Kiusaajien äidit!

Jotkut lapset ovat alttiita tulemaan kiusatuiksi, kuten tämä "mammanpoika" kommenttissa 8. 

Jos tältä tosiseikalta ummistaa silmänsä, niin koko kiusaamisilmiöstä on turha keskustella. Kukaan ei hyödy vain kiusaajien demonisoinnista näkemättä tilanteeseen johtaneita syitä kokonaisuutena. On selvä, että jos lapsi ei noudata yhteisiä pelisääntöjä (tässä tapauksessa jalkapallossa), seuraa siitä muiden ärtymys. Se sitten valitettavasti purkautuu negatiivisina reaktioina kuten syrjintänä, nimittelynä ja viime kädessä väkivaltana. 

Lasten kyky arvioida toista hänen taustastaan käsin ja "ymmärtää" poikkeavaa, on valitettavan rajallinen. Kun usein se on aikuisillakin. 

Oma lapseni on kiusannut 1- vai 2-vuotiaana jotain päiväkodin lasta. En tiedä tarkemmin kenestä oli kyse, koska päiväkodista ei kerrottu enkä suorannaisesti edes huolestunut tilanteesta, sillä pieni lapseni oli yksinkertaisesti matkinut jonkun isomman ihailemansa lapsen käytöstä. Toki selitin lapselle kotona, miten käyttäydytään ja miten ei, mutta 1-vuotiaalle asia on hieman monimutkainen. Tilanne meni meidän osaltamme ohi viikossa. En tiedä kuinka kiusatulle kävi.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"] Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi. [/quote] Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu. [/quote] En kyllä nähnyt avauksesta, että mielipidettäni ei olisi kaivattu. [/quote]

Tiedät nyt sitten paremmin. Lue ensi kerralla avaus tarkemmin, ennen kuin kiirehdit mielipiteilläsi pätemään. Tällä avauksella pyrittiin nimenomaan syyllistäminen jättämään pois.
[/quote]

Näinhän sitä syntyy laadukasta keskustelua - puhutaan (koulu)kiusaamisesta mutta suljetaan pois keskustelusta asian kanssa ammattinsa puolesta päivittäin tekemisissä oleva henkilö. Itse asiassa kommentteihin saamani reaktiot vain vahvistivat sanomaani. Koska aihe kuitenkin tuntuu olevan näinkin herkkä monelle, jään kyllä pois keskustelusta, jos sillä saadaan muut kertomaan kokemuksistaan avoimemmin.

Mua syytettiin yläasteella kiusaajaksi ja oon juossut vaikka missä puhutteluissa ja vanhemmatkin on kutsuttu koululle asiasta juttelemaan.. Kyse oli kahdesta tyttöporukasta, joilla kinaa keskenään ja vahva ryhmäjako oli nähtävissä. Puolin ja toisin naljailtiin, liikuntatunneilla valittiin "oman porukan tytöt" joukkueeseen eka jne. Ketään yksittäistä henkilöä ei siis kiusattu..

Lopulta tilanne purkautui niin, että opettaja päätti nimetä meidän porukan kiusaajaksi ja toisen kiusatuksi. Olin meidän porukan näkyvin ja varmasti kuuluvin henkilö, jonka niskaan syyt huonosta luokkahengestä täysin yllätyksenä kaadettiin.

Mikään pahis en ollut, vapaa-aika meni kilpaurheillessa ja keskiarvokin 9,4, jota käytös 6 tietenkin paljon tiputti. Opettajakin tuntui olevan vähän epävarma toimiko oikein tilanteessa ja on myöhemmin mm. onnitellut pääsystä lääkikseen ihan kirjeitse..

