Nuorten miesten lapsikielteisyys kasvussa?
Tuleeko kenellekään muulle sellainen olo, että nykyisin tosi moni mies ei halua ollenkaan lapsia, ei halua "leikkiä kotia" tai ei edes pidä lapsista? Saksassahan tämä ilmiö on ihan tosi, kun miltei neljännes miehistä sanoo ihannelapsiluvukseen nolla. Onko tällainen yleistynyt myös Suomessa? Miksi?
Kommentit (188)
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:31"]
Nuorilla miehillä ei ole mikään kiire lastenhankinnassa. Tunnen useammankin miehen, joka on tullut isäksi vasta 40-50 -vuotiaana. Siinä vaiheessa on jo omaisuutta kertynyt, uraa luotu ja elämää nähty, joten voi vihdoin rauhoittua ja ryhtyä isäksi.
[/quote]
Minä vähän luulen, ettei tuon ikäisenä isäksi tuleminen ole enää kovin mutkatonta. Naisen löytämisestä lähtien.
[/quote]
Kummasti niillekin vaan on löytynyt nuorehko vaimo. Esim 10 vuoden ikäero (nainen 30, mies 40) ei tunnu missään. Ja on paljon naisia, jotka arvostavat miehessä sitä, että nuoruuden juoksut on juostu, talous on vakaa ja mies on kasvanut aikuiseksi. Eipähän tarvitse sitten vauvan kanssa itkeä, kun ukko lähti taas kavereineen baariin.
[/quote]
Ikävää vaan niille nuorille vaimoille, että miesten kivesten iän tuomien dna vaurioiden vuoksi se raskaaksi tuleminen on hyvin vaikeaa, mitä vanhempi mies sitä vaikeampaa.
Samoin iäkäs isä lisää mm. ADHD riskiä, lapsen alhainen ÄO liitetään myös vanhaan isään, samoin esim. skitsofrenia ja monet muut sairaudet.
Joten todella tyhmää miehillä jättää lisääntyminen myöhäiseen ikään, jos lapsia haluavat, se lapsi maksaa sen terveysongelmilla, itsekästä.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:30"]
Kyllä nuorena kannattaa tehdä lapset.Vanhana ei jaksa hoitaa.50 ja rapiat niin on jaksamattomampi.Ensin lyhyt villitys sitten alamäki.Kyllä ollaan terveitä eikä ylipainoisia.
[/quote]
Vai niin
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:48"]
Ongelma on se, että näin lapsettoman miehen näkökulmasta lapsiperhe-elämä vaikuttaa suorastaan helvetiltä. Yöllä heräillään tunnin välein, sunnuntaiaamunakin noustaan kuudelta, jatkuvasti on kitinä- ja uhmailusirkus käynnissä, ei juurikaan seksiä, ei kahdenkeskistä aikaa, jatkuvia tappeluita kotitöiden ja lastenhoidon työnjaosta, ei omaa aikaa tai harrastuksia, rahat tiukoilla ja niin edelleen. Yhtäkkiä kahden työssäkäyvän aikuisen arjesta nauttiminen muuttuisi siksi kuuluisaksi arjen "pyörittämiseksi" - ei kiitos.
Sinänsä kyllä pidän lapsista ja olisihan sekin mukavaa, jos joku parinkymmenen vuoden päästä kävisi kyläilemässä ja kertoilemassa kuulumisiaan samaan tapaan kuin mitä itse käyn vanhempieni luona. Valitettavasti vain hinta on aivan liian kova.
[/quote]Samalta tuntuu monista naisistakin, ei se ole mitenkään sukupuolisidonnaista.
Itsellä on kolme lasta, ja kyllä se elämä niiden ensimmäisten elinvuosien aikana on osittain juuri tuota eli ns. arjen pyörittämistä. Mutta sen jälkeen se kyllä helpottaa todella paljon, kunnes murrosiässä tulee taas usein hankalampi vaihe. Mies sai aikoinaan taivuteltua minut lasten hankintaan, itse en ollut niin varma. Olen kuitenkin todella onnellinen näistä lapsistani, enkä ole tainnnut kertaakaan katua että tuli lapset hankittua vaikka välillä raskasta onkn ollut.
En kuitenkaan usko, että enemmistö aukuisista jäisi koskaan lapsettomiksi. Oman suvun jatkaminen on vain niin voimakas halu ihmislajillakin. Niin kävi myös minulle. Halusin vain lapsen ja sainkin ja hän on parasta, mitä elämässäni aikuisiässä on sattunut. Perheeni oli aika onneton enkä saanut hyvää perhe-elämän mallia. Omakaan parisuhde ei ollut ihanteellinen. Silti rakkaus omaan lapseen on ihanaa ja seurata, miten hän kasvaa ja oppii asioita. Ei pidä pyrkiä minkään ihme ihannemallin mukaiseen elämään. Oma asenne ratkaisee loppujen lopuksi eli mitä oikeasti haluaa elämässä. Kuunnelkaa sydäntänne!
