ”konsultin” käsiin. Osa on toki laadukkaita, yleensä headhunterit, mutta nää rekryfirmat tyyliin adecco, barona, eezy, mitä niitä nyt on, niin ottaa töihin kenet vaan konsultiksi. Työpaikkailmoituksissa niillä on ainoa vaatimus myynnillisyys ja reippaus.
En itse antaisi ikinä rekrytoivana esimiehenä tällaisen ”konsultin” koskea pitkällä tikullakaan alaisteni valintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä antaisi rekrytointia tuollaisen kouluja käymättömän ”konsultin” käsiin. Osa on toki laadukkaita, yleensä headhunterit, mutta nää rekryfirmat tyyliin adecco, barona, eezy, mitä niitä nyt on, niin ottaa töihin kenet vaan konsultiksi. Työpaikkailmoituksissa niillä on ainoa vaatimus myynnillisyys ja reippaus.
En itse antaisi ikinä rekrytoivana esimiehenä tällaisen ”konsultin” koskea pitkällä tikullakaan alaisteni valintaan.
Niiden toimintatapa onkin "Meillä on markkinointiassistentin ja markkinointipäällikön paikka auki. Tähän markkinointipäällikköön löydettiinkin ilmoituksella hyvä hakija, hän on markkinointipäällikkönä toisessa firmassa nyt. Mutta ooooh täällä hakijoissa on myös yksi, joka on ollut viisi vuotta markkinointiassistenttina yliopisto-opintojen ohessa. Tarjotaan sille tätä assarin paikkaa! Mitenhän se ei itse tajunnut hakea tota! Siinähän oikein lukee "soveltuva korkeakoulututkinto, esim. tradenomi". Tää on ihan täydellinen!"
Mitä opimme tästä ketjusta? Huolehtikaa, että asuntolainat on maksettu pois ennen 5-kymppisiä, ja olette muutenkin pyrkineet kaikin puolin vaurastumaan ennen sitä. Sitten voi elellä mukavamminkin vaikka ei enää kovin kummoisia työtehtäviä löydä. Käyskentelee jossain perus duunissa vajaata viikkoa sen 10-20 vuonna ja ottaa rennosti, kunnes eläkeikä iskee ja voi jäädä kokonaan kotiin. POINTTINA on, että varallisuutta on sen verran, että voi elää suht mukavasti. Ainakin itse aion tähän todellakin varautua, aloitinkin jo joitain vuosia sitten! Sivutoiminen yrittäjyys nuorempana palkkatyön ohella voi olla kannattavaa, sillä se nopeuttaa vaurastumista. Ideana on, ettei nuorena tuhlaa rahojaan pelkästään kalliisiin autoihin tai matkoihin, vaan laittaa rahoja myös poikimaan. Eli älä polta nuorempana aina koko tiliä pelkkään elintasoon, vaan ajattele pitemmällä aikajänteellä. Hanki ainakin oma koti ja huolehdi sen ylläpidosta, jotta se ei menetä arvoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme tästä ketjusta? Huolehtikaa, että asuntolainat on maksettu pois ennen 5-kymppisiä, ja olette muutenkin pyrkineet kaikin puolin vaurastumaan ennen sitä. Sitten voi elellä mukavamminkin vaikka ei enää kovin kummoisia työtehtäviä löydä. Käyskentelee jossain perus duunissa vajaata viikkoa sen 10-20 vuonna ja ottaa rennosti, kunnes eläkeikä iskee ja voi jäädä kokonaan kotiin. POINTTINA on, että varallisuutta on sen verran, että voi elää suht mukavasti. Ainakin itse aion tähän todellakin varautua, aloitinkin jo joitain vuosia sitten! Sivutoiminen yrittäjyys nuorempana palkkatyön ohella voi olla kannattavaa, sillä se nopeuttaa vaurastumista. Ideana on, ettei nuorena tuhlaa rahojaan pelkästään kalliisiin autoihin tai matkoihin, vaan laittaa rahoja myös poikimaan. Eli älä polta nuorempana aina koko tiliä pelkkään elintasoon, vaan ajattele pitemmällä aikajänteellä. Hanki ainakin oma koti ja huolehdi sen ylläpidosta, jotta se ei menetä arvoaan.
Minä yritin. Sitten työt loppuivat ja muutaman vuoden mittaan meni koko omaisuus ja hätäpäissäni käytin jopa jo maksamiani YELejä laskujen maksamiseen ennen täystuhoa. Nyt ei enää edes kannata mennä töihin, mutta olen kuitenkin hakenut töitä nähdäkseni, vieläkö kiinnostan työnantajia. Kategorisesti: en kiinnosta.
