Kiusaajien äidit!

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:14"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"] Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi. [/quote] Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu. [/quote] En kyllä nähnyt avauksesta, että mielipidettäni ei olisi kaivattu. [/quote] Tiedät nyt sitten paremmin. Lue ensi kerralla avaus tarkemmin, ennen kuin kiirehdit mielipiteilläsi pätemään. Tällä avauksella pyrittiin nimenomaan syyllistäminen jättämään pois. [/quote] Näinhän sitä syntyy laadukasta keskustelua - puhutaan (koulu)kiusaamisesta mutta suljetaan pois keskustelusta asian kanssa ammattinsa puolesta päivittäin tekemisissä oleva henkilö. Itse asiassa kommentteihin saamani reaktiot vain vahvistivat sanomaani. Koska aihe kuitenkin tuntuu olevan näinkin herkkä monelle, jään kyllä pois keskustelusta, jos sillä saadaan muut kertomaan kokemuksistaan avoimemmin.

[/quote]

Jollet osaa ap:n toivetta noudataa, ei paikkasi ole tässä ketjussa. Turhaan niin mielesi taas pahoitit.

Olen itse ollut koulukiusattu ja mikään ei tunnu pahemmalta kuin Se, että joku väittää että Se olisi minun oma vikani tai olisin kerjännyt sitä. Minua ja muutamaa parasta ystävääni kiusattiin yläasteella pahasti. Me olimme sosiaalisia ja mukavia lapsia/teinejä, hyviä koulussa, ahkeria ja kesätöissä jo tuon ikäisenä. Meitä ketään ei ollut kiusattu ala-asteella. Yläasteella kaikki muuttui, jouduimme luokalle jossa suurin osa oli ns. Ongelmaporukkaa, rööki paloi, viikonloput juotiin kiljua ja oksennettiin, tytöt kulki fritsut kaulalla puolialasti ja ketään ei koulu kiinnostanut. Me ns. Normaalit, jotka ei poltelleet, juoneet ja kävivät koulunsa kunnolla jouduimme näiden teinien silmätikuksi ja todella järkyttävän kiusaamisen kohteeksi. Yksikään näiden teinien vanhemmista ei halunnut korjata asiaa vaikka sitä koululta yritettiin. Jopa yhden kiusaajan isä Oikeen paikallislehteen kirjoitteli kuinka hänen pojat ovat rehtejä ja hyväkäytösisiä jossain muussa asiayhteydessä, pojat olivat pahimmasta päästä kiusaajia. Katsoin, että on isä näköjään Oikeen nyt kansanedustajaehdokkaana "ajamassa kansan asiaa". Että tällaista. Olisiko meidän pitänyt muuttaa itseämme, että meitä ei kiusata? Polttaa ja panna kotibileissä? Ei. Aikuisten olisi pitänyt osata puuttua lastensa käytökseen ja myöntää Se. Tänä päivänä minä ja ystäväni olemme korkeasti koulutettuja ja menestyneitä, meillä on hyvät parisuhteet ja ihanat perheet. Kiusaajani ovat yh-äitejä, karaoke-emäntiä, työttömiä ja lähihoitajia jne. Voin kertoa, että kyllä koen että sitä saa mitä tilaa. Kannatti olla hetken yläasteella kovis ja kyykyttää muita, nyt voi sit elää sossun tuella, poltella ja tissutella ja olla luuseri peräkammarinpoika. Voin sanoa, ei käy sääliksi. Karma on hieno asia.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:14"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"] Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi. [/quote] Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu. [/quote] En kyllä nähnyt avauksesta, että mielipidettäni ei olisi kaivattu. [/quote] Tiedät nyt sitten paremmin. Lue ensi kerralla avaus tarkemmin, ennen kuin kiirehdit mielipiteilläsi pätemään. Tällä avauksella pyrittiin nimenomaan syyllistäminen jättämään pois. [/quote] puhutaan (koulu)kiusaamisesta mutta suljetaan pois keskustelusta asian kanssa ammattinsa puolesta päivittäin tekemisissä oleva henkilö. 