Kyllähän lapsentekohalukkuus riippuu paljon myös siitä minkälaisen naisen löytää.
Minu mies on 19 ja haluaa lapsia. Vaikka heti! Ite 25 ja en vielä valmis äidiksi.
Nykyaikana iso ongelma on tämänhetkinen taloustilanne, moni lykkää lastentekoa koska ei ole kunnon töitä.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:04"]
En kuitenkaan usko, että enemmistö aukuisista jäisi koskaan lapsettomiksi. Oman suvun jatkaminen on vain niin voimakas halu ihmislajillakin.
[/quote]
Eipä tämä ole kiinni mistään "suvunjatkamishalusta". Ainoastaan lisääntymismyönteiset ihmiset siirtävät asenteensa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Vakka yksi sukupolvi kokisikin velaherätyksen, ja puolet jättäytyisivät lapsettomiksi, seuraava lisääntyjien kasvattama sukupolvi olisi pienempi mutta aivan varmasti paljon lisääntymismyönteisempi. -10
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:47"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:41"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:13"] Mulla ei mitään lisättävää, muuta kuin että viestit 21 ja 22 ovat mustakin totuuden jäljillä. Moni meistä miehistä haluaa olla maskuliininen, siis perinteisessä mielessä, eikä nykymuotin hoivaisä ole sellainen. Yksinhuoltajanaisten määrästä huomaa myös sen, ettei epämaskuliininen hoivaisätyyppi oikein myöskään osu naisten tutkaan seksuaalisessa mielessä. M30 [/quote] Kyllä minun tuntemat ns. hoivaajaisät ovat kaikki todella maskuliinisia. Vai tekeekö sinun mielestäsi hyvä isyys miehestä epämaskuliinisen? Nämä tuntemani osallistuvat isät ovat myös kaikki pitkälle koulutettuja ja asiantuntijatehtävissä työskenteleviä, ja harrastavat liikuntaa ja ovat oikein katseenkestäviä miehiä. Veikkaisin että epämaskuliinisuus piilee jossain aivan muussa kuin siinä, onko hyvä vai huono isä. [/quote] Sinusta. Monesta miehestä on feminiinistä kanniskella vauvaa tai työntää sitä kärryissä. Tai pitää isyysloma tai vaihtaa vaippoja. Tai tehdä isompi osuus kotitöistä, että äiti jaksaa. Eli kyseessä ei ole ulkonäkö tai koulutuskysymys, kyseessä on käyttäytymiskysymys. Ja monesta miehestä ei ole maskuliinista toimia kuten naiset odottavat nykyisän toimivan. [/quote] Vittu mikä maailmakuva. Itse hoidan lapsia ja kotia 50-50 vaimon kanssa koska PIDÄN siitä. ITse katson vähän kieroon miehiä, jotka hoilaavat kaljahuuruissa Ukkometsoa ja todistelevat toisilleen maskuliinisuuttaan nyrkit pystyssä ja suu vaahdossa. Mielellään isommalla autolla päristellen, kuin naapuri. Niin, maailmassa on hyvin vähän sijaa vanhakantaiselle "maskuliinisuudelle" (luojan kiitos), koska miestä ei enää tarvita ruoan metsästykseen tai rakentamaan talo paljain käsin peruskalliosta. Naiset ovat itsenäisempiä kuin koskaan ja mieskin voi leikkiä tyttärensä kanssa teekutsuja jos niin haluaa. Mielestäni asiat alkavat olla pikku hiljaa mallillaan. Toisten on vain vaikeampi sopeutua kehitykseen. Siihen vaikuttaa yllättävän usein mitattava asia, jonka lyhenteessä on kaksi vokaalia eikä se ole järin korkea näillä "ennen kaikki oli paremmin"-tyypeillä. [/quote] Minua vituttaa tuollainen junttimaskuliinisuus todennäköisesti enemmän kuin sinua. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että lasten hoivaaminen ja kotileikit kiinnostaisivat yhtään sen enempää.
[/quote]
Millaista maskuliinisuutta sitten tarkoitat? Vai onko kyseessä nyt vain se, ettet pidä perhe-elämästä tai sen ajatuksesta? Sillä taas ei ole mitään tekemistä maskuliinisuuden kanssa.
[/quote]
Minun ihannemieheni ovat Samuel Beckettin, George Clooneyn, Man Rayn, Ricky Gervaisin ja Oscar Wilden kaltaisia älyllisiä, lahjakkaita yksilöitä, jotka omistautuvat taiteelliselle työlleen ja elämästä nauttimiselle ennemmin kuin perinteisen konservatiiviselle perhe-elämälle. Kukaan heistä ei osoita minkäänlaisia hoivaajan tai kodinlaittajan piirteitä mutta eivät myöskään perinteisen junttimaskuliinisuuden.
