Lue keskustelun säännöt.
Kiusaajien äidit!
10.04.2015 |
Hei, ajattelin kysyä teiltä joiden lapsi kiusaa, missä iässä alkoi? Miten teille kerrottiin siitä? Miten reagoitte ja yrititte saada lapsenne lopettamaan?
Meillä on sellainen tilanne että lastani kiusaa huomattavasti vanhempi lapsi ja mietin siis että tietävätkö vanhemmat asiasta ja ovatko yrittäneet edes keskustella vai onko kiusaajien vanhemmille asia yhdentekevää?
Ja en halua syyllistää ketään vaan keskustella aiheesta ihan rauhallisesti, tiedän ettei vanhemmat välttämättä voi mitään asialle.
Kommentit (177)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Vertaus ei palstan mittakaavassa onnu, vaikka ei sinua henkilökohtaisesti koskisikaan.
Tässä ketjussa ei saa sanoa, että lapsen oma reppanuus voi vaikuttaa siihen että hän valikoituu kiusaamisen uhriksi. Sellainen näkemys katsotaan kiusaamisen hyväksymiseksi ja ideologisesti väitetään, että uhri ei ikinä ole syypää siihen että on uhri. Siinäkin vääristellään sanoja, eikä vastata suoraan siihen mitä väitetään (vaikuttaa vs. syypää). Noin toimittaessa halutaan pysyä sokeana kiusaamisen kokonaisuudelle, koska todellisuus koetaan liian vaikeaksi hyväksyä.
Sen sijaan sama reppanuus koulukiusatun lapsen kasvettua aikuiseksi, ei olekaan mikään este hänen pilkkaamiselleen. Palsta on pullollaan ketjuja, joissa naureskellaan peräkammareiden pojille. Sinä et ehkä sitä henkilökohtaisesti ole tehnyt, mutta kollektiivisesti AV-mammojen asenteissa on jotain kummallista. Todellisuus halutaan kieltää, kun on kyse lapsesta mutta aikuista kohtaan käyttäydytään kuin pahimmatkin koulukiusaajat eikä ymmärretä edes hävetä. Sinäkin selittelet, että rinnastusta ei voi tehdä.
[/quote]
Edelleen, mitä merkitystä väittämälläsi on?
Ja toiseksi, kiusaajat ovat kiusaajia aikuisenakin. Samat ihmiset ne täällä haukkuvat peräkammarinpoikia kuin koulussa aikoinaan vaikkapa niitä "reppanoita".
[/quote]
Sinulle on väittämäni merkitys vielä näemmä hieman hakusessa. Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta?
En ole liiemmin nähnyt peräkammarin poikia mainittavan positiivisessa sävyssä tällä foorumilla. Lähes kaikki viittaukset heihin ovat negatiivisia. Voit itsekin haulla tarkistaa, ellet minua usko. Vaikuttaisi siis siltä, että Vauva-lehden foorumin AV-mammat on 95% kiusaajataustaisia. Jotenkin he eivät kuitenkaan tähän ketjuun ole vielä löytäneet, vaan tässä ketjussa suurin osa vaikuttaa olevan sitä mieltä, että uhrilla ei ole osuutta uhriksi joutumiseensa.
Vai olisikohan pikemminkin kyse siitä, että av-mammat suhtautuvat kaksinaismoralistisesti uhrin omaan osuuteen uhriksi joutumiseensa, riippuen siitä onko kyse lapsesta vai aikuisesta miehestä? Tuntuisi nimittäin oudolta, että kiusaajat eivät ole tätä ketjua löytäneet vaikka paljoa muita mielipiteitä ei peräkammarin pojista esitetä. Mihin he muka olisivat yht'äkkiä palstalta kadonneet?
[/quote]
Vastaisitko vihdoin kysymykseen?
[/quote]
Niinpä. Kertoisi nyt miksi niin kovasti taistelee tuota lapsen reppanuuden merkitystä kiusatuksi tulemisessa. Miksi toistelet sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[/quote]
Aikuisen pitäisi pystyä työelämässä ja harrastuksessa ja ties missä, toimia myös sellaisten ihmisten kanssa joita ei ystäväkseen valitsisi. Ymmärrätkö? Aikuinen, joka dissaa toisia ei ole yhtään sen fiksumpi kuin lapsi joka ei suostu leikkimään uuden lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
Onko todella näin? Tuttuni lapsi (ihana, reipas ja empaattinen tyttö) aloitti päiväkodissa. Meni reippaana pyytämään muita leikkimään kanssaan. Tyttöpareilla oli jo leikit menossa, eikä tuttavani lasta otettu mukaan. Tuli surullisena kotiin. Toisena päivänä kyseli hiukan arempana, pääsisikö leikkiin nyt mukaan. Ei taaskaan otettu, koska jatkettiin vanhaa leikkiä, ja tämä tyttö oli uusi. Näin jatkui pidemmän aikaa. Pääsi välillä mukaan johonkin sivurooliin, mutta dominoivat tytöt eivät uskaltaneet ottaa tätä tyttöä kunnolla mukaan leikkeihinsä. Tyttö oli herkkävaistoinen, eikä halunnut koko ajan tuputtaa itseään leikkiin, johon häntä ei haluttu.
Tämä tyttö sai kuitenkin hyvän kaverin ja viihtyy nyt päiväkodissa, mutta ei hän mielestäni aiheuttanut tätä kiusaamista (leikkien ulkopuolelle jättämistä) itse.
[/quote]
Eihän tuo nyt mitään kiusaamista ollut. Tyttö haki vähän paikaansa aikansa ja saikin sen.
