Ei ihan mene minulla jakeluun nämä työpaikat, joihin on määräaikaan mennessä tullut useitakin muodollisesti pätevien ihmisten hakemuksia, mutta silti työpaikka laitetaan hakuun uudelleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Se, millainen on työkaverina, riippuu siitä yhteisöstä. Jokainen osaa sanoa olevansa luotettava ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen, vaikkei olisi kumpaakaan. Saattaa jopa itse todella uskoa niin, eikä näe itsessään vikaa kun riitelee kaikkien kanssa. Jos työyhteistö on huonohenkinen, sen aistii ja silloin minä olen hiljaa, teen työni ja vapaa-ajat käytän uuden työn etsimiseen. 

Mutta jos et osaa kertoa, miten luottava työkaveruutesi ilmenee, niin syytätkö siitä työyhteisöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Tulee mieleen, että haastattelijatkin voivat töpeksiä haastattelutilanteen. Ilmapiiri voi olla niin painostava, että siinä ei pysty olemaan rennosti eikä mieleen tule mitään järkevää sanottavaa. Kysyttekö haastateltavalta esimerkkejä? Miten autatte vastaamisessa niissä tilanteissa, joissa haastateltava jäätyy jännityksen takia? Oletteko miettineet, millainen ilmapiiri tilanteeseen syntyy, kun uusi ihminen astuu sisään huoneeseen?

Olen käynyt monenlaisissa työhaastatteluissa ja siinä on tullut huomattua, että jo haastatteluun valitulla tilalla on merkitystä siinä, miten stressaava tilanne on. Ja sillä, miten haastattelijat käyttäytyvät, kun tulee sisään huoneeseen.

On totta, että on kaikkien edun mukaista luoda tilanteesta rentoutunut. Ei se tee työntekijästä huonoa, jos hän jännittää.

En tyydy haastattelijana siihen, että joku luettelee adjektiiveja, vaan pitää pystyä kertomaaan konkreettisia esimerkkejä, miten on toiminut tai toimisi tietynlaisissa tilanteissa.

Haen vastauksista sitä, että pystyy vastaamaan aidosti ja rehellisesti ja esimerkiksi kertomaan, että vaikeassa tilanteessa kysyisi lisää, osallistaisi muita, ottaisi mietintäaikaa jne. Liian itsevarma ja yksinäinään toimiva toimintatapa ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko te todellaan, että me teemme näin huviksemme, mainosmielessä tai koska HR jotenkin nauttii kyykyttämisestä? Jösses…

Rekrytointi on kallista ja vaikeaa helpoissakin tapauksissa. Kaikki, jotka ovat tehneet joskus virherekryn, tietävät, kuinka kallista ja vaikeaa se sitten vasta onkin! Sen takia emme voi ottaa ketä tahansa sukankuluttajaa, vaikka hän olisikin paperilla sopiva.

Ette ole kuulleet koeajasta?

Meillä kunnassa yksi päällikkötason virka meni näin: laitettiin virka haluun, kukaan pätevä ei hakenut. Laitettiin rekrytointilisä palkkaan, ja uusi haku. Joku pätevä taisi hakea, mutta ei ollut toivottua kokemusta. Lopulta ei enää laitettu hakuun vaan muut päällikkö-tason virkamiehet jakoivat tehtävät keskenään ja saivat jokainen vähän palkanlisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Usein osaa ihan hyvin tehdä töitä, vaikka ei osaakaan analysoida sanallisesti, millainen itse on. Vaikka joku sähköasentaja. Ei kai heidän tarvitse työpäiväänsä käyttää itseanalysointeihin?

Kaikilla ei siis tosiaan ole tuo itsensä kaivelu ja miettiminen se keskeinen mielenkiinnon kohde, tai ydinosaamisalue. Työasioista voi silti osata puhua ihan hyvin.

Aika harvoin osaavat ihan hyvin tehdä töitä, jos eivät kykene kertomaan, millainen työkaveri on luotettava sähköasentaja. Sekö, joka on töissä sovittuun aikaan vai se, joka ei juoruile kavereiden asioista eteenpäin.

Mitä tarkoitat muodollisesti pätevällä?

Mutta, joka tapauksessa työantajalla on oikeus palkata vain parhaista parhaat eikä ole mikään pakko tyytyä tusinahakijoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Eikö etukäteen "oikeiden" vastausten opettelu sentään kerro, että henkilö on kiinnostunut tehtävästä ja on valmis tekemään töitä sen saadakseen? Ehkä myös, että oppimiskykyä löytyy. Miten te niistä voitte päätellä, että henkilö nimenomaan ei sovellu tehtäväänne?

Se nyt on vain niin, että tuota "oikein vastaamista" opetetaan nykyään. Sitä opettavat rekrykonsultit, lehtien sivuilta löydät juttuja, miten työhaastattelussa pitäisi vastata, työttömille järjestetään aiheesta kursseja. 

