Lue keskustelun säännöt.
Kiusaajien äidit!
10.04.2015 |
Hei, ajattelin kysyä teiltä joiden lapsi kiusaa, missä iässä alkoi? Miten teille kerrottiin siitä? Miten reagoitte ja yrititte saada lapsenne lopettamaan?
Meillä on sellainen tilanne että lastani kiusaa huomattavasti vanhempi lapsi ja mietin siis että tietävätkö vanhemmat asiasta ja ovatko yrittäneet edes keskustella vai onko kiusaajien vanhemmille asia yhdentekevää?
Ja en halua syyllistää ketään vaan keskustella aiheesta ihan rauhallisesti, tiedän ettei vanhemmat välttämättä voi mitään asialle.
Kommentit (177)
Minä ymmärrän kyllä, mitä tuo oman kiusaamisensa ansainneista reppana-lapsista jankkaava kirjoittaja perimmältään tarkoittaa. Olin itse juuri tuollainen kiusaajauhri: nenäkäs, hiljainen, helposti vihastuva ja rumiin vaatteisiin puettu lapsi. Oli sosiaalisissa tilanteissa kuin norsu posliinikaupassa ja saatoin töräytellä suustani mitä nyt mieleen juolahti. Välillä ujostutti niin, etten lähtenyt leikkiin mukaan ollenkaan. Minulla oli ihanat ja rakastavat vanhemmat, jotka olivat molemmat olleet laiminlyötyjä lapsia ja joita kohtasivat suuret henkilökohtaiset vaikeudet alakouluni aikana. Minua rakastettiin ja fyysisistä tarpeistani huolehdittiin hyvin, mutta sosiaalisten taitojen kehitykseen vanhemmat eivät osanneet panostaa - he eivät osanneet myöskään tarttua riittävällä tomeruudella opettajalta tuleviin viesteihin käyttäytymisestäni.
Meidän luokalla oli kivoja ja reiluja tyttöjä, fiksuja poikia, villejä poikia ja draamaa rakastavia tyttöjä. Fiksut ja kivat tytöt jättivät minut leikistä ulkopuolelle, fiksut pojat olivat kuin en olisi olemassakaan, villit pojat nimittelivät ja haukkuivat ja draamatytöt pyörittivät sosiaalisia pelejä, joissa jäin toistuvasti alakynteen. Ansaitsin kiusaamiseni - ihan jokaisen pisaran siitä, koska meidän luokalla oli myös niitä iloisia ja rehtejä tyttöjä, joita ei koskaan kiusattu, joten luokkahenki ei lähtökohtaisesti ollut huono. En osannut itse lapsen taidoillani nostaa itseäni pois "kiusatun" asemastani.
Nyt tullaankin sitten siihen, että miten tällaista "itse kiusaamisensa aiheuttanutta" lasta pitäisi auttaa? Onko teillä sosiaalisesti menestyvien lasten vanhemmilla jonkinlaista RAKENTAVAA ehdotusta siihen, mitä reppanalapselle tulisi tehdä? On ihan mahdollista, että kiusaamisen alkusyy on lapsessa (ja tämän vanhemmissa, jotka eivät osaa kasvattaa lapsesta "oikeanlaista") mutta melko pian tilanne väistämättä ajautuu siihen pisteeseen, että vaikka reppanalapsi yrittäisi tehdä kaikkensa itsensä muuttamisekseen, hän ei pääse irti asemasta johon on joutunut. Vaikka ketään ei voida pakottaa ottamaan ärsyttävää ja hankalaa lasta väkisin mukaan leikkiin, ansaitsisi myös tällainen hankala ja ärsyttävä lapsi (ja nuori) apua oman käytöksensä korjaamiseen ja aina silloin tällöin uusia mahdollisuuksia yrittää pärjätä vertaisryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tyttäreni päätyi ala-asteikäisenä sekä kiusaajaksi että kiusatuksi. Alkunsa kaikki sai siitä, että hänen ja