Ei kai nyt riemusta kiljahdellen kaikkia heti oteta avosylin vastaan joka paikassa. Paikka pitää vähän hakea.
Ihan hyvinhän tuo meni. Missä "kiusaaminen"?
[/quote]
Minusta aikuisen olisi pitänyt puuttua tilanteeseen ja kertoa, että uusi lapsi otetaan lämpimästi mukaan. Ja auttaa tilanteessa lapsia: sekä uutta tulokasta että muitakin. Tällä tavalla lapset oppivat itsekin myönteisen tavan suhtautua uusiin ja erilaisiin lapsiin. Ja voivat käyttää opittua mallia toistekin. Ei tarvitse sitten kenenkään "hakea paikkaansa" pahoin mielin.
[/quote]
Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[/quote]
Juuri taas näin.
Meneekö tämän kirjoittaja kouluunkin sitten vahtimaan, että varmasti jälkikasvu saa "ystäviä"?
Entä sen jälkeen? Yliopistolla kyttäämässä, että varmasti opiskelutoverit kohtelevat reilusti. Siinähän tarvitaan tietysti äitiä arvioimassa tilanne.
+++++++
Päiväkotiin kun mennään, niin siellä löytää kiva tyttö tai poika kavereita ihan itsestään. Jos ei kotvan kuluttua, niin sitten vain vanhemmilla katse eteisen peilioviin.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"]
Teen töitä lasten parissa ja valitettavaa kyllä, kiusaamisjutut harvoin on mustavalkoisia ja selkeitä. Aika usein ne kiusatun ongelmat johtuu kotoa. Ei osata kasvattaa lapsesta sosiaalisissa tilanteissa pärjäävää ihmistä. Aika tyypillistä on, että lapsi käyttäytyy itse huonosti, määräilee, pompottaa, on aggressiivinen, uhkailee jne. Ja kun tää pikkupäsmäri ei pääse mukaan osaan leikeistä niin sittenhän sitä "kiusataan". Samoin joku lapsi kokee kiusaamisena sen, ettei saa olla aina leikeissä eka tai päättää mitä tehdään. Vanhemmat sitten hysteerisenä hakee lapsilleen oikeutta. On olemassa ihan mielivaltaista kiusaamista, mutta aika harvoin kyse on siitä. Katsokaa sinne peiliin, vanhemmat.
[/quote]
Juuri näin!
Tämän olen todennut monen monituista kertaa niin lastentarhanopettajan kuin myöhemmin luokanopettajaksi kouluttautuessani.
Reilua, kivaa lasta ei koskaan "kiusata". Ei vaikka hänellä olisi silmälasit, erikoinen nimi tai vähän oudot vaatteet. Sisältä se lähtee.
Jos lapsi on esim. huomattavan ylipainoinen, niin sehän kielii kodin elämänhallinan puutteesta ja näin ollen ei mene samaan pirtaan
[/quote]
Onko todella näin? Tuttuni lapsi (ihana, reipas ja empaattinen tyttö) aloitti päiväkodissa. Meni reippaana pyytämään muita leikkimään kanssaan. Tyttöpareilla oli jo leikit menossa, eikä tuttavani lasta otettu mukaan. Tuli surullisena kotiin. Toisena päivänä kyseli hiukan arempana, pääsisikö leikkiin nyt mukaan. Ei taaskaan otettu, koska jatkettiin vanhaa leikkiä, ja tämä tyttö oli uusi. Näin jatkui pidemmän aikaa. Pääsi välillä mukaan johonkin sivurooliin, mutta dominoivat tytöt eivät uskaltaneet ottaa tätä tyttöä kunnolla mukaan leikkeihinsä. Tyttö oli herkkävaistoinen, eikä halunnut koko ajan tuputtaa itseään leikkiin, johon häntä ei haluttu.
Tämä tyttö sai kuitenkin hyvän kaverin ja viihtyy nyt päiväkodissa, mutta ei hän mielestäni aiheuttanut tätä kiusaamista (leikkien ulkopuolelle jättämistä) itse.
[/quote]
Eihän tuo nyt mitään kiusaamista ollut. Tyttö haki vähän paikaansa aikansa ja saikin sen.
Ei kai nyt riemusta kiljahdellen kaikkia heti oteta avosylin vastaan joka paikassa. Paikka pitää vähän hakea.
Ihan hyvinhän tuo meni. Missä "kiusaaminen"?
[/quote]
Minusta aikuisen olisi pitänyt puuttua tilanteeseen ja kertoa, että uusi lapsi otetaan lämpimästi mukaan. Ja auttaa tilanteessa lapsia: sekä uutta tulokasta että muitakin. Tällä tavalla lapset oppivat itsekin myönteisen tavan suhtautua uusiin ja erilaisiin lapsiin. Ja voivat käyttää opittua mallia toistekin. Ei tarvitse sitten kenenkään "hakea paikkaansa" pahoin mielin.
[/quote]
Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[/quote]
Olet aivan oikeassa ;) Aikuiset käyttäytyvät aikuisten tavoin ja lapset vasta harjoittelevat. Ja me aikuiset autamme lapsia.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:29"]
Vastaisit nyt vain suoraan kysymykseeni. Onko hiljainen/ujo/varautunut lapsi myös reilu ja kiva?
Jokaisella kun on selvästi eri mielipiteet, varsinkin sinulla joka käytät sanaa kiusattu lainausmerkeissä unohtaen, että jokaisella meistä on erilainen temperamentti. Jos ei pysty heti reagoimaan kuin hiljaisuudella siihen että omat leipomukset viedään naaman edestä ja sitten nauretaan, niin onko se ihan ok sinusta?