Eli oman kokemukseni mukaan minut leimattiin kiusaajaksi, että tilanne saataisiin purettua jotenkin ja luokkahenki hyväksi. Syntipukin osoittaminen helpottaa.. Uskon opettajan päätyneen lopputulokseen koska olen aina ollut vahva ja määrätietoinen luonne. Kiusaamissyytökset ei lannistanut, lähinnä nauratti niin itseä kuin vanhempiakin. Nykyään ollaan opettajaankin hyvissä väleissä, moikataan kaupassa ja vaihdetaan kuulumisia. Vähän erilainen kiusaaja-tarina tämä :D

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:00"]

KIUSAAMINEN EI IKINÄ OLE KIUSATUN UHRIN VIKA! nim. Entinen kiusaaja, joka sittemmin sai maistaa omaa lääkettään eli joutui itse kiusatuksi

[/quote]

Riippuu siitä mitä sana "vika" tarkoittaa. Jotkut kiusatut vaikuttavat kiusatuksi joutumiselleen omalla käytöksellään. Sen nyt jokainen tietää, joka joskus on ollut lapsi. Ei asiaa kannata kaunistella tai yrittää lakaista maton alle.

[/quote]

Vastenmielisempää tekstiä harvoin lukee edes av:lla.

[/quote]

Minusta taas harvoin näin fiksua tekstiä. 

Totuus tekee kipeää ja se ilmenee vatsaoireina sinulla. 

[/quote]

Ja sun mielestä silmien/hiusten väri, rillit tai vaatteet on jotain käytöstä joka oikeuttaa?

[/quote]

Kiusaaminen ei koskaan lähde tällaisista vähäarvoisista ulkoisista seikoista. Se lähtee "uhrin" käyttäytymisestä. 

Uhrihan ei usein käyttäytymiselleen mitään voi, joten aina on väärin kiusata. Mutta huuhaata tällainen, että jotakuta kiusattaisiin silmälasien takia. Monilla lapsilla on silmälasit, eikö vain? Eivät he silti kiusattuja ole. 

[/quote]

Höpö höpö. Minua kiusattiin lapsena, kun jouduin huonon terveyden takia käyttämään pyörätuolia / kainalosauvoja. Yläasteella minua kiusattiin ja ahdisteltiin seksuaalisesti isojen rintojen vuoksi. Kerropa kuinka kiusaaminen johtui siis minun käytöksestäni.

Tunnen muuten monia koulukiusattuja, joita on kiusattu juurikin silmälasien takia.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"] Vertaus ei palstan mittakaavassa onnu, vaikka ei sinua henkilökohtaisesti koskisikaan. Tässä ketjussa ei saa sanoa, että lapsen oma reppanuus voi vaikuttaa siihen että hän valikoituu kiusaamisen uhriksi. Sellainen näkemys katsotaan kiusaamisen hyväksymiseksi ja ideologisesti väitetään, että uhri ei ikinä ole syypää siihen että on uhri. Siinäkin vääristellään sanoja, eikä vastata suoraan siihen mitä väitetään (vaikuttaa vs. syypää). Noin toimittaessa halutaan pysyä sokeana kiusaamisen kokonaisuudelle, koska todellisuus koetaan liian vaikeaksi hyväksyä. Sen sijaan sama reppanuus koulukiusatun lapsen kasvettua aikuiseksi, ei olekaan mikään este hänen pilkkaamiselleen. Palsta on pullollaan ketjuja, joissa naureskellaan peräkammareiden pojille. Sinä et ehkä sitä henkilökohtaisesti ole tehnyt, mutta kollektiivisesti AV-mammojen asenteissa on jotain kummallista. Todellisuus halutaan kieltää, kun on kyse lapsesta mutta aikuista kohtaan käyttäydytään kuin pahimmatkin koulukiusaajat eikä ymmärretä edes hävetä. Sinäkin selittelet, että rinnastusta ei voi tehdä. [/quote] Edelleen, mitä merkitystä väittämälläsi on? Ja toiseksi, kiusaajat ovat kiusaajia aikuisenakin. Samat ihmiset ne täällä haukkuvat peräkammarinpoikia kuin koulussa aikoinaan vaikkapa niitä "reppanoita".  [/quote] Sinulle on väittämäni merkitys vielä näemmä hieman hakusessa. Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta? En ole liiemmin nähnyt peräkammarin poikia mainittavan positiivisessa sävyssä tällä foorumilla. Lähes kaikki viittaukset heihin ovat negatiivisia. Voit itsekin haulla tarkistaa, ellet minua usko. Vaikuttaisi siis siltä, että Vauva-lehden foorumin AV-mammat on 95% kiusaajataustaisia. Jotenkin he eivät kuitenkaan tähän ketjuun ole vielä löytäneet, vaan tässä ketjussa suurin osa vaikuttaa olevan sitä mieltä, että uhrilla ei ole osuutta uhriksi joutumiseensa. Vai olisikohan pikemminkin kyse siitä, että av-mammat suhtautuvat kaksinaismoralistisesti uhrin omaan osuuteen uhriksi joutumiseensa, riippuen siitä onko kyse lapsesta vai aikuisesta miehestä? Tuntuisi nimittäin oudolta, että kiusaajat eivät ole tätä ketjua löytäneet vaikka paljoa muita mielipiteitä ei peräkammarin pojista esitetä. Mihin he muka olisivat yht'äkkiä palstalta kadonneet?  [/quote] Vastaisitko vihdoin kysymykseen?