parhaan kaverin porukkaan liittyi kolmas tyttö. Nämä kolme tyttöä eivät tulleet kolmen hengen porukalla toimeen vaan aina yksi, kukin vuorollaan, joutui syrjityksi. Lapsi ajoittain kertoi kotona, että hänet on syrjäytetty porukasta. Juostu karkuun, nimitelty, mitä milloinkin. Neuvoin ottamaan etäisyyttä ja etsimään muuta seuraa, sosiaalinen kun on. Lohduttelin ja sanoin, että tilanteet muuttuvat ja varmaan kaverit taas ottavat myöhemmin mukaan. Nämä tilanteet menivät niin, että välillä taas toiset kaksi jättivät kolmannen yksin. Ja sitten taas toiset. Kaikkien seura siis kelpasi ajoittain kaikille, mutta kolmestaan ei tullut mistään mitään. Toisen tytön äiti oli aktiivinen ja aina kun hänen tyttönsä oli kiusattuna, laittoi mulle viestiä, että nyt tyttäresi syrjii, puhukaa kotona ja käske sen lopettaa. Aloin minäkin sitten laittamaan viestiä hänelle, kun taas oli vuorossa minun tyttäreni syrjiminen. Satoja ja satoja tunteja näitä jauhettiin kotona ja kaikkien tyttöjen kesken, ilman mitään vaikutusta. Loppui vasta, kun tyttäreni vaihtoi koulua ja sai uudet, reilut kaverit. Sen jälkeen ei enää halunnut nähdä noita vanhoja kavereita, vaikka asuimmekin naapureina. Nämä kaksi muuta tyttöä eivät pitemmän päälle myöskään jääneet parhaiksi ystäviksi vaan löysivät uusia kavereita.
Olin siis "kiusaajan" äiti, ainakin yhden äidin mielestä, vaikka rehellisesti sanoen kyseessä taisi olla tuo, että kolmannen tytön tulo porukkaan rikkoi ryhmän dynamiikan ja siitä kärsivät kaikki kolme yhtä paljon.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:58"]
Minä ymmärrän kyllä, mitä tuo oman kiusaamisensa ansainneista reppana-lapsista jankkaava kirjoittaja perimmältään tarkoittaa.
[/quote]
No jaa. Olen kyllä huolellisesti yrittänyt kirjoittaa vain uhreista, jotka vaikuttavat osaltaan siihen että valikoituvat uhreiksi. Olen kaiken aikaa sanonut, että kiusaaminen ei siitä huolimatta ole hyväksyttävää. Sanan ansaita käyttäminen antaa mielestäni sellaisen vivahteen, että kiusaaminen on jotain sellaista joka kuuluukin kiusaamisen uhrille. Sitä näkemystä en allekirjoittaisi.
Tuletkin viimeisessä kappaleessasi juuri siihen mitä minultakin on penätty moneen kertaan, eli mitä merkitystä kirjoittamallani on. Kiusaamistilanteen ratkaisemisessa pitäisi ottaa koko todellisuus huomioon, eikä ideologisesti rajoittua siihen että kiusattu ei vaikuttaisi kiusatun asemaan joutumiseensa. Tuo ideologia esitetään muodossa: "ei ole koskaan kiusatun syy/vika, että on kiusattu", mutta ideologian ongelma onkin siinä että siihen liitetään kysymys syyllisyydestä, kun neutraalimmin pitäisi puhua vain vaikuttamisesta. Kuten olen huolellisesti yrittänyt tehdä, vaikka toiset keskustelijat kerta toisensa jälkeen vääntävät sanani tarkoittamaan hyväksymistä, syyllisyyttä tai vian asettamista uhrin niskaan.
Pitäisi uskaltaa nähdä, että uhrikin vaikuttaa tilanteeseensa, ilman että voidaan puhua uhrin olevan syyllinen tilanteeseensa. Ellei sitä uskalleta myöntää, jää ratkaisuistakin jotain mahdollisesti olennaista pois.
