Ei ihan mene minulla jakeluun nämä työpaikat, joihin on määräaikaan mennessä tullut useitakin muodollisesti pätevien ihmisten hakemuksia, mutta silti työpaikka laitetaan hakuun uudelleen!

En vastaa rekrystä tai palkkaamisesta mutta se että hakijoita on paljon ei tarkoita että löytyisi oikeaa henkilöä rooliin. Aiemmilla työpaikoillani on avoimesti haastateltu paperilla sopivia kandidaatteja mutta siitä on vielä pitkä matka siihen että henkilö valittaisiin rooliin vaikka speksit sinällään olisi kunnossakin. Voi olla että jokin tärkeä osaamisalue uupuu (Excel, englanti, jokin systeemi) tai työntekijä ei perhesyistä voi tehdä töitä iltaisin/viikonloppuisin. Tai hakijan persoona ei tunnu hyvältä matchilta rooliin.

Minun vahvuuteni on aina ollut fiksuus ja looginen ajattelu. Tiedän, että olisin hyvä työntekijä töihin, joissa vaaditaan aivoja. En kuitenkaan edes vaivaudu hakemaan, koska ei minulla ole tarpeeksi mustaa valkoisella. Tällaisiin töihin on kauheat vaatimukset, etenkin koulutuspuolella. Lisäksi pitää olla kokemusta siitä, tästä ja tuosta.

En siis ole mikään insinöörityyppinen pohdiskelija, vaan minulla on hyvä looginen päättelykyky ja tykkään käyttää aivojani. Se ei vain riitä.

En tosin ole työtön, mutta kuitenkin.

Minulle mieluisa työ olisi sellainen, jossa olisi aivot narikkaan-hommaa ja vastapainoksi jotain aivoja vaativaa paperihommaa, jossa täytyy esimerkiksi oikolukea ja tarvittaessa korjata teksti tai ymmärtää ohjeet tai jotain tämäntyyppistä. Välillä keittelisin kahvia ja tekisin jotain aivotonta ja sitten keskittyisin taas paperityöhön. Pientä näpertämistä taas vihaan ja olen aina vihannut. En siis ole käsityötyyppinen ihminen enkä jaksa keskittyä mihinkään palapeleihin sun muihin.

Vierailija kirjoitti:

Keski- ja ylemmän tason johdon työpaikkojen täyttämisessä ollaan monesti yllättävänkin joustavia koulutusvaatimusten suhteen, esim maa- ja metsätaloustieteiden maisteri voi päästä sosiaalijohtajaksi jne.

Tietyissä virastoissa pätevät vieläkin puoluuekirjat ja tuttavuussuhteet. Tämä näkyy sitten valitettavasti myös laadussa.

Tai sitten sellainen työ, jossa pitäisi ratkoa pulmia eli käyttää sitä loogista puolta. Se olisi minulle hyvä, mutta turha minun on sellaisiin hakea, koska en ole paperilla pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Minun vahvuuteni on aina ollut fiksuus ja looginen ajattelu. Tiedän, että olisin hyvä työntekijä töihin, joissa vaaditaan aivoja. En kuitenkaan edes vaivaudu hakemaan, koska ei minulla ole tarpeeksi mustaa valkoisella. Tällaisiin töihin on kauheat vaatimukset, etenkin koulutuspuolella. Lisäksi pitää olla kokemusta siitä, tästä ja tuosta.

En siis ole mikään insinöörityyppinen pohdiskelija, vaan minulla on hyvä looginen päättelykyky ja tykkään käyttää aivojani. Se ei vain riitä.

En tosin ole työtön, mutta kuitenkin.

