Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ex-mies halusi eron ja nyt järjetöntä vihaa minua kohtaan
26.12.2021 |
Onko kukaan muu kohdannut samaa ja miten on käynyt ?
Ex-mieheni aloitti salasuhteen avioliittomme aikana ja suhde oli tosi pitkä. Kun sain tietää suhteesta, mies halusi avioeron ja luonnollisestikaan en edes olisi muuta halunnutkaan. Meillä kaksi ala-ikäistä lasta.
Eron jälkeen elämä on tosi hankalaa. Lapset vuoroviikoin ja mies on tosi ilkeä ja hankala. Siis mies , joka halusi eron ja hankki uuden naisen onkin hankala ja ilkeä. Minä olen se ”aikuinen”, ja hoidan pakolliset lasten asiat asiallisesti viesteillä. Ja minimiviestinnällä, koska en halua olla exän kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin pakko. Emme näe kasvotusten , lapset vaihtavat itsenäisesti kotia.
Mutta exä on tosi ilkeä mulle. Jatkuvasti tulee tosi ilkeitä vittuiluviestejä milloin mistäkin aiheesta. Hän yrittää haastaa whapilla riitaa tyhjästäkin, mutta en lähde siihen touhuun mukaan. Haukkuu minua siis pääsääntöisesti. Tämä on tosi raskasta henkisesti.
Loppuuko tämä koskaan? Ja miksi exä on se joka ilkeilee, hänhän se eron halusi toisen naisen vuoksi ja luulisi että hän on nyt onnellinen ja jättäisi rauhaan.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Narsisti haluaa jonkin reaktion. Ihan minkä vain, hyvällä tai pahalla. Se on hänen elämänlähteensä ne reaktiot. Muestä raivostuttaa, kun sinä et enää reagoi. Googlaa narsistinen lähde.
He ovat ihmisenmuotoisia kuoria. Sittten kun uusi lähde jättää niin tulevat katkeriksi vaikka korvaava lähde olisikin. Fantasia hajosi kesäiselle polulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysy siltä miksi olet niin ilkeä kun saitkin mitä halusit
Olen kysynytkin ja vastaukseksi sain, että avioeromme on kuulemma minun syytä. Vastasin hänelle, että ei vaan eromme on hänen syytään sillä hän hankki uuden naisen jo avioliittomme aikana.
Ap
Miesten älykkyysosamäärä ei riitä ymmärtämään omien tekojen seurauksia etukäteen. Kaiken oppivat omista virheistään, kantapään kautta ja kun sen tajuavat, syyllinen pitää löytää naisesta, koska heikko itsetunto ei kestä syyllisyyttä. Kuin pienet lapset. Sinuna sanoisin tiukasti ja suoraan silmiin katsoen "Sinä sait mitä halusit, uuden naisen ja eron, elä sen asian kanssa ja lopeta lapsellinen kiukuttelu, en ole sinun äitisi!". Ehkä on huomannut että vaihtamalla ei parantunutkaan.
Meillä kävi melkein sama.
Mutta exä päättikin muuttaa naisen perään yli 350km päähän. Sen jälkeen alkoi vaatimaan lasta itselleen ja minä "voisin nähdä satunnaisesti vkloppuisin". Näin oli ihan pitkään uuden naisen kanssa puhuttu että hänelle sopii meidän yhteinen lapsi ottaa kuvioon.
Itselläni siis ei ole päihde yms ongelmia, mikä selittäisi tämän ratkaisun. Lukuisia sossuilmoituksia, nyt jo ovat sossusta todenneet etteivät niitä enää huomioi. Keksittiin milloin mitäkin ja selvitettiin kuinka huono äiti olen. Lopulta lähdettiin käräjille.
Totaalisesti meni voimat asian kanssa. Olosuhteet selvitettiin ja koko selvitys isän puolelta on silkkaa vihaa ja mun haukkumista. Lapselle haukutaan jatkuvasti mua ja kaikkea mikä liittyy muhun. Käräjillä todettiin ettei ole syytä siirtää lapsen asumista vieraalle paikkakunnalle jossa ei ole tukiverkostoja.
Piina jatkuu edelleen, isä soittelee lapsen kouluun ja kehoittaa lasuja tekemään. Menee vielä vuosia kunnes lapsi voi itse hoitaa asiansa isän kanssa ilman mua. Väsyttää, vtuttaa.
En tiedä mikä tässä on taustalla. Onko raha vai kateus sitä kohtaan että pärjään loistavasti itsekseni ja lapsi ei isälleen halua muuttaa vaan olla mun luona.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi melkein sama.
Mutta exä päättikin muuttaa naisen perään yli 350km päähän. Sen jälkeen alkoi vaatimaan lasta itselleen ja minä "voisin nähdä satunnaisesti vkloppuisin". Näin oli ihan pitkään uuden naisen kanssa puhuttu että hänelle sopii meidän yhteinen lapsi ottaa kuvioon.