En tiedä onko reppanoille aina ja kaikkialla jotain tehtävissä. Yhdessä yhteisössä ärsyttävä jäsen ei välttämättä ole sitä toisessa. Joku joka pärjää yhdessä porukassa ei sopeudukaan toiseen. Kiusaamisessa on kuitenkin aina kaksi osapuolta ja kummankin kautta tulisi yrittää ongelmaa ratkaista, ei vain toisen.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:32"]87: no kuule ne on eri ihmiset jotka pilkkaa niitä peräkammarin poikia ja jotka puolustaa kiusattuja. Ne pilkkaajat on niitä kiusaajien äitejä, jotka täälläkin puolustavat kiusaamista ja syyllisätävät kiusattua. Osa ihmisistä niin lapsista kuin aikuisistakin ny vaan sattuu olamaan k**päisiä ja ilkeitä kiusaajia, av:lta sen nyt viimeistään oppii. J
[/quote]
Voi kuule, ei se nyt ihan noin yksi yhteen mene.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:48"]Oma lapseni on alakoululainen, ollut sekä kiusaaja että kiusattu.
Olemme puhuneet asiasta kotona, muistutamme joka aamu ettei saa kiusata ketään. Ja pitää kertoa opettajalle jos itseä kiusataan.
Olemme sitä mieltä, että kun saadaan kiusaamistapauksesta tieto, niin siihen tulee reagoida HETI. Eli mahdollisimman nopeasti palaveri asianosaisten lasten, heidän vanhempien/huoltajien ja opettajan kesken, jossa asia käydään läpi jokaisen näkökulmasta, pyydetään anteeksi ja sovitaan miten toimitaan jatkossa. Tämä on osoittautunut aika tehokkaaksi kun lapset huomaavat, että tieto kulkee koulun ja kotien välillä.
[/quote]
Muistutat joka aamu? Ei ihme jos lapsi ahdistuu ja käyttäytyy huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:00"]Koulukiusatuksi tuleminen johtuu perheen ongelmista. Lapsen ympäristö ei ole sellainen, että olisi kasvanut huumorintajuiseksi, normaalisti asioihin suhtautuvaksi ihmisenaluksi.
Ihan sama onko erikoinen nimi tai silmälasit tai ylipainoinen. AINA kyseessä on sosiaalisesti kyvytön oppilas. Joko hän on päällepäsmäri, kuvittelee, että kaikki hyppivät hänen tahdissaan tai täysin ummikkona hiljaa hissutteleva omituisuus. Tai jotain tältä väliltä, mutta valuvika on kiusatussa.
Näin aina! Ei ole edes poikkeuksia.
[/quote]
Tämä on kyllä valitettavasti totta, vaikka sitä onkin epäkorrektia myöntää. Tietenkin kiusaamistilanteissa kiusaajan vanhempien pitää tehdä selväksi lapsilleen, ettei heikompia (fyysisesti tai henkisesti) ole sopiva kiusata. Olen opettanut omille lapselleni ettei koskaan ole soveliasta nyrpistellä heikommalle ainekselle, koska siitä saa kusipään maineen. Vaikka kuinka halveksuisi työttömiä juoppoja tai niitä yläkoulun entisiä koviksiä, nykyisiä läskejä lähihoitajia, sitä ei saa näyttää ulospäin.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:22"]
No jaa. Olen kyllä huolellisesti yrittänyt kirjoittaa vain uhreista, jotka vaikuttavat osaltaan siihen että valikoituvat uhreiksi. Olen kaiken aikaa sanonut, että kiusaaminen ei siitä huolimatta ole hyväksyttävää. Sanan ansaita käyttäminen antaa mielestäni sellaisen vivahteen, että kiusaaminen on jotain sellaista joka kuuluukin kiusaamisen uhrille. Sitä näkemystä en allekirjoittaisi.