Minulla sama, tosin insinööri olen, mutta aika usein vaaditaan osaamista ohjelmista, jotka kuulostavat tosi hienoilta. Kun niitä alkaa käyttää, ne ovat helppoja ja nopeasti opittavissa ihan itsestään. Oma työni löytyi pienestä suunnittelutoimistossa, missä monipuolisuus on hyödyksi, kun teen myös toimistotöitä, assarin hommia ja suunnittelua. Ohjelmistakin pari on itse räätälöityjä valmisohjelmien päälle, eli niihin ei edes koulutusta ole. Välillä tullut luppoaikoja ja olen tehnyt niihin itse materiaalia siltä varalta, että otetaan joskus lisää porukkaa tai jos minä saan sairauskohtauksen tms. niin ei jää pelkästään esimiehen suht. hataran osaamisen varaan. Itse päättelemällä olen oppinut koodaamaan noita ohjelmia vielä vähän käyttäjäystävällisemmäksi. Mutta mulla ei ole paperilla mitään sellaista, missä näkyisi, että osaan koodata valmisohjelmia niiden ohjelmien omilla työkaluilla, on vain peruskurssit koulutodistuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Tulee mieleen, että haastattelijatkin voivat töpeksiä haastattelutilanteen. Ilmapiiri voi olla niin painostava, että siinä ei pysty olemaan rennosti eikä mieleen tule mitään järkevää sanottavaa. Kysyttekö haastateltavalta esimerkkejä? Miten autatte vastaamisessa niissä tilanteissa, joissa haastateltava jäätyy jännityksen takia? Oletteko miettineet, millainen ilmapiiri tilanteeseen syntyy, kun uusi ihminen astuu sisään huoneeseen?

Olen käynyt monenlaisissa työhaastatteluissa ja siinä on tullut huomattua, että jo haastatteluun valitulla tilalla on merkitystä siinä, miten stressaava tilanne on. Ja sillä, miten haastattelijat käyttäytyvät, kun tulee sisään huoneeseen.

Rekryäjät yrittävät myös täällä antaa kuvan siitä, että joka työpaikassa on rekryämässä suuri joukko raudanlujia juuri tiettyyn spesiaalialaan erikoistuneita ammattilaisia lukuisine räätälöityine rekryvaiheineen ja testeineen. Salli mun nauraa.

Liikaa valinnanvaraa, niin eivät osaa päättää. Tähän se johtaa, kun on työnantajan markkinat.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Minulle työpaikka on vain keino saada rahaa  . Puolessatoista vuodessa tympäännyn saman toistoon , ei mitään oppimista enää . Siispä olen vaihtanut ihan kokemuksen ja oppimisen vuoksi aloja ja paikkoja ja paikkakuntiakin .  Ikitatit viroissaan ovat sitten eri asia . Ei sovi mulle sellainen , eikä muillekaan normaaleille ,yritteliäille .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Tulee mieleen, että haastattelijatkin voivat töpeksiä haastattelutilanteen. Ilmapiiri voi olla niin painostava, että siinä ei pysty olemaan rennosti eikä mieleen tule mitään järkevää sanottavaa. Kysyttekö haastateltavalta esimerkkejä? Miten autatte vastaamisessa niissä tilanteissa, joissa haastateltava jäätyy jännityksen takia? Oletteko miettineet, millainen ilmapiiri tilanteeseen syntyy, kun uusi ihminen astuu sisään huoneeseen?

Olen käynyt monenlaisissa työhaastatteluissa ja siinä on tullut huomattua, että jo haastatteluun valitulla tilalla on merkitystä siinä, miten stressaava tilanne on. Ja sillä, miten haastattelijat käyttäytyvät, kun tulee sisään huoneeseen.

Rekryäjät yrittävät myös täällä antaa kuvan siitä, että joka työpaikassa on rekryämässä suuri joukko raudanlujia juuri tiettyyn spesiaalialaan erikoistuneita ammattilaisia lukuisine räätälöityine rekryvaiheineen ja testeineen. Salli mun nauraa.

