Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ex-mies halusi eron ja nyt järjetöntä vihaa minua kohtaan
26.12.2021 |
Onko kukaan muu kohdannut samaa ja miten on käynyt ?
Ex-mieheni aloitti salasuhteen avioliittomme aikana ja suhde oli tosi pitkä. Kun sain tietää suhteesta, mies halusi avioeron ja luonnollisestikaan en edes olisi muuta halunnutkaan. Meillä kaksi ala-ikäistä lasta.
Eron jälkeen elämä on tosi hankalaa. Lapset vuoroviikoin ja mies on tosi ilkeä ja hankala. Siis mies , joka halusi eron ja hankki uuden naisen onkin hankala ja ilkeä. Minä olen se ”aikuinen”, ja hoidan pakolliset lasten asiat asiallisesti viesteillä. Ja minimiviestinnällä, koska en halua olla exän kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin pakko. Emme näe kasvotusten , lapset vaihtavat itsenäisesti kotia.
Mutta exä on tosi ilkeä mulle. Jatkuvasti tulee tosi ilkeitä vittuiluviestejä milloin mistäkin aiheesta. Hän yrittää haastaa whapilla riitaa tyhjästäkin, mutta en lähde siihen touhuun mukaan. Haukkuu minua siis pääsääntöisesti. Tämä on tosi raskasta henkisesti.
Loppuuko tämä koskaan? Ja miksi exä on se joka ilkeilee, hänhän se eron halusi toisen naisen vuoksi ja luulisi että hän on nyt onnellinen ja jättäisi rauhaan.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko viha näin kahden vuoden jälkeen? Kuka näitä vanhoja aloituksia oikein kaivaa esiin?
Siis vastaanpa tähän.
Vanhat aloitukset löytyvät googlen kautta. Joku ihminen on etsinyt vertaistukea / kokemuksia /keskustelua hakusanoilla jotain tyyliin "ex vihaa minua".
Sitten tämä keskustelu on tyrkyllä siellä googlessa.
Hän avaa ketjun katsomatta päivämääriä, lukee ketjun ja ehkä kommentoi jotain.
Ketju pompsahtaa kaikkien silmille ja ihmiset alkavat kommentoimaan juttua, harva älyää katsoa heti päivämääriä.
Tällä tavoin ikivanhat ketjut yhtäkkiä pompsahtavat etusivulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kun ne ongelmat parisuhteessa otetaan puheeksi, eikä tuoda niitä päivänvaloon pettämällä puolisoa. Tätähän miehet eivät näytä ymmärtävän. Miesten mielestä pettäminen on asia, josta naisen pitää ymmärtää että jotain on vialla, kun mölli suomalainen mies ei sen vertaa saa suutaan auki, että voisi ääneen sanoa. Sitten vingutaan ääneen, kun se puoliso lähtee kun ei ymmärtänyt että mies pololla oli vain huono olla. Just.
Kuule yleisempää se on naisilla tämä vieraan hakeminen.
No eipä kyllä ole.
Mulla on samanlainen kokemus, joskin sukupuoliroolit toisinpäin. Eli ex-vaimoni pitkän suhteen aikana petti, ja sitten ilmoitti että haluaa eron. Muutimme erillemme hyvin nopeasti tuon jälkeen. Jouduin kuitenkin silmittömän kiusaamisen, vihan ja kostojen kohteeksi. Ex-vaimoni tehtaili minusta perättömiä ilmoituksia poliisille, lastensuojeluun, soitti jopa työnantajalleni levittääkseen näitä huhuja. Kaikki nämä tietysti kirjattiin aiheettomina, mutta oli kovin raskas prosessi käydä läpi, ja olla eri viranomaisten kanssa tekemisissä harva se viikko. Hänen mielestään olin b-luokan ihminen, huono isä ja jos olin tekemissä kaverien tai ehkä uusien naisten kanssa, piti näillekin päästä minua mustamaalaamaan että jäisin varmasti yksin.
