Lue keskustelun säännöt.
Kiusaajien äidit!
10.04.2015 |
Hei, ajattelin kysyä teiltä joiden lapsi kiusaa, missä iässä alkoi? Miten teille kerrottiin siitä? Miten reagoitte ja yrititte saada lapsenne lopettamaan?
Meillä on sellainen tilanne että lastani kiusaa huomattavasti vanhempi lapsi ja mietin siis että tietävätkö vanhemmat asiasta ja ovatko yrittäneet edes keskustella vai onko kiusaajien vanhemmille asia yhdentekevää?
Ja en halua syyllistää ketään vaan keskustella aiheesta ihan rauhallisesti, tiedän ettei vanhemmat välttämättä voi mitään asialle.
Kommentit (177)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:16"]
Noh. Eiköhän se ole sitä elävää elämää, että kiusattukin joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen että valikoituu kiusatuksi. Se ei tarkoita, että sellaisen henkilön kiusaaminen olisi oikein, mutta aina ei voi väittää että jokainen kiusattu on sellainen ilman omaa vaikutustaan.
[/quote]
Mitä merkitystä tällä on keskustelun kannalta? Ongelmahan nimenomaan on se kiusaaminen ja kiusaajien kyvyttömyys sietää erilaisuutta.
[/quote]
Lyhennetään vähän, niin helpottuu.
[/quote]
Yhä edelleenkö osoitat minulle kysymystä, joka ei liity siihen mitä sanoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
"Reilua ja kivaa lasta ei kiusata". Kuvaile tarkemminen milllainen on reilu ja kiva lapsi? Onko hän hiljainen tai varovainen, hitaasti lämpiävä lapsi? Voiko ujo tarkkailija olla reilu ja kiva sinun mielestäsi?
Selvähän se on että päällekäyvä, ylipainoinen ja huonosti pukeutunut karjuja ei ole reilu ja kiva (mutta ansaitsee samantasoisen kohtelun hoitajiltaan kuin kaikki muutkin). Eikä se, joka ratkaisee riitatilenteen joka kerta nyrkeillä ja kyynärpäillä. Mutta oma lapseni on hitaasti lämpeävä tarkkailija, tosin reipas ja liikunnallinen ja taitava. Hän on saanut palautetta eräältä vanhan kansan hoitajalta, että hoitaja ei meinaa muistaakaan lapseni olemassa oloa, kun hän on aina niin hiljainen ja kiltti! Ei herättänyt enää mitään luottamusta tuo hoitaja, ja arvatkaa pelottiko aina kun tiesin päiväkotilaisten retkeilevän jossakin.
91
ps. Kiitos kun huomautit tuosta temperamentista, en edes huomannut kirjoittavani väärin. Asian voi toki ilmaista nätimminkin. Itse olin heikosti pärjäävä peruskoululainen ja voin kertoa, ettei tuollaiset kommentit paljoa itsetuntoa vahvistaneet. Mutta se on jo eri tarina se.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
Vastaat täällä itse itsellesi.
[/quote]
Kertoo mielenmaailmastasi, jos aina pitää erinäisiä salaliittoteorioita kehitellä. Kiusaamisen peruspilarihan on juuri omassa päässään kehitellä kaikenlaista itselleen sopivaa.