[/quote]

Olen jo vastannut siihen jo yllä, mutta irrotan sen tähän vielä lukemistasi helpottaakseni:

Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta?

Noista ajatusten herättämiseen tarkoittamistani kysymyksistä voit ymmärtää miksi pointillani on mielestäni merkitystä.
[/quote]

Tämä kirjoittaja on mielestäni esittänyt ketjun fiksuimmat kommentit. Hän kykenee näkemään kaunistelemattoman totuuden ilmiön takana. Kiusaaminen voi johtua monista eri syistä. On tosiasioiden kieltämistä väittää, ettei kiusatussa voi koskaan olla altistavia tekijöitä. Ihminen on eläin, ja lapsilla, joiden empatiakyky ja moraali on vasta kehittymässä, se näkyy erityisen selvästi.

165 jatkaa. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että kyseinen kirjoittaja ei silti syyllistä kiusattuja.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 18:24"]

Tämä kirjoittaja on mielestäni esittänyt ketjun fiksuimmat kommentit. Hän kykenee näkemään kaunistelemattoman totuuden ilmiön takana. Kiusaaminen voi johtua monista eri syistä. On tosiasioiden kieltämistä väittää, ettei kiusatussa voi koskaan olla altistavia tekijöitä. Ihminen on eläin, ja lapsilla, joiden empatiakyky ja moraali on vasta kehittymässä, se näkyy erityisen selvästi.

[/quote]

Tietenkin kiusatussa on se jokin silmiinpistävä piirre, mikä herättää kiusaajien huomion. Mutta se tosiaan voi olla aivan mitä tahansa: riittää, että se erottaa hänet joukosta. Se voi olla ulkoinen tekijä tai luonteenpiirre, tai vaikkapa sosiaalinen asema. Ja nuokin voivat olla positiivinen tai negatiivinen piirre: kaikki ylipainoiset tai sosiaalisesti kömpelöt eivät tule kiusatuiksi sen enempää, kuin reippaat, hoikat ja sosiaalisesti taitavat ole kiusaamiselta turvassa. Eli jos ongelmanratkaisuksi lähdetään etsimään tätä "jotakin", joka saattaa kiusatun asemaansa, ollaan melkoisessa suossa.

Yhtä suossa ollaan, kun demonisoidaan tai korotetaan kiusaaja. Kiusaaja ei ole lähtökohtaisesti "paha", joka ei kykene mihinkään hyvään, mutta toisaalta hän ei ole aina se "joka on itsekin huonoista oloista ja kärsii". Kiusaajakin voi olla se tavallisen perheen kasvatti tavallisista oloista, tavallisine ongelmineen ja hänellä voi olla ihan hyvä koulutodistus. 

