Miten sinä olet auttanut tuntematonta ihmistä?

Oikeita arkipäivän sankareita ketju täynnä! Ehdin jo ajatella, etten ole varmaan auttanut tuntemattomia juuri mitenkään, kunnes muistin yhden hyvän teon: http://www.vauva.fi/keskustelu/3887299/ketju/kiitos_sinulle_joka_lahetit_paketin

Mitähän paketin vastaanottajalle kuuluu, vieläköhän täällä pyörii?

Usein päästän muutaman tuotteen asiakkaat kaupassa ennen minua jonoon. Olen myös antanut rahaa joskus joillekkin jolta on puuttunut se muutama euro.

Laitoin pikkupojan pyörään ketjut paikoileen kun huomasin että ne oli pois paikoiltaan eikä poika oikeen saanut niitä takaisin paikoilleen.

Pari viikkoa sitten näin naapurustossa asuvan 3-v pikkupojan juoksevan tasakattoisen varaston katolla, kiirehdin sinne ja nappasin pojan pois ja vein vanhemmilleen. Kerroin miten kävi, ei edes kiitosta.. Mutta onneksi olin paikalla, olis voinu käydä tosi huonosti tuossa leikissä.

Olen ottanut irtokoiria kiinni ja toimittanut ne lähimmälle eläinsuojelulle.

Viime keväänä nokivaris oli tipahtanut pesästä vähän liian varhain eikä siivet kantaneet, otin sen kiinni banaanilaatikkoa apuna käyttäen ja soitin eläinambulanssin paikalle. Nokivaris oli jo kovin nälkäinen ja pääsi hoitolaan niin pitkäksi aikaa kun oppisi lentämään.

Yritin pelastaa pulua samalla tavalla, mutta se ehti kuolla kun oli valitettavasti joutunut muiden lintujen hyökkäyksen kohteeksi ennen kun huomasin sen.

Olen myös ottanut kissanpentuja kiinni, jotka syntyivät kulkukissalle ja toimittanut ne eläinsuojeluun.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 17:33"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 12:37"] Oletko joskus auttanut itsellesi täysin tuntematonta ihmistä jossain asiassa? Olisi ihana kuulla joskus niitä positiivisia juttuja, kun nykyään on lehdet täynnä näitä "vanhus jätettiin pulaan" ja "kukaan ei tullut auttamaan" juttuja.. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen eräs kerta kun autoin vanhan rouvan kadun yli. Hän kyllä itse pyysi apua ja totta kai siinä autoin. Itselle tuli todella hyvä mieli tuosta pienestä hyvästä teosta :) [/quote]   Omakehusta tulee hyvä mieli? Mulle ei. Mutta voisin kertoa, miten minua on autettu. Jos sellainen ketju olisi. [/quote] Mitäs jos vaikka teet sellaisen keskustelun ja menet pois tästä ketjusta. Ja mielestäni kukaan ei varsinaisesti kehu itseään tässä ketjussa, kertoo vain mitä aloittaja kysyi..

[/quote]

Jokos se hyvä tahto loppui :D

Eilen autoin mummon bussiin, annoin kaupassa edellä olevalle asiakkaalle 20 senttiä mitkä puuttuivat hänen ostoksiensa loppusummasta ja autoin aineissa olevaa nuorta tyttöä katsomaan reittioppaasta bussin ja neuvoin bussipysäkille sekä heitin tupakan. Kiireinen päivä siis :D Henkilökohtaisesti ihmettelen miksi sekaisin olevia ei koskaan auteta. Senkin tytön kaikki kiersivät kaukaa, mutta kun juteltiin niin järjenjuoksu oli ihan hyvä, mitä nyt sätki kuin epileptikko. Kyllä minäkin ensin säikähdin, mutta ei se ole mitään rakettitiedettä tunnistaa onko ihminen aggressiivinen vai "pelkästään" sekaisin.