En vastannut itselleni, mutta kyllä samanhenkiselle ihmiselle käsittääkseni.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:42"]Olen itse ollut koulukiusattu ja mikään ei tunnu pahemmalta kuin Se, että joku väittää että Se olisi minun oma vikani tai olisin kerjännyt sitä. Minua ja muutamaa parasta ystävääni kiusattiin yläasteella pahasti. Me olimme sosiaalisia ja mukavia lapsia/teinejä, hyviä koulussa, ahkeria ja kesätöissä jo tuon ikäisenä. Meitä ketään ei ollut kiusattu ala-asteella. Yläasteella kaikki muuttui, jouduimme luokalle jossa suurin osa oli ns. Ongelmaporukkaa, rööki paloi, viikonloput juotiin kiljua ja oksennettiin, tytöt kulki fritsut kaulalla puolialasti ja ketään ei koulu kiinnostanut. Me ns. Normaalit, jotka ei poltelleet, juoneet ja kävivät koulunsa kunnolla jouduimme näiden teinien silmätikuksi ja todella järkyttävän kiusaamisen kohteeksi. Yksikään näiden teinien vanhemmista ei halunnut korjata asiaa vaikka sitä koululta yritettiin. Jopa yhden kiusaajan isä Oikeen paikallislehteen kirjoitteli kuinka hänen pojat ovat rehtejä ja hyväkäytösisiä jossain muussa asiayhteydessä, pojat olivat pahimmasta päästä kiusaajia. Katsoin, että on isä näköjään Oikeen nyt kansanedustajaehdokkaana "ajamassa kansan asiaa". Että tällaista. Olisiko meidän pitänyt muuttaa itseämme, että meitä ei kiusata? Polttaa ja panna kotibileissä? Ei. Aikuisten olisi pitänyt osata puuttua lastensa käytökseen ja myöntää Se. Tänä päivänä minä ja ystäväni olemme korkeasti koulutettuja ja menestyneitä, meillä on hyvät parisuhteet ja ihanat perheet. Kiusaajani ovat yh-äitejä, karaoke-emäntiä, työttömiä ja lähihoitajia jne. Voin kertoa, että kyllä koen että sitä saa mitä tilaa. Kannatti olla hetken yläasteella kovis ja kyykyttää muita, nyt voi sit elää sossun tuella, poltella ja tissutella ja olla luuseri peräkammarinpoika. Voin sanoa, ei käy sääliksi. Karma on hieno asia.
[/quote]
Ei se karma ainakaan minun kodalla toiminut, olin kiusattu-sairastuin masennukseen jo päiväkodissa-minusta tuli päihteiden ongelmakäyttäjä-rikollinen en saanut amista käytyä. Sitten tapasin raitistuneen alkoholistin entisen rikollisen ja onnistuin pääsemään irti alkoholista, viihdekäytöstä ja rikollisesta toiminnasta, nyt odotamme lasta. Masennus ja muita mt-ongelmia on edelleen, mutta niihin ei ole päihteet enää ratkaisu. Muistan toivoneeni jo kolmevuotiaana, etten olisi syntynyt ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:05"]
Viittaan edelleenkin palstalaisten mielipiteisiin peräkammarin pojista. Haepa huviksesi aihetta koskevia ketjuja. Oivalla, että ne peräkammarin pojat, joille palstamammat nauravat voivat olla juuri niitä samaisia lapsia, jotka joutuivat jo lapsena osoittamasta ressukkuudestaan kiusatuiksi. Mammat kieuhuvat raivosta, kun joku sanoo että ressukkuudestaan joutui lapsi kiusatuksi, mutta pilkaten ivaavat sitä aikuiseksi kasvanutta lasta joka ei päässyt ressukkuudestaan eroon ja elää nyt peräkammarin poikana. Onko tuo mielestäsi johdonmukaista käytöstä mammoilta?
[/quote]
Samoja kiusaajia hekin ovat. Mikä tässä oli epäselvää?
[/quote]
Epäselvää on, miksi mammat raivostuvat, kun joku sanoo että koulukiusattu lapsi valikoitui kiusatuksi reppanuutensa vuoksi, mutta itse kuitenkin pilkkaavat samaista reppanaa, kun hänestä on kasvanut aikuinen peräkammarin poika. Miksi tuo kaksinaismoralismi asenteissa? Peräkammarin poikaa pilkataan avoimesti ominaisuuksiensa johdosta, mutta kielletään että samaiset ominaisuudet lapsessa voisivat olla vaikuttamassa lapsen valikoitumiseen kiusaamisen uhriksi. Mammojen käyttäytymisessä ei ole mitään johdonmukaisuutta.