Ja taas itse kiusaaminen: minä näen, että kiusaaminen syntyy sen seurauksena, kun lapset saavat hakea viidakon laeilla sitä nokkimisjärjestystään. Esim. lapsi A ei tykkää lapsesta B, eikä hän halua myöskään lasten C ja D leikkiä tämän kanssa. Kun kukaan ei asiaan puutu tai pahimmillaan lapset saavat toiminnalleen kannustusta, homma ryöstäytyy käsistä ja niistä tavallisista lapsista tulee toisilleen petoja. Enää ei välttämättä puhuta siitä, kenen kanssa ei leikitä, vaan tämä B saattaa olla nyrkkeilysäkki, jonka tavarat varastetaan tai tuhotaan, jota tönitään ja lyödään ja jota vastaan kootaan isompaa ryhmää. Minusta nämä tilanteet ovat osoitusta siitä, että asioiden on annettu mennä puuttumatta liian pitkälle. Kiusaaminen ilmiönä ei ole eikä saa olla vain kiusaajien ja kiusatun välinen taistelutanner, vaan vanhempien ja kasvattajien on oltava jo heti alusta asti mukana, ihan pikkulapsista asti. 

167 lisää: ja vanhempien on oltava alusta asti mukana ja puututtava ihan niihin ensimmäisiinkin asioihin, jotka eivät ole isoja mutta joista myöhemmin saattaa tulla. Ihan siitä lähtien, että kädestä ei oteta, ketään ei haukuta eikä ketään vastaan liittouduta. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:07"]Kiusattua ei saa vähätellä , mutta ei myöskään kiusaajaa. Aikuisten tehtävä on opettaa lapsille, mikä on kiusaamista ja miten sitä vältetään. Ketään ei saa kiusata , mutta tosiasia on, että sitä kuitenkin tapahtuu. Tärkeää on se, ettei kukaan tule kiusatuksi päivittäin ja että jokaisella olisi edes joku ystävä.
[/quote]
Miksi kiusaajaa ei saa vähätellä?

up

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:29"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 18:24"]

Tämä kirjoittaja on mielestäni esittänyt ketjun fiksuimmat kommentit. Hän kykenee näkemään kaunistelemattoman totuuden ilmiön takana. Kiusaaminen voi johtua monista eri syistä. On tosiasioiden kieltämistä väittää, ettei kiusatussa voi koskaan olla altistavia tekijöitä. Ihminen on eläin, ja lapsilla, joiden empatiakyky ja moraali on vasta kehittymässä, se näkyy erityisen selvästi.

[/quote]

Tietenkin kiusatussa on se jokin silmiinpistävä piirre, mikä herättää kiusaajien huomion. Mutta se tosiaan voi olla aivan mitä tahansa: riittää, että se erottaa hänet joukosta. Se voi olla ulkoinen tekijä tai luonteenpiirre, tai vaikkapa sosiaalinen asema. Ja nuokin voivat olla positiivinen tai negatiivinen piirre: kaikki ylipainoiset tai sosiaalisesti kömpelöt eivät tule kiusatuiksi sen enempää, kuin reippaat, hoikat ja sosiaalisesti taitavat ole kiusaamiselta turvassa. Eli jos ongelmanratkaisuksi lähdetään etsimään tätä "jotakin", joka saattaa kiusatun asemaansa, ollaan melkoisessa suossa.

Yhtä suossa ollaan, kun demonisoidaan tai korotetaan kiusaaja. Kiusaaja ei ole lähtökohtaisesti "paha", joka ei kykene mihinkään hyvään, mutta toisaalta hän ei ole aina se "joka on itsekin huonoista oloista ja kärsii". Kiusaajakin voi olla se tavallisen perheen kasvatti tavallisista oloista, tavallisine ongelmineen ja hänellä voi olla ihan hyvä koulutodistus. 