Vaikka en täydelinen olekaan, niin en mielestäni mitään näistä ansainnut. Ja jos annoin palautetta hänen toimistaan, tiesi se kaksinkertaisen määrän ilmoituksia.
Lastensuojelu oli aivan voimaton näiden kanssa. Monesti istuimme yhdessä palavereissa miettimässä miten toisen vanhemmuutta voisi kunnioittaa, teimme jopa kirjallisia sopimuksia missä lupasimme molemmat kunnioittaa toista jne. Ihan liirumlaarum-papereita kaikki lopuksi.
Vasta oma tekemäni rikosilmoitus ja ex-puolison muutto toiselle paikkakunnalle rauhoitti tilanteen edes jotenkuten. Jonkin aikaa hän jaksoi eri paikkakunnalta vaahdota samoja juttuja, mutta lopulta se sitten ajan kanssa loppui. Nykyisin välit ovat melko neutraalit, ja lapsen asioista voidaan jopa sopia. Ihme kyllä.
Tsemppiä kaikille, joilla vastaavia kokemuksia on. Muistaa vain itse pysyä asiallisena, niin kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen kokemus, joskin sukupuoliroolit toisinpäin. Eli ex-vaimoni pitkän suhteen aikana petti, ja sitten ilmoitti että haluaa eron. Muutimme erillemme hyvin nopeasti tuon jälkeen. Jouduin kuitenkin silmittömän kiusaamisen, vihan ja kostojen kohteeksi. Ex-vaimoni tehtaili minusta perättömiä ilmoituksia poliisille, lastensuojeluun, soitti jopa työnantajalleni levittääkseen näitä huhuja. Kaikki nämä tietysti kirjattiin aiheettomina, mutta oli kovin raskas prosessi käydä läpi, ja olla eri viranomaisten kanssa tekemisissä harva se viikko. Hänen mielestään olin b-luokan ihminen, huono isä ja jos olin tekemissä kaverien tai ehkä uusien naisten kanssa, piti näillekin päästä minua mustamaalaamaan että jäisin varmasti yksin.
Vaikka en täydelinen olekaan, niin en mielestäni mitään näistä ansainnut. Ja jos annoin palautetta hänen toimistaan, tiesi se kaksinkertaisen määrän ilmoituksia.
Lastensuojelu oli aivan voimaton näiden kanssa. Monesti istuimme yhdessä palavereissa miettimässä miten toisen vanhemmuutta voisi kunnioittaa, teimme jopa kirjallisia sopimuksia missä lupasimme molemmat kunnioittaa toista jne. Ihan liirumlaarum-papereita kaikki lopuksi.
Vasta oma tekemäni rikosilmoitus ja ex-puolison muutto toiselle paikkakunnalle rauhoitti tilanteen edes jotenkuten. Jonkin aikaa hän jaksoi eri paikkakunnalta vaahdota samoja juttuja, mutta lopulta se sitten ajan kanssa loppui. Nykyisin välit ovat melko neutraalit, ja lapsen asioista voidaan jopa sopia. Ihme kyllä.
Tsemppiä kaikille, joilla vastaavia kokemuksia on. Muistaa vain itse pysyä asiallisena, niin kyllä se siitä.
Juuri näin. Vaikka toinen tekisi mitä provosoidakseen, niin itse kannattaa pitää pää kylmänä ja kommunikointi neutraalina. Kaikki todisteet talteen.
Raskasta se on ja Suomessa ollaan todella sinisilmäisiä viranomaisten taholta mitä huoltokiusaamiseen tulee.
Tsemppiä tämänkin kirjoittajalle! Lapsellasi on onneksi kaltaisesi järkevä ja välittävä isä.