[/quote]

Avaus ei rajaa kiusaamista kouluun. Yrität vain päteä ammatillasi. Mene jo pois, sinulla ei ole mitään uutta annettavaa keskusteluun. Urautat tämän vain siihen samaan vanhaan.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"]

Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi.

[/quote]

En todellakaan vähätellyt. Siinä vaiheessa, kun tuli raporttia koululta revityistä vihoista ja patteria päin tönimisestä, niin tietysti lähdimme koululle selvittämään asiaa. 

Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Ajatella, että poikani on itse Saatana ja ruoskia hänet verijuoville? Sitten sinä ja kaltaisesi olisivat tyytyväisiä, vai?

En syytä uhria yhtään mistään. Sen sijaan vanhempia, jotka tuovat 11-vuotiaan kouluun käsikynkkää puolen kilsan matkan, antavat kaiken periksi, jolloin poika ei luontaisesti opi mitään sosiaalisia pelisääntöjä. 

Laukaisevana tekijänä oli pojan käytös. Se on varma. 

Mutta millä kursiivilla ja versaalilla tarpeeksi selvästi sanon, että KAIKKI VÄKIVALTA ON VÄÄRIN.

Poikaa ei kuitenkaan tarvitse ottaa leikkiin, eikä "ymmärtää" lasten taholta. Lapset ovat lapsia, psykologisoivat aikuiset ovat sitten jotain muuta. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:42"]Olen itse ollut koulukiusattu ja mikään ei tunnu pahemmalta kuin Se, että joku väittää että Se olisi minun oma vikani tai olisin kerjännyt sitä. Minua ja muutamaa parasta ystävääni kiusattiin yläasteella pahasti. Me olimme sosiaalisia ja mukavia lapsia/teinejä, hyviä koulussa, ahkeria ja kesätöissä jo tuon ikäisenä. Meitä ketään ei ollut kiusattu ala-asteella. Yläasteella kaikki muuttui, jouduimme luokalle jossa suurin osa oli ns. Ongelmaporukkaa, rööki paloi, viikonloput juotiin kiljua ja oksennettiin, tytöt kulki fritsut kaulalla puolialasti ja ketään ei koulu kiinnostanut. Me ns. Normaalit, jotka ei poltelleet, juoneet ja kävivät koulunsa kunnolla jouduimme näiden teinien silmätikuksi ja todella järkyttävän kiusaamisen kohteeksi. Yksikään näiden teinien vanhemmista ei halunnut korjata asiaa vaikka sitä koululta yritettiin. Jopa yhden kiusaajan isä Oikeen paikallislehteen kirjoitteli kuinka hänen pojat ovat rehtejä ja hyväkäytösisiä jossain muussa asiayhteydessä, pojat olivat pahimmasta päästä kiusaajia. Katsoin, että on isä näköjään Oikeen nyt kansanedustajaehdokkaana "ajamassa kansan asiaa". Että tällaista. Olisiko meidän pitänyt muuttaa itseämme, että meitä ei kiusata? Polttaa ja panna kotibileissä? Ei. Aikuisten olisi pitänyt osata puuttua lastensa käytökseen ja myöntää Se. Tänä päivänä minä ja ystäväni olemme korkeasti koulutettuja ja menestyneitä, meillä on hyvät parisuhteet ja ihanat perheet. Kiusaajani ovat yh-äitejä, karaoke-emäntiä, työttömiä ja lähihoitajia jne. Voin kertoa, että kyllä koen että sitä saa mitä tilaa. Kannatti olla hetken yläasteella kovis ja kyykyttää muita, nyt voi sit elää sossun tuella, poltella ja tissutella ja olla luuseri peräkammarinpoika. Voin sanoa, ei käy sääliksi. Karma on hieno asia.
[/quote]
Ja mikähän lähihoitajissa on vikana snobi?

Meillä lapsi oli kiusaaja ala-asteella. On paha suustaan ja äkkipikainen. Asiasta keskuteltiin loputtomiin ja käytiin koulupsykologilla ja kuraattorilla. Järjestettiin tapaamisia kiusattujen lasten vanhempien kanssa. Kuunneltiin loputtomiin muiden vanhempien ja opettajien mielipiteitä siitä , miten paha meidän poika on . Itkettiin lapsen kanssa ja yksin monet itkut ahdistuksesta. Neuvoin lata, komensin häntä, keskustelin hyvässä hengessä ja huutaen . Koitin kaiken mitä ikinä keksin.