Ja taas itse kiusaaminen: minä näen, että kiusaaminen syntyy sen seurauksena, kun lapset saavat hakea viidakon laeilla sitä nokkimisjärjestystään. Esim. lapsi A ei tykkää lapsesta B, eikä hän halua myöskään lasten C ja D leikkiä tämän kanssa. Kun kukaan ei asiaan puutu tai pahimmillaan lapset saavat toiminnalleen kannustusta, homma ryöstäytyy käsistä ja niistä tavallisista lapsista tulee toisilleen petoja. Enää ei välttämättä puhuta siitä, kenen kanssa ei leikitä, vaan tämä B saattaa olla nyrkkeilysäkki, jonka tavarat varastetaan tai tuhotaan, jota tönitään ja lyödään ja jota vastaan kootaan isompaa ryhmää. Minusta nämä tilanteet ovat osoitusta siitä, että asioiden on annettu mennä puuttumatta liian pitkälle. Kiusaaminen ilmiönä ei ole eikä saa olla vain kiusaajien ja kiusatun välinen taistelutanner, vaan vanhempien ja kasvattajien on oltava jo heti alusta asti mukana, ihan pikkulapsista asti. 
[/quote]

Ongelmaa ei tietenkään pidä alkaa ratkaisemaan etsimällä kiusatusta sitä "jotakin", joka saattaa kiusatun asemaansa. Ihmiset ovat erilaisia, toiset esimerkiksi sosiaalisesti kömpelömpiä kuin toiset. Kasvatuksella on äärimmäisen suuri merkitys. Vanhempien tehtävä olisi opettaa, miten toimitaan muiden kanssa, miten hankitaan ystäviä. Vanhempien tehtävä on myös opettaa, ettei ärsyttävästi käyttäytyviä tovereita saa kiusata. Opettaa tunnistamaan omia tunteitaan (kateus, loukkaantuminen, viha jne) ja opettaa niiden kanavoimista oikein sekä empatiaa erilaisia kohtaan, taitoa asettua toisen asemaan. Faktahan on, että lapset hyvin usein sanovat kiusaamisen syyksi, että se toinen vain on niin ärsyttävä.