[/quote]
Eiköhän ne peräkammarinpoikien kiusaajat ole niitä, jotka lapsina kiusasivat siellä koulussakin ja nykyään kasvattavat onnistuneesti uusia kiusaajia sinne koulun käytäville.
Samat ihmiset sitten löytävät tiensä näihinkin keskusteluihin vääntämään siitä kuinka kiusatuissakin on vikaa.
[/quote]
Aika hyvin väännät, kun minä nimenomaan rinnastan peräkammarin poikien ja koululasten kiusaamisen reppanuutensa takia ja nimenomaan kysyn miksi toista saa selittää uhrin ominaisuuksilla ja toista ei saa. Lisäksi olen nimenomaan sanonut, että se että uhri itse vaikuttaa kiusatuksi joutumiseen ei tee kiusaamisesta hyväksyttävää. Sinä se vaan jaksat katsella kaikkea kirjoittamaani omien ennakkoluulojesi lasien läpi sen sijaan että lukisit mitä oikeastaan sanon. On kai helpompaa olettaa toisten näkemyksistä jotain, kuin kohdata toisen näkemykset sellaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
Onko todella näin? Tuttuni lapsi (ihana, reipas ja empaattinen tyttö) aloitti päiväkodissa. Meni reippaana pyytämään muita leikkimään kanssaan. Tyttöpareilla oli jo leikit menossa, eikä tuttavani lasta otettu mukaan. Tuli surullisena kotiin. Toisena päivänä kyseli hiukan arempana, pääsisikö leikkiin nyt mukaan. Ei taaskaan otettu, koska jatkettiin vanhaa leikkiä, ja tämä tyttö oli uusi. Näin jatkui pidemmän aikaa. Pääsi välillä mukaan johonkin sivurooliin, mutta dominoivat tytöt eivät uskaltaneet ottaa tätä tyttöä kunnolla mukaan leikkeihinsä. Tyttö oli herkkävaistoinen, eikä halunnut koko ajan tuputtaa itseään leikkiin, johon häntä ei haluttu.
Tämä tyttö sai kuitenkin hyvän kaverin ja viihtyy nyt päiväkodissa, mutta ei hän mielestäni aiheuttanut tätä kiusaamista (leikkien ulkopuolelle jättämistä) itse.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:55"]
Eiköhän se ole niin päin, että reilu ja kiva lapsi EI kiusaa.
[/quote]
Näinkin!
Olet aivan oikeassa. Kiva ja reilu lapsi jättää rauhaan sen ärsyttävän tyypin.
Ehkä sitä ei aina niin rauhaan kannattaisi jättää, vaan ottaa mukaan ja sopeuttaa tilanteeseen.
Lapsilta kuitenkin vähän liikaa vaadittu tällainen psykologien terapeuttinen ohjelmisto. Jos ei normaalileikit suju normaalisäännöillä, niin ulos vain porukasta. En sen kummempaa ohjeistusta ole antanut näissä ongelmatilanteissa.
Ja sanomattakin selvää, että lapseni eivät ole kiusattuja. Pitää pärjätä normaalielämässä siten kuin se on normitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
Onko todella näin? Tuttuni lapsi (ihana, reipas ja empaattinen tyttö) aloitti päiväkodissa. Meni reippaana pyytämään muita leikkimään kanssaan. Tyttöpareilla oli jo leikit menossa, eikä tuttavani lasta otettu mukaan. Tuli surullisena kotiin. Toisena päivänä kyseli hiukan arempana, pääsisikö leikkiin nyt mukaan. Ei taaskaan otettu, koska jatkettiin vanhaa leikkiä, ja tämä tyttö oli uusi. Näin jatkui pidemmän aikaa. Pääsi välillä mukaan johonkin sivurooliin, mutta dominoivat tytöt eivät uskaltaneet ottaa tätä tyttöä kunnolla mukaan leikkeihinsä. Tyttö oli herkkävaistoinen, eikä halunnut koko ajan tuputtaa itseään leikkiin, johon häntä ei haluttu.