Pojan koulu meni huonosti ja jatkuva ripitys kiusaamisesta aiheutti apeutta. Lopulta vaihdettiin koulua, mikä oli hyvä päätös. UUdessa koulussa poika löysi yhden kaverin jonka kanssa viihtyy. Hän on nykyään hyvin hiljainen , ei halua puhua muille lapsille kun pelkää , että syytetään kiusaamisesta. Nykyinen opettaja on empaattinen ihminen , joka on antanut pojalle paljon positiivista palautetta ja poika on ajoittain aika iloisenkin oloinen. Itse olen edellenkin ahdistunut ja koen itseni äitinä täysin epäonnistuneeksi. Vaikka miten yritin , en voinut vahtia jokaista poikani sanomaa sanaa koulussa. Fyysisesti poikani on aina ollut pelokas , kyse oli lähinnä kielenkäytöstä ja ilkeästä kommentoinnista. Osin varmaan johtui siitä, että erosimme pojan isän kanssa kun hän oli 4v ja viimeinen vuosi oli riitaisa. Pojan isä ei pidä yhteyttä lapseen , koska hänellä on uusi perhe. Minä en osannut suojella lastani sen kaiken riitelyn kuuntelemiselta ja ilmeisesti poika oppi isänsä reagointitavan. 

Keskustelu on hyvästä , kunhan se ei ole lasta leimaavaa vaan sellaista käytännöllistä. Että sanotaan, mitä käyttäytymistä kannattaa välttää, mutta ei haukuta lasta kiusaajaksi ja pahaksi. Opettajien pitäisi olla puolueettomia eikä mennä mukaan kiusatun vanhempien kaikkiin juttuihin. 

Joskus oikeasti koulun/päiväkodin vaihto voi olla ratkaisu. Kaduttaa etten aiemmin jo vaihtanut poikaa toiseen kouluun . Ala-asteen 2 viimeitä luokkaa olivat ihan hyvää aikaa koulunvaihdon jälkeen. Ei tarvinnut vanhempainilloissakaan kokea aina niitä vihaisia katseita ja puhumattomuutta muilta vanhemmilta. Nyt poika on yläasteella ja onneksi tuo hyvä kaveri on samassa koulussa. Murrosikä tuo haasteita , mutta poika on käynyt psykologilla ja oppinut pikkuhiljaa ymmärtämään , miten oma mielipide tuodaan hyväksytymmin esiin. Vaikka toisaalta, eipä hän juuri puhu muille kuin kaverilleen. Koulusta tulee lähinnä viestiä, että voisi osallistua enemmän. Kokeista tulee ihan hyviä arvosanoja .

Paljon mietin , mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Onneksi minulla on vaan yksi lapsi , koska selvästikään en ole mikään hyvä äiti. En ole koskaan hyväksynyt minkäänlaista kiusaamista ja minua itseä kiusattiin koulussa , koska olin lihava. Ihan kamalaa , että oma lapsi sitten onkin kiusaaja.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:42"]

Kannatti olla hetken yläasteella kovis ja kyykyttää muita, nyt voi sit elää sossun tuella, poltella ja tissutella ja olla luuseri peräkammarinpoika. Voin sanoa, ei käy sääliksi. Karma on hieno asia.

[/quote]

Et vaikuta paljoakaan kokemuksistasi oppineen. Tunnen yhden kiusatun, joka on nykyään nimenomaan peräkammarinpoika. Sinä käytät termiä peräkammarinpoika pilkkaavassa merkityksessä, joten tulet oikeastaan kiusanneeksi häntäkin, koko ikänsä kiusattua ihmistä. Vähänkö on noloa juuri sinulla tuollainen asenne.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"]

Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi.

[/quote]

Kommentoija 8

Miten siis sanon "eihän minun lapseni". Täysin selvää oli, että poikani oli mukana kiusaamisessa, ellei vahvana persoonana jopa päätekijä. Muut myötäilivät, näin käsitin. 