Itselläni siis ei ole päihde yms ongelmia, mikä selittäisi tämän ratkaisun. Lukuisia sossuilmoituksia, nyt jo ovat sossusta todenneet etteivät niitä enää huomioi. Keksittiin milloin mitäkin ja selvitettiin kuinka huono äiti olen. Lopulta lähdettiin käräjille.
Totaalisesti meni voimat asian kanssa. Olosuhteet selvitettiin ja koko selvitys isän puolelta on silkkaa vihaa ja mun haukkumista. Lapselle haukutaan jatkuvasti mua ja kaikkea mikä liittyy muhun. Käräjillä todettiin ettei ole syytä siirtää lapsen asumista vieraalle paikkakunnalle jossa ei ole tukiverkostoja.
Piina jatkuu edelleen, isä soittelee lapsen kouluun ja kehoittaa lasuja tekemään. Menee vielä vuosia kunnes lapsi voi itse hoitaa asiansa isän kanssa ilman mua. Väsyttää, vtuttaa.
En tiedä mikä tässä on taustalla. Onko raha vai kateus sitä kohtaan että pärjään loistavasti itsekseni ja lapsi ei isälleen halua muuttaa vaan olla mun luona.
Mä soittaisin sulle uudelle naiselle ja käskisin sitä lopettamaan sen ukon kiusanteon.
Jännä kyllä kun nää ei tajua, että tekee haittaa myös itselleen isosti.
Vierailija kirjoitti:
Uusi suhde ei ole sellainen kuin on kuvitellut, eli arki astunut kuvioihin.
Tämä + se että ap ei itkekään perään niin kuin mies kuvitteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaat sisaret. Viestit talteen, kelpaavat oikeudessa todisteeksi, jos on oikeutta käytävä hakemassa.
Muistattehan, että vainoaminen ja häirintä ovat rikoksia, joista seuraa rangaistus.
Jos käytös on jatkunut jo jonkin aikaa
Älkää jääkö loputtomiin odottamaan tilanteen pahenemista. Hyvä vastausviesti haukkumiseen, vainoamiseen ja uhkailuun on.
Minua vahingoittava käytöksesi/vainoamisesi/uhkailusi/jne ( mikä onkaan kyseessä) on Suomen lain mukaan rikos ja siitä seuraa rangaistus. Ellet heti lopeta
Vainoamista, uhkailua jne (mikä onkaan kyseessä) . siihen tullaan puuttumaan kaikella sillä voimalla, mikä on tarpeen sen lopettamiseksi.
Ystävällisin terveisin
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi melkein sama.
Mutta exä päättikin muuttaa naisen perään yli 350km päähän. Sen jälkeen alkoi vaatimaan lasta itselleen ja minä "voisin nähdä satunnaisesti vkloppuisin". Näin oli ihan pitkään uuden naisen kanssa puhuttu että hänelle sopii meidän yhteinen lapsi ottaa kuvioon.
Itselläni siis ei ole päihde yms ongelmia, mikä selittäisi tämän ratkaisun. Lukuisia sossuilmoituksia, nyt jo ovat sossusta todenneet etteivät niitä enää huomioi. Keksittiin milloin mitäkin ja selvitettiin kuinka huono äiti olen. Lopulta lähdettiin käräjille.
Totaalisesti meni voimat asian kanssa. Olosuhteet selvitettiin ja koko selvitys isän puolelta on silkkaa vihaa ja mun haukkumista. Lapselle haukutaan jatkuvasti mua ja kaikkea mikä liittyy muhun. Käräjillä todettiin ettei ole syytä siirtää lapsen asumista vieraalle paikkakunnalle jossa ei ole tukiverkostoja.
Piina jatkuu edelleen, isä soittelee lapsen kouluun ja kehoittaa lasuja tekemään. Menee vielä vuosia kunnes lapsi voi itse hoitaa asiansa isän kanssa ilman mua. Väsyttää, vtuttaa.
En tiedä mikä tässä on taustalla. Onko raha vai kateus sitä kohtaan että pärjään loistavasti itsekseni ja lapsi ei isälleen halua muuttaa vaan olla mun luona.
Hyvin usein rahalle olisi käyttöä. Lapsen psyyke ei ainakaan kiinnosta eikä siitä mitään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap- miehesi on puhdas narsisti. Itsekkin sain narsistiseltä exalta ilkeita viestejä- hengitin syvään- enkä vastanut. Löin pelin poikki
Vierailija kirjoitti:
Kas kun ne ongelmat parisuhteessa otetaan puheeksi, eikä tuoda niitä päivänvaloon pettämällä puolisoa. Tätähän miehet eivät näytä ymmärtävän. Miesten mielestä pettäminen on asia, josta naisen pitää ymmärtää että jotain on vialla, kun mölli suomalainen mies ei sen vertaa saa suutaan auki, että voisi ääneen sanoa. Sitten vingutaan ääneen, kun se puoliso lähtee kun ei ymmärtänyt että mies pololla oli vain huono olla. Just.
