Ei ihan mene minulla jakeluun nämä työpaikat, joihin on määräaikaan mennessä tullut useitakin muodollisesti pätevien ihmisten hakemuksia, mutta silti työpaikka laitetaan hakuun uudelleen!

Uuden ihmisen palkkaaminen on riski. Muodollinen pätevyys ei kerro ihmisen luonteesta mitään. Kirjalliset hakemukset ja ansioluettelot kannattaa kokemukseni mukaan tehdä siten, että pääsee suulliselle kierrokselle jossa pitää loistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski- ja ylemmän tason johdon työpaikkojen täyttämisessä ollaan monesti yllättävänkin joustavia koulutusvaatimusten suhteen, esim maa- ja metsätaloustieteiden maisteri voi päästä sosiaalijohtajaksi jne.

Metsätalous (amk tai yliopisto) ja tradenomi ovat eniten valitut.

Voin allekirjoittaa tämän, sillä olen 1980-luvun metsäopistokoulutuksella saanut erittäin vaihtelevan ja monipuolisen, joskin hyvin katkonaisen työuran. Ei ole ollut mitenkään tavatonta, että entisaikaan pienen pitäjän pankinjohtajalla oli maa- tai metsäalan koulutus.

Nykyään vaikuttaa enemmän ainevalinnat. Jos varsinaisia kelpoisuusvaatimuksia ei ole, esimerkiksi markkinointityöhön otetaan luultavasti mieluummin sellainen, jonka opintoihin ja varsinkin työharjoitteluun sisältyy enemmän kaupallisia aineita kuin puuntuotantoa.

Vierailija kirjoitti:

Tyhjäpäärekryt mielipuuhassaan: on niin kivaa sanoa monille hakijoille, että kiitos, mutta ei kiitos, valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Siitä tulee heille orgasmin veroisia kiksejä.

Jos koskaan oikeasti olisit mukana rekryprosessissa, et kuvittelisi tällaisia typeryyksiä. Se on ihan hiton työlästä ja veemäistä hommaa.

Meillä uudestaan hakuun laitettava tarkoittaa juurikin sitä, että isostakaan joukosta ei ole löytynyt sopivaa. Eli pelkkä pätevyys ei ratkaise. Joskus käy myös niin, että tehtävään valittu peruukin syystä tai toisesta tulonsa ja sitten esim. ns. toiseksi tullut onkin saanut  jo muuta duunia tms. ja haku joudutaan aloittamaan silloin uudestaan. 

Lienevät firman mainoksia, joilla yritetään näyttää, että hyvin menee.

Nokiahan oli huippuaikoinaan tunnettu tästä, että laittoi miltei joka sunnuntai sivun työpaikkailmoituksen hesariin, oli paikkoja varsinaisesti auki tai ei. Sillä haettiin näkyvyyttä ja todellisia huipputyyppejä, eli jos joku ylipätevä yksisarvinen sattuu hakemaan, eikä pyydä liikaa palkkaa, niin otetaan se. Tätä niillä yhä haetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole löytynyt sopivaa, joko ne hakijat eivät ole halunneet sinne töihin tai työnantaja ei ole heitä halunnut.

Tuossahan skenaario on juuri, että sopivia löytyy, mutta työnantaja ei halua heitä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjäpäärekryt mielipuuhassaan: on niin kivaa sanoa monille hakijoille, että kiitos, mutta ei kiitos, valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Siitä tulee heille orgasmin veroisia kiksejä.

Jos koskaan oikeasti olisit mukana rekryprosessissa, et kuvittelisi tällaisia typeryyksiä. Se on ihan hiton työlästä ja veemäistä hommaa.

Meillä uudestaan hakuun laitettava tarkoittaa juurikin sitä, että isostakaan joukosta ei ole löytynyt sopivaa. Eli pelkkä pätevyys ei ratkaise. Joskus käy myös niin, että tehtävään valittu peruukin syystä tai toisesta tulonsa ja sitten esim. ns. toiseksi tullut onkin saanut  jo muuta duunia tms. ja haku joudutaan aloittamaan silloin uudestaan. 

