Nuorten miesten lapsikielteisyys kasvussa?

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 19:14"]

Se on jännä, että miehet kokevat etteivät omat lapset voi tuoda mitään omaan elämään. Mitä olen nuorilta isiltä kuullut, mikään muu ei ole verrattavissa oman lapsen syntymään. Ei oma firma, harrastus, naimisiinmeno, ei mikään.

[/quote]

Varmasti vanhemmuudesta saa paljonkin asioita omaan elämään. Se myös ottaa elämästä aika paljon. Nyt on kuitenkin niin, etteivät kaikki meistä ole ollenkaan kiinnostuneita siitä, mitä vanhemmuus antaa, mutta olemme hyvinkin kiinnostuneita siitä, mitä se veisi pois. -10

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:48"]

Ongelma on se, että näin lapsettoman miehen näkökulmasta lapsiperhe-elämä vaikuttaa suorastaan helvetiltä.

[/quote]

Ei vain vaikuta vaan myös on. Eikä elämä helpotu varsinaisesti lasten kasvaessa. Ongelmat vain muuttuvat toisnlaisiksi.

[/quote]Ehkä sinun tosiaan ei olisi kannattanut lisääntyä. Kuitenkin todella suuri osa lasten isistä on päinvastaista mieltä kuin sinä.

[/quote]

En minä ole lisääntynyt. Tiedän, etten pitäisi vanhemmuudesta, ja olen ollut tarpeeksi fiksu välttääkseni tuon kohtalon.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 19:14"]

Se on jännä, että miehet kokevat etteivät omat lapset voi tuoda mitään omaan elämään. Mitä olen nuorilta isiltä kuullut, mikään muu ei ole verrattavissa oman lapsen syntymään. Ei oma firma, harrastus, naimisiinmeno, ei mikään.

Tämän sitten monet haluavat jättää välistä, kun siitä on liikaa vaivaa.

Onhan omasta firmastakin paljon vaivaa, koko elämä saattaa mennä siihen ja silti voi joutua konkurssiin. Eipä silti täällä olla lyttäämässä yrittäjyyttä sillä perusteella, että siitä on "liikaa vaivaa" ja "vie kaiken vapaa-ajan".

[/quote]

Yrittäjyyden idea on että siitä vaurastuu ja se tuo elannon. Tuoko lapset elannon? Ei vaan joudut sen lisäksi tekemään sitä työtä. Yrityksen voi myydä mutta lapsia ei voi. 

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:15"]

Itse olen "ulkoisesti" millä mittarilla tahansa mitattuna moderni unelmaisi: Odotusaikana aina neuvolassa mukana, viralliset synnytusvalmennukset mukana, epäviralliset napapiirit yms mukana ainoana miehenä. Yösyöttöjen jälkeen minä kävelin "hyppyytystä" jotta puoliso sai nukkua. Vaipat vaihtui minulla iltaisin, minä vein lapset aamuisin päiväkotiin (aah sitä aamupalan jälkien siivoamista ja uhmiksen haalari on-off-on taistelua), hainkin usein. Minä vein (ja vien edelleenkin) harrastuksiin, maksankin ne enimmäkseen ja vietän myös ns kahdenkeskistä aikaa lasten kanssa heidän tahtonsa/mielenkiinnon kohteen mukaan. Teen läksyt lasten kanssa, pidän,myös kuria ollen joskus "natsifaija". Ja toki tienaan hyvin, jotta perheellä on hyvät oltavat myös materian puolesta. Mitä tahansa, homma hoituu kuten unelmaisin pitää.

Paitsi että syvällä sisimmässäni halveksin itseäni siitä, että olen ihan itse järkännyt itseni tähän hommaan. Kaikki lähtee vain velvollisuudentunteesta eikä todellakaan mistään elämää suuremmasta kiintymyksestä pieniä ihmisiä kohtaan.Vihaan tätä suoranaista munattomuuttani ja typeryyttäni kuinka annoin hööpöttää itseni tähän yhteiskunnallisen aasimuurahaisen hommaan, sen sijaan että olisin osannut välttää asian ajattelemalla nokkaani (sladdiani) pidemmälle.