Kuule yleisempää se on naisilla tämä vieraan hakeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tehdä oman aloituksen, mutta tämä AP:n tekemä onkin aika lähellä omaani.
Meillä ei ole lapsia, mutta muutoin samankaltainen tilanne. Exä käyttäytyi melko ikävästi avioliittomme loppuaikoina, silti minä olisin vielä halunnut jatkaa. Yrittää löytää ratkaisuja jne. kun rakkautta yhä kuitenkin oli molemmin puolin.
Exä itse kuitenkin halusi erota ja varmistelin asiaa useamman kerran että oletko nyt tosissasi... Oli kuulemma varma. En sitten alkanut poikkiteloin vaan hoidettiin sitten ero nätisti ja kaikin puolin kunnioittavasti.
Nyt sitten eron tultua voimaan ja kaikkien käytännön asioiden loppuunsaattamisen jälkeen hän onkin alkanut tosi kylmäksi ja ilkeäksi minua kohtaan.
Muuten asialla ei olisi edes väliä, mutta on joitakin juttuja joiden vuoksi täytyy olla vielä tekemisissä. Itse olen jo eron suhteen ihan fine enkä haikaile enää perään tms. mutta se kylmyys ja ilkeys silti korventaa. Enkä tajua miksi hän tosiaan nyt muuttui tuollaiseksi. 🤔
Purkaa omaa pahaa oloaan sinuun.
Miehesi on narsisti, ap. Tuo on tyypillistä narsistin käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi melkein sama.
Mutta exä päättikin muuttaa naisen perään yli 350km päähän. Sen jälkeen alkoi vaatimaan lasta itselleen ja minä "voisin nähdä satunnaisesti vkloppuisin". Näin oli ihan pitkään uuden naisen kanssa puhuttu että hänelle sopii meidän yhteinen lapsi ottaa kuvioon.
Itselläni siis ei ole päihde yms ongelmia, mikä selittäisi tämän ratkaisun. Lukuisia sossuilmoituksia, nyt jo ovat sossusta todenneet etteivät niitä enää huomioi. Keksittiin milloin mitäkin ja selvitettiin kuinka huono äiti olen. Lopulta lähdettiin käräjille.
Totaalisesti meni voimat asian kanssa. Olosuhteet selvitettiin ja koko selvitys isän puolelta on silkkaa vihaa ja mun haukkumista. Lapselle haukutaan jatkuvasti mua ja kaikkea mikä liittyy muhun. Käräjillä todettiin ettei ole syytä siirtää lapsen asumista vieraalle paikkakunnalle jossa ei ole tukiverkostoja.
Piina jatkuu edelleen, isä soittelee lapsen kouluun ja kehoittaa lasuja tekemään. Menee vielä vuosia kunnes lapsi voi itse hoitaa asiansa isän kanssa ilman mua. Väsyttää, vtuttaa.
En tiedä mikä tässä on taustalla. Onko raha vai kateus sitä kohtaan että pärjään loistavasti itsekseni ja lapsi ei isälleen halua muuttaa vaan olla mun luona.
Kuulostaa tosi raskaalta ja valitettavan tutulta. Voimia sinulle!
Olen vastaavanlaisessa tilanteessa ja itsekin pohtinut tuota syytä. Exäni ei tainnut koskaan olla onnellinen. Ei ennen minua, ei sitten minun kanssakaan lopulta eikä sen jälkeen. Aina kaikki on huonosti. Kai se ottaa aivoon, kun näkee muiden menevän eteenpäin ja elävän ilman ylimääräistä kierrosten ottamista milloin mistäkin.
Ajattelen vaan, että aika hoitaa tämän. Kauan siinä menee, mutta sen ajan keskityn minun ja lapsen hyvään elämään siltä osin kuin pystyn siihen vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysy siltä miksi olet niin ilkeä kun saitkin mitä halusit
Olen kysynytkin ja vastaukseksi sain, että avioeromme on kuulemma minun syytä. Vastasin hänelle, että ei vaan eromme on hänen syytään sillä hän hankki uuden naisen jo avioliittomme aikana.