Tarkoitukseni oli tehdä töitä 66-68-vuotiaaksi asti ja elellä hiljalleen omassa kivassa kodissani kohtuullisen eläkkeen turvin. Niin ei käynyt. Vietän loppuikäni kunnan murjussa parinsadan euron kuukausittaisella käyttörahalla ja yhtä kurjilla eläkepennosilla. Katkeruus kasvaa päivä päivältä ja poksahtaa varmasti jo vuosia ennen eläkeiän koittamista.
Ihan turhaan haet yleisessä haussa. Verkostot vetämään, tutuille ja tutun tutuille tieto siitä, että haet työpaikkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaan haet yleisessä haussa. Verkostot vetämään, tutuille ja tutun tutuille tieto siitä, että haet työpaikkaa!
Kaikilla ei ole näitä tuttuja.
Voiskohan joku toimittaja vaivautua tekemään näistä ketjun työnhakijoista lehtiartikkelia. Eikä olisi aina vain niitä vaaleanpunahöttöisiä, satumaisia menestystarinoita.. Minä kaipaan rehellistä dialogia siitä mitä Suomi tarjoaa työmarkkinoilla ja siitä, että ketkä työllistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan joku toimittaja vaivautua tekemään näistä ketjun työnhakijoista lehtiartikkelia. Eikä olisi aina vain niitä vaaleanpunahöttöisiä, satumaisia menestystarinoita.. Minä kaipaan rehellistä dialogia siitä mitä Suomi tarjoaa työmarkkinoilla ja siitä, että ketkä työllistyy.
Ei voi, koska paremmin kerää klikkejä ne keksityt jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaan haet yleisessä haussa. Verkostot vetämään, tutuille ja tutun tutuille tieto siitä, että haet työpaikkaa!
Kaikilla ei ole näitä tuttuja.
Jos ei johtoryhmätyöskentelyssä, johtotehtävissä toimineella asiantuntijalla ole verkostoja, niin jo on kumma. Johan niitä olisi työn puolesta pitänyt tulla älyttömän paljon. Se, ettei niistä ole huolehdittu, on sitten toinen asia. Siinä tapauksessa LinkedIn-profiili kuntoon asap ja sana kiertämään, että on työnhaku päällä.
Loppuvuodesta jo kiihtyi, nyt kiihtyy edelleen työntekijän markkinat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt että itse viisikymppinen esimies/rekrytoiva henkilö haukkuu palstalla muita viisikymppisiä kankeiksi, jääräpäisiksi, muutoshaluttomiksi ja joustamattomiksi. Itse tietenkin on ihan eri asia ja mikään väite ei koske itseä ollenkaan!
Tälle ilmiölle on nimi ja se on self-denial.
Kun haukkuu omaa ikäryhmää ja samalla jotenkin kieltää itse itseltään sen totuuden ettö kuuluu siihen ihan samaan sakkiin.”En minä mutta muut!”
Kyllä ainakin minä haukuin itsesi siinä muiden mukana, ihan suoraan sanoin ettei kiinnosta venyä ja joustaa, eikä terveyskään ole priimaa. Enkä ole yksin, harrastuksessa tapaan muita samanikäisiä, ja lähes poikkeuksetta on jo tullut sitä ja tätä kremppaa. Mikä tarkoittaa sairaslomia, ja sitä että ihminen on aidosti tajunnut sen oman kuolevaisuutensa, ja painottavat vapaa-aikaa ihan eri tavoin kun joku innokas vastavalmistunut jolla on energiaa ja kova halu näyttää, mihin pystyy.
Minusta on puuttuvaa itsereflektiota ajatella muuta. Jos 50+ olisi se paras työntekijä, heistä tapeltaisiin.
Toki kaikkeen on poikkeuksena, minä tiedän erään 62 vuotiaana työllistyneen hyvän työntekijän. Mutta hänkin oli pari vuotta ensin työttömänä, ja sitten ilmaisharjoittelun kautta pääsi todistamaan, ettei hän kuulu siihen enemmistöön joka miettii vain lähestyviä eläkepäiviä.
Ihminen, jota ei viisikymppisenä kiinnosta venyä ja joustaa, jolla ei ole ollut energiaa panostaa työhön, on ollut ihan sama ihminen kolmikymppisenäkin. Todennäköisesti sitä nuorempana vielä itsekkäämpi. Nuo ovat persoonaan liittyviä asioita, eivät ikään.
Mitä ihme sairauslomaa vaativia kremppoja viisikymppisenä muuten alkaa tulla? Siis toimistossa ja nykyään paljon ihan etänä työskenteleville? (Raskaat fyysiset työt siis ei kuulu kysymykseni piiriin.)
No kun ei ole, minä olin kolmikymppisenä se ahkera ja kunnianhimoinen joka aina jäi tekemään töitä mielellään, siksi sain ylennysyksiäkin. Vaan enää en veny, 35 vuotta työntekoa ja koen nähneeni jo kaiken, useaan kertaan. Ei kiinnosta.