Vielä jos ilmoituksenne on sitä samaa geneeristä shaibaa mitä työpaikkailmoitukset nykyään ovat (näköalapaikat ja huippuosaajat ja keihäänkärjet ja dynaamiset tiimit vain vilisee), niin molemminpuolinen teatteriesitys voikin alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Tulee mieleen, että haastattelijatkin voivat töpeksiä haastattelutilanteen. Ilmapiiri voi olla niin painostava, että siinä ei pysty olemaan rennosti eikä mieleen tule mitään järkevää sanottavaa. Kysyttekö haastateltavalta esimerkkejä? Miten autatte vastaamisessa niissä tilanteissa, joissa haastateltava jäätyy jännityksen takia? Oletteko miettineet, millainen ilmapiiri tilanteeseen syntyy, kun uusi ihminen astuu sisään huoneeseen?

Olen käynyt monenlaisissa työhaastatteluissa ja siinä on tullut huomattua, että jo haastatteluun valitulla tilalla on merkitystä siinä, miten stressaava tilanne on. Ja sillä, miten haastattelijat käyttäytyvät, kun tulee sisään huoneeseen.

Kyllä me osaamme erottaa jännityksen ja ylimielisyyden, ole huoleti. Meillä viihdytään töissä keskimäärin yli 5 vuotta, joten ihan surkea työpaikka tämä ei ole ja työpaikkaa vaihtavat ovat aika usein tehneet sen muuttaakseen muualle - joko ulkomaille tai lähemmäs entistä kotiseutuaan.

Haastattelutilanne ei ole sota, jossa etsitään voittajaa. Siinä etsitään tiettyyn tehtävään parasta työntekijää, joka viihtyisi meillä mahdollisimman pitkään. Emme halua, että joku jättää vakipaikkansa 200 km päässä, muuttaa perheineen paikkakunnalle ja sitten toteamme koeaikana, että sorry, olit virherekrytointi. Meidän mielestämme se olisi aika lailla julmaa, joten haluamme olla varmoja, että valintapäätös ei ole kummallekaan osapuolelle ongelmallinen.

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Se, millainen on työkaverina, riippuu siitä yhteisöstä. Jokainen osaa sanoa olevansa luotettava ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen, vaikkei olisi kumpaakaan. Saattaa jopa itse todella uskoa niin, eikä näe itsessään vikaa kun riitelee kaikkien kanssa. Jos työyhteistö on huonohenkinen, sen aistii ja silloin minä olen hiljaa, teen työni ja vapaa-ajat käytän uuden työn etsimiseen. 

Mutta jos et osaa kertoa, miten luottava työkaveruutesi ilmenee, niin syytätkö siitä työyhteisöä?

Tuntuu typerältä sanoa, että on työpaikalla ajoissa, koska se on itsestäänselvyys. Ihan kuin olisin sitä mieltä, että muut eivät varmaankaan ole. Tuntuu typerältä sanoa, että pidän työpaikan tiedot omana asianani, koska sekin on itsestään selvyys. Antaisin vaikutelman, että kaikki muut juoruilee kaiken eteenpän. Tuntuu typerältä sanoa, että teen sovitut työtehtävät, koska sekin on itsestäänselvää, antaisin vaikutelman, ettei entisetkään työntekijät taida tähän kyetä. Se se vasta typerää onkin, jos sanoisin, etten kavalla rahoja kassasta - jos työpaikalla on kassa. Siitä tulisi kuva, että ylipäätään olen harkinnut asiaa. 

Viestiesi perusteella vaikuttaa siltä, että jos teille päätyisin, lähtisin koeajalla paikkaan, jossa osataan kiinnittää huomiota oleellisiin asioihn rekrytointitilanteessa. Toivottavasti et ole rekrytoijta. Olen alallani osaaja ja nykyiseen työpaikkaani ns. headhuntattu, joten jotain taidan kuitenkin osata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Eikö etukäteen "oikeiden" vastausten opettelu sentään kerro, että henkilö on kiinnostunut tehtävästä ja on valmis tekemään töitä sen saadakseen? Ehkä myös, että oppimiskykyä löytyy. Miten te niistä voitte päätellä, että henkilö nimenomaan ei sovellu tehtäväänne?

Se nyt on vain niin, että tuota "oikein vastaamista" opetetaan nykyään. Sitä opettavat rekrykonsultit, lehtien sivuilta löydät juttuja, miten työhaastattelussa pitäisi vastata, työttömille järjestetään aiheesta kursseja. 

Vielä jos ilmoituksenne on sitä samaa geneeristä shaibaa mitä työpaikkailmoitukset nykyään ovat (näköalapaikat ja huippuosaajat ja keihäänkärjet ja dynaamiset tiimit vain vilisee), niin molemminpuolinen teatteriesitys voikin alkaa.