[/quote]
En pysty vastaamaan kysymykseen. Ujo ja hiljainen lapsi voi olla ihan varmasiti reilu ja kiva.
Mutta voi olla myös jotain ihan muuta.
Ei temperamentti vaikuta mielestäni ollenkaan siihen, onko reilu ja kiva. Ehkä ujon kohdalla voi viedä vähän enemmän aikaa tajuta hyvät ominaisuudet kuin ekstrovertin tyypin osalta.
Näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"] Vertaus ei palstan mittakaavassa onnu, vaikka ei sinua henkilökohtaisesti koskisikaan. Tässä ketjussa ei saa sanoa, että lapsen oma reppanuus voi vaikuttaa siihen että hän valikoituu kiusaamisen uhriksi. Sellainen näkemys katsotaan kiusaamisen hyväksymiseksi ja ideologisesti väitetään, että uhri ei ikinä ole syypää siihen että on uhri. Siinäkin vääristellään sanoja, eikä vastata suoraan siihen mitä väitetään (vaikuttaa vs. syypää). Noin toimittaessa halutaan pysyä sokeana kiusaamisen kokonaisuudelle, koska todellisuus koetaan liian vaikeaksi hyväksyä. Sen sijaan sama reppanuus koulukiusatun lapsen kasvettua aikuiseksi, ei olekaan mikään este hänen pilkkaamiselleen. Palsta on pullollaan ketjuja, joissa naureskellaan peräkammareiden pojille. Sinä et ehkä sitä henkilökohtaisesti ole tehnyt, mutta kollektiivisesti AV-mammojen asenteissa on jotain kummallista. Todellisuus halutaan kieltää, kun on kyse lapsesta mutta aikuista kohtaan käyttäydytään kuin pahimmatkin koulukiusaajat eikä ymmärretä edes hävetä. Sinäkin selittelet, että rinnastusta ei voi tehdä. [/quote] Edelleen, mitä merkitystä väittämälläsi on? Ja toiseksi, kiusaajat ovat kiusaajia aikuisenakin. Samat ihmiset ne täällä haukkuvat peräkammarinpoikia kuin koulussa aikoinaan vaikkapa niitä "reppanoita". [/quote] Sinulle on väittämäni merkitys vielä näemmä hieman hakusessa. Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta? En ole liiemmin nähnyt peräkammarin poikia mainittavan positiivisessa sävyssä tällä foorumilla. Lähes kaikki viittaukset heihin ovat negatiivisia. Voit itsekin haulla tarkistaa, ellet minua usko. Vaikuttaisi siis siltä, että Vauva-lehden foorumin AV-mammat on 95% kiusaajataustaisia. Jotenkin he eivät kuitenkaan tähän ketjuun ole vielä löytäneet, vaan tässä ketjussa suurin osa vaikuttaa olevan sitä mieltä, että uhrilla ei ole osuutta uhriksi joutumiseensa. Vai olisikohan pikemminkin kyse siitä, että av-mammat suhtautuvat kaksinaismoralistisesti uhrin omaan osuuteen uhriksi joutumiseensa, riippuen siitä onko kyse lapsesta vai aikuisesta miehestä? Tuntuisi nimittäin oudolta, että kiusaajat eivät ole tätä ketjua löytäneet vaikka paljoa muita mielipiteitä ei peräkammarin pojista esitetä. Mihin he muka olisivat yht'äkkiä palstalta kadonneet? [/quote] Vastaisitko vihdoin kysymykseen?
[/quote]
Olen jo vastannut siihen jo yllä, mutta irrotan sen tähän vielä lukemistasi helpottaakseni:
Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta?
Noista ajatusten herättämiseen tarkoittamistani kysymyksistä voit ymmärtää miksi pointillani on mielestäni merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:19"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:20"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:16"] Noh. Eiköhän se ole sitä elävää elämää, että kiusattukin joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen että valikoituu kiusatuksi. Se ei tarkoita, että sellaisen henkilön kiusaaminen olisi oikein, mutta aina ei voi väittää että jokainen kiusattu on sellainen ilman omaa vaikutustaan. [/quote] Mitä merkitystä tällä on keskustelun kannalta? Ongelmahan nimenomaan on se kiusaaminen ja kiusaajien kyvyttömyys sietää erilaisuutta. [/quote] Lyhennetään vähän, niin helpottuu. [/quote] Yhä edelleenkö osoitat minulle kysymystä, joka ei liity siihen mitä sanoin? [/quote] Boldattuna väittämä ja perässä minun kysymykseni. Boldatun kirjoittaja vastatkoon. [/quote] Minä kirjoitin boldaamasi, enkä vieläkään näe miksi osoitat kysymyksesi minulle. Vastasin siihen tosin jo, koska sinulle jatkuvasti tuntui olevan niin hakusessa mitä oikeastaan olen sanonut. En oikein paremmin pysty reagoimaan siihen, että sinä et ymmärrä ongelmien ratkaisujen perustaa. [/quote] Et siis itsekään osaa sanoa mitä merkitystä sanomallasi on tässä keskustelussa?