[/quote]
Itse koen kyllä ansainneeni kiusaamisen, ainakin ison osan siitä, koska olin ärsyttävä ja hankala muita kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:22"]
Tuletkin viimeisessä kappaleessasi juuri siihen mitä minultakin on penätty moneen kertaan, eli mitä merkitystä kirjoittamallani on. Kiusaamistilanteen ratkaisemisessa pitäisi ottaa koko todellisuus huomioon, eikä ideologisesti rajoittua siihen että kiusattu ei vaikuttaisi kiusatun asemaan joutumiseensa. Tuo ideologia esitetään muodossa: "ei ole koskaan kiusatun syy/vika, että on kiusattu", mutta ideologian ongelma onkin siinä että siihen liitetään kysymys syyllisyydestä, kun neutraalimmin pitäisi puhua vain vaikuttamisesta. Kuten olen huolellisesti yrittänyt tehdä, vaikka toiset keskustelijat kerta toisensa jälkeen vääntävät sanani tarkoittamaan hyväksymistä, syyllisyyttä tai vian asettamista uhrin niskaan.
[/quote]
Tähän kuitenkin sen verran lisään, että on olemassa MYÖS sellaisia tapauksia, joissa kiusaamisen kohteeksi joutunut ei olisi voinut tehdä mitään toisin. Eli juuri ne klassisest "suosittu ja äänekäs tyttö haukkuu hiljaista silmälasipäätä" tai "kovispojat kiusaavat heikompiaan". Eli kaikkia kiusaamistapauksia ei voida sovittaa tuohon kahden, tilannetta omalla tavallaan provosoineen osapuolen muottiin. Siksi varmasti ihmiset näkevätkin punaista näissä keskusteluissa, ja olettavat että täällä ehdotetaan että normaalipainoisen pitäisi laihduttaa tai silmälasipään hankkia piilolasit vain kiusaajien takia. Monella kiusatulla on kuitenkin myös kavereita ja omalla tavallaan hyvät sosiaaliset taidot, normaali ulkonäkö jne. vaikka jossain tilanteessa joutuisikin kiusatuksi. Eli pitäisi myös tunnustaa, että on MONENLAISIA kiusaamistilanteita.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:22"]
Pitäisi uskaltaa nähdä, että uhrikin vaikuttaa tilanteeseensa, ilman että voidaan puhua uhrin olevan syyllinen tilanteeseensa. Ellei sitä uskalleta myöntää, jää ratkaisuistakin jotain mahdollisesti olennaista pois.
En tiedä onko reppanoille aina ja kaikkialla jotain tehtävissä. Yhdessä yhteisössä ärsyttävä jäsen ei välttämättä ole sitä toisessa. Joku joka pärjää yhdessä porukassa ei sopeudukaan toiseen. Kiusaamisessa on kuitenkin aina kaksi osapuolta ja kummankin kautta tulisi yrittää ongelmaa ratkaista, ei vain toisen.
[/quote]
No joo, näistä tuli minullekin kieltämättä vähän vaikutelma, että esität kiusatussa aina olevan jotain vikaa. Itse kuitenkin todistin kouluaikoina myös niitä tilanteita, joissa kiusattiin pienen ujouden tai erilaisen pukeutumisen takia, vaikka ujous tai erilainen pukeutuminen eivät todellakaan ole ihmisessä mitään vikoja, ja näissä tilanteissa olisi kaivattu juuri sitä kuuluisaa erilaisuuden hyväksymistä. Mutta sepä tekee kiusaamiseen puuttumisesta niin vaikeaa, koska usein aikuisetkin tulkitsevat tilanteita eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:32"]Jotkut lapset ovat alttiita tulemaan kiusatuiksi, kuten tämä "mammanpoika" kommenttissa 8.
Jos tältä tosiseikalta ummistaa silmänsä, niin koko kiusaamisilmiöstä on turha keskustella. Kukaan ei hyödy vain kiusaajien demonisoinnista näkemättä tilanteeseen johtaneita syitä kokonaisuutena. On selvä, että jos lapsi ei noudata yhteisiä pelisääntöjä (tässä tapauksessa jalkapallossa), seuraa siitä muiden ärtymys. Se sitten valitettavasti purkautuu negatiivisina reaktioina kuten syrjintänä, nimittelynä ja viime kädessä väkivaltana.