En voisi kuvitella itselleni lapsia.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:48"]
Ongelma on se, että näin lapsettoman miehen näkökulmasta lapsiperhe-elämä vaikuttaa suorastaan helvetiltä.
[/quote]
Ei vain vaikuta vaan myös on. Eikä elämä helpotu varsinaisesti lasten kasvaessa. Ongelmat vain muuttuvat toisnlaisiksi.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:04"]
En kuitenkaan usko, että enemmistö aukuisista jäisi koskaan lapsettomiksi. Oman suvun jatkaminen on vain niin voimakas halu ihmislajillakin.
[/quote]
Eipä tämä ole kiinni mistään "suvunjatkamishalusta". Ainoastaan lisääntymismyönteiset ihmiset siirtävät asenteensa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Vakka yksi sukupolvi kokisikin velaherätyksen, ja puolet jättäytyisivät lapsettomiksi, seuraava lisääntyjien kasvattama sukupolvi olisi pienempi mutta aivan varmasti paljon lisääntymismyönteisempi. -10
[/quote]
Kaikki tuntemani velat (myös itse) olen useampi lapsisesta perheestä. Äitini kinuaa lapsenlapsia myös minulta, sisaruksiltani on jo saanut. Minä en ole koskaan halunnut lapsia, tämän mielipiteen olen ilmoittanut jo neljän vanhana. Mielipide on pysynyt muuttumattomana jo yli 35 vuotta. Ei vanhempien lisääntymishalukkuus tai lapsimyönteisyys seuraavan sukupolven lisääntymismyönteisyyttä takaa.
Kummallista, että Vauva.fi-nimisellä foorumilla on näin paljon lapsettomuuden valinneita tai sitä ymmärtäviä. :D
Itse en ymmärrä, mikseivät jotkut halua lapsia, mutta ei se minua haittaakaan. Päinvastoin, jääpähän enemmän resursseja omalle tulevalle jälkikasvulleni. :)
Tiesittekö muuten, että kaikilla lapsilla ei ole "jatkuvaa kitinää" ja uhmaikää? Itse en lapsena uskaltanut missään iässä, koskaan, poikittaista sanaa sanoa vanhemmilleni, eikä ollut uhmaa. Se on niin kiinni synnynnäisestä temperamentista ja vanhempien kyvystä antaa lapselle rakkautta.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:32"]
Kummallista, että Vauva.fi-nimisellä foorumilla on näin paljon lapsettomuuden valinneita tai sitä ymmärtäviä. :D
Itse en ymmärrä, mikseivät jotkut halua lapsia, mutta ei se minua haittaakaan. Päinvastoin, jääpähän enemmän resursseja omalle tulevalle jälkikasvulleni. :)
Tiesittekö muuten, että kaikilla lapsilla ei ole "jatkuvaa kitinää" ja uhmaikää? Itse en lapsena uskaltanut missään iässä, koskaan, poikittaista sanaa sanoa vanhemmilleni, eikä ollut uhmaa. Se on niin kiinni synnynnäisestä temperamentista ja vanhempien kyvystä antaa lapselle rakkautta.