67:lle: Mun mielestä ei ole paha asia, jos joskus voi kertoa hyvällä omallatunnolla jotain hyvää itsestään ja jos joku muu tekee aloitteen (niinkuin ap), se käy luontevammin. Tekeehän ihminen muita auttaessaan hyvän mielen paitsi toiselle, myös itselleen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu itsensä vähättely niin vahvasti.

-L. Vanilja-

lempisanojani.blogspot.com

Käykää lukeen, tarvin apua!

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 17:40"]

67:lle: Mun mielestä ei ole paha asia, jos joskus voi kertoa hyvällä omallatunnolla jotain hyvää itsestään ja jos joku muu tekee aloitteen (niinkuin ap), se käy luontevammin. Tekeehän ihminen muita auttaessaan hyvän mielen paitsi toiselle, myös itselleen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu itsensä vähättely niin vahvasti.

-L. Vanilja-

[/quote]

Ei se minustakaan ole paha asia, vaan naurettava. Toisaalta jos myöntää, että auttaa muita vain itsensä takia, niin mikäs siinä sitten.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 17:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 17:40"]

67:lle: Mun mielestä ei ole paha asia, jos joskus voi kertoa hyvällä omallatunnolla jotain hyvää itsestään ja jos joku muu tekee aloitteen (niinkuin ap), se käy luontevammin. Tekeehän ihminen muita auttaessaan hyvän mielen paitsi toiselle, myös itselleen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu itsensä vähättely niin vahvasti.

-L. Vanilja-

[/quote]

Ei se minustakaan ole paha asia, vaan naurettava. Toisaalta jos myöntää, että auttaa muita vain itsensä takia, niin mikäs siinä sitten.

[/quote]

Öh... en tietenkään tarkoittanut, että auttaisin muita VAIN itseäni varten. Siitä vain tulee itselle hyvä mieli ikään kuin sivutuotteena. Eikö sinulle sitten muka tule hyvä mieli, kun autat jotakuta?

-L. Vanilja-

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 17:40"]67:lle: Mun mielestä ei ole paha asia, jos joskus voi kertoa hyvällä omallatunnolla jotain hyvää itsestään ja jos joku muu tekee aloitteen (niinkuin ap), se käy luontevammin. Tekeehän ihminen muita auttaessaan hyvän mielen paitsi toiselle, myös itselleen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu itsensä vähättely niin vahvasti.

-L. Vanilja-
[/quote]
Samaa mieltä! Näitä mielensäpahoittajia löytyy aina joka paikasta valitettavasti. Kumma kun ei voi kertoa miten on toista auttanut ilman että muka kehuu itseään?? Onko joku ollut tässä ketjussa näin: mä oon niin paras autoin yhtä mummoo ja sit viel annoin viis senttii pojalle ku oon niin ihana ja rikas..? Ihme porukkaa....

Eivät motiivinne välttämättä ole tiedostettuja :D Enkä pahoittanut mieltäni vaan sanoin, että omakehusta minulle ei hyvä mieli tulisi.

No ainakin lahjoittanut vaatteita, tavaroita yms. sekä ihan toimivan tyttäreni vanhan fillarin naapurin alkkariperheelle, jossa mies joi ja nainen kärsi. Meni toivottavasti tarpeeseen.

Olen sitä tyyppiä, joka aina maassa makaavan/itkevän tms. nähdessään menee kysymään, kuinka voit, voinko auttaa?

Yläkerrassa kerran riideltiin niin pirusti ja mies potki sukat jalassa ja vähissä vaatteissa olevan naisen ja vauvan ulos . Istuivat lumikinosten ympäröimänä penkillä pihassa ja nainen itki. Otin kotiini lämpimään, annoin ruokaa ja kyyditsin heidät naisen äidin luo muutaman kilometrin päähän. Tämä tapahtui luhtitalossa, jossa ei ole porraskäytävää. Varastokin kylmävarasto vain.