KASVATUS, KASVATUS, KASVATUS.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:26"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:51"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:39"] Vertaus ei palstan mittakaavassa onnu, vaikka ei sinua henkilökohtaisesti koskisikaan. Tässä ketjussa ei saa sanoa, että lapsen oma reppanuus voi vaikuttaa siihen että hän valikoituu kiusaamisen uhriksi. Sellainen näkemys katsotaan kiusaamisen hyväksymiseksi ja ideologisesti väitetään, että uhri ei ikinä ole syypää siihen että on uhri. Siinäkin vääristellään sanoja, eikä vastata suoraan siihen mitä väitetään (vaikuttaa vs. syypää). Noin toimittaessa halutaan pysyä sokeana kiusaamisen kokonaisuudelle, koska todellisuus koetaan liian vaikeaksi hyväksyä. Sen sijaan sama reppanuus koulukiusatun lapsen kasvettua aikuiseksi, ei olekaan mikään este hänen pilkkaamiselleen. Palsta on pullollaan ketjuja, joissa naureskellaan peräkammareiden pojille. Sinä et ehkä sitä henkilökohtaisesti ole tehnyt, mutta kollektiivisesti AV-mammojen asenteissa on jotain kummallista. Todellisuus halutaan kieltää, kun on kyse lapsesta mutta aikuista kohtaan käyttäydytään kuin pahimmatkin koulukiusaajat eikä ymmärretä edes hävetä. Sinäkin selittelet, että rinnastusta ei voi tehdä. [/quote] Edelleen, mitä merkitystä väittämälläsi on? Ja toiseksi, kiusaajat ovat kiusaajia aikuisenakin. Samat ihmiset ne täällä haukkuvat peräkammarinpoikia kuin koulussa aikoinaan vaikkapa niitä "reppanoita".  [/quote] Sinulle on väittämäni merkitys vielä näemmä hieman hakusessa. Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta? En ole liiemmin nähnyt peräkammarin poikia mainittavan positiivisessa sävyssä tällä foorumilla. Lähes kaikki viittaukset heihin ovat negatiivisia. Voit itsekin haulla tarkistaa, ellet minua usko. Vaikuttaisi siis siltä, että Vauva-lehden foorumin AV-mammat on 95% kiusaajataustaisia. Jotenkin he eivät kuitenkaan tähän ketjuun ole vielä löytäneet, vaan tässä ketjussa suurin osa vaikuttaa olevan sitä mieltä, että uhrilla ei ole osuutta uhriksi joutumiseensa. Vai olisikohan pikemminkin kyse siitä, että av-mammat suhtautuvat kaksinaismoralistisesti uhrin omaan osuuteen uhriksi joutumiseensa, riippuen siitä onko kyse lapsesta vai aikuisesta miehestä? Tuntuisi nimittäin oudolta, että kiusaajat eivät ole tätä ketjua löytäneet vaikka paljoa muita mielipiteitä ei peräkammarin pojista esitetä. Mihin he muka olisivat yht'äkkiä palstalta kadonneet?  [/quote] Vastaisitko vihdoin kysymykseen? [/quote] Olen jo vastannut siihen jo yllä, mutta irrotan sen tähän vielä lukemistasi helpottaakseni: Tulisiko mielestäsi kiusaamisongelma ratkaista, vai tulisiko sen antaa jatkua? Jos se tulisi ratkaista, niin tulisiko ratkaisun lähteä todellisen tilanteen vai ideologisen näkemyksen pohjalta? Noista ajatusten herättämiseen tarkoittamistani kysymyksistä voit ymmärtää miksi pointillani on mielestäni merkitystä. [/quote] Tämä kirjoittaja on mielestäni esittänyt ketjun fiksuimmat kommentit. Hän kykenee näkemään kaunistelemattoman totuuden ilmiön takana. Kiusaaminen voi johtua monista eri syistä. On tosiasioiden kieltämistä väittää, ettei kiusatussa voi koskaan olla altistavia tekijöitä. Ihminen on eläin, ja lapsilla, joiden empatiakyky ja moraali on vasta kehittymässä, se näkyy erityisen selvästi.

[/quote]

Se on aivan se ja sama mistä kiusaaminen johtuu kiusaajan mielestä. Totuus kuitenkin on, että kiusaaminen johtuu siitä, että kiusaaja kiusaa toista ihmistä. Ja se on kaikissa olosuhteissa väärin. 

Aina löytyy ihmisiä, jotka muistuttelevat raiskauksen uhrin käyttäneen minihametta tai pedofilian uhrin nauttineen hyväksikäytöstä. Totuuden kuitenkin tietävät kaikki.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:29"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 18:24"]

Tämä kirjoittaja on mielestäni esittänyt ketjun fiksuimmat kommentit. Hän kykenee näkemään kaunistelemattoman totuuden ilmiön takana. Kiusaaminen voi johtua monista eri syistä. On tosiasioiden kieltämistä väittää, ettei kiusatussa voi koskaan olla altistavia tekijöitä. Ihminen on eläin, ja lapsilla, joiden empatiakyky ja moraali on vasta kehittymässä, se näkyy erityisen selvästi.