Lasten kyky arvioida toista hänen taustastaan käsin ja "ymmärtää" poikkeavaa, on valitettavan rajallinen. Kun usein se on aikuisillakin.
[/quote]
Tyypillinen kiusaamisen vähättelijä. Uhri ei ole syyllinen. Vai tuollaista paskaako menet jauhamaan sille, joka yrittää itsemurhaa kun ei jaksa kiusaamista? Ja varmaankin myös sille joka elämänsä onnistuu päättämään. Tai lasta joka puhuu eri murteella, pukeutuu eri tavalla niin hän provosoi? Vai sille jota ahdistellaan seksuaalisesti ja huoritellaan kun se nyt vaan näyttää huoralta?
Sanonpa vain kaltaisillesi että vittu mitä paskaa. Et ymmärrä mitään siitä mitä on helvetillinen elämä kiusattuna koulussa. Ainoat demonit on kiusaamisen sallijat, kiusaajien asenne ja mätäpää vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:32"]Jotkut lapset ovat alttiita tulemaan kiusatuiksi, kuten tämä "mammanpoika" kommenttissa 8. Jos tältä tosiseikalta ummistaa silmänsä, niin koko kiusaamisilmiöstä on turha keskustella. Kukaan ei hyödy vain kiusaajien demonisoinnista näkemättä tilanteeseen johtaneita syitä kokonaisuutena. On selvä, että jos lapsi ei noudata yhteisiä pelisääntöjä (tässä tapauksessa jalkapallossa), seuraa siitä muiden ärtymys. Se sitten valitettavasti purkautuu negatiivisina reaktioina kuten syrjintänä, nimittelynä ja viime kädessä väkivaltana. Lasten kyky arvioida toista hänen taustastaan käsin ja "ymmärtää" poikkeavaa, on valitettavan rajallinen. Kun usein se on aikuisillakin. [/quote] Tyypillinen kiusaamisen vähättelijä. Uhri ei ole syyllinen. Vai tuollaista paskaako menet jauhamaan sille, joka yrittää itsemurhaa kun ei jaksa kiusaamista? Ja varmaankin myös sille joka elämänsä onnistuu päättämään. Tai lasta joka puhuu eri murteella, pukeutuu eri tavalla niin hän provosoi? Vai sille jota ahdistellaan seksuaalisesti ja huoritellaan kun se nyt vaan näyttää huoralta? Sanonpa vain kaltaisillesi että vittu mitä paskaa. Et ymmärrä mitään siitä mitä on helvetillinen elämä kiusattuna koulussa. Ainoat demonit on kiusaamisen sallijat, kiusaajien asenne ja mätäpää vanhemmat.
[/quote]
Ikävä juttu, että joudut tuollaisen tunnekuohun valtaa. Tarkoitus alunperin oli käsitellä ilmiötä kokonaisuudessaan. Näin käsitin aloituksesta.
En periaatteessa vastaa mihinkään kommenttiin, jossa käytetään sanamuotoja "vittu, mitä paskaa" jne.
Asiallisesti, jos pystyt sanomasi muotoilemaan, niin katson sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:32"]Jotkut lapset ovat alttiita tulemaan kiusatuiksi, kuten tämä "mammanpoika" kommenttissa 8.
Jos tältä tosiseikalta ummistaa silmänsä, niin koko kiusaamisilmiöstä on turha keskustella. Kukaan ei hyödy vain kiusaajien demonisoinnista näkemättä tilanteeseen johtaneita syitä kokonaisuutena. On selvä, että jos lapsi ei noudata yhteisiä pelisääntöjä (tässä tapauksessa jalkapallossa), seuraa siitä muiden ärtymys. Se sitten valitettavasti purkautuu negatiivisina reaktioina kuten syrjintänä, nimittelynä ja viime kädessä väkivaltana.
Lasten kyky arvioida toista hänen taustastaan käsin ja "ymmärtää" poikkeavaa, on valitettavan rajallinen. Kun usein se on aikuisillakin.