Ap
Miesten älykkyysosamäärä ei riitä ymmärtämään omien tekojen seurauksia etukäteen. Kaiken oppivat omista virheistään, kantapään kautta ja kun sen tajuavat, syyllinen pitää löytää naisesta, koska heikko itsetunto ei kestä syyllisyyttä. Kuin pienet lapset. Sinuna sanoisin tiukasti ja suoraan silmiin katsoen "Sinä sait mitä halusit, uuden naisen ja eron, elä sen asian kanssa ja lopeta lapsellinen kiukuttelu, en ole sinun äitisi!". Ehkä on huomannut että vaihtamalla ei parantunutkaan.
Tä-mä! Loistava neuvo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia on, ettet provosoidu. Palaat aina asiaan, jota käsitellään esim " voiko viedä Maijan jumppaan ensi viikolla le klo 18?" "@#€%^&*ja se on sun vika" " niin, voitko viedä Maijan"
Anna sen hourailla keskenään. Kannattaa toki miettiä, onko lapsilla hyvä olla tuolla 50% ajastaan, haukkooko sua lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko viha näin kahden vuoden jälkeen? Kuka näitä vanhoja aloituksia oikein kaivaa esiin?
Siis vastaanpa tähän.
Vanhat aloitukset löytyvät googlen kautta. Joku ihminen on etsinyt vertaistukea / kokemuksia /keskustelua hakusanoilla jotain tyyliin "ex vihaa minua".
Sitten tämä keskustelu on tyrkyllä siellä googlessa.
Hän avaa ketjun katsomatta päivämääriä, lukee ketjun ja ehkä kommentoi jotain.
Ketju pompsahtaa kaikkien silmille ja ihmiset alkavat kommentoimaan juttua, harva älyää katsoa heti päivämääriä.
Tällä tavoin ikivanhat ketjut yhtäkkiä pompsahtavat etusivulle.
Minä toivoisin, että ihmiset palaisivat näihin vanhoihin ketjuihin kertomaan miten lopulta kävi. Joku 5-vuotiskatsaus olisi mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Kokee syyllisyyttä tekemisistään ja siksi yrittää haastaa alitajuisesti riitaa. Näin saa eron sitten sinun syyksesi, koska olet niin kamala ja riitelet aina.
Pystyisitkö hoitamaan asiat tuon naisen kanssa?
Ilkeilyviesteistä kannattaa tehdä kysely miehen kavereille ja sukulaisille, että onkohan mies ihan järjissään, kun haukkuu koko ajan yhdestä ja toisestakin asiasta. Joillakin on loppunut tällainen.
Ja sitten kotirauhan häirinnästä voi tehdä ilmoituksen, mikäli viestit eivät ole asiallisia.
Et kai sie aikuisena oikeasti lähtisi sekoittamaan jotain miehen kavereita mukaan? Ap:lle sanoisin, että sano sille, että lopettaa haukkumisen ja jos ei lopeta, niin älä vaan reagoi. Yrittää saada sut provosoitumaan. En kannata tuollaisen kanssa edes alkaa kinaamaan, edes siitä, miksi on ilkeä.
Juuri näin. Muita ei kannata sotkea asiaan.
Jos viestittely menee/jatkuu asiattomaksi, teet rikosilmoituksen vainoamisesta.
Vainoamisen tunnusmerkistö ei helposti täyty. Sen sijaan "digitaalinen häirintä" tulee nopeammin toteennäytetyksi.
Oman oikeusturvasi takia on tärkeää että kirjoitat että viestit ovat epäasiallisia etkä halua saada niitä. Tarvittaessa ota screenshotteja.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on narsisti, ap. Tuo on tyypillistä narsistin käyttäytymistä.
Vaikka tätä sanaa viljellään nykyisin kaikista mulkuista, niin joskus se on vaan puhdasta ksipäisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Olin muutama vuosi tekemisissä henkilön kanssa, jolla oli tapana lähetellä ihmisille ilkeitä viestejä. Tuttavani itki, kun tältä henkilöltä ei mikään palaute tai viesti tule asiallisessa muodossa, vaan aina on syytöksiä ja ilkeilyä. Tämä viestittely siis liittyi hänen työhönsä.
Kun itse sain ensimmäisen ilkeän viestin, olin osannut siihen jo varautua. Vedin syvään henkeä, ja muistutin itseäni, että tämä on hänen tapansa kommunikoida. Vedin uudestaan henkeä. Rauhoituin. Sitten minulle tuli mieleen jotkut vanhat tyttöromaanit, joissa päähenkilö oli 1700-1800-luvun aateliskartanossa kotiopettajattarena. Muistelin kuinka kotiopettajatar puhutteli kartanonherraa ja -rouvaa. Otin mallia siitä retoriikasta, hiukan nykyaikaistaen sanavalintoja, ja kirjoitin vastauksen. Vieläkin naurattaa se överikohtelias muka alentuva tyyli, jolla kirjoitin. Mutta kyllä muuttui ääni kellossa. Jatkossa sain häneltä vain asiallisia viestejä.