Toimistossa iskee niskaongelmat ja monenlaiset mt-ongelmat, monella 50 + on ylipainoa ja sen tuomia sairauksia (diabetes, uniapnea jne). Tai liikuntaelinongelmat, mun selkä esim ei vaan ole se terve selkä joka se oli 20 v sitten, ei vaikka mitä teen. Näin se vaan keskimäärin menee.
Vaikka olet itse jossain hyvässä johtajatason paikassa päässyt paisumaan sairaaksi pullataikinaksi ja jäänyt henkisestikin tylsäksi, ymmärräthän, ettei tuo silti kuvaa ikää, vaan sinua! Lisäksi mainitsemistasi syistä ei tule saikkua eikä siten ongelmia työssä mutta toki kannattaisi sinun yrittää oman olosi vuoksi noille asioille tehdä jotain.
No kerropa mitä teen? Liikunta on tietysti käytössä, selkä leikattu kahdesti, saikun saaminen ei mikään ongelma todellakaan. En ole pullataikina, mutta aika pihalla olet ellet ole huomannut että monet 50+ iässä ovat.
Voithan sinä minua haukkua, mutta hölmö olet, jos oikeasti et hahmota että ikä muuttaa asioita, eikä suinkaan vaan hyvään suuntaan. Ikä altistaa sairastelulle, koulutuksesta on jo väkisin aikaa ja maailma on muuttunut. Eikä ole yhtään intoa omalla ajalla jatkokouluttautua tai päivittää osaamista, kun vaan ei ole näköpiirissä että siihen käytetty aika koskaan maksaisi itseään takaisin.
Näin ei ole kolmikymppisenä, silloin painaa pitkää päivää innokkaana todistamaan itselle ja muille osaamisensa. 35 vuotta työelämää vaan on riittävästi, ei siitä saa uutta ja innostavaa millään vippaskonstilla.
Mutta jatka ihmeessä itsepetostasi, itseltäsi se on pois. Rekrytoijien haukkuminen tyhmiksi varmaan sulle tuon sen työpaikan ihan kohta :D
Aina on kyse siitä, että kohtaako tehtävän vaatimukset sekä työntekijän kustannukset ja hyödyt mitä hänen työpanoksellaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Aina on kyse siitä, että kohtaako tehtävän vaatimukset sekä työntekijän kustannukset ja hyödyt mitä hänen työpanoksellaan saa.
Ei ole. Persoonaa arvostetaan työnhaussa aivan liikaa ja tutkimusten mukaankin rekryäjät valitsevat itsensä tyyppisiä, "kavereita itselleen".
Eräänkin firman edustaja reippaasti sanoi "me täällä ajatellaan, että asenne tuo mukanaan osaamisen!"
Ensi kerralla pyydänkin häntä esittämään saman asian ranskaksi. Sehän sujuu, kun vaan asennoituu!
Mulla on jäänyt monta kertaa siitä kiinni että en ole ollut ”hyvä tyyppi”. Siis niiden nuorten parikymppisten rekrykonsulttien mielestä.
He oikein korostavat miten HEIDÄN mielipide tässä ratkaisee ja miten HE on niitä jotka päättä kenet päästetään jatkoon, ja miten tärkeä on olla se hyvä tyyppi.
Viis siitä että olen kova osaaja allani ja ollut aina erityisen pidetty esimies/osaston johtaja. Kun en ole parikymppisen konsultin mielestä hyvä tyyppi, niin sitä mun hakemusta ei edes näytetty siihen firmaan jolle ne etsi osaajaa.
Olen kohta 50 ja jotenkin en ole varmaan tajunnut oikeasti sitä että moni on raihnainen jo tässä iässä. Olen itse tavoitteellisesti urheileva ja käyn kisoissa, vahva ja hyväkuntoinen, ja jotenkin olen ajatellut että ne vaivat tulee vasta joskus eläkeiässä.
Lisäksi asiantuntijatyössä ei niin usein kohtaa huonokuntoisia (akateemiset koulutetut pitävät yleensä hyvin huolta itsestään). Mutta nyt jos mietinkin sukua, niin kyllä siellä tosiaan raskasta työtä tehneillä ja huonoilla elämäntavoilla olleilla on sitten ollut jo diabetesta ja sydänongelmaa.
Sen sijaan hyvin eläneillä e, kasikymppinen vanhempani yhä urheilee päivittäin ja lanttu on terävä.
Ja en nyt siis sano että kaikki on omissa käsissä, osa sairauksista vaan puhkeaa. On mullakin astma (joka ei sinänsä haittaa) joka tuli ilman että olisin esim koskaan polttanut. Joskus autoimmuunisairaus voi tulla himotreenaajalle.
Mutta siis ei KAIKKI viisikymppiset ole sohvapottuja ja sairaita. Mä koen olevani itse aivan loistokunnossa (ja tulokset todistavat tämän) ja tosi kurjaa jos työnantaja ajattelee että iän takia olen automaattisesti ”saikku-etana”.