On vain aivan turhaa käsitellä näitä asioita leimaamalla lasta "pahaksi". Opettajat olivat varsin asiallisia ja sinun kaltaistasi ei tullut vastaan. 

Ehkä esität asian niin yksipuolisesti, että saat torjunnan päälle. Kaikki me vanhemmat työskentelimme yhteen hiileen puhaltamalla kiusaamisen loppumiseksi. Ja kaikki opettajat myös, mutta tosiaan yhtä yksinkertaisia siellä ei ollut. 

Jos nyt opettaja edes olet. Täällähän voi esittää mitä tahansa. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:42"]Olen itse ollut koulukiusattu ja mikään ei tunnu pahemmalta kuin Se, että joku väittää että Se olisi minun oma vikani tai olisin kerjännyt sitä. Minua ja muutamaa parasta ystävääni kiusattiin yläasteella pahasti. Me olimme sosiaalisia ja mukavia lapsia/teinejä, hyviä koulussa, ahkeria ja kesätöissä jo tuon ikäisenä. Meitä ketään ei ollut kiusattu ala-asteella. Yläasteella kaikki muuttui, jouduimme luokalle jossa suurin osa oli ns. Ongelmaporukkaa, rööki paloi, viikonloput juotiin kiljua ja oksennettiin, tytöt kulki fritsut kaulalla puolialasti ja ketään ei koulu kiinnostanut. Me ns. Normaalit, jotka ei poltelleet, juoneet ja kävivät koulunsa kunnolla jouduimme näiden teinien silmätikuksi ja todella järkyttävän kiusaamisen kohteeksi. Yksikään näiden teinien vanhemmista ei halunnut korjata asiaa vaikka sitä koululta yritettiin. Jopa yhden kiusaajan isä Oikeen paikallislehteen kirjoitteli kuinka hänen pojat ovat rehtejä ja hyväkäytösisiä jossain muussa asiayhteydessä, pojat olivat pahimmasta päästä kiusaajia. Katsoin, että on isä näköjään Oikeen nyt kansanedustajaehdokkaana "ajamassa kansan asiaa". Että tällaista. Olisiko meidän pitänyt muuttaa itseämme, että meitä ei kiusata? Polttaa ja panna kotibileissä? Ei. Aikuisten olisi pitänyt osata puuttua lastensa käytökseen ja myöntää Se. Tänä päivänä minä ja ystäväni olemme korkeasti koulutettuja ja menestyneitä, meillä on hyvät parisuhteet ja ihanat perheet. Kiusaajani ovat yh-äitejä, karaoke-emäntiä, työttömiä ja lähihoitajia jne. Voin kertoa, että kyllä koen että sitä saa mitä tilaa. Kannatti olla hetken yläasteella kovis ja kyykyttää muita, nyt voi sit elää sossun tuella, poltella ja tissutella ja olla luuseri peräkammarinpoika. Voin sanoa, ei käy sääliksi. Karma on hieno asia. [/quote] Ja mikähän lähihoitajissa on vikana snobi?

[/quote]

Ja mikä vika työttömässä, karaoke-emännässä tai yksinhuoltajaäidissä? Lähtökohtaisesti jotenkin huonompia ihmisiä kuin sinä, vai?

Ansaitsitkin tuolla asenteella sen, mitä sait. Näin ainakin kirjoituksesti perusteella. 

Minulla on tytär ja olen hänen yksinhuoltajansa. Tyttärelläni on ollut eskarista lähtien paljon kavereita ja en olisi voinut kuvitellakkaan häntä kiusaajaksi. (Kukapa nyt omaa lastaa kiusaajaksi kuvittelisi) Tyttäreni oli kuudennella luokalla kun kotiin tuli soitto että tyttöni ja hänen paras ystävänsä syrjivät joitain muita tyttöjä ja haukkuvat jne. Tälläistä henkistä kiusaamista on ehkä vähän vaikea "todistaa" mutta tässä kiusattuja oli sellainen porukka että homma oli aika selvä. Tyttäreni ja hänen kaverinsa pyysivät anteeksi ja homma oli sillä selvä koulun puolesta mutta itse pistin tytön arestiin viikoksi. Ei ole sen jälkeen kiusannut niin että olisi kiirinyt omiin korviini, uskon kuitenkin että molemmat tytöt paransivat tapansa. Minua vanhempana hävetti tyttäreni käytös todella paljon :-(

Kyllä minä haluaisin saada tietää jos poikani kiusaa päiväkodissa. Eihän päiväkoti-ikäiset välttämättä edes ymmärrä kiusaavansa, eikä sitä voi vanhempi hänelle selittää jos ei tiedä.
Ota rohkeasti yhteyttä kiusaajien vanhempiin, sillähän se selviää!