Vierailija kirjoitti:
Mites kirjoitti:
Jännä kun moni toteaa, että älä vastaa ja provosoi. Itsensä puolustaminen ilmeisesti ei tule kyseeseen? Ymmärtääköhän moni kuinka monta vuotta ja miten monissa tilanteissa ilkeilyä tapahtuu jos antaa? Mikä perhosefektivaikutus sillä voi olla yksilön elämään laajemmin, ihan hyvinvoinnin kannalta. Miten muut ihmiset suhtautuu jos ex on piinaava häirikkö? Jaksavatko kaikki kuunnella, katsoa vierestä? Kääntääkö osa takkinsa, ei arvosta? Miten vaikuttaa omaan maineeseen, saati lasten, nämä kuviot?
Kyllä vastata voi, mutta asiallisesti ja vain asiaan liittyen. Jos oikeuteen asti mennään, niin siellä ne tunnekuohuräksytykset kääntyy itseään vastaan. Lapsen elämän tulee olla vakaata ja jos vanhempi on vouhottava höyrypää, niin sitä ei oikeus katso hyvällä. Tasapainoinen ja aiheessa nätisti pysyvä vanhempi on vahvoilla.
Mitenkä sait yhdistettyä lapset tuohon mukaan?
Olet alhainen esimerkki ap: mahdollisesti kokemistaan ikävyyksistä ex kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tarina.
Ihan selvä provohan tää on 🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen kokemus, joskin sukupuoliroolit toisinpäin. Eli ex-vaimoni pitkän suhteen aikana petti, ja sitten ilmoitti että haluaa eron. Muutimme erillemme hyvin nopeasti tuon jälkeen. Jouduin kuitenkin silmittömän kiusaamisen, vihan ja kostojen kohteeksi. Ex-vaimoni tehtaili minusta perättömiä ilmoituksia poliisille, lastensuojeluun, soitti jopa työnantajalleni levittääkseen näitä huhuja. Kaikki nämä tietysti kirjattiin aiheettomina, mutta oli kovin raskas prosessi käydä läpi, ja olla eri viranomaisten kanssa tekemisissä harva se viikko. Hänen mielestään olin b-luokan ihminen, huono isä ja jos olin tekemissä kaverien tai ehkä uusien naisten kanssa, piti näillekin päästä minua mustamaalaamaan että jäisin varmasti yksin.
Vaikka en täydelinen olekaan, niin en mielestäni mitään näistä ansainnut. Ja jos annoin palautetta hänen toimistaan, tiesi se kaksinkertaisen määrän ilmoituksia.
Lastensuojelu oli aivan voimaton näiden kanssa. Monesti istuimme yhdessä palavereissa miettimässä miten toisen vanhemmuutta voisi kunnioittaa, teimme jopa kirjallisia sopimuksia missä lupasimme molemmat kunnioittaa toista jne. Ihan liirumlaarum-papereita kaikki lopuksi.
Vasta oma tekemäni rikosilmoitus ja ex-puolison muutto toiselle paikkakunnalle rauhoitti tilanteen edes jotenkuten. Jonkin aikaa hän jaksoi eri paikkakunnalta vaahdota samoja juttuja, mutta lopulta se sitten ajan kanssa loppui. Nykyisin välit ovat melko neutraalit, ja lapsen asioista voidaan jopa sopia. Ihme kyllä.
Tsemppiä kaikille, joilla vastaavia kokemuksia on. Muistaa vain itse pysyä asiallisena, niin kyllä se siitä.
Juuri näin. Vaikka toinen tekisi mitä provosoidakseen, niin itse kannattaa pitää pää kylmänä ja kommunikointi neutraalina. Kaikki todisteet talteen.
Raskasta se on ja Suomessa ollaan todella sinisilmäisiä viranomaisten taholta mitä huoltokiusaamiseen tulee.
Tsemppiä tämänkin kirjoittajalle! Lapsellasi on onneksi kaltaisesi järkevä ja välittävä isä.