Jos se on niin veemäistä, niin voisitte vain tyytyä vähän huonompaan sen sijaan että odotatte ihmeidentekijää.

Suurin osa duunareista kuitenkin on keskinkertaisia vain. Se riittää teillekin ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Olen työnhaussa ja tällä hetkellä tuntuu, että näitä täyttämättä jättämisiä ja hakuajan pidentämisiä on aikaisempaa enemmän. Olen tällä hetkellä myös työssä paikkassa, johon haetaan uutta työntekijää edellisen rekrytoinnin mentyä pieleen. Tällä taustalla tulkintani on se, että kokemattomat rekrytoijat eivät ole tottuneet tilanteeseen, jossa hakemuksia ei tulekaan pilvin pimein ja pääsee valitsemaan haastatteluun eri tavoin erittäin sopivia hakijoita. Nyt pitäisi valita joku niistä, jotka ovat hyviä - ei voi saada ylipätevää supersuorittajaa puolella siitä palkasta, mitä pitäisi oikeasti maksaa.

Minä en kelpaa tämänhetkiselle työnantajalleni auki olevaan paikkaan, koska he eivät halua, että alan tehdä muodollisesti vaativampaa työtä, kun kerran teen sitä jo tällä hetkellä pienemmällä palkalla. Siksipä ainoa mahdollisuus tuntuu olevan hakea työtä muualta.

Uskon kyllä, että keskimäärin oikeus tapahtuu eli fiksut ja/tai suhteellisuudentajuiset rekrytoijat tekevät nyt hyvät rekrytoinnit ja nämä itsestään ja puljustaan liikoja luulevat ovat uudestaan ja uudestaan pulassa, kun rekrytointi ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Usein osaa ihan hyvin tehdä töitä, vaikka ei osaakaan analysoida sanallisesti, millainen itse on. Vaikka joku sähköasentaja. Ei kai heidän tarvitse työpäiväänsä käyttää itseanalysointeihin?

Kaikilla ei siis tosiaan ole tuo itsensä kaivelu ja miettiminen se keskeinen mielenkiinnon kohde, tai ydinosaamisalue. Työasioista voi silti osata puhua ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Muuttakaa tuota ja ruvetkaa hyödyntämään sitä koeaikaa. Pakkoko teidän on toimia samoin kuin aina ennekin olette tehneet?

Siis tietysti haette edelleen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, mutta sehän alkaa koeajalla. Mitä luultavimmin saatte palkattua ihan työhönsä kykenevän tyypin, jolloin työ jatkuu koeajan jälkeenkin.

Yhdessä edellisessä työpaikassani oli tiiminvetäjä, jolla ei ollut mitään omia töitä. Hän delegoi kaiken mahdollisen alaisilleen ja korkeintaan lähetti näiden tekemiä töitä eteenpäin omissa nimissään. Tämä pomo oikein hekumoi, kun tiimiin palkattiin työntekijä, koska vihdoinkin hänellä oli jotakin tekemistä useammaksi viikoksi.

Itse rekrytointiprosessi oli yhtä teatteria. Ensin ilmoitusta hiottiin alaisten kanssa päivätolkulla, ja lopputuloksena oli ilmoitus, jossa haettiin käytännössä yksisarvista – piti olla korkeakoulututkinto, useamman vuoden kokemus ja alaan liittyviä harrastuksia, mutta kuitenkin piti tyytyä todella matalan tason titteliin, tehtäviin ja palkkaan. Sitten ihmisiä kutsuttiin ja jätettiin kutsumatta haastatteluihin ihan mielivaltaisista syistä. Esimerkiksi yksikin väärä firma CV:ssä (vaikka kokemus olisikin relevanttia) tai "huonosta" yliopistosta hankittu tutkinto esti haastatteluun pääsyn. Ihmisiä haastateltiin vaikka millä mitalla, mutta kukaan ei kelvannut, koska he eivät olleet "hyviä tyyppejä", eli täysin pomon kaltaisia sosiaalisia p**kanjauhajia.