Alkoi ahdistaa kun luin nro 32 kirjoituksen. Tulee mileen, että on varmasti ollut kamala olo tuolla kiusaajallakin, jos vieraat aikuisetkin hyökkäävät kimppuun. 

Onkohan tuo minullakin edessä, minulla on 2 vilkasta poikaa joiden is otti ja lähti , muutti toisaan maanosaan peräti. Olen lähinnä pelännyt, että lapsiani kiusataan heidän ihonvärinsä takia, muutta ehkä isättömyys ja äidin uupumus tekevätkin heistä kiusaajia. Olenko sitten huono äiti , kyllä varmaan ? Olenko parempi äiti jos lastani kiusataan ?

Lastenkin maailma on niin kova , ihan pelottaa kun pojat menevät syksyllä kouluun. Päiväkodissa ei onneksi ole ollut isompia ongelmia. 

Kiusaamiseen pitää puuttua ja se ei onnistu ilman että vanhemmat tietävät että oma lapsi kiusaa. Eli ota yhteyttä suoraan vanhempii ja ehdota tapaamista. Minulla on hyvä kokemus tälläisestä, saatiin yhdessä kiusaaminen loppumaan kun vanhemmat puhalsivat yhteen hiileen.

Meille alkoi yhtäkkiä tulla tytön kavereiden äideiltä (kahdelta) tekstiviestejä sekä puheluita kuinka minun tyttöni tekee sitä, tätä, tuota ja kiusaa muita. Olin aivan järkyttynyt. Koska minulla on todella kiltti tyttö. Koulussa käytös 10 eikä ikinä tullut mitään negatiivista palautetta opettajalta. Tyttö siis 12-v. Asioista keskusteltiin ja tyttö itkee hysteerisenä ettei varmasti ole tehnyt mitään sellaista vaan ne muut tytöt valehtelevat ja kiusaavatkin häntä. No annoin asian olla ja ajattelin että seurataan tilannetta. Nämä puhelut ja viestit kuitenkin jatkuivat ja aloin epäillä oman tyttäreni rehellisyyttä ja katkaisin välit näihin muihin tyttöihin. Rankaisin myös kotiaresteilla. Tyttö väitti edelleen ettei ole kiusannut ketään. Tätä asiaa rupesin sitten selvittelemään ihan perinpohjaisesti näiden äitien kanssa ja tajusin yhtäkkiä näistä puheluista sen, että vaikka minä tulin kuinka vastaan niin nämä muut äidit hokivat vain "ei meidän tyttö vaan teidän" ettei nyt kaikki ole ihan niin kuin minulle on kerrottu. Kohta tekstiviesteissä tytärtäni alettiin nimittelemään myös kusipäähuoraksi ym. (siis nämä äidit nimittelivät 12-vuotiasta lasta tuollatavalla) Lopulta tilanne meni niin vakavaksi, että ne 2 muuta tyttöä pahoinpitelivät tyttäreni mustelmille ja naarmuille. Otin heti yhteyttä lastensuojeluun jossa kehoitettiin myös tekemään rikosilmoitus ja näin myös tein. Vasta tämä sai näiden kahden äidin puhelut ja viestit loppumaan. Enää niitä en ole saanut ja tyttärenikin on saanut olla rauhassa. Tässä tälläinen tarina kiusaamisesta ja siitä millaisia kiusaajalasten vanhemmat saattavat pahimmassa tapauksessa olla. Samanlaisia kusipäitä kuin lapsensakin. Ja mikä pahinta en uskonut omaani vaan rankaisin turhaan. :( Se tässä on kaikista pahinta ettei tyttö voinut luottaa edes omaan äitiinsä.