Mutta voinpahan ainakin pitää huolen siitä että nuoremmat miehet eivät tee samaa mokaa. Sen olen "velkaa" heille

[/quote]

Voin hyvin kuvitella, tuttu tunne :( . Tosin kohdallani kotileikki jo historiaa, luulin että jaksan kunnes lapet aikuisia vaan väärin luulin. T.: nykyisin vapaa mies.

Ei kukaan tervejärkinen tee lapsia tällaiseen maailmaan.

Parempi vaan jos mies tajuaa ajoissa jättää lapsenteon väliin jos ei niitä halua. Jotkut miehet vaan kuvittelevat puuromainokset mielessä, miten perhe-elämä on vain iloisten, pellavapäisten lasten kanssa leikkimistä ilman velvollisuuksia. Sitten kun todellisuus onkin vaivaa, vastuuta ja vaipanvaihtoa, valitetaan siitä miten vaimo huijasi leikkimään perhettä ja kehtaa vielä vaatia osallistumaan lastenkasvatukseen ja kotitöihin.

Toisin kuin naisella, miehellä ei yleensä ole voimakasta hoivaviettiä, vauvakuumetta tai "äidinvaistoa". Toisaalta nykyään mies pakotetaan olemaan mukana lapsen elämässä ja hoivaamisessa yhtä lailla kuin nainenkin. Siitä seuraa, että nainen saa sekä huikean onnen lapsesta että kohtalaisen vitutuksen siihen liittyvistä velvollisuuksista, jolloin jäädään merkittävästi plussalle. Mies taas saa lapsesta vain rajallisen onnen, mutta kotiasioista täysimääräisen vitutuksen, jolloin nettona elämänlaatu ja -halu romahtavat. Siksi yhä useammat miehet eivät nykysysteemissä lapsia halua.

Minä olin 18-24 -vuotiaana lapsikielteinen. Syitä oli kaksi:

1. Luulin, että perhe-elämä ei ole minua varten. Kaikki käsitykseni siitä olivat negatiivispainotteisia.

2. Aidosti koin, että perimäni on huonoa (ulkoiset avuni, perinnölliset sairaudet minulla ja perheessäni), enkä halunnut tehdä "huonoa" jälkeläistä. Aukoton fakta on kuitenkin se, että ihmisen lähtökohdat elämään tulee perimästä. Esim. USA:ssa on niin monipuolinen geeniperimä, että siellä syntyy valtavasti potentiaalisia menestyjiä alalle kuin alalle. Sisäsiittoinen Suomi on tässä mielessä vielä todella erilainen kansa. Oikeastaan kaikilla huippu-urheilijoilla on erinomaiset geenit toteuttaa sitä mitä tekevät.

Ikää tuli lisää ja ilmeisesti biologia ja ympäröivä yhteiskunta sai minut haluamaan lapsia enemmän kuin mitään muuta. Perheellisyys on suomalaisen miehen paras sosiaaliturva. Vuosien vieriessä olen 100 prosenttisesti eri mieltä kuin mitä olin nuorempana. Lapsistani tulee juuri sellaisia kuin luoja suo, mutta olisin täysin valmis olemaan heille hyvä isä.

Ihmeellistä on elämä siinäkin mielessä, että vaikken nuorempana lapsia halunnut, niin nyt olen sitä mieltä, että niitä tulisi olla ainakin kolme. Tunnen paljon perheitä, joissa on tehty vain se yksi "pakollinen" tai enintään kaksi. Nyt sitten haluaisin julistaa heille elämän ilosanomaa ja kannustaa tekemään enemmän. Uskaltaisin väittää, että tuollaisissa 3-5 lapsen perheissä (kunhan vain vanhemmilla on tolkku omassa elämässään) pesii mitä suurin suomalainen onnellisuus.