Tämä tyttö sai kuitenkin hyvän kaverin ja viihtyy nyt päiväkodissa, mutta ei hän mielestäni aiheuttanut tätä kiusaamista (leikkien ulkopuolelle jättämistä) itse.
[/quote]
Eihän tuo nyt mitään kiusaamista ollut. Tyttö haki vähän paikaansa aikansa ja saikin sen.
Ei kai nyt riemusta kiljahdellen kaikkia heti oteta avosylin vastaan joka paikassa. Paikka pitää vähän hakea.
Ihan hyvinhän tuo meni. Missä "kiusaaminen"?
Olet aivan oikeassa. Kiva ja reilu lapsi jättää rauhaan sen ärsyttävän tyypin.
Ehkä sitä ei aina niin rauhaan kannattaisi jättää, vaan ottaa mukaan ja sopeuttaa tilanteeseen.
Lapsilta kuitenkin vähän liikaa vaadittu tällainen psykologien terapeuttinen ohjelmisto. Jos ei normaalileikit suju normaalisäännöillä, niin ulos vain porukasta. En sen kummempaa ohjeistusta ole antanut näissä ongelmatilanteissa.
Ja sanomattakin selvää, että lapseni eivät ole kiusattuja. Pitää pärjätä normaalielämässä siten kuin se on normitettu.
Jostain syystä vaikea uskoa toiseksi viimeistä lausetta....
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
Onko todella näin? Tuttuni lapsi (ihana, reipas ja empaattinen tyttö) aloitti päiväkodissa. Meni reippaana pyytämään muita leikkimään kanssaan. Tyttöpareilla oli jo leikit menossa, eikä tuttavani lasta otettu mukaan. Tuli surullisena kotiin. Toisena päivänä kyseli hiukan arempana, pääsisikö leikkiin nyt mukaan. Ei taaskaan otettu, koska jatkettiin vanhaa leikkiä, ja tämä tyttö oli uusi. Näin jatkui pidemmän aikaa. Pääsi välillä mukaan johonkin sivurooliin, mutta dominoivat tytöt eivät uskaltaneet ottaa tätä tyttöä kunnolla mukaan leikkeihinsä. Tyttö oli herkkävaistoinen, eikä halunnut koko ajan tuputtaa itseään leikkiin, johon häntä ei haluttu.
Tämä tyttö sai kuitenkin hyvän kaverin ja viihtyy nyt päiväkodissa, mutta ei hän mielestäni aiheuttanut tätä kiusaamista (leikkien ulkopuolelle jättämistä) itse.
[/quote]
Eihän tuo nyt mitään kiusaamista ollut. Tyttö haki vähän paikaansa aikansa ja saikin sen.
Ei kai nyt riemusta kiljahdellen kaikkia heti oteta avosylin vastaan joka paikassa. Paikka pitää vähän hakea.
Ihan hyvinhän tuo meni. Missä "kiusaaminen"?
[/quote]
Minusta aikuisen olisi pitänyt puuttua tilanteeseen ja kertoa, että uusi lapsi otetaan lämpimästi mukaan. Ja auttaa tilanteessa lapsia: sekä uutta tulokasta että muitakin. Tällä tavalla lapset oppivat itsekin myönteisen tavan suhtautua uusiin ja erilaisiin lapsiin. Ja voivat käyttää opittua mallia toistekin. Ei tarvitse sitten kenenkään "hakea paikkaansa" pahoin mielin.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Vertaus ei palstan mittakaavassa onnu, vaikka ei sinua henkilökohtaisesti koskisikaan.
Tässä ketjussa ei saa sanoa, että lapsen oma reppanuus voi vaikuttaa siihen että hän valikoituu kiusaamisen uhriksi. Sellainen näkemys katsotaan kiusaamisen hyväksymiseksi ja ideologisesti väitetään, että uhri ei ikinä ole syypää siihen että on uhri. Siinäkin vääristellään sanoja, eikä vastata suoraan siihen mitä väitetään (vaikuttaa vs. syypää). Noin toimittaessa halutaan pysyä sokeana kiusaamisen kokonaisuudelle, koska todellisuus koetaan liian vaikeaksi hyväksyä.