Olen kuunnellut useita surkeita tarinoita pettämisistä ja jättämisistä puhelimessa, tyyliin 4-6 tuntia kerrallaan...

Ei viitsi enempää kertoa, saa vielä syytteet sädekehän kiillotuksesta.

Olin harjoittelijana sairaalassa ja tauolla kävin kanttiinissa kahvilla. Maksoin omani ja aloin keräämään ostoksia käsiini. Seuraava asiakas oli jo kaatanut itselleen kahvit, mutta huomasi että lompakko oli hukassa. Maksoin sitten kahvit ja suklaat. Nainen kovasti ihmetteli ja kiitteli, halusi maksaa kyseiset 3 € jotenkin takaisin :D Sovittiin, että laittaa tuon pikkusumman hyvänä kiertään etiä päin :) Pikku juttu, mutta silti tuli hyvä mieli.
N21

No ekana tuli mieleen kun autoin erästä mummoa kun se oli käynyt hakemassa postista niin ison paketin, ettei meinannut saada sitä kannettua. Kannettiin se sitten yhdessä mummon kotitalolle saakka :)

Saatoin pienen ekaluokkalaisen kouluun, kun ei muistanut mistä piti mennä, vaikka koulu oli lähellä
Autoin tyttöä, jolta tuli verta nenästä.
Soitin apua, kun joku mies lyyhistyi, ja muut katsoivat tumput suorina (tätä ihmettelin, ettei kukaan mennyt edes katsomaan/kysymään, tarvitseeko apua).
Menin luomaan lunta, kun vanhan rouvan auto oli juuttunut hankeen.

Autoin virolaisen miehen pakettiautonsa kanssa liikkeelle kun renkaat vain sutivat parkkipaikan jäisessä kuopassa hänen yrittäessään päästä pois. Jonkin aikaa näin naisena sain edestakaisin heijata, mutta lähtihän se lopulta sieltä :)

Annoin kilon paketin suomalaisia jokirapuja taloyhtiöni asukkaille.

Harmi vaan, ettei yksikään heistä osannut kuoria rapuja oikeaoppisesti saati omistanut rapuveitsiä.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Ei näköjään niin.

Vuosia sitten tampereen linja-autoasemalla vanha kenties alkoholisoitunut mies pyysi rahaa että saisi yhden makkaran.
No itsellä ei paljoo ollut mutta sen enempää miettimättä, riittääkö rahat omaan matkaan, kaivelin kolikoita lompakosta.

Vanha mies tuli niin onnelliseksi. Ja itselle hyvä mieli.

Linja-autoon päästessä huomasin että puuttuikin euro, ehkä juur sen verran kun miehelle annoin.

Mutta naapuri sattui istumaan samassa bussissa, antoi 2€ ja käski pitämään loput.

Pääsin kotio.

88 jatkaa....
Mieheni kanssa oltiin kerran sosiaalitoimistolla. Oli jo iltapäivä ja oltiin lähössä pois kun paikalle tuli nainen.
Meille hän kertoi että oli kävellyt monta kilometriä paikalle eikä yhtään ruokarahaa.

No meidän sosiaalivirkailijakin tuli siihen eikä hän tiennyt mitä ois pitänyt tehdä. Heille kun ei enää asiakkaita otettu.

Noh, eihä me voitu jättää naista yksin niin vietiin toiselle puolen terveyskeskukseen ja koitettiin selittää siellä että hän tarvii ruokaa...

Itsellä sitten sattui olemaan käteistä niin lykkäsin naiselle setelin käteen, ja tuo nainen ilahtu niin paljon että itelle meinas tulla tippa linssiin.

Eräällä yritysjohtajalla oli liikaa rahaa, joten autoin häntä vähän.

En ole kuin aukonut ovia vain. Ja päästänyt jonossa edelle, jos näitä nyt voi varsinaisesti avuksi laskea.