Toki tiedämme, että ns. oikeinvastaamista opetellaan, mutta pelkkä adjektiivien luetteleminen ei haastattelussa riitä, pitää osata kertoa, mitä niillä tarkoittaa. Sitä taas valitettavan harva on oikeasti miettinyt etenkin kun ne adjektiivit "luotettava ja innostunut" pitää saada sovitettua työtehtävän kontekstiin.

Meillä ei ole tarjolla näköalapaikkaa eikä ole tarvetta huippuosaajalle, ole huoleti. Meillä tehdään ihan tavallista työtä tavallisessa työyhteisössä, ehkä merkityksellistä, jos nyt joku täky täytyy asetella. Työhaastattelussa puhumme siitä konkreettisesta työstä, joten olisi aika arvokasta tietää, mitä työssä tehdään ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat muodollisesti pätevällä?

Mutta, joka tapauksessa työantajalla on oikeus palkata vain parhaista parhaat eikä ole mikään pakko tyytyä tusinahakijoihin.

Joskus voi olla vaihtoehtoina tyytyä tusinahakijoihin tai pistää pillit pussiin. Ei niitä parhaista parhaita joka työnantajalle riitä.

Vaikka siihenhän tämä taitaa olla menossa, parhaista parhaimmat joutuvat raatamaan niska limassa ja suurta enemmistöä ei kelpuuteta työtä tekemään, kun ovat niin keskinkertaisia. Sitten ihmetellään, miksei työttömät mene töihin, vaikka on huutava työvoimapula.

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo on ihan oikea vastaus, koska jos ei ole vastuussa koko talosta, niin ei pidä kuvitella, että saa sen vastuun ottaa. Tai että se pitäisi ottaa. Pitää ymmärtää, mikä on minun työtäni, mikä muiden.

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo oli oikea vastaus ja ymmärrän hyvin, miksi valittiin. Hän ei alkanut jauhaa valheellista diipadaapaa siitä, että tekisi töitä entistä ahkerammin ja tekisi muidenkin työt ja ylitöitä jne, mikä suomeksi tarkoittaa että polttaisi itsensä loppuun ja saikulla olisi kohta hänkin, burnouteista tulee muuten pitkiä saikkuja. Vaan  hän oli rehellinen ja tiesi, että tuollaista tilannetta ei tule, huonosti hoidetussa firmassa tuollaista kysymystä ei olisi esitetty, koska siellä se voisi olla todellinen tilanne, mikä uudelta työntekijältä salattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Se, millainen on työkaverina, riippuu siitä yhteisöstä. Jokainen osaa sanoa olevansa luotettava ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen, vaikkei olisi kumpaakaan. Saattaa jopa itse todella uskoa niin, eikä näe itsessään vikaa kun riitelee kaikkien kanssa. Jos työyhteistö on huonohenkinen, sen aistii ja silloin minä olen hiljaa, teen työni ja vapaa-ajat käytän uuden työn etsimiseen. 

Mutta jos et osaa kertoa, miten luottava työkaveruutesi ilmenee, niin syytätkö siitä työyhteisöä?

Tuntuu typerältä sanoa, että on työpaikalla ajoissa, koska se on itsestäänselvyys. Ihan kuin olisin sitä mieltä, että muut eivät varmaankaan ole. Tuntuu typerältä sanoa, että pidän työpaikan tiedot omana asianani, koska sekin on itsestään selvyys. Antaisin vaikutelman, että kaikki muut juoruilee kaiken eteenpän. Tuntuu typerältä sanoa, että teen sovitut työtehtävät, koska sekin on itsestäänselvää, antaisin vaikutelman, ettei entisetkään työntekijät taida tähän kyetä. Se se vasta typerää onkin, jos sanoisin, etten kavalla rahoja kassasta - jos työpaikalla on kassa. Siitä tulisi kuva, että ylipäätään olen harkinnut asiaa. 

Viestiesi perusteella vaikuttaa siltä, että jos teille päätyisin, lähtisin koeajalla paikkaan, jossa osataan kiinnittää huomiota oleellisiin asioihn rekrytointitilanteessa. Toivottavasti et ole rekrytoijta. Olen alallani osaaja ja nykyiseen työpaikkaani ns. headhuntattu, joten jotain taidan kuitenkin osata. 

Kerro, mitä ne olennaiset asiat ovat. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä itse vastaat.

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä hakusatoa:

Tulee hakemus, tyyppi katoaa kun pieru Saharaan ennen haastattelua tai sen jälkeen,

Valittu on saanut muualta työtä, hakijan kielitaito ei riitä, valittu ottaa vastaan ja peruu, joku muu syy jonka perusteella ei valikoidu. Tästä päästään siihen että haku käynnistyy uudelleen koska valittu osoittautuukin sopimattomaksi työhön yms. Nykyään hakemuksia ei edes tule, ja jos niin epäpäteviltä.

