Miten toimia, jos n. 10-vuotias lapsi kommentoi puolitutun hiuksia ohuiksi?
Puolituttu aikuinen jututtaa 10-vuotiasta lasta ja yhtäkkiä lapsi tokaisee tälle: "sun hiukset näyttää niin ohuilta".
Miten tällaisessa tulee toimia?
A. Kertoa lapselle ettei noin voi sanoa toisille
B. Suuttua lapselle ja kysyä mitä hän oikein meni sanomaan, kohta pestään suu saippualla!
C. Antaa lapsen tuntea omissa nahoissaan mitä teki toiselle eli kysyä lapselta miltä hänestä tuntuisi, jos joku sanoisi hänen nenäänsä isoksi tai silmiä pieniksi
D. Jokin muu vaihtoehto, mikä?
Kommentit (25)
D; Lapsella on oikeus mielipiteeseensä. Jos vanhemmat, tai ohuthiuksinen eivät sitä kestä on syytä miettiä, mikä meni omassa kasvatuksessa metsään!
Sanoisin lapselle, että niin, toisilla on paksummat hiukset ja toisilla ohuemmat, ihan niin kuin toiset ovat pitempiä ja toiset lyhyempiä. Ne ovat ominaisuuksia, joille ihminen ei mahda itse mitään, eikä niistä ole sen takia kohteliasta huomautella.
Ajattelisin, että lapsella on asperger ja veisin tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
On kuullut äidin tai isän kommentoivan samalla tavalla. Lapset ovat vanhempiensa äänitorvia.
Joo, mutta miten tämä vastaa kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
On kuullut äidin tai isän kommentoivan samalla tavalla. Lapset ovat vanhempiensa äänitorvia.
Juurikin näin. Lapset eivättuollaisia asioita huomaa.
Ehkä voisi kertoa lapselle ettei tuollainen (toisen ulkonäön negatiivinen kommentointi/kommentointi ylipäätään) ole kohteliasta. Ei kannata suuttua, tuskin lapsi tarkoitti loukata tms. Tuon ikäinen vielä harjoittelee käytöstapoja.
Vastaavia tilanteita on tullut vastaan omien lasten kanssa jo paljon aiemmin ja ne on silloin käsitelty, eli käyty läpi mikä on sovelias tapa puhua toisille/toisista.
Vielä joskus, onneksi harvoin, oma 12 vee möläyttelee ja ihan samoin ne hoidetaan. Eli heti puhutaan nopeasti tilanne läpi nolaamatta vastapuolta sen enempää, mutta tehden selväksi, että nyt tuli moka. Myöhemmin lapsen kanssa keskustellaan vielä perusteellisemmin ja asiallisesti asia läpi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin lapselle, että niin, toisilla on paksummat hiukset ja toisilla ohuemmat, ihan niin kuin toiset ovat pitempiä ja toiset lyhyempiä. Ne ovat ominaisuuksia, joille ihminen ei mahda itse mitään, eikä niistä ole sen takia kohteliasta huomautella.
Lisäksi lisäisin, että Suomessa ei ohuita hiuksia yleisesti pidetä kauniina asiana, ja siksi tuollaisen kommentin voi ymmärtää kiusaamiseksi. ja kysyä, että tarkoittiko lapsi loukata?
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin lapselle, että niin, toisilla on paksummat hiukset ja toisilla ohuemmat, ihan niin kuin toiset ovat pitempiä ja toiset lyhyempiä. Ne ovat ominaisuuksia, joille ihminen ei mahda itse mitään, eikä niistä ole sen takia kohteliasta huomautella.
Tämä.
Keskustelisin lapsen kanssa siitä, että miksi sanoo toisten ulkonäöstä kommentteja ja miksi se ei ole sopivaa. Ja, että muutkin kommentit toisista kannattaa olla positiivisia, tyylin olet fiksu tai olet kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin lapselle, että niin, toisilla on paksummat hiukset ja toisilla ohuemmat, ihan niin kuin toiset ovat pitempiä ja toiset lyhyempiä. Ne ovat ominaisuuksia, joille ihminen ei mahda itse mitään, eikä niistä ole sen takia kohteliasta huomautella.
Lisäksi lisäisin, että Suomessa ei ohuita hiuksia yleisesti pidetä kauniina asiana, ja siksi tuollaisen kommentin voi ymmärtää kiusaamiseksi. ja kysyä, että tarkoittiko lapsi loukata?
Niin, siis tämän lisäyksen lisäisin, mikäli itse olisi kohde. Toisista en menisi sanomaan juuta enkä jaata heidän ominaisuuksistaan.
Juttelisin kahdestaan lapsen kanssa. Ei hän voi tietää mikä on kiva ja mikä ei.
Juttele.
Eihän kukaan puolituttu jolla omia lapsia tuollaiseen edes puutu ja lapsettomien sietää pysyä erillään jo muutenkin.
Tuntea omissa nahoissaan…. Omituista kasvatusta sinulla edes ideana.
Puhu sen lapsen kanssa.
Siis oliko tuo nyt negatiivinen kommentti? Ku siis hiuksia on ohuita ja paksuja, niin se saatto myös olla neutraali havainto. Ei tosiaankaan a,b,c vaihtoehdoista mitään. Toki aina omaa näkemystä ei tarvi tuoda julki, mutta lapset sanoo sen mitä ne miettii
Lapsen edessä kannattaa pitää peiliä, osottaa lasta ja peiliä - ja nauraa makeasti.
"Perit setäsi pulloposket, tätisi punaisen nenän ja isäsi 30 kilon ylipainon, HAHHAHHAHHAAAAAA!"
Sanoiko sen kehuen, haukkuen, neutraalisti vai ihmetellen?
On kuullut äidin tai isän kommentoivan samalla tavalla. Lapset ovat vanhempiensa äänitorvia.