Nykyään on outo trendi, kun rekryfirmoissa on vastavamistuneita 25-vuotiaita tradenomeja, jotka eivät tiedä alasta mitään. En ymmärrä, miten sellainen voi rekrytoida jotain insinöörejä, jos ei erota edes eri suuntautumisaloja toisistaan ja  miten voisikaan, jos ei ole mitään kokemusta alan firmasta edes toimistopuolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Usein osaa ihan hyvin tehdä töitä, vaikka ei osaakaan analysoida sanallisesti, millainen itse on. Vaikka joku sähköasentaja. Ei kai heidän tarvitse työpäiväänsä käyttää itseanalysointeihin?

Kaikilla ei siis tosiaan ole tuo itsensä kaivelu ja miettiminen se keskeinen mielenkiinnon kohde, tai ydinosaamisalue. Työasioista voi silti osata puhua ihan hyvin.

Aika harvoin osaavat ihan hyvin tehdä töitä, jos eivät kykene kertomaan, millainen työkaveri on luotettava sähköasentaja. Sekö, joka on töissä sovittuun aikaan vai se, joka ei juoruile kavereiden asioista eteenpäin.

Sulle pitää siis sähköalan ammattilaisen kyetä kertomaan haastattelussa, että hyvä sähkömies tai minkään muunkaan alan hyvä työntekijä ei myöhästy töistä tai juoruile (????????) - ja jos ei kerro, ei ole kykenevä tekemään vaativaa usean kerrostalon sähkösuunnittelua ja -toteutusta ammattimaisesti ja ripeästi???

Arvon naiset, herrat ja muunsukupuoliset: tämäkö on rekrytoinnin taso nykyään? Onneksi ei ilmeisesti duunarialoilla: siellä ne meriitit vielä merkitsevät eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Tämä muuten olisikin hyvä kysymys, kokemuksen rintaäärellä. Muutamia kokemuksia huonoista työkavereista tuli mieleen. Yksi oli laiskuri, joka istuskeli pöydän kulmilla ja koetti saada muita puhumaan viikonlopun bileistä, tämä kaupungin erään päällikön tytär ja suhteilla tietysti kaupungin toisessa yksikössä. Ei tainnut omaan yksikköönsä haluta. Tulin toimeen ihan vain ignooraamalla suurimman osan ja vastailemalla joo-tyyliin ja sanomalla lopulta että mulla pitää nyt hoitaa tämä homma, jutellaan ruokiksella. Toisessa tapauksessa riitelevät osapuolet, jotka kumpikin yrittivät saada leiriinsä. Tässä taas sveitsimäinen asenne, paikalta poistuminen jos oli mahdollista tai sitten huomion kiinnittäminen työtehtäviin, yhdessä vaiheessa sanoin, että teillä on varmaan paras jutella asiasta yksikön päällikön kanssa, minä en oikein osaa ottaa kantaa näin ulkopuolisena. Toinen ei oikein tykännyt, toinen oli asiallisempi. Sitten oli se, joka ei vain osannut hommia. Tästä selvisin osoittamalla aputehtäviä, joissa ei voinut mokata, mutta kyseessä määräaikainen tukityö, taisi olla vähän erityisnuori, jolla oppimisvaikeuksia,  niin en alkanut valittaa vaan tein itse ne vaikeimmat työt ja annoin hänelle onnistumisen kokemuksia helpoilla tehtävillä. Joskus tein hänen kanssaan yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo oli oikea vastaus ja ymmärrän hyvin, miksi valittiin. Hän ei alkanut jauhaa valheellista diipadaapaa siitä, että tekisi töitä entistä ahkerammin ja tekisi muidenkin työt ja ylitöitä jne, mikä suomeksi tarkoittaa että polttaisi itsensä loppuun ja saikulla olisi kohta hänkin, burnouteista tulee muuten pitkiä saikkuja. Vaan  hän oli rehellinen ja tiesi, että tuollaista tilannetta ei tule, huonosti hoidetussa firmassa tuollaista kysymystä ei olisi esitetty, koska siellä se voisi olla todellinen tilanne, mikä uudelta työntekijältä salattaisiin.