[/quote]
Tyypillinen kiusaamisen vähättelijä. Uhri ei ole syyllinen. Vai tuollaista paskaako menet jauhamaan sille, joka yrittää itsemurhaa kun ei jaksa kiusaamista? Ja varmaankin myös sille joka elämänsä onnistuu päättämään. Tai lasta joka puhuu eri murteella, pukeutuu eri tavalla niin hän provosoi? Vai sille jota ahdistellaan seksuaalisesti ja huoritellaan kun se nyt vaan näyttää huoralta?
Sanonpa vain kaltaisillesi että vittu mitä paskaa. Et ymmärrä mitään siitä mitä on helvetillinen elämä kiusattuna koulussa. Ainoat demonit on kiusaamisen sallijat, kiusaajien asenne ja mätäpää vanhemmat.
[/quote]
Huomaa hyvin kuka on lapsi tai henkisesti lapsi. Minkälainen aikuinen murehtii sitä että joku sanoi peruskoulussa rumasti? Peruskoulu on pari hassua vuotta elämästä
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:32"]Jotkut lapset ovat alttiita tulemaan kiusatuiksi, kuten tämä "mammanpoika" kommenttissa 8.
Jos tältä tosiseikalta ummistaa silmänsä, niin koko kiusaamisilmiöstä on turha keskustella. Kukaan ei hyödy vain kiusaajien demonisoinnista näkemättä tilanteeseen johtaneita syitä kokonaisuutena. On selvä, että jos lapsi ei noudata yhteisiä pelisääntöjä (tässä tapauksessa jalkapallossa), seuraa siitä muiden ärtymys. Se sitten valitettavasti purkautuu negatiivisina reaktioina kuten syrjintänä, nimittelynä ja viime kädessä väkivaltana.
Lasten kyky arvioida toista hänen taustastaan käsin ja "ymmärtää" poikkeavaa, on valitettavan rajallinen. Kun usein se on aikuisillakin.
[/quote]
Tyypillinen kiusaamisen vähättelijä. Uhri ei ole syyllinen. Vai tuollaista paskaako menet jauhamaan sille, joka yrittää itsemurhaa kun ei jaksa kiusaamista? Ja varmaankin myös sille joka elämänsä onnistuu päättämään. Tai lasta joka puhuu eri murteella, pukeutuu eri tavalla niin hän provosoi? Vai sille jota ahdistellaan seksuaalisesti ja huoritellaan kun se nyt vaan näyttää huoralta?
Sanonpa vain kaltaisillesi että vittu mitä paskaa. Et ymmärrä mitään siitä mitä on helvetillinen elämä kiusattuna koulussa. Ainoat demonit on kiusaamisen sallijat, kiusaajien asenne ja mätäpää vanhemmat.
[/quote]
Huomaa hyvin kuka on lapsi tai henkisesti lapsi. Minkälainen aikuinen murehtii sitä että joku sanoi peruskoulussa rumasti? Peruskoulu on pari hassua vuotta elämästä
[/quote]
Siinä malliesimerkki empatiakyvyttömästä douchebagista. Anna aplodit itsellesi runkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:32"]Jotkut lapset ovat alttiita tulemaan kiusatuiksi, kuten tämä "mammanpoika" kommenttissa 8. Jos tältä tosiseikalta ummistaa silmänsä, niin koko kiusaamisilmiöstä on turha keskustella. Kukaan ei hyödy vain kiusaajien demonisoinnista näkemättä tilanteeseen johtaneita syitä kokonaisuutena. On selvä, että jos lapsi ei noudata yhteisiä pelisääntöjä (tässä tapauksessa jalkapallossa), seuraa siitä muiden ärtymys. Se sitten valitettavasti purkautuu negatiivisina reaktioina kuten syrjintänä, nimittelynä ja viime kädessä väkivaltana. Lasten kyky arvioida toista hänen taustastaan käsin ja "ymmärtää" poikkeavaa, on valitettavan rajallinen. Kun usein se on aikuisillakin. [/quote] Tyypillinen kiusaamisen vähättelijä. Uhri ei ole syyllinen. Vai tuollaista paskaako menet jauhamaan sille, joka yrittää itsemurhaa kun ei jaksa kiusaamista? Ja varmaankin myös sille joka elämänsä onnistuu päättämään. Tai lasta joka puhuu eri murteella, pukeutuu eri tavalla niin hän provosoi? Vai sille jota ahdistellaan seksuaalisesti ja huoritellaan kun se nyt vaan näyttää huoralta? Sanonpa vain kaltaisillesi että vittu mitä paskaa. Et ymmärrä mitään siitä mitä on helvetillinen elämä kiusattuna koulussa. Ainoat demonit on kiusaamisen sallijat, kiusaajien asenne ja mätäpää vanhemmat. [/quote] Huomaa hyvin kuka on lapsi tai henkisesti lapsi. Minkälainen aikuinen murehtii sitä että joku sanoi peruskoulussa rumasti? Peruskoulu on pari hassua vuotta elämästä [/quote] Siinä malliesimerkki empatiakyvyttömästä douchebagista. Anna aplodit itsellesi runkku.