Sen sijaan sama reppanuus koulukiusatun lapsen kasvettua aikuiseksi, ei olekaan mikään este hänen pilkkaamiselleen. Palsta on pullollaan ketjuja, joissa naureskellaan peräkammareiden pojille. Sinä et ehkä sitä henkilökohtaisesti ole tehnyt, mutta kollektiivisesti AV-mammojen asenteissa on jotain kummallista. Todellisuus halutaan kieltää, kun on kyse lapsesta mutta aikuista kohtaan käyttäydytään kuin pahimmatkin koulukiusaajat eikä ymmärretä edes hävetä. Sinäkin selittelet, että rinnastusta ei voi tehdä.
[/quote]
Edelleen, mitä merkitystä väittämälläsi on?
Ja toiseksi, kiusaajat ovat kiusaajia aikuisenakin. Samat ihmiset ne täällä haukkuvat peräkammarinpoikia kuin koulussa aikoinaan vaikkapa niitä "reppanoita".
[/quote]
Sinulle on väittämäni merkitys vielä näemmä hieman hakusessa. Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta?
En ole liiemmin nähnyt peräkammarin poikia mainittavan positiivisessa sävyssä tällä foorumilla. Lähes kaikki viittaukset heihin ovat negatiivisia. Voit itsekin haulla tarkistaa, ellet minua usko. Vaikuttaisi siis siltä, että Vauva-lehden foorumin AV-mammat on 95% kiusaajataustaisia. Jotenkin he eivät kuitenkaan tähän ketjuun ole vielä löytäneet, vaan tässä ketjussa suurin osa vaikuttaa olevan sitä mieltä, että uhrilla ei ole osuutta uhriksi joutumiseensa.
Vai olisikohan pikemminkin kyse siitä, että av-mammat suhtautuvat kaksinaismoralistisesti uhrin omaan osuuteen uhriksi joutumiseensa, riippuen siitä onko kyse lapsesta vai aikuisesta miehestä? Tuntuisi nimittäin oudolta, että kiusaajat eivät ole tätä ketjua löytäneet vaikka paljoa muita mielipiteitä ei peräkammarin pojista esitetä. Mihin he muka olisivat yht'äkkiä palstalta kadonneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:10"]
Olet aivan oikeassa. Kiva ja reilu lapsi jättää rauhaan sen ärsyttävän tyypin.
Ehkä sitä ei aina niin rauhaan kannattaisi jättää, vaan ottaa mukaan ja sopeuttaa tilanteeseen.
Lapsilta kuitenkin vähän liikaa vaadittu tällainen psykologien terapeuttinen ohjelmisto. Jos ei normaalileikit suju normaalisäännöillä, niin ulos vain porukasta. En sen kummempaa ohjeistusta ole antanut näissä ongelmatilanteissa.
Ja sanomattakin selvää, että lapseni eivät ole kiusattuja. Pitää pärjätä normaalielämässä siten kuin se on normitettu.
Jostain syystä vaikea uskoa toiseksi viimeistä lausetta....
[/quote]
[/quote]
Toiseksi viimeinen lause oli, että lapseni eivät ole kiusattuja.
Mikä siinä on epäuskottavaa? Jotta keskustelu soljuisi edes padotun kosken tahtiin, niin olisi hyvä perustella väittämänsä.
Miksi olisivat? Mitä sellaista olen sanonut, joka viittaisi siihen.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:10"]
Olet aivan oikeassa. Kiva ja reilu lapsi jättää rauhaan sen ärsyttävän tyypin.
Ehkä sitä ei aina niin rauhaan kannattaisi jättää, vaan ottaa mukaan ja sopeuttaa tilanteeseen.