[/quote]
Itse en halua lapsia, koska olen pedofiili. Ymmärrätkö tämän?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:32"]
Kummallista, että Vauva.fi-nimisellä foorumilla on näin paljon lapsettomuuden valinneita tai sitä ymmärtäviä. :D
[/quote]
Olen kuullut sanottavan, että tämä on aktiivisin suomenkielinen vapaaehtoisesti lapsettomien palsta. Se pitää varmaan paikkaansa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:47"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:41"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:13"] Mulla ei mitään lisättävää, muuta kuin että viestit 21 ja 22 ovat mustakin totuuden jäljillä. Moni meistä miehistä haluaa olla maskuliininen, siis perinteisessä mielessä, eikä nykymuotin hoivaisä ole sellainen. Yksinhuoltajanaisten määrästä huomaa myös sen, ettei epämaskuliininen hoivaisätyyppi oikein myöskään osu naisten tutkaan seksuaalisessa mielessä. M30 [/quote] Kyllä minun tuntemat ns. hoivaajaisät ovat kaikki todella maskuliinisia. Vai tekeekö sinun mielestäsi hyvä isyys miehestä epämaskuliinisen? Nämä tuntemani osallistuvat isät ovat myös kaikki pitkälle koulutettuja ja asiantuntijatehtävissä työskenteleviä, ja harrastavat liikuntaa ja ovat oikein katseenkestäviä miehiä. Veikkaisin että epämaskuliinisuus piilee jossain aivan muussa kuin siinä, onko hyvä vai huono isä. [/quote] Sinusta. Monesta miehestä on feminiinistä kanniskella vauvaa tai työntää sitä kärryissä. Tai pitää isyysloma tai vaihtaa vaippoja. Tai tehdä isompi osuus kotitöistä, että äiti jaksaa. Eli kyseessä ei ole ulkonäkö tai koulutuskysymys, kyseessä on käyttäytymiskysymys. Ja monesta miehestä ei ole maskuliinista toimia kuten naiset odottavat nykyisän toimivan. [/quote] Vittu mikä maailmakuva. Itse hoidan lapsia ja kotia 50-50 vaimon kanssa koska PIDÄN siitä. ITse katson vähän kieroon miehiä, jotka hoilaavat kaljahuuruissa Ukkometsoa ja todistelevat toisilleen maskuliinisuuttaan nyrkit pystyssä ja suu vaahdossa. Mielellään isommalla autolla päristellen, kuin naapuri. Niin, maailmassa on hyvin vähän sijaa vanhakantaiselle "maskuliinisuudelle" (luojan kiitos), koska miestä ei enää tarvita ruoan metsästykseen tai rakentamaan talo paljain käsin peruskalliosta. Naiset ovat itsenäisempiä kuin koskaan ja mieskin voi leikkiä tyttärensä kanssa teekutsuja jos niin haluaa. Mielestäni asiat alkavat olla pikku hiljaa mallillaan. Toisten on vain vaikeampi sopeutua kehitykseen. Siihen vaikuttaa yllättävän usein mitattava asia, jonka lyhenteessä on kaksi vokaalia eikä se ole järin korkea näillä "ennen kaikki oli paremmin"-tyypeillä. [/quote] Minua vituttaa tuollainen junttimaskuliinisuus todennäköisesti enemmän kuin sinua. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että lasten hoivaaminen ja kotileikit kiinnostaisivat yhtään sen enempää.
[/quote]
Millaista maskuliinisuutta sitten tarkoitat? Vai onko kyseessä nyt vain se, ettet pidä perhe-elämästä tai sen ajatuksesta? Sillä taas ei ole mitään tekemistä maskuliinisuuden kanssa.
[/quote]
Minun ihannemieheni ovat Samuel Beckettin, George Clooneyn, Man Rayn, Ricky Gervaisin ja Oscar Wilden kaltaisia älyllisiä, lahjakkaita yksilöitä, jotka omistautuvat taiteelliselle työlleen ja elämästä nauttimiselle ennemmin kuin perinteisen konservatiiviselle perhe-elämälle. Kukaan heistä ei osoita minkäänlaisia hoivaajan tai kodinlaittajan piirteitä mutta eivät myöskään perinteisen junttimaskuliinisuuden.
[/quote]Elämänsä tosin voi omistaa taiteelliselle työlle ja elämästä voi nauttia, vaikka olisikin lapsia ja vaikka lapsia hoivaisikin. Mutta tietysti se elämästä nauttiminen on erilaista silloin, ja lapset on otettava aina huomioon.
Hienoa joka tapauksessa, jos sulla on tuollainen taieellinen kutsumus ja lahjakkuus. Kovin monella se ei kanna menestyksekkääksi elämänuraksi asti.
Itse haluaisin ainakin yhden lapsen, mutta minusta on silti vain hyvä asia, että lapsettomien määrä kasvaa. Minusta se kertoo vain siitä, että ihmiset oikeasti miettivät yhä tarkemmin, haluatko lapsia ja tekevät niitä toivon mukaan enemmän oikeista syistä. Ehkä se vähentää myös väsyneiden vanhempien katkeroitumista ja perhe-elämähelvettejä, kun lapsiperhe-elämään on edes jollain tasolla valmistauduttu eikä vain tehty hätäpäätöstä ikäkriisin aallokossa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:11"]
Minu mies on 19 ja haluaa lapsia. Vaikka heti! Ite 25 ja en vielä valmis äidiksi.
[/quote]
Ei ole miehesikään isäksi.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:37"]
Elämänsä tosin voi omistaa taiteelliselle työlle ja elämästä voi nauttia, vaikka olisikin lapsia ja vaikka lapsia hoivaisikin.
[/quote]
Ei voi, ei samalla tavalla.
Nykysukupolvi on tajunnut ettei niitä lapsia tarvitse puskea väkisin siihen opiskelijan ja pätkätyöläisen perheeseen vaan perheenlisäyksen voi myös suorittaa sitten kun on varaa kustantaa lapselle hyvä elintaso. Samalla omista kulutustottumuksistakin joutuu tinkimään vähemmän. Itsekkyyttä? Todellakin. Järkevyyttä? Kyllä.