Jos lapsi on asiakas sosiaalissa, on lapsestakin silloin huolta eikä pelkästään vanhemmilla riita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin, että ihmiset palaisivat näihin vanhoihin ketjuihin kertomaan miten lopulta kävi. Joku 5-vuotiskatsaus olisi mielenkiintoinen.
Ap täällä. Ketjun aloituksesta on 3,5 vuotta. En ole exän kanssa tekemisissä juurikaan. En ole nähnyt häntä tämän ketjun aloitusviestin jälkeen ja vain kuopus on enää hyvin lyhyen ajan alaikäinen. Kohta saan blokattua exän puhelimesta enkä ja sähköpostista. En vastaa exän puheluihin vaan kommunikointi vain viesteillä.
Nykyään _vain_ joka toinen exän viesti on haukkumista, joka toinen viesti asiallinen. Viestintää meillä on max 5 kertaa vuodessa koska ei ole enempään tarvetta. Tähän näinkin rauhalliseen tilanteeseen pääsemiseksi olen joutunut ottamaan poliisiin yhteyttä kun ex meinasi kerran tulla väkisin kotiini. Olen joutunut tekemään exästä lasun kerran ja aivan aiheesta. Nyt hän uskoo että jos ei käyttäydy niin otan viranomaiset heti mukaan.
Ex on vieläkin naisen kanssa, jonka kanssa aloitti sivusuhteen avioliittomme aikana. Ex on pettänyt tuota naistakin. Tiedän 100% varmuudella koska ex on yrittänyt iskeä todella aktiivisesti tuttavaani (ex ei tiedä että tunnetaan) nyt pari kertaa ja sanonut että naisensa ei haittaa,hän voi aloittaa suhteen tuttavani kanssa. Että semmoinen true love on nainen, jonka kanssa rikkoivat avioliittomme.
Minä tapasin sattumalta uuden miehen ja olen yrittänyt koko ajan keksiä mitä vikaa hänessä olisi. Ei ole vielä mitään vikaa, todella ihana ja rehellinen mies. Tuntuu oudolta jakaa elämää miehen kanssa joka ei hauku, vähättele, rähise, tiuski, uhkaile ja kiristä arjessa. Aika näyttää kuinka suhteemme etenee, en uskalla kovin helposti muuttaa yhteen. Nyt on hyvä.
Silti suren taustalla ydinperheen hajoamista. Se on myös lapsille ikuinen suru, he olivat kuitenkin teinejä eron aikaan ja näkivät kaiken sen kuran isänsä puolelta. Mikään ei tuo ydinperhettä takaisin enkä tule ikinä ymmärtämään exän tekoa.
Ap
Miehet ovat kyllä lapsellisia ja kummallisia. Mun ex rakastui päätä pahkaa nuorempaan naiseen ja halusi eron. No joo, erottiin ja eka vuosi meni ihan ok:sti, hän eli uutta elämää nuoren naisensa kanssa ja tapasi kyllä lapsiamme ja hoiti etäisäasiat ihan mallikkaasti.
Kun minä reilun vuoden päästä erosta tapasin mukavan miehen ja aloimme seurustella, olikin helvetti irti. Siitä alkoivat ongelmat ja kiusanteko. Hoidin yhteydenpidon lyhyesti ja asiallisesti enkä lähtenyt hänen kiukutteluunsa mukaan.
Minä en ilmeisesti olisi saanut siirtyä uuteen elämänvaiheeseen. Luojan kiitos, että lapset eivät olleet enää ihan pieniä, joten ajattelin, että kun muutaman vuoden jaksan, niin lapset ovat täysi-ikäisiä eikä tarvitse hänen kanssaan enää olla yhteydessä.
Nykyään olen edelleen onnellinen tämän "uuden" mieheni kanssa, mutta exäni on jo vaihtanut tuosta ensimmäisestä nuoremmasta naisesta uuteen.
Alue: Aihe vapaa
Ärsytät häntä ja hän on oppinut tällä palstalla, että ärsyttäviä ihmisiä on ihan OK haukkua.