[/quote]

Tietenkin kiusatussa on se jokin silmiinpistävä piirre, mikä herättää kiusaajien huomion. Mutta se tosiaan voi olla aivan mitä tahansa: riittää, että se erottaa hänet joukosta. Se voi olla ulkoinen tekijä tai luonteenpiirre, tai vaikkapa sosiaalinen asema. Ja nuokin voivat olla positiivinen tai negatiivinen piirre: kaikki ylipainoiset tai sosiaalisesti kömpelöt eivät tule kiusatuiksi sen enempää, kuin reippaat, hoikat ja sosiaalisesti taitavat ole kiusaamiselta turvassa. Eli jos ongelmanratkaisuksi lähdetään etsimään tätä "jotakin", joka saattaa kiusatun asemaansa, ollaan melkoisessa suossa.

Yhtä suossa ollaan, kun demonisoidaan tai korotetaan kiusaaja. Kiusaaja ei ole lähtökohtaisesti "paha", joka ei kykene mihinkään hyvään, mutta toisaalta hän ei ole aina se "joka on itsekin huonoista oloista ja kärsii". Kiusaajakin voi olla se tavallisen perheen kasvatti tavallisista oloista, tavallisine ongelmineen ja hänellä voi olla ihan hyvä koulutodistus. 

Ja taas itse kiusaaminen: minä näen, että kiusaaminen syntyy sen seurauksena, kun lapset saavat hakea viidakon laeilla sitä nokkimisjärjestystään. Esim. lapsi A ei tykkää lapsesta B, eikä hän halua myöskään lasten C ja D leikkiä tämän kanssa. Kun kukaan ei asiaan puutu tai pahimmillaan lapset saavat toiminnalleen kannustusta, homma ryöstäytyy käsistä ja niistä tavallisista lapsista tulee toisilleen petoja. Enää ei välttämättä puhuta siitä, kenen kanssa ei leikitä, vaan tämä B saattaa olla nyrkkeilysäkki, jonka tavarat varastetaan tai tuhotaan, jota tönitään ja lyödään ja jota vastaan kootaan isompaa ryhmää. Minusta nämä tilanteet ovat osoitusta siitä, että asioiden on annettu mennä puuttumatta liian pitkälle. Kiusaaminen ilmiönä ei ole eikä saa olla vain kiusaajien ja kiusatun välinen taistelutanner, vaan vanhempien ja kasvattajien on oltava jo heti alusta asti mukana, ihan pikkulapsista asti. 
[/quote]

Ongelmaa ei tietenkään pidä alkaa ratkaisemaan etsimällä kiusatusta sitä "jotakin", joka saattaa kiusatun asemaansa. Ihmiset ovat erilaisia, toiset esimerkiksi sosiaalisesti kömpelömpiä kuin toiset. Kasvatuksella on äärimmäisen suuri merkitys. Vanhempien tehtävä olisi opettaa, miten toimitaan muiden kanssa, miten hankitaan ystäviä. Vanhempien tehtävä on myös opettaa, ettei ärsyttävästi käyttäytyviä tovereita saa kiusata. Opettaa tunnistamaan omia tunteitaan (kateus, loukkaantuminen, viha jne) ja opettaa niiden kanavoimista oikein sekä empatiaa erilaisia kohtaan, taitoa asettua toisen asemaan. Faktahan on, että lapset hyvin usein sanovat kiusaamisen syyksi, että se toinen vain on niin ärsyttävä.

KASVATUS, KASVATUS, KASVATUS.
[/quote]

Jatkan vielä. Vanhempien pienestä pitäen suorittaman kasvatuksen merkitys on NIIN VALTAVA, ettei koulukiusaamisongelmaa voida KOSKAAN ratkaista pelkästään kouluissa, eikä edes koulun ja vanhempien yhteistyöllä. Miksikö ei? Siksi, koska aina on vanhempia, jotka kasvattavat lapsensa huonosti.