[/quote]
Nyt jopa irrotin sen erilleen ja boldasin sen. Ehkä sinäkin nyt huomaat milloin sinulle on vastattu. Voi olla, ettet tajunnut vastausta vastaukseksi, koska esitin vastaukseni kysymyksen muodossa ajatteluasi herättääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"] Vertaus ei palstan mittakaavassa onnu, vaikka ei sinua henkilökohtaisesti koskisikaan. Tässä ketjussa ei saa sanoa, että lapsen oma reppanuus voi vaikuttaa siihen että hän valikoituu kiusaamisen uhriksi. Sellainen näkemys katsotaan kiusaamisen hyväksymiseksi ja ideologisesti väitetään, että uhri ei ikinä ole syypää siihen että on uhri. Siinäkin vääristellään sanoja, eikä vastata suoraan siihen mitä väitetään (vaikuttaa vs. syypää). Noin toimittaessa halutaan pysyä sokeana kiusaamisen kokonaisuudelle, koska todellisuus koetaan liian vaikeaksi hyväksyä. Sen sijaan sama reppanuus koulukiusatun lapsen kasvettua aikuiseksi, ei olekaan mikään este hänen pilkkaamiselleen. Palsta on pullollaan ketjuja, joissa naureskellaan peräkammareiden pojille. Sinä et ehkä sitä henkilökohtaisesti ole tehnyt, mutta kollektiivisesti AV-mammojen asenteissa on jotain kummallista. Todellisuus halutaan kieltää, kun on kyse lapsesta mutta aikuista kohtaan käyttäydytään kuin pahimmatkin koulukiusaajat eikä ymmärretä edes hävetä. Sinäkin selittelet, että rinnastusta ei voi tehdä. [/quote] Edelleen, mitä merkitystä väittämälläsi on? Ja toiseksi, kiusaajat ovat kiusaajia aikuisenakin. Samat ihmiset ne täällä haukkuvat peräkammarinpoikia kuin koulussa aikoinaan vaikkapa niitä "reppanoita". [/quote] Sinulle on väittämäni merkitys vielä näemmä hieman hakusessa. Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta? En ole liiemmin nähnyt peräkammarin poikia mainittavan positiivisessa sävyssä tällä foorumilla. Lähes kaikki viittaukset heihin ovat negatiivisia. Voit itsekin haulla tarkistaa, ellet minua usko. Vaikuttaisi siis siltä, että Vauva-lehden foorumin AV-mammat on 95% kiusaajataustaisia. Jotenkin he eivät kuitenkaan tähän ketjuun ole vielä löytäneet, vaan tässä ketjussa suurin osa vaikuttaa olevan sitä mieltä, että uhrilla ei ole osuutta uhriksi joutumiseensa. Vai olisikohan pikemminkin kyse siitä, että av-mammat suhtautuvat kaksinaismoralistisesti uhrin omaan osuuteen uhriksi joutumiseensa, riippuen siitä onko kyse lapsesta vai aikuisesta miehestä? Tuntuisi nimittäin oudolta, että kiusaajat eivät ole tätä ketjua löytäneet vaikka paljoa muita mielipiteitä ei peräkammarin pojista esitetä. Mihin he muka olisivat yht'äkkiä palstalta kadonneet? [/quote] Vastaisitko vihdoin kysymykseen? [/quote] Niinpä. Kertoisi nyt miksi niin kovasti taistelee tuota lapsen reppanuuden merkitystä kiusatuksi tulemisessa. Miksi toistelet sitä?
[/quote]
Minä keskustelen, en taistele. Koetko sinä olevasi jonkun taistelun osapuoli? En minä ainakaan.
Pointtini on, että uhri itse myös vaikuttaa siihen että valikoituu uhriksi. Reppanuus on oikeastaan vain sivujuonne pointissani.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[/quote]
Aikuisen pitäisi pystyä työelämässä ja harrastuksessa ja ties missä, toimia myös sellaisten ihmisten kanssa joita ei ystäväkseen valitsisi. Ymmärrätkö? Aikuinen, joka dissaa toisia ei ole yhtään sen fiksumpi kuin lapsi joka ei suostu leikkimään uuden lapsen kanssa.
[/quote]
Siinä tapauksessa av-mammojen fiksuudessa on valtavasti parantamisen varaa, kuten huomaat mitä tulee heidän asenteisiin peräkammarin poikiin. Olet kai samaa mieltä?
Sinulla taitaa olla lapsuudestasi melkoisen kauan aikaa. Minä ainakin muistan, että hakeuduin kavereitteni pariin. Uudesta lapsesta tuli kaveri ajan mittaan, jos oli tullakseen. Muistan myös välttäneeni sellaisia lapsia, jotka olivat kiusaajia. En leikkinyt heidän kanssaan, jos suinkin voin sitä välttää. Se oli minun tapania "toimia heidän kanssaan".
Työelämässä on toki pakko toimia kaikkien kanssa, mutta lasten pihaleikit eivät rinnastu siihen, koska lapsella ei ole pakkoa leikkiä aivan jokaisen kanssa joka leikkiin tarjoutuu. Yhtään sen enempää kuin mitä minun on pakko vapaa-ajallani käyttää aikaa vastenmieliseksi kokemieni aikuisten seurassa. Totta kai hakeudun vapaalla ollessani heidän pariin, joiden seurassa viihdyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin teen töitä lasten parissa. minusta on hyvin tuurista kiinni ketä aletaan kiusata. usein hyvin menestyvät sosiaaliset tytöt kiusaavat eniten, vaivihkaa ja salaten. tietävät siis tekevänsä väärin. poikien kiusaaminen on usein suorasukaisempaa. moni kiusaaja kylläkin oikeasti peittää omaa heikkoa itsetuntoaan suuntaamalla huomion johonkin "helppoon" kohteeseen. usein kiusaajien kotona ei olla opetettu empatiaa ja voi olla pahoinvointia kodissa. kannattaa katsoa peiliin jos tulee viesti että oma lapsi on kiusannut. lapsi ei synny empatian kyvyn kanssa eikä moraalin kanssa, ne opetetaan kotona.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[/quote]
Aikuisen pitäisi pystyä työelämässä ja harrastuksessa ja ties missä, toimia myös sellaisten ihmisten kanssa joita ei ystäväkseen valitsisi. Ymmärrätkö? Aikuinen, joka dissaa toisia ei ole yhtään sen fiksumpi kuin lapsi joka ei suostu leikkimään uuden lapsen kanssa.