Huomaa noista muutamista vastauksista että kiusaajien äidit ovat ihan yhtä häiriintyneitä kuin lapsensa.

Ihmisillä on hassu mielikuva siitä, että olisi olemassa joku kiusaajien rotu, jossa näkee suunnilleen naamasta koko perheen kusipäisyyden asteen. Kiusaaminen ei useinkaan ole mustavalkoista sortamista vaan on alkanut esimerkiksi kahden tasavertaisen lapsen riidoista, joihin on liittynyt mukaan muita, ja joissa voimasuhteet vaihtelevat. Eli monessa tapauksessa voi olla vaikea tietää, kuka on kiusaaja (äkkiseltään kiusaajalta vaikuttava on voinut vain puolustautua tai maksaa samalla mitalla takaisin) tai onko kyseessä riita vai kiusaamistilanne. En väitä ettei myös oikeaa sadistista kiusaamista olisi olemassa vaan puhun kokemuksesta. Omana alakouluaikana en tullut yhtään toimeen erään tytön kanssa, koska hän oli väkivaltainen ja ilkeä, hän taas varmaan piti minua näsäviisaana heikkona opettajan lellikkinä. Riitelimme vapaa-ajalla, koska pelasimme samassa joukkueessa, tällä tytöllä oli myös omat kaverit puolellaan. Kumpikaan meistä ei ollut yksinäinen tai huippusuosittu. Eräänä päivänä tämä tyttö sitten keksi että voi tehdä elämästäni hankalaa koulussa itkemällä opettajalle miten minä aina nauran hänen tyhmyydelleen ja pulkkaan ettei hänestä tule mitään; kätevästi hän unohti mainita haukkuneensa minua läskiksi ja rumaksi ja huutaneensa etten koskaan saa poikaystävää koska olen niin rasittava ämmä. Loppukouluajan sain sitten siettää piikittelyä koulussa ja tämän tytön jatkuvaa nälvimistä enkä voinut puolustautua koska äitini uhkasi minua kotiarestilla jos vielä kerrankin "kiusaisin" tätä tyttöä. En koe olleeni kiusaaja tai kiusattu

Huomaa tusota nro 41 vatauksesta, että ihminen on ilkeä otus.

Kiusaaminen alkoi koulussa 4luokalla. Lapsi itse väittää toisen ärsyttävän niin kauan, että hän hermostuu. Sitten ärsyttäjä kantelee. Itse olen yrittänyt katkaista kaavan oman lapseni kohdalta. Eli saada hänet kantelemaan ärsyttämisestä tai ymmärtämään, että mikään ärsyttäminen ei oikeuta tönimään tai mitään muuta fyysistä kontaktia. Ei toimi. Aina sama ongelma ja sama lapsi kohteena. Kiusaamista ei ole tullut esiin missään muualla eikä muiden lasten kohdalla. Tuntuu, ettei mikään auta. Mutta sen tiedän, että kiusattu ei koe mitään koulupelkoa tai vastenmielisyyttä koulunkäyntiä kohtaan. Oman lapseni kouluinho nostaa päätään. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:36"]

Vähän erilainen kiusaaja-tarina tämä :D

[/quote]

Eipä oikeastaan. Luin vain "Emme me mitään pahaa tehneet, koska kaikki muutkin teki samaa.". Olen tottunut noihin selityksiin ala-asteikäisten lasteni suusta, mutta et taida enää olla siinä vaiheessa uraasi?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:06"]

Huomaa noista muutamista vastauksista että kiusaajien äidit ovat ihan yhtä häiriintyneitä kuin lapsensa.

[/quote]

Nettikiusaaja iski! Haukut siis minua häiriintyneeksi. Saatko syvääkin tyydytystä siitä?

Tuollainen leimaaminen juuri on kiusaamista, tajuatko? Et edes yritä katsoa asioita eri näkökulmista, vaan solvaat muitta mutkitta toisia. Vieläpä anonyymisti täällä. Tuskin tulisit tuota minulle kasvotusten sanomaan. 

Vai tuletko? Laitan kahvin tippumaan...