Haluan kertoa vähän ohi aiheen menevän asian. Mä jouduin yläasteella koulukiusatuksi, iso poika porukka kiusasi. Järjestettiin palaveri, sinne saapui kiusaajat ja heidän vanhempansa. Osa äideistä lyttäsi minut täysin. Väitettiin että provosoin ja jopa että olin harrastanut seksiä kaikkien niiden poikien kanssa ja siksi minua kiusataan. Olin siihen aikaan seksuaalisesti täysin kokematon. Minua kiusattiin koska puolustin kiusattua. Minä sitten jouduin pyytämään pojilta anteeksi vain siksi että olin puolustanut itseäni ja kerran räjähtänyt kunnolla ja sanoin rumasti. Mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen helvetilliseen kiusaamiseen mitä koin. Viiltelin ja yritin tappaa itseni. Isäni oli juuri kuollut. Tämmöisiä petoja äidit voivat olla! Minä jouduin sitten vaihtamaan koulua kun kiusaaminen ei loppunut.

Yritin koko yläkoulun ajan saada vanhempani puolustamaan yhtä meidän talossa asuvaa poikaa, jota kiusattiin päivittäin julmasti. Myös mun kaverit puhuivat tästä pojasta kotona, yrittäen saada omia vanhempiaan tekemään jotakin. Me käytiin reksillekin puhumassa. Kuraattorille. You name it.

Tulos: ei mitään. Hirveitä selittelyjä vain, miten poika itse muka aiheuttaa kiusaamisen. Minulle oli kauhein kokemus, kun oma äitini vanhempainillan jälkeen matki kotona ruokapöydässä tuon kiusatun pojan äidin itkua. Saatanan sosiopaatti.

Pidettiin hiljattain luokkakokous. Muisteltiin kiusattua poikaa ja miten aikuiset vähätteli kiusaamista. Jotkut kertoi, että heidän vanhempansa ovat myöhemmin ystävystyneet niiden kiusaajien vanhempien kanssa. Puhuvst nykyään, että kiusattu poika olikin itse kiusaaja. Eli vaikka me lapset kolme vuotta hädissämme etsittiin oikeutta uhrille, meidän todistuksella ei ole mitään väliä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:00"]Koulukiusatuksi tuleminen johtuu perheen ongelmista. Lapsen ympäristö ei ole sellainen, että olisi kasvanut huumorintajuiseksi, normaalisti asioihin suhtautuvaksi ihmisenaluksi.  Ihan sama onko erikoinen nimi tai silmälasit tai ylipainoinen. AINA kyseessä on sosiaalisesti kyvytön oppilas. Joko hän on päällepäsmäri, kuvittelee, että kaikki hyppivät hänen tahdissaan tai täysin ummikkona hiljaa hissutteleva omituisuus. Tai jotain tältä väliltä, mutta valuvika on kiusatussa.  Näin aina! Ei ole edes poikkeuksia.  [/quote] Tämä on kyllä valitettavasti totta, vaikka sitä onkin epäkorrektia myöntää. Tietenkin kiusaamistilanteissa kiusaajan vanhempien pitää tehdä selväksi lapsilleen, ettei heikompia (fyysisesti tai henkisesti) ole sopiva kiusata. Olen opettanut omille lapselleni ettei koskaan ole soveliasta nyrpistellä heikommalle ainekselle, koska siitä saa kusipään maineen. Vaikka kuinka halveksuisi työttömiä juoppoja tai niitä yläkoulun entisiä koviksiä, nykyisiä läskejä lähihoitajia, sitä ei saa näyttää ulospäin.

[/quote]

Alapeukutin tätä vahingossa. Niin totta. Meillä on jo joka toinen kotipaikkakuntani kiusaajista tehnyt itsemurhan, vaikka ollaan vasta kolmekymppisiä. Heiltä kai hävisi elämästä sisältö, kun uhrit jatkoivat kaupungin kouluihin. Yllättävän pitkään muuten tuollainen suomalainen peruspulla pysyy hengissä vanhempiensa peräkammarissa tai siinä kunnan yksiössä, jos ajatellaan, että silloin kymppiluokalla rupeaa elämään pelkällä kiljulla ja pirillä ja vasta koomenkympin korvilla menee järveen tai hirteen.