[/quote]
Siinä tapauksessa av-mammojen fiksuudessa on valtavasti parantamisen varaa, kuten huomaat mitä tulee heidän asenteisiin peräkammarin poikiin. Olet kai samaa mieltä?
Sinulla taitaa olla lapsuudestasi melkoisen kauan aikaa. Minä ainakin muistan, että hakeuduin kavereitteni pariin. Uudesta lapsesta tuli kaveri ajan mittaan, jos oli tullakseen. Muistan myös välttäneeni sellaisia lapsia, jotka olivat kiusaajia. En leikkinyt heidän kanssaan, jos suinkin voin sitä välttää. Se oli minun tapania "toimia heidän kanssaan".
Työelämässä on toki pakko toimia kaikkien kanssa, mutta lasten pihaleikit eivät rinnastu siihen, koska lapsella ei ole pakkoa leikkiä aivan jokaisen kanssa joka leikkiin tarjoutuu. Yhtään sen enempää kuin mitä minun on pakko vapaa-ajallani käyttää aikaa vastenmieliseksi kokemieni aikuisten seurassa. Totta kai hakeudun vapaalla ollessani heidän pariin, joiden seurassa viihdyn.
[/quote]
Kyse onkin moraalista - siitä, että kaikki otetaan mukaan ja että kaikille annetaan mahdollisuus. Hyvän ajattelemisesta ja tekemisestä tulee hyvä mieli, vaikka sen eteen pitäisikin välillä nähdä ylimääräistä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[/quote]
Aikuisen pitäisi pystyä työelämässä ja harrastuksessa ja ties missä, toimia myös sellaisten ihmisten kanssa joita ei ystäväkseen valitsisi. Ymmärrätkö? Aikuinen, joka dissaa toisia ei ole yhtään sen fiksumpi kuin lapsi joka ei suostu leikkimään uuden lapsen kanssa.
[/quote]
Siinä tapauksessa av-mammojen fiksuudessa on valtavasti parantamisen varaa, kuten huomaat mitä tulee heidän asenteisiin peräkammarin poikiin. Olet kai samaa mieltä?
Sinulla taitaa olla lapsuudestasi melkoisen kauan aikaa. Minä ainakin muistan, että hakeuduin kavereitteni pariin. Uudesta lapsesta tuli kaveri ajan mittaan, jos oli tullakseen. Muistan myös välttäneeni sellaisia lapsia, jotka olivat kiusaajia. En leikkinyt heidän kanssaan, jos suinkin voin sitä välttää. Se oli minun tapania "toimia heidän kanssaan".
Työelämässä on toki pakko toimia kaikkien kanssa, mutta lasten pihaleikit eivät rinnastu siihen, koska lapsella ei ole pakkoa leikkiä aivan jokaisen kanssa joka leikkiin tarjoutuu. Yhtään sen enempää kuin mitä minun on pakko vapaa-ajallani käyttää aikaa vastenmieliseksi kokemieni aikuisten seurassa. Totta kai hakeudun vapaalla ollessani heidän pariin, joiden seurassa viihdyn.
[/quote]
Kyse onkin moraalista - siitä, että kaikki otetaan mukaan ja että kaikille annetaan mahdollisuus. Hyvän ajattelemisesta ja tekemisestä tulee hyvä mieli, vaikka sen eteen pitäisikin välillä nähdä ylimääräistä vaivaa.
[/quote]
Voit ihan vapaasti hakeutua soveltamaan tuota moraaliasi sellaisten ihmisten pariin, joista ei pidä ja jotka sinua kiusaavat. Koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta tekemään hyvää. Epäilenpä ettet itsekään tee sitä, mitä lapsilta vaadit. Se puolestaan on kaksinaismoraalista, eikä se ole tuplasti parempaa kuin moraali vaikka siinä onkin luku kaksi.
Minä en allekirjoita tuota, että kiusaaminen olisi lähtökohtaisesti kiusatun tietyn piirteen aiheuttamaa. Kiusaaminen ilmiönä on puhtaasti valta-asetelmaa, eikä uhrin valikoitumista voi ennustaa edes näillä klassisilla piirteillä kuten ylipaino, sosiaalinen kömpelyys tai ujous. Tänä päivänä on muutenkin trendikästä osoittaa kiusattua ja laskea vastuu hänen tai ainakin hänen vanhempiensa harteille. "Eiväthän vanhemmat opettaneet hänelle sosiaalista kyvykkyyttä". Millä tavoin kiusattu muuten oppii sosiaalisia taitoja, jos hänet on pahimmillaan päiväkoti-ikäisestä lähtien systemaattisesti sysätty syrjään? Ja missä määrin on sosiaalisesti taitavaa sysätä epämieluisa lapsi porukan ulkopuolelle ja kiusata häntä: siis tehdä systemaattisesti hänelle henkistä ja fyysistä vahinkoa ja savustaa hänet porukoista ulos? Jopa pienet lapset osaavat tämän. "Minä en leiki Jaanan kanssa, eikä Kati ja Satukaan saa leikkiä sen kanssa."