Ei siis liene ihme, että nämä ilmoitukset roikkuivat netissä viikko-, jopa kuukausitolkulla, ja jo kertaalleen suljettuja rekryjä avattiin uudelleen. Olisi tehnyt mieli lähettää hakeneille viestiä, että he kyllä väistivät luodin, kun eivät päätyneet tuon sekopään tiimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Tulee mieleen, että haastattelijatkin voivat töpeksiä haastattelutilanteen. Ilmapiiri voi olla niin painostava, että siinä ei pysty olemaan rennosti eikä mieleen tule mitään järkevää sanottavaa. Kysyttekö haastateltavalta esimerkkejä? Miten autatte vastaamisessa niissä tilanteissa, joissa haastateltava jäätyy jännityksen takia? Oletteko miettineet, millainen ilmapiiri tilanteeseen syntyy, kun uusi ihminen astuu sisään huoneeseen?

Olen käynyt monenlaisissa työhaastatteluissa ja siinä on tullut huomattua, että jo haastatteluun valitulla tilalla on merkitystä siinä, miten stressaava tilanne on. Ja sillä, miten haastattelijat käyttäytyvät, kun tulee sisään huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Se, millainen on työkaverina, riippuu siitä yhteisöstä. Jokainen osaa sanoa olevansa luotettava ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen, vaikkei olisi kumpaakaan. Saattaa jopa itse todella uskoa niin, eikä näe itsessään vikaa kun riitelee kaikkien kanssa. Jos työyhteistö on huonohenkinen, sen aistii ja silloin minä olen hiljaa, teen työni ja vapaa-ajat käytän uuden työn etsimiseen. 

Haluavat jatkaa hakuaikaa ja kartoittaa, löytyisikö lisää hakijoita. Rekrytointi on kallis investointi tulevaisuuteen, ja virherekrytoinnista kärsii pahimmillaan vuosikymmeniä. Eli on järkevää toimia varman päälle.

Se ei, että on muodollisesti pätevä, todellakaan välttämättä tarkoita, että olisi hyvä rekrytointi tiettyyn tehtävään…

Pätevä ja sopiva ei ole synonyymejä. Rekryvaiheessa voi työtehtävä täsmentyä, jos kyseessä uusi tehtävä ja halutaankin jotain tiettyä osaamista, mitä hakijoilta ei löydykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski- ja ylemmän tason johdon työpaikkojen täyttämisessä ollaan monesti yllättävänkin joustavia koulutusvaatimusten suhteen, esim maa- ja metsätaloustieteiden maisteri voi päästä sosiaalijohtajaksi jne.

Metsätalous (amk tai yliopisto) ja tradenomi ovat eniten valitut.

Voin allekirjoittaa tämän, sillä olen 1980-luvun metsäopistokoulutuksella saanut erittäin vaihtelevan ja monipuolisen, joskin hyvin katkonaisen työuran. Ei ole ollut mitenkään tavatonta, että entisaikaan pienen pitäjän pankinjohtajalla oli maa- tai metsäalan koulutus.

Nykyään vaikuttaa enemmän ainevalinnat. Jos varsinaisia kelpoisuusvaatimuksia ei ole, esimerkiksi markkinointityöhön otetaan luultavasti mieluummin sellainen, jonka opintoihin ja varsinkin työharjoitteluun sisältyy enemmän kaupallisia aineita kuin puuntuotantoa.

Se entisaikaan oli paljon ennen 1980-lukua. Ei meidän kurssikavereista enää pankinjohtajia tullut, pankkien hallintoneuvostoissa kyllä istuttiin. Meistä tuli toiminnanjohtajia, hankintaesimiehiä, korjuupomoja, kiinteistönvälittäjiä, opettajia, oppilaanohjaajia, yrittäjiä ja aika moni jatkoi opintoja kaupalliselle puolelle.