Ei, ei ole mitään oikeaa vastausta tuohon kysymykseen. Etenkään sellaista, että sellaisen lohkaisemalla osoittaa olevansa sopiva työhön. Henkilö oli varmaan muutenkin pätevä ja sopiva haettuun paikkaan. Joku toinen olisi vastannut hiukan eri tavoin mutta olisi ollut ihan yhtä hyvä ydintehtävissään, joita eivät ole muuten ole nokkelat vastaukset triviaaleihin hauskoihin kompakysymyksiin tai latteisiin "missä-näet-itsesi-viiden-vuoden-päästä"-tivauksiin.

Olin rekryprosessissa niin kauan että meitä oli vain kaksi jäljellä josta toinen valittiin. Koko prosessi testeineen ja useine haastatteluineen ja käytännön näytön sekä pällikokeineen kesti n. 3kk.

Minulle informoitiin ystävällisesti että ei natsannut. Kohtelu oli todella inhimillistä ja hienoa työnantajan puolelta. 

Kävipä niin että työpaikan saanut sitten vetäytyi, syystä tuntemattomasta eikä työtä koskaan aloittanut. 

Sen sijaan että sieltä sitten olisi otettu yhteyttä että näin pääsi käymään, vieläkö kiinnostaa, niin uusi ilmoitus matkaan ja koko rekryprosessi aloitettiin uudestaan. 

Tämä ilmeni sitten myöhemmin minulle, ja uusi 3kk rekryä tulilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo on ihan oikea vastaus, koska jos ei ole vastuussa koko talosta, niin ei pidä kuvitella, että saa sen vastuun ottaa. Tai että se pitäisi ottaa. Pitää ymmärtää, mikä on minun työtäni, mikä muiden.

Eli oikea vastaus olisi lähteä omin luvin lomalle? Vai se että osoittaa olevansa huumorimiehiä, eli työhön haetaan työpaikan pelleä?

Muodollinen pätevyys on vasta pohja. Kaikki sen päälle tuleva erottaa hakijoita toisistaan: Substanssiosaaminen, motivaatio, työskentelytyyli, aiempi työkokemus, odotukset työlle ja palkkaukselle, vahvuudet/heikkoudet, vuorovaikutustaidot, persoona jne.

Näistä tietysti todellinen osaaminen (ei pelkkä tutkinto) ja kokemus sekä motivaatio ovat erityisen tärkeitä.

Juuri vähän aikaa sitten ihan Yleisradiolla oli sama juttu. Haettiin yksinkertaiseen tehtävään osaajaa, ja tehtävä oli artikkeleiden kirjottelua, jonka osaa kuka tahansa toimitusharjoittelija tai harjoittelija. Sieltä väitettiin ettei paikkaan ollut tullut yhtään hakemusta, vaikka itsekin hain. Lopulta sain viestin, että mitäs tänne haet, ja lopulta vastauksen että kiitos, mutta ei kiitos. Kiinnostaisi tietää mikä siinäkin oli taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olin rekryprosessissa niin kauan että meitä oli vain kaksi jäljellä josta toinen valittiin. Koko prosessi testeineen ja useine haastatteluineen ja käytännön näytön sekä pällikokeineen kesti n. 3kk.

Minulle informoitiin ystävällisesti että ei natsannut. Kohtelu oli todella inhimillistä ja hienoa työnantajan puolelta. 

Kävipä niin että työpaikan saanut sitten vetäytyi, syystä tuntemattomasta eikä työtä koskaan aloittanut. 

Sen sijaan että sieltä sitten olisi otettu yhteyttä että näin pääsi käymään, vieläkö kiinnostaa, niin uusi ilmoitus matkaan ja koko rekryprosessi aloitettiin uudestaan. 

Tämä ilmeni sitten myöhemmin minulle, ja uusi 3kk rekryä tulilla.

Minut taas on päinvastoin palkattu niin, että firmassa oli alunperin toinen paikka auki. Siihen en päässyt edes haastatteluun, mutta parin kuukauden kuluttua kutsuttiin saman firman toisen osaston avautuneen paikan haastatteluun ja sain paikan.