Olen harmissani, jos lasten parissa työskentelevät näkevät, että kiusaamista tulee ratkoa korjaamalla kiusattu sosiaalisesti taitavaksi, laihaksi tai "reippaaksi". Toki kiusaajaksi valikoituu lapsi, joka jostakin syystä pistää kiusaajansa silmään. Mutta se, onko se yksittäinen piirre hyvä syy kiusata tai edes ongelma, on aivan toinen juttu. Kerron oman esimerkin eräästä ohjaamastani ryhmästä: kiusatuksi ajautui lapsi, joka osallistui toimintaan ja kuunteli, pärjäsi muiden lasten kanssa ja oli kuten kuka tahansa muukin lapsi. Hän ei vain kestänyt valtaporukan "rajumpaa leikkiä", ja meni kotiin usein pahoin mielin. Hassua sinänsä: tätäkin selvitellessä sivulauseissa heiteltiin kommentteja "ehkä vähän herkästä lapsesta", vaikka suurempi ongelma oli tämä riehuva jengi, joka jatkuvasti aiheutti ongelmia.
Onko ongelma meissä vanhemmissa ja ohjaajissa, jotka yritämme analysoida asioita liian pitkälle? Että ongelma ei missään nimessä ole se, mitä me näemme, vaan sen täytyy olla jossakin syvällä mutkikkaiden kuvioiden takana? En yksinkertaisesti keksi, miksi me aikuiset hiivimme psykologisten termien taakse ja yritämme kilvan keksiä, millä sosiaalisella vajavaisuudella kiusattu aiheuttaa ongelmansa, vaikka kiusaaminen olisi räikeää ja selvää enemmistön väkivaltaa. Mikään kiusatun piirre ei oikeuta systemaattista kiusaamista, ja meillä vanhemmilla tulee olla rohkeus siihen puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]Missä iässä tuo sinun toimintamallisi lakkaa olemasta voimassa? Kysyin tätä, koska olen ollut huomaavinani että aikuiset ihmiset valitsevat ystävänsä.
[/quote]
Aikuisen pitäisi pystyä työelämässä ja harrastuksessa ja ties missä, toimia myös sellaisten ihmisten kanssa joita ei ystäväkseen valitsisi. Ymmärrätkö? Aikuinen, joka dissaa toisia ei ole yhtään sen fiksumpi kuin lapsi joka ei suostu leikkimään uuden lapsen kanssa.
[/quote]
Siinä tapauksessa av-mammojen fiksuudessa on valtavasti parantamisen varaa, kuten huomaat mitä tulee heidän asenteisiin peräkammarin poikiin. Olet kai samaa mieltä?
Sinulla taitaa olla lapsuudestasi melkoisen kauan aikaa. Minä ainakin muistan, että hakeuduin kavereitteni pariin. Uudesta lapsesta tuli kaveri ajan mittaan, jos oli tullakseen. Muistan myös välttäneeni sellaisia lapsia, jotka olivat kiusaajia. En leikkinyt heidän kanssaan, jos suinkin voin sitä välttää. Se oli minun tapania "toimia heidän kanssaan".
Työelämässä on toki pakko toimia kaikkien kanssa, mutta lasten pihaleikit eivät rinnastu siihen, koska lapsella ei ole pakkoa leikkiä aivan jokaisen kanssa joka leikkiin tarjoutuu. Yhtään sen enempää kuin mitä minun on pakko vapaa-ajallani käyttää aikaa vastenmieliseksi kokemieni aikuisten seurassa. Totta kai hakeudun vapaalla ollessani heidän pariin, joiden seurassa viihdyn.
[/quote]
Kyse onkin moraalista - siitä, että kaikki otetaan mukaan ja että kaikille annetaan mahdollisuus. Hyvän ajattelemisesta ja tekemisestä tulee hyvä mieli, vaikka sen eteen pitäisikin välillä nähdä ylimääräistä vaivaa.
[/quote]
Voit ihan vapaasti hakeutua soveltamaan tuota moraaliasi sellaisten ihmisten pariin, joista ei pidä ja jotka sinua kiusaavat. Koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta tekemään hyvää. Epäilenpä ettet itsekään tee sitä, mitä lapsilta vaadit. Se puolestaan on kaksinaismoraalista, eikä se ole tuplasti parempaa kuin moraali vaikka siinä onkin luku kaksi.
[/quote]
Joo, olet ihan oikeassa. En tietenkään aina toimi käytännössä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta haluaisin toimia ja ihailen ihmisiä, jotka niin toimivat. Ja YRITÄN kyllä itsekin. En omasta mielestäni ole kaksinaismoralisti, kun kasvatan lapsista oikeudenmukaisia ja sellaisia, jotka ottavat toiset huomioon. Mulle arjen sankareita on ne, jotka uskaltaa puolustaa heikkoja.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:47"]Siinä tapauksessa av-mammojen fiksuudessa on valtavasti parantamisen varaa, kuten huomaat mitä tulee heidän asenteisiin peräkammarin poikiin. Olet kai samaa mieltä?
Sinulla taitaa olla lapsuudestasi melkoisen kauan aikaa. Minä ainakin muistan, että hakeuduin kavereitteni pariin. Uudesta lapsesta tuli kaveri ajan mittaan, jos oli tullakseen. Muistan myös välttäneeni sellaisia lapsia, jotka olivat kiusaajia. En leikkinyt heidän kanssaan, jos suinkin voin sitä välttää. Se oli minun tapania "toimia heidän kanssaan".