Ei tosiaan ole yksinkertaista rekrytointi.

Sosiaaliala taitaa olla?

Sama vielä, että systeemiä ajataan suuntaan, jossa sijaisetkin olisi oltava päteviä. Samaan aikaan edes vakkaripaikkoihin ei ole hakijoita.

Ei voi kun nauraa!

Niin, meillä on olemassa virkamiestoimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä, joka yksiselitteisesti määrittää, että sosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan pätevä sosiaalityöntekijä ja sijaisena maisterivaiheen sosiaalityön opiskelija. Hakijoitahan ei aina ole ja virkoja on auki joskus pitkäänkin. Omani kun otin vastaan oli piiri ollut puoli vuotta hoitamatta. Oli niiden asiakkaiden päivystystasoiset asiat hoidettu, mutta ei muuta. Monen asiakkaan asiat ovat hoitamatta joskus paljon pidempääkin. Samalla lailla asiakkaat odottavat koska saavat kunnassa rekrytoitua vaikkapa psykiatria tai päihdetyöntekijää. Odotusajat voivat olla hyvinkin pitkiä. Minusta tässä ei ole mitään nauramista.

Meillä työnhakijalle annetaan tehtävä, tunti aikaa se tehdä ja sitten katsotaan, mitä syntyi. Valitettavan usein ei synny mitään.

Vierailija kirjoitti:

En tyydy haastattelijana siihen, että joku luettelee adjektiiveja, vaan pitää pystyä kertomaaan konkreettisia esimerkkejä, miten on toiminut tai toimisi tietynlaisissa tilanteissa.

Huomaatko myös kertoa haastateltavalle, että tuollaisia esimerkkejä haluaisit kuulla?

Sitähän me siellä pöydän toisella puolella ihmettelemme, että mitä tuo nyt noilla kysymyksillää oikein on hakemassa. 

Omituisimpia kokemuksiani työhaastatteluista on paikka, jota en saanut, ja kun kysyin mistä kiikasti, väitettiin, että oikein vakuututtu SQL-osaamisestani. Missään vaiheessa ei ollut pyydetty sitä esittelemään konkreettisesti. Olisihan voitu pistää eteen vaikka ohjelmointitehtävä, jossa pitää laatia jotain monimutkaisempia kyselyitä tai päivityksiä. Ei sitten tullut itsellenikään mieleen, että olisi erityisesti juuri siitä pitänyt tarkemmin jotain selittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole löytynyt sopivaa, joko ne hakijat eivät ole halunneet sinne töihin tai työnantaja ei ole heitä halunnut.

Vuoden itsestäänselvyyspalkinto on tulossa sinne. Epäironisesti kysyn että ihanko tosissasi heität tällaisia?

Toisille kaikkien kanssa toimeen tuleminen on sitä, että puhua pälpättää työajallakin ja haluaa olla kaikkien kaveri myös työajan ulkopuolella. Toisille se on sitä, että ei ala riidellä kenenkään kanssa. Kaikessa on myös varjopuolensa. Joidenkin kanssa kun ei voi olla eri mieltä, ettei se toinen ala haastaa riitaa vaikka kyse olisi siitä laitetaanko vessapaperirulla miten telineeseen. Kaikessa myötäily on äärimmäisen huono tapa tulla kaikkien kanssa toimeen, se voi tarkoittaa sitä, että antaa periksi älyttömissäkin päätöksissä. Kuitenkin "olen asiallinen enkä ala riidellä erimielisyyksissä" voi suomeksi tarkoittaa, että annan kaikessa periksi. "Juttu luistaa" voi tarkoittaa, että juttua on työtehtävien suorittamisen kannalta ihan liikaakin. Se mitä työhaastattelussa sanotaan, voi todelisuudessa tarkoittaa ihan muuta. Rekrytointitilanteessa on osattava erottaa diipadaapa todellisuudesta. 

Minua sanotaan joskus harrastuspuolella kaikkien kanssa toimeentulevaksi. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että nielen idioottimaisuudet, kun en jaksa riidellä. Mutta töissä en niin tekisi, koska asiakas voi joutua maksamaan idioottimaisista ideoista. Tällainen tilanne on nyt meillä menossa, yksi suunnittelija haluaa sen lentävän yksisarvisen, kun tavallinen märehtivä lehmä riittäisi. Onneksi saa ladata akkuja kun pitää taas uuden vuoden jälkeen ottaa asia esille ja kysyä, maksatko sinä muidenkin osuuden, koska vähempikin riittää ja vähempi on myös järkevämpi käyttää.