[/quote]
Heh, sinä sitten kovin korkeatasoinen olet. Ihan ulkomaankielisen sanankin osaat ja haistatella "oikein mahtavasti"
Ei voi muuta kuin nauraa, jos tällaisesta keskustelusta noin hermo menee, että ihan rumia sanoja pitää päästellä...
Tässä ketjussa on ihan asiaakin ollut ja jos jatkuu, niin toivottavasti tämänkaltaiset riman alitukset jäisivät kokonaan pois. Aihe on minusta äärettömän kiinnostava.
Minua on kiusattu ala-asteella jonkin verran. Vaikka tässä on esitetty liuta syitä, miksi joutuu kiusatuksi, niin aina syynä ei olekaan se heikompiaineisuus. Minua kiusattiin siksi, että useimmat luokan pojista tykkäsivät minusta ja se harmitti kiusaajiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meidän poikaa kiusattiin ja jopa pahoinpideltiin koulussa otettiin yhteyttä tietenkin kouluun ja kävimme pojan vanhemman luona. Kiusaaminen jatkui siitä huolimatta sanailuna ja haukkumisena seuraavankin lukukauden. Kun väkivalta astui taas kuvioon otettiin toiseen vanhempaan yhteyttä ja vasta sitten alkoi tapahtua. Ikävintä on, että kiusaajan vanhemman puoliso on koulussa töissä eikä hän tiennyt mitään vuoden kestäneestä kahnauksesta. Onneksi tilanne on rauhoittunut. Eli kun lastanne kiusataan ottakaa molempiin vanhempiin yhteyttä, jos he ovat eronneet. Toinen vanhemmista voi välittää asiasta enemmän ja toinen vain silittää päähän.
Minua kiusasivat tuntemattomat, pari vuotta vanhemmat koulumatkalla, koska olin yksin ja pienempi. En lopulta enää uskaltanut kulkea koulumatkaa. Aamulla äiti saattoi ja iltapäivällä lyöttäydyin jonkun tuntemattoman aikuisen mukaan ja pyysin saattamaan, joskus pyysin opettajaa viemään autolla äidin työpaikalle.
Onneksi kiusaamisen lopettaa väkivalta tai sen uhka. Kun lastani kiusattiin, uhkasin kiusaavia teinejä väkivallalla. Kiusaaminen loppui siihen - tai luultavasti vaihtoi kohdetta. Tätä ennen oli toki KiVa -koulu ratkonut asiaa "tehokkailla" menetelmillään eli paskat nakkasivat.