Työelämässä on toki pakko toimia kaikkien kanssa, mutta lasten pihaleikit eivät rinnastu siihen, koska lapsella ei ole pakkoa leikkiä aivan jokaisen kanssa joka leikkiin tarjoutuu. Yhtään sen enempää kuin mitä minun on pakko vapaa-ajallani käyttää aikaa vastenmieliseksi kokemieni aikuisten seurassa. Totta kai hakeudun vapaalla ollessani heidän pariin, joiden seurassa viihdyn.
[/quote]
Puhut niin kuin jokainen lapsi on potentiaalinen kiusaaja ja siksi yksin. Aivan kuin ketään tavallista lasta ei jätettäisi leikkien ulkopuolelle. Ja tässä puhutaan muuten päiväkoti- ja kouluikäisistä lapsista. Kumpikaan paikka ei ole lapsen itsensä valitsema vaan aikuisten sanelema pakko. Kyse ei ole vapaa-ajan pihaleikeistä vaan jostain aivan muusta. En minäkään käske lapsiani leikkimään kulmakunnan kauhukakaran kanssa vapaa-ajalla, mutta päiväkodissa hänen kanssaan on pakko tulla toimeen. Kiusatuksi kuitenkin tulee moni aivan tavallinen lapsi tai nuori, ei ainoastaan öykkärit.
Ymmärrätkö eron tässä ollenkaan? Omasta lapsuudestani on aikaa noin kaksikymmentä vuotta. Silti on hyvin tuoreessa muistissa mm. se, millaista oli mennä uutena lapsena ryhmään mukaan. Minusta ihmisillä on vastuu myös toisista, eikä kenenkään pidä tahallaan tehdä toisen elämästä päiväkodissa/koulussa/työelämässä/harrastuksissa/sukujuhlissa jne. epämukavaa. Omasta lapsuudesta muistan juuri sellaisen ketään ei jätetä - mentaliteetin, joka ei kuitenkaan estänyt kiusaamista.
Hyvin moni asia meidän elämässämme on yhteistoimintaa, myös lasten elämä päiväkodin seinien sisäpuolella (ja ulkona leikeissä). On lapsille tyypillistä valikoida ja "mä en leiki sunkaa" on usein kuultu juttu. Mutta on meidän aikuisten tehtävä sitten mennä siihen, olla tuntosarvet herkkinä ja ohjastaa lapsia ottamaan muut huomioon. Omassa työssäni sitten huomaan, että joillekin ei koskaan kehity vaistoa huomioida muut. Mutta ei se estä minua yrittämästä.
91
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:59"]Minulla on tytär ja olen hänen yksinhuoltajansa. Tyttärelläni on ollut eskarista lähtien paljon kavereita ja en olisi voinut kuvitellakkaan häntä kiusaajaksi. (Kukapa nyt omaa lastaa kiusaajaksi kuvittelisi) Tyttäreni oli kuudennella luokalla kun kotiin tuli soitto että tyttöni ja hänen paras ystävänsä syrjivät joitain muita tyttöjä ja haukkuvat jne. Tälläistä henkistä kiusaamista on ehkä vähän vaikea "todistaa" mutta tässä kiusattuja oli sellainen porukka että homma oli aika selvä. Tyttäreni ja hänen kaverinsa pyysivät anteeksi ja homma oli sillä selvä koulun puolesta mutta itse pistin tytön arestiin viikoksi. Ei ole sen jälkeen kiusannut niin että olisi kiirinyt omiin korviini, uskon kuitenkin että molemmat tytöt paransivat tapansa. Minua vanhempana hävetti tyttäreni käytös todella paljon :-(
[/quote]
Eli tytöt (2kpl) kiusasivat muita luokan tyttöjä (15kpl)? Eihän tuossa ole mitään järkeä :D nykyajan trendi: kaikki erimielisyydet ovat kiusaamista. Vielä puuttuu se, että joku tulee tähän ketjuun kertomaan miten kiusaajista tulee 100% varmuudella Kokoomuksen äänestäjiä...
[/quote]
Tälläiatäkin varmaan tapahtuu mutta tyttäreni ja hänen kaverinsa eivät kiusanneet omia luokkalaisiaan vaan 5-8 rinnakkaisluokan tyttöä.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:21"]
Minä en allekirjoita tuota, että kiusaaminen olisi lähtökohtaisesti kiusatun tietyn piirteen aiheuttamaa.
[/quote]
Mitähän sinulla olisi allekirjoitettavanakaan, kun kukaan ei ole nähdäkseni tuollaista väittänytkään. Minä ainakin olen sanonut, että kiusaamisen uhri voi joskus itse vaikuttaa siihen, että joutuu kiusauksen uhriksi. Ainakin me kaksi puhumme eri asiasta. Jotkut kommentoivat minulle, tuolta sinun esittämäsi pohjalta, mutta heiltä puuttuu taito ymmärtää mitä lukevat tai sitten he olettavat tietävänsä mitä tarkoitan ja argumentoivat minulle ennakkoluulojensa pohjalta.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:21"]
Minä en allekirjoita tuota, että kiusaaminen olisi lähtökohtaisesti kiusatun tietyn piirteen aiheuttamaa.