Lapsilta kuitenkin vähän liikaa vaadittu tällainen psykologien terapeuttinen ohjelmisto. Jos ei normaalileikit suju normaalisäännöillä, niin ulos vain porukasta. En sen kummempaa ohjeistusta ole antanut näissä ongelmatilanteissa.
Ja sanomattakin selvää, että lapseni eivät ole kiusattuja. Pitää pärjätä normaalielämässä siten kuin se on normitettu.
Jostain syystä vaikea uskoa toiseksi viimeistä lausetta....
[/quote]
[/quote]
Toiseksi viimeinen lause oli, että lapseni eivät ole kiusattuja.
Mikä siinä on epäuskottavaa? Jotta keskustelu soljuisi edes padotun kosken tahtiin, niin olisi hyvä perustella väittämänsä.
Miksi olisivat? Mitä sellaista olen sanonut, joka viittaisi siihen.
[/quote]
Apua, mikä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:16"]
Noh. Eiköhän se ole sitä elävää elämää, että kiusattukin joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen että valikoituu kiusatuksi. Se ei tarkoita, että sellaisen henkilön kiusaaminen olisi oikein, mutta aina ei voi väittää että jokainen kiusattu on sellainen ilman omaa vaikutustaan.
[/quote]
Mitä merkitystä tällä on keskustelun kannalta? Ongelmahan nimenomaan on se kiusaaminen ja kiusaajien kyvyttömyys sietää erilaisuutta.
[/quote]
Lyhennetään vähän, niin helpottuu.
[/quote]
Yhä edelleenkö osoitat minulle kysymystä, joka ei liity siihen mitä sanoin?
[/quote]
Boldattuna väittämä ja perässä minun kysymykseni. Boldatun kirjoittaja vastatkoon.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
"Reilua ja kivaa lasta ei kiusata". Kuvaile tarkemminen milllainen on reilu ja kiva lapsi? Onko hän hiljainen tai varovainen, hitaasti lämpiävä lapsi? Voiko ujo tarkkailija olla reilu ja kiva sinun mielestäsi?
Selvähän se on että päällekäyvä, ylipainoinen ja huonosti pukeutunut karjuja ei ole reilu ja kiva (mutta ansaitsee samantasoisen kohtelun hoitajiltaan kuin kaikki muutkin). Eikä se, joka ratkaisee riitatilenteen joka kerta nyrkeillä ja kyynärpäillä. Mutta oma lapseni on hitaasti lämpeävä tarkkailija, tosin reipas ja liikunnallinen ja taitava. Hän on saanut palautetta eräältä vanhan kansan hoitajalta, että hoitaja ei meinaa muistaakaan lapseni olemassa oloa, kun hän on aina niin hiljainen ja kiltti! Ei herättänyt enää mitään luottamusta tuo hoitaja, ja arvatkaa pelottiko aina kun tiesin päiväkotilaisten retkeilevän jossakin.
91
ps. Kiitos kun huomautit tuosta temperamentista, en edes huomannut kirjoittavani väärin. Asian voi toki ilmaista nätimminkin. Itse olin heikosti pärjäävä peruskoululainen ja voin kertoa, ettei tuollaiset kommentit paljoa itsetuntoa vahvistaneet. Mutta se on jo eri tarina se.
[/quote]
Jokainen varmasti tunnistaa reilun ja kivan ihmisen ilman sen kummempaa määrittelyä.
Koulumaailmassa kuitenkin katsoisin, että se tarkoittaa tiettyjen vitsikkäiden heittojen sietoa, rennosti ottamista tiukkojen tilanteiden osalta, tietoisuutta ympäröivästä maailmasta ja tajua siitä, miten reagoida.
Konkreettisia esimerkkejä olisi pilvin pimein. Jos vaikka kotitaloustunnilla yksi poika vähän nappaa naapuripöydästä herkkua, niin miten reagoida tähän?
Jotkut vain nauravat, vaikka asia oli "kiellettyä". Sitten tämän "kiusattu" saa hermokohtauksen ja uhkaa kertoa äidilleen.