Kasvatus on olennaisessa osassa. Joskus se tulee kodin ulkopuolelta. Minun vanhempani olivat syrjäytyneitä luusereita, joiden ainoa harrastus oli maata kotona verhot kiinni ja arvostella telkkarissa näkyviä ihmisiä sekä vähiä tuttujaan. He kokivat uhkana kaikki elämässä menestyneet. Tähän ryhmään he lukivat myös koulussa pärjäävät lapset. Minua pyrittiin kasvattamaan alistetuksi epäsosiaaliseksi hylkiöksi. Minua kannustettiin kiusaamaan. Ymmärrettävistä syistä vietin kuitenkin paljon aikaa kodin ulkopuolella, esimerkiksi isoäidillä ja naapureilla, joilla oli "vähän" eri asenne kuin vanhemmillani. He opettivat minulle empatiataidot, joilla sittemmin menestyin sekä koulussa että elämässä muutenkin. Ajatuskin, että kiusaisin jotakuta, tuo lähinnä yrjöt suuhun.
Kiva ja älykäs kaveri ottaa ja jopa houkuttelee mukaan myös sen ujon tai aggressiivisen. Se on oikeaa sosiaalista taitoa, ei se että osaa koota massataviksista itselleen seuraajajoukon.
Joku sanoi ettei kouluikäinen muka tajunnut että kiusaa toista kun oli itse vilkas. No joo, lapset ei ole ihan noin viattomia... Noin pääsi äidin silmissä pälkähästä.
Suuri osa kiusaamisesta saa alkunsa siitä koska aikuiset sulkevat silmänsä ja vähättelevät kiusaamista mm. lasten luonne-eroihin vedoten. Kiusaaminen on aina aikuisten vika, aikuisten pieleen menneestä ohjauksesta lähtöisin.
Yksi lapseni on kiva kaikkien kaveri, mutta hieman epävarma ja tunnusteleva hakeutuessaan seuraan. Ajaa rehellisyydellään ja oikeuden tavoitelullaan minutkin epätoivon partaalle. Jonkun mielestä varmaan ok riistaa kiusaajalle. Ei kuitenkaan tietääkseni ole kiusattu koska urheilullinen ja muutama myös ujohko luottoystävä. Olen tarkkana ettei joudu kiusatuksi.
Toinen lapseni on tyypillistä hoviväkeä, haluttu kaveri mutta ei johtaja. Ei mielestäni kiusaamista suuntaan tai toiseen, kannustan haastamaan ryhmän johtajalasta etteivät jätä muita ulos leikeistä. Porukan mukana voisi alkaa kiusaajaksi, asiasta puhutaan kyllä kotona paljon koska ikäryhmässä on paljon konflikteja.
Kolmas lapseni on itsevarma mutta liikkuu vain parhaan kaverin kanssa kahdestaan. Ilmeisen ihailtu mutta valikoiva ikätovereidensa parissa. En usko että tarvetta kiusata.
Eikö kukaan halua tunnustaa vai eikö vanhemmat tiedä/usko että lapsi kiusaa?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:21"]
Minä en allekirjoita tuota, että kiusaaminen olisi lähtökohtaisesti kiusatun tietyn piirteen aiheuttamaa.
[/quote]
Mitähän sinulla olisi allekirjoitettavanakaan, kun kukaan ei ole nähdäkseni tuollaista väittänytkään. Minä ainakin olen sanonut, että kiusaamisen uhri voi joskus itse vaikuttaa siihen, että joutuu kiusauksen uhriksi. Ainakin me kaksi puhumme eri asiasta. Jotkut kommentoivat minulle, tuolta sinun esittämäsi pohjalta, mutta heiltä puuttuu taito ymmärtää mitä lukevat tai sitten he olettavat tietävänsä mitä tarkoitan ja argumentoivat minulle ennakkoluulojensa pohjalta.
[/quote]
Olisitko hyvä ja ottaisit kantaa muuhunkin kuin yksittäisten kommentoijien yksiin lauseisiin tai sananpätkiin? Koska tällainen pilkkominen on täysin jonninjoutavaa koko keskustelun kannalta.
[/quote]
Otan kantaa sikäli, kun ne liittyvät johonkin sanomaani, mutta en näe tarpeelliseksi kommentoida kaikkea mahdollista muuta. Ehkä joku muu kommentoi kirjoittamaasi, sikäli kun he kokevat sen koskevan itseään.