[/quote]
Mitähän sinulla olisi allekirjoitettavanakaan, kun kukaan ei ole nähdäkseni tuollaista väittänytkään. Minä ainakin olen sanonut, että kiusaamisen uhri voi joskus itse vaikuttaa siihen, että joutuu kiusauksen uhriksi. Ainakin me kaksi puhumme eri asiasta. Jotkut kommentoivat minulle, tuolta sinun esittämäsi pohjalta, mutta heiltä puuttuu taito ymmärtää mitä lukevat tai sitten he olettavat tietävänsä mitä tarkoitan ja argumentoivat minulle ennakkoluulojensa pohjalta.
[/quote]
Olisitko hyvä ja ottaisit kantaa muuhunkin kuin yksittäisten kommentoijien yksiin lauseisiin tai sananpätkiin? Koska tällainen pilkkominen on täysin jonninjoutavaa koko keskustelun kannalta.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:47"]Siinä tapauksessa av-mammojen fiksuudessa on valtavasti parantamisen varaa, kuten huomaat mitä tulee heidän asenteisiin peräkammarin poikiin. Olet kai samaa mieltä?
Sinulla taitaa olla lapsuudestasi melkoisen kauan aikaa. Minä ainakin muistan, että hakeuduin kavereitteni pariin. Uudesta lapsesta tuli kaveri ajan mittaan, jos oli tullakseen. Muistan myös välttäneeni sellaisia lapsia, jotka olivat kiusaajia. En leikkinyt heidän kanssaan, jos suinkin voin sitä välttää. Se oli minun tapania "toimia heidän kanssaan".
Työelämässä on toki pakko toimia kaikkien kanssa, mutta lasten pihaleikit eivät rinnastu siihen, koska lapsella ei ole pakkoa leikkiä aivan jokaisen kanssa joka leikkiin tarjoutuu. Yhtään sen enempää kuin mitä minun on pakko vapaa-ajallani käyttää aikaa vastenmieliseksi kokemieni aikuisten seurassa. Totta kai hakeudun vapaalla ollessani heidän pariin, joiden seurassa viihdyn.
[/quote]
Puhut niin kuin jokainen lapsi on potentiaalinen kiusaaja ja siksi yksin. Aivan kuin ketään tavallista lasta ei jätettäisi leikkien ulkopuolelle. Ja tässä puhutaan muuten päiväkoti- ja kouluikäisistä lapsista. Kumpikaan paikka ei ole lapsen itsensä valitsema vaan aikuisten sanelema pakko. Kyse ei ole vapaa-ajan pihaleikeistä vaan jostain aivan muusta. En minäkään käske lapsiani leikkimään kulmakunnan kauhukakaran kanssa vapaa-ajalla, mutta päiväkodissa hänen kanssaan on pakko tulla toimeen. Kiusatuksi kuitenkin tulee moni aivan tavallinen lapsi tai nuori, ei ainoastaan öykkärit.
Ymmärrätkö eron tässä ollenkaan? Omasta lapsuudestani on aikaa noin kaksikymmentä vuotta. Silti on hyvin tuoreessa muistissa mm. se, millaista oli mennä uutena lapsena ryhmään mukaan. Minusta ihmisillä on vastuu myös toisista, eikä kenenkään pidä tahallaan tehdä toisen elämästä päiväkodissa/koulussa/työelämässä/harrastuksissa/sukujuhlissa jne. epämukavaa. Omasta lapsuudesta muistan juuri sellaisen ketään ei jätetä - mentaliteetin, joka ei kuitenkaan estänyt kiusaamista.
Hyvin moni asia meidän elämässämme on yhteistoimintaa, myös lasten elämä päiväkodin seinien sisäpuolella (ja ulkona leikeissä). On lapsille tyypillistä valikoida ja "mä en leiki sunkaa" on usein kuultu juttu. Mutta on meidän aikuisten tehtävä sitten mennä siihen, olla tuntosarvet herkkinä ja ohjastaa lapsia ottamaan muut huomioon. Omassa työssäni sitten huomaan, että joillekin ei koskaan kehity vaistoa huomioida muut. Mutta ei se estä minua yrittämästä.
91
[/quote]
Sinä puhut aivan kuin vastaisit omien ennakkoluulojesi pohjalta sen mukaan kuin mitä oletat minun täytyvän tarkoittaa, eikä sen pohjalta mitä itse asiassa kirjoitan.
En tiedä mikä se "tässä" on mihin viittaat. Ainakaan avaus ei rajoita keskustelua päiväkoteihin tai kouluihin, vaikka joku opettaja yritti jo vierittää keskustelua siihen suuntaan.
Minäkin muistan oman päiväkoti- ja kouluaikani ja muistan myös, että minulla oli sielläkin vapaus valita kenen kanssa leikin. Jos kyse puolestaan oli opettajan ohjaamasta toiminnasta, niin silloin toki toimittiin sen kanssa kun opettaja ohjasi toimimaan. Liikuntatunnilla pelattiin lentopalloa jokaisen kanssa, välitunnilla oltiin niiden kanssa joiden seurassa viihdyttiin. Aliarvioit lapsia, jos oletat etteivät he tuota ymmärrä. Enkä oikein usko, että olet esittämässä että lasten pitäisi välitunnillakin olla niiden seurassa joista eivät pidä.
Vastaisit nyt vain suoraan kysymykseeni. Onko hiljainen/ujo/varautunut lapsi myös reilu ja kiva?
Jokaisella kun on selvästi eri mielipiteet, varsinkin sinulla joka käytät sanaa kiusattu lainausmerkeissä unohtaen, että jokaisella meistä on erilainen temperamentti. Jos ei pysty heti reagoimaan kuin hiljaisuudella siihen että omat leipomukset viedään naaman edestä ja sitten nauretaan, niin onko se ihan ok sinusta?