No jo irtos naurut tietyst toisilla... tällaista pientä kun kertyy päivän mittaan, niin siinä se yhtälö.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:20"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:16"] Noh. Eiköhän se ole sitä elävää elämää, että kiusattukin joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen että valikoituu kiusatuksi. Se ei tarkoita, että sellaisen henkilön kiusaaminen olisi oikein, mutta aina ei voi väittää että jokainen kiusattu on sellainen ilman omaa vaikutustaan. [/quote] Mitä merkitystä tällä on keskustelun kannalta? Ongelmahan nimenomaan on se kiusaaminen ja kiusaajien kyvyttömyys sietää erilaisuutta. [/quote] Lyhennetään vähän, niin helpottuu. [/quote] Yhä edelleenkö osoitat minulle kysymystä, joka ei liity siihen mitä sanoin? [/quote] Boldattuna väittämä ja perässä minun kysymykseni. Boldatun kirjoittaja vastatkoon.
[/quote]
Minä kirjoitin boldaamasi, enkä vieläkään näe miksi osoitat kysymyksesi minulle. Vastasin siihen tosin jo, koska sinulle jatkuvasti tuntui olevan niin hakusessa mitä oikeastaan olen sanonut. En oikein paremmin pysty reagoimaan siihen, että sinä et ymmärrä ongelmien ratkaisujen perustaa.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
Onko todella näin? Tuttuni lapsi (ihana, reipas ja empaattinen tyttö) aloitti päiväkodissa. Meni reippaana pyytämään muita leikkimään kanssaan. Tyttöpareilla oli jo leikit menossa, eikä tuttavani lasta otettu mukaan. Tuli surullisena kotiin. Toisena päivänä kyseli hiukan arempana, pääsisikö leikkiin nyt mukaan. Ei taaskaan otettu, koska jatkettiin vanhaa leikkiä, ja tämä tyttö oli uusi. Näin jatkui pidemmän aikaa. Pääsi välillä mukaan johonkin sivurooliin, mutta dominoivat tytöt eivät uskaltaneet ottaa tätä tyttöä kunnolla mukaan leikkeihinsä. Tyttö oli herkkävaistoinen, eikä halunnut koko ajan tuputtaa itseään leikkiin, johon häntä ei haluttu.
Tämä tyttö sai kuitenkin hyvän kaverin ja viihtyy nyt päiväkodissa, mutta ei hän mielestäni aiheuttanut tätä kiusaamista (leikkien ulkopuolelle jättämistä) itse.
[/quote]
Eihän tuo nyt mitään kiusaamista ollut. Tyttö haki vähän paikaansa aikansa ja saikin sen.
Ei kai nyt riemusta kiljahdellen kaikkia heti oteta avosylin vastaan joka paikassa. Paikka pitää vähän hakea.
Ihan hyvinhän tuo meni. Missä "kiusaaminen"?
[/quote]
Minusta aikuisen olisi pitänyt puuttua tilanteeseen ja kertoa, että uusi lapsi otetaan lämpimästi mukaan. Ja auttaa tilanteessa lapsia: sekä uutta tulokasta että muitakin. Tällä tavalla lapset oppivat itsekin myönteisen tavan suhtautua uusiin ja erilaisiin lapsiin. Ja voivat käyttää opittua mallia toistekin. Ei tarvitse sitten kenenkään "hakea paikkaansa" pahoin mielin.
[/quote]
Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Vertaus ei palstan mittakaavassa onnu, vaikka ei sinua henkilökohtaisesti koskisikaan.
Tässä ketjussa ei saa sanoa, että lapsen oma reppanuus voi vaikuttaa siihen että hän valikoituu kiusaamisen uhriksi. Sellainen näkemys katsotaan kiusaamisen hyväksymiseksi ja ideologisesti väitetään, että uhri ei ikinä ole syypää siihen että on uhri. Siinäkin vääristellään sanoja, eikä vastata suoraan siihen mitä väitetään (vaikuttaa vs. syypää). Noin toimittaessa halutaan pysyä sokeana kiusaamisen kokonaisuudelle, koska todellisuus koetaan liian vaikeaksi hyväksyä.
Sen sijaan sama reppanuus koulukiusatun lapsen kasvettua aikuiseksi, ei olekaan mikään este hänen pilkkaamiselleen. Palsta on pullollaan ketjuja, joissa naureskellaan peräkammareiden pojille. Sinä et ehkä sitä henkilökohtaisesti ole tehnyt, mutta kollektiivisesti AV-mammojen asenteissa on jotain kummallista. Todellisuus halutaan kieltää, kun on kyse lapsesta mutta aikuista kohtaan käyttäydytään kuin pahimmatkin koulukiusaajat eikä ymmärretä edes hävetä. Sinäkin selittelet, että rinnastusta ei voi tehdä.
[/quote]
Edelleen, mitä merkitystä väittämälläsi on?
Ja toiseksi, kiusaajat ovat kiusaajia aikuisenakin. Samat ihmiset ne täällä haukkuvat peräkammarinpoikia kuin koulussa aikoinaan vaikkapa niitä "reppanoita".
[/quote]
Sinulle on väittämäni merkitys vielä näemmä hieman hakusessa. Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta?
En ole liiemmin nähnyt peräkammarin poikia mainittavan positiivisessa sävyssä tällä foorumilla. Lähes kaikki viittaukset heihin ovat negatiivisia. Voit itsekin haulla tarkistaa, ellet minua usko. Vaikuttaisi siis siltä, että Vauva-lehden foorumin AV-mammat on 95% kiusaajataustaisia. Jotenkin he eivät kuitenkaan tähän ketjuun ole vielä löytäneet, vaan tässä ketjussa suurin osa vaikuttaa olevan sitä mieltä, että uhrilla ei ole osuutta uhriksi joutumiseensa.
Vai olisikohan pikemminkin kyse siitä, että av-mammat suhtautuvat kaksinaismoralistisesti uhrin omaan osuuteen uhriksi joutumiseensa, riippuen siitä onko kyse lapsesta vai aikuisesta miehestä? Tuntuisi nimittäin oudolta, että kiusaajat eivät ole tätä ketjua löytäneet vaikka paljoa muita mielipiteitä ei peräkammarin pojista esitetä. Mihin he muka olisivat yht'äkkiä palstalta kadonneet?
[/quote]
Vastaisitko vihdoin kysymykseen?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:20"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:16"] Noh. Eiköhän se ole sitä elävää elämää, että kiusattukin joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen että valikoituu kiusatuksi. Se ei tarkoita, että sellaisen henkilön kiusaaminen olisi oikein, mutta aina ei voi väittää että jokainen kiusattu on sellainen ilman omaa vaikutustaan. [/quote] Mitä merkitystä tällä on keskustelun kannalta? Ongelmahan nimenomaan on se kiusaaminen ja kiusaajien kyvyttömyys sietää erilaisuutta. [/quote] Lyhennetään vähän, niin helpottuu. [/quote] Yhä edelleenkö osoitat minulle kysymystä, joka ei liity siihen mitä sanoin? [/quote] Boldattuna väittämä ja perässä minun kysymykseni. Boldatun kirjoittaja vastatkoon.
[/quote]
Minä kirjoitin boldaamasi, enkä vieläkään näe miksi osoitat kysymyksesi minulle. Vastasin siihen tosin jo, koska sinulle jatkuvasti tuntui olevan niin hakusessa mitä oikeastaan olen sanonut. En oikein paremmin pysty reagoimaan siihen, että sinä et ymmärrä ongelmien ratkaisujen perustaa.
[/quote] Et siis itsekään osaa sanoa mitä merkitystä sanomallasi on tässä keskustelussa?
Eiköhän se ole niin päin, että reilu ja